Valokukkia verhoihin

Keittiön ikkunat saivat tänä vuonna ylleen vanhat timantinmuotoiset jouluvalot jotka jostain syystä tekevät verhoihin kauniita kukkakuvioita läpi paistaessaan.

(Mikä siinä muuten on että jouluvalot pitää aina pakata yhteen kassiin kaikki sekaisin jolloin ne menevät vain keskenään solmuun ja seuraavana vuonna saa hermot repaleina niitä selvittää? Itse teen tämän joka vuosi, vaikka jo luulisi tähän ikään ehtineenä oppineen.

Toinen mielenkiintoinen seikka on se että jostain kumman syystä joka vuosi puolet valoketjuista lakkaavat toimimasta, vaikka edellisvuotena toimivat kaikki. Tänäänkin meni varmaan toista tuntia selvitellessä, että mikä lamppu on rikki ja mistä kohtaa. Ja sitten kun sain juuri toisen ketjun korjattua vilkahti jo ikkunassa ollut ketju pari kertaa ja sammutti puolet valoistaan, joten sain tehdä saman homman kahdesti. Luulisi nyt toimivan, en uskalla edes hengittää ikkunoihin päin, ettei vain...)

Köökin oven päällä

Keittiön toisen oven päälle löytyi vihdoin sopiva pieni ja vanha naulakko johon sain ripustettua kauan sitten keräämäni vanhat ruoanlaittovälineet. Muistelin että minulla olisi ollut noita enemmänkin mutten saa päähäni minne olen ne "arkistoinut". Todennäköisesti löydän ne sitten kun olen jo hankkinut tilalle "uusia".

Nuo sinisävyiset ovat suosikkejani,  juuri sopivia keittiöni rock'n'roll-tyyliin.

Koik yhes koos (tai melkein)

Yleisön pyynnöstä kaikki omistamani silkkitäkit kahta lukuunottamatta yhdessä kuvassa. Ne kaksi muuta ovat koirien täkkejä ja kunnoltaan kuvauskelvottomia.  (Lipaston päällä keskimäinen täkki ei ole silkkiä, mutta on vanha kuitenkin.)

Kysymyykseen täkkien pesusta vastaan että itse ruukaan pestä täkit raakasti koneessa 60 asteessa jos täkki vain mahtuu rumpuun. Nuo isoimmat eivät mahdu ja ne olenkin vain tuulettanut niin että "mummonhaju" on laimentunut. Pienemmät täkit saattavat ottaa konepesusta itseensä ja hipsuuntua hieman, mutta siihen auttaa, kun ei pese niin usein ja rullaa täkin silkkipuoli sisäänpäin koneeseen.

Romuja II

Ystävän talosta löytyi myös kivoja alumiinisia vaatekoukkuja sekä yksi ruuvattava pyyhekoukku, joka on ihan suosikkini. Mallasjuoman vanha "lahtikko" odottaa vielä porstuassa perusteellista pesua. Pullokori tuoksahtaa voimakkaasti homeelta oltuaan talon kellarissa ummehtumassa viimeiset kymmenen vuotta ainakin. Täytyy kylvettää sitä etikassa jos se saisi hajun pois.

Romuja I

Ystävä peri vanhan talon "romuineen joista hän ei niin välitä" ja sain tilaisuuden käydä penkomassa itselleni mitä halusin. Talteen otin mm. vanhan työpöydän, pari kivaa puulaatikkoa, veikeän teak-hyllykön, pikkunaulakon sekä pienen pöytävalaisimen.
Millekään näistä ei vielä ole käyttöä, mutta ajattelinkin varastoida nämä talteen. Itseni tuntien kyllä nämä joskus käyttöön pääsevät.

Villityksiä

Siskon kanssa käytiin alkuviikosta virkistys- ja kirppistelymatkalla lahdessa (josta allekirjoittanut ei muuten löytänyt kirpuilta mitään, mutta sisko sitäkin enemmän) ja poikkesimme kotimatkalla Kärkkäisen suuressa valintamyymälässä. Sieltä mukaan tarttui siskon suosituksesta näitä iki-ihastuttavia method tuotteita.

Olisin ostanut yhden kutakin kaikkea, mutta valitettavasti heillä ei ollut valikoima näissä kovin suuri. Hinnat olivat kyllä mukavat, kaikki maksoivat 5,90e kappale.

Näitä pulloja kelpaa kyllä pitää esillä ja mikä mahtavinta tuoksutkin ovat ihan luxusta. Eucalyptus mint on ihan suosikki. Ei ole koskaan meillä pikkuvessa tuoksunut niin hyvälle kuin se tuoksuu nyt. Ja tuo käsienpesuaine on niin ihana, että pitää jatkuvasti ravata nyt käsiä pesemässä, että saa sitä tuoksua sormistaan nuuhkia.

Yleisön pyynnöstä

Miljoonalaatikosto on keskeneräisyydestään huolimatta jo kovassa käytössä. Laatikoista on toki vielä vasta murto-osa käytössä, mutta kunhan saan työhuoneen muut kaapit ja komerot inventoitua tulee laatikoihinkin enemmän täytettä. (Ehkä sitten joskus kevätsiivouksen yhteydessä...)

Pyörät laatikoston alla ovat myös osoittautuneet loisto-investoinniksi, sillä tuo kapistus ei oikeastaan edes mahtuisi huoneeseen ellei sitä voisi välillä siirrellä pois tieltä. Huoneen harmonia "hieman" kärsi kun tun tuonne änkesin, mutta minkäs teet kun jokin on niin ihana että se on pakko saada käyttöön heti.

Mistä näitä täkkejä oikein tulee?

Pitkästä aikaa kirppareilla ja heti osuu silmiin silkkiä. Pakkohan noita on vielä ostella, jos ei itselle niin sitten muille. Värit ovat ainakin herkulliset ja hinnatkin olivat kohdillaan, koko kasa lähti reilulla kympillä.

Lisää sinistä

Ja niinhän siinä kävi etten pystynyt himoani hillitsemään vaan maalata täräytin olohuoneen pöydän pinnan vaaleansiniseksi. Kiiltävällä Miranolilla kahteen kertaan sudittu pöytä kuivui melkein kokonaisen työviikon ennen kuin sain sen kokeiltavaksi olohuoneeseen. Ainakin se on nyt sopivan epäsopiva huoneen muuhun väritykseen nähden.

Sinistä

Kirpputorilta parilla eurolla mukaan tarttuneen melamivadin värisävy on täydellinen. En ole kai koskaan ollut mitenkään erityisen viehtynyt siniseen väriin, mutta jostain syystä tänä syksynä tuollainen jäinen vaaleansininen on muodostunut lemppariksi.

Pahoittelen blogini viimeaikaista hiljaisuutta. Työelämä on pitänyt niin kiireisenä, ettei kotona ole ehtinyt kuin käydä kääntymässä. Kohta pitäisi kiireiden kuitenkin helpottaa ja pääsen taas päivittämään projektejani tännekin.

Päättämättömyyttä

Olohuoneen vanha pöytä kulkeutui takaisin käyttöön vanhalle paikalleen, vaikka päätöstä pöydän uudesta värityksestä ei olekaan vielä syntynyt. Ajattelin josko se tuosta ilmoittaisi itse millaisen värisävyn ylleen haluaisi, mutta jotenkin tuntuu että täytyy ensin tehdä olohuoneen muut suunnitellut muutokset ja vasta sitten näen minkä väriseksi pöytä muuttuu.

(Edellinen hienompi juukenttipöytä osoittautui käytössä liian fiiniksi perheemme sottapytyille, joten katsoin viisaammaksi siirtää sen turvaan odottamaan parempaa sijoituspaikkaa.)

Kokeilen siskoni innoittamana uudempaa blogimallia suuremmilla kuvilla.

Makuuhuone marraskuussa

Tässä huoneessa vaihtuu värit ehkä tiuhimmin koko talossa. On mukava sisustaa väreillä fiilikset eri vuodenaikojen mukaan ja näin syksyn harmaudessa toimivat kirkkaat värit nyt parhaiten. Tuolla ei ole aamuisin tylsä herätä, mutta sängystä ei millään tahtoisi nousta pois.