Uroteko

Tein männä viikolla meidän mittakaavassa uroteon, nimittäin maalasin vihdoin, kolmen vuoden odottelun jälkeen pihakalustomme valmiiksi. Homma alkoi jo vuonna 2016, kun kalusto oli vasta ostettu. Se hiottiin ja siihen mietittiin tarkasti sopiva tummanvihreä sävy ja sitten sitä alettiin maalata. Ja sitten se jäi kesken. Ja se pysyi keskeneräisenä aina viime viikkoon asti.

Se oli niin kesken, että käytössä oli neljästä tuolista vain kolme, joista niistäkään ei ollut maalattu suurimmaksi osaksi kuin etupinnat. Osassa tuoleja olivat laudatkin kiristämättä paikoilleen, mutta koska se oli niin tukeva ja hyvä niinkin, se ajoi asiansa eikä keskeneräisyys käytössä tuntunut juuri lainkaan.

Mutta silmiä ja mieltä se kiristi, ja kiristipä kerrakseenkin. Maalaushomma itsessään ei olisi ollut kovin työläs, mutta kun ensimmäisen vuoden odottelun jälkeen tarkoin sekoitettu vihreän sävy kuivahti purkkiinsa alkoi se tuntua vähän vaivalloiselta. Siihen päälle kun lisätään se, että nämä voitiin tilanahtauden vuoksi maalata vain ulko-olosuhteissa oltiinkin jo isommassa pattitilanteessa.

Keväisin on nimittäin ollut viime vuosina melko kylmää ja tuulista, ja sitten kun ei enää ollut kylmää ja tuulista oli siitepölyä, ja sitten kun ei ollut siitepölyä tuli kesä ja satoi vettä, ja sitten kun ei satanut vettä oli hirmuinen helle ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja siihen kaiken päälle se, että se täydellisen vihreä maali piti vielä sekoitella uudelleen.

Mutta tänä keväänä se vihdoin onnisti. Oli tarpeeksi lämmin ja tarpeeksi tuuleton ja tarpeeksi kuiva ja tarpeeksi siitepölytön ja minä tyttö kävin äkkiä töihin. Sekoittelin ulkomuistista pellavaölymaaleista sen täydellisen vihreän ja aloin jynssätä sitä kiinni kalustoon. Siinä jossain jynssäämisen lomassa tajusin tehneeni vihreästä vähän liian tumman, mutta annoin sille piut paut ja jatkoin hinkkaamista.

Ja kun olin muutaman tunnin hinkannut armas aviomies välillä apuna jynssäämässä väriä kiinni oli kalusto vihdoin ja viimein valmis. Neljäs tuoli mukana ja kaikki ruuvit kiristettyinä. Se oli kuulkaa melko juhlava hetki se.

Ja nyt kun pinnat ovat saaneet viikon rauhassa kuivua ja pellavaöljymaalin tapaan samalla hieman tummua on kalusto jälleen kuin uusi ja ainakin minun silmiini varsin edustava. Tuo tummempi vihreä ei ole mielestäni enää lainkaan paha fiba, vaan erittäin onnistunut muutos. Sen ansiosta tästä tuli nyt kertaheitolla pihan kruunu ja kaunistus jota kelpaa nyt käyttää ja esitellä ihan joka suunnasta.

After three long years I finally got my garden furniture's pain job finished. We started doing it back in 2016, but for some reason didn't finish it then and since it needed to be painted outdoors didn't have a chance to finish it until now (wind, pollen, rain, heatwave etc). The original paint dried waiting in it's can so I made a new one that came out a little too dark, but now that I have been looking at it I think it's way better this way. The dark green color makes the set the crown of this garden.