Kesäisessä kasvihuoneessa

Kasvihuone on saanut olla sateisessa kesässä melkolailla ihan rauhassa tuuhean puutarhan suojassa. Siellä se on käyty vain silloin tällöin nopeasti kastelemassa viljelyksiä ja napsimassa yrttejä sen minkä on tarvittu. Nyt kun tuli vähän paisteisempaa keliä on taas ovet viritetty auki ja kasvit saavat nautiskella välillä vähän kuivemmastakin ilmasta.

Jotkut kasveista ovat viihtyneet tuolla vallan hyvin pilvisistä päivistä huolimatta ja jotkut on taas jo alkumatkasta jouduttu vaihtamaan uusiin. Osa taas menee aina melko nopsaan parempiin suihin, joten niitä joutuu ostamaan uusia tämän tästä oregano ja timjami etunenässä. Mutta muutoin on tuolla kasvit kasvaneet vallan mallikkaasti ja ihan pian pääsen korjaamaan jo ensimmäistä pientä tomaattisatoakin.

Ulkopuolella taas rehottaa aivan villinä, oliivi, timjamit ja minttu ovat saaneet olla tönön kupeessa aivan rauhassa ja sen kyllä huomaa. Sisällä taas laakeri ja pienen pieni teekasvi ovat reuhahtaneet oikein kunnolla kasvuun. Molemmissa uutta vihreää tuntuu tulevan joka päivä lisää. 

Kirppismatkoilta mukaan tarttunut vanha jonkun joskus valkoiseksi maalaama kirjoituskone istahti kasvihuoneen tunnelmaan tosi kivasti. Alun perin mietin sitä koristeeksi joulunaikaan, mutta tuo näyttää tuolla niin kivalta, että taitaa olla hyvä koriste ihan jokaiseen vuodenaikaan tuo.

Inside the greenhouse everything has grown all tho the weather has been mostly gloomy lately. 

The old typewriter I thought was going to be a christmas deco, but it looks so nice there now I think it's a deco for all year round. Lucky fleamarket find for a fiver.

Eräänä kauniina päivänä puutarhassa

Pari päivää sitten oli vihdoin se yksi aurinkoinen ja tarpeeksi kuiva päivä, jotta sain soviteltua pihakalusteisiin tyynyt paikoilleen. Sovittelin myös vähän noita viimeksi tekemiäni kirppislöytöjä somisteeksi tuonne ja ihan hirveän kivastihan ne sinne natsasivatkin. Kannu ja tarjotin pöydälle ja lampunvarjostin pihavalaisimeen, jossa se on erittäin kiva, mutta ehkä sittenkin mieleeni hitusen liian pieni. Täytyy katsoa löytyisikö siihen jostain vielä vähän isompi malli, vai hankkisiko tuohon jonkun hapsureunan, jolla sen koko sen hitusen kasvaisi. Nyt se saa kuitenkin olla noin, ihan kiva ja kotoisa se on tuollaisenaankin.

Hengattiin pikkukoiran kanssa tuossa nauttimassa kesäpäivästä, pehmeydestä ja juuri sopivan lämpöisestä ilmasta (toisen pikkukoiran mielestä olohuoneen sohvalla oli parempi). Röhnötettiin ja retkotettiin eri asennoissa ja katseltiin vaan taivasta tai sisustuslehteä  tai pääasiassa minä katselin, koiraa ne ei kiinnostellut suuremmin.

Täytyy kyllä (taas) sanoa miten tyytyväinen olenkaan noihin värivalintoihini näissä kalusteissa, ne on juuri sopivat tähän vanhan talon pihan ja tyyliin. Tarpeeksi erilaiset, mutta silti todella hyvin toisiinsa sointuvat, pehmeät,  kutsuvat ja kesäiset. Näitä kelpaa katsella myös sateisella ilmalla ilman tyynyjäkin.

Ja tämä uusi pihalaatoitus on vaan niin ihana nyt kun se on vihdoin tässä! Kaikki vieraisilla käyneet ovat sanoneet, että pihamme näyttää tästä kohden nyt hurjan paljon isommalta ja siltä se tuntuukin, vaikka se ei ole kasvanut sitten yhtään. Kun kaikki on nyt samaa sävyä ja vaaleampaa on se todella tuonut tähän muutaman neliön lisää tilantuntua. Itse nautin eniten kyllä siitä, ettei tässä tavitse enää pelätät kompuroivansa, kun kaikki on yhtä tasaista tekee tuossa melkein mieli tanssia (ja ehkä salaa vähän tanssinkin).

Nyt vaan vähän lisää noita aurinkoisia päiviä, että päästään taas pikkukoiran (ja muidenkin) kanssa tuonne naatiskelemaan kesästä.

The other day it was finally dry enough for me to put the pillows in my garden chairs and spend some well deserved time, with one little doggo, just enjoying all new and pretty.

Satakunnan saaliit

Satakunnan kirppikset olivat reissullani minulle kovin anteliaat ja kivat. Oli ihanaa vaihtelua päästä kauemmaksi omilta nurkilta kirppistelemään ja tuntui että koko tarjonta oli tässä suunnassa maata ihan erilaista mitä olin tottunut näkemään. Tykkäsin tosi paljon noista missä kävimme ja melkein jokaisesta paikasta jotain tarttui mukaankin. Tässä melkein kaikki yhdessä läjässä kuvattuna keittiön pöydällä.

Huomioikaa erityisesti taas tuo väriharmonia, kuinka kaikki sointuvat niin hyvin yhteen. Tällaista tämä shoppailu melkein aina minulla onkin, että sävy sävyyn ostelen. Oikein oivallisia löytöjä kaikki tyynni kuten näpsät kannelliset muovimukit asuntovaunulle parilla eurolla ja vanha kolmen euron lampunvarjostin jota ajattelin testailla pihavalaisimeeni. Mutta suosikkini koko läjästä on ehkä tuo hauska saranallisella kannella oleva aprikoosien myyntiämpäri, jonka ostelin ihan Pauliinan nurkista, tällainen vintage kyläkauppahullu arvostaa just tuollaista rekvisiittaa omassa sisustuksessaan. En tiiä laitanko siihen aprikooseja vai keksinkö jotain muuta kivaa mitä siinä pidellä, mutta ihana se kyllä on ja olen  niin onnellinen, että Pauliina siitä raaski luopua.

Vanhoja verkonkohoja tarttui mukaani muutamia, ihan vaan koska tykkäsin niiden väristä ja muodoista. Niistä tulee oivallisia koristuksia asetelmiini, joita välillä tykkään aina jonnekin hyllyjen päälle täällä tehdä. Meritähdillä sama homma, erityisesti jouluisin ne ovat oikein kivoja. Hauska näkkileipäkaulin pääsee keramiikkapajaani raidoittimeksi vaikka aika kulunut onkin, palan silti halusta päästä kokeilemaan minkälainen jälki siitä savilevyn päälle tuleekaan.

Kuivanut kurpitsa taas on ihan pian oikein oiva koriste sisustuksessa ja metallista tarjotinta tarvitaan aina. Kumpikin taisi maksaa yhteensä noin neljä euroa, että ei ollut tällä reissulla kyllä kallista lainkaan.

Kaunis keramiikkakaadin oli ihan pakko ostaa sen klassisen muotoilun ja ihanan värin vuoksi. Saatoin jo siellä kirppiksellä nähdä tässä pienen herkän kimpun kesäkukkasia tai ihan sitten kaatimena vaikka jossain juhlapöydässä. Kolmen euron hinta vielä sinetöi ostopäätökseni varmaksi.

Vanha harava oli ihan tarpeeseen tehty löytö, sen ulkomuoto viehätti silmääni ehkä eniten mitä yksikään harava ikinä; tuollainen hauska steampunk- tai mad max-harava. Tälle on paikka takapihalla jo katsottu valmiiksi. En meinannut uskoa silmiäni kun vilkaisin hintalappua, koska joku oli tästä valmis luopumaan naurettavaan viidenkymmenen centin hintaan.

Ja tässä lupaamani lista ostopaikoista, ensinnä Porin kirppikset:

Reissun eka pysähdys oli Retrolinna Harmaalinnantie 23. Oikein kivan kokoinen ja monipuolinen kirppis ja niin kuin nimessä luvattiin oli siellä myynnissä paljon retroa ja vanhaa. Täältä löysin mm. tuon ihanan haravan ja lampunvarjostimen.

Seuraavaksi pysähdyimme Patakaks kirppiksellä Ulvilan puolella. Tämä oli oikein oiva kirppis ja tällä on myös isompi serkkukirppis jonne menimme seuraavaksi.

Patakirppis Porissa Satakunnankatu 33-35 oli iso ja mahtava sekä kooltaan että valikoimaltaan. Tykkäsin tästä erityisen paljon, täältä löytyi mm noita verkonkohoja ja meritähtiä.

Seuraavaksi suikkasimme Hyllymeri kirpputorille (Rautatienpuistonkatu 2), jossa muistan käyneeni joskus kymmenisen vuotta sitten siskon kanssa megaturneella ollessamme.

Ja siitä Porin Konttiin Paanakedonkatu 20.  Sitten olikin Porin kirppikset kierretty ja otimme suunnan kohti Kokemäkeä.

Ja siellä Tuohitori kirppis Rängenkatu 2, jossa muistan myöskin joskus vierailleeni. Tämä oli myös minulle mieluisa kirppis ja täältä tarttui mukaani mm se kuivattu kurpitsa, tarjotin ja muovimukit asuntovaunulle.

Lopuksi ajelimme Harjavaltaan ja siellä pengottiin ensiksi Kirppis Keisarinna osoitteessa Killankatu 2. Täältä löysin muuten sen kauniin kannun.

Siitä kadun toiselle puolen Japperi Kirpputorille ja sitten olikin enää viimeistä vaille tämä turnee valmis.

Tori-puoti kirppis Huovinkatu 2 päätti tämän kirppiskierroksen ja väsyneet mutta onnelliset kirppistelijät suuntasivat tästä hyvien saaliiden kanssa ansaitulle illanvietolle.

Oli kyllä niin huikea ja ihana reissu taas kerran! Hirveän iso ikävä jäi ystäviä ja harmittaa kun täältä on sinne niin pitkä matka, mutta toisaalta se on ihan kiva, että välillä pääsee reissun päälle ja pois omista nurkistaan pölyttymästä. Nyt odotan vaan, että koska saisin heidät vastavuoroisesti tänne minun hoodeilleni kyläilemään. Tämän seudun kirppikset on vielä pääsääntöisesti tuolta Satakuntalaiselta keräilijältä koluamatta. ;-)

My fleamarket find from my trip to Satakunta. Clik the links in the text if you want to see the webpages of the places we went.

Pauliinan pihalla

Visiitilläni Keltainen kahvipannu -bloggaajan Pauliinan luona piti tietenkin tutkia myös piha ja puutarha tarkkaan, koska rakastan tutkia muiden pihoja ja kukkapenkkejä, niistä saa aina ihan parhaat inspiraatiot itselleenkin ja tässä pihassa niitä riittikin tutkittavaksi.

Heillä oli vielä kesken pihapolkujen rakentaminen, mutta jo sen verran hyvällä mallilla, että hyvin näki miten hieno siitä olikaan tulossa. Kaarevat liuskekiviset polut sopivat tämän pihan tyyliin ja tunnelmaan niin hienosti kaiken muun mielenkiintoisen muassa. Vähän ehkä jopa kateus hiipi tuolla mieleeni, kun niin paljon kaikkea ihanaa silmiini osui, mutta täytyy muistaa että heidän pihansa on ainakin viisi kertaa isompi kun omani täällä Järvenpäässä, tuonne mahtuukin siis enemmän.

Olen ehdottomasti sellainen puutarhaihminen joka tykkää runsaasta ja kodikkaasta ja tällä pihalla sitä riitti monessa muodossa. Joka paikkaan mihin meni kurkkimaan löysi aina jotain kivaa katseltavaa ja kaikki oli laitettu harkiten, mutta rennolla otteella juuri sen näköiseksi kun mistä tykkäävät - sellainen on mielestäni just parasta. Täällä oli myös hyvin mietitty kaikki toiminnot, kasvihuoneet - maat ja kesäkeittiöt ja ne oli sijoitettu niin kivasti keskenään, että molemmista oli suora yhteys toisiinsa ja yhdessä ne muodostivat kivan kesäisen hengailu- ja ruokailupaikan jossa viihdyttiin nytkin iltamyöhään vaikka vähän viileäksi suomen suvi ilmat heittikin.

Tykkään tosi paljon tuosta Pauliinan tyylistä yhdistellä uutta ja vanhaa niin luontevasti keskenään. Niiden seassa kun vielä kasvitkin rönsyävät ja rehottavat niin kauniina ja hyvinvoivina tietää olevansa puutarhassa jota todella rakastetaan hoitaa ja laittaa. Se fiilis oli kyllä hyvin läsnä tässä pihassa ja sitä tunsi itsensä ihanan tervetulleeksi tuolla kulkiessaan.

Kukkapenkit nuohosin tietenkin myös erityisellä tarkkuudella läpi ja haastattelin Pauliinan hoito-ohjeet ja metodit kasvien kasvatukseen. Ihastelin kovasti näitä ihanan villejä penkkejä joihin hän oli omien sanojensa mukaan "vain laittanut keväällä sekaisin siementä ja sipulia". Niin viehkeitä villejä ja herkän kauniita että varmasti menen siemen- ja sipulikaupoille ensi keväänä itsekin!

Tämä puutarha oli kyllä niin hieno ja inspiroiva, että nyt vain odotan ilmojen parantumista että pääsen taas omien pihaprojektieni kimppuun jatkamaan. 

Seuraavaksi esittelenkin sitten ne kirppislöydöt mitä reissulta tein ja kerron myös tarkan raportin kaikista kirppiksistä jossa käytiin. Palataan aiheeseen siis pian taas.

This garden at my friends house is incredible! I got so much inspiration just walking around there. I love the way her style of decorating is present everywhere and everything is so functional and pretty.

Sateisessa Satakunnassa

Tein pienen sateisen kesäreissun Satakuntaan ystäväni Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinan luokse. Otin asuntovaunun mukaan ihan vaan siksi, kun on niin kiva mennä paikkoihin oman pienen makuuhuoneen ja suuren suuren matkalaukun kanssa. Tämä kulkee niin näppärästi perässä, että se on melkein sama kun olisi iso matkakassi takakontissa, tässä vaan on vähän enemmän tilaa ja näköä. 

Sain parkata sen heidän pihalle ihanasti kahden suunnattoman paksun salavan alle, jossa se näytti ihan siltä kun joku iso dinosaurus olisi sinne käynyt munimassa - niin hauska!

Sadesäillä matkaillessa mukaan ei oteta koko ulkokalustearsenaalia vaan vain ihan välttämätön, jos sitäkään. Nyt otin mukaan vain kaksi tuolia ja pöydän ja matotkin jätin turvaan omaan kotiin. Aina ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, kun vähälläkin pärjää varsinkin kun tämän reissun pääasia ei ollut vaunussa makoilu vaan ihana seura, huikea koti ja kesän tähän asti paras kirppiskierros (siitä lisää tuonnempana).

Vaunussa on sateella niin kiva nukkua kun sen alumiinipintaan pisarat ropisevat niin kuin peltikattoon konsanaan. Se on aina kuin tuutulaulua minulle ja nukunkin tuolla kuin tukki jos sadesää sattuu. Tällä reissulla kävi vain vähän köpelösti kun toisena yönä tuossa ollessa vaunuvanhukseni etuikkunasta petti kesken yöunieni tiiviste ja siitä hulahti ikkunan alla olevaan petiini mukava vesiannos herättäen minut pieneen paniikkiin. Ei auttanut muu kun laittaa pyyhe tiiviisti ikkunan alle ja jatkaa unia, tiivisteen saisin korjattua vasta kotioloissa kunhan säät ensin vähän kuivahtavat. Vanhan vaunun kanssa tällaisiin kuitenkin osaa suhtautua rauhallisesti, sitä sattuu ja kaiken saa aina kuitenkin korjattua.

Muutoin sade ei haitannut tuolla olemista ollenkaan, kun kaikki muu oli niin hauskaa ja ihanaa. Oli  niin kiva nähdä ystäviä pitkästä aikaa, valvoa myöhään, maistella hyviä ruokia ja opetella pelaamaan yatsya. Siinä sivussa tietenkin loputtomasti sisustusjuttuja, puutarha-asioita ja kaikenmoista sellaista mistä vain kaksi sisustushullua bloggaajaa voivatkaan puhua. Tästä reissusta jäi kyllä taas niin lämpimät muistot, ettei tosikaan.

Ja tuo puutarha missä vaununi kanssa sain olla oli kyllä niin huikea, että laitan siitä teille vielä erikseen oman postauksen seuraavaksi. Tässä pihassa jos missä nimittäin inspiraationlähteitä piisaa.

Took a rainy trip to Satakunta to visit dear friends from the blogg Keltainen kahvipannu. Parked my sweet little caravan under the huge trees and had the best time, even if my front window let a little of the rain inside to my bed one night. Oh well that's just the little hickups one might have in a vintage caravan and is easily fixed once it dries out first. Otherwise the trip was so lovely and I have a lot to tell you about that beautiful garden I was in and all the fleamarkets we visited. All that in my next two posts.

Uusilla pihakivillä

Saatiin laatoitus valmiiksi eilen iltasella viime hetkillä ennen sateen tuloa, tai niin ainakin luultiin, sillä se sade ei sitten tullutkaan. Kiireen vilkkaa laitoin kalusteetkin paikoilleen kuvia varten, kun ajattelin etten sitten voi päiväkausiin niitä taas kuvata, kun sataa. 

Minä lakaisin hiekkaa laattojen väleihin sillä välin kun lapsonen (juu se on jo 22, mutta edelleen lapsi minulle) viimeisteli kukkapenkkien reunakivien asennuksia. Hirveällä tohinalla ja ähinällä laitettiin ja kaikki kiire olikin sitten ihan turhaa, sillä sitä luvattua sadetta ei ole tullut vieläkään vaikka on jo vuorokausi tuosta vierähtänyt. 

Mutta laatoituspa on nyt valmis, tai valmis niiltä osin kun suunnittelimme laatoittavamme tänä kesänä. Vielä olisi pienet pätkät lisää tulossa jossain vaiheessa, mutta katsotaan tapahtuuko se tänä vai ensi vuonna sitten. Pääasia on nyt, että tämä kohta on valmis ja suora - asia josta olen niin monta vuotta tässä unelmoinut.

Tuntuu jotenkin hassulta miten suurelta piha tästä kohden nyt näyttää, se ei nimittäin kasvanut yhtään entisestä, mutta tilantuntua tuli melkein tuplaten lisää. Niin se vaan eri materiaalien vaihto yhteen ja samaan sai kaiken jotenkin rauhoittumaan ja mieleni pystyy nyt ilmeisesti käsittelemään tätä tilaa laajempana kun se oikeasti olikaan.

Eikö olekin hauska tuo tapa jolla yhdistin vanhat ja uudet laatat laittamalla ne osin vähän sekaisin. Olisi ollut vähän turhan roisin näköistä jos tuossa olisi suora linja mennyt uudempien kivien alkaessa. Nämä ovat siis ihan yhtä ja samaa kivimallia ja -väriä (Lakan Betoni Antiikkikivi 60 -  harmaa), nuo vanhat tuossa vaan jo kymmenisen vuotta maatuneet ja väri siksi jo "hieman" tumma. Olenkin tässä miettinyt painepesurin hankkimista ihan vaan siksi, jotta kokeilisin vieläkö noista vanhoista kivistä tuo vaaleus jostain alta löytyisi, mutta olkoot nyt toistaiseksi noin vaan, tummuvathan nuo uudetkin kyllä ajan kanssa varmasti samanlaisiksi kun vanhatkin.

Lempikohtani koko uudella laatoitetulla osalla on nyt nämä ihanat vanhat portaamme, jotka tulevat uusien laattojen viereltä esille niin kauniisti omalla vähän shabby-chic tyylisellä patinallaan. Niissä on joskus ollut tuollainen uudempi rappauspinnoite, joka on tässä vuosien ajan hiljalleen lohkeillut pois ja paljastanut alta vanhan kauniin betonipinnan. Tykkään näistä just tällaisina kun ne nyt ovat, sammaloituneen herttaisina, mutta jykevinä ja tukevina niin kuin vaan vanhat betoniportaat voi olla.

Nyt kun vaan saisi laitettua tuonne kaikki istuintyynyt tuoleihin ja muut kivat koristukset esille, mutta kun odotan edelleen sitä sadetta. Koko päivän olen odotellut, mutta ei sitä vaan näy. Jotenkin on sellainen olo, että sillä sen sateen saisi alkamaan jos nyt ottaisi ja veisi ne tyynyt tuonne sohvalle... Pitäisiköhän kokeilla?

And the tiling is finished. The area seems so much bigger now even though it didn't grow in size at all, it's just as small as it was. I just love the feel of the tiles under my feet and it's so nice to have most of the yard paved the same now.