tiistai 2. maaliskuuta 2021

Kulahtaneesta kauniimmaksi

Otin pienen varaslähdön ja raijasin kasvihuoneen uuden kaapiston sisälle maalausta varten jo nyt. Mitä sitä lykkäämään keväämmäksi, kun sen voi laittaa kuntoon ajoissa ja tehdä keväällä jotain muuta kivaa sitten. Olin jo miettinyt sen maalaamista aika ajoin tässä ja päättänyt värinkin, niin tuntui ihan luontevalta ottaa se työn alle hetimiten.

Väriksi valikoitui siis tuo antiikinvihreä Ottossonin pellavaöljymaali, ei vain siksi, kun sitä kaapissani valmiiksi sattui olemaan, vaan myös siksi, että se on aika herkku väri, joka toimii niin hyvin jokaiseen vuodenaikaan. En suotta halua sitoa kaapistoa vain kesäkäyttöön vaan se saa olla kasvihuoneessa vuoden ympäri nättinä ja vihreä oli mielestäni ihan paras sävy siihen.

Aloin sutimaan väriä pintaan aamusta ja urakka olikin aikamoinen, kun tuossa on niin paljon noita lokosia ja kolosia ja nurkkia ja muita ei sitä ihan niin nopsaan valmiiksi saanutkaan kun kuvittelin. Piti välillä tehdä aina jotain muuta ja lepuuttaa käsiparkaani, joka väsyi ihan älyttömästi kaikissa ihmeellisissä asennoissa hinkuttamisesta.

Mutta auringon laskiessa olin jo voiton puolella. 

Aloin maalata kaappia tuollai kokonaisena, kunnes tajusin, että tuon alemman kaapin kansi kannattaa maalata erikseen ilman yläkaappia siinä päällä, tämän saan kuitenkin nyt tehtyä vasta kun tuo tuossa ensin kuivahtaa kunnolla ja saan nostettua ne erikseen. Toisaalta kivampi se oli maalata tuossa korkeammalla kaikkine muotoineen eikä tässä mikään kiire ole vielä käyttöön tätä saada, joten eipä kai tuo haitanne jos projekti sen takia vähän venähtää.

Vielä pitää käydä metsästämässä toiseen oveen uusi sarana, jonka sain kuljetuksessa rikottua ja ehkä uusia samalla koko kaapiston vetimet, alkuperäiset kun huutelevat liiaksi 90-lukua noiden ovipeilien kanssa, mutta ihan älyttömän kiva tästä on kyllä uuden värin myötä nyt tulossa. Aivan erilailla tulee esille kaikki listat ja paneelit tuolta, nyt kun tunkkainen kellastunut mäntypinta vaihtui raikkaampaan.
En malttaisi nyt millään odottaa, että saan laitettua tähän sitten kasvihuoneessa kaikkea kivaa kuten kasveja, ruukkuja ja muuta koristetta esille. Ah ja että!

I started to paint the new cabinet for my green house already. Why leave something for the spring when you can do it inside the house now. The job was a little more painful than I imagined with all the nooks and panels, but with a lot of pauses I sort of finished by the time the sun went down. Now all I need to do (part from finishing the paint job) is fix the hinge on the other door and find new hardware for the doors and drawers, the original wooden ones make this look a little too much 90's to my liking.
But anyways, don't you just love how the new paint brings out all the details in this, Feels like a whole new cabinet now.

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Sopivasti sointuvan sävyinen

Nyt on vanha kaappi uudessa maalissaan kuivunut sopivasti, jotta sen on saanut laitettua paikoilleen olohuoneeseen. Vielä en kovin paljoa tavaraa sen päälle ole asettanut, kun antaa maalipinnan vielä muutaman viikon olla aivan rauhassa niin kestää varmasti parhaiten.

Väristä tuli tuohon kohtaan aivan täydellisen passeli, se sointuu kivasti isoon vitriiniin ja viereiseen sohvaan, eikä ollenkaan ole hassumpi vihreänharmaana nojatuolinkaan kanssa. Kaikista parasta kuitenkin, että se ei enää kilju kirkkaana silmiin tuolta vaan sulautuu sopivasti taustalle niin kuin sen halusinkin. Muotokin tulee esille nyt mielestäni mukavammin, kun väri ei vie siltä kaikkea huomiota enää.

Hauska efekti on tässä värissä kyllä se, että riippuu ihan valosta ja vuorokaudenajasta näyttääkö se enemmän harmaalta vai kellertävältä. Ylemmässä kuvassa tämä näkyy selkeästi, kun sohvasta lankeavassa varjossa väri näyttäytyy ihan erilailla kun valossa olevassa yläosassa. 

Kaapissa on edellen vain se yksi kerros uutta väriä, tykästyin tuohon vähän äilehtivään pintaan niin kovasti, etten nyt aio siihen enempää edes laittaa. Se on tällai just eikä melkein täydellinen silmiini sekä sisustukseen.

The old cabinet with it's new paint on its place. I really love how the color fits in to the room and other furniture around it. I feel I made the best choice by sticking with my gut feeling when mixing the paint.

lauantai 27. helmikuuta 2021

Helmikuun ostoksia

Nythän se on niin, että minulla on mielessä tosi monta erilaista projektia, joihin olen hamstrannut jo hyvän määrän materiaaleja niiden toteuttamiseen. Yksi on tietenkin tuleva kesä, siihen kun pitää nopeimpien alkaa varustautua jo nyt. Ostelin jo tässä kuussa suvea silmällä pitäen uusia raidallisia tyynynpäällisiä kesäsohvaa piristämään ja pari suurempaa kukkapurkiksi sopivaa peltiämpäriä. Liinat ja vaalea peltiämpäri on ihan kaupasta uutena (liinat hömppälästä ja ämpäri puuilosta), peltiämpäri ja osa vanhoista tapettirullista Oldscoolin vintagevintistä Hämeenlinnasta sekä ihana pikkuinen Sorsakosken kattila kesän ensimmäisille uusille perunoille löytyi Brahen kirppikseltä Hämeenlinnasta.

Mielessä olevaa yhtä pöytäprojektia varten löysin sopivasti Suomen kasarmin aarteista pari kauniisti kulahtanutta leipälautaa. Niiden pinnassa on just sellaista patinaa jollaista olen vähän mietiskellyt  pöytään, jonka rakentamista itse olen alkanut näiden lautojen myötä hyvin vakavasti harkita.

Vanha käsin taottu petkele oli ihan must löytö juuri näille keleille ja onkin ollut jo kovassa käytössä ulkoportaiden jään alta esille kaivamisessa. Tämä on kaiken lisäksi niin kaunis, että sitä ei tarvitse piilossa pidellä vaan se voi olla ihan paraatipaikalla oven vieressä aina valmiina hommiin, jos siltä tuntuu. Sen löysin Lahdesta Kirpputori Kisällistä.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä ihan puhtaasti tv-ohjelman vaikutuksesta ostettu armeijan vanha pikkulapio. Tällaisen näin Puutarhakaudessa Johnilla ja hän kertoi, että ihan paras lapio työskentelyyn polvillaan ollessa, joten siitä inspiroituneena kun tämän näin, ostelin heti itselleni myöskin. Eikä yhtään haittaa että se on vieläpä noin kovin nätti, varmasti on ilo istutella näin sievän apulaisen kanssa. Tämän löysin myöskin Brahen kirppikseltä Hämeenlinnasta. 

Että vallan kivasti on täällä hamstaaminen sujunut ja pian toivottavasti pääsen jo muitakin ostoksiani testailemaan käytössä kun vain tuota petkelettä.

My recent fleamarket and other finds. I've started to prepare for the summer already even if it's still full on winter here. The warmth and sunshine makes one plan for the summer anyways. Cushion covers and flower pots are things safe to buy during winter, just need to keep them inside for a while more.
I also found some cool old boards that have made me think of building a table all by myself. Still need a few more old bits to make it a real old table, just put together by me.

perjantai 26. helmikuuta 2021

Ei ole sitä miltä näyttää

Lasitteet ovat keramiikkahommissa hauskoja, varsinkin sellaiset, joista ei ennen polttoa edes näe minkä väristä niistä sen jälkeen on tulossa. Normaalisti käyttämäni valkoinen lasite on ihan valkoista jo ennen polttoa, mutta nämä sivellinlasitteet ovat tyystin toista maata. Tässä kahdessa kuvassa kahvikuppeja juuri lasitteen sivelemisen jälkeen ja voisi hyvin kuvitella, että tulossa on punaisia ja harmaita kuppeja, mutta eipäs olekaan. Uskotteko jos sanon, että tuosta punaisesta tulee harmaita ja harmaista vihreitä? No niin niistä vaan tulee, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Lasitteissa on seassa ainesosia, joista se itse väri syntyy ja ne näyttävät ennen polttoa joskus ihan eriltä, kun mikä se lopputuloksen väri sitten valmiina on. Näissä oli niin hauska tuo kontrasti ennen ja jälkeen, että piti ihan ottaa kuvat tänne muistoksi ja näytiksi, että kuinka tämä homma voikaan välistä olla kuin taikuutta.

P.s. Vihreät kupposet (4kpl) vielä myynnissä porstuakaupassani, harmaat meni jo.

The difference in the color of the glazing before and after the kiln. The red is the grey and the grey is the green in the after kiln pic. Feels like magic this pottery sometimes.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Ikäänsä paremmin sopivaksi

Aloin illankähmässä maalaamaan vasta hiottua pikkukaappia olohuoneeseen, kun muistin, etten ottanut siitä tänne blogiin yhtään kuvia ilman maalipeitettään. Laitoin äkkiä pensselin sivuun ja nappasin kännykällä muutaman otoksen, jotta näette mitä sen piukan vihreän maalin alla oli, sieltä nimittäin paisteli hauska tummanruskea alkuperäinen väripinta. Timakka vihreä on lienee sivelty päälle, siinä 60-luvun tietämillä, jolloin tuollaiset värit olivat kovasti muotia. Itse kun en sen ajan tiukoista väripaleteista perusta, päätin maalata kaapin takaisin vähän hillitympään sävyyn.

Sekoittelin (Ottossonin) pellavaöljymaaleista alustavasti sopivan sävyn. Alustavasti siksi, että mielessä oli ensin joku vähän selkeästi rusehtavampi, mutta kun siinä sekoittelin niin tämä sävy alkoi näyttää vallan kivalta ja päätin kokeilla ensin sillä ja katsoa sitten kun se on kuivunut, että pistetäänkö ruskeammaksi.

Tämä sävy on sellainen mitä jotkut greigeksi kutsuvat, eli siis hyvin harmaa beige, vähän pellavaan viittaava. Sain sen aikaiseksi sekoittamalla keskenään vehnänharmaata ja vihreää umbraa. Vihreä umbra on siis oikeasti tosi tummaa ruskeaa, vähän kuin oikein tumma suklaa, nimi vaan hämää. Vehnänharmaa taas on niin kuin nimensä melko kellertävää harmaata. Mielessäni oli alunperin vähän tummempi sävy, mutta jotenkin siinä kun lusikoin tuota umbraa sinne harmaaseen ja sekoittelin, niin tämä sävy pysäytti nyt ensin. 

Annetaan tämän siis kuivua nyt näin ja sovitellaan olohuoneeseen, katsotaan sitten tehdäänkö tummempi. Jotenkin tuntuu, kyllä siltä, että ei ehkä tarvitse, sen verta kivalta tämä silmiini jo nyt näyttää. Nyt vaan pitää pari päivää malttaa odotella, pellavaöljymaali kun ei ole se nopeiten kuivuva.


The bright green cabinet is changing to a more toned down color, one that better suits it's age. As it was sanded down it revealed a dark matt brown as the original color, so my choice of a linen grey or greyge that I mixed myself is a lot closer to that than the maybe 60's green. Also the paint I used now, which has a lot of linen oil in it is the best for these old and dry wood surfaces. Now it just needs to dry so I can test it out in my living room, if the color isn't good I'm thinking of making it a bit darker. 

lauantai 20. helmikuuta 2021

Savesta muotoiltua

Pitkästä aikaa taas vähän keramiikkajuttuja, aloin tammikuun lopulla täydentämään varastojani ja tein siinä samalla vähän jotain toivottuja ja muita uutuuksia valikoimiini. Kävin tänään hakemassa yhden satsin uunilämpimäisiä ja tässä esittelen mitä sieltä muiden muassa tuli. Lisäilen näitä tuonne kippo- ja kuppokauppani valikoimiin jahka saan ne vielä viimeisteltyä ensin.

Toivottuja asioita on ollut nämä tällaiset veitsenlepuuttimet. pohdin pitkään minkä mallisia niistä tekisin ja päädyin sitten tällaiseen melko simppeliin, mutta ah niin hyvin toimivaan malliin. Se istuu kivasti muiden astioideni lookkiin ja on kattauksessa varmasti edukseen viemättä huomiota liikaa muulta. 

Sitten, koska aina pitää vähän leikkiä ja antaa fiiliksen viedä, tein muutaman tällaisen hauskan simpukkamaljakon. Ajatus näihin tuli sellaisista simpukoiden peittämistä laituritolpista tai muista meren syleilyssä pitkään oleilleista asioista. Tykkäsin tosi paljon näiden tekemisestä ja jännitin kovasti mitä uunista lasituspolton jälkeen olikaan tulossa, mutta yllätys oli iloinen, kun näin miten hienoja niistä tulikaan.

Kokeilin myös lasittaa kahvikuppejani vähän erilaisilla väreillä, ihan vaan fiiliksen vuoksi ja tässä esittelyssä ensimmäinen värikoe. Nämä on lasitettu sivellinlasitteella joka antaa niihin tuollaisen hauskan vähän kiveä muistuttavan harmaan mattapinnan. Uunista on tulossa vielä myös muutama vihreällä lasitteella oleva kupponen, jos jollakulla mielenkiinto näitä kohtaan heräsi.

Näin jossain kuvan keraamisista kukkapidikkeistä maljakoihin ja sellaisia piti myös heti saada kokeilla tehdä itse. Maailman simppelein idea, mutta näyttää niin kivalta jo ilman sitä maljakkoakin. Tällaisia täytyy ehdottomasti tehdä vielä lisääkin.

Ja sitten olen pikkuhiljaa jatkanut sitä männävuotista tuoteideaani vähän eteenpäin. Se jotenkin torppasi silloin kun maailmantilanne meni sellaiseksi kun meni, mutta nyt on taas inspis näihin palannut. Tekstit vähän isommalla toimii lasitteen kanssa paremmin, kun niissä viime kevään mukeissa, mutta kupin muoto ja erityisesti korvan on vielä työn alla. Nämä ensimmäiset prototyypit kuitenkin lupailevat jo ihan hyvää, eli näitäkin saanen tässä kevään aikana tehtyä vihdoin ja viimein oikein myyntiin asti.

Porstuakaupastani näitä voi sitten tulla hypistelemään ja ostelemaan, mutta olen myös suunnitellut pienimuotoista postimyyntiä osalle tuotteistani. Käyn vielä pakkaustarvikekaupoilla tutkimassa valikoimat tarkemmin, mutta luulen, että esim. just näitä kuppeja voisin sitten vallan hyvin halukkaille yksittäin lähetellä. Samaa kokoluokkaa olevat muut tuotteeni liikkuvat sitten yhtä näppärästi jos ja kun sopivat pakkausmateriaalit ensin vaan löytyvät.

My new pottery I just got out of the kiln. Made some kniferests, flower holders, cups with a new color, vases that look like they've been underwater collecting shells and finally got my cups with text on them working with the glaze. All these sold only here in Finland. I'm looking on to some packaging materials to be able to post some smaller items, otherwise the only place to shop for these now is in my little shop in my porch.

perjantai 19. helmikuuta 2021

Puutarhakirjasuosikit

Taas on se aika vuodesta kun pitää aivan liian aikaisin alkaa suunnitella ja unelmoida ensi kesän puutarhahommia. Minkäs kuitenkaan teet, kun telkkaristakin tulee taas Puutarhakausi ja yhdessä jos toisessakin blogissa mietiskellään kesähommia täyttä häkää, niin tarttuihan se sieltä sitten minuunkin, vaikka kovasti koitinkin pyristellä vastaan. Olenpa siis huomannut selailevani taas tiuhaan lempipuutarhakirjojani ja pikku hiljaa tehnyt jo vähän hankintojakin sitä tulevaa kesää silmällä pitäen.

Haluankin nyt esitellä täällä blogissa nämä kaksi omistamaani puutarhakirjaa, joista itse olen saanut ihan valtaisasti inspiraatiota ja ihania ideoita oman pihan suunnitteluun ja toteutukseen.

Ensinnä tämä aivan ihastuttava Jinny Blomin The Thoughtful Gardener, jonka sain joulupukilta jo toissa jouluna lahjaksi ja joka on ollut kyllä ihan uskomattoman vaikuttava ja ihana kirja. Tämän kirjan ansiota on koko takapihalle viime kesänä tekemämme remontti ja tästä kirjasta on pomittu jo monet ideat ja opit.

Kirjan ansiota on myös se, etten enää suhtaudu rikkaruohoihin yhtä tuhoavalla asenteella, vaan vaalin niistä kauneimpia ja keskityn kasvattamaan pihallani ihan kaikkea mikä siellä parhaiten viihtyy, sen sijaan, että yrittäisin väkisin pitää siellä jotain mikä ei siellä välttämättä halua olla. Myös se, että kasvit saavat vähän niin kuin itse päättää missä haluavat kasvaa, koska senhän ne parhaiten itse tietää on myös tämän kirjan oivallisia oppeja minulle.

Viime jouluna pukki toi minulle uuden puutarhakirjan ja olen siihen ihan totaalisen rakastunut. Selina Lakella on muutenkin lähes luvattoman ihania sisustuskirjoja ja tämä Garden Style puutarhaopus ei ole niistä poikkeus. Tässä kirjassa viehättää runsaus, rentous ja vintagetyyliä rönsyilevät kuvat ja tästä onkin nyt ammennettu ensi kesää varten ihan tolkuttoman monta ideaa toteutettavaksi.

Tykkään ihan erityisesti noista huolettomista asetelmista erilaista tavaraa siellä sun täällä, se on juuri sellaista mitä olen koittanut itsekin puutarhassani tehdä, mutta syyllistyn aina vähän liikaa karsimaan ja säälimään asioita säiden armoilla. Minulla on kuitenkin hulppeat varastot kaikenmoista kaunista puutarharojua ja ensi kesänä annan niiden kaikkien rönsyillä ympäri pihamaata, koska eihän niistä minulle mitään iloa ole varastoissa lojumassa, niin kuin tähän asti.

Ja sisustusta pihalla en malttaisi nyt millään odottaa, on niin paljon kaikkea mitä pitäisi heti päästä testaamaan ja laittamaan ja istuttamaan ja somistamaan. Onneksi voin nyt tyydytellä pahimpia sisustushimojani maalaamalla sen edellisen postauksen hienon kaapiston kasvihuoneeseeni. Olen jo päättänyt että siitä tulee antiikinvihreä, eikä vähiten siksi, että minulla on reippaasti sen sävyistä pellavaöljymaalia varastossani valmiina, vaan myös siksi, että se on mitä parhain väri kevääseen ja kesään ja tulee olemaan niin herkullinen kasvihuoneen sisällä kaikkina muinakin vuodenaikoina.

Mutta muuten vielä pitää pitää järki kourassa ja ideat pivossa, koska ulkona ei ihan näytä siltä, että se kevätkään sieltä olisi tulossa lähiaikoina, mutta tämän tästä otan nämä kirjat aina esille ja lehteilen ja unelmoin, että eihän siihen ole enää kuin kaksi kuukautta aikaa... Joten jos haluat nyt (tai myöhemmin) päästä samanlaiseen fiilikseen kanssani niin näitä kahta kirjaa siihen hommaan ehdottomasti suosittelen. 

My two most favorite garden books right now are these two; Jinny Blom / The Thoughtful Gardener and Selina Lake / Garden Style. I've gotten so much inspiration, ideas and overall tips and guides from these two that I've managed to get myself in to full summer mood here in the middle of frosty Finnish winter. Luckily there's only two moths to go before the spring starts to come and I can get outside and fulfill all my dreams and ideas I now have stored in my head. 

maanantai 15. helmikuuta 2021

Uusi kaluste kasvihuoneeseen

Olen jo viime kesästä asti etsiskellyt kasvihuoneeseeni jotain järkevämpää säilytyskalustetta sekalaisen kalustekokoelman tilalle. Tarvitsin jotain vähän suurempaa ja monikäyttöisempää ja ehdottomasti näyttävämpää, mutta mikään ei oikein iskenyt, ennen kun törmäsin muutama päivä sitten Torissa tähän mäntypuiseen astiakaappiin. Se näytti hetimiten silmiini juuri sellaiselta, että se sopisi pienen pintaehostuksen jälkeen kasvihuoneeseen ihan täydellisesti.

Tykästyin tässä erityisesti tähän omituisen malliseen syvennykseen, jollaista en ole ennen missään tällaisessa kalusteessa nähnyt. Myyjäkään ei sen kummemmin tämän käyttötarkoitusta tiennyt, mutta itse nään sen ehdottomasti paikkana, johon kuuluu laittaa joku just sopivan kokoinen rungollinen kasvi ruukussaan sitten kesällä.

Kiva on myös tuo kolmeen osaan jaettu laatikko tuossa, johon saan mukavasti lajiteltua sekatöörini sun muut pienet tarvekalut, mitä kasvihuoneessa ja pihalla tarvitaan.
Tässä on myös kivasti pari kaappia, jonne saan piiloon ne rumimmat asiat ja sitten taas viljalti hyllytilaa, jossa pitää esillä ne näteimmät. 

Ja erityisparhautta se, ettei tätä ole koskaan millään käsitelty, ihan ilman pohjatöitä siis selviän kun tähän uutta pintaa alan laittaa, mutta se on asia, jota ensin pitää vähän pohtia, systeemi kun on ihan kivannäköinen näinkin. Mutta aika herkullinen se olisi jos sen maalaisi vaikka antiikinvihreäksi tai joksikin kivaksi siniharmaaksi. Onneksi siihen kesään on vielä hyvä tovi, niin on aikaa tämä asia kunnolla ensin miettiä, mutta miten kivaa onkaan sitten kun pääsen tätä tuonne kasvihuoneeseeni laittelemaan.


I got this fun looking pine wood hutch for my greenhouse yesterday. I've been wanting something to replace the odd collection of storage furniture I currently have there. This piece has everything I need, some shelves for the pretty things and cabinets for the ugly. It also has that kooky little niche that looks like it was made for a plant. I love how it looks like this, but still have to consider painting this, maybe with antique green or a cool grey blue. Never the less, it will look so pretty in my greenhouse when the summer comes.

torstai 11. helmikuuta 2021

Ja rahi on valmis

Julistan rahiprojektini täten valmistuneeksi. Maalasin eilen illalla jalat rouheasti taiteilijoiden akryylimaalilla jonka sekoitin umbrasta ja mustasta ja lantrasin vedellä päälle. Vetelin sillä ronskein ottein pari kerrosta kuhunkin koipeen ja lookista tuli minun silmiini varsin hauska noin. Jätin vähän varaa tummentaa niitä vielä, jos sille päälle satun, mutta luulenpa etten nyt ihan heti satu.


Tykkään tuosta rouheudesta nyt tosi paljon ja väri on mielestäni tosi oivallinen varsinkin tämän vihreänharmaan nojatuolin kaverina. Tässä on nyt niin mukava istuskella kun saa jalat oikoseksi rahin päälle, joka on suunniteltu täysin tuolin mittoihin passeliksi, niin että siinä saavuttaa erittäin leppoisan rentouden asteen ilman, että mikään painaa tai häiritsee rentoutumiseen keskittymistä.

Tuo mudanruskea samettipinta on elävä ja hauska ja niin ylellisen tuntuinen, eikä uskoisi, että rahi on tehty vanhasta verhosta ja muista materiaaleista, jotka sitä levyvanua lukuun ottamatta löytyivät ihan täältä omasta kotoani. Hintaa ei siis juuri nyt tullut tälle oikeastaan mitään. Koitin laskeskella paljonko muista materiaaleista olisin joskus maksanut ja siihen kun lisää levyvanun 5,90 päälle päädyin sellaiseen summaan kun alle 20 euroa. Se on siis tämän rahin materiaalien hinta noin suunnilleen. Ja koskapa työstä en itseäni velottanut penniäkään niin varsin halvaksi tuli tämä tehdä.

Ja koskapa tämä oli myös varsin opettavainen projekti, missä opin taas jotain uutta, kuten tuo timanttituftaus ja jotain vanhaa, kuten älä mokaa, niin pidän tätä sitäkin suuremmassa arvossa. Ja onhan tuo muukin perhe ollut nyt varsin tyytyväisiä tähän, kilpailu nojatuolin herruudesta on jälleen koventunut kun mukaan on tullut meidän kolmen ihmisen lisäksi myös yksi pieni koira. (Toinen koira ei onneksi itse yletä tähän hyppäämään).

And its completely finished! I painted the legs with some acrylic paint that dried really fast and got it ready to be used late last night, just before bedtime. I really like how it looks so relaxed and rustic now. My whole family loves it and the competition of the ownerhip of the armchair has turned even more fierce with this ottoman.

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Rahiaskartelua osa IV

Tänään edistyi rahiprojekti todella vauhdikkaasti, kun ensin olin päättänyt olla tekemättä yhtikäs mitään sille mokalleni tuolla penkin alapinnassa. Ajattelin, että korjataan se sitten jos se hajoaa, nyt ei millään jaksa, kun on kiire saada jakkara käyttöön. 

Päätin myös että toppaan kevyesti nuo sivutkin, vaikka kangasta ei ollut jäljellä kun juuri ja juuri tarpeeksi siihen. Pienellä pehmusteella sivuista tuli kuitenkin varsin ylelliset ja nyt kun tuota katsoo en voisi enää kuvitella sitä ilman.

Kun olin saanut kaiken niitattua ja liimattua ja vielä kerran niitattua oli aika asettaa kansi paikoillen ja rahi oli siltä osin valmis, enää uupuu jalkojen pintakäsittely ja sitten saan sen vihdoin käyttöön.

(Tai no, keksin, että voin käsitellä ne vasta illalla ja käyttää rahia jo nyt tuossa tuolin edessä ja aika hyvällä käytöllä se siinä on jo ollutkin.)

Tykkään tosi paljon tästä ulkonäöstä just nyt. Se on ihanan tasainen, mutta samalla rennon ruttuinen, varsinkin reunoiltaan. Joku perfektionisti olisi voinut tuosta kurttuisuudesta ottaa itseensä, mutta minä päätin, että se kuuluu tähän, antaa hyvin luonnetta ja mukavuutta tuommoiset ja vähän ehkä näyttää ihan tarkoitukselliseltakin.

Jahka nukkumaanmenoaika alkaa lähetä pistän noihin kinttuihin pintaan vielä vähän tummuutta, ajatuksena, että tulis sellaiset vähän ronskimman näköiset, ehkä vähän kulahtaneetkin, mutta katsotaan nyt mitä sieltä tulee, tämä projekti kun tuppaa vähän elämään aina sen mukaan, että mitä sieltä käsistä sitten syntyy. Ei se huonoksi mene vaikka ei tulisi ihan sitä mitä mielessä on, näyttää nyt jo niin kivalle, että oikeastaan mikään ei tuota enää voi pilata.

And the ottoman is finished apart from the legs that need to be stained darker. It turned out way better than I anticipated, mostly cause of all the misshaps I had during making, but I think that is all that gives this a little more character. You can't buy that from a store ( or you can, but it doesn't come cheap). 

tiistai 9. helmikuuta 2021

Rahiaskartelua osa III

Rahiprojekti on edistynyt vähän hitaammalla temmolla, kun eilinen meni ihan vaan nappeja päällystellessä. Vähän ehkä jännitteli ryhtyä toimeen, kun en tämmöistä verhoilua ole näin professionaalisti koittanut ennen tehdä, mutta tänään rohkaisin mieleni ja jatkoin hommia. Piirtelin ensin istuimen kanteen paikat napeille ja porasin siihen reiät.

Sitten pistin fyllit paikoilleen (niihinkin oli ensin piirrelty nappien paikat valmiiksi) ja sitten aloin vähän tärisevin käsin kiinnitellä nappeja paikoilleen. Ensimmäinen meni vallan hyvin ja toisen ja kolmannen jälkeen alkoi tuntua, että kyllähän tämä tässä jo sujuu.

Olin katsellut pohjille monen monta video-ohjetta ja päätin niiden pohjalta tehdä sen tuollai vähän vapaammalla otteella, missä en merkannut päällikankaaseen nappien paikkoja valmiiksi, vaan painelin ne sinne näppituntumalla kangasta venyttelemättä. Näytti sillai onnistuvan muiltakin, joten ajattelin, että kyllähän se sitten minultakin.

Ja en minä ihan väärässä ollut, kaikki seitsemän nappia solahtivat paikoilleen niin, että kangas on kutakuinkin yhtä tiukalla melkein joka kohdassa. Kutakuinkin on erittäin hyvä lopputulos näin ensikertalaiselle ja päätin, että se on täydellinen suoritus tähän projektiin.

Kun napit oli kaikki kiristetty paikoilleen sopivalle tiukkuudelle (eli ei liian tiukasti) aloin napsutella kangasta reunoista kiinni kansilevyyn. Tämä oli itseasiassa melkein hankalampi projekti kun itse nappien laitto, kun piti olla tarkkana siitä mihin kohti tulee vekit ja mistä kohti vedetään piukemmalle. Halusin just sopivan tiukkuuden, mutta samalla vähän rennomman lookin, ettei tule liikaa paineita tekemiseen enää tässä vaiheessa.

Tässä kohtaa minun olisi kuitenkin pitänyt vähän herätä yhteen mokaan jonka unohdin tyystin tehdä, mutta oli niin hyvä fiilis päällä, että napsuttelin vaan kangasta kiinni minkä kerkesin, enkä huomannut mitään muuta ympärilläni.

Ja tyynyhän toden totta näyttää ihan just siltä miltä pitääkin, kivat timantit on siinä pinnassa nyt, vekkeineen kaikkineen. Ne pitäisi vielä oikoa oikein näteiksi, mutta en ole malttanut sitä nyt edes tehdä, kun niin kivalta näyttää jo noinkin.

Välistä mallasin rahin rungon päälläkin, että miten sopii ja millaiset kulmat olisi kivoimmat. Päädyin kulmissa rentoon ryppyisyyteen ja paukutin ne kaikki kunnolla kiinni heti kuvan ottamisen jälkeen ja sitten heräsin siihen mokaani...

Olin tyystin unohtanut kiinnittää ne rimat levyjen alla kunnolla myös päällipuolelta levyihin kiinni. Nyt ne ovat vaan höttösillä ruuveilla alapuoleltaan ja kaikki päälliset on jo kiinni. Ai että kuulkaa kun alkoi vähän sapettaa. 
Nyt pitää siis päättää, että puranko päälliset auki ja pistän ne rimat kunnolla kiinni vai annanko olla niineensä ja katson miten ajan kanssa käy. Just tällä hetkellä tuntuu siltä, että jälkimmäinen vaihtoehto viehättää enemmän, mutta samalla päässä takoo, että kunnolla pitäisi nyt tässä vaiheessa tehdä. Tähän täytyy nyt ottaa kunnon yöunet väliin, että voin päätökseni tehdä. Projekti siis etenee taas hetken etanavauhtia.

The ottoman is progressing slowly but surely. I was a bit nervous doing the diamond tufting, but after three buttons it started to feel almost easy. The pillow looks all nice and ready but I made a huge booboo forgetting to secure those small beams under the seat from the sitting side too, with those tiny screws only on the underside they might not hold in the long run. And if I want to secure them now, I need to take off the upholstery... So I think I'm going to sleep over this first before figuring out what to do with it.