torstai 21. lokakuuta 2021

Tapettia seiniin maalaamalla

Projekti tapettien maalaamisesta sapluunan avulla seinille on edennyt hyvin, mutta verkkaisesti. Homma on vähän vaivalloista ja hidasta, mutta ah niin palkitsevaa! 

Päätin jo heti alussa, että kaikkiin stipluihin en aio puuttua, mutta homman edistyessä päätin, etten kyllä puutu yhteenkään, kokonaisuus kätkee kaikki sotkut ja värin leviämiset niin hyvin tuolta, että mikään ei pistä kyllä silmään, kun vähän etäämmältä katselee.

Paksun savimaalin kanssa sapluunaa saa peseskellä vähän väliä kun pienimmät kuviot alkavat mennä tukkoon väristä, mutta kun olen kerran päättänyt, että tämän kanssa ei ole kiire, niin ei ole ylimääräiset pesuhommat haitanneet tahtia laisinkaan. Koitan tehdä vähän joka päivä, mutta en ota stressiä jos en jaksakaan. Toistaiseksi olen kuitenkin jaksanut hirveän hyvin, kun tuo kuvio on niin ihana ja tekee jo tässä pienellä seinäpätkällä oviaukon sivussa hurjan ison eron entiseen!

Erityisen liekeissä olen täällä siitä, miten kivalta tuo kellanharmaa sävy saa tummat kattopaneelit näyttämään nyt muista puupinnoista puhumattakaan. Myöskin kaikki koriste-esineet ja muut ovat taas ihan kuin uusia, kun tylsä valkoinen tausta vaihtui kuvioon. 

Laitan jossain vaiheessa, kun tämä tästä vähän enemmän etenee, tarkempaa raporttia kuinka tämä homma tehdään ja mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Jonkinlaiset ohjeet tulossa siis niille, joita aihe kiinnostaa. Nyt hyppään takaisin tuonne työn äärelle. Tällä hetkellä on menossa seinänpätkä telkkarikaapin takana ja viikonlopun aikana pääsen sapluunoineni jo toisen seinän kimppuun. Jei!

And here's the progress on the livinroom walls so far. I just love the pattern and how it is so forgiving if one makes some mistakes or mess. I also love how it makes all the warm tones of wood look in this space, made a good choice with that yellowish grey tone. Still a lot to finish here, but I'm in no hurry, the result is so good I don't mind how long it's going to take.

maanantai 18. lokakuuta 2021

Se on sapluuna

Se suuri suunnitelmani olohuoneen seinille on siis maalata sinne tapettikuviot sapluunan avulla. Tämä ajatus lähti kypsymään päässäni tapetoituani keittiööni ne ihanat William Morrisin kuosit ja kaipuusta saada olohuoneeseen jotain yhtä kivaa ja sykähdyttävää. Mutta, olohuoneessa on enemmän seinäpintaa sekä ikkunoita, ovia ja muita haasteellisuuksia niin unohdin aika äkkiä ne aidot tapetit ja lähdin miettimään miten sinne saisi jonkun ihanan kuvion maalaamalla sapluunan avulla. 

Ajatus jäi silloin kytemään ja välillä kävin katselemassa malleja netistä ja siltikään en saanut aikaiseksi, ennen kun nyt pari viikkoa sitten, kun mielessäni vihdoin loksahtivat palikat kohdilleen sekä värin, että kuvion osalta. 

Olin tutkaillut Kaavain.fi stä valikoimia jo monta kertaa, päätynyt jo yhteen toiseen malliin ja sitten kuitenkin palannut aina takaisin tähän yhteen. Sitten kun vihdoin älysin kysyä heiltä onnistuisiko kaavain tehdä minulle juuri sopivaan kokoon (pienempään kun mitä heidän laskuri antaa tehdä) niin päätös syntyi siltä istumalta. Tiesin heti, että tämä kuvio nimeltä Karhiainen jossain ihanan pehmeän kellertävässä harmaassa värissä olisi aivan nappivalinta olohuoneen värimaailmaan.

Olin etukäteen jo valikoinut maaliksi savimaalin ja sekoitellut siitä sopivia sävyjä yhdistelemällä vähän kahden eri firman maaleja ja pigmenttejä. Valitsin savimaalin puhtaasti kahdesta syystä, ensinnäkin sillä saa aivan uskomattoman kauniita mattaisia pintoja ja toisekseen sen saa hinkutettua oikein märällä rätillä pois jo valmiiksi lateksimaalatuista seinistä. Erittäin hyvä juttu siis semmoiselle, joka jo nyt tietää, että muutaman vuoden päästä haluaa taas kuitenkin jotain muuta olkkarinsa seinille...

Mutta nyt en meinannut edes housuissani pysyä, kun postilta kilahti saapumisilmoitus sapluunasta. Ryntäsin sen heti hakemaan ja tupsuttelin päivän viimeisten valonsäteiden aikana ensimmäisen koevedoksen kuviosta keskelle seinää, jotta saan huomenna (toivon mukaan) kunnon päivänvalossa katsoa tuon sävyn vielä kertaalleen varmaksi. Ja se näytti hetken aivan ihastuttavalta tuossa, vaikka söhlinkin sen siihen niin kiirellä, että sain värit vähän leviämään sapluunan allekin, mutta kuten sanoin savimaali lähtee tästä rätillä hinkuttamalla, niin kovin tarkka ei nyt tässä vaiheessa tarvitse vielä edes olla. Sitten kun oikeasti alan tuolla sapluunalla maalaamaan laitan siihen ohjeen mukaan vähän sprayliimaa alle, jotta se pysyy paremmin seinässä tupsuttelun ajan eikä leviämisvaara ole enää niin suuri.

Että nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että huomenna on sen verran valoisaa jotta näen tuon sävyn tuolla huoneessa varmistaa ja sitten voinkin alkaa tupsuttaa kuviota oikein olan takaa seinille. Se homma tulee kuitenkin viemää minulta päiväkausia, sillä sapluunan ja kuvion täytyy aina antaa kuivua välillä. Mutta olen suhtautunut tähän projektiin niin kuin villapaidan neulomiseen, hyvä työ ottaa aina oman aikansa, lopputuloksesta tulee varmasti ihan huikean upea.

So I had this idea to use a stencil to paint wallpaper print straight on my livingroom walls. I got the stencil today and made a small test on the wall to see if the color of the paint is right, but the sun went down and I need to wait till tomorrow until I get to really start this project.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Tauluseinää ja hyvästit pelkälle valkoiselle

Tykkään tosi paljon nyt olkkarin seinän kollaasista, jossa pääosin pikkuruisia tauluja, kehyksiä ja peili. Se on syntynyt siihen kovin huolettomasti, vain ripustelemalla asiat siihen enempiä miettimättä, pääosin semmoisiin kohtiin, joissa jo reiät nauloille valmiina oli. Uusi kirppislöytö-taulu sujahti sekaan niin luontevasti, että näyttää kun aina olisi tuossa killunut.

Tämä on siitä hassu kohta pitää kollaasia esillä, että tuo viereisen seinän kaapin ovi on lähestulkoon aina telkkarin vuoksi auki ja selällään osin taulujen päällä, mutta sen voi aina sulkea jos siltä tuntuu (paitsi tietty silloin kun sitä telkkaria katsellaan).

Uuden taulun värimaailmakin solahti tuohon just niin kuin olisi ollut näin tarkoitettukin. Se mukavasti sointuu kavereihinsa siinä lähellä ja toistaa myös hauskasti tuota katon tummaa väriä vähän alemmaksi huoneeseen tehden nurkasta väreiltään, jos mahdollista vieläkin tasapainoisemman, kun se jo oli.

Mutta tähän tilaan on tulossa pian suuri muutos sillä päässäni on muhinut jo kohta vuoden ajatus, jolla huoneen tunnelma tulee toivon mukaan ihan toiseksi. Itseä on nimittäin nuo valkoiset seinät alkaneet tympiä niin toden teolla, että tarve tehdä niille jotain on muokkautunut oikein hauskaksi suunnitelmaksi mielessäni ja kerron siitä heti lisää, kun tilaamani tarvikkeet saan ulos postista ensi viikolla. Palataanpa siihen aiheeseen pian siis lisää.

My collection of paintings and other stuff on my living room wall is wonderfully haphazard and partly hidden behind the cabinet door, but I love it just the way it is. I also love how the new fleamarket find painting fit right in, the colors and all.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Pihatalkoita ja kirppislöytöjä

Kiirettä on pidellyt täällä kaikenmoisten syyshommien kanssa niin paljon, ettei tänne blogiin ole kerennyt päivittelemään juuri yhtään mitään. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa pihalta, jossa tänään pidettiin pienet pihatalkoot. Siivoiltiin lehtiä käytäviltä, istuteltiin lisää kukkasipuleita sinne tänne ja huollettiin muutama pensas. Tuulisella säällä ei vaan enää oikein edes huomaa, että haravoitiin jo, kaikki kun tuuli levitteli taas takaisin ympäriinsä. No, toiset talkoot täytyy vielä pidellä sillä siivoushommat veivät niin hyvin mehut, etten ehtinyt juuri miettiä tuonne vielä mitään nättiä syysjuttua esille.

Lämpimät ilmat ovat pidelleet suurimman osan kesäkukista ja yrteistä vielä niin hengissä tuolla, että hyvin pitkin hampain niitä nyt ruukuistaan pois otettiin. Mutta tapana on kerätä syksyisin saviruukut pakkasilta suojaan niin pakkohan se oli, jotteivät mosahda halki sitten kun ensimmäisen kerran elohopea tarpeeksi alas putoaa. Pienet kuusentaimet saavat olla omissaan talvenkin yli, sillä ne on niin nätit koristeina varsinkin sitten kun ajankohta niille on vähän suopeampi. Otin ne talon takaa esille jo kuitenkin pihan puolelle ja ihan huomaamattomilta näyttävät vielä tuolla pöydällä talolyhtyjen kaverina.

Kirppiksilläkin kerkesin piipahtaa pitkästä aikaa ja vaikka löytöjen määrä reissulta ei ollutkaan päätä huimaava, oli ne kuitenkin varsin ihastuttavat. Vanha peltiämpäri ja -laatikko löytyivät Suomen kasarmin aarteista pikkurahalla ja ovat ihan oivalliset puutarhan talvi- ja kevätteemoihin. Laatikossa voin säilöä talven yli jotain kivaa kasvihuoneessa ja ämpäriin pistin heti mullat ja muutaman tulppaaninsipulin ajatuksella saada keväällä sitten ihana viherämpäri, jonka saa kasvamaan muuta pihaa nopeammin pitämällä sitä aina aurinkoisimmassa paikassa. 

Muita löytöjä oli tämä ihana pikkuista lehtikuviota täynnä oleva kangas, jonka ostelin eräästä tekstiilien tukkuliikkeestä Toijalasta ja josta on mielessä tehdä jotain nättiä pussilakanaa makuuhuoneeseen sekä tuo ihanaakin ihanampi pieni öljymaalaus, jonka ostin myöskin Suomen kasarmin aarteista Hämeenlinnasta. Se ei ollut hinnaltaan mikään kirppis-halpa, mutta ihastuin siihen niin pohjattoman syvästi, että se oli pakko saada ostettua kotiin sieltä. Siihen kuuluisi vähän pompöösimpi kultakehys mukaan, mutta itse tykkään siitä niin paljon enemmän ilman just nyt, että otin sen irti ja pistin talteen. Katsotaan palaako se siihen joskus takaisin, mutta nyt se on silmiini kaikista nätein juuri noin.

Some fall cleaning in the garden and few good fleamarket finds. The bucket and box are just perfect for my garden, the fabric is going to become a duvet cover and the beautiful little oil painting was a pricy find, but I so utterly fell in love with it, so I didn't even mind spending a little extra to get it.

maanantai 11. lokakuuta 2021

Tavaroita työpöydällä

Työhuoneestani on moni sanonut, että se on ihan hirveän inspiroiva tila kaikkine miljoonalaatikostoineen ja tummine kalusteineen ja se onkin ehkä vähän jännä paikka sen ensi kertaa näkevälle. Itse kun siellä seiniä tuijottelee päivät pääksytysten, niin ihan yhtä avoimin silmin ei osaa enää nurkkiaan katsella, vaan sorrun tämän tästä ajattelemaan vaan sitä kuinka epäjärjestyksessä se tälläkin hetkellä on. Tai ainakin minun silmiini on, sillä järjestyshän siellä kuitenkin on, mutta ei välttämättä se kaikista kuvauksellisin.

Mutta se mikä silmiini on aivan kuvauksellista on nämä työpöytäni nurkat. Minulla on tämä suuri työpöytä ihan ikkunan alla ja siinä tehdään vaikka ja mitä ja yleensä sekin on jonkunlaisen kasan alla piilossa, mutta nyt pari viikkoa on siinä pysynyt ihana rauha ja siisteys, kun puuhaa on ollut riittämiin muualla. Pidän siinä aina esillä erilaisia tykötarpeita ja työkaluja mitä useimmin tarvitsen ja eksyypä joskus mukaan ihan jotain muutakin, mutta jos tyyliin sopii niin siitä vaan.

Rakastan kaikenmoisia vanhoja purnukoita, joissa voi säilöä asioita kuten pensseleitä, mittatikkuja ja sen sellaista. Kannellisissa on piilossa esim. helmiä, simpukankuoria ja narunpätkiä. Tykkään myös pitää asioita ihan vaan esillä, jos niiden ulkomuoto sopii tyyliini ja sen hetkiseen fiilikseen, niin kuin nyt vaikka narukerät ja punnukset, sen lisäksi että niitä ihan tarvitsen täällä niin niiden tuijotteluun en  vielä ikinä ole kyllästynyt.

Sekaan on sopinut vallan hienosti myös nippu kuivattuja unikon siemenkotia, jotka olen tällännyt siihen vaan odottelemaan parempaa sijoituspaikkaa jossain kauniissa maljakossa, mutta siihenpä ovat jääneet vaan.

Toisella puolen pöytää on sulassa sovussa isot paperirullat traakkipuun kanssa ja hyllyllä tavarat kauniisti epämääräisessä järjestyksessään. Minulla on tapana joidenkin tavaroiden kohdalla jättää ne sinne mihin olen ne ensimmäiseksi laittanut, ihan siksi, että muuten saatan unohtaa missä ne on. Siksipä hyllyltä voi löytää nyt pieniä pesusieniä, leimasimia, ison teroittimen, rei'ittimen, kukkapiikkejä nuppineuloja sekä erivahvuisia lankoja ja naruja, joiden olinpaikka on kiveen hakattu tuolla. 

Pöydällä on myös kuriositeettina viime kevään pajunoksat kuivattuina maljakossaan. Halusin testata saisinko säilytettyä ne ensi kevääseen asti, sillä näiltä seuduilta pajunoksien löytäminen ja poimiminen on ollut viime vuosina siihen aikaan varsin haasteellista. Että eipä ihan jokaisella taida olla pääsiäiskoristeet pöydässä näin lokakuussa, mutta minullapa työhuoneessani on.

Tämä työpöytä onkin tässä talossa se paikka jonka äärellä paljon viihdyn. Yleensä jonkun työn touhussa, mutta aika usein myös ihan vaan tuijottelemassa ikkunasta ulos ja mietiskelemässä, että mitähän sitä seuraavaksi keksisi tehdä.

I love to store all my tools and stuff in vintage containers on my work room table. I have all the things there that I mostly use and more. Sometimes things just find a place there and stays just because I like the look of it.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Mukavuus ennen muuta

Ollaan sen sorttinen huusholli, että ei tykätä täällä pingottaa sisustuksen kanssa siltä osin, että esim siivottaisiin aina joka viikonloppu ja kaikki laitettaisiin aina ojennukseen ja nätisti. Silloin stailataan toki, kun siivotaan, mutta muut ajat mennään ihan just niin rennon rempseästi kun milloinkin tuntuu. Itse tykkään kovasti katsella sohvaamme just tuollaisena ihanan pehmeänä kasana peittoa ja tyynyä ja lampaantaljaa, se on silmiini niin ihanan kutsuvan näköinen ja tekee aina mieleni loikata sinne sekaan loikoilemaan (ja aika usein loikkaankin).

Melkein ainoa paikka koko huoneessa, jota useammin siivoilen on tämä pöydän päällys. Siihen tuppaa kertymään aina kaikenmoista sinne kuulumatonta ja itseä se häiritsee suunnattomasti, jos siinä liikaa tavaraa lojuu. Siispä siitä korjailen aina pois siitä ylimääräiset, mutta en sorru sitä liian nättinäkään pitämään. Yleensä siinä on joku maljakko tai huonekasvi, yhdet silmälasit minua varten sekä nyt kesästä asti siinä istuskellut tuoksukynttilä, jota on poltettu kyllä ihan liian harvoin siihen nähden, että se siinä esillä on.

Lattiaa sen sijaan täällä sisustelee hyvinkin aktiivisesti yksi pieni espanjatar, joka ei voi rentoutua jos kaikki hänen lelunsa on siististi korissaan. Ne on parempi pitää vähän siellä sun täällä ihan vaan vaikka siltä varalta, jos leikkifiilis iskee just siinä ollessa. Onnekkaasti kaikki lelut on kuitenkin tuollaista pehmeää sorttia, niin se ei meitä ihmisiä ollenkaan haittaa jos niitä lattioilla lojuu. Itsellä on silmäkin tottunut jo niin hyvin kaikenmoisiin pehmoötököihin, että en varmaan edes osaisi katsella näitä lattioita ilman.

Ja siitä johtuen en varmaan huomannut tuota sohvan edessä lojuvaa mustaa sukkaakaan, kun näitä kuvia näpsin kamerallani. Niin hyvin sulautui tuohon maisemaan se, että olisin voinut olla kokonaan huomaamattakin. Mutta mitäs se siinä haittaa, ei yhtikäs mitään sanon mä.

Siivouksen kanssa ei siis täällä kukaan ole liian tiukkapipoinen vaan siivotaan sitten kun siltä tuntuu, eikä orjallisesti säännöllisin väliajoin. Elämä on tärkeämpää kun se, että kaikki on koko ajan tip top ja jokaisella se elämä näyttää erilaiselta, toiset viihtyy siistimmässä ja toiset tykkää enemmästä. Meillä tykätään siitä, että viikonloput voi viettää rennosti eikä turhia tarvitse stressiä ottaa mistään niinkin arkisesta kun siivoamisesta, jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan, kuten vaikka nyt tuossa sohvalla loikoiluun.

Our livingroom looks most of the time like this, really relaxed and cozy with all the dog toys all over the floors and the pillows and blankets piled up on the couch. We like it this way, not too clean and so, so comfy. What better way to spend a weekend relaxing without even giving a thought to spending this vacant and idle time cleaning the house. Weekdays are for work and weekends are not in this household.

torstai 7. lokakuuta 2021

Väliaikaisratkaisu

Intopäissäni tuolin kanssa kävikin sitten niin, että tajusin etten mitenkään heti tähän hätään ehdi kyllä uusia kankaita siihen löytää ja joku väliaikaisratkaisu oli keksittävä nopeaan, jotta tuolin saisi pidettyä käytössä siihen asti. Niinpä turvauduin sitten omista varastoista löytyneeseen kovaan verhoilupellavaan ja paukutin maailmanennätysvauhtia korvikekankaat kiinni. Pehmusteeksi löysin vielä joskus talteen jostain patjasta ottamani puuvillavanulevyä, joka sopi tuolin vanhojen ja lyttääntyneiden vaahtomuovien korvikkeeksi hyvinkin mallikkaasti.

Huitelin menemään niin nopsaan miettien vain sitä, että nämä on sitten myöhemmin helppo irrottaa, etten ollenkaan pysähtynyt katsomaan tuolia sillä silmällä, että miltäs tällainen väri ja kangas siinä oikein näyttää - ja kas, sehän kyllä näyttäisi oikeinkin hyvältä. Tuon mustan kanssa pellava tulee niin raikkaasti ja kivasti esille korostaen mustan jylhyyttä sitä vasten. Joten voikin olla, että tähän pitää koittaa etsiä joku käyttöä kestävämpi, mutta samanoloinen ja värinen kangas sitten varsinaiseksi verhoiluksi myös.

Mutta nyt tuolia voi sen aikaa käytellä, kun ne paremmat kankaat metsästellään jostain. Nämä uudet verhoilut lähtevät irti niin paljon leppoisammin kun ne vanhat, jotka oli niitattu niin tiuhaan kiinni, että ei ihan se yksi ilta riittänyt niiden poistamiseen. Istuinosassa on nyt hyvin lyhyet niitit muutaman sentin välein ja samoin selkänojassa, jonka takaosaan liimasin kankaan vain kartongille ja kevyesti kiinni kulmistaan. Että ei ole se esteenä sitten verhoiluhommissa tuskainen purku-urakka taas, vaan voi melko kevyellä vaivalla aloittaa ja pääsee lopputulokseenkin paljon nopeammin.

So I went too ahead with this project when I realized I don't have the material to do the new upholstery quick enough, so I dug up some tough linen I had in my collections and made a temporary solution to the chair so it can still be used while scouting for the proper materials.

But I must say that the linen color against the black frame is starting to look quite delicious to me, so I think I need to find that colored fabric to finish this job.

tiistai 5. lokakuuta 2021

Uutta pintaa vanhalle työtuolille

Olen etsiskellyt uutta työtuolia tietsikkatuolikseni iso-isoäitini vanhan konttorituolin tilalle jo varmaan parin vuoden ajan. Mikään ei vain ole tähän mennessä tuntunut tarpeeksi sykähdyttävältä sen vanhan kaunottaren korvaajaksi, mutta uusi piti saada tilalle, sillä se vanhus ei tule kestämään kovalla läytöllämme enää pitkään, enkä halua että se aivan rikki ensiksi istutaan. Siksipä olenkin tässä kirppiksillä käydessäni koeistunut ehdokkaita ja tiiraillut nettitoreja sopivan toivossa, mutta mikään ei ole kuitenkaan sitten iskenyt kunnolla.

Eikä sitä tehnyt ensiksi tämäkään tuoli, minkä lähipitäjän kierrätysputiikissa koeistuin, mutta se mikä tässä jäi mieleen oli se kuinka mukava siinä oli istua, ihan hirveän mukava, eikä tuo ulkomuotokaan oikeastaan hassumpi ollut lainkaan. Piti käydä ihan kolme kertaa sitä eri päivinä koeistumassa ennen kun uskoin, että tässä se on; tästä tulee meille uusi tietsikkatuoli. Kolmannen kerran kun sitä katsomaan menin lähti se vihdoin mukaani kotiin sieltä ja tässä kun sillä on pari viikkoa istuskellut olen ihan varma siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä kyllä.

Mutta, tuolin pintapuolinen ulkonäkö on lievästi sanottuna ihan hirveä eikä se tuollaisenaan sovi työhuoneeni sisustukseen mitenkään päin. Värit ovat ihan pielessä, tuo sininen ja hopea eivät näytä silmiini yhdessä tai erikseen yhtään kivoilta vaan ihan kamalilta. Tuolin verhoilu on hirvittävän karkeaa kangasta, johon tarttuu kaikki pölyt ja koirankarvat tiukasti kiinni, pehmuste on ajat sitten kuollut väliin ja runko-osan on joku joskus maalata roiskauttanut tiukasti istuvalla hopeamaalilla hyvin krouvisti. Siispä pieni tai oikeastaan ihan perusteellinen ehostusprojekti on nyt tälle paikallaan, että löytyisi taas se vähän alkuperäisempi charmi tuolta alta.

Aloitin hommat täällä jo ja runko on pohjamaalin kuivumista odottelemassa autotallissa samalla kun olen tässä jo muutaman tunnin hyvin tiukkaan niitattuja verhoilukankaita istuinosista irrotellut. Suunnitelma uusista väreistä tarkentuu vasta tekovaiheessa, sillä minun on ihan ehdottomasti saatava nuo edelliset värit tuosta kokonaan pois ennen kuin voin uusia alkaa ajatella, mutta sen verran jo näen, että musta pohjamaali rungossa näyttää niin hyvältä ja oikealta, että sillä ehkä mennään noiden metallipintojen kanssa muiltakin osin.

Itse verhoilukankaatkin täytyy ehkä käydä vielä kaupasta ostamassa, samoin kun se pehmuste tuonne väliin, että palataanpas tähän aiheeseen uudelleen sitten kun projekti on vähän pidemmälle tästä edennyt, mutta jo itseäkin innostaa ihan valtavasti tämä muutos mikä tälle värihirvitykselle on tulossa.

Got this vintage office chair from a local fleamarket/lifestyle store and fell in love with how comfy it is to sit. However the outlook is awful, the colors too dated and dingy and the overall look isn't good enough for my cool workspace. So Ineed to paint the frame and change the upholstery and I already started doing that. I'll show you the result as soon as I decide the color scheme this chair deserves to have instead of this monstrosity.

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Porstua porstuaksi osa II

Suunnitelma porstuan palauttamiseksi porstuaksi ei ole edennyt kaappien tilaan tuomisen jälkeen juuri yhtään, kun jäin pohtimaan tuota kierrätyslootikoston kohtaloa, että vaihtaako se väriä vaiko ei ja pysyykö se tuossa nyt ylipäätään vai tulisiko senkin tilalle jotain muuta. Miettimiseen kyllästyneenä totesin, että tehdäänpäs nyt yksi asia ensin, jota olen tässä jo monta päivää miettinyt, eli nostetaan kaikki pihan ruukuissa jäljellä olevat kesäkukat ja yrtit tuonne porstuaan lämmittelemään, sinne kun auringon säteet vielä just ja just yltää. Ja siitähän tulikin sitten vallan kiva!

Täällä on joskus ennenkin pidetty tätä porstuaa vähän niin kuin kasvihuoneen jatkeena ja luontevastihan se siihen hommaan taas sopikin. Nyt siellä on kyllä niin mahtis tunnelma, etten meinaa poissa pysyä sieltä yhtään. Koko ajan ravaan katselemassa ja imemässä itseeni tuota tuoksua ja tunnelmaa. Olen ihan, että mikä syksy ja missä? Minullahan on melkein kesä täällä taas!

Hassua muuten miten tänä vuonna osa kesäkukistani intoutui puskemaan uusia kukkia juuri nyt kun syyskuu on vaihtumassa jo lokakuuksi. Ilmeisesti ovat tienneet sääennusteet etukäteen paremmin kun me ihmiset ja arvanneet, että tässä kohti vuotta on täällä vielä kukkimiseen sopivan lämmintä. Katsotaan avittaako porstua tuota daaliaa saamaan loputkin nuppunsa vielä auki, mutta aika hauska se on vain tuollai kahdenkin kukkasen kanssa.

Sipulienistutusprojektini on vihdoin päässyt hyvään vauhtiin ja puolet siitä valtavasta sipulimäärästä, jonka alkukuusta ostin on jo istutettuna penkkeihinsä. Loput odottelevat tuossa korissa viikonloppua, jolloin on luvassa seuraavat sipulisulkeiset ja sitten ei tarviikkaan kun odotella sitä kevättä. Paitsi itseni tuntien kerkiän kyllä unhoittaa koko sipulit ja yllätyn sitten iloisesti keväällä, kun ensimmäiset alkavat penkeistään nousta.

Koko porstua näyttää kameran laakean linssin läpi kaappien kaventamana tältä. Ei enää niin avaraa, kun ennen, mutta eipä sen tarvitse ollakaan. Kuvia tärkeämpää on nyt se, että tuo tila toimii paremmin käytössä ja vieläpä hyödyllisessä sellaisessa. Itseä vielä vähän häiritsee kaikki nuo sekalaiset värit, kuten ikkunanpielien marjapuuro, katon poltettu oranssi, laatikoston myrskynsininen ja lattian beige ja harmaa. Jotenkin siellä on ihan liikaa, vaikka kaikki  tavallaan ovat ihan jees. Ehkä se tästä alkaa lutviutua se ajatusprosessi noidenkin osalta, kun antaa ajan vaan vähän kulua rauhassa ensin, niin ne asiat yleensä helpoiten ratkeaa.

Mutta nyt hetken tuolla on ihanan kaunista, ja kaikkine värikirjoineenkin tosi seesteistä ja rauhallista. Kyllä se vaan aina toimii kun laittaa viherkasvit sisustuksessa töihin, niillä luo tilaan kuin tilaan mitä ihanimpia tunnelmia. Miettikääpä tätäkin pikkuhuonetta nyt ilman, ei olisi yhtään niin sykähdyttävä enää. Tästä inspiroituneena tuli heti mieleen tehdä tänne talvella myös tällainen ihana vihermaailma. Laittaisi havuja ja kaikkea kivaa koristusta, niin kyllä varmasti pääsisi pitkälle kevääseen ennen kun mieli alkaisi tehdä sisustella tähän jotain muuta.

Did a little greening in my porch by putting all the left over summer plants in there. It looks so wonderful now I think I might have to keep this green-theme there all winter long, but just with more winter tolerant plants.  

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Muisteloita olohuoneesta

Matka muistojen maahan jatkuu olohuoneesta, josta löytyi pari hauskaa remontin keskellä otettua fotosta vuodelta 2006. Sielläkin on ihan muutama asia tapahtunut joista pinnat nyt tietty se ilmeisin. Koitin tänään ottaa kuvat niin tarkasti samasta kohtaa, kun nuo vanhemmat olen silloin muinoin nappassut, mutta en osannut enää kuvata ihan noin huolettoman vinosti (saattoi myös johtua siitä, että jalustaa tänään jouduin käyttämään).

Tässä siis tuo näkymä vuonna 2006, taidettiin elellä maaliskuuta jos oikein olen muistellut. Tuolloin ei oltu vielä revitty lattioita rakenteineen auki vaan muovimattokerrokset olivat vielä tiiviisti paikoillaan joka huoneessa alakerrassa. Tästä eteisen ja olohuoneen väliseltä seinältä oli juuri purettu suuri paikalleen rakennettu tiikkiviilukirjahylly. Semmoinen lastulevyviritelmä ei ollenkaan sopinut makuuni ja se olikin ensimmäisiä asioita, jotka huoneesta lähtöpassit tuolloin sai.

Tapetteja löytyi alta useampia kerroksia, niin kuin vanhoissa taloissa aina ja omaa uutta on pieni mallipala tuossa oven vasemmalla puolen. Tuolla kuosilla mentiikin sitten vain muutama vuosi, kun kyllästyin siihen ällövaaleaan romanttiseen kauteeni ja täräytin maalata valkoisen kautta siniseksi nuo päätyseinät. Nyt ne on taas ihan vaan valkoiset, mutta se johtuu vain tuosta, että tuo halltexien alta kaivettu alkuperäinen paneelikatto on nyt niin näyttävän värinen.

Toiseen suuntaan kun huonetta katsoo silloin ennen, huomaa tarkkasilmäisimmät (kaiken tuon rojun keskeltäkin) heti varmaan melko ison asian, joka tuossa kulmassa on muuttunut. Edelliset asukkaat olivat jostain meille tuntemattomasta syystä levyttäneet umpeen olohuoneen toisen ikkunan ja mehän tietysti kaivoimme esille sen tuolta puulevyjen takaa. Siellä se oli sälekaihtimet kiinni ja villaa edessään ihan muutoin iskemättömänä, mitä nyt listat olivat ympäriltä häipyneet jonnekin.

Täällä oli myös alakerran kolmessa huoneessa tuollaiset järisyttävän kokoiset ja painoiset vanhat massavaraajat pitämässä lämpöä yllä ja nekin me otatimme melko pian irti ja pois, sillä vaikka vintagesta tykkäänkin, on tuonkaltaiset sähkölaitteet enemmän pelottavia, kun hyödyllisiä. Me vaihdoimme talon aika pian takaisin pääosin puulämmitteiseksi ja keskusmuurin ja piipun kautta toimivaksi, niin kuin nämä tällaiset rintsikat alkujaankin olivat. 

Että paljon on muuttunut tämäkin huone noista ajoista. On lisätty vähän eristystä seiniin, laitettu uusi lankkulattia ja takka, maalailtu, tapetoitu ja taas maalailtu kaikista kalustevaihdoksista nyt puhumattakaan, mutta pääpiirteittäin täällä näyttää melko alkuperäiseltä; ikkunat on esim. ihan samat kun oli silloin kun talo on rakennettukin. Nyt niistä myös piisaa sitä valoa melkein tuplasti enemmän kun silloin 15 vuotta sitten.

The livingroom fifteenyears ago and today. Big changes, there's a fireplace now instead of the huge radiator in fron of the window. Also the second window was covered up by the wall. We opened it back up as it should be. Otherwise this room has undergone some wallpaper and paint changes by me over the years not to mention all the furniture that has changed as well. But today I love this room, especially the light that can be very bright from the windows this time of year.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Muisteloita keittiöstä

Tuijottelin tässä yksi päivä keittiötä ja mietin miltä se näyttikään silloin joskus kun tämä talomme ostettiin. Piti ihan kaivaa arkistojen syövereistä kuvia esille, jotta muistin, että mistä sitä oikein silloin liikkeelle lähdettiin. Täytyy ihan sanoa, etten täysin itsekään muistanut ilman noiden kuvien avustusta, että mitä kaikkea tässäkin huoneessa on tullut tehtyä. Hyvin paljon on kyllä muuttunut siitä miltä täällä näytti vuonna 2006, paria vuotta ennen kun tätä blogia aloin kirjoitella.

Tämä kuva on keittiöstämme suunnilleen syyskuulta 2006. Talo oli ollut omistuksessamme helmikuusta lähtien ja oltiin juuri saatu suuri ulkoseinä- ja lattiaremontti jotakuinkin valmiiksi ja oli aika keskittyä sisätilojen laittamiseen. Ensimmäisiksi huoneiksi alakerrasta laitettiin keittiöön lattia paikoilleen. Siihen käytettiin muistaakseni suurimmaksi osaksi olohuoneen vanhoja lattialautoja, sillä keittiön alkuperäisten alta oli löytynyt sieni ja ne piti hävittää sen myötä. Halusin kuitenkin jo tuolloin käyttää vanhaa niin paljon kun mahdollista ja onnekkaasti olohuoneesta puretusta lautaläjästä riitti just ja just sen verran ehjää tavaraa, että saatiin keittiöön aidosti vanhaa lautaa oleva lattia ja talon alkuperäistä vieläpä.

Sähkötyöt olivat vielä kesken eikä hellaakaan ollut vielä asennettu. Ruoka laitettiin pienellä yksiosaisella liedellä, mutta vesi taisi jo tässä vaiheessa olla kytketty ja keittiössä oli talon ainoa toimiva hana. (Kylpyhuonetta pönttöä lukuunottamatta saatiin vielä muutama kuukausi tuosta odotella.)

Sisustus oli pääosin edellisen (kaksion) sekalaisia kalusteita ryyditettynä noilla hetken mielijohteesta ostetuilla erivärisillä kiltatuoleilla. Tästä kuvasta tallessa ei noista kalusteista enää ole kuin tuo vanha porrasjakkara, jonka olen isovanhemmiltani saanut (ja siksi en siitä ikinä luovu) ja vanha matkaradio sekä lääkekaappi, joka nykyään taitaa majailla asuntovaunussani kahvikaappina, kiltatuolit lähtivät ensimmäisinä kiertoon ja niiden perään pikkuhiljaa sitten muutkin. Pöydän taisin hukata viimeisimpänä vasta tässä muutama vuosi sitten.

Kuka muuten bongaa tästä kuvasta kissan? Meillähän tosiaan oli tuolloin kissakin täällä. Hänen nimensä oli Venla Verinen (kymmenen pistettä sille, joka keksii mistä lasten oman kirjakerhon kirjasta tuo nimi oli keksitty) ja hän oli ollut minulla tuossa vaiheessa jo neljätoista vuotta. Harmittavasti hän kuitenkin heitti vanhuuttaan henkensä paria vuotta myöhemmin, juuri ennen kun tätä blogia aloin kirjottaa.

Kuvassa on muuten myös koira, jos oikein tarkkaan katsoo hänen hännän ja osan takakoipea voi nähdä tuossa oikeassa alareunassa kaapin kulman päällä. Se on meidän vanha chihupoika siinä nuorena poikana. Tuossa ikää vasta pari vuotta, nyt viitisentoista vuotta enemmän, mutta yhä heiluu tuo häntä täällä, vähän harmaampana tosin jo.

Paria kuukautta myöhemmin joulukuussa 2006 oli keittiö jo paljon siistimmän näköinen. Hella oli saatu paikalleen, lattia kiilteli uudessa maalissaan ja roikkuvat sähköjohdotkin olivat jo paljon nätimmin. Sisustus oli alkanut elää ensimmäisen kerran pöydän ja tuolien vaihdolla. Nurkassa komeili vanhasta telkkarista tehty akvaario, oli verhot ikkunoissa ja pesukone asennettu paikoilleen (talossa oli siis jo kaksi hanaa, jei!) Kristallikruunu oli vaihtunut entistä pöyhkeämpään malliin ja keittiön kaapeista suurin osa hellaa myöten oli myös paikoillaan. (Lattian ruudut maalasin tuohon vasta bloggailun aloitettuani ja niistä löytyy ensimmäinen maininta tästä linkistä klikkaamalla.) 

Harmi, ettei noista ajoista tästä keittiöstä minulla ole kovin montaa kuvaa, siis sellaista jossa näkyisi enemmän sisustusta ja muuta. Se oli aikaa ilman hienoja digikameroita ja muutenkin sisustuksen kuvaaminen ei ollut tuolloin ihan yhtä tärkeää kun se on nyt. Mutta onneksi on nuo pari otosta, niitä on hauska verrata tähän nykyhetkeen jonka kuvasin tänään. Huimasti on huone muuttunut lähtötilanteesta. Ikinä ei uskoisi että tuo vanha ja ruma sähkötaulukin on ihan tuolla paikoillaan vielä, mutta sen suojana on nykyään vähän nätimpi kaappi eikä sitä siis tarvitse enää joka päivä tuossa tuijotella. 

Voin laittaa lähipäivinä vilaisuja myös muihin huoneisiin, että miltä siellä näytti silloin joskus, ennen kun tätä blogia oli edes olemassa. Ihan jokaisesta huoneesta ei kuvia löydy, mutta niistä mistä löytyy näkee kyllä yhtä huimia muodonmuutoksia kun tässäkin.

Here's what this kitchen looked back in the day when we had owned this house for just a couple of months. The first old pic is from september 2006 and the second is from december that same year. A big difference to today.

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Paneelikaappia rakentamassa osa III

Vanhaan tyyliin rakenneltu paneelikaappi on nyt ihan viimeisintä silaustaan vaille valmis ja asennettu jo porstuaan omalle paikalleen kiinni seinään. Uusi maalipinta on vielä kovin kirkas ja tasainen, mutta eiköhän se tuosta vähän käytössä pikkuhiljaa sitten sammu ja sovi porstuan muuten hieman rähjäiseen tyyliin paremmin. 

Kaappi vie juuri ja juuri kaiken tilan oven ja ikkunan välistä jättäen kuitenkin tuolle sisään menevälle väliovelle just sen tilan minkä se tarvitseekin auetakseen. Joku nyt siellä katsoo, että eihän tuo ovi tuosta nyt kokonaan pääse aukenemaan, niin sille vastaan, että ei muuten ikinä ole yli 90 astetta auennutkaan. kinnaa nimittäin niin lujaa porstuan vinoon lattiaan tuossa auki ollessaan. Mutta sepä ei ole meitä ikinään haitannut, siinähän aukeaa sen verran kun aukeaa, se on ollut tähänkin asti ihan tarpeeksi, siispä kaappi mahtuu tuossa olemaan vallan loistavasti.

Se viimeinen puuttuva silaus on asentaa tuonne vielä ne hyllylevyt sisälle. Sitä varten pitää vaan ensin käydä läpi kaikki omat vastastot, josko sieltä löytyisi sopivat materiaalit, enkä ole yksinkertaisesti vielä jaksanut lähteä penkomaan. Uskoisin kuitenkin sieltä löytyvän jotain sopivaa, jolla saadaan tyyli sisältäkin varmasti ihan omatekoisen näköiseksi.

Muutoin olen täällä käynyt vähän väliä vilkuilemassa kaappia ja kokeilemassa miten sen ovi ja lukko toimii ja hyvinhän ne. Niissä pitäisi olla vielä hieman varaa siihenkin, jos ja kun kaappi tuolla vuodenaikojen mukaan elelee ja sen puupinnat imevät ilmasta kosteutta ja kuivuvat vuoron perään. Olen kuitenkin hyvin varautunut siihen, että käyn vielä höyläämässä sieltä muutamasta kohtaa millin pois, onneksi tämä kostein kausi on juuri nyt päällä niin näkee pian mistä tarkalleen, jos tarvis siis siihen on.

Kaapissa ei ole turhia koristeita tai krumeluureja vaan sen listat ja sokkelit ovat niin yksinkertaiset kun olla ja voi. Sokkeli on kakkos-kakkosesta ja yläosan koristelista on ihan simppeli puolipyöreä puulista, jonka varastoistani satuin löytämään. Tällä tavoin itse paneelipinnat ovat tuossa pääosassa eikä kokonaisuus ole liian  kruusattu.

Täräytin siihen nyt päälle kasvihuoneesta ihan ylisuureksi kasvaneen muratin ja vanhan puulaatikon, mutta jatkossa luulen että siihen sopisi joku vähän hillitympi kasvi, tuo kun on hieman hankala tuon oven kanssa, ettei koko ajan väliin ole jäämässä. Katsotaan nyt miten tämä porstua tästä loppuun muotoutuu, että mitä tuossa nyt sitten talvella on, että onko kasvia laisinkaan ihan läpikylmä tila kun on.

And here it is, finished from the outside! DIY old looking cabinet for my porch. It's still missing the shelves from inside, but that's just cause I've been lazy here. Otherwise I'm so happy with the result. It fits that space like a glove now.