keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Eteinen pukeutui vihreään

Eteisen joulukoristelussa tänä vuonna meillä on teemana luonnonmukaisuus, kun koristeet ovat pääasiassa eläviä tai elävistä kasveista tehtyjä. Täälläkin seinällä roikkuu tekemäni mäntykranssi ja peilin yläreunassa tuijasta tehty. Tuota tuijanoksaa meillä olikin täällä ihan valtavasti, kun joulukuun alussa leikkautettiin etupihan korkeaksi venähtänyt aidanne vähän alemmaksi. (Siitä kasasta riitti oksia annettavaksi koko pitäjälle ja niin niitä annettiinkin.)

Muina koristeina eteisessä on supertarjouksesta hetken mielijohteesta ostettu oliivipuu, pieni laakeripensas pöydällä ja sen kaverina ihan vaan pari verkonkohoa, meritähti ja käpy.  

Kyllä se vaan niin on, että vihreät asiat minulle joulun tekee, eikä se paljon muuta vaadikaan. Tästäkään koristelusta minun ei tarvitse ihan heti luopua vaan voin jättää nuo vihreät tuonne sulostuttamaan eteistä talveksi (tai ainakin niin pitkäksi aikaa kun hyvänä siellä kestävät) ja ottaa vain pallot ja meritähdet pois. Niin on kivan talvisen näköistä täällä, vaikka ulkona ei vielä niinkään, mutta ehkä se ensi vuonna sitten jo näyttää sielläkin vähän paremmalta jos vähän pysyvämpää lunta vihdoin saataisiin.

The deco in the hall is mostly only greens, I love greens in my Christmas and really don't need much else. These are all also so versatile that I can leave most of them here to decorate the winter if such thing ever finds it's way over here, still no lasting snow outside. Oh well, maybe the new year will bring some.

tiistai 29. joulukuuta 2020

Kyllä se ihan oikea on


Kiedoin ennen joulua myös muutaman kranssin männynoksista ja minun mielestäni niistä tuli oikein hienoja. Jopa niin hienoja, että olen kuullut jo kaksi kommenttia siitä, miten epäaidoilta ne näyttävät, hih! Täytyy kyllä itsekin myöntää että onnistuin saamaan aidon männynoksan näyttämään hyvin muoviselta, kun se on laitettu renkaaseen pienissä pätkissä noin ohuelti, mutta oli aidon tai tekohavun näköinen niin nättihän se on silti.

Mänty on vielä siitä kiva, että siitä ei herkästi neulaset irti varise, se kestää siis kranssihommissa kivana tosi pitkään. Ajattelinkin, että säästän tämän kranssin tässä ovessa niin pitkälle kevättalveen kun se vaan hyvänä pysyy, koska niin on mielestäni nätti talvikoriste tämä.

Made a wreath out of real pine and a couple of my friends told me it looks totally fake! I must admit, it does a bit, but nevertheless it's also really, really pretty.

lauantai 26. joulukuuta 2020

Lasikupujen alla

Ra-kas-tan laittaa jouluna leivonnaisia esille lasikupujen alle, niistä tulee jotenkin niin paljon juhlavampia ja erityisempiä kun ovat esillä nätisti, puhumattakaan siitä kuinka paljon paremmin säilyvät noissa. 

Leivoin taas perinteiset tiikeri- ja viskikakut ja laitoin ne oikeiden kakkukupujen alle josta niitä saa käydä napsimassa aina kun siltä tuntuu (ja aika usein siltä tuntuukin).

Tein aiemmin myös piparkakkutalon jonka alunperin suunnittelinkin niin, että se mahtuu aivan prikulleen tuohon kirppikseltä löytämääni korkeaan kupuun sisälle. Se on mielestäni niin mainio koriste ja lisä sisustuksessa ja toisin kun kakkuihin siihen ei saa koskea ennen loppiasta, jonka jälkeen siitä tulee vapaata riistaa herkkusuille.

Näitä kakkuja tulee syötyä siten, että aina tekee enemmän mieli toista ja sitten kun on palan toista syönyt pitää saada heti perään pala myös toistakin. Hassu juttu, miten niin erilaiset maut saavat himoitsemaan toisiaan, mutta niin se vaan on.

Ja joku jos siellä nyt ihmettelee että miten on näin vähän vasta kakuista syöty tässä vaiheessa joulua, niin kerrottakoon hänelle, että leivoin nämä vasta eilen illalla. En tykkää ottaa liikaa stressiä ennen joulua, mutta joulupäivänä on jostain syystä aina hyvin aikaa ja inspiraatio leipomiseen joten siitä on tullut minulle luontainen kakunleipomispäivä sohvalla makaamisen ja ylensyönnin lomaan. Riittää hyvin myös nämä herkut pidemmälle, kun niitä ei ole tehnyt liian varhaisessa vaiheessa.


I just love my cakes under their glass domes. I baked them yesterday just to avoid too much stress before the eve. This way they last longer too. All is served to be eaten as one wants, except the gingerbread house, that one has to wait till Christmas is over until we get to demolish it.

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Kuusipuu 2020

Tämän vuoden joulukuusi tuli kotiimme jo muutama päivä sitten. Kävin ostamassa sen samalta myyjältä kun viimevuotisenkin. Se on kotimaassa viljelty metsäkuusi ja se on niin tuore ja kaunis kun vain kuusi voi olla. Valitsin taas tällaisen vähän kapeamman mallin, joka hyvin sopii tuohon oven vierelle, mutta arvioin ihan väärin tuon korkeuden ja otin vähän liian korkean jota jouduin sitten kotiin päästyä vähän lyhentämään, jotta sain sen latvaan perinteisen silinterihatun mahtumaan.

Koristeiksi tänä vuonna päätyi taas perinteisesti kaikenmoiset taskukellot, lasipullot, maitopullon korkinsuojat, vanhat avaimet, kulkuset, ja sen sellaiset. Laitoin sekaan uutuudeksi vähän appelsiininviipaleita myöskin, ettei aina ole ihan sama kun edellisinä vuosina. Tänä vuonna halusin myös laittaa lametta, mutta sitä en (taaskaan) mistään ajoissa löytänyt ja kuvata kerkesin eilen ilman, mutta nyt on tuolla oksilla myös lameet kiiltelemässä, kuvaan sitä tässä joku päivä vielä niiden kera tännekin. 

Mutta onpas vaan kivaa taas kun on aito puu kotia koristamassa näin jouluna. En enää pysty oikein kuvittelemaankaan, että joskus pidin muovipuuta parempana. Niin se ihmisen mieli vaan muuttuu ja ihan hyvä niin.

Nyt menen katsomaan josko meidän kinkkunen tuolla uunissa alkaisi jo olla kohta valmis. Ai että on ihanaa kun on joulu!

My this years Christmas tree.

tiistai 22. joulukuuta 2020

Ja niin tuli valoisaa

On ollut niin pimeä joulunalusaika, ettei kuvaamisesta ole tullut viikkoon yhtään mitään. Onnekseni sain eilen ostaa yhdeltä ihanalta tyypiltä yhden mahtavan kuvausvalon ja voi kuulkaa miten maailma siitä taas aukenikaan tälle sisustusbloggaajalle! On ihan erilaista ottaa kuvia nyt, kun voin lisätä kauniisti luonnonvaloa juuri sinne missä sitä tällä hetkellä tarvitsen, kun omista ikkunoista ei tule sitä juuri lainkaan. 

Ensinnä halusin päästä esittelemään teille tämän olohuoneen pöydällä olevan palloasetelmani, johon olen nyt lisännyt vähän sitä blingiä ja kruunannut kaiken raikkailla vihreillä kukkasilla. Blingi tulee ihan helposti tuollaisella kauniin vihreällä koristehelminauhalla, jonka löysin vanhoista kuusenkoristekätköistäni ja vanhalla tummanvihreällä  puhalletulla verkonkoholla.


Kukkakimpun vihreät on ostettu ihan marketista ja siihen kipaisin vaan oikeasta kukkakaupasta yhden oksan jouluruusua kruunuksi. Sopii pallojen kanssa niin kauniisti tuohon ollen samalla ihanan juhlava, mutta silti hillityn tyylikäs. 

Taustalla näkyy, että joulukuusikin on jo hankittu ja koristeltu, itse asiassa koko koti on valmiiksi puettuna jouluun, vain ne kuvat puuttuu vielä, mutta niitä alkaa nyt ropista tänne blogiin, kun ei tarvitse enää odotella, että koska tuo pilvilverho tuolla ulkona alkaa rakoilla. Jei!

Got to buy a daylight lamp from a cool friend of mine and now I don't have to wait till there's enough light outside to shoot my christmas deco. Oh the joy! It's been a week since the last photoshoot and I have so much to tell you.

Here's my pimped up Christmas ball arrangement. I added a little bling with a green pearl ribbon and an old green glass fishermans float. With a lovely bouquet of green it makes the table look and feel so festive yet subtle right now. Love, love, love it!

tiistai 15. joulukuuta 2020

Joulukattaus 2020

En voinut enää vastustaa haluani kokeilla miltä tämän vuoden joulukattaus voisi näyttää vaan pistin tehden sen harjoitukseksi jo nyt.  Kävin pihalta vähän männynoksia, kaapeista käsintekemiäni lautasia ja kulhoja, niiden alle pellavaiset lautasliinat ja aloin asetella niitä pöydälle. Juomalaseiksi valikoin klassikot, eli nuo jalalliset Kesoil-lasit ja retrot Riihimäen lasitehtaan lumihiutalelasit. Aterimiksi isot sorsakosket tietenkin ja valonlähteiksi kynttilät messinkijaloissaan. Sekaan vielä muutama iso käpy ja sinne tänne ihania suklaapalloja sekä somisteeksi, että välillä syötäväksi ja ai että, kun alkoi näyttää kivalta!  

Tämä vanha pöytä on niin kaunis jo yksinään, etten ole raaskinut sitä liinalla kovin usein peitellä. Nytkään en liinaan päätynyt vaan jätin pinnan paljaaksi, jossa se on vähän niin kuin osa tuota kattausta ja niin nätti tausta kaikelle muulle.

Meillä kun ei ole erillistä ruokasalia (tai on, mutta se on minulla työhuoneena), vaan syödään täällä keittiössä niin kuin rahvas konsanaan, niin  minua on aina vähän harmittanut se, ettei tänne isompaa pöytää mahdu. Joskus harmitti sekin, ettei tänne kovin juhlavaa saa, mutta tämän hienon puukaluston myötä juhlavuus on löytynyt ihan sinne arkeenkin. Pienellä siis pärjätään hyvin, mahtuuhan tuohon nyt viisi jos päähänkin kattaa yhdelle ja sehän on tällaisina aikoina jo ihan hirmuinen määrä sekin. 
Nyt katoin kokeeksi neljälle, vaikka kolme meitä täällä vain aattona aterioi. 

Niin ihana oli laitella tätä, että ihan heti en kaappeihin astioita tuosta korjannut, vaan fiilistelin hetken ja mietin mitä kaikkea herkkua sitten aattona tuosta nautitaankaan. 

Kivaa on myös se, että nyt ei tarvitse miettiä miten pöydän kattaa, kun se on suunniteltu jo valmiiksi voi sen vain nopeasti laittaa ja pääsee pikemmin juhla-aterian äärelle sitten itsekin.

So badly wanted to try out my this years Christmas table setting so I did  a little practice run. I made it simple yet festive with my handmade plates and bowls, pine branches, candles, big pine cones and sweet chocolate balls. With clear glasses, pure linen cloths and candles it looks so pretty and inviting.

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Pakettihommia

Täällä on jo perinteeksi muodostunut paketoida joululahjat muistuttamaan enisaikojen postipaketteja ja niin tehdiin tänäkin vuonna. Olin jo pitkin vuotta säästellyt erilaisia toimeen sopivia pakkauspapereita ja niihin kun lahjat kääräisin niin oitis näyttivät siltä kun olisivat oikeasti vanhoja lähetyksiä.

Kirjoittelen pakettien päälle aina mukamas täydet osoitetiedot, mutta tietysti keksin sinne jotain hassunhauskoja paikannimiä ja muita outouksia, jotta ei kaikki ihan samalta näyttäisi niidenkään osalta. Lähettäjänäkin useimmissa on ihan joulupukki vain.

Paketeissa on sisällä ihan vaan omalle perheelle lahjoja, ei mitään turhuuksia vaan ihan arkikäyttöön asioita, päällepuettavista juttuihin, joita tiedän varmasti tarvittavan. Senkin puolesta tällainen ulkoasu sopii niille mainiosti, ei silloin ennenkään turhuuksia juuri lähetelty vaan tarpeellista vain.

Tykkään vaan niin paljon siitä miltä nämä puketit nyt tuossa vanhassa rottinkikorissa näyttävät. Ovat niin nättejä ettei niitä raaskisi melkein avata ollenkaan.

My gift wrapping theme this year is again the vintage mail. I just love this style so much I couldn't even think of doing it any other way. I've saved some already used wrapping papers for these so that they'll look a little different to each other like real mail does.

torstai 10. joulukuuta 2020

Piparkakkusulkeiset

Pidin taas perinteiset yhden naisen piparisulkeiseni ja leipasin kerralla kaiken tarvittavan jouluksi. Tykkään tehdä kaiken niin helpoksi kun mahdollista ja käytin ihan vaan kaupan valmistaikinaa koko hommaan. En tykkää liiasta hifistelystä tai stressistä näin joulun alla, vaan teen asiat rauhassa silloin kun huvittaa, mutta kuitenkin hyvissä ajoin. 

Piparkakut tässä taloudessa kannattaa tehdä vähän lähempänä joulua, jos meinaa selvitä yhdellä leipomiskerralla. Herkkusuita kun olemme tuppaavat ne katoamaan aika nopsaan ja jos ne liian aikaisin tekee ei niitä jouluksi riitä enää yhtään.

Kun sanoin, että teen helpolla tarkoitin myös sitä. Tykkäämme sokerikuorrutetuista pipareista eniten, mutten voisi kuvitellakaan koristelevani niitä yhtään tämän tarkemmin. Valmiilla kuorrutteella ja just niin suurpiirteisesti kun lähtee, en edes varmasti yrittämällä pääsisi parempaan tulokseen, mutta näissäpä onkin se juttu, että määrä korvaa laadun. Kivalta ne  näyttää silti, vaikkeivat olekaan ihan viimeisen päälle hienosti koristeltu. Ja sitä paitsi, itse en raaskisi syödä jos ne olisivat ihan hurjan kauniita...

Vaikka omistankin reilut parisataa piparimuottia käytän enää vain muutamaa niistä (käsin tiskatessa paaaaaaljon mukavampaa) mutta yksi on joka joulun perinne, se on tämä mikälie siiseli, jollaisia on pakko olla piparipurkissa. Hassu pyöreänokkainen ötökkä on niin symppis ja hyväntuuliseksi saava, että on meillä tyystin korvannut possun muotoiset piparit tämä. Joulusiiseli.

Keittiön pöydällä näyttää niin kivalta nyt, kun kaikki on siellä sikinsokin kuivumassa. On piparitaloa ja muotopiparia jos jonkinmoista. On myös lisää numeropalloja, joita ajattelin laittaa sitten myös joulukuuseen, (jos uusi pikkukoiramme vain suo) ja saattaapi olla, että muutamaa tarvitaan myös paikkaamaan kalenterista mystisesti etukäteen kadonneita (en se minä ollut).

Mutta hip ja hei, urakka on suoritettu ja arvatkaapa vaan kuinka hyvältä tässä keittiössä tuoksuu juuri nyt.

Made my gingerbread cookies in a go. I used ready made dough and sugarpaste and didn't even try to be neat with the decorations, who cares if you're going to eat them anyways. In a whole they look just as pretty.

maanantai 7. joulukuuta 2020

Joulunurkkia ja myllättyjä sohvia

Nyt on kivaa kun on tullut askarreltua ja osteltua niin paljon kaikkea ihanaa mistä ammentaa, niin voi laittaa jouluisia nurkkia ihan kirjaimellisesti.

Tämä olohuoneen nurkka pukeutui jouluasuunsa ihan helposti parilla kuusella, kukkavaasilla, simpukkapallolla ja kynttilällä. Tuo ihanan vihreä paperitähti kruunasi kokonaisuuden silmiini vallan täydelliseksi. Tämä oli niin helppo, ei tosiaan tarvinnut kun asettaa esineet tuonne ja ne heti löysivät paikkansa ja näyttivät siellä nätiltä.

Tuon ruosteisen kukkavaasin ostelin jo viime keväänä joulu mielessäni paikallisesta kukkakaupasta (aina pitää olla silmä tärkkana muinakin vuodenaikoina) ajatuksena, että siihen sammalpallon laittaisin, mutta kun tökkäsin siihen tuollaisen Ikean muutama vuosi sitten vielä kauppaaman vehreän tekokasvin, näytti se yhtäkkiä sen kanssa niin kivalta, että unohdin koko sammalpallon. 

Vähän kauempaa kun katsoo, on nurkka edellen tosi kiva. Sohva puolestaan siinä vierellä näyttää siltä kun siinä olisi riehunut joku tornado. Jos oikein tarkkaan tätä kuvaa katsot löydät piileskelevät syylliset sohvan myllääntyneeseen ilmiasuun ja huomaat, että meillä on jälleen kaksi koiraa... Nii-in, meille on tullut uusi koira! Hän ei ole tuo tuossa piilossa pöydän alla vaan hän jonka kuono näkyy tuossa kuvan oikeassa reunassa sohvan nurkassa. 

Tuo pikku karvakuono matkusti meille liki neljäntuhannen kilometrin päästä Espanjasta muutama viikko sitten ja on siitä lähtien sulostuttanut elämäämme niin paljolla rakkaudella, kuin vain tuollaisesta pienestä karvatylleröstä voi lähteä. Mutta kerron teille enemmän hänestä joku toinen kerta, hän ja tarinansa ansaitsee ihan oman postauksensa kyllä. Mutta nyt kellahdan minäkin tuonne mylläytyneeseen sohvaan ja alan nauttia kahden karvakaverin kanssa köllöttelystä.

Put some Christmas decorations in to this corner in the living room and made it all festive. I just love that I had all the things already, I just had to put them up there, they found their places almost byself.
Also, we have a new doggo! If you look close enough you can see (part of) her on the right corner of the couch. She came to us a couple of weeks ago from Spain. A long story that I'll tell you later in a different post. She's such a special little doggo she needs her on post here.

lauantai 5. joulukuuta 2020

Joulukuun ostoksia

Kävin piipahtamassa pikavisiitillä Hämeessä ja samalla moikkasin tietenkin ystävää ja tehtiin pieni ja turvallinen kirppis- ja kauppakierros.

Olen jo pitkään haaveillut vanhoista suksista kasvihuoneen kupeelle joulukoristeeksi ja sellaisethan löytyivät sopivasti Suomen kasarmin aarteista.  Se on kyllä niin kiva paikka ostostella, jos jotain ei itse sieltä runsaudesta hoksaa niin kysyy myyjältä vaan, varmasti jostain löytyy, niin kuin nytkin. Suksia en muka nähnyt itse missään, mutta myyjältä kun kysyi löytyi äkkiä monetkin joista valita. Ihan. Paras. Kirppis.

Poikettiin myös syömään ja fiilistelemään Tiirinkosken tehtaalle, josta oli aivan pakko saada ostaa kotiinviemisiksi tällainen ihana kotimaisen Riiken käsintehty paperitähti. Näitä löytyi niin monessa herkullisessa värissä, että tuli ihan hirveä valinnan vaikeus. Onneksi kuitenkin oli aikaa rauhassa miettiä ja päädyin tähän kauniiseen metsänvihreään väriin itselleni. Voipi kuitenkin olla, että tilaan vielä tuolta Riiken nettikaupasta jonkun toisenkin värin, koska yksinkertaisesti niin kauniita ja ihania ovat nämä, etten tiedä pärjäänkö vain yhdellä tähdellä.

Kantolan kellari-kirppikseltä löysin jonkin itsetekemän paperipussitähden kuudella eurolla. Sen väri ja tyyli sopii loistavasti kotiini täksi jouluksi ja on ihanaa, että tämäkin on käsintehty. Ei tarvinnut itse alkaa tuhertamaan, eipä sillä että olisi ollut materiaalejakaan tämmöiseen.

Oikein oli ihana ja virkistävä reissu kaiken tämän harmauden keskellä. Kuljettiin turvavälejä pitäen, maskit kasvoilla ja käsidesillä lutraten aikaan, jolloin ei juuri ollut ihmisiä liikkeellä. Ja kaikkein tärkeimpänä molemmat terveinä niin kun asiaan kuuluu.

My recent fleamarket finds are pretty Christmassy. I've been wanting old skies for a while now, I think my greenhouse needs them to stand next to it during winter (even without snow). A paperbag star was a lucky fleamarket find also, someones homemade, my treasure.
I got the green paperstar from Riike at Tiirinkosken tehdas, and it's just so lovely I think I need to order another too.

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Erilaisia joulupalloja

Hurahdin tuossa männätalvena askartelemaan itselleni simpukoista hauskoja pallokoristeita ja niitähän syntyi silloin innostuspäissään hyvä kasa. Osan annoin ystävälle lahjaksi, mutta neljä jäi vielä itselle omaa kotia koristamaan ja otin ne kaikki nyt jouluksi taas esille. 

Olin loppukesästä tehnyt vielä yhden simpukkapallon, tuon isoimman tuossa keskellä. Tein sen vähän erilaisista simpukoista ja voi että mikä työ siinä olikaan! Jos oli työtä noissa muissa niin tässä vielä enemmän. Aivan sormenpäät palaneina sain kuumaliimailla noita pieniä simpukoita tuohon, mutta kylläpäs tuli vaan oikein kiva pallo tästäkin. Kannatti siis kaikki se vaiva nähdä, vaikka tuskin ikinä tulen toista samanlaista enää tekemään.

Pallojen kaverina minulla on tuossa messinkivadilla pari käpyä, yksi kirppikseltä joskus osteltu käpypallo ja tietty sammalpalleroinen, joista tänä vuonna tykkään erityisen paljon.  Kiva laittaa jo nyt vähän vihreää esille ja tämä sammalpallero kestää tuoreen näköisenä varmasti vielä monta joulua täällä.

Ja kaiken kruununa pari viikkoa sitten jo maljakkoonsa kuivahtaneet eukalyptuksen oksat. Niistä lähtee kuivanakin vielä niin kiva tuoksu, että ovat saaneet rauhassa olla esillä täällä, vaikka alkavatkin ola jo niin rapsakat, etteivät lehdet enää tahdo pysyä kiinni. Pitänee siis käydä pian ostamassa taas uusi nippu asetelmaani sulostuttamaan. (Onneksi näitä saa nykyään ihan marketeistakin niin ei tarvitse lähteä sen kauempaa metsästelemään.)

Mutta pallohullu kun olen niin tekisi mieli tehdä taas joku kiva pallero näiden kaveriksi tähän ja mielessä on pyörinyt päällystellä palloja nyt vaikka niillä kävynsuomuilla. Yhden jo tein hasselpähkinöillä, mutta se oli tähän astelmaani mielestäni liian punerva, joten se sulostuttaa nyt keittiötä.

Toisaalta vähän juhlavamman saisin tästä asetelmastani jos tuolla olisi seassa vähän enemmän blingiä. Pitänee siis käydä tutkimassa varastojeni perukat, josko jollain ihanilla helmillä päällystelisin yhden tuonne sitä juhlavaa kimallusta tuomaan. Ans kattoo ny mitä tässä vielä keksiikään.

My little low key christmas arrangement on the living room table. Love the muted colors right now. So relaxing and pretty.

maanantai 30. marraskuuta 2020

DIY vähän työläämpi käpykuusi

Tässä tulee toinen ohje toisenlaiseen käpykuuseen, jonka viikonlopulla askartelin. Sattui sopivasti olemaan varastoissa kaksi noita kartioita ja läjä jonkun eksoottisemman kuusen isompia käpyjä, jotka joskus kirpparilta olivat mukaani tarttuneet.

Tämä on vähän työläämpi kun tuo edellisen postaukseni käpykuusi, mutta kuten kuvasta näkyy kaiken sen vaivan arvoinen, sitten kun valmiiksi tulee.

Materiaalit ovat käpyjä lukuunottamatta aivan samat kun edellisessäkin postauksessani. Ensin maalasin taas kartion valmiiksi tummanruskealla. Sitten aloin systemaattisesta tuhoamaan käpyjä, eli revin niistä kylmän rauhallisesti suomut irti.

 Ja sitten koskapa nämä suomut olivat aika käyriä leikkelin niistä ne käyrimmät puolet irti ja jäljelle jäi vain tuollaisia erimittaisia suomuja, (jotka näyttävät tässä ihan jonkun metsäpeikon kynsiltä).

Ja sitten aloin liimata niitä kartioon. Taas samanlai limittäin kerros kerrokselta. En kuitenkaan ollut ihan hirveän turhantarkka, koska ihan liikaa aikaa menee siihen, jos alkaa sovittelemaan noita niin, että kaikki istuu ihan täydellisesti. Lätkin menemään vaan minkä kerkesin.

Ja hitaasti, mutta varmasti rakentui suomuinen käpykuusi vihdoin valmiiksi. Jätin taas ihan pienimmät suomut tuonne aivan latvaan, niin, että sain sen nätiksi, muualla en välittänyt liiemmin suomujen koosta vaan pistelin ihan suuriakin sinne kahta ylintä kerrosta lukuunottamatta loppuun asti.


Ja tästäkin tuli vallan ihastuttava kuusikoriste jouluun. Jostain syystä silmiini tämä näyttää, varsinkin kauempaa katsottuna, jotenkin hauskasti piparkakkumaiselta. En tiedä onko se tuo väri vai mikä sen tekee, mutta aina kun katson tätä tulee heti ihan piparkakkufiilis.

I made another little Christmas tree from different kind of cones. I used only the scales of the cone and glued them on like they were on the cone. I just love this outcome, and for some reason it now makes me think of gingerbread cookies... Must be the color.

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

DIY helppo käpykuusi

Ja edelleen jatketaan täällä askartelulinjoilla, tällä kertaa valitsin työpöydälleni helpon käpykuusen, koska halusin kokeilla tehdä tämän tuollai, että laitankin kävyt tyvipuoli ulospäin siihen, enkä toisinpäin niin kuin yleensä tehdään. 

Tämä oli aivan yhtä helppo tehdä näinkin päin, mutta lopputulos on mielestäni paljon kivampi ja suloisempi kun perinteisellä menetelmällä. Kas näin tämä syntyi:

Materiaaleiksi tarvitaan ensinnä tietysti kartio, se voi olla tällainen styroksista tehty tai sitten sen voi tehdä vaikka kartongista itse. Sillä ei oikeastaan ole muuta väliä, kun että on sen verran tukeva, että kävyt pystyy siihen liimaamaan.

Sitten tarvitaan kuumaliimapistooli ja liimaa, sekä jotain kävyn väristä askartelumaalia ja pensseli sekä tietysti hyviä ja aukinaisia erikokoisia männynkäpyjä.


Ensin maalataan kartio ruskeaksi, jotta sitten kun siihen liimaillaan niitä käpyjä se ei loistelisi sieltä takaa valkoisena.

Ja sitten aletaan liimailla käpyjä paikoilleen. Itse tykkäsin vähän litistää sitä kävyn kärkiosaa ensin, jotta se sai enemmän liimapintaa kartiota vasten ja pysyi siinä paremmin. 

Aloitetaan näin että tehdään aina rivi kerrallaan valmiiksi...

Ja sitten lisäillään toinen rivi edellisen päälle niin, että uuden rivin kävyt menevät mahdollisuuksien mukaan lomittain edellisen rivin käpyjen kanssa. Jää vähemmän reikiä lopputulokseen mitä tiiviimmin kävyt saa painettua toisiaan vasten.

Alimmat rivit tehdään isommista kävyistä ja kun aletaan päästä lähemmäs huippua ruvetaan käpyjen kokoa pienentämään pikkuhiljaa niin, että aivan latvassa on sitten ne ihan pienimmät.

Ja huipulle painetaan sellainen käpy joka ei ole ihan kokonaan auki, niin tulee tasainen ja kiva lopputulos siitä sitten.
 
Eíkö vain ollutkin ihan helppoa näinkin päin? Itse ainakin tykkään suuresti. Tein yhden toisenlaisenkin käpykuusen erilaisella tekniikalla, laitan siitä kuvat ohjeineen seuraavassa postauksessa. Siihen asti käpyilemisiin!


Made this sweet little Christmas tree out of small pine cones. Usually people make this putting the pine cones the open end out, but I wanted to try out putting the open ends in. I really like it this way, it's differend and so very cute!