Kukkia kukkien kavereiksi

Rakastan tosi paljon orvokeita, kun ne jaksavat kukkia niin kauniisti ihan koko kesän. Aivan paras ja helppohoitoisin kesäkukka minulle. Nämä tummanlilat ostelin alelaarista muutamalla eurolla ja istutin vanhaan ämpäriin, jossa ovat sulostuttaneet vanhoja betoniportaitamme jo parin viikon verran.

Ja siitä varsin onnistuneesta esikasvattelustani innostuneena olin laittanut myös tänne etupihalle pariin ruukkuun siemeniä itämään ja sieltähän ne sitten itää kuulkaas! On kesämalvikkia tuossa pajukorissa ja kahta erilaista tuoksuhernettä tuossa ruosteisessa. Niiden kaveriksi kävin tänään hakemassa vähän markettaa, kun ihan vielä ei tuossa kovin värikkäältä näyttänyt, että edes jotain on jo nyt nättiä siinä.

Tuossa vasemmalla harmaassa ruukussa oleva kasvi oli koko talven minulla porstuassa, kun se ei syksyllä osoittanut mitään kuolemisen merkkejä. Lauhasta talvesta johtuen se säilyi siellä hengissä ja puskee nyt tyvestään uutta vihreää. Yhtään en vaan saa enää päähäni, että mikä lajike tämä olikaan, mutta jos se uudestaan äityy tuossa kukkimaan niin sittenhän se selviää.

Vaikka pelkkä orvokki oli kovin viehkeä yksinäänkin portailla niin ostelin sille kuitenkin pari kaveria tuonne, kun tykkään enemmästä enemmän, kun vähemmästä. Nyt on kivan kukkea kokonaisuus tuossa tervehtimässä kotiintulijoita ja vähän väriä pelkän vihreän taikinamarjapensaan kaverina.

Nyt onkin ihana siirtyä kesäkuuhun, kun on kesäkukat jo sulostuttamassa pihaa.

Got some summer flowers to my front yard and on the concrete staircase to make it pretty to come home.

Optimistin onnistuminen

No niinhän siinä sitten kävi, että ei tullut iso voitto niistä minun esikasvattelemista kesäkukkasista, mutta koskapa hyvin pienikin lasketaan, niin voitto niistä tuli! Istutin 31:een ruukkuun ja kymmenessä iti taimeksi asti. Muut kuivahtivat liian nopsaan, mistä minua taidettiin kommenttilaatikossa jo vähän varoitellakin noiden pahviruukkujen kanssa, että ensi vuonna sitä viisaampana sitten.

Kävin istuttelemassa ne kymmenen taimenrääpälettä tuonne takapihan kukkapenkkeihin reilu viikko sitten ja tässä malliksi kuvia, mitä voi sitten verrata myöhemmin kesällä toivottavasti olevaan runsaaseen kukkaloistoon!

Sain kuudesta siemenestä kolme auringonkukkaa, jotka istutin tuonne lavankauluslaatikon takareunaan. Ovat ottaneet jo vähän liiasta auringonpaisteesta itseensä, mutta eiköhän ne vielä sieltä paremmiksi muutu. Alemmassa kuvassa on ehkä koristeporkkana, voisin ainakin kuvitella näin. Unohdin nimittäin tyystin merkata tai muistaa, että mitkä tökin mihinkin ja kaikki muut pikkutaimet meni aivan sekaisin tuonne, mutta siellä pitäisi olla nyt yksi punahattu jossain sekä kolme törmänkukkaa ja porkkanaa. 

Istutin takapihalle pari viikkoa sitten myös nuo kirppistellyt ruohosipulit, joista tämä puuämpärissä asuva on aloittelemassa kohta jo kukintaansa. Sinne sekaan pistin siemeniä vaikka ja mistä kesäkukista muiden muassa; ruusupapua, kesämalvikkia, kuitupellavaa, paperikukkaa, maloppia, tarhaneitoa ja ruiskukkaa asenteella, että itää mikä itää, nautimme niistä ja unohdamme ne, jotka eivät sieltä nouse. Mutta jotain sieltä kovasti jo on tulossa, eivätkä ne (kaikki) näytä miltään rikkaruohoilta, että kyllä tästä taitaa ihan kukkea nurkka ehkä vielä tulla! 

I successfully grew a few little flower seedlings that I planted to the backyard alongside with plenty of flower seeds in hoping for a beautiful summer flower bed in this still quite dead looking corner.

Keramiikkauunia tyhjentämässä

Tämä postaus on osin omien tuotteideni mainos

Ja tältä näytti uunissa sisällä, kun se oli jäähtynyt ja lasitteet palaneet siihen väriin, kun oli tarkoituskin. Ensimmäinen hylly ei ollut enää yhtä punasävyinen kun ennen polttoa, kun ei näistä punaisia ollut tarkoituskaan tulla, se lasite raakana vain on sen väristä. Aivan ihanalta näytti minun silmiini lopputulos kyllä, tuli just sitä mitä pitikin!

Toisen hyllyn kohdalla olin jo niin innoissani, että unohdin kuvata simpukan paikoillaan ja piti lavastaa se uusiksi, kun kerkesin ottaa sen sieltä jo pois. Muuten aivan ihana tuli tästä, mutta tietenkin halkesi vähän reunastaan - asia, jota vähän etukäteen pelkäsinkin, kun niin iso ja painava on, mutta katsotaan nyt vielä, että haittaako se niin paljoa, kun just nyt kuvittelen. Onhan ne oikeatkin simpukat välillä halki ja paloja puuttuu.

Kolmannella hyllyllä oli ehjä simpukka ja niin kauniita merisiilikulhoja että melkein pakahduttaa onnesta nuo. Herkullisen näköisiä tuli myös noista suklaanruskeista yrttiriipimistä.

Neljännelläkin hyllyllä onnistui kaikki muut tosi hienosti, jopa tuo huonosti lasitettu raastin, mutta tietenkin tässäkin isossa simpukassa on pieni halkeama, että harmitus tuplaantui näistä hetkeksi... Korvasin sen kyllä pian sillä, että kaikki muu oli kunnossa ja näytti ihanalta.

Ja viimeinen hylly sinetöi sen, että oikein oli onnistunut lasituspoltto, kun niin kauniina hehkui tuolla kaikki nuo värit. Seinämaljakoistakin onnistui nyt sitten molemmat, että on yksi tuliaisiksi ystävälle ja toinen sitten vaikka jollekin toiselle. Kauhean hauskat myös nuo valkuaisen valuttimet vai miksikä munasiivilöiksi noita nyt sitten kutsuisi. Pitää päästä heti testaamaan niitä jahka olen ensin hionut näistä kaikista pohjat siloisiksi ja pesaissut pölyt pois. 

Nyt sitten vielä polttoihin se iso liehukulho ja simpukka, jotka tästä satsista jäi pois ja sen kaveriksi tekemäni pikkukipposet ja koeastiat, joista kerron sitten lisää, kun vähän valmiimmaksi ensin tulevat.

And here's the pics of the kiln unloading after the glaze firing. Everything looks so perfect, but two of those three big scallops cracked a little and that made me feel a bit blue. I think those are still usable I just need to sand those cracks smooth first. Otherwise I'm very happy with the outcome of the colors, so pretty again!

Keramiikkauunia täyttämässä

Tämä postaus on osin omien tuotteideni mainos

Laitettiin eilettäin lasituspolttoon menevät keramiikkani uuniin lämpenemään ja siinä uunia täytellessä tuli idea ottaa kuvat jokaisesta levyllisestä sitä mukaa, kun ne sinne asettelin. 

Alimpaan levyyn pääsivät kaikki valkosella ja vaaleanpunaisella lasitetut plus neljä eriväristä pientä yrttiriivintä täytteeksi. Noista seinämaljakoista tulee täplikkäitä vaaleanpunaisia ja muista ihan vaan valkoisia. Nuo kolme vessapaperirullan näköistä taas ovat noiden uunilevyjen välipalikoita.

Toisen kerrokseen pääsi yksi iso simpukkavati, tuollainen kokeeksi tekemäni kaksiosainen simpukka-astia kahvalla sekä yksi tummemman ruskeasävyiseksi lasiteltu merisiilimaljakko ja ystävän pallomaljakko. Lisäksi siellä on taas pari yrttiriivintä sekä yksi valkosipuliraastin, jossa meni lasitteet kyllä vähän miten sattui, että saas nähdä mitä siitä tulee sitten, mutta uuniin laitoin nyt kuitenkin, kun joskus niitä tulee ihan kivoja silti.

Kolmannessa kerroksessa on taas yksi iso simpukka, joka on muuten lasiteltu molemmin puolin ja vain reunastaan jätin paljaaksi, jotta sain sen poltettavaksi näin alassuin. Sitten siellä on yhden taiteilijaystäväni sumennettu työ tuossa yläreunassa ja kaksi tummanruskeaa yrttiriivintä sekä kaksi tuon simpukan kanssa samanväriseksi tulevaa merisiilikulhoa. 

Neljännessä kerroksessa ei sitten ollutkaan enää muuta kun tämä yksi simpukkavati, sillä tila riittikin niin reilusti, ettei tarvinnut enempiä yrittää survoa. Se on aina vähän hankala arvioida, että paljonko nämä työni uunista tilaa vievät, kun ovat keskenään niin erikokoisia.

Ja viimeinen kerros sai olla rauhassa varattu uusille kahvikupeilleni ja tarjoiluvadilleni. Näyttää muuten tosi hassusti näissä kuvissa, ettei uuni olisi tullut ihan täyteen, mutta ei jäänyt kyllä kun muutama sentti, että kansi mahtui kiinni, kun kaikki oli tuonne pakattu. Tämä lasite mikä näissä kahvikupeissa on tykkää eniten tästä uunin yläosasta, missä lämpötila on niille kaikista otollisin ja siksi säästelin ne tähän viimeiseksi, että tulevat sitten mahdollisimman kauniina tuolta uunista.

Voisin koittaa kuvailla teille myös nämä samat otokset, mutta toisinpäin kun puran kaiken tuolta uunista ulos huomenna. Pitäkääpä peukkuja siis sille, että intopäissäni sen sitten muistan. :-D

I had an idea to take photos of my pottery as I arranged it in the kiln for the glaze firing. It looks it didn't get full, but it's just the camera, the top two shelves were a little spacious but the height of all was close  to get the kiln lid down. If I remember I'll take these same photos tomorrow when I go get these pieces out of this kiln.

Alivuokralaisia

Meillä on jo useana vuonna pesinyt sepelkyyhkypariskunta tässä terasin viereisessä tuijassa ja kun se tänä vuonna taas sinne saapui kujertelemaan päätin, että täytyy nyt sitten virallistaa tämä osoite heille ja tein tuollaisen kyltin ilmineeraamaan, että tämä on heidän kesäkotinsa.

Se on toki nyt vanhanaikaisesti vaan herra Kyyhkyn nimellä, kun emme rouvan kanssa ole vielä sinunkauppoja tehneet, jotta hänen etunimensä edes tietäisimme. Mietin myös, että olisiko pitänyt olla  pieni postilaatikko tuossa kanssa, mutta sitten muistin, että kyyhkythän hoitelevat ihan itse omat kirjeensä (hih) ja päätin, että pelkkä plakaatti riittää.

Kyyhkyjen perhe on siitä kiva vuokralainen, ettei heidän läsnäoloaan huomaa juuri ollenkaan, jos eivät ääntä välisatä pitäisi. Pieni kurina pesästä kertoo, että paikalla ollaan ja kauempaa puolisolle huhuillaan välillä hauskasti kru-kruu-kruu-kruu-kuu. Se on ääni josta on tullut jo hyvin kotoisa täällä. 

Pesä on korkealla tuijan latvustossa, eikä sitä näe muuten, kun jos näin alhaalta kurkkaa, että jokin tumma oksista koostuva möhkäle siellä on. Melko siistejäkin ovat Kyyhkyjen perheessä, eikä puun alla ole sen enempiä valkoisia länttejä, kun muuallakaan pihassa tai muitakaan merkkejä heidän olemisestaan.

Ihmisistä tai koiristakaan eivät välitä, me kun niin alhalla heihin nähden liikutaan, vaikka ovia paiskotaankin aika kovaa ja muutenkin kolistellaan ja pölötetään terassilla. Ovat jo niin tottuneet meidän tapoihin olla ja elää, niin kun mekin heihin, että aivan täydellisessä harmoniassa keskenämme täällä olemme.

Tunnen aika valtavaa tyytyväisyyttä siitä, että ollaan pystytty luomaan tähän pieneen tonttiin sellaiset olosuhteet, että täällä viihtyy loistavasti vuodesta toiseen myös muutkin lajit kun vaan me ihmiset.

We have a wood pigeon couple living in our cedar tree by the deck. Since they've been coming to live here for so many years now I made them a name tag and made it official; it's their home.

Kukkapenkkikatsaus

Tehtiin viime syksynä uusiksi tämä etupihan iso kukkapenkki vaihtamalla siihen lähes kaikki mullat ja korottamalla koko penkkiä monta kymmentä senttiä ylöspäin. Nyt soisi siinä pysyvän vähän paremmin kukkasten elossa, kun ei ole ihan heti noiden viereisten puiden ja pensaiden juuret imaisemassa kaikkia ravinteita ja vesiä parempiin suihinsa.

Tässä on myös talvisin ja keväisin tosi märkää, kun katolta tippuu lumet suoraan päälle, mutta nyt kohotettuna kesti tässä heti perennat paremmin sen keväisen kylpynsä ja ilokseni lähtivät tänä vuonna pitkästä aikaa oikein oivalliseen kasvuun ilmojen lämmettyä.

Ostelin syksyllä tuonne ihan vaan muutaman tulppaaninsipulin ja näemmä sörkin ne kivasti riveihin, sillä osa kukkii nyt melko ryhdikkäissä linjoissa tuolla. Ihmettelin myös pitkään, että mitä ihmeen liljoja tuolla on, kunnes muistin, että sain viime syksynä siskon vanhasta puutarhasta vaikka ja mitä jakotaimia, että ne on varjoliljoja sieltä! Hirmuisen huono olen mitään kirjoittamaan ylös tai karttoja kukkapenkeistäni itselle muistiin piirtelemään, mutta niin kauan kun suunnilleen pystyn lehdistä tunnistamaan mikä mikäkin siellä on, niin ihan hyvin mennee.

Tämä penkki on enemmän varjon puolella, mutta keväisin ennen puiden lehtien puhkeamista on tässä iltapäivisin varsin paahteista. Lähellä oleva tuomi on alkanut tiputella kukkiensa pieniä terälehtiä ja näyttää siltä, kun just olisi vähän lunta satanut tuonne sekaan, vaikka ihan reippaat viisitoista astetta on lämpöä juuri nyt ja kevät kukkeimmillaan. 

Että kelpaa nyt täällä odotella miltä tämä penkki näyttää sitten kun loputkin kasvit tuolta vielä nousevat. Usko on ainakin kovin paljon vahvempi, kun edellisinä vuosina, vaikka nyt sitten taas niitä kamalia helleputkia, käristyskupoleita ja kuvia kausia tulisikin. Toivotaan silti, että nyt edes jonkun verran kesällä sataisi, vaikka tämä kukkapenkki pidätteleekin kosteutta nyt paremmin kun ennen.

Redid this flowerbed last fall and added a lot of new soil to it. It looks good so far and all that I can see the plants are really feeling the new conditions.

Keskittämisen vaikeus

Kohta kun toivon mukaan voi ottaa jo isot villamatot kesäksi pois lattioilta päätin kokeilla vähän pienempää tilalle. Tosin vielä tuon ison valkoisen maton päälle, kun en jaksanut alkaa jumppaamaan sitä vielä noiden sohvien alta tätä varten. Ihanasti sopisi tämä beige pyörylä tähän kyllä, mutta se aiheuttaa kyllä melkoisen keskittämisrumban tuon pyöreän pöydän ja valaisimen kanssa, jotta ne kaikki saisi linjaan toistensa kanssa.

Oli jo nimittäin ennen tätä mattoakin aika vaikeaa saada tuo pöytä edes jotenkuten tuon lampun kanssa suoraan, niin että se joka suunnasta siltä näyttäisi. Se onkin meillä ollut pääasiassa epälinjassa juuri siksi, koska ei vaan voi jaksaa koko ajan olla sitä säätämässä. Se ei ole sisustukseni idea muutenkaan, että täällä kaikki olisi jämptisti suorassa ja ojennuksessa, mutta välistä ärsyttävä symmetriasilmäni siitä minulle kyllä huomauttelee.

Olenkin tässä miettinyt, että tämä matto voisi olla sille silmälleni hyvää siedätyshoitoa nyt, koskapa se muuten näyttää niin söpölle tuossa, että eihän sitä nyt voi olla siihen jättämättä. Pitää ottaa tuo isompi vaan alta pois niin saa tuota pöytää liikuteltua tuon maton kanssa tuossa lattialla ja ehkäpä se tämän kaiken keskittelykin on jopa helpompaa sitten niin.

Oletteko muuten kokeilleet tätä luonnon tarjoamaa ilmaista huontetuoksua jo? Kimppu tuomen kukkivia oksia maljakossa kestää monta päivää ja tuoksuu lähes huumaavan ihanalta!

I tried out this round rug under the livingrooms round table and created a huge centering dilemma with also the round hanging lamp. Mostly impossible to get all three of them aligned, but I decided to live with that. The rug looks too cute there to not use it right now. I just need to remove the big white one under it as soon as it starts feeling like summer (temperatures).

Kreppikukkavalaisin Kotivinkissä

Ah, uusin Kotivinkki ilmestyi jo muutama päivä sitten, mutta vasta tänään muistin sen ja kipaisin samoin tein lehti- ja porkkanakakkukaupoille, koska perinne on se. Tässä numerossa onkin vallan ihastuttava tekemäni askarteluohje, nimittäin tuollaiseen hurmaavan väriseen kesäiseen kreppikukkavalaisimeen!

Olin salaa vähän haaveillut, että voi jospa haluaisivat tällaisen ohjeineen minun heille tuonne lehteen tekevän, mieli kun kovasti paloi kreppipaperin äärelle taas, mutta omiin nurkkiin ei enempiä kukkavaloja just nyt mahdu. Ja niinhän he sitten halusivat ja kun toimeksianto tuli syöksyin melkein samoin tein kreppipaperikaupoille, kun niin innostuin.

Tämä on siitä mukava lehtijuttu, että voin sen linkata teille nyt heti suoraan, sillä se julkaistiin tuolla kotona-sivustolla myöskin jo. Sieltä siis vaan ohjetta katsomaan, jos tuota lehteä ei ole käsillä ja inspiraatio puraisi siellä ruudun toisella puolen. Ja vinkkinä sanon, että ohjeen lopusta löytyy myös lista noista materiaalien ostopaikoista, niin ei tarvitse kauempaa alkaa etsiskellä, tähän kun käytettiin just tiettyjä värejä ja paksuuksia ja rullienkin piti olla riittoisia.

Ja lopuksi taas tällainen kulissien takaa -otos, että miltä pikkuinen keittiömme näytti siinä vaiheessa, kun aloitin lavastelemaan sinne kahvilatunnelmaa maaliskuisena iltana. Näitä "behind the scenes" -kuvia piti olla enemmänkin, mutta jostain syystä onnistuin poistamaan ne puhelimestani siivousinnossani, luullen, että ne oli jo tallennettu tietokoneelle, mutta eipä sitten ollutkaan. Tämä yksi ainoa oli säilynyt, mutta siitäkin kyllä näkee, että melkomoinen kalustejumppa on tuolla käyty. Niin kivaa oli kyllä tätä kuvailla ja askarrella tuolloin!

There's this fun diy article I made in the latest issue of Kotivinkki-magazine on how to make a big crepe paper flower lampshade to a hanging led-bulb. It was again so much fun to do this and my little kitchen served (again) so well as a little photo studio.

Uutuuksia uunin uumenista

Tämä postaus on osin omien tuotteideni mainos

Sain pari päivää sitten uunista raakapoltetun satsin käsitekemääni keramiikkaa lasitusta varten ja voi että kun on niin hauskaa taas nähdä töitään lähempänä valmista! Tein varmuuden vuoksi noita ystävälle kesätuliaisiksi menossa olevia seinäruukkuja kaksi, koska tuo muoto on niin herkkä vielä tässä vaiheessa, että harmittaisi isosti, jos se nyt menisi katki. Kahdella se riski on puolet pienempi ja jos ne molemmat pysyy ehjinä on voitto tuplattu.

Olen nyt viime aikoina ollut ihan valtavan ihastunut tällaiseen uurrettuun tyyliin ja sehän johti sitten siihen, että oli saatava tehdä tällaiset uurretut kahvikupit itselle. En tiedä olenko täysin vielä tyytyväinen tuohon kahvan muotoon, mutta siitä ei saa varmuutta muuta kun testaamalla tuotetta ja sen pystyy näissä savihommissa tekemään vasta, kun tuote on täysin valmis. Tein silti noita varmuuden vuoksi neljä, että on sitten heti tarpeeksi monta käyttöön, jos hyvät tulee.

Varastoihin täydennystä tulee myös noiden läviköiden lisäksi soijakupeista ja merisiilikulhoista, joista nyt aion lasittaa kaksi vähän vaaleammalla ulkopinnoiltaan, ihan vaan kokeeksi, että olisiko kiva myös. Pieni pyöreä kukkamaljakko on menossa lahjaksi toiselle ystävälle, joka tuollaista toivoi (nähnyt liikaa somevideoita aiheesta :-D ) ja pieniä yrttiriipimiä on kiva tehdä saven jämäpaloista.

Ja sitten, pimpelipom, tein tuollaisia todella isoja simpukkavateja! Kolmas ystävä oli haaveillut tämän sorttisesta saviesineestä ja koskapa minulla oli aikaa ja pienehkö inspiraatio, niin tein kokeeksi muutaman. Tuo on melko messevä ja todella hauska jo näin raakana ilman lasitettakin, mutta tulee varmasti ihan hillittömän hieno, kun saa vähän väriä pintaansa. 

Tuli näiden kanssa niin ahdasta uuniin, että se iso liehureunainen kulho ei mahtunut vielä mukaan ja valmistuu vasta, kun aikataulut uunilla sen sallii, mutta nämä muut saan ehkä valmiiksi jo ensi viikolla, joten palataanpa näihin tunnelmiin silloin siis.

Got my latest pottery out of bisque a couple days ago. Since my last post of the subject I got more inspired and did some fluted coffee mugs for myself, a little round vase for a friend and  huuuge seashell bowls that another friend of mine has been dreaming about. I should get these glazed and fired sometime next week and I'll be sure to show you the final results asap, when these are done.

Pesunkestävä lampunvarjostin ohje

No niin, tässä tulee nyt ohje tuohon edellisen postauksen pesunkestävän lampunvarjostimen ompelemiseen:

Tähän tarvitaan tuollainen puolipyöreä perus-lampunvarjostimen kehikko ja maksimissaan lakanakankaan vahvuista kangasta. Lisäksi tarvitaan ohutta narua ja / tai kumilankaa. 

Ensin mitataan varjostinrungon korkeus muodon mukaan näin ja lisätään siihen mittaan vähintään 10cm.

 (Tässä varjostimessa se oli 30cm + 10cm = 40cm)

Sitten mitataan varjostinkehikon alareunan ympärysmitta ja lisätään siihen pari, kolme senttiä saumanvaraksi ja ettei kangas ole rungon päällä liian tiukka sitten valmiina.

(Tässä varjostimessa se oli 125cm + 3cm =128cm)

Leikkaa kankaasta tuo korkeus x ympärys kokoinen pala ja ompele se sivusta yhteen (tämän voi tehdä kahdesta tai useammastakin palasta, saumat ei haittaa lopputuloksessa). Sitten ompele molempiin avonaisiin päihin nauhakujat nyörille ja / tai kuminauhalle.

(Tässä varjostimessa palan koko oli 40cm x 128cm)

Leikkaa kankaasta noin 15cm korkea ja  2 x ympärysmitta leveä pala itse helmaa varten. Ompele se sivusta yhteen ja huolittele molemmat avonaiset päät taittamalla ne. (Tämän voi myös tehdä useammasta palasta, jos kangasta on naftisti.)

(Tässä varjostimessa kangaspalan mitta oli 15cm x 256cm)

Sitten pujota tuon runko osan kangaspalan kujiin nyöri ja / tai kuminauha, sido väliaikaisesti rusetilla yläpää niin tiukasti kun saat ja alapää sopivasti, että se kiristää hupun paikoilleen kehikon päälle. Merkkaa siihen nuppineuloilla kohta helmareunuksen ompelua varten kuvan mukaan vähintään yhden senttimetrin etäisyydelle kehikon alareunan renkaasta (jotta helmareunus pysyy lopputuloksessa suorassa, eikä taitu varjostimen alapuolelle).

Merkkaa molempiin paloihin keskikohtia nuppineuloilla taittamalla kangasta kaksinkerroin. 

Sitten rypytä tuon helmapalan reuna parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse käytin siihen yhdellä langalla ja siksakilla sen yli tekniikkaa, josta valitettavasti unohdin ottaa tarkemman kuvan. (Tästä linkistä löydät eri rypytystekniikoita ompelukoneella, jossa myös tämä käyttämäni opastettu.)

Liitä palat yhteen nuppineulojen osoittamia keskikohtia hyväksi käyttäen, jotta saat sen tasaisesti. Ole tarkkana, että sauman kohta tulee juuri siihen aiemmin merkattuun paikkaan väh. sentin päähän alimmasta renkaasta ja ompele palat sitten yhteen suoralla tikillä.

Ja sitten varjostinmekko onkin jo valmis puettavaksi kehikon päälle. Itse laitoin tuohon alareunan kujaan kumilangan ja yläreunaan narun, jotta tämä pukeminen itse kehikkoon on varsin näppärää ja nopeaa.

P.S. Tällä samalla kaavalla voi muuten ommella irrotettavan hupun lähes mille tahansa varjostinkehikolle, jossa vaan tarpeeksi simppeli muoto. 

Ja jos haluat että kangasta on enemmän taittuneena tuossa varjostimen alapuolella, niin lisää siihen ensimmäisen vaiheen korkeusmittaan enemmän kun se 10cm.

Here's how I made this beautifully cottage core removable dress to my lampshade. So simple and easy, all you need is some bedding or table cloth style fabric, a tape measure, some twine and elastic band and an sewing machine. The skirt is the height + 10cm and girth of the lampshade frame + 3cm and the hem is 15cm x twice the girth. 

Sew casings to both open ends of the skirt, add an elastic band to the lower and a regular twine to the upper. Sew the gathered hem 1cm outside the bottom ring of the frame so it won't bend under the lamp when ready.