Monitoiminurkassa

Olohuoneen nurkka on viimeaikoina toiminut hyvin monipuolisena paikkana kaikenmoiselle toiminalle. Siellä on kuivattu pyykkiä, jumpattu renkailla, nostettu punttia ja nyt pari viime päivää maalattu penkkiä. Tämä on se kulahtanut puutarhapenkki, josta piti tulla antiikinvihreä, mutta kuten minulla näemmä näiden penkkien kanssa tapana on, vaihdoin kesken kaiken mieleni ja maalasinkin sen vehnänharmaaksi. Ihan samoin kävi viime keväänä yhden toisen penkin kanssa, jota aloin maalata vehnänharmaalla, mutta sitten kesken projektin vaihdoinkin lennosta antiikinvihreään.

Tykkäsin nyt yhtäkkiä jotenkin enemmän vaaleammasta ja suuremmasta kontrastista tummien jalkaosien kanssa, kun siitä antiikinvihreästä. Näitä kalustoja kun on kaksi, voi toinen niistä olla ihan eri kun se tummanvihreä, saapahan sillai vaihtelua pihalleen jos mieli niin tekee. Tämän kanssa tulee vielä pöytä ja kaksi nojatuolia, jotka maalailen myöhemmin, jahka löydän ne ensin tuolta jostain pihavarastoistani.

P.s. Tämä väri on muuten tismalleen sama kun takana olevassa vitriinikaapistossa. Tällai vastamaalatun tuoreena pellavaöljymaali on vähän vaaleampaa kun mihin se ajan kanssa sitten hieman tummuu.

I was supposed to paint this bench green, but I changed my mind right before I started painting and made it wheat grey instead. I think it was a good call, the bench looks so pretty and bright now.

Pääsiäishöyhenet

En ole enää vuosiin osannut koristella kotiini pääsiäistä ja meinasin unohtaa koko homman nytkin, kunnes muistin, että minullahan on jemmassa ne muutama vuosi sitten askartelemani hienot höyhenkukkaset. Kaivoin ne äkkiä kätköistäni ja lähetin jälkikasvuni metsästämään minulle jostain ojan reunasta nipun pajunkissoja (laiska äiti ei itse jaksanut). Aika pitkän reissun saikin jätkä kierrellä ennen kun tärppäsi, taajama-alueella oli kaikkien kävelyreittien varret jo tyhjennetty, mutta näppäränä ja urheilullisena miehenä hän kävi vähän merta edempänä kalassa ja näin äitee sai komean kimppunsa keittiön pöytää koristamaan.

Pistin siihen kukkaset kiinni ja tulihan se pääsiäistunnelma taloon tännekin.

Kukat olivat jo hieman säilytyksessä nuhjaantuneet, mutta vallan hyvin toimivat vielä, näyttävät itse asiassa vähän pehmeämmiltä ja söpömmiltä noin pöyhöttyneinä. Tekisin näitä mieluusti lisääkin, mutta muistan kuinka vaikeaa oli jo tuolloin löytää itselleen mielekkään värisiä höyheniä. Nämä vanhat roosat olivat ainoa vaihtoehto ja niitäkin oli vaan muutama per pussi, jossa muutoin oli pelkää kirkuvien värien kakofoniaa. Täytyykin koittaa nyt muistaa reissuillessa (sitten kun niitä voi taas alkaa tehdä) katsella ympärilleen pehmeämmän väristen höyhenten toivossa muulloinkin kun näin sesonkiaikaan, josko niitä löytyisi sitten paremmin.

I'm not the biggest fan of very colorful easter deco and therefore I don't decorate that much this time of the year. But these kinds I really like, I had these diy-feather flowers stored away from a few years back and I put them up to a fresh bunch of pussy willows.

Kesäfiilistä hakemassa

Makuuhuoneen naulakkoon on ihana stailata vuodenaikojen mukaan jotain nättiä, mitä katsella aina nukkumaan mennessä ja herätessä. Nyt skippasin kokonaan kevään välistä ja pistin siihen suoraan varsin kesäisen esillepanon simpukkakoristeineen ja vihreineen. Mitä sitä suotta arastelemaan, kun kerran sopivasti olivat hollilla nuo niin mennään suoraan suveen sitten. Varsin tuore ja raikas tuo kyllä nyt katsella on, varsinkin kun aurinkokin niin ihanasti paistaa.

Ainoa miinus asetelmassa on tuo suuri sulilla ja simpukoilla kirjottu iso kaulasomiste, sitä olen tyystin nyt kyllästynyt katselemaan, enkä edes tarkkaan tiedä miksi, ehkäpä vähän liian överi-boho makuuni nyt. Laitoin sen nyt kumminkin vielä tuonne, ihan vaan täytteeksi, mutta luulenpa, että seuraavaksi laitan sen ihan toriin myyntiin sitten. 

Muut esineet tuolla ovatkin mieleeni  sitten paljon enemmän. Eniten odotan, että pääsen testailemaan tuota jo viime kesän lopulla ostamaani kivaa aurinkolippaa. Tilasin sen yhdestä nettiputiikista jo alkukesästä, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi se saapui vasta kun parhaimmat kelit olivat jo ohitse. Ikuinen nutturapää on haaveilut aurinkolipasta jo muutaman vuoden ja palan halusta päästä keikailemaan tuon kanssa sitten kun kelit sen sallivat. Siihen asti tuijottelen sitä nyt vaan tuolla naulakossaan muiden kivojen kesäsomisteiden seassa ja mikäs noita on tuijotellessa.

Love to decorate this old coat rack in my bedroom for different seasons. This year I skipped the spring completely and went straight to summer, cause why not?

Pihakalusteiden kaunistusta

Nyt on ihan paras aika entrata vanhoja puutarhakalusteita, kun on hirveä polte tehdä puutarhajuttuja, mutta piha on vielä aika talvinen kukkapenkkien kaiveluun niin voi keskittyä varusteluun muuten. Otin muutama päivä sitten sisälle kuivamaan kasvihuoneessa talvehtineen kulahtaneen ikean pikkupöydän, jonka hankin jo viime kesänä ajatuksella, että maalaan sen puupinnat uusiksi.

Se oli jo valmiiksi päässyt eroon pintakäsittelystään vanha kun on, joten ihan minipieni hionta riitti ja pääsin suorilta maalaushommiin.

Tykkään, että ihan paras maali ulkokalusteille on pellavaöljymaali. Sillä saa hyvän ja kestävän pinnan joka ei ihan hetkessä hätkähdä, vaikka kalustetta säilyttelisi säiden armoilla vuoden ympäri. Maalailin jo muutama vuosi sitten tällä maalilla pöydän ja tuoleja ja viime kesänä pöydän, sohvan ja yhden penkin ja niistä kaikista tuli tosi nätit ja ihanat. Nyt kaivelin kätköistäni silloin vuonna 2016 sekoittamani tummanvihreän sävyn jämät esille ja päätin maalata pikkupöydän pinnan sillä. 

Lantrailin taas ensin maalin vaan huolella raa'alla pellavaöljyllä, jotta se ravitsee puuta eikä imaise maalia liian nopsasti kuivaksi. Pistin sekoitussuhteella puolet ja puolet, koska sen olen hyväksi havainnut näille säiden kuivattamille puupinnoille täällä.

Sitten vaan sivelin lantratulla maalilla yhden huolellisen kerroksen pöydän puupinnoille sekä ylä, että alapuolelle. Kun ensimmäinen kerros oli kuivahtanut, pistin perään vielä toisen, mutta tällä kertaa ihan suoraan maalipurkista ilman lantrausta.

Ja päivän odottelun jälkeen pöytä oli sen verran kuiva, että saatoin viedä sen pihalle kuvattavaksi ja siitä jatkamaan kuivumistaan kasvihuoneen suojiin. Pellavaöljymaali on siitä kivaa tavaraa, että sen ei tarvitse olla tasaisen lämpimässä kuivuakseen, riittää että se on valoisassa (jossa se kuivuu nopeammin) ja sateilta suojassa, niin se kyllä kuivuu. Tarvitsen nyt tilaa sisälle, että saan tuon kuvissa näkyvän penkin sinne seuraavaksi työn alle, niin  on kiva kun sai tämän siirtää pois tieltä.

Hauskasti näkyy myös näissä kuvissa tuo lumen sulaminen, kuvasin ennen-kuvat sunnuntaina ja jälkeen-kuvat tänään. Kinokset ovat huvenneet huomattavasti, vaikka tämä kohta pihasta onkin vielä vähän varjon puolella. Tuo penkki ei vielä sunnuntaina halunnut lähteä irti maasta, mutta tänään se sujahti siitä jo aivan vaivatta. Ehkä siis jo loppuviikosta on siinäkin raikas ja uusi maalipinta. Siihen olen suunnitellut sitä samaa antiikinvihreää, kun kasvihuoneen kaappiinkin tuli, se kun sopii niin kivasti tämän tumman kaveriksi tuolla pihalla. Palataanpa siihen vielä siis jahka maalaushommiin pääsen.

I think the best way to spruce up old patio furniture is with linen oil paint. It nourishes the tired old wood and stays crisp and vibrant even if the furniture is outside all year round like most of ours are. This little ikea table got  two coats of very dark green paint on it, and it will finish drying outside in the greenhouse cause I need some space inside to tackle the bench you see in these pictures above. I already got it inside to dry and in a couple of days it will also change it's appearance from frumpy to fabulous.

Kevätvihreitä kasvihuoneessa

Säiden alkaessa lämmetä oli aivan pakko käydä ostamassa pientä kevätvihreää kasvihuoneen kaunistukseksi. Ihan vaan omaksi iloksi ja piristykseksi yksi pieni tulppaaniruukku ja muutama valkoinen helmililja. Kaikki olivat vielä pieniä ja vasta nupuillaan, mutta eiköhän nuo tuosta ihan pian aukene sulostuttamaan kesää kaipaavan kasvihuonetta.

Sain tehtyä kaapistolle vihdoin myös sen sokkelin ja siitä tuli tosi hyvä. Kaappihan on itsessään ihan hirveän pieni ja matala, kuvat eivät kerro totuutta, kun täällä on puitteetkin aika pienet ja matalat, mutta se on mitoiltaan vain 176 korkea ja 110 leveä. Uuden  hillittömän sokkelin kanssa korkeus nousi 20 senttiä ylöspäin tehden systeemistä paljon komeamman ja näyttävämmän katsella livenä. 

Tänä vuonna ajatuksena olisi jättää kasvihuoneeseen paremmin tilaa oleskelulle, kun mitä siellä yleensä on ollut ja värimaailma voisi olla just tuollainen kun se nyt on. Kaikki huomio vihreälle kaapille ja kasveille, ilman, että muut kalusteet sieltä sitten liikaa pomppisivat silmille. tila on niin piskuinen, vain reilut 8 neliötä, että se menee liian helposti täydeksi sekä luonnossa, että näin kuvien välityksellä.

Nyt on kivaa kun saa tuota pikkuhiljaa laitella tuolla, ei kaikkea kerralla vaan joka päivä aina vähäsen sen mukaan mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Ah, että kun on kivaa, kun vihdoin tuntuu keväälle! 

Got some greens in my greenhouse, just some earliest flowers one can get this time of the year, but greens anyways. I also build the base for the cabinet and now it looks just as grande as I imagined. It's actually really tiny without the base, only 176cm high, but with that 20cm addition it's so much better now.

Ruokapurkki nätimmäksi

 

Olen tykännyt jo vuosien ajan ruokkia pikkulintuja talvisin ja aina on ollut ongelmana niiden ruokien säilyttäminen täällä sisällä. Ostan usein sellaisen ison muoviämpärillisen talipalloja kerralla ja sitten koitan parhaani mukaan pitää sen jossain piilossa, kun semmoiset  muovipurkit ovat silmiini niin kovin epäesteettisiä.

Istuin katselemassa puutarhaohjelmaa, jossa vilahti pikkulintuja, kun muistin, että minähän löysin just vastikään kirppikseltä purkin, josta saisin tehtyä oikein nätin säilyttimen niille linnunruoille. Idean taustalla oli tämä vuosia sitten tekemäni kanankakkapurkki, johon tuli pienoinen kirjoitusvirhe, mutta se ei ole onneksi sen käyttöä haitannut.

Kaivoin siis purnukan esille ja etsin siihen varastoistani sopivan messinkinupin kannen avaamista helpottamaan. On meinaan tuhannen vaikeaa välillä aukoa tällaisia ilman, että kynnet katkeaa, mutta nupin avulla kansi irtoaa ilman yhtäkään ärräpäätä ja yhdellä kädellä.

Pieni mittaus ja merkki keskikohtaan ja poralla reikä kanteen, nuppi ruuvilla tiukasti kiinni, helppoa kun mikä. 

Sitten kopsailin tekstin tietokoneen ruudulta läpipiirtämällä tavalliselle paperille, teippasin sen purkin kylkeen ja pistin kalkkeeripaperin väliin, näin on tekstin jäljentäminen helppoa eikä tarvitse ihan niin kieli keskellä suuta olla.

Valkkasin tällä kertaa kieleksi ruotsin, koska tykkäsin, että näyttää kivammalta kun sama suomeksi. Tarkistin tietty ensin monta kertaa, että menee varmasti oikein ja sitten piirtelin tekstin ja värittelin tussilla paikoilleen.

Ja kylläpäs tulikin niin paljon nätimpi ruokapurkki linnuille nyt! Nyt ei tarvitse sitä kaapissa piilotella, vaan se voi kaiket talvet olla ihan rehellisesti esillä ja osa sisustusta. Muistaa paremmin käydä täyttämässä varastotkin, kun ei tarvitse enää purkkia piiloistaan etsiä.

Made this pretty old tin to serve my birdfood supplies. I hate those plastic containers they come in and always hide them from sight and that makes me forget to buy more food when needed. This way this pretty tin can stay out in the open and I will not forget it anymore.

I just took an old tin, put a knob on the lid and copied the text on it with the help of carbon paper. I wrote the text in swedish, just cause it looks prettier than in finnish.

Kevättalvella kasvihuoneessa

Siivoilin viikolla kasvihuoneen ihan melkein tyhjäksi kaikesta roinasta yhtä kesäisempää kuvausjuttua varten (siitä tuonnempana lisää). Oli ihan hauskaa vaikkakin vähän haastavaa hommaa saada tila tyhjäksi ilman, että sinne kulkeutuu lunta ja räntää kenkien mukana, mutta aika vähällä selvittiin. Kiva on myös, että huone on nyt siivottu talven jäljiltä ja heti kun ilmat antavat myöten voi täällä alkaa sisustella kesää varten. Suunnitelmiahan sitä varten on jo pää pullollaan.

Otin muutaman kuvan muistoksi, joissa näkyy tuo ihana tiilistä ladottu jalka, mikä yleensä on kaiken tavaran takana piilossa tuolla. Se on tehty valmiiksi vanhoista tiilistä ja tykkään siitä ihan hirveästi, vaikka se enimmäksen piiloon tuolla jääkin. 

Tavarat kasvihuoneesta inventoitiin tarkaan ja osa meni muualle säilöön osan jäädessä lojumaan tähän keskelle pihaa tuulettumaan. Siinä on vähän uutta ja vanhaa kirppislöytöä ja kalustetta, joista osa menee takaisin kasvihuoneeseen ja osa pienen entrauksen jälkeen muualle pihalle. Aikomus on ottaa tuolta myös muutama kaluste sisätiloihin maalattavaksi vielä ennen kun se kevät kunnolla alkaa. Saisi vähän piristettyä niita kulahtaneen ruskeita puupintoja, mitkä niissä osassa on.

Ja vietiin myös vihdoin tämä ihana uusi kaapisto paikoillen kasvihuoneen takaseinälle. Siihen on tulossa vielä korkea sokkeli alle, jolloin sen profiili nousee vieläkin näyttävämmäksi, vaikka kivalta se näyttää tuolla jo noinkin. Hauskasti elää myös tuo antiikinvihreä väripinta sen mukaan onko aurinko kuinka paljon esillä pilviverhon takana ja niin ihanasti sopii tuota tummaa seinäpintaa vasten tuo.

En malttaisi nyt yhtään odottaa, että pääsen tuota tuolla sisustamaan ja laittamaan. Onneksi sääennusteet lupailevat sen kevään olevan jo ihan hollilla. Vielä pienet lumimyräkät ja pikkupakkaset ja sitten olisi tämä talvi taputeltu. Ai että!

Cleaned out the greenhouse and put the new green cabinet in it's place. I still need to make a plinth for it to get it off the floor, but it looks so cute already. The weather forecast is saying that spring is just around the corner here and I can't wait to get to decorate this place and make it the cutest little summer room again!

Kesämuisteloita pikkuvaunun kera

Rupesin muisteloimaan männä kesän asuntovaunureissuja ja eri tyylejä miten sen kanssa leiri laiteltiin milloin mihinkin. Kovin montaa retkeä sillä ei päästy tekemään, mutta ei se ikinä olekaan se matkojen määrä, vaan tietenkin se laatu.

Ensimmäinen reissu heitettiin jo huhtikuussa, kun piipahdettiin porin Yyterissä pienellä kuvausreissulla merenrannassa. Ilma näytti kauniilta, mutta oli aika kolea ja tuulinen eikä tuolla ilman takkia kovin pitkiä aikoja vaunun ulkopuolella voinut vielä olla. Mutta, paikka oli mitä unelmaisin ja sopi vaunun tyyliin ja tunnelmaan niin täydellisesti, että jäi oikein iso haikeus siitä, ettei tässä maassa (taida) olla tällaista autiota hiekkarantaa mihin oikeasti saisi vaunun kanssa tällai leiriytyä (tähän oli erikseen haettu lupa ja vain tätä kuvausta varten). 

Mutta onneksi on näitä kauniita järvenrantoja, joissa saa leireillä ja niinhän me tehtiinkin. Tämä kuva on  juhannusreissulta mahtavan ystävän perhemökiltä, saunarannasta ja tässä paikassa parasta on ihan oma rauha ja kunnon leireilymeininki. Omat ruoat tehdään ja nautitaan siitä askeettisuudesta, kun kaikki ei ole kuin hotellissa. Ja vaikka visiitti tähän kohteeseen jäikin vähän lyhyenlaiseksi, ovat muistot siitä sitäkin mukavampia. 

Kerkesin minä piipahtaa ihan yksinänikin vaunun kanssa matkustelemassa, kun käväisin (taas) Satakunnan suunnilla ihania ystäviä moikkailemassa. Tällä kertaa vaunu palveli ihan vaan omana privaattina hotellihuoneena herkkäuniselle vieraalle, joka nukkuu parhaiten omissa nurkissaan. Ei ollut koko arsenaalia ulkokalusteita tai keittiövehkeitä mukana laisinkaan, pelkästään se oma sänky ja tavarat. Siihenkin tämä koppi on mitä mainioin, se on niin helppo nappasta auton perään ja ajaa sinne minne tarvitsee ja pakata mukaan mitä mieli tekee. Vähän niin kun olisi ihan älyttömän iso kapsäkki mukana matkoillansa, sellainen vaan josta tila ei ihan heti kesken lopu.

Ja silloin kun ei  oltu missään reissuilla niin vaunu oli parkkeerattuna omalla pihalla, missä sen ainoa tehtävä oli vaan olla nätti ja ihana ja paikka, jossa voi välistä visiteerata vaikka päiväunille. Sanon sitä kesäisin aina meidän kesämökiksi, koska sellainenhan se tavallaan onkin, vaikka vain omassa pihassa tönöttäisi. 

Siinä sitä on kiva aina somistella ja fiilistellä ja muokata jos tarvis vaatii vähän reissuja silmälläpitäen. Tässä olin juuri vaihtanut hienon päivänvarjon vähän kevyemmäksi ja sitä pääsinkin sitten vielä onnekkaasti kerran reissun päällä koeajamaankin.

Kesän viimeinen reissuviikonloppu vietettiin toisessa lempi-leiripaikassani huippujen ystävien mökillä. Tässä on tunnelma niin kuin meillä olisi ihan oma tontti ja rantakin aivan tuossa muutaman metrin päässä vaunusta. Täällä huisia on tuo mahtavan iso ja tasainen nurmikko, jolle vaunun saa parkata. Siinä saa kuulkaa sisustushullu vaunuilija laittaa niin mielin määrin kun ikinä vaan lystää ja minähän yleensä laitan. Tykkään siitä että nyt on kaikki kalusteet joko taitettavia tai koottavia tai muuten vaan keveitä ja pieniä, niin että niitä voi ottaa mukaan niin paljon kun haluaa eikä tarvitse suotta miettiä, että mitä mahtuu kyytiin. Kaikki mahtuu ja helposti menisi vielä vaikka kuinka paljon lisääkin. 

Viimeinen kuva on muutaman viikon takaa tältä vuodelta, eikä tunnelma siinä näytä yhtään niin kivalta kun noissa aiemmissa. Näin pikkuvaunu kuitenkin talvensa viettää tallin syrjällä, vähän piilossa ja ankeasti paketoituna, mutta ei missään nimessä unohdettuna. Mutta, sieltä se taas pian kaivautuu pressun ja nietosten alta esille ja pääsen sitä laittamaan kesäkuntoon. Toivottavasti vaan päästään tänä kesänä reissaamaankin, mielessä kun polttelis jo näiden kuvien myötä aika paljon lähteä tälle maanteitä näyttämään. No, pääsee tai ei niin se on ainakin varmaa, että tuossa pihalla se taas kesämökkinä ja päiväunipaikkana palvelee ja se on ihan yhtä odottamisen arvoista se.

My cute little caravan and the trips I took with it last summer (links to more pics in texts below pics)

The last pic is from a few weeks back, that's how the poor thing spends it's winters here; by the garage  hidden under a tarp, surrounded by snow, but not forgotten. Not so long anymore till I get to bring it out on the yard again. Hopefully I get to make a trip or two too this summer, but if not, it'll still be nice to have this as a little summer house on our yard.

Kannatti olla kesällä ahkera

 

Lumen alta kun ei pihaa paljoa vielä näy, niin huomasin että olen aika pitkälti myös talven aikana unohtanut mitä siellä oikein on. Oltiin viime kesänä tosi ahkeria täällä ja pihalla on paljon uutta kivaa jonka olemassaolosta ei nyt näy jälkeäkään.

Takapihalla on uusi vaja, jonka rakensin sopivasti jämälaudoista, sen just ja just näkee nyt keittiön ikkunasta, mutta sen lähelle ei pääse. Takapiha on hyvin pieni ja katolta talven aikana tippunut lumi on sen täyttänyt niin, että kahlata pitäisi, eikä tästä ovia saisi auki, kun niin korkea on nietos vielä sen edessä. 

Mutta kiva on täältä omista kuvista katsella, että tuollaiselta se sitten näyttää, kun lumet on sulaneet. Koitin muistella, että mitä sen sisälle silloin syksyllä pakkasin, mutta en muista tarkkaan edes sitä enää, luvassa siis yllätys itsellekin kun tuon pääsen taas avaamaan.

Koko takapihahan koki myös suuren muodonmuutoksen männä suvena, kun siellä rehottanut ryteikkö pistettiin ruotuuun ja ojennukseen ja koko alue suunniteltiin uusiksi. Hyväluminen talvi antaa paljon toivoa siitä, että noissa uusissa penkeissä olisi kukkaset päässeet mukavasti talvehtimaan eikä kaikkea heti tarvitse korvata uusilla. Kaikki sormet ja varpaat ristissä odotan eniten pionien näkemistä, niitä kun en ole saanut tällä tontilla aiemmin viihtymään ja tuolla tein kaikeni sen eteen, että ne siellä viihtyisi.

Eikä se etupihakaan jäänyt viime kesänä täysin vaille huomiota kun pistettiin laatoitus uusiksi portaiden edestä istuskelualueelta. Se olikin pitkään päässä muhinut projekti, jonka toteutus ei ollutkaan niin suuritöinen kun olin alun perin kuvitellut. Nyt kun erilaisten kivien ja betonin tilalla on yhtenäinen laatoitus, tuli pihalle monta neliötä lisää tilaa, vaikka oikeasti ei tullut yhtäkään.

Olin melkein myös unohtanut kuinka kivoja puutarhakalusteita meillä täällä onkaan. Vanhoja ostettuja metallijalkaisia ja kaikenmoisia itsetehtyjä, mutta kaikki entrattu pellavaöljymaalilla uuteen kukoistukseen ja toisiinsa sointuviksi. Tässähän voisi vielä ennen lumien sulamista ottaa muutaman vanhalla ruskealla puulla olevan tuolin ja päydän tänne sisälle maalattavaksi niin saisi heti laittaa nättiä esille sit kun sen aika koittaa. 

Muuten tankkaan tässä vaiheessa itseeni kaikki mahdolliset puutarhakirjat ja tv-ohjelmat mitkä käsiini saan. Ihana onkin ollut lojua katselemassa areenasta Hagen min-sarjaa just tänään kun ulkona mättää räntää. Onneksi ei ole enää montaa kuukautta kesään.

Just remembering  the things we did in our garden last summer. Lots of  hard work and very nice results. All covered in snow at this moment and hard to remember even existing. Lucky I have this blog to scroll to see how much we accomplished in those few summer monts.

Tekemistä lopputalveksi

Nyt kun se kevät ei ihan vielä ollutkaan ovella piti keksiä jotain kivaa ajanvietettä millä tämän lopputalven tästä kuluttaisi. Surffailin siis hetken netissä ja onnistuin löytämään itselleni sopivaa askartelumateriaalia, jonka avulla menee ainakin muutama päivä varsin mukavissa merkeissä. Vielä kun posti toi paketin näpsästi aivan kotipihaan asti, oli onni mitä täydellisin.

Paketista kuoriutui tällainen vanha talonpoikaispöydän raato ja yksi siihen selkeästi epäsopiva laatikko. Kun taannoin ostelin niitä leivinlautoja tuli niistä inspis rakennella olohuoneeseen sopiva kahvipöytä jostain vanhasta ja kauniista, mutta tarpeeksi huonosta.

Tämä pöytä on just sopivasti huono siihen. Liian hyväkuntoiseen en todellakaan kehtaisi kajota, mutta tämä on saanut jo tuta just sen verran kipeää ja huonoa kohtelua, että se on ennemminkin pelastus jos tästä vielä käyvän kalusteen teen. On lahoa, reikää ja juminsyömää ja maalia ja betoniroiskeita. Kansi ei ole alkuperäinen, laatikko on hukkunut ja jalatkin ovat parista kohtaa pehmenneet. Mutta siinä on silti vielä paljon hyvää, nätit muodot ja just sen verran tarpeeksi kovaa puuta, jotta niistä osista saisi tehtyä vielä yhden ehjän ja nätin pöydän.

Ajatus on ottaa sitä hivenen matalammaksi yläosastaan, tehdä siitä vähän enemmän neliön mallinen ja laittaa siihen uusi kansi ja passata matalampi laatikko paikoilleen. Sitten kuorruttaa se jollain ihanalla pellavaöljymaalin sävyllä, joka samalla hellisi tuota vanhaa ja kärsinyttä pintaa.

Mutta tovin vielä kypsyttelen ajatusta täällä ennen kun toimeen ryhdyn. Pitää kaluste saada kuivaksikin ennen kun sitä voi purkamaan alkaa, kun se on selkeästi ollut vuosikaudet jossain navetan vintillä ja vähän haiskahtaakin siltä.

I had this idea to salvage some old beat up table and give it a new life by removing all the wear and tear and making it suitable for new use. These kinds of old furniture are usually a little eaten and beaten and stored in too humid conditions, so there's a lot of soft parts there, but removing all that and rebuilding this thing to new, I think I might get myself the prettiest coffee table to my living room. I'll just need to let it dry out a couple of days until I can start taking it apart.

Pieni kesästailaus maaliskuussa

Heti kun kaapiston maalit olivat tarpeeksi kuivuneet oli ihan pakko päästä testaamaan miltä se sitten näyttäisi käytössä. Laittelin ensin vaan muutaman tavaran sinne tänne, mutta pian homma ryöstäytyi täysin käsistä ja stailasin koko kaapiston kaikella ihanalla kesäkamalla mitä käsiini täältä sisätiloista vain sattui.

Se ei ollut edes mitenkään vaikeaa, koska ihan kaikki näyttää tuolla varsin kivalta huolimatta siitä miten ne on sinne aseteltu. Suunnilleen samansorttista tavaraa siinä on sitten kesällä kasvihuoneessakin, ainakin värimaailmansa puolesta. Ovien takana ja laatikoissa sitten vaan ne vähemmän esteettiset ja esillä kaikki mitkä nyt vaan sinne milloinkin parhaiten istuu.

Tuli kyllä niin hirveän voimakas kesäkaipuu tästä stailauksesta, että nyt vähän jo ehkä kaduttaakin, että tuolle tielle piti näin aikaisin lähteä. Onneksi kevät kolkuttelee jo ovella, vaikka pakkasta vielä piteleekin, aurinko kuitenkin lämmittää koko ajan enemmän ja enemmän.

Vaihdoin kaapiston puunupit varastoistani löytyneisiin messinkisiin ja kahteen laatikkoon kävin ostamassa samansävyiset kuppivetimet. Silmiini vähän turhan isoja ovat nuo messinkinupit, mutta annan nyt olla noin, koska just nyt ei ole se paras aika lähteä sopivampia metsästelemään. Silmä tottuu kuitenkin aika äkkiä, eikä nuo nyt enää niin isosti tuolta paista, kun silloin kun ne tuonne asensin.

Hyvin sopivat tyyliin kyllä ja poistivat kaapistosta sen liiallisen ysärifiiliksen niin kuin tarkoitus olikin.

Maalia meni melko runsaasti, mutta yhdella kerroksella selvisin. Kuiva puu imaisi niin tehokkaasti pellavaöljymaalin, että hetken pelotti loppuuko minulla maalit kesken ennen kun valmista tulee, mutta just ja just riitti. Suunnitelmissa on vielä rakennella tälle korkea sokkeli ja sitä varten pitää nyt sitten uusi purkki maaliakin käydä hakemassa, mutta siihen on vielä aikaa, ennen kun sitä sokkelia edes tarvitaan, joten just nyt en stressaa siitä.

Ihailen vielä tovin kaapistoa stailattuna olohuoneeni nurkassa näin, vaikka se tukkiikin nyt toisen oviaukon ja on ikävästi melkein takan edessä tiellä. Tästä tuli niin hyvä ja täydellinen, että pitäähän siitä nyt hetken nauttia. Voin sohvalta sitä nyt katsella ja fiilistellä ja vasta illalla purkaa sen pois tieltä, sitten kun sitä takkaa tarvitsee ruveta polttamaan. Mutta siihen asti täällä on nyt hetken kesä.

I just had to style the newly painted cabinet to see how it will look in the greenhouse when summer comes. It's in my livingroom now, blocking one door and too close to the fireplace, but I'll keep it there for this evening just so I can look at it and enjoy the summer vibes it brings to my heart.