Jokavuotinen jouluvalonapina

Tänään jaksoin jo vähän ulkoilla jouluvalojen asennushommissa, koska oli jo muutaman viikon melkein hävettänyt, kun tuolla pihalla paloi enää yhdet vaivaiset valot, vaikka puskissa useammatkin vielä oli. Ne ovat vaan nimensä mukaisesti sellaiset kausivalot, jotka kestävät tätä nykyä vaan sen yhden kauden ja sitten pitää taas mennä ostamaan uudet... Siksipä en enää muutamaan vuoteen ole niin kovin innoissani tuota pihaa niillä täyttänyt - alkoi käydä kukkarolle koko harrastus.

Tänä vuonna piti kuitenkin kaupoille taas mennä, koska kyllä sitä nyt vähän enemmän pitää loistetta olla, kun vaan ne yhdet vaivaiset tuikut ja pienen googlailun jälkeen löysinkin sitä rakastamaani ihanaa vanhan hehkulampun sävyä lupailevia valosarjoja Motonetin sivuilta. 

Tuo maininta "amber" yleensä kuvailee hyvän ja oikein lämpöisen väristä valoa ja niin se olikin tässä 240-osaisessa setissä, jollaisia pihalleni risojen tilalle ripustelin ja ne istuivat sinne oikein kivasti sen yhden vanhan (Airamin setti parin vuoden takaa) kanssa  ilman, että mitään eroa värisävyssä silmillään huomasi.

Tässä vielä oikein lähikuva siitä kuinka hyvin toimivat yhteen. Etualalla se vanhempi airamin setti ja taustalla tuo Finnlumorin amber. Kamera tietenkään ei noita ledejä niin hyvin toista, kun miltä ne luonnossa näyttävät, mutta näkee tuosta kuitenkin, etteivät nuo sävyt toisistaan erotu tuolla, ihan täykysti istuvat, kymppi plus arvosanaksi. Mutta...

Tuon saman Finnlumorin sarjan 120-osainen tässä kasvihuoneen kupeessa oli taas aivan liian kirkas ja väriltään himpun valkoisempi, kun ne 240-osaiset ja se veti kyllä taas mielen vähän matalaksi näiden laadun suhteen. 

Mikä siinä onkaan, ettei nykyään enää saa HYVIÄ oikeasti hehkulampun sävyisiä jouluvaloja oikein mistään? Joka vuosi vaihtelee ihan hurjasti jopa saman merkin valojen värisävyt ja joskus voivat myös olla seuraavana vuonna ihan tyystin erisävyiset, kun edellisen vuoden samat. Koitin joskus ostella varastoonkin, kun oikein hyvän värisiä löysin, mutta nekin on kaikki jo entisiä, kun ei ne enää sitä yhtä kautta pidempää käyttöä juuri kestä.

Ja olipas tämä nyt tällainen ränttäys-postaus, mutta johonkinhan se piti nyt tämä paha mieli purkaa. Ja jospa siellä joku tietäisi minulle vinkata oikein hyvänvärisistä valoseteistä, mitä tänä vuonna on ostellut, niin voisin ehkä sitten sijoittaa vielä muutamat, vaikka ei se nytkään enää tuo piha niin kovasti hävetä, kun tuikkii se noilla valosarjoillakin jo ihan kauniisti.

Put up some christmas lights in my garden since the old ones had all but one broken down. I just hate it that one cannot find good quality light sets anymore and they only last one season outdoors or two at most. And don't get me started on the colors of the light.

Piristävä pilkkukuppi

Kun on taas se aika syksystä, että olen onnistunut jonkun inhan kulkutaudin poskionteloihini pyydystämään sekä pysäyttämään kaiken järkevän tekemisen ja enin aika menee sohvalla makoillessa, joko telkkaria tai tuota hauskaa kirjahyllyäni tuijotellessa, niin tuli yhtäkkiä siinä kurjuudessa rypiessä mieleeni, että senhän voisi tehdä myös tunnelmallisesti ja kauniisti.

Olin jo ainakin yli vuosi sitten löytänyt kirppikseltä tämän herttaisen pilkkusetin josta kuuma mustaherukkamehu on paljon kivampi ryystää, kun tavallisesta arkikupista ja sitten kun taustalle roiskaisi vielä jouluvalonauhan tunnelman tuojaksi oli fiilis kyllä sen jälkeen paljon miellyttävämpi sohvalla lojottaa.

Tämä vanha Arabian teesetti on kyllä todella viehkeä persikkaisine sävyineen ja kullalla vähän huolettomasti rajattuine pilkkuineen. Olin katsellut tätä Tuusulan Oliverin kirppiksellä jo monta viikkoa silloin viime vuonna, kun sitten eräänä päivänä päätin, että ostan sen sieltä itselleni ja sitten unohdin sen kaappieni kätköihin. 

Joku G.R. on sen käsin kauniisti maalannut posliiniväreillä vuonna 1957, jos tuota oikein osaan tulkita. Omassa suvussani, kun paljon posliinimaalareita on ja on ollut, osaan todella arvostaa tällaisia kaunokaisia, vaikkeivät viime vuosikymmeninä niin kovasti muodissa ole enää olleetkaan.

Ja onhan se nyt vähän hassua omistaa vain yksi tällainen teesetti, mutta tämä ei ole ainoa yksittäinen astia mitä kätköissäni säilyttelen ja nythän tälle löytyi se ihan paras tarkoituskin tätä yhtä nuhanenää täällä pilkkuisuudellaan piristää.

Got this vintage handpainted tea set over a year ago from a fleamarket, but used it for the first time today. I really needed some pic-me-up lying on the sofa blowing my nose when I remembered this cup and those fairie lights I had in my cupboard. Now the warm blackcurrant juice feels very festive and I don't feel so miserable spending my saturday evening on the sofa anymore.

Huisin jännittävä lasituspoltto jälkeen

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

No nyt on jännitykset jännitelty ja uuni purettu uutukaisistaan, eikä mikään peloistani käynyt sen pahemmin toteen, kun että vähän tyytymätön olen taas joihinkin lasitusjälkiini, niin kun aina tässä vaiheessa olen ja sitten parin päivän päästä olen ihan eri mielellä ja tyytyväinen.

Aloitin kuvat nyt samoin päin kun edellisessäkin postauksessa, eli alhaata ylös ja nämä vähän tylsät ja varmat ensin ja sitten yllättävimmät lopuksi. Kaikista tuli näillä levyillä ihan just sitä mitä pitikin ja kauniisti lasittuivat, eikä mikään ollut mennyt rikki.

Olin vähän yllättynyt noista pinkeistä yrttiriipimistä, kunnes muistin, että niinhän niitä muutaman tuollaiseksi ihan tarkoituksella lasittelin, oli vaan samalla niin paljon mielenkiintoisempiakin lasituksia menossa, että lipsahtivat mielestä heti sivelyjen jälkeen. Nuo piparkakun ruskeat ovat toivottuja uutuuksia, vaikka itse tuota ihmettelnkin, että miksi pitää tällaisen kovan esineen näyttää ihan syötävältä, ettei vaan joku hampaitaan mene sitten rikkomaan kokeillessaan... Mutta teinpä nyt kun niin moni niitä toivoi samoin kun pari kynttilänjalkaakin samalla värillä (niitä toivoi vain yksi ja ainakin toinen on hänelle varattu noista samoin kun tuo yksi punainen).

Isosta simpukkavadista tuli huisin hyvä ja se selvisi ehjänä, mutta jäin vähän miettimään, että onko tuo valkoinen väri nyt vähän turhan pliisu ja pitäisikö kokeilla pistää lasittaen sen päälle uudestaan (joo niinkin voi tehdä, vaikkei se ihan riskitöntä ole). Mutta niin kun usein minulle käy silmä tottuu ja alkaakin näyttää aivan loistavalta just noin. Siinä alapuolella kuunpintainen merisiilikulho onnistui aivan mainiosti myös ja herättää varmasti ihmetystä röpeliäisellä pinnallaan. Niitä tulee vielä jossain kohti valmiiksi toinenkin, kerkiää hyvin joulusesonkiin vielä sitten sekin.

Ja lopuksi ylimmällä hyllyllä odotti aivan huikea suksee, kun kaikki esineet kestivät hienosti ehjinä ja tuo valuvan lasitteen värikokeilu loisti siellä ihan ihan omissa sfääreissään. Siitä tuli kyllä ulkonäöltään jopa hienompi, kun mitä villeimissä kuvitelmissani osasin edes miettiä. Ainoa miinus on, että noissa päällekkäisissä lasitteissa on nyt jännitteitä ja se alkoi heti uunista oton jälkeen hiljalleen krakeloitua sieltä täältä pitäen samalla sille tyypillisiä pieniä niksahduksia ja vaimeaa kilahtelevaa ääntä. Siitä ei siis koskaan elintarvikekelpoista soppakulhoa tule, mutta koristeena ja esim. kuorittavien hedelmien sekä makeisten esillepanoon aivan oivallisen upea katseenvangitsija kyllä.

Oli kyllä niin hykerryttävä tämä valuva värikokeilu, että teen ehkä vielä toisenkin näillä samoilla tai vähän eri väreillä, koska niin hauskoja on tällaiset uuniyllätykset ja minulla vielä toinen tällainen samanmallinen kulho on raakapolttelua odottelemassa.

(Ja kiinnostuneille tiedoksi, että tässä on siis lasitteina alla yksi kerros Botzin Driftwoodia (9866), sen päällä reunassa noin 3cm leveälti yksi kerros Wieselbrownia (9884) ja sitten tipoittain Temmokubrownia (9885) reunan puoliväliin siellä täällä. Päällä kaksi kerrosta Botz Plussaa (9020) ja poltto 1240 asteessa 30 minuutin haudutuksella.)

Kuvailen noita muita myyntiin tulevia töitä lisää tänne vähän myöhemmin jahka saan niiden pohjia putsailtua ensin ja stailattua sekä hinnoiteltua ne valmiiksi, mutta tovin se ottaa, kun on hirveästi just muita kiireitä tässä sitä ennen.

And here's everything finished in the kiln. All turned out just fine even tho I'm never completely satisfied a t this point, but that usually changes soon when I recover from all the exitement. The biggest surprise was the Botz Plus test bowl that turned out just smashingly pretty. Too bad the glaze layers keep on pinging even tho it's been hours out of the kiln and it makes the piece for decorational use only. (I think the Plus is not food safe anyways so no biggie).

(And FYI if interested the glazes I used inside this bowl were: one layer of Botz 9866 (Driftwood) all around, one layer of Botz 9884 (Wieselbrown) 3cm band on the rim and Botz 9885 (Temmokubrown) scattered drops halfway down the rim and two layers of Botz Plus on top. It was then fired at 1240C with a 30 minute soak.

Huisin jännittävä lasituspoltto ennen

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

No nyt on eilettäin lastattu ensimmäinen satsi näitä pitkään jo itsekin odottamiani töitä uuniin lasituspolttoa varten. Tässä taas kuvat uunilevyttäin alhaalta ylös ja sormet ristiin, että muistan huomenna ottaa kuvat valmiista ylhäältä alas samalla kun puran ne uunista. (Siinä intopäissä voi helposti unohtua!) Tästä tuli melkoisen jännittävä lasituspoltto, kun tuolla on seassa muutamia sekä herkkiä juttuja, että uusia kokeiluja enkä yhtään tiedä mitä odottaa, kun seuraavan kerran ne sitten näen.

Näyttävät väreiltään vielä varsin pastellisilta ja heleiltä, mutta toivon mukaan sitten valmiina taas kivan erisävysiltä ruskeilta. Seassa toki vähän valkoista ja ainakin yksi kirkkaanpunainen, mutta kaikista noista vaaleanpunaisista pitäisi tulla sitä suosikkiani harmahtavan beigeä.

Hiukan jännittää millainen tuosta isosta simpukkakulhosta valmiina tulee, mutta ei niinkään värien osalta, sen kun lasitin ihan vaan valkoiseksi sisältä ja harmaanruskeaksi ulkoa, mutta siksi, että pysyykö se läjässä vai tuleeko siihen halkeamia, tuo muoto kun aika erikoinen siinä on. Ja sitten siinä sen vierellä on tuo vaalea merisiilikulho lasitettu sellaisella lasitteella, joka tekee kuunpintaa muistuttavan kraaterimaien pinnan ja se jännittää, että valuuko se ja jääkö koko kulho kiinni levyyn tuolla, kun en rohkeuspäissäni laittanut mitään sen alle. 

Viimeisellä levyllä on sitten nuo huikeat simpukkakorit, joista yhden onnistuin jo ennen raakapolttoa vahingossa tietenkin rikkomaan. Nämä kaksi selvisivät tänne asti ja toivottavasti tulevat uunista ehjinä uloskin (tämäkin jännittää, kun tuo kahva on niin kierteinen). 

Ja sitten jännittää tuo niiden vierellä oleva isompi kulho, joka sai ulkopintaansa sen perus-harmaanruskean, mutta sisäpintaan tein pienen testin parilla eri ruskealla ja valuvalla lasitteella ja siitä voi tulla jotain huikean hienoa tai huonoa riippuen siitä, miten ne tuolla poltossa sekoittuvat valuessaan ja valuvatko tarpeeksi vai eivät.

Olin kotona mittaillut muka tosi tarkkaan, että mitä tuonne uuuniin saan mahtumaan ja kun täytettiin niin noin paljon jäi vikalle levylle vajaata. Onneksi tuolla polttopaikassa on aina muidenkin töitä mitä poltella, niin saatiin hyötykäytettyä tämä tila oikein mallikkaasti kuitenkin eikä tarvitse hukata energiaa tyhjän lämmittämisellä.

Ja lopuksi jännittää se, että saankohan ensi yönä unta laisinkaan, kun näiden valmiina näkemistä niin odottelen.

Loaded the kiln for glazing and am a little nervous of the outcome, since there's new delicate forms and some glaze options that might be a huge success or a big mistake. We will see tomorrow how all turned out and hopefully I can sleep tonight anxiously waiting the results.

Savitöiden raakkaamista uunia varten

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

On keittiön pöytä ollut eilen ja tänään aivan täynnä viimeisteltävää uuniin raakapolttoon matkalla olevaa keramiikkaa, jota olen ottanut esille tuolta työhuoneen kaapista, missä ovat olleet piilossa tätä hetkeä odottelemassa osa jo kesästä asti. Siinä on kiva kokoelma muutaman tuoreemman inspiraation tuotoksia sekä vähän tilaustöitä ja tietysti hyllyjen täytettä tulevaa joulusesonkia varten.

On tulossa simpukka-astioita taas sekä apuvälineitä tiskaukseen ja tietysti noita kivoja merisiilikulhoja eri muodoilla. Testaukseen on menossa myös vähän isompaa merisiilikulhoa ja yksi tuollainen liehuhelmainen uniikkikulho. Suunnitelmissa on testailla osaan myös vähän erilaisia lasitustekniikoita ja onkin jo nyt vähän perhosia vatsassa siitä, että mitenköhän ne sitten onnistuu, vaikka raakapoltoon on tämä kasa vasta tästä menossa.

Viime hetken inspiksiä on tuolla tuo testi kynttilanjalkaan laitettavaa lehtimansettia, jotka kuvissa kyllä iloisesti nurinpäin. En vielä ole edes keksinyt miten sen saisin nätisti lasitettua ilman, että ihan hirveästi paistelisi paljas savi sitten. Pitänee testata jotain telinettä tälle uunissa sitten tai kokeilla jollain tosi vaalealla lasittaa, jolloin sen puute paikoin ei haittaisi. No aika näyttää.

Sitten tuolla on menossa testaukseen tuollaiset savesta tehdyt kalustevetimet. Alkoi nimittäin kovasti kiinnostella, että voisivatko tällaiset sirohkot toimia käytössä vai pitäisikö olla paksummat ja robustimmat. Näitä olin ajatellut oman vaatekaappini oviin, jos onnistuvat.

Ja uuniin menossa on tietysti myös tuo jättiläissimpukka-hurmokseni, joka muuten on jo kolmas versio jonka silloin tein, koska se ensimmäinen ei mielestäni sitten toiminutkaan tarpeeksi hyvin ja tein toisen, joka sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. Sitten säädin muottiani ja tein tämän kolmannen, jonka ajattelin nyt poltattaa, vaikka ne kaksi aikaisempaakin tuolla vielä tarjolla olisi. Katsotaan miltä näyttää sitten kun lasitteet on saatu päälle niin päätän sitten palaanko aiempiin vai pilkonko takaisin saveksi ne sieltä.

Mutta nyt tuli sellainen tenkkapoo tässä illankähmässä noita pakatessa, etten saakaan ihan kaikea mukaani huomenna sillä uuniin ei millään mahdu niin paljon tavaraa, kun täällä valmiina olisi, joten joudun vielä raakkaamaan jotain pois kyydistä. Mutta eipä niillä hätää ole odotella sillä kerkiän varmaan loputkin tässä lähiviikkoina sieltä valmiiksi kuitenkin poltatella

.

On the way to the bisque. My latest inspirations of clay. A lot of sea-themed and some to fill my shop shelves for the upcoming christmas season.

Haisulikaapin tilalle

Kävi sitten niin tämän kirjahyllysen alkuperäisen alakaapin kanssa, että heivasin sen kaatopaikalle. Sen omituinen haju pisti kaikista peittely-yrityksistäni huolimatta nenääni päivä päivältä enemmän ja enemmän enkä vaan kestänyt sitä enää. Pistin kaapin ensin ulos tuulettumaan ja siellä kosteassa se haju voimistui aivan älyttömäksi, joten ei ollut vaihtoehtoa muuta, kun silputa se palasiksi ja viedä kiertoon ja askarrella tilalle uusi materiaaleista missä ei ollut mitään omituisia myrkyn hajuja.

Niitä löytyi onneksi omista nurkista sen verran, että muutamassa tunnissa oli tämä uusi kaappi läjässä ja maalattuna ensimmäiseen kertaan. Tämä ei ole ihan yhtä näppärä, kun edeltäjänsä siltä osin, etten jaksanut oikeaa laatikkoa tuohon kiireissäni rakennella vaan tein tuollaisen valelaatikon, mutta kaappinovi toimii ja kaapissa voi säilyttää tavaraa, jos tarvitsee.

Minun mielestä tästä uudesta tuli aivan pätevä ja nätti ja se toimii tuon hyllykön alla just niin kun pitääkin, mitoiltaan kun ihan samanmoinen on. Parasta kuitenkin ehkä se, että nyt on ihmeelliset hajut tyystin poissa eikä tarvitse enää harmitella niitä ja voi keskittyä ihailemaan hyllykön tavaroita ja asetelmia niin kun pitääkin.

I made this new cabinet under this shelve cause the original cabinet had a weird smell in it that I could not stand. It even worsened when I took it outside to get some air, so I took it straight to the dump and made a replacement of the parts I found in my garage.

Hiottu akaasiapöytä

No nyt on uusi olkkarin pöytä alustavasti hiottu, paitsi laatikot vielä odottelee vuoroaan. Sattui sitten tietenkin ihan älyttömän harmaa ja pimeä päivä tämän dokumentoimiseen, jotta ei näy ihan selkeästi minkä värinen tuo nyt on, mutta en malttanut olla silti sitä tänne kuvaamatta jo.

Tosi mukavalta se tuossa sohvan edessä jo näyttää, vaikka just huomasin kuinka noiden jalkojen kapeimmat alaosat hukkuvatkin tuonne mattoon ja saavat pöydän näyttämään vähän pönäkältä (mitä se kyllä oikeastikin on).

Akaasia on joskus tuollaista kivan raidakasta ihan vaaleasta ihan tummaan ja tietenkin tässä pöydässä sitä on kauttaan ja eri sävyjä löytyy pinnoista runsaasti. Huvittavin lienee tämä kahdesta erivärisestä palasta tehty jalka, jonka molemmat sorvatut kyljet ovat melkein niistä ääripäistä.

Kannen pinnassakin on tuollainen aivan tummanruskea raita, koska paloista se on tämäkin kasattu. Mutta varsin ison muutoksen teki petsilakkojen poistaminen pöydän väriin silti ja ilme muuttui aivan huimasti paljon kivammaksi, kun mitä se siinä punaruskeassa oranssiudessaan vielä eilen oli.

Nyt pitää vaan hetki ottaa ja miettiä, että mitä tälle nyt tekee sitten. Tavallaan haluaisin tästä aika vaalean, mutta just nuo isot värierot tekevät siitä tosi haastavaa, mutta tummanakin voisi olla ihan kiva lookki tässä kyllä... Täytyy siis katsella tuota nyt ensin jonkun aikaa noin ja kokeilla sitten johonkin huomaamattomaan paikkaan erivärisiä vahoja ja katsoa, miten se noihin sävyihin vaikuttaa ja millä saisi kaikista kivoimman lopputuloksen.

Kastelin tässä tuossa ylemmässä kuvassa pintaa vähän vedellä, jotta sen luontainen punakkuus tulee paremmin esiin, koskapa näin harmaassa lokakuun valossa se ei tuosta hiotusta pinnasta näissä kuvissa niin hyvin näy. 

Nyt van ne laatikot hiontaan ja vetimet vaihtoon, jotta saadaan viimeisetkin rippeet pois muistuttamasta siitä millainen tämä ennen oli. Ja hauskaa, että tuota voi nyt jo tuossa kuitenkin käyttää, pitää vaan olla varovainen, ettei rötäise tuohon pintaan nyt mitään mustikkaa tahi muuta värjäävää ihan raaka kun nyt on.

And the first round of sanding is done, it really made quite a difference to this table to get rid of most of the reds and oranges even tho the wood still has those tones in it, but more subtle.  The drawers are still waiting their turn to be sanded and I need to change the pulls on them to remove the last memories of it's former look. I also need to figure out if I want this to be light or dark wood and test out a few waxes and stains to see what would make the best result for my liking.

Meanwhile we are going to start using this here, just need to be careful not to stain it with any food or snacks, before it's finished.