Uudenvuoden juustotarjotin

Tuossa aiemmin valmistellessani tämän illan juhlatarjottavia, tällai ihan vaan perheen kesken kotosalla, niin tuli mieleeni, että miksi ihmeessä teen juustotarjottimen aina vaan isoihin juhlahetkiin? Miksei sitä voisi joskus tehdä myös ihan muuten vaan, vaikka harmaan arkipäivän piristykseksi?

Tämän vuoden uudenvuoden lupaukseni olkoonkin se, että ensi vuonna tulen tekemään juustotarjottimen aina kun siltä tuntuu.

Ja tämän maljan myötä toivotan teille, armaat lukijani, mitä parhainta ja ihaninta uutta vuotta 2019, tsin tsin!

My new years resolution this year is; I'm going to make a fancy cheese platter not only on holidays, but every time I feel like it. 

Cheers to you my dear readers, have a wonderful year 2019!

Uudenvuoden arvonta on päättynyt

Pistetääs näin uudenvuoden kynnyksellä pitkästä aikaa arvonta pystyyn, jos vaikka se joulupukki ei tuonutkaan sinne kuusen alle mitään mieluista, niin täältä olisi mahdollisuus saada nyt nättiä itselleen jos onni on myötäinen.

Arvottavana olisi omin käsin tekemääni keramiikkaa kahden kahvikupin ja pikkulautasen muodossa. Tästä ihana setti kahdelle aamiaispöytään tai mihin vaan. Muodoiltaan pehmeän aaltoievat ja pohjistaan samettisen sileät, aivan ihanat kädessä pideltävät siis, mutta näyttävät ja toimivat moitteetta myös pöydällä tietenkin.

Kupit vetävät noin 2,5dl ja lautasten halkaisija on 18cm.

Nämä on tehty hienosta keramiikkasavesta, lasitettu elintarvikelaatuiseksi ja poltettu kestämään sekä uunin, mikron, että tiskikoneen.

Arvonnan voittaja saa vielä valita haluaako hän korvalliset vai korvattomat kupit settiinsä. Toiset kun pitävät kahvoista joista ottaa kiinni kun taas toiset tykkäävät mukista jota halata sormillaan. Mukit ovat vetoisuudeltaan samat kun korvallisetkin versiot.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen alle (Ei Faceen tai Instaan). Jos kirjoittelet anonyymisti lisää kommenttiin s-postiosoitteesi, niin saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdallesi.

Arvonta aika on tästä hetkestä loppiaisaaton 6.1.2019 iltaan klo 24 asti ja voittaja julkaistaan erillisessä postauksessa heti seuraavana päivänä ja palkinto postitetaan voittajalle pikaisesti sen jälkeen.

P.s. Jos et usko onneesi arvonnoissa ja mieli halajaa käsintehtyjä ihanuuksia niin piipahda keramiikkasivullani ja tule käymään pienessä porstuakaupassani ostoksilla. 

ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT

New years giveaway! For people living in Finland or the near countries. 

A set of my very own hand made pottery, two coffee cups or mugs (you choose) and two small plates. 

Joulun herkkuastiat

Jouluna meille läheisten ja yhdessäolon lisäksi tärkeintä on tietty herkuttelu ja vähän ehkä lahjat, koska meillä annetaan vaan tosi kivoja lahjoja toisillemme, ei mitään turhaa krääsää vaan oikeasti tarpeellista. Mutta siis se herkuttelu, se on jouluisin meillä hoidettu niin, että suurin osa herkuista on koko ajan esillä, ja mahdollisimman kivasti ja nätisti tietenkin. 

Keittiön tasolla on lasipurkeissa karkkeja, keksejä ja suklaita ja muita ja siinä vieressä on yleensä yksi tai kaksi tarjoiluastiaa (nyt enää jännästi vain yksi)  joissa omin käsin leivottuja herkkuja, kuten perinteinen tiikerikakku ja viskikakku. Minä olen tiikerikakkua tottunut popsimaan ihan lapsuudesta lähtien jouluisin (ja muinakin kivoina aikoina) ja aikuisuuden kynnyksellä mummoni opetti minutkin leipomaan siitä yhtä hyvää kun hänkin teki. Se onkin siitä asti kuulunut jouluperinteisiini, että leivon aina tiikerkakun tarjolle. 

Se hupenee yleensä tuolta varsin nopsaan lasikuvun alta ja siksipä sille on kiva olla kaveri, jotta jää syömistä vähän useammalle päivälle. Viskikakku tuli jouluperinteeksi muutama vuosi sitten, kun ihastuin kokeilemaani reseptiin. Se sopii meidän kuivakakkumakuun paljon paremmin kuin perinteiset taateli- tai muut maustekakut. (Se on ihan perus kuivakakku, jossa neste on korvattu viskillä ja mausteina on kaneli ja neilikka.)

Ja melkein kaikki joulun herkkujen tarjoiluastiat on tietty bongailtu kirpputoreilta. Lasipurkit ja kakkuvadin jalka ja tämä ihana vanha peltirasia, jossa myös karkkia aina jouluisin pidetään ovat kaikki olleet aikanaan hyviä löytöjä ja se on jotenkin kiva, että on tuollaisia perinteeksi muodostuneita astioita, joita käyttää enimmäkseen vain jouluisin. Tekee tästä juhlasta vieläkin erityisemmän mielestäni se.

I have some Christmas traditions like baking a tiger-cake that my grandma taught me. Having candy and treats displayed pretty and of course using a lot of serving jars and tins found from a flea market. Some of them have been here for years already and become a Christmas tradition of our own to use them. 

Valmiina ollaan

Vaikka kuusemme ei olekaan aito tykätään meillä laittaa se esille vasta vähän ennen aattoa. Se on jotenkin juhlallisempaa niin kuin että koko joulukuun olisi jo kuusta täällä tuijoteltu. Täällä pidetään joulua aina lopiaiseen ja on kiva kun koristeet ripottuvat paikoilleen kukin vuorollaan,, niin ei ehdi tulla ähky mistään. 

Laitettiin kuuseen tänä vuonna suurin osa jo perinteeksi muodostuneista koristeista. On lasipullot, hehkulamput, korkkipallot, taskukellot, kulkuset ja muut ja tietysti vanha silinteri latvassa. Näin se näyttää meidän silmiin ja kotiin juuri oikeanlaiselta joulupuulta. Nyt voidaan täällä rauhoittua hetkeksi joulun viettoon.

Näiden kuvien myötä ihanaa ja kaunista joulua myös sinne teille armaat lukijat!

The tree is up and decorated so the holidays are finally here. Merry Christmas to you all!

Joulun viettoa pienoista

Pitkästä, pitkästä aikaa innostuin vähän leikkimään barbietalollani. Laitoin sinne joulun, koristelin kuusen ja puin nuket juhlatamineisiin. Kuvasin siinä samalla talon ja nukkien fiiliksiä siitä millaista joulua siellä tänä vuonna vietetäänkään.  Menossa olis niinko jouluaamun ja aaton risteytys suomalais-amerikkalaiseen tapaan ja kylässä ovat serkkutytöt vanhempineen. Villiksihän se meno lapsilla melko pian taas meni, mutta hyvin osasivat silti vielä käyttäytyä. Ensin otettiin tietysti yhteispotretti kuusen ja lahjojen vierellä.

Sitten oli hetki vapaata leikkiä olohuoneessa kun vanhemmat hääräsivät vielä keittiötouhuissaan.

Tarjottiin pientä välipalaa myös tässä vaiheessa jo hyvin kärsimättömille lapsille, jotka eivät malttaneet sitä tietenkään syödä. Vähän mehua huiviin vaan ja menoksi taas.

Joko saa mennä, joko? Ihan heti, kun tämä kuva on vain ensin otettu.

Ja sitten oli joulu.

Christmas in my barbie-house this year.

Lumi laittoi pihan nätiksi

Miten ihanaa, että tänne eteläänkin saatiin valkoinen joulu! Koko pikkuinen pihamme näyttää nyt niin erilaiselta ja paljon tunnelmallisemmalta kun joka paikassa on pehmeää ja valkoista lunta. 

Se mikä aiemmin oli jo vähän väsymyksen ja märän ja pimeän vuodenajan pilaama on taas päässyt uuteen kukoistukseensa ja kaikki näyttää nyt uudestaan raikkaalta ja laitetulta, vaikka mikään muu ei muuttunut kun lumi vain laskeutui kaiken päälle. 

Ja jos tämä piha näyttää söpöltä lumivaipassa nyt päiväsaikaan, niin katsokaapa millaiseksi se muuttuu kun ilta saa ja sadat pienet valopisteet luovat sinne tunnelmaa. Itse tykkään, että melko sadunomaiseksi tulee tuo, ja niin ihanan kutsuvaksi. Tänne on kyllä ihmisen aina niin hyvä tulla.

It makes a big difference in our garden if there is snow for christmas. I just love the white softness it now has during the day and the dreamy, almost fairytale like mood it has with all the little lights when it's dark.  How lucky am I to get to live here?

Joulupaketit vuosien varrelta

Joulukuuset olin uskollisesti kuvannut joka vuosi, mutta jostain syystä pakettityylini esittelen paljon harvemmin, vaikka joka joulu ne paketit sieltä kuusen alta kuitenkin löytyvät. Asia johon oikeastaan kiinnitin huomioni vasta nyt, kun vanhoja postauksiani joulupaketeista selailin. Päätin silti tehdä niistäkin oman muistelopostauksen, koska varsin kivoja tyylejä on meillä mielestäni paketeissa ollut. 

Vuoden 2010 joulupaketit

Meillä oli suosittu ruskeaa pakkauspaperia jo vuosikaudet kun tänä vuonna päätin testata sen kanssa punaista lahjanauhaa. Tuo on kyllä siitä kiva paperi, että sen kanssa taitaa sopia ihan kaikki mahdolliset värit ja pelkällä nauhalla sen saa hyvinkin juhlavaksi ja tyylikkääksi.

Vuoden 2011 joulupaketit

Tuona vuonna testattiin mustan ohuen paperinauhan lisäksi hyvin steampunkkimaisia pakettikortteja, jotka tietenkin leimailtiin itse. Niistä tulikin varsin suositut tuonna vuonna, melkein ei kehdannut repiä paketteja aukikaan. Säästin muuten tuolloin osan noista pakettikorteista myöhemmin käytettäväksi, ovat tallessa vieläkin.

Vuoden 2013 Joulupaketit

Vuonna 2013 lahjat paketoitiin aiemmin kirppisteltyyn hauskaan leijonakuvioiseen paperiin joka koristeltiin sävy-sävyyn olevalla ruskealla lahjanauhalla ja itsetehdyllä keraamisella pakettikortilla. Nuo pakettikortit toimivat myöhemmin hyvin myös kuusenkoristeina ja pyyhemerkkeinä ja vaikka sun minä kivana kilkutimena. Näistäkin osa on minulla tallessa edelleen (osa on tietty lahjansaajilla itsellään).

Vuoden 2014 joulupaketit

Tuona vuonna olin saanut käsiini ison rullan aitoa vanhaa paikallisen pyörähuoltamon pakkauspperia ja tietenkin joululahjat pakattiin myöskin siihen. Onnekkaasti löytynyt suht oikean sävyinen sininen pakettinaru kruunasi puketit juhlaviksi. Vaikka olen rullasta käyttänyt jo vaikka ja mihin, on sitä vielä niin paljon jäljellä, ettei siitä oikeastaan huomaa käytetyn juuri lainkaan.

Vuoden 2016 Joulupaketit

Tuon vuoden pakettityyli räjäytti kyllä pankin suloisuudellaan. Mikäs vanhasta pitävälle paremmin sopisikaan kun kerrassaan pieteetillä tehty vanhanajan jouluposti. Erilaiset vanhaa henkivät pakkauspaperit, oikeat käytetyt postimerkit ja aidolla leimasimella tehdyt lähetyskortit sekä vähemmän aidoilla postileimat. Kokonaisuuden kruunasi vielä 80-luvulla peruskouluissa opetettu vanha kunnon kaunokirjoitus jolla kirjoittelin tyylin täydelliseksi. Tällä tyylillä mennään tässä huushollissa taas muuten tänä vuonna. Joulupostia ei voita mikään.

My different styles of wrapping the christmas gifts over the years. The links are to the original blog posts of the gifts. Go check them out for more photos.

Keittiörakkautta

Nyt kun satoi vähän lunta ja tuli selvästi valoisampaa sain kuvattua keittiön rempan jälkeen vihdoin kokonaisuudessaan. Tämä on just tällä hetkellä ihan lempihuoneeni koko talossa eikä syytä tarvitse varmaan arvailla. Täällä tuntuu kaikki olevan vaan niin hyvin kohdallaan ja tulen aina ihan hirveän hyväntuuliseksi kun huoneeseen astun. 

Huone henkii nyt mielestäni hyvin talon rakennusaikaa 40-luvulla. Tosin tässä maassa oli silloin pula-aika ja marmoritasoja tai sähköhellaa jääkaapista nyt puhumattakaan kovin monella rintamamiestalolaisella olisi ollut. Mutta minun visioni onkin enemmän sellainen, että jos olisi voinut olla niin mitä se sitten olisi ollut. Tässä on lisätty sellaista sen ajan amerikkalaista ja eurooppalaista henkeä perinteiseen suomalaiseen 40-50-luvun keittiöön. Amerikkalaista kodinkoneiden osalta ja eurooppalaista laattojen, pesualtaan ja marmoritasojen osalta. 

Ja vaikken vieläkään ole saanut kaikkia silikooneja laitettua, käytän silti tätä keittiötä jo ihan täysillä. Nyt siinä on kaikki se mitä keittiöltä olen koskaan halunnut sekä ulkonäölisesti, että toiminnallisesti ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että mielestäni tämä on just nyt maailman kaunein keittiö.

Even though it's still missing some of the silicones I think this is the prettiest little kitchen in the whole wide world. I'm so proud of it! 

It's my vision of what a Finnish late 40's kitchen would have looked like if this house owner had the funds and the materials back then. 

Kymmenen kuusta

Monissa blogeissa on muisteltu menneitä erilaisia joulukuusia ja koristelutyylejä ja aloinpa siinä sitten miettiä itsekin, että onkohan minulla ollut joskus jotain erityyliin koristeltuja kuusia ennen kun tämän nykyisen stylen löysin, ja olihan noita tuolla muutama. Aloitetaan sieltä ihan blogiurani alkupäästä:

Joulukuusi vuonna 2008

Ekana blogivuotenani oli koko asunnon tyyli tyystin eri kun nykyään. Silloin viellä kokeiltiin ja haeskeltiin eri vaihtoehtoja, että miltä täällä voisi näyttää ja menossa oli varsin hempeän romanttinen vaihe. Joulukuusi taas oli yksi lemppareistani. Se oli koristeltu kuparin, vihreän, kullan ja minipienesti viininpunaisen sävyin. Olin hamstrannut oikeanvärisiä koristeita laatikollisen jo edellisen joulun alelaareista ja sitten kävi niin, että sen joulun jälkeen hukkasin koko laatikon. Se lienee mennyt vahingossa roskiin kun ei ole tähän päivään mennessä mistään löytynyt. Uudet piti ostella, että sai tämän kuusen silloin koristeltua. Ne on onneksi tallessa vielä jos joskus haluaisin tämän tyylin uusia. 

Joulukuusi vuonna 2009

Seuraavana vuonna kokeiltiin jo taas jotain ihan erilaista. Olin jostain saanut päähäni yhdistää vaaleansinisen ja -punaisen  tummanlilan ja vihreän kanssa. Tyyli oli erikoinen ja voimakkaasti mielestäni vintage-vivahteinen ja toimi mieleeni ihan hyvin tuolloin, varsinkin kun kaiken kruunasi runsaat lameet kuusen oksilla. Toiste en ehkä kyllä enää kokeilisi noin timakoita värejä. Ja niistä väreistä puheen ollee, katsokaas tätä seuraavan vuoden puuta:

Joulukuusi vuonna 2010

Punanen ja kulta, niillä mentiin tuo vuosi, koska pitihän se nyt kokeilla. Punaista oli ihan joka huoneessa ja onhan se nyt perinteisenä joulun värinä ihan mukava, ei vaan sitten yhtään minun juttuni ainakaan näin jälkikäteen ajatellen, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seuraavana vuonna alkoi oikean tyylin etsiskely jo asettua uomiinsa ja villit kokeilut jäivät vähemmälle. Huomatkaa kuitenkin mikä dramaattinen muutos tyylissä tuolla takana. Kultatapetti oli vaihtunut siniharmaaseen ja valkoiset kalusteet mustiin.

Joulukuusi vuonna 2011

Ajatus muovikrääsän vähentämisestä kuusen oksilla oli aikaansaanut idean josta kehkeytyi ihan omanlaiseni tyyli joulupuulle, kun koristeet olivat kaikenlaista mitä kätköistäni ja kirppareilta löysin.  Oksilla roikkuu taskukelloja, pieniä lasipulloja, vanhoja avaimia, mittanauhaa sekä numeroituja  pahvipyörylöitä.

Joulukuusi vuonna 2012

Ideani korotettuun kuuseen sain siitä kun perheen pikkukoirat päättivät alkaa nostaa kinttuaan sen juurelle, koska niiden mielestä se on puu niin kuin ulkonakin, muovia tai ei. Aurinkovarjon jalalla sain hämättyä pikkukoirat pitämään sitä koristeena, jonka jättivätkin rauhaan samoin tein. Visuaalisesti jalka näytti niin kivalta, että jäi pysyväksi kuusenjalaksi tulevillekin vuosille.

Joulukuusi vuonna 2013

 Kuusenkoristeiden sijasta tässä on edellisiin vuosiin verrattuna vaihtunut enemmän tuo tausta. Sisustusfiilikset ovat muuttuneet ja tavarat ja kalusteet alkaneet vaihtua mieleisempiin ja tilaan paremmin istuviin. 

Joulukuusi vuonna 2014

Tänä vuonna kuusi jalostui taas vähäsen kun kirpputorilta löytyi sen latvaa koristamaan ihka oikea vanha silinterihattu. Taustalla ötökkätaulu on vaihtunut hienon väriseen anatomiajulisteeseen.

Joulukuusi vuonna 2015

Vuonna 2015 oli laitettu taas lametta kuusen oksille, muiden koristeiden kaveriksi. Muutoin kaikki lähes ennallaan kuusen takanakin. Seuraavana vuonna alkoikin tämä huone muuttua vähän isommalla kädellä.

Joulukuusi vuonna 2016

Mutta kuusi pysyy ennallaan. Korkkipalloja ja hehkulamppuja vaihtelun vuoksi oksilla muiden jo perinteisten erikoisuuksien lisäksi. Taustalla on sininen väri häipynyt seinistä ja katon halltex-levyjen alta löydetty aito vanha petsattu puukatto on paljastettu esille.

Joulukuusi vuonna 2017

Ja vuonna 2017 oli taustan musta kaappikin vaihtanut värinsä vaaleampaan ja vierelle tuli vitriini eteisestä, mutta muuten tyyli pysytellyt puussa uskollisen samana, silintereineen kaikkineen. 

Tänä vuonna mennään varmaan pitkälti taas samalla, meille jo perinteisellä tyylillä ja kuusella. Aurinkovarjon jalka alle ja silinterihattu päähän, mutta ei ihan vielä. Meillä kuusi koristellaan vasta lähempänä aattoa.

The Christmas trees I've had over the years, since the beginning of this blog in 2008.