keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Suunnitelmia seinille

Heitettiin päikseen vaihtoon nuo rautasängyt yläkerran makkareissa lapsen muuton myötä. Hän sai itselleen uuteen asuntoonsa uuden sängyn ja meille jäi tuo vanha jonka muutama vuosi sitten olin kierrätyskeskuksesta hankkinut. Se sopikin nyt tähän pienempään makuuhuoneeseen kuin nenä päähän tuohon ikkunan ja seinän väliseen tilaan.

Niin kun nyt hyvin näkyy ei tuossa huoneessa liiemmin tilaa ole, se on tästä suunnasta katsottuna tasan 2,6 metriä leveä josta jää nyt pienemmän sängyn myötä vapaaksi niin paljon lattiatilaa, että tuolla voisi mielestäni ihan polkaksi pistää (jos siis osaisin) kun se niin avaralta tuntuu nyt.

Tuo on ihan hulppea tuokin rautasänky 120cm leveine patjoineen, että siinä nukkuu oikein lokoisasti yksi ja aivan hyvin kaksikin jos he ovat hyvin rakastuneita ja viihtyvät vielä aivan kiinni toisissaan. Itse testasin tuon kahden pienen koiran kanssa ja vallan makoisasti nukuttiin kaikki kolme.

Nyt tila hakee vielä sisustustaan sillä sinne on tulossa suuria muutoksia fiilikseen. Sängyn lisäksi muita kalusteita sinne ei edelleenkään kovin suuria mahdu ja olemassaolevat vaatekaapit saavat jäädä just niille silleen kun ovat. Sovittelen sinne vielä tätä lapsen huoneesta jäänyttä pikkusenkkiä ja naulakko sen yläpuolella on jo saanut lähtöpassit, mutta roikkuu vielä paikoillaan uutta sijoituspaikkaansa odotellessa.

Mutta isoin muutos on se, että nämä hienosti eri sävyillä savimaalaamani seinät saavat jäädä uuden tapettikerroksen alle, ne nimittäin särkevät nyt lujasti silmiäni tässä uudessa järjestyksessä. Vanhan sisustuksen kanssahan ne toimivat niin hyvin, mutta nyt tuntuvat vähän kalseilta ja vankilamaisilta ja näkyviin jää liian isoja tyhjiä pintoja. Tunnelma saisikin muuttua reippaammin romanttiseen suuntaan ja täyteläinen tapettikuosi tekisi sen taian suit sait sukkelasti.

Olen jo valikoinut tilaan yhden kuosin ja odottelen mallia saapuvaksi, jotta pääsen testailemaan, että olisiko se se vai sittenkin joku muu, mutta pidän todella peukkuja tuon kuosin ja värin sopimiselle, koska visio siitä olisi niin ihanan vahvana päässäni juuri nyt. Ai että kun jännittää!

The old bedroom looks so cold and empty now with a smaller bed and nothing much in it. The walls are a big factor making the vibe in the space so I've decided to change them in to a full bloom wallpaper with deep color to make this room more romantic and cozy. So exited to get the sample soon to see if the pattern and color I have in mind are perfect.

maanantai 17. tammikuuta 2022

On se tiukassa

Laitanpas välistä vähän työvaihekuvia, ettei aina ole vaan nättiä ja valmista niin pysyy joku tasapaino näissä hommissa eikä siellä luulla, että kaikki täällä tapahtuu kun jollain taikasauvalla heilautettais. 

Tänään on vihdoin päästy aloittelemaan eteisen uuden vitriinikaapin hiontahommia ja voi pojat, mikä homma siinä onkaan. Kaapin vihreä mikälie spray-pinta syö hiomapapereita melkein enemmän kun kerkiän uusia ostaa ja siippa on saanut viettää vapaapäiväänsä oikein rattoisissa merkeissä tallin nurkalla tuulenpuuskien puhallellessa lunta sinne sun tänne.  Ihmeteltiin, että mikä siinä on, että maali istuu niin tiukasti tuossa kun hoksattiin, että sehän on maalattu suoraan paljaan puupinnan päälle ja siksi niin lujassa siinä nyt.


Mutta se mikä minua ihmetyttää on tämä vanha maalipinta ovien sisäpuolella, että miksi siellä on vanhaa maalia ja ulkopinnoissa ei. Arvelenkin siis, että tämä kaappi on käynyt ns. lipeäkylvyssä jossain elämänsä vaiheessa, kun joskus (tai kai edelleenkin) paremmin kävivät kaupaksi semmoiset vanhat kalusteet, joissa maalia ei vanoissa puupinnoissaan enää ole. 

Oli miten oli kova on homma täällä nyt ja ottaa vielä tovin ennen kun tuo inha vihreä tökötti on tuosta kokonaan poissa ja pääsen siihen uutta ja arvolleen paremmin sopivaa pintaa sutimaan. Väriä en ole vieläkään täysin varmasti päättänyt, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että tuohon ovien sisäpintojen siniseen sen voisi vähän soinnuttaa. Ei ehkä ihan samaksi, mutta vähän sinnepäin ja harmaammaksi, olisi niin kuin kunnianosoitus tuonne alkuperäiseen, josko tuo se ihan ensimmäinen maalikerros tässä kaapissa on.

It's one heck of a job to get this green paint sanded off this old cabinet. My husband spent hours today outside while the wind was blowing snow all over and the job isn't even half way there yet. But it's given me more time to think about the new color and I'm starting to lean towards the original light blue we found inside the doors there. Maybe not that bright blue, but something that "speaks the same language". I think it would be just right for this old lady and way more dignified than this tacky green.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kaksi makuuhuonetta

No nyt on lapsi suurin piirtein muuttanut pois kotoaan ja täällä alettiin saman tien järjestellä yläkertaa uuteen uskoon. Tuntui aluksi hassulta, että meillä on nyt tavallaan talossa yksi huone lisää, mutta tässä pikkuhiljaa se on alkanut tuntua melkoiselta luksukselta. Tosin jos olisin itse saanut valita, olisin ottanut ylimääräisen huoneen alakertaan enkä yläkerran perimmäiseen nurkkaan, mutta koskapa se nyt siellä on, otetaan ilo irti siitä.

Huoneen käytölle meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun pitää se makuuhuoneena ja koskapa olin jo vuosikausia pohtinut miltä meidän parisänky näyttäisi väljemmässä tilassa oli se ensimmäinen joka sinne viereisestä pikkumakkarista kannettiin. Lapselta jäi melko paljon omia tavaroita ja huonekaluja vielä tänne (koska ainahan ne niin pieniin tiloihin ensimmäiseksi muuttavat)  ja niidenkin kanssa sänky näyttää mukavan väljältä verrattuna miltä se näytti ja tuntui seinän toisella puolen. Nyt ei tarvitse nukkumaan menijän enää kulkea sivuttain niin kuin rapu kapeasta välistä sängyn ja seinän vierestä vaan tilaa on vaikka tanssahdella paikalleen.

Värimaailma huoneessa toimi myös aika kivasti, vaikkakin on vähän eilispäiväinen nykyajan makuuni. En sille nyt kuitenkaan ihan heti ole mitään tekemässä sillä muualla on niin paljon asioita kesken, että muut suunnitelmat pitää saattaa maaliin ennen kun uusia aletaan miettiä.

Mutta meillä on nyt kaksi makuuhuonetta täällä käytössämme. Toista pidetään vierashuoneena ja riippuen vieraiden määrästä se voi olla huoneista kumpi tahansa. En aio muutella vaatesäilytyksiä pikkumakkarissa sen kummemmin kun tässäkään huoneessa, joten voimme ylellisesti nukkua täällä miekkoseni kanssa ihan kummassa huoneessa kulloinkin lystäämme. Toisessa huoneessa tulee tosin olemaan todella paljon pienempi sänky, mutta siitä kerron kuvaraportin kera teille tuonnempana jahka saamme järjesteltyä nämä huoneet täällä loppuun ensin.

So my son grew up and moved out and we now have two bedrooms to ourselves upstairs. I've been dreaming of this big bed in this bigger room and it didn't take us long to move it there last night. It looks so much better here than crammed in the little bedroom. There's still a lot of organizing to do before I can show you more of the corners here and the smaller bedroom with a smaller bed in it now.

tiistai 11. tammikuuta 2022

Uutta väriä vanhaan peiliin

Eteisen uusi kaappi ei ole vielä edennyt edes hiontavaiheeseen, kun on kaikenlaista muuta kiirettä tässä ollut niin otin ja maalasin tuon ovaalin peilin kehykset sitten ensin. Sen ei pitänyt enää mahtua tähän eteiseen, mutta onnistuin löytämään sille paikan tuosta porraskaiteen takaa. Siinä oli vaan se huono puoli, että sen vanha puulle hiottu pinta ja väri ei näyttänyt enää yhtään kivalta tuossa vähän ahtaassa kolossaan, joten sutaisin sihen pellavaöljymaalilla uuden sävyn ja sitten se istui siihen ihan täydellisen hyvin.

Sekoittelin sävyn ihan omasta päästä ja siitä tuli tuollainen kaunis ja lämmin vaalea harmaa. Se sopii sekä peiliin, että tilaan oikein kivasti ja näyttää varmasti hyvältä myös sitten kun kaappikin on uudessa maalissaan, vaikken edes vielä tiedä minkä värinen siitä on tulossa. 

Peili on myös tuossa vähän hassussa paikassaan erittäin hyvin käytettävissä ja siitä näkee peilailla itsensä ennen ulos lähtöä, että onhan tukka varmasti hyvin ja takki oikein päin päällä. Huomasin myös tässä parin vähän hämärämmän päivän aikana, että peili toistaa kivasti valoa ja tekee tästä tilasta myöskin vähän isomman tuohon suuntaan, missä aiemmin pelkkä valkoinen seinä tuijotti vastaan.

Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen tuon kaappiprojektin kimppuun, mutta tässä ei ihan vielä kiireet sille anna myöten, sillä lapsokaiseni tekee muuttoa pois kotoa ja kaikenlaiseen muuhun järjestelyyn menee  kaikki ylimääräinen aika ja energia vielä muutaman päivän. Mutta kyllä tuo kaappi tuosta vielä kauniiksi kuoriutuu, ennen kun kevätaurinko alkaa lämmittää.

I painted the frame of this mirror, that used to be wood tone to make it more bright and airy and better fit to it's quite narrow space on the wall. I think it looks so pretty now. The green cabinet is still waiting it's turn for the makeover since all my time is occupied for a couple more days helping my son to "fly out of his nest".

maanantai 10. tammikuuta 2022

Viisi kaappia

Juttelin tässä päivänä eräänä yhden ystäväni kanssa puhelimessa ja hän muistutti minua siitä kuinka monta erilaista kaappia minulla on näinä vuosina ehtinyt olohuoneen yhdessä nurkassa olla ja äkkiä kun laskin niin nythän on menossa viides. Päätin siltä istumalta tehdä tällaisen muistelopostauksen siitä minkälaisia nuo kaapit ovat tuossa olleet.

Aloitetaan tästä viimeisimmästä eli myrkkykaapiksi kutsumastamme, joka oli torilöytö parin vuoden takaa ja on siitä asti ollut olohuoneemme kruununa ja katseenvangitsijana tuossa nurkassa.

Sehän oli alunperin hivenen synkemmän näköinen ja värinen, mutta pienen hionnan ja uuden maalipinnan ansiosta kuoritui tuosta sangen tummanpuhuvasta kaappipahalaisesta varsin siro ja kaunis yksilö.

Mutta ennen myrkkykaappia oli olohuoneen tässä nurkassa tämän näköistä. Iso vaalea nurkkakaappi, jonka olin itse rakentanut yhdestä vanhasta pukukaapista ja aika monesta liimapuu- ja vanerilevystä. 

Sen vierellä oli vanha hauska lasivitriini, joka oikein pursuili hienoja aarteitani, mutta ei sitten käytännössä ollut niin näppärä, kun myrkkykaappi nyt, koskapa toisessa lasiovessa ei ollut lasia ja tavarat keräsivät tuossa aina huiman nopeasti pölyä itseensä kulkuväylän vierellä kun olivat.

Ja ennen kun lasivitriiniä oli vielä vierelle löytynytkään oli koko kaapisto väriltään musta! Se oli silloisen sisustukseni lempiväri ja toimi kyllä oivallisena kontrastina kaikille vanhan puun sävyille ja muille. Aikansa kutakin vaan ja pieni-ikkunaisessa rintamamiestalossa kaappien väri vaihtui valkeaan muutaman pimeän talven jälkeen, jotta torpassa paremmin näki missä nättiä sijaitsi.

Tässä vielä pari kuvaa nurkkakaapiston rakennusvaiheista. Mallinani oli päässäni sellaiset ihanat vanhat pohjalaiset nurkkakaapit, mutta jollaista ei tarpeeksi suuressa koossa ollut sitten vanhana vastaani mistään (kohtuuhinnalla) tullut. Tykkäisin kyllä tällaisesta nurkkavirityksestä tässä huoneessa eniten, mutta koskapa en oikein näitä omatekoisiani arvosta kovin korkealle, jos oikeasti vanhaa löytyy tilalle niin ei tehnyt heikkoakaan luopua tästä silloin kun tuo nykyinen vitriinistö löytyi.

Ja ennen kun oli nurkkakaappi oli huoneessa tällainen. Tämä olikin hauska viritys sillä olin ostanut sen sellaisena palapelinä, että oksat pois. Siitä puuttui kokonaan taka- ja sivuseinät ja sitä oli myyjän mukaan käytetty jossain vaateliikkeessä esittelytelineenä niin että kaappi oli kasattu pystyyn laittamalla ovet seiniksi. 

Minun käsittelyssäni siihen rakentui keskirunko ja hyllyt vanerista ja puusta ja kunnon hiomisien ja kittailujen korkailujen ja paksun maalikerroksen jälkeen siitä tulikin vielä varsin edustava yksilö, vaikka ei ehkä ihan uskoisi, kun tuota kasaa katsoo millaisena sen silloin kotiin hain.

(Hauska kuriositeetti myös tuo, kuinka tapetti taustaseinässä vaihtui maalatuksi samaan aikaan kun kaappi kasautui. On sitä tullut oltua ehtivä kyllä.)

Ja viimeiseksi ihan ensimmäinen kaappi, joka täällä ikinä tuossa kohtaa meidän aikana oli. Siitä ei valitettavasti ole juurikaan kuvia säilynyt, tänne blogiinkin laittelin vaan pari joista tässä joulupuun takana kaikista laajin otos. Se on siskoni omistama pukukaappi, joka oli meillä vain lainassa ja palautui hänelle heti kun tuo edellinen palapeli löytyi, mutta tosi lämpimät muistot tuosta kaapista minulle jäi ja voipi olla, että se on toiminut eräidenkin rakentelemieni pukukaappien mallina ja inspiraationa matkan varrella. (Toinen tuolla makuuhuoneessamme ja toinen lapsen huoneessa.)

Nykyään tuo kaappi majailee edelleen siellä siskolassa ja vieläkin herättää minussa lämpimiä tunteita.

Mutta on siis ollut tässä nurkassa kaappi poikineen ja tyylikin niiden myötä hyvinkin erilainen, mutta aina kuitenkin just silloin ollessaan minusta tosi kiva ja täydellinen. Ja erityisen hauskaa oli itsekin penkoa pitkästä aikaa tätä omaa blogia, että mitäs kaikkea sitä onkaan vuosien varrella ehtinyt ja voi pojat, että sitä onkin ehtinyt... :D 

(Vinkiksi niille mobiilia käyttäville, että selainversiosta löytyy oikeasta sivupalkista hakusanat ja vuosiluvut joista lähteä seikkailemaan.)

Took a trip down the memory lane to see how many different cabinets I've had in this corner of our livinroom and the result is five. 

torstai 6. tammikuuta 2022

Talvinen asetelma puutarhassa

Niin tykkään noista uusista tuoleista tuolla talvisella pihalla. Niissä on niin mukavaa lämpöä värien puolesta ja sopivat ihan täydellisesti tuonne lumiseen maisemaan vihreiden havujen sekaan. Löysin niihin mitoiltaan täydellisesti natsaavan pöydän omista varastoistani, jonka kannen olin maalannut männä keväänä just sopivan vihreän väriseksi, ihan kun olisin aavistellut tulevia jo silloin.

Laittelin sinne nyt nuo porstuassa joulun viettäneet havut ihan sillä ajatuksella, että josko paremmin pärjäisivät taivasalla kun minun hoidossani. En nimittäin muista talvisin ikinä kastella mitään porstuassa olevia ajoissa ja jotta näillä olisi mitään toivoa on pihalla niiden niin paljon kivampi olla, kun katon alla kuivumassa hitaasti kohtaloonsa.


Niiden kanssa sopii nuo hauskat valkoiset talolyhdyt, jotka löytyivät  viime kesäisellä kirppisreissulla Hämeenlinnasta. Nyt ne pääsivät vihdoin siihen toimeen mihin ne silloin löytöhetkellä ajattelinkin ja sopivat kyllä siihen niin hienosti ettei tosikaan, niin kuin olisivat pieniä lumilinnoja tuolla.

Sekaan heitin vielä pari vanhaa puuastiaa, jotta ne eivät ihan kuiviksi rapsahda sisätiloissa säilössä oltuaan. Vähän lumista kosteutta niihin niin jaksavat paremmin palvella vielä tulevatkin vuodet. 

Tykkään niin paljon nyt, kun on katseltavaa tässäkin kohtaa pihaa. Tekee niin suuren vaikutuksen, kun hankien keskellä on vähän eloa ja silmänruokaa. Tykkään myös tosi paljon vilkuilla näitä tuolta sisältä käsin ikkunoista, tekee kirpeistä talvipäivistäkin tällaiselle pakkasen vihaajalle aivan siedettäviä tällainen nätteys.

Styled a little nook in the garden using the new chairs I recently got. I used all the greens I had inside the porch and put some lanterns and wood things in between to make it more warm and cozy looking. Love to watch this through the windows now.

maanantai 3. tammikuuta 2022

Millipeliä

Joulun heräteostoksena hankittu vanha puukaappi on päätetty sijoittaa eteiseen siinä olleen pikkulipaston ja peilin paikalle. Päätös syntyi muutaman päivän tiukan mietinnän ja sovittelun jälkeen,  sillä kaappihan ei mahtunut tuohon ilman että se rutistettiin siihen todellakin väkipakolla poistamalla hetkeksi siitä mm yksi alaosan sivun lista. Mutta koska kovasti halusin kaapin täällä jonnekin sisätiloissa sijoittaa, oli tämä tällä hetkellä ainoa paikka, jossa se näyttäisi ihanalta ja johon se istui tosi kivasti. 

Vaihtoehtoisina sijoituspaikkoina puntaroitiin myös porstuaa ja olohuonetta, mutta molemmissa se ei olisi ollut niin sopivan näköinen, kun se tässä on. Tällainen kapea kaunotar kun mielestäni täytyy olla paikassa jossa sen tila näyttää siltä, kun se olisi just siihen tarkoitettukin.

Kun sanoin, että kaappi on rutistettu paikoilleen, tarkoitin sitä ihan kirjaimellisesti. Sen mitat ovat nimittäin tuohon kohtaan niin tiukat, että sen kylki kulkee nyt täysin samaa linjaa kun vessan ovenkarmi ja ovi pääsee aukeamaan just ja just, kunhan muistaa vain painaa siitä kahvan alas niin, ettei tuo lukon kieli raapaise kaapin kylkeä mennessään. Toki emme sitä aio näin siihen jättää vaan mielessäni on jo, että joko siirrän tuota koko ovea seinässä viisi senttiä sivummalle, tai sitten laitan siihen varastostani yhden viisi senttiä kapeamman oven tilalle, niin että kaapille jää vapaampi tila ja oven osumista siihen ei tarvitse enää varoa.

Nyt pitää vaan päättää, että jaksanko siirtää koko oven, se nimittäin tarkoittaa tuolta vessan puolelta laatoituksen fiksaamista sitten myös, vai otanko vähemmän vaivalloisen tien ja laitan tilalle kapeamman oven, mutta sen oven tarvitsisin oikeastaan muualle, niin että vaikeita valintoja on heti näin vuoden alussa tehtävä.

Mutta se mikä ei ole vaikeaa on se päätös, että kaappi on löytänyt paikkansa. Se on vaan niin hauska tuossa ja muuttaa koko eteisen ilmeen ihan hurjan erilaiseksi, jotenkin juhlavammaksi ja korkeaksi. Tykkään ihan älyttömästi tuosta fiiliksestä minkä se tuohon tilaan tuo ja on niin hauska kulkea tuosta nyt kun se siinä nököttää. 

Tuo väri, minkä aluksi luulin olevan joku vanha sävy vaihtuu kyllä joksikin vähän neutraalimmaksi eikä vähiten siksi, kun huomattiin, että se on maalattu jollain nahkealla spraymaalilla tuohon. Joku on päässyt tosi helpolla aikoinaan, tai sitten ei. Itse en kuitenkaan suvaitse näin nätin kaapin pintaan tuommoista ratkaisua, joten hiomma ja maalaamma sen arvoonsa paremmin sopivilla menetelmillä ja värillä uusiksi jahka ehdimmä, saa nuo kaikki kropsut sen hienoista pinnoistakin paikattua samalla.

We found the perfect spot for the new cabinet I got during Christmas holidays. It fits there so tightly that  I need to move the door a little to prevent the lock from scratching it's side, but that's a small price to pay for this pretty thing to stay right here. It really makes the whole hall look so much grander and fun now. The color on it should also change, this green, what I thought to be an old paint is actually a really tacky spray paint and this kind of  old beauty deserves something with a little more quality on her sides.