Pikkuvaunu biitsillä

Minulla on ollut jo pitkään unelma saada kuvautettua vaununi jossain upealla hiekkarannalla aavan meren äärellä ja ehkä sitten nähdä nuo kuvat myöhemmin jonkun ihanan sisustuslehden sivuilla. Nyt tuo unelma on käynyt ensimmäiseltä osaltaan toteen, kun kävimme viikko sitten Porissa Yyterin ihanilla hiekoilla ja stailasimme sinne vaununi kaikkine herkkuineen kuvattavaksi.

Koska itse en ole ammattikuvaaja tuli mukaamme yksi aivan ihana tyyppi, josta olin salaa haaveillutkin, että tulisi vaunuani kuvaamaan. Tykkään nimittäin hänen tyylistään ja kuvistaan ihan valtavasti ja olin tosi otettu siitä, että hän tästä ideastani innostui, lähti mukaan ja hoiti vielä kuvauspaikankin meille. Yyterin rannoilla ei nimittäin ihan noin vaan leiriydytäkkään tällaisilla asuntovaunuilla, se on Natura-aluetta ja vaatii aina kaupungilta luvat jos siellä tahtoo jotain isompaa pistää pystyyn, vaikka sitten vaan muutamaksi tunniksi. (Meidätkin kävi poliisisedät siellä tarkistamassa, kun joku kunnon kansalainen oli heille tästä leiristä ilmoittanut, mutta kun luvat olivat kunnossa, niin eipä tullut huomautettavaa.)

No kukako se kuvaaja sitten olikaan? No kukas muu kun Visualaddict, ihana Frida Steiner! Hänellä on niin loistokas silmä kaikelle boheemille ja ihanalle ja tiesin jo varmaksi että Frida jos kuka saa tästä setupista kyllä ihan ne parhaimmat kuvat. Niitä joudutte tosin tovin vielä odottelemaan ja tyytymän nyt vain näihin minun perus 50-millisellä räpsimiini, mutta kerron kyllä sitten kun tästä se juttu jossain sisustuslehdessä joskus ilmestyy, (niissä kun voi aikataulut joskus olla hyvinkin pitkät).

Parkkasimme vaunun siis suoraan rannalle, niin liki merta kun uskalsimme (noin kolmen metrin päähän rantaviivasta!) ja stailasin siihen kaiken ihan niin kun olisin stailannut sen omassa kotipihassani tai jossain kavereideni mökeillä nyt vaan lisänä tuo uusi ihana ruokakalusto lehtivarjoineen. Ja se kaikki näytti tuolla NIIN ihanalta, että ihan vieläkin meinaa järki lähteä päästä, miten nättiä tuolla olikaan. Kaikki nuo värit ja materiaalit ja ympäristö ja sää saivat kyllä sellaisen fiiliksen aikaan, kun ei oltaisi oltu suomessa laisinkaan, vaan jossain kaukana etelän lämmössä. Ainoa mistä tiedettiin, että suomessa ollaan, oli himppasen kylmä, mutta leppeä pohjoistuuli ja noin plus viidentoista asteen lämpötila. Se ei onneksi näissä kuvissa kyllä mitenkään näy.

Kun sanoin, että mukana oli kaikki herkut niin tietysti se tarkoitti myös tätä pientä vaunun kesäkeittiötä ja sinne tänä keväänä löytämääni uutta hellaa. Se löytyi taannoin lempikirppikseltäni ja sopii vaunun tyyliin ulkonäöltään aivan täydellisesti. Tuolla se tietenkin oli vain somisteena ja nättinä, sillä rannalla ei tietenkään ollut sähköpistoketta johon vaunun olisi saanut liitettyä. Onneksi meillä oli mukana ihan mielettömän hyvät eväät, jotka Frida oli järkännyt meille ylläriksi, tietenkin Cafe Steineristä, joten kokkailusta ei tarvinnut huolehtia tuolla laisinkaan.

Ja sitten kun oli tarpeeksi kuvattu ja syöty ja kuvattu vähän vielä lisää niin piti vaan istua ja odottaa, että josko se aurinko sieltä laskisi, että saataisiin vähän iltakuvia mukaan kanssa. Oltiin laitettu pattereilla toimivat valot ja kynttilät paikalleen ja odoteltiin, ja just kun se aurinko laskeutui pelmahti paikalle aivan järkyttävä määrä jotain mitälie rantahyttysiä tai pieniä kärpäsiä. Niitä oli aivan älyttömästi ja melko pian olivat ihanat valkoiset verhot ja suut ja silmät niitä ihan täynnä. Samalla alkoi lämpötila pudota nopeasti ja rannan ihana kesäinen fiilis katosi tyystin vieden myös innostuksemme  mukanaan. Siinä kun mietimme sitä, että edessä oli vielä kolmen tunnin ajomatka takaisin kotiin pimeässä, suomen peurarikkaimmilla teillä, jätettiin sitten ne aivan pimeimmät kuvat ottamatta ja pakattiin ennätystahtia kimpsumme tuolta rannalta ja suunnattiin kotitielle.

Mutta saatiin me se ihana utuinen juuri auringonlaskun jälkeinen fiilis vielä kameralle taltioitua. Ja näkyyhän tuossa nuo valotkin vähän. Ja nyt kun tätä kaikkea miettii täällä ruudun tällä puolella lämpimässä, ei se kylmä ja ne hyttysetkään enää muistoissa niin pahalta tunnu. Tallessa on läjäpäin kauniita kuvia ja mielessä mahtavia muistoja ihanasta päivästä rannalla, mitä parhaimmassa seurassa. Iso kiitos Fridalle vielä tätäkin kautta, olet kyllä ihan parhautta koko nainen! Ja Poriin pitää ehdottomasti mennä vielä uudestaankin, tosin tuskin enää näin vaunulla rannalle, mutta ajan kanssa katsomaan mitä kaikkea muuta ihanaa sieltä löytyykään.

Mutta nyt vaan sit odotellaan ja jännitellään, että mikä  lehti ja milloin ja missä se sitten on, kun unelmani toinen osa toteutuu. 

We had a photoshoot with our caravan with Visualaddict Frida Steiner at Yyteri beach, Pori. Here are some of my pictures from the setup there. I can't even begin to tell you how much I love my caravan here, it looks like it was meant to be on a beach at all times. Truly a bohemian caravan dream location.