Ajelin männä viikolla kesän ensimmäiselle vaunuretkelle ja suuntasin tietty heti ystävien pihalle Satakuntaan isojen salavapuiden alle. Siellä oli kyllä ihmisen taas niin hyvä olla, ettei tosikaan ja pikkuvaunussa ihanaa nukkua yöt.
Ilmat olivat aluksi varsin vilpoisat mutta retken loppua kohden varsin lämpöiset, että ei tarvinnut ihan hirveästi enää pukea päällensä saati vaunua lämmitellä sisältä. Isojen puiden alla oli kuitenkin kivan varjoisa olla, eikä vaunussa tullut ihan hirveän kuuma vaikka ulkona huitelikin mittari reippaasti hellelukemissa.
Pari sadekuuroakin osui kohdalle ja siksi en ottanut tälle reissulle mitään mattoja mukaan tässä ulkona pidettäväksi. Nyt riitti kun tyynyt nappasi ajoissa pois kalusteilta (ja tietty radion) niin ei haitannut yhtään pieni ajoittainen märkyys tuossa.
Tuolla nukkui kyllä niin makeasti taas pitkästä aikaa, että tekisi mieli mennä sinne nyt heti takaisin nukkumaan. Mutta valitettavasti täällä kotona vaunu on ihan paahteessa aikaisesta aamusta alkuiltaan asti niin ei tulisi yöunista kyllä näillä ilmoilla yhtään mitään tuolla, kun heti tulisi hiki kun aurinko nousee, kun ei tuossa kovin paksulti eristetyt seinät ole.
Ja niin kun aina tästä kyläpaikasta lähtiessä tuli ikävä takaisin jo ennen kun kotiin asti pääsin, mutta viimeistään ensi kesänä sitten taas, niin kun jo vähän perinteeksi tässä on tullut.
Took my first trip with my little vintage caravan and went to visit my friends in Satak
unta. Parked under the big willow trees again and it was so nice and cozy to camp there.