Viisi väriä: harmaa

Värihaasteen viides ja viimeinen väri on ehdottomasti harmaa. Eikä mikä tahansa harmaa vaan vanha harmaa. Vanhalla harmaalla tarkoitan sellaista sävyä joka on ajan kuluessa muuttunut jo hieman kellertäväksi tai kulunut käytössä.

Työhuoneessa tätä vanhaa harmaata on vähän joka nurkassa. On ihan oikeana vanhana ja sitten uudempana maalattuna harmaana. Kaikki harmaat sulautuvat toisiinsa sulavasti eikä mistään pistä silmään että sävyt ovat itseasiassa hyvinkin erilaiset keskenään, jokaisessa kun on kuitenkin se vanha kellerrys mukana.

Uusimpana harmaana työhuoneessa on tuo rakentamani kaappi jonka harmaan sävyn löysin suoraan värikartasta. Sen sävynumero on 4978, jos joku haluaa maalata kalusteensa oikein vanhan oloisella harmaalla niin suosittelen tuota.

The final color of the color challenge is grey. Not any grey but a vintage tone of grey. And what makes a grey toned vintage is a bit yellow in it as if time and dirt have stuck on it.
My work room is pretty much full of that vintage grey, some items original and some painted resently like the new cabinet I made for my dollhouse. If someone is looking for a really good vintage looking grey tone I recommend the color number 4978.

Must on tullu saippuahullu

Hurahdin joku aika sitten aivan totaalisesti ekologisempiin saippuoihin. Ensin innostuin niistä keittiössä, meillä kun tiskataankin käsin on sillä suuri merkitys millä aineilla sen tekee varsinkin näin talvisin. Menneinä vuosina oli käteni tähän vuodenaikaan aina sierrettyneet ja käsirasvaa meni tuubi jos toinenkin. Nyt kun saippuat ovat hellempiä ei käsieni nahka ole kärsinyt tiskaamisesta juuri ollenkaan. Ja vielä kun peseekin kätensä hyvällä saippualla pysyvät räpyläni onnellisina.

Minulla on aina keittiössä hyvä kokelma erilaisia tiskiaineita ja käsisaippuoita, koska toinen asia mistä noissa pidän valtavasti on juurikin ne tuoksut.

Olen ulottanut ekologisempaan saippuointiin pyrkimiseni myöskin pyykinpesu- ja huuteluaineisiin. Niitäkin kun nykyään alkaa olla jo aika kivasti markkinoilla. Itse rakastan aineita jotka myös tuoksuvat valtavan hyvälle. Tässä kokoelmassa ovat tuoksut kohdillaan. Miten hienoa onkaan että voin pestä lakanapyykin yhdellä tuoksulla, omat vaatteet toisella ja muun pyykin kolmannella. On varsin hauskaa että tässä perheessä tuoksuvat kaikkien vaatteet pestyinä erilaisilta ja luontoa säästäen tietty.

Saippuahulluuteni multihuipentuma on kyllä kokoelmani suihkusaippuoita ammeen reunalla. Siinä on tuoksu aivan joka lähtöön. Sopii niin miehille kuin naisille ja mihin vuodenaikaan tahansa. On kermaisempaa, öljyisempää, vaahtoavampaa ja hoitavampaa. On raikasta, hedelmäistä, neutraalia, mausteista, voimakasta, mietoa ja pehmeää. Joku voisi luulla että olisi vaikea päättää millä itsensä pesee tuota kokoelmaa katsoessaan, mutta minusta se on vain ihanaa kun voi valita tuoksunsa fiiliksen mukaan milloin mitenkin. Ja sekin että voi pestä koivet ja kainalot ja vaikka jokaisen varpaan välin eri saippuoilla, se on kuulkaas sitä arjen luksusta parhaimmillaan minulle. 

Ja koskapa saippua on ihan kulutustavaraa ei minua yhtään hävetä tällaisen kokoelman omistaminen, vaikka jotkut ovat pullomeriäni täällä käydessään päivitelleet. Lisääkin haalin jatkuvasti koska koko ajanhan noita menee.

Method tiskiaineita, käsisaippuaa ja pyykinpesuaineita sekä Lilly's eco clean tiski- ja pyykinhuuhteluainetta ja Maison Belle pyykinpesu- ja huuteluaineitta löytää suurimmista ja hyvin varustelluista marketeista.
Lilla Bruketin ja Terrible Twinsin saippuoita saa esim. Kettukarkki-shopista (sieltä on ostettu omanikin).

Burts Bees ja L'Occitane ovat tietääkseni ainakin Stockmann-tavaratalojen valikoimissa.

Dr. Bronneria myy mm. Ruohonjuuri.

Korres, Aesop sekä Mrs. Meyers ovat siskolta lahjoiksi saatu, ostopaikoista en täten tiedä tarkemmin.

Someone might say we have a lot of soap in this house. And that someone would be right about that. I've gone a little crazy with all the organic and semi-organic soap choises there is available today. I just love the smells and feels of differend soaps and couldn't imagine life without multiple soap options in every day life. That's the ultimate luxury for me, to be able to smell different depending of the mood I'm in without damaging the nature too much.

Varsin suloinen stoppi

Viime vuonna aloittamani keittiöremontti pysähtyi yllättäin heräteostoksena kirpputorilta löytyneen viehkeän vanhan lasikon vuoksi. Olin jo suunnitellut toisen puolen kaapistot sen mukaan millaisia kaappeja omistin kun tämä lasikko omituisine mittoineen tuli ja sekoitti koko suunnitelman. 

Mielestäni tällainen ehdottomasti kuuluu 50-luvun keittiöön, mutta en ole enää ollenkaan varma sopiiko se juuri minun keittiööni, ainakaan tällaisenaan. Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja olisi toki muitakin, mutta olen jotenkin saanut sellaisen päähänpinttymän että keittiöön se olisi saatava.
Harkitsen aina tarkoin ennen kun lähden mitään vanhaa rikkomaan ja tämänkin kohdalla sitä vaihtoehtoa ei ole että pienentäisin tuota sahaamalla sen kahtia. Ennemmin rakennan uuden kehikon laatikoille kun pilaan alkuperäisen vain sen takia kun nyt tuntuu siltä.

Keittiöremontti siis odottaa sitä että päätän mitä tämän lasikon kanssa oikein teen. Tuossa tasolla se ei olein kovin kätevä ole. Saattaapa olla että tämä ei ole se oikea lasikko meille ja täytyy etsiä jotain sopivampaa tai sitten saan sen ahaa-elämyksen ja keksin tälle oikean, mitoiltaan sopivan paikan. Joka tapauksessa kiire remontin kanssa meni ohi, ennen kuin se ratkaisu löytyy.

Muutenkin kun aikani tutkin hyllyjäni huomasin että omistan aivan liikaa lasipurkkeja tarpeeseeni. Nyt odotankin kovasti että koska sisustusbloggaajakollegani innostuvat taas kirpputoria järjestämään. Täältä nimittäin olisi lähdössä aika lasti lasitavataa myyntiin jahka inventoin kokoelmani (kuvausta varten siirsin tuosta syrjään lähemmäs kymmenen purkkia).

The kitchen cabinet renovation stopped suddenly when I found this vintage set of drawers made of glass. This kind of set is very common in kitchens from the 50's in this country and since I have one I would want to fit it in my new vintage kitchen. But it just wont fit. Not as is and I really don't want to break this apart just to make it work for me. Of course there's always the possibility to just make a new frame for those drawers, but I haven't yet figured out just how to put it in my plan (since I already have the cabinets to make the renovation). So the renovation in my kitchen is stalled until I figure it out.

Entivanhaan ja nyt

Olen aina ollut kiinnostunut tavaroiden, ihmisten ja talojen historiasta. Minulle on ollut ihan lottovoitto jos olen ostanut kotiini jotain vanhaa ja samalla saanut tietää missä se on ennen ollut. Tämän talon osalta historia on ollut kuitenkin aika hämärän peitossa ennenko nyt.

Tutustuin kautta rantain talon rakentaneen pariskunnan lapsenlapseen ja sain häneltä kuvia ja tietoja talon vaiheista ja asukkaista vuosien takaa. Talo on siis ennen meitä ollut vain yhden perheen koti. Olen ollut aivan mykistynyt siitä onnesta että nyt vihdoin tiedän miltä täällä on ennen näyttänyt, millaisia ihmisiä täällä asui ja ennen kaikkea se että tämä on ollut rakastettu ja vaalittu koti ja mummola. Sain luvan kanssa jakaa muutaman kuvan kanssanne ja esitellä vähän teillekin että millaiselta täällä on näyttänytja kuinka hauskoja yhtäläisyyksiä huomasin meidän ja entisten asukkaiden olemisen välillä.

Jostain syystä tietyissä asioissa aika samankaltaisesti me täällä asumme, miten samoihin asentoihin olemme tietyt huonekalut laittaneet ja miten samoissa paikoissa viihdymme vaikka juuri mitään en edellisien asukkaiden mieltymyksistä tiennytkään. Niinkuin nyt tässä makuuhuoneessa. Ylemmässä kuvassa huone ennen ja alemmassa huone nyt. Sänky, valot ja yöpöytä aivan samoilla paikoillaan molemmilla perheillä.

Pihallakin olemme ihan melkein metrilleen samassa kohdassa viihtyneet, juuri tuossa portaiden edessä. Keinu ja pöytä aivan samoin päin. Meillä oli jopa samankaltaiset puutarhakalusteiden värimaailmat, tosin mieleni muuttui ja vaihdoin valkoisen tyylin myöhemmin rouheampaan, mutta kalusteiden asennot pysyivät edelleen samoina.

Ja taas olohuoneessa, juuri tuolla seinällä meidänkin iso sohva on ja nojatuoli siinä vieressä. Aivan kun tämä talo olisi sen meille kertonut että missä niiden kuuluu olla.  Oviaukko työhuoneeseen oli ennen isompi. Me pienensimme sitä hieman ja  laitoimme siihen pariovet tänne muuttaessamme.

Työhuoneemme ennen on ollut 90-luvulla hieman prameampi ruokasali  fiineine kalusteineen. Tuo kaunis tapetti seinissä oli vielä silloinkin kun me talon ostimme. Se sai vain valitettavasti lähteä kun lisäsimme hieman eristekerrosta talon sisäseiniin. Mutta selkeästi sama huonekasvimaku meillä on, minullakin on kultaköynnös tässä huoneessa ja rönsylilja keittiössä.

Keittiö on huoneista muuttunut eniten. Hella ja tiskipöytä ovat vaihtaneet paikkansa ja kaappitilaa tullut lisää. Nuo vanhat kaapit olivat vielä täällä meidänkin aikana, mutta olivat lastulevystä tehdyt ja jo aika huonoon kuntoon päässeet. Ja minähän omistin jo vanhat puiset keittiönkaapit ennenko tätä taloa oli edes ostettu, niistä rakennettiin sitten tuo nykyinen paremmin meidän tarpeisiin sopiva kokonaisuus. Mutta tunnelma on sama. Tuo on talon paras huone aamuisin kun kahvi tuoksuu ja aurinko saa ikkunoista sisään.

Talon vanha emäntä on ollut oikea viherpeukalo ja puutarhaihminen. Täällä on ollut aivan uskomattoman kaunis ja runsas puutarha isolla tontilla. Paljon kauniita istutuksia, kivillä rajattuja kukkapenkkejä (niinkuin mekin olemme tehneet) ja upeita syreenejä, omenapuita. ja marjapensaita sekä isoja puita. Ja kaiken kruununa nuo hurmaavaakin hurmaavammat humala-tai muut köynnökset talon seinissä, asia jota olen itsekin vuosien varrella miettinyt että pitäisikö laittaa tuohon olohuoneen kulmaan. Nyt en enää mieti, keväällä istutan kun siihen se kuuluu. Hieman harkitsen vielä tuota eteläpäätyäkin... Ihana olisi tuollainen kasvipinta ympäri talon.

Kyllä nyt on vielä paljon rakkaampi tämä talo, kun sen historiaa tietää. Ja tietää myös että ihan pieleen en ole tätä tuunannut ja sisustanut. Uskoisin että talon vanha emäntäkin, jos eläisi pitäisi siitä että pihalla on taas rehevä puutarha kolkon hiekkakentän sijaan ja että talossa eletään onnellista elämää.

We've lived in this house for nine years now and knew just about nothing about the history of this, until now. I met the granddaughter of the couple who build this house and she gave me some photos of how this place looked before. 

I was so overwhelmed of the beauty of the garden and the loving feeling there seemed to be. There was also some similarities of how we have placed our furniture here. I have always dreamed of a vine climbing the outside walls, and now that I know there used to be vines I decided I'm going to plant one when the spring comes.

Meillä lämmitetään puilla

Talvisin meillä pääsääntöisesti lämmitetään taloa kahdella varaavalla takalla. Toinen niistä on tämä olohuoneen kaakelitakka ja toinen tuo työhuoneen pönttöuuni. Molemmat ovat suhteellisen uusia kapistuksia sillä talossa aiemmin olleet kaminat oli purettu pois jo vuosikymmeniä ennen kun me tämän ostimme. 

Mielestäni rintamamiestaloon kuuluu ehdottomasti puulämmitys. Ei vain tunnelman takia vaan myös koska tämäntyyppiset talot on suunniteltu lämmitettäviksi keskeltäpäin. Meilläkin tuo keskusmuuri toimii niinkuin pitää, eli varaa itseensä lämpöä ja maksimoi noiden takkojen tehon lämmityksessä lämmittämällä myös muihin huoneisiin asti.

Kun tänne laitettiin ensimmäinen takka olin vielä ihan noviisi puunpoltossa, en ollut koskaan eläissäni sytyttänyt takkaan tai mihinkään muuhunkaan tulipesään tulta. Toisin sanoen minulla ei ollut mitään käryä siitä miten homma toimii.

Suuri apu oli paikallinen nuohooja joka melkein kädestä pitäen opasti minut puunpolton saloihin. Hän kertoi miten puu palaa parhaimmin ja puhtaimmin, mitä tulipesään saa ja ei saa laittaa ja miten se oikein sytytetään ja miten takkoja hoidetaan. Se muutti kyllä käsitystäni puulammityksen eettisyydestä, mutta hyvillä ohjeilla voi puita poltella melko puhtaalla omatunnolla.

Näistä nuohoojan antamista ohjeista tärkein on se mitä tulipesään saa laittaa. Lista on hyvin lyhyt, sinne saa laittaa polttopuuta eikä muuta. Kaikenlaisten paperiroskien polttaminen aikaansaa paljon nokea piippuun sekä pienhiukkasia ilmaan. Joista molemmat ovat asioina pahoja.

Monikaan ei tule ajatelleeksi roskia takoissa poltellessaan sitä kuinka paljon se synnyttää ilmaan pienhiukkasia. Pienhiukkaset eivät ole mikään mukava juttu. Varsinkin pientaloalueilla se on todellinen ongelma kun asutaan niin lähekkäin.

Me olemme tässä talossa alusta asti päättäneet ettei meidän takoissa pala mikään muu kuin polttopuu. Roskat menevät roskikseen, eivätkä ilmaa pilaamaan.

Toinen asia mikä nuohoojan mukaan oli tärkeää oli puun nopea syttyminen ja tehokas palaminen. Mitä nopeammin puut syttyvät ja mitä tehokkaammin palavat sitä vähemmän haittaa siitä on ympäristölle. Hyvät ohjeet puunpolttoon löytyy esim. täältä.

Meillä sytytetään puut ihan sytytyspaloilla. Niillä saamme tulen täyteen roihuun liki minuutissa. Olemme kokeilleet myös muilla tavoin, mutta näillä se homma toimii ylivoimaisesti nopeiten. (Sytytyspaloja tai pusseja saa melkein jokaisesta suuremmasta marketista ja rautakaupasta.) Lisäksi olemme siitä onnekkaita että meillä on piipussa hyvä veto. Tulet palavat aivan järisyttävällä liekillä ja nopeasti. Poltamme kerran vuorokaudessa olohuoneen takassa puolikkaan toista pesällistä noin 45 minuutissa hiillokseen asti ja pönttöuunissa yhden pesällisen noin puoleen tuntiin. Uuninluukut vain kolisevat kun tuli roihuaa. Talo lämpiää ja ilma ei saastu niin paljoa. Olemme tarkkailleet myös ulkoapäin mitä piipusta tulee kun tulet palavat hyvin, ja sieltähän ei silloin tule juuri mitään. Ilma vain väreilee piipun päällä.

Ja sitten lopuksi kerron vielä yhden hyvän lauseen muistisäännöksi mikä on myöskin tärkeää, ja tämä ihan oman terveyden ja turvallisuuden kannalta. Kun tuli on palanut ja hiillos valmis ja on aika harkita pellin sulkemista, niin muista silloin tämä lause: "Jos mustan kissan silmä kiiltää" ei ole aika sulkea peltiä. Hiilloksen PITÄÄ olla TÄYSIN sammunut. Ihan liian moni ihminen kuolee vuodessa häkämyrkytykseen sulkiessaan pellin liian aikaisin. 

Tulipas tästä postauksesta nyt oikea paasaus, mutta nämä ovat tärkeitä asioita ja toivoisin jokaisen puunpolttajan lukevan nuo linkit ja oikeasti miettivän kuinka itse toimii. 

We use wood to heat our house during the winter. It's not the best way to warm ones house if you think enviromentally. Wood burning pollutes the air, more so if not done correctly. We in this house have decided to try to make our best to use our fireplaces so that the amount of pollution is as small as possible. We only use firewood to burn, we don't use any paper or other waste. We make sure the fire burns up fast and efficient and lights up fast by using fire starters (found in most supermarkets and hardware stores). 

Riippuu mistä katsoo

Olohuoneen kaksi seinää ovat sinisiä ja toiset kaksi valkoisia. Tällöin tilassa on tavallaan kaksi puolta; pehmeän sininen ja kovempi mustavalkoinen. Pienessä talossa on siis yhteen huoneeseen tungettu kaksi eri värimaailmaa kun tilat eivät riitä kokonaan siniseen ja mustavalkoiseen huoneeseen (kun lisäksi on vielä niin monia eri väriyhdistelmiä joista pitää).

Yhdistettynä toisiinsa nuo kaksi värimaailmaa sulautuvat kuitenkin mukavasti yhteen ja tekevät huoneesta erikoisen kokonaisuuden. Edellisessä postauksessa oli se sininen puoli ja tässä se mustavalkoisempi. 

Tykkään keräillä olohuoneeseen ehkä vähän maskuliinisia asioita. Silinterihattu, naakka ja luurankojuliste toimivat tässä hyvin. Vanhasta Alkon puulaatikosta tehty sivupöytä toimii kivana tasona jolle voi tehdä erilaisia asetelmia. Lisäksi vielä tuo itse kasaamani jalkalamppu niin johan on miehistä, mutta melkein pakkohan se on kun talossa asuu neljä miestä (koirat mukaan laskettuina). 

Mukavuus on huoneessa myös isolla sijalla. Lampaantaljat lämmittävät kylmää nahkasohvaa ja tyynyjä on ihan joka paikassa. Tykkäämme tosi paljon loikoilla tuolla ja viettää aikaa (koirat mukaan lukien).

The other side of the living room is not that blue. Since I can't have a whole blue room and a whole black and white one (not enough rooms here) I decided to combine those two. The two color schemes match together and make the room look more interesting.

It's a bit masculine (there's four men living here, including the dogs) but so comfortable with lots of sheepskins and pillows. A perfect place to take it easy and relax.

Viisi väriä: L439

Meinasin vallan unohtaa tämän värihaasteenkin. Viidestä väristä postattu vasta kolme. Aiemmat löytyvät tästä, tästä ja tästä.

Valitsin tämänkertaiseksi väriksi sinisen, tai siniharmaan, tai turkoosin tai millä tuota nyt kutsuisi, tuota väriä olohuoneeni seinissä. 

Se on kautta aikain kaikista kysytyin yksittäinen asia tässä blogissani, nimittäin mikä tuon värin värikoodi oikein on. No se on L439. Tikkurilan Symphony värikartasta ammattilaisille. Maalasin sen seiniin muutama vuosi sitten (2010) kyllästyttyäni pelkkään valkoiseen ja olen ollut kyllä varsin tyytyväinen valintaani, tuo huone ei sen jälkeen ole enää koskaan näyttänyt silmiini tylsältä.

Valitsimme värin ystäväni kanssa ja otimme kartasta melko tarkasti tuon ison sohvan harmaanruskealle vastavärin. Lätkittyäni värin seiniin huomasin että itseasiassa melkein kaikki ruskean sävyt toimivat sen kanssa ihan yhtä hyvin, niin kuin nyt esimerkiksi nuo kivan punaruskeat pienet koirat.

Siihen on myös varsin helppo yhdistää melkein mitä tahansa muuta väriä, kunhan ei mitään liian piukeaa yritä. Mustat, valkoiset, keltaiset, oranssit, harmaat ja likaiset punaiset ja kasvien vihreät sopivat sen kanssa hyvin. Ja eri vuodenaikojen valossa seinä itsessään näyttää välillä sinisemmältä ja välillä harmaammalta, mutta aina mukavan kodikkaalta ja lämpöiseltä.

Turha kai sanoakaan että tämän värin kanssa eletään vielä pitkään. Ainakin niin kauan kun tuo iso sohva pysyy hengissä.

I almost forgot the color challenge. The fourth color I chose is this grayish blue, or blueish gray I have on two of my living room walls. The color code for this color has been the thing people has asked me most in this blog. The code is L439 . 

I originally chose the color to be the exact opposite of my couches main brown. And as I painted it on I noticed all the surrounding browns work with it as well. Especially our cute little chihuahuas furs.

And even though I've had that color on the walls for quite many years now, I still love it as much as I did when I first put it on. So it can stay up there for as long as possible, at least until that big couch dies.

Pientä ovitehtailua

Innostuin tässä eräänä iltana taas hieman nukkekodista ja aloin suunnitella ovien valmistusta. Talosta on tulossa voimakkaasti viktoriaanisen tyylisuunnan edustaja ja tokihan ovienkin pitää silloin olla peililliset. Kovasti katselin netistä kuvia, mittailin, mallailin ja suunnittelin ja sitten keksin miten ne teen.

Kokemuksesta tiesin että puusta tai vanerista tehdyt ovet vääntyvät helposti, joten valitsin ovien pohjaksi MDF-levyn. Itse peilisyvennykset tein noista Bilteman sytyketikuista ja peilien listoitukset pienemmän nukkekotimalliston kattolistoista.

Valmistus oli tosi helppoa. Paljon liimaa, painoa ja sitten kittiä ja maalia. Ihan tuli näköiset eikö? Olisipa oikeidenkin ovien valmistus yhtä helppoa. Tämän meidän ison talon makuuhuoneen ovena on jostain syystä tylsä suora ovi kun muualla on peililliset ja olen jo vuosia halunnut siihenkin hienomman. No, mutta nukkekodissa ei tyylistä tingitä, siellä on oltava hienoa joka paikassa.

Ja tietty piti vähän leikkiä ja laittaa tuo nukke puusepänverstaalle ovia katsastamaan. Ne ovat siellä ikään kuin maalattavana, nuket kun elävät 1960-lukua ja remontoivat vanhaa taloaan. 

Did some doors for my barbie house. (I've planned that the house is a Victorian style townhouse in the 1960's). Here you can see how I made these. Pretty simple, and the result is so realistic. I only wish it would be as easy to make real human size doors too. 

Kevättä punteissa

Auringonpaisteisten ja lämpimien päivien myötä kävi juuri niin kun pelkäsinkin; kevät tuli mieleeni liian aikaisin ja aloin kaivata tuoksuvaa vihreää.

Olin joskus männä syksynä nähnyt tuon tekstin pyörivän jossain päin internetsiä ja pidin sitä niin nasevana että oli ihan pakko kirjoittaa se liitutaululle, sillä juuri tuollaiselta minusta tuntuu just nyt. 

Enkä tietenkään kestänyt yhtään tätä olotilaa vaan painelin paikallisille kukkakaupoille tuoksuttelemaan ja hipelöimään kaikkea, unelmoiden ja suunnitellen ja ehkä vähän ostostellenkin.

Mukaan tarttui muutama uusi siemenpussi vanhojen kaveriksi. Tänä vuonna aion kokeilla normiyrttien lisäksi kasvattaa itse mustia tomaatteja, papuja ja halloweeniksi kurpitsoja. Syksynä aloitin avokompostin rakennuksen ja siinä olisi oivasti tilaa isoille kurpitsoille. Kasvihuoneessa taas viihtyi viime vuonna tomaatit niin hyvin että rohkaistuin kokeilemaan niiden kasvattamista nyt ihan siemenestä. Voi kunpa vaan voisi jo laittaa itämään, mutta kokemuksesta tiedän etteä ihan vielä ei kannata.

Ja koskapa jotain elävää oli saatava jo nyt niin ostin tämmöisen ihanasti tuoksuvan huonekasvin. Sen nimi karkasi jo mielestäni kassajonossa, mutta ehkäpä joku teistä sen minulle tunnistaisi?

Melkein jo toivon että tuo aurinko menisi piiloon taas ja talvinen harmaus palaisi vielä hetkeksi. Muutoin voi olla että lähden pian tuonne pihalle lapioimaan lumia ja etsimään kevättä sieltä roudan seasta.

I'ts been so sunny and warm here that it feels like spring is here, but it's not. Not yet. There's still two more months of winter left but the sunshine already started the spring in my mind. I just had to go to the flower shops to smell and feel the green. And of course I had to do some shopping too. I got myself some new seeds and a house plant that smells so good when in flower. I hope the rest of this winter will go by soon. I can't wait much longer to get my hands in the soil again.

Valoa, valoa

Ennen en olisi tähän aikaan vuodesta voinut kuvitellakaan yläkerran aulan kuvaamista ilman lisävaloja ja jalustaa. Uuden ikkunan antaman valon myötä tuo ei ole enää sellainen pimeä loukko vaan nykyään talon valoisin paikka. Aamuistakin on tullut todella paljon pirteämpiä kun ei tarvitse enää pimeässä kompuroida portaissa. Ja jostain syystä on tuosta tilasta tullut yhtäkkiä paljon aikaisempaa suurempi. Vaikka neliöt ovat ihan samat on tilantuntu ikkunan myötä lisääntynyt valtavasti.

Viime vuonna myytyäni tuosta lasivitriinin laitoin tilalle väliaikaisesti vanhan kenkähyllyn. Siinä aikansa oltuaan alkoi se tuntua silmiini kivalta ja siinä on mukava pitää vaihtuvaa kokoelmaa erilaisia aarteita. Kaktus nauttii valosta, mutta tuo vanha opetuskukkanen saa kyllä mennä kesäksi jonnekin missä suora auringonpaiste ei sitä pääse polttelemaan.

Ihan jo jännittää että miltä täällä näyttää sitten kun se aurinko nousee ja paistaa täydellä voimallaan (nythän tuota ei vielä ole liiemmälti näkynyt ja jos onkin on paiste tullut niin kovin alhaalta ettei se ihmeemmin ole tänne yltänyt). Voi olla että aurinkolasit tarvitsee laittaa että tuolla voi olla.

The upstairs hall is the most brightest place in this house even though it's still quite dark outside. The new window we installed last fall is facing south and I'm already exited of the amount of sunlight there will be when the sun comes with the spring. It might be I need to wear sunglasses when walking through there.

Pakkopullaportaat

Ajattelin ensin että kerron nukkekodin kuulumisia sitten kun saan sinne jotain valmiiksi, mutta siihen menee niin pitkä aika etten sitten malttanut olla jotain kertomatta jo nyt.

Olen palavasti halunnut tehdä tuonne maailman täydellisimmän pienen kylpyhuoneen ja se olikin kohta josta aloitin ensin, mutta ennen kun kylppärin voi tuonne rakentaa täytyy sinne taakse saada piiloon portaikko ja sehän ei tietysti juuri nyt inspiroisi yhtään, mutta pakko mikä pakko.

Pieni isnpiraation poikanen iski siinä vaiheessa kun keksin tehdä nauloista kaidepuuhun samanoloiset pitimet kun meilläkin on. Tämmöiset asiat ovat tämän harrastuksen suola. Kun jotain keksii tehdä jostain. 

Ja aika täydestä tuo kaide jo nyt menee vaikka kaikki muu ympärillä vielä kesken onkin.

At first I thought I'd only show you the dollhouse project when I get something finished, but I decided to show you things before that too. I't will make the whole thing more interesting.

I 'm really wanting to make the bathroom, but first I need to make the staircase that goes behind it. I got really exited when I came up with an idea to make the brackets for the railing from bended nails. Looks quite realistic, or what do you think?