Kun se toimii niin se toimii

Olen nyt niin monasti törmännyt siihen, että ihmiset luulevat meillä tässä vanhassa talossa, "huonojen" eristeiden ja peltikaton alla olevan tällaisilla helteillä tukalat oltavat, että päätin nyt kerralla korjata tuon harhaluulon. Täällä ei ole tällaisilla helteillä kuuma, koska me osaamme hyödyntää tämän talon erinomaisuutta rakenteidensa suhteen. Se on itseasiassa tosi helppoa ja mikä parasta tosi ekologista myös, kun siihen ei tarvitse muuta kun vähän viitseliäisyyttä. Tällaisina hellepäivinä täällä on sisällä mukavat 21 astetta lähes vaivatta ja täysin ilman sähkökäyttöisiä apureita.

Tärkein sääntö on, että: älä päästä lämpöä sisään. Paahteisina päivinä pidämme sälekaihtimia alhaalla huoneissa johon aurinko paistaa. Se auttaa uskomattoman paljon kun aurinko ei pääse lämmittelemään huonetta. Pidämme myös kaikki ovet ja ikkunat kiinni päiväsaikaan, kun ulkona on kuuma. Se kuulostaa ehkä vähän hullulta, mutta luettuasi jutun loppuun tajuat jujun.

Meillä on pihalla pienet apurit, talon eteläseinustalla kasvaa kolme suurta pylväshaapaa, jotka istutimme siihen juuri tätä tarkoitusta varten. Ne varjostavat päivän paahteisimman ajan osaa peltikatostamme ja hidastavat yläkerran lämpiämistä tehokkaasti. Iso puu on myös talon länsipuolella, joka suojaa osaa katosta ilta-auringon kuumuudelta. (Aikana jolloin puita ei tuossa ollut, paistui kattomme helteillä niin kuumaksi, että yläkerran viileneminen kesti melkein koko yön, kun se nyt jäähtyy parissa tunnissa.) 

Kun päivän lämpö alkaa illalla laskea, avaamme ikkunat yläkerrasta ja oven tai pari ikkunaa alakerrasta ja annamme viileän virrata sisään. Ja jos on oikein kuuma niin avaamme myös vintin ovet talon sisällä, jotta alhaalta käyvä ilmavirta viilentää myös ne. 

Ja kun muistaa laittaa kaikki ikkunat kiinni ennen kun aamuaurinko alkaa taas lämmittää, on talossa mukava viileys varautunut rakenteisiin ja se pysyy eristeiden ansiosta hyvin sisällä koko päivän, kunhan suotta ei availe niitä ikkunoita tai ovia tai lämmittele muuten. Ja kun tästä syklistä on meille tullut jo tapa ja tottumus ei se meistä edes tunnu vaivalloiselta viilentää taloamme näin, niin kun se kai kaikissa vahoissa taloissa kuuluukin tehdä.

Keeping this old house cool without any electric devices during the heat wave is actually quite easy. We keep the windows open the time it's cool outside and tightly closed when it's warm. We don't let the sunlight in to warm the house either and close curtains to stop it. The coolness stores nicely in to the structures of the house and stays in the whole day.

Entivanhaan ja nyt

Olen aina ollut kiinnostunut tavaroiden, ihmisten ja talojen historiasta. Minulle on ollut ihan lottovoitto jos olen ostanut kotiini jotain vanhaa ja samalla saanut tietää missä se on ennen ollut. Tämän talon osalta historia on ollut kuitenkin aika hämärän peitossa ennenko nyt.

Tutustuin kautta rantain talon rakentaneen pariskunnan lapsenlapseen ja sain häneltä kuvia ja tietoja talon vaiheista ja asukkaista vuosien takaa. Talo on siis ennen meitä ollut vain yhden perheen koti. Olen ollut aivan mykistynyt siitä onnesta että nyt vihdoin tiedän miltä täällä on ennen näyttänyt, millaisia ihmisiä täällä asui ja ennen kaikkea se että tämä on ollut rakastettu ja vaalittu koti ja mummola. Sain luvan kanssa jakaa muutaman kuvan kanssanne ja esitellä vähän teillekin että millaiselta täällä on näyttänytja kuinka hauskoja yhtäläisyyksiä huomasin meidän ja entisten asukkaiden olemisen välillä.

Jostain syystä tietyissä asioissa aika samankaltaisesti me täällä asumme, miten samoihin asentoihin olemme tietyt huonekalut laittaneet ja miten samoissa paikoissa viihdymme vaikka juuri mitään en edellisien asukkaiden mieltymyksistä tiennytkään. Niinkuin nyt tässä makuuhuoneessa. Ylemmässä kuvassa huone ennen ja alemmassa huone nyt. Sänky, valot ja yöpöytä aivan samoilla paikoillaan molemmilla perheillä.

Pihallakin olemme ihan melkein metrilleen samassa kohdassa viihtyneet, juuri tuossa portaiden edessä. Keinu ja pöytä aivan samoin päin. Meillä oli jopa samankaltaiset puutarhakalusteiden värimaailmat, tosin mieleni muuttui ja vaihdoin valkoisen tyylin myöhemmin rouheampaan, mutta kalusteiden asennot pysyivät edelleen samoina.

Ja taas olohuoneessa, juuri tuolla seinällä meidänkin iso sohva on ja nojatuoli siinä vieressä. Aivan kun tämä talo olisi sen meille kertonut että missä niiden kuuluu olla.  Oviaukko työhuoneeseen oli ennen isompi. Me pienensimme sitä hieman ja  laitoimme siihen pariovet tänne muuttaessamme.

Työhuoneemme ennen on ollut 90-luvulla hieman prameampi ruokasali  fiineine kalusteineen. Tuo kaunis tapetti seinissä oli vielä silloinkin kun me talon ostimme. Se sai vain valitettavasti lähteä kun lisäsimme hieman eristekerrosta talon sisäseiniin. Mutta selkeästi sama huonekasvimaku meillä on, minullakin on kultaköynnös tässä huoneessa ja rönsylilja keittiössä.

Keittiö on huoneista muuttunut eniten. Hella ja tiskipöytä ovat vaihtaneet paikkansa ja kaappitilaa tullut lisää. Nuo vanhat kaapit olivat vielä täällä meidänkin aikana, mutta olivat lastulevystä tehdyt ja jo aika huonoon kuntoon päässeet. Ja minähän omistin jo vanhat puiset keittiönkaapit ennenko tätä taloa oli edes ostettu, niistä rakennettiin sitten tuo nykyinen paremmin meidän tarpeisiin sopiva kokonaisuus. Mutta tunnelma on sama. Tuo on talon paras huone aamuisin kun kahvi tuoksuu ja aurinko saa ikkunoista sisään.

Talon vanha emäntä on ollut oikea viherpeukalo ja puutarhaihminen. Täällä on ollut aivan uskomattoman kaunis ja runsas puutarha isolla tontilla. Paljon kauniita istutuksia, kivillä rajattuja kukkapenkkejä (niinkuin mekin olemme tehneet) ja upeita syreenejä, omenapuita. ja marjapensaita sekä isoja puita. Ja kaiken kruununa nuo hurmaavaakin hurmaavammat humala-tai muut köynnökset talon seinissä, asia jota olen itsekin vuosien varrella miettinyt että pitäisikö laittaa tuohon olohuoneen kulmaan. Nyt en enää mieti, keväällä istutan kun siihen se kuuluu. Hieman harkitsen vielä tuota eteläpäätyäkin... Ihana olisi tuollainen kasvipinta ympäri talon.

Kyllä nyt on vielä paljon rakkaampi tämä talo, kun sen historiaa tietää. Ja tietää myös että ihan pieleen en ole tätä tuunannut ja sisustanut. Uskoisin että talon vanha emäntäkin, jos eläisi pitäisi siitä että pihalla on taas rehevä puutarha kolkon hiekkakentän sijaan ja että talossa eletään onnellista elämää.

We've lived in this house for nine years now and knew just about nothing about the history of this, until now. I met the granddaughter of the couple who build this house and she gave me some photos of how this place looked before. 

I was so overwhelmed of the beauty of the garden and the loving feeling there seemed to be. There was also some similarities of how we have placed our furniture here. I have always dreamed of a vine climbing the outside walls, and now that I know there used to be vines I decided I'm going to plant one when the spring comes.

Moottorisahailua Marraskuussa

Blogiyhteistyö Domus Classican kanssa

Jo monta viikkoa sitten teippasin portaikon seinään suorakulmion siihen kohti mihin kauan kaivattu akkuna oli tulossa. Sitä oli kiva katsella ja unelmoida että pian se tuossa on. Portaikko on talvisin niin pimeä ettette uskokaan. Nämä ylemmät kuvat on otettu jalustan kanssa ja rankasti ylivalottaen jotta tuo luonnonvalo on saatu hyödynnettyä.  Normiasetuksilla kuvista olisi tullut melkein mustia lukuunottamatta pientä kajoa tästä oikealla olevasta porstuaan antavasta ikkunasta. 

Se on kuulkaa kesää ja valoa rakastavalle ihmiselle ihan hirveä tuo kaamos tuossa portaikossa ollut ja keinovalojen polttelu päiväsaikaankin ketutti enemmän kuin mikään, mutta nyt, nyt se on vihdoin muuttunut tuo - akkuna nimittäin asennettiin paikoilleen eilen.

Olimme jo aiemmin purkaneet ulkopuolelta seinää sen verran että nyt ei tarvinnut kun tulla siitä läpi. Ja läpihän tultiinkin sitten oikein leffatyyliin moottorisahalla. Hassua että olin laittanut tuon malliteippini melkein oikealle kohdalle ja melkein oikean kokoisena vaikka ihan silmällä ja ilman mittoja sen silloin siihen vetäisin. Huisin tarkka silmä minulla näemmä.

No juu läpi siis tultiin ja minä siinä kädet täristen kameran kanssa koitin kuvaa ottaa samalla lenteleviä sahajauhoja väistellen. Ja hirmu tylsästi käsivaralta keinovalossa, kun pitihän siitä nyt kuvaa saada muttei voinut ruveta jalustan kanssa hifistelemään koska kiire oli. 

Ja WHOAAAA! Valoa! Niin paljon valoa vaikka päivä oli ihan pimeä ja lumisadettakin saatiin. Ja jos äsken oli kiire nyt oli sitä vieläkin enemmän, tuosta rei'ästä kun kävi tuuli sisälle ja puoli kämppää alkoi nopeasti jäähtyä. Mutta tuo valo oli niin valtavan ihanaa, että pitihän sitä nyt hetken aikaa fiilistellä. (Tässä kohtaa hihkuin ja hypin ympyrää käsiä taputtaen ainakin vartin).

Tunnelma yläkerran pikkualuassakin oli muuttunut melkoisesti (hyytävän kylmyyden lisäksi). Valoa oli niin paljon että meinasi ihan huimata. En edes villeimmissä unelmissani osannut arvata että sitä näin paljon tulisi, mutta tulipa vaan (ja ajatelkaapa paljonko sitä sitten on kun aurinko paistaa...). Huh ja hei.

Laitoimme ulkopuolelle tuollaiset vaakalaudat tueksi niin että saimme sitten nostaa ikkunan niitä vasten paikalleen. Ja se olisikin ollut näppärää, mutta siinä suoraksi sitä passaillessa huomattiin että vanha latvapuista rakennettu talomme runko hieman kapenee ylöspäin (siis seinät ohenee) ja sitä pitikin sitten siinä hieman säätää että on tasaisesti sitten yläreunastaan hieman ulkona ja hieman sisällä. Saan sitten listojen kanssa oikein askarrella että saan sen näyttämään tasaiselta molempiin suuntiin. Ja kestikin tuo vielä aikansa joten lämpötila sisällä sen kun laski laskemistaan, mutta ikkuna asettui paikoilleen.

Siinä on oikein selektiivilasi sisäpokassa. Ajattelin että kun uutta ikkunaa laitetaan, niin laitetaan nyt vähän nykyaikaakin mukaan. Meillä ei tuota portaikkoa erikseen lämmitetä ja se on hyvä ettei ikkuna hohka kylmää vaan pitää sen lämmön mikä tilassa on. Siitä kuitenkin aika liki kuljetaan ohi ja tavallisella lasilla se olisi varmasti ollut hurjan kylmä talvisin niin kuin talon muut ikkunat tuppaavat kovilla pakkasilla olemaan. 

Valitsin siihen myös tällaiset jännät kiristävät sulkimet ulkopokaan ja nämähän ne varsin näpsäkät ovatkin. Todellakin vetävät ikkunan tiukasti kiinni. Ei tule tuuli sisälle näistä ei. Ja nätitkin ovat vielä.

Mutta bonuksen sain jotain vieläkin parempaa, jotain jota en edes tajunnut voivani saada, nimittäin ihan järjettömän kauniin maiseman. Portaiden alapäästä kun katsoo näkyy ikkunasta tämä ihana vuosia sitten istuttamamme pylväshaapa. Kuva ei nyt tee hänelle oikeutta, mutta sykähdyttävän upeasti istuu tuohon ikkunaan tuo. 

Ja upeasti istuu myös ikkuna taloomme. Nyt vaan seinälaudat paikoilleen niin kukaan ei edes tajua ettei tuota ikkunaa tuossa vielä hetki sitten ollut. Tai no, tajuaahan ne kun en ehdi tehdä noita vuorilaudoituksia siihen ympärille enää ennen talvea (lue: en jaksa tehdä. Hirweä remonttiväsymys eikä kylmässä ole kiva tehdä töitä. Kerkiää sen keväälläkin).

Nyt pitää vielä pusertaa itsestään sen verta että saan ne listoitukset tehdyä ja siistittyä paikat niin voinkin seuraavaksi laittaa oikein hienon postauksen siitä kuinka paljon tuo ikkuna tilojamme ja elämäämme onkaan oikein muuttanut. Mutta sitä ennen makaan sohvalla viikon, tai ainakin tämän illan ja keräilen vähän voimiani ja lämmitän luitani.

(Kuva otettu naapurin pihan puolelta etelästä, oma tontti päättyy tuohon aitaan. Ikkunat: oik. ylh. makuuhuone, tikkaiden takana alhaalla pikkuveski ja vasemmalla porstua. Keittiö jää oikealle.)

Two crazy middle aged maniacs managed to install a window in a freezing cold Finnish weather. But what wouldn't one do to get what one wants - natural light.
I'm so overwhelmed of the amount of light I now get in to the staircase, hall and the upstairs. It's almost insane, but in a good way.

The new window, made traditionally and given to me by Domus Classica is so perfect  to our house in every way. I'll post up more pictures, when we get all the moldings etc. installed. 

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa

Vihdoin lähtivät lehdet puista pois tieltä ja sain kuvattua talomme uudessa maalissaan. Siinä kasvaa kesällä niin tiivis kasmimöhkäle ympärillä ettei taloamme juurikaan näe sen läpi, mutta talviaikaan se erottuu tuolta oikein hyvin.

Olen niin tyytyväinen noihin väreihin. Koko pihapiirin henki muuttui värinvaihdoksen myötä ja tulen aina ihan superhyvälle tuulelle kun tulen kotiin ja tuon näen. Nyt siinä on sitä vanhaa ja nostalgista fiilistä rehellisesti esillä, niinkuin mielestäni tämän ikäiselle kuuluukin.
Maalausprosessin aikana kävi mielessä vaihtaa myös katon ja ovien väri mutta nyt on alkanut tuntua siltä että tuo punainen on oikein hyvä. Harmi vain että kesä loppui kesken eikä ennätetty maalata tuota autotallin korjattua kattoa uusiksi vielä. Saimme Tikkurilan tehtaalta vanhasta maalista sävyanalyysin ja meillä on tuo tarkka auringon polttama sävynumero jolla saamme paikkamaalattua katon niin ettei eroa huomaa.

Alla vielä kuva talosta ennen maalausta. Mitä olette mieltä, onko muutos teistä onnistunut? Ainakin kaikki tässä paikan päällä käyneet ovat kehuneet kovasti, naapuritkin tykkäävät, että parempi on kuin ennen. Sulautuu ympäristöönsä niin paljon kauniimmin.

Talo maalattiin Tikkurilan Ultra Classicilla. Seinän sävy on 553x ja vuorilautojen sekä ikkunanpielien s460. Katto ja ovet alkuperäisessä vanhassa maalissaan.

The final result (top picture) of the house painting project we did in collaboration with Tikkurila Paints. We love it so much. Now it looks like an old house should - old. The yellow color (before pic below) was just too disturbing and made everything look wrong to my eye. Now, with more subtle colors the house looks warm, nostalgic and inviting. Or what do you think?

Värien testausta

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa

Talon värien suunnittelu on edennyt koemaalausvaiheeseen. Mieluisia seinäsävyjä valikoitui kolme, järjestyksessä ylhäältä alaspäin 587x, 554x ja 553x ja tehostevärejä yksi, s460. Koitimme pitää sävyvalinnat melko huomaamattomina ja paremmin aikaa kestävinä kun että olisimme riehaantuneet ja valinneet räiskyvämmät värit. Ja vaikka olemmekin aika suuren kontrastin ystäviä päätimme että talon ulkopinnoissa semmoinen olisi liikaa. Värit tulevat siis olemaan aika neutraalit, vanhan oloiset ja ehkä jopa hivenen lauhkeat (vähän niin kuin talon omistajatkin).

Sitten saatuamme pikkupurkit maaleista, tehtiin maalauskokeet eri puolille talon seiniin ja tulokset ovat tässä alla. Tarkoitus on maalata myös katto ja ehkä ovetkin joten älkää antako tuon punaisen häiritä.

Vasemmalla seinässä 587x ja oven pielen reunalaudassa s460. Tulos melko vihertävä. Jopa hivenen kuollut. Ei täysin huono, muttei ehkä ihan täysin mieluinenkaan. Ainakin näyttää vanhalta eikä tarvitsisi vaihtaa katon tai ovien väriä tuon punaisen sointuessa aika kivasti.

Seinässä 554x ja nurkkalaudassa s460 osittain. Hyvin näkyy ero keltaiseen, mutta sävynä jopa kuolleempi kuin tuo edellinen. Ei hyvä, ei ollenkaan.

Ja sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä savy 553x ja oven pielessä s460 osittain. Aivan loistava "mummon alushousu-sävy" Kuvassa ehkä aavistuksen punerva tuon keltaisen vieressä mutta luonnossa ei yhtään. Sopivasti vanha ja kulahtanut, mutta silti aika kevyt ja ilmava. Tällä hetkellä vahva ykkössija. Pitää vielä kokeilla tätä sävyä eri puolille taloa jotta näkee sen vivahteet eri suunista tulevissa valoissa, mutta vahvasti lämpenemme tuolle sävylle koko ajan enemmän ja enemmän.

Huisia että homma edistyy. Nyt uupuu enää sitten ikkunanpokien väri ja katon sävy sekä ovien. Kovin montaa ei liene voi valita näiden kahden lisäksi, mutta jokin mauste on kyllä saatava värikarttaan, ihan pieni vain, ehkä joku poltettu oranssi ikkunanpuitteisiin tai oviin...

The collaboration with Tikkurila paint factory continues. 

The color choices for the house are beginning to make sense to us. It's going to be quite fair, but not too fair with propably a hint of some bolder color somewhere.
We tested out three color samples (you'll find links to the colors page below the pictures) on the wall and one on the frames. The two first ones looked too green and grey but the last one just might be the one we were looking for. Now we just need to figure out what would the colors be for the roof, window frames and doors. But it's not long now until we get to start painting. Yay!

Värejä ja suunnittelua

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa

Nyt on värinvalintaprosessi talon ulkomaalaukseen polkaistu käyntiin, tai onhan se ollut käynnissä jo itseasiassa pitkään, mutta vain omassa päässä. Se on kuitenkin asia joka on mietittävä tarkkaan, uuden värin kanssa kun pitää elää vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Teen tämän talon- ja kasvimajanmaalausprojektin yhteistyössä Tikkurilan maalitehtaan kanssa. Talomme on aiemminkin maalattu Tikkurilan tuotteilla ja olen käyttänyt tuotteita paljon muissakin projekteissani joten ne ovat minulle tuttuja ja luotettavia, siksi yhteistyö tässä projektissa tuntui luontevalta.

No mutta sitten itse asiaan. Ensimmäiseksi kävimme hakemassa kasan erilaisia värilastuja jotka valikoituivat ihan sen perusteella että mikä silmää rautakaupan keinovalossa miellytti. Sitten niitä vertailtiin ja tuijoteltiin, eri valoissa ja vuorokaudenaikoina, pihalla ja sisällä.

Leikimme myös paljon tällä värinsuunnitteluohjelmalla (josta ylläolevat kuvakaappaukset). Se on kyllä aivan loistava apu väriyhdistelmiä miettiessä. Yksinkertainen ja todella helppokäyttöinen. Siihen olisi saanut myös kuvan omasta talosta mutta koskapa siellä oli niin oivallinen valmis kuva rintamamiestalosta käytimme sitä. (Siellä on muuten todella hyvä valikoima valmiita talokuvia).

Katselin paljon myös tätä Helsinki-värikarttaa. Sieltä sain paljon vihjeitä eri aikakausien ja talomallien väriyhdistelmistä. Oikein oivallinen ja informatiivinen kokoelma tällaiselle vanhasta pitävälle.

Olemme siis kallistumassa talon väreissä vanhaan tyyliin. Ei ehkä ihan puhtaasti rintamamiestalojen värimaailmaan, mutta vanhaan kumminkin. Uudet- ja muotivärit saattavat olla kivat nyt, mutta pitää tosiaan ajatella sinne kauas tulevaisuuteen. Vanha on vanhan näköinen vielä tulevaisuudessakin eikä vain epämuodikas. Nyt ei muuta kun muutamasta sävystä koepurkit ja testaamaan värejä suoraan seinään.

I've started a project in collaboration with Tikkurila paint factory. I'm going to paint our house and the green house on our yard. I've started to plan the colours scheme using Tikkurila's colour planning program (in Finnish) and colour cards. 

We are planning on trying to get this house look as old as it is. And the paint colors will be reflections of old age. Next step is to get some paint and try the colours we've been thinking on the wall outside.

Suuret suunnitelmat

Joku joskus jo kyselikin kuvaa talostamme ja tässä sellainen nyt on. Parempaa en saa koska tonttimme on niin piskuinen ja niin täynnä kasveja ja puita ettei talomme paremmin kokonaisuudessaan muista suunnista juuri näy.

Tälle maisemalle olemme tänä kesänä ajatelleet tehdä suuria muutoksia. Minua on jo vuosia rietonut tuo täysin taloomme sopimaton keltainen väri. Myös valkoiset vuorilaudat ja ikkunanpuitteet ovat alkaneet tökkiä. Jotenkin tässä talossa ja tässä pihassa (asukkaista puhumattakaan) juuri nämä värit eivät mitenkään päin sovi kuvioon. Kun tuo kasvimajaprojektikin pitää maalata päätimme että talon värit muuttuvat myös. Nyt tai ei koskaan. Tämä on vanha talo ja se saisi näkyä talon väreissä eikä ränsistyneessä ulkonäössä.

Joten pian seuraa postaus jos toinenkin aiheeseen liittyen. Aina värien valinnasta itse toteutukseen. Hyvine ja huonoine hetkineen.  Minulla on myös mukana tässä eräs huippukiva yhteistyökumppani, mutta siitä tarkemmin jahka projekti alkaa tässä lähipäivinä. Hii! Ihan jo itseäänkin jännittää, että miltähän tämä sitten näyttää uudistettuna... eikun siis vanhennettuna!

The house. This is the summer we finally are going to change that yellow/white paint combination to something more suitable for a house this age (built 1946). I feel like those colors are way too new for this kind of building and in this case make this house look even more shabbier than it is. We're planning to choose old /vintage type colors to make it look more original and give the house a little dignity which it deserves.

I'm doing this project in collaboration with a really cool Finnish company, but I'll tell you more about it as soon as we begin with in a couple of days.

Alku

Tästä se lähti. Muutama vuosi sitten ostettu rintsikan raato odottaa kaunistajaansa. Matkalla sattui muutamia yllättäviä tilanteita; lahovaurioita, uuvuttavaa oikeustaistelua ja sen sellaista pientä ajanvietettä, joka vei rahat ja järjen, mutta tänä vuonna on aurinko paistanut risukasaani ja olen päässyt toden teolla keskittymään olennaiseen - eli sisustamiseen.