Takapihan kukkaraportti syyskuulta

Tänään oli niin nätti ilma, että päätin kuvata takapihalta syyskuun kukkaraportin vähän etuajassa, sillä ensi viikoksi on taas ennusteissa paljon viilenevää ja sadetta, että nyt alkaa varmaan olla viimeiset hetket suurimmalle osalle tämän kesän viherryksestä täällä, paitsi tuolle isolle kimikille, joka sen kun vaan rehevöityy eikä ole vielä alkanut edes nuppujaan availla. Täällä on tosissaan menyt iso osa kasveista koko kesän parempiin suihin, mutta kimikkiin ei ole koskenut mikään, joten sinäkin suhteessa tosi kiva kasvi on se.

Seinustan kukkalaatikossa elellään jo aivan kukintojen lopumetrejä, mutta purppurapunalatvat ne vielä kiinnostelevat kimalaisia. Silloin kolmisen viikkoa sitten istuttelemani asterit koittavat vaivalloisesti siellä availla harvoja nuppujaan ja salvia on jo kadonnut melkein kokonaan, mutta tuosta soralta tuonne siirtelemäni sormustinkukkien alut vaikuttavat ihan siltä, että ensi suvena niistä tulee tuonne tosi komeat kukkijat. 

Keskiosan kukkapenkissä on edelleen pari salkoruusua vielä urheasti pystyssä ja kukkii minkä repaleisilta terälehdiltään vaan kykenee. Niiden kupeeseen on ilmestynyt varsin nätti harmaamalvikki ja kaikkien yllätykseksi tuo iso lilja, vaikka luulin, että ne on ajat sitten tältä pihalta jonnekin jo kadonneet. Mutta eihän niitä erota, jos kaikki kasvaa tuolla vähän miten sattuu ja sateet kaatavat suuremmat siihen päälle sitten. Kiva kun on säilynyt tallella kuitenkin.

Keittiön ikkunan alla olevassa penkissä on kukkivia jäljellä vielä suopayrttiä, kellopeippiä ja tähtiputkea, tosin enää aika vähänlaisesti ja reunojen yli maata viistäen, niin kun nyt tämän kesän teemana on ollut. 

Kovin suurta tuoksuhernesatoakaan en ole noista kolmesta taimestani saanut, mutta kyllä se muutamakin oksa maljakossa ihan nättiä on ollut ja taas sain kolme tuolta mukaani tälläkin reissulla.

Että ihan on ollut hyvä kukkakesä täällä, mutta suunnitelmat ovat jo käynnissä siitä miten ensi kesänä laitetaan tukia tuonne penkkeihin ja istutellaan ehkä vähän kärhöjä tuonne missä tuoksuherneitä nyt oli ja kesäkukkia laitetaan mahdollisesti itse kasvamaan sitten alkukeväästä, koska olishan se nyt kiva, että kukkisi oikein runsaana koko kesän sitten.

My backyard in september. Still something blooming here.

Hortensioiden säilömiskoe

Sain eilen koiralenkillä yhden talon pihasta kimpun ihania, viimeisillään kukkivia hortensioita ihan ilmaiseksi. He olivat jättäneet niitä kadun varteen kulkijoille kimppuina samoin kun omenoita, joita ihmiset auliisti noin jakelevat tähän aikaan vuodesta. Minusta erittäin hauska idea pistää myös kukkasia tarjolle, jos omiin tarpeisiin on liikaa. Ainakin tämä yksi koiranulkoiluttaja tuli näistä todella iloiseksi!

Nuo lahjahortensiat tulivat myös todella hyvään saumaan, sillä olin instagramista juuri viime päivinä nähnyt tosi monia inspiroivia videoita kukkien kuivattamisesta / säilömisestä glyserolin avulla ja niinpä tänään heti ensi töikseni kävin apteekista pienen pullolisen tuota ainetta hankkimassa, jotta voin tuota tekniikkaa näihin itse kokeilla. 

Monissa ohjeissa neuvotaan halkomaan kukkien varret, että ne imevät paremmin nestettä, mutta näin myös pari videota, missä piestiin varret vasaralla risaksi ja koska helpolla tykkään päästä niin otin vasaran käteen ja pistin paukutellen. 

Sitten laitetaan yksi osa glyserolia ja kaksi osaa hyvin lämmintä vettä ja sekoitettiin ne maljakkoon huolellisesti. (Joissain ohjeissa sanotaan, että voi käyttää myös ihan kiehuvaa vettä, mutta päätin kokeilla ihan vaan hanalämpimällä, katsotaan mitä siitä tulee.)

Ja lopuksi nuo rikotut varret työnnetään sinne glyseroliveteen ja sitten vaan odotellaan. Näiden pitäisi noin viikossa tai reilussa olla imaissut nuo glyserolit itseensä ja siten mennä vähän vahamaisiksi ja säilyä sitten kuivakukkina tosi pitkään. Ans kattoo kuinka tässä käy!

Tried for the first time to use glycerin to preserve flowers. Will see what happens.

Syysasetelma tyynyistä ja klapeista

Niin on kesän jälkeen ekan kerran täytetty olohuoneen klapiteline, vaikkei nyt ihan vielä tarvitse tulia alkaa takoissa polttelemaan. Hyvä se on kuitenkin varautua ajoissa, että on telineet täynnä, kun sen aika sitten  koittaa.

Tuohon klapitelineen vierelle syntyi uudesta korilöydöstä ja terassisohvan tyynyistä vähän puolivahingossa tuollainen hauska pino ja nyt tuo kokonaisuus näyttää minun silmiini niin mukavan kodikkaalta, että saa ehkä ollakin vielä tovin tuossa noin.

Olin nostellut nuo tyynyt turvaan porstuasta, kun ilmat viilenee ja ne kosteutuisi siellä muuten liikaa. Meinasin, että pistän pesuun ja talvisäilöön, mutta jospa en ihan vielä, jos sieltä vaikka vielä tulisikin semmoisia ilmoja, että voi terassisohvalla niistä istuksia nautiskelemassa. Tässä ovat paremmassa tallessa sitä varten kun siellä kylmässä porstuassa.

Ja tämä uusi korilöytö näyttää niin nätiltä niiden alla!  Olen siis aina unelmoinut, että joskus löytyisi joku nätti koriarkku, joka kestäisi myös istua ja tämä kaunokainen pisti samoin tein raksin molempiin ruutuihin. Hinta oli kovin tyyris neljä kymppiä, mutta mietin, että tämmöiset maksavat varmasti paljon enemmän uutena, joten aika halpahan se siihen verrattuna oli. Nahkaiset kahvat ja lukot ja kaikki. 

Arkun päällä kasan alimpana on myös kiva raidallinen istuintyynylöytö ensi kesää varten samalta reissulta seitsemällä eurolla ja molemmat nämä ostelin ihan tovi sitten Keravalta Oliverin kirppikseltä.

Kokonaisuuden kruunaa tason päälle asteltu led-kynttilä, kuivakukkaset sekä tuommoinen mikälie kuivattu kurpitsa, jonka olen josku jostain ihan vaan syyssomisteeksi ostellut. 

Kivan kotoisan syksyinen asetelma nyt tässä olkkarissa, just sopviva sohvalta tuijotella.

Got that new rattan trunk and the stripey pillow from fleamarket and stuck them by the firewood storage to wait when I decided to bring all the deck pillows inside and piled them on top. Looked so cozy that I'm going to keep it that way for a while.

Ystävän savimaalit Habitaressa

Piipahdin eilettäin Habitaressa ja kävin tietenkin samalla ihailemassa ystäväni Parolan aseman Katjan savimaaliseiniä, jotka hän on maalannut tähän Build Lab osastolle. Sieltä löytyy neljästä eri huonetilasta neljää erilaista ja upeaa Katjan kehittämää maalisävyä, joista näissä kahdessa alemmassa kuvassa on nimeltään Havu.

Katja innostui savimaaleista jo muutama vuosi sitten niitä paljon tehtyään ja käytettyään ja päätti kehitellä itse parhaimman mahdollisen maalireseptin ja sitä kautta sitten päätyi perustamaan Savean ja alkoi myymään näitä valmiita maalisekoituksia sekä aineisosia ja työvälineitä saviemaalien tekemiseen. muillekin. Katja pitää myös muutamia kertoja vuodessa ihania savimaalikursseja, missä pääsee kokeilemaan ja opiskelemaan hänen opastuksellaan savimaalien saloja,

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Hunaja.

Maalit Katja valmistaa täysin käsityönä ekologisissta ainesosista. Maali on kokonaan muoviton ja hengittävä ja siitä tulee seiniin ihanan eläväisen samettinen täysmatta pinta. Se ei myöskään sisällä mitään säilöntä- tai homeensuoja-aineita tai VOC-yhdisteitä. 

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Harso.

 

Joten jos haluat sisustaa seinäpintasi ekologisuuden lisäksi myös kesävästi ja vastuullisesti on Saven savimaalit tehty juuri sinulle. Käy ihmeessä tutustumassa osoitteessa savea.fi tai jos piipahdat Habitaressa niin Build Labin löydät osastolta 6h60.

Ja jos olet menossa piipahtamaan niin tuolta Build Labin hyllyltä löytyy myös pari todella kaunista Savean värimallikirjaa, mistä voi käydä vilkuilemassa livenä muitakin sävyjä, kun vain niitä mitkä sieltä seinistä löytyy. Katja on myös itse paikalla tuolla osastolla kaikkina muina messupäivinä paitsi sunnuntaina, joten voit käydä nykäisemässä häntä hihasta ja saada savimaaliesittelyn itse tekijältä itseltään.

P.S. Ja tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan vain ystävälle ihan ilman mitään taka-ajatuksia spontaanisti tehty somenostatus!

P.P.S. Ja lopuksi tällainen ihana kuva samalta osastolta ja ajatus, että pitäiskö sitä alkaa pitämään kylpyammeessa kukkia, kun se kerran näyttää näin syötävän hyvältä? Ehkä!

Muistitaulu ja tähtilyhty

Lupailin aiemmin kuvata tänne blogiin tämän lehteen tekemäni diy-muistitaulun ja tässä se nyt on portaikon seinällä maailman ehkä huonoimmassa, mutta varsin nätissä paikassa. Huonoimmassa siksi, kun ei se tuossa oikein muistitauluna voi olla, kun siitä aina niin nopsaan ohi kuljetaan ja alempaa portaista ei näe juuri lainkaan mitä siinä on. Siksipä siinä on edelleen nuo kuvauksessa käyttämäni rekvisiitatkin paikoillaan, kun en ole huomannut siihen mitään uutta laittaa.

Sen kanssa tuolla roikuskelee alkukesästä Vintedistä ostelemani ihana tähtilyhty joulua varten. Se on ollut hyvässä paikassa koko ajan ja saattaa jäädä vielä jouluksikin tuohon, kun nin hauskalta siinä näyttää. Kokeilin siinä silloin alkukesästä jo vähän kynttilää (led-sellaista) sisällä ja se tekee kyllä tosi hienot valoläikät tuohon portaikon seinille. Oikein juhlavat.

Ja lopuksi tällainen todella hähmäinen kännyräpsy antamaan tarkempaa osviittaa siitä missä tuo muistitaulu tällä hetkellä sijaitsee. Näyttää ihan nätiltä, mutta kuten sanottu ei kyllä toimi laisinkaan tarkoituksessaan tuossa (eikä muuten tuolla viereiselläkään seinällä). Olenkin alkanut pohtia, että pitää varmaan myydä se pois, kun ei tässä talossa oikein ole sille tilaa tai paikkaa missään alakerrassa  ja tässä sekä yläkerrassa se menisi ihan vaan hukkaan. Että olis ehkä kivampi jonkun muun kotona.

Mutta onni on tuo hieno tähtilyhty! Terkkuja sen myyjälle vielä tätäkin kautta ;-)

Have this memo board I made hanging here in the staircase since I have no other place for it and with it I got this really pretty star lantern that I got earlier in the summer for x-mas. 

Mommilan kyläpuoti

Olen jo monta vuotta tiennyt tästä paikasta Hausjärvellä nimeltä Mommilan kyläpuoti ja seuraillut heitä somessakin, mutta nyt vasta satuin olemaan ajoissa lähimaastossa niin, että ehdin siellä piipahtamaan ja voi kuulkaa ettien, että mikä paikka tuo onkaan! 

Niin paljon olen ihaillut kuvista heidän ihanaa kyläkauppamuseotaan ja nyt kun vihdoin sinne itse paikan päälle pääsin, niin sitä ihailua ja ihmettelemistä riittikin sitten ihan olan takaa. Tässä muutama intopäissäni napattu kännykuva tuosta suloisesta aikakapselista menneeseen:

Olen itse jo tarpeeksi vanha muistamaan suuren osan noista karkkipakkauksista ja voi kun saisi nyt maistella tuollaisen PAX-pastillin vielä... Hyvin muistan miltä sen kulmikas muoto tuntui suussa ja makukin aika hyvin vielä mielessä, vaikkei ihan lempparini lapsena koskaan tuo ollutkaan. 

Tuolla oli niin kiva katsella noita näytteitä eri aikakausien tuotteista muistakin, kun vain niistä mitä itse lapsuudestani muistan. Tykkään ihan tosi, tosi paljon entivanhaisten pakkausten estetiikasta itse kauppojen ja niiden kalusteiden estetiikasta nyt puhumattakaan.

Ja siten siellä pihalla odotti tällaista entivanhaisten kauppojen ihailijaa ja lapsuuden muisteloitsijaa yllättäen tällainen  aivan huikean hieno vanha kauppa-auto museo! Ihan meinasi kuulkaa järki lähteä päästä onnesta, kun tämän näin, kun en tällaisesta ollut edes tietoinen, että täällä on.

Kauppa-autossa olen itsekin päässyt lapsena monesti ostoksia tekemään ja aivan mielettömän pähkinöinä olin kun tämän valikoimia tuolla tutkin. Oli paljon tuttuja pakkauksia ja  nostalgisia merkkejä menneiltä ajoilta, joita ei enää mistään saa. Onneksi olin just syönyt tuolta kahvilasta niin hyvän pullan (todella lämpimästi suosittelen heidän pulliaan, oli just sellaista KUNNON käsin leivottua OIKEAA pullaa!), ettei ihan vesi kielellä tarvinnut tuolla esim. noiden kaakao- ja karkkihyllyjen plekseihin kuolata, mutta kyllä alkoi tehdä Viri-kaakaota vähän mieli, nyt kun näita kuvia tässä kotona katselen.

Mutta on siellä hei paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, kun vaan nämä kauppamuseot. En vaan nyt viitsinyt ihan kaikkea tänne kuvata, että jää niitä yllätyksiä sitten siellä käyville enemmän. Heillä on siellä kesän mittaan myös paljon erilaisia tapahtumiakin, joista tiedot ja kyläpuodin aukioloajat ynnä muut löytää Mommilan kyläpuodin kotisivuilta ja Facebookista (tekstit linkkejä).

Mutta tästä Uuno Turhapuron aidosta vaatekerrasta oli ihan pakko nappasta kotiin lähtiessä yksi otos ja tuosta parkkipaikan vierellä olleesta ihanasta hunajakukkapellosta. Oli kyllä oikein huikeita nähtävyyksiä nämäkin molemmat.

Käykäähän siis muutkin nostalgiannälkäiset tuolla piipahtamassa, on auki viikonloppuisin vielä syyskuun puoliväliin ennen kun ensi kesänä sitten taas.

Visited this lovely Mommilan kyläpuoti (vintage village store and cafe and so much more) and for a vintage general store lover like me this visit was SO wonderful.