Vielä yksi lintuhäkki

Kun pakkanen hellitti hetkeksi alkoi taas kummasti sisustusjutut kiinnostella mieltä, vaikka nyt kylmenikin uudestaan. Muutaman päivän helpotus jatkuvaan kärvistelyyn oli kuitenkin just tarpeeksi virkistämään päätä ja usko siihen, että pian nämä ovat taakse jäänyttä elämää helpottaa kummasti sietämään vielä muutaman päivän tätä lisää. Niinpä tänään kuvasin vihdoin tämän viime joulun alla itselle lahjaksi ostamani hienon lintuhäkin samalla kun stailasin olkkarin klapitelineen päälle uuden asetelman.

Olin nähnyt tämän monta kertaa käydessäni Keravalla Oliverin kirppiksellä, mutten kuitenkaan raaskinut ostella, ennen kun sitten päätin, että koskapa joka kerta sitä ihailen siellä ja kotona siitä haaveilen, niin kerran se vaan kirpasee ja ostin pois! Hintaa oli 79 euron verran, mutta mielestäni se oli ihan ookoo siihen nähden kuinka hieno tuo on ja kuinka ihanan mielenrauhan sen hankkiminen tänne teki. Tälle on monta paikkaa ja käyttöä täällä enkä voi edes kuvitella, että joskus kyllästyisin tätä tuijottelemaan, niin hieno se on.

Pistin sen kaveriksi tuonne vähän pellavia ja tekemäni unikkomaljakon ja sitten siellä on nuo takanpoltoissa tarvitut eli sytytyspalapurkki, pitkä sytkäri sekä tämän talven innovaationi; nahkaiset klapihanskat, jottei ihan koko ajan tarvitse olla tikkuja sormistaan kaivelemassa.

Jo silloin kun ostelin tämän oli kotona pakko heti täräyttää siihen tuo magneetilla oleva peltiperhonen ja samassa romanttisuuspuuskassa pistin sinne pienet kuparinväriset paristovalot sisälle. Pimeällä se näyttää nyt siltä, kun siellä olisi lauma tulikärpäsiä vankina, aivan mielettämän söpöä!

Tämä oli meillä joulun yli telkkarin vieressä valoineen, missä se meni ihan jouluisesta, vaikka kovasti kesään nuo perhoset ja tulikärpäset liittyykin. Nyt se pönöttää tuossa klapitelineen päällä, enkä malta odottaa kevättä ja kesää, kun saan sen tuonne porstuaani, missä se on varmasti sitten ihan mieletön somistus kaiken vihreyden keskellä.

Got this vintage bird cage as a Christmas gift for myself last year. As I got home put that metal butterfly on it and battery operated fairy lights in it and now it looks like it has captured fireflies inside. So magical!

Valoa kohti keittiössä

Keittiön ikkunoiden likellä talvea viettäneet viherkasvit alkavat vihdoin osoittaa merkkejä elpymisestä, kun auringonvalo tulvii ikkunoista ja niiden lehdet kääntyvät toiveikkaina sitä kohti. Suurin osa noista on siirrelty muualta talosta tuohon ja pidin siinä kasvilamppuakin pimeimmän ajan ylitse, mutta mikään ei piekse oikeaa päivänvaloa ja sen kyllä huomaa.

Vielä pari viikkoa sitten sai enimmäkseen poimia kellastuneita lehtiä ja lupailla noille, että kyllä se pian helpottaa taas ja nyt voin vihdoin pitää tuon lupaukseni. Olisipa se minullekin yhtä helppoa, että riittäisi tuo valo piristämään, mutta niin kauan kun nämä tiukat pakkaset jatkuu on peli kohdaltani valitettavasti menetetty. Että älkää siellä ihmetelkö miksi nyt niin harvakseltaan tänne postailen, kyllä se minunkin luovuus alkaa kukkia sitten taas, kunhan tästä kylmyyden ikeestä pääsen.

Onneksi se kylmyys ei näihin huonekasveihin vaikuta, nämä kun eivät niin muutaman asteen lämpötilaeroista välitä. Nyt alan nyppiä noita viimeisiä kellastuneita tuolta samalla kun ihailen niitä uusia pieniä lehtiä, mitä nuo puskee. Muutama noista on myös jonossa tänä vuonna mullanvaihtoon ja pääsevät isompiin ruukkuihin jahka käyn ne tuolta kasvihuoneesta ensin vaan heille valitsemassa. Hei hoi kevättä kohti!

Finally the sun shines to the kitchen and all my houseplants can start to recover from the darkness of the fall and midwinter. Me on the other hand need these arctic colds to get away before I can start healing from the complete paralysis it has caused to my imagination.

Simpukkakoristeet hyvään käyttöön

Tässä eräänä päivänä muistin yhtäkkiä nämä viime syksynä kirppistellyt hienot ja vanhat puiset simpukkakoristeet ja siltä istumalta syttyi idealamppu päässäni, että näitähän pitää kokeilla siihen makuuhuoneen uuteen pikkukaappiin vähän tyyliä tuomaan!

Ja koskapa niitä pystyi kokeilemaan ihan naulaamalla ne vaan pikkunauloilla kiinni oviin niin päätin jatkaa kokeilua myös maalaamalla ne samalla kaapin väriseksi, että näen kokonaisuuden valmiina, mutta totuuden nimissä olin kyllä ihan myyty niihin jo tuossa ekan kuvan vaiheessa. 

Ja nyt on kaapin ovissa kivat koristukset, eikä se enää näytä niin platkulta tuossa maalissaan, vaan kohentui ihan päteväksi pikkukaapiksi, joka istuu tuonne nyt tyyliltäänkin kivammin. Simpukat ovat varmuuden vuoksi ihan vain niillä nauloilla kiinni, jos joskus muutan mieleni niistä tuossa, mutta ainakin nyt tuntuu, etten kyllä ikinä niitä pois noista ovista ota.

P.S. Päätin myös olla maalaamatta sitä valkoista pikkukaappia ja tasapainotin tuota värimaailmaa lisäämällä tämän kaapin luo vähän valkoista väriä ja se auttoi silmiäni tottumaan tilanteeseen paremmin. 

The other day I suddenly remembered that I had these two old seashell wood ornaments that I found from a fleamarket last fall and that I could use them to make this wardrobe a little more interesting. Worked like a charm!

Pieni rymsteeraus makuuhuoneessa

Pitkän pohdinnan jälkeen pistin makkarin nurkan uusiksi vaihtamalla siitä kalusteet tällaiseen kivaan kapeaan kaappiin. Kaikkein tarkkasilmäisimmät varmaan hoksaavatkin, että tuo on se vuonna 2016 lapsen huoneeseen rakentelemani kolmiovinen kaappi, jonka otin sieltä nyt pois sen oikeasti vanhan pukukaapin tieltä ja pienensin viikonlopulla kaksiosaiseksi.

Mitään vikaahan siinä alkuperäisessä kalustuksessa tässä tilassa ei sinänsä ollut, enkä tänne lisää kaappitilaa olisi edes kaivannut, mutta kun en halunnut tästä kaapista vielä eroon hankkiutua ja muuta paikkaa ei ulkovarastoa lukuunottamatta löytynyt (vaikka kuinka mietin) niin pistin sitten tähän, eikä se nyt hassumpi ole, vaikka tuo seinä onkin nyt kokonaan täynnä kaappeja. Onpahan tilaa säilöä vaikka niitä joululyhtyjä kesän ajaksi sitten.

Kaappi istuu mitoiltaan kaksiosaisena just kivasti tähän lokoseen, vaikka vähän syvempi onkin kun nuo muut kaapit sen vierellä Se on myös tarpeeksi kepeä, jotta siihen sai pyörät alle sillä tuossa takana olevaa komeroa käytetään kerran tai pari vuodessa (siellä on virallisia pukuja ja juhlamekkoja, joita ei niin usein tarvita, mutta pitää roikkumassa säilyttää. Komero on ainoa tankokaappi koko taloudessa.)

Maalasin kaapin uusiksi harmaanvihreällä ihan vaan, koska sitä alkuperäistä maalia ei käsillä enää ollut ja se oli ehkä vähän liian vihreää tähän muutenkin vihreään huoneeseen. Väri on nyt ihan ookoo, mutta silmäni ei ole vielä ihan hyväksynyt kappia tuonne noineen ja mietin vielä voisiko sille tehdä jotain muutakin, mutta toistaiseksi en ole vielä keksinyt mitä se voisi olla. 

Hetken kauhistelin myös sitä,kun peilit tuosta lähtivät, että missäs nyt peilaillaan, mutta iso peili löysi eteisestä vielä paremman paikan itselleen ja sitä ovaalia en oikeastaan ikinä peilailuun tässä käyttänytkään (se menee myyntiin, jos jotakuta se kiinnostelee) joten ihan hyvin pärjään tässä huoneessa ilmankin.

Vielä jäin suunnittelemaan myös tuon vaalean omatekoisen pukukaapin maalaamista vähän hillitymmäksi. Olen tykännyt siitä tähän asti ihan noinkin, mutta nyt kun tästä häipyi se vaalea lipasto niin se näyttää yksin vähän silmiinpistävältä. Lisäksi tuo industriaali tyyli on mennyt niin lujaa pois muodista täällä, että toimisi ehkä paremmin ilman noita numeroita ja kulutuksia tuossa muutenkin.

Ja lopuksi vielä muutama kuva siitä kaapin pienentämisestä. Oli muuten helppo homma, kun kaikki osat oli nätisti ruuveilla kiinni. Hyvin olen osannut silloin 2016 rakennella.

I made this wardrobe back in 2016 for my sons room. Since he moved out years ago and didn't need it anymore we used it ourselves as is until the other day when I swapped this with the real old locker that I like better. And since I needed to figure out what to do with this one I decided to take it apart and make it smaller so I could fit it to the other bedroom.

Talviporstua tammikuussa

Siivoilin porstuasta joulusomistusten jäljiltä vähän enimpiä havuja pois, mutta jätin vielä lyhdyt, kävyt ja lisäsin tuon vasta putsatun lintuhäkin. Päätin, että tämä saa nyt olla porstuan talvityyli, kun ulkona pakkanen taas paukkuu ja lunta hiljalleen sataa. Turha vielä tähän kylmään tilaan mitään muutakaan laittaa, kun muratti-parkakin on jäätynyt  ruukkuunsa. 

Lyhdyt mielestäni kuuluvat talveen niin kauan kunnes päivät alkaa kunnolla pidentyä ja koskapa noissa led-kynttilöissä vielä osassa virtaa riittää niin olkoot siellä ainakin siihen asti kunnes tyhjenevät kokonaan kaikki.

Uusi häkkilöytö näyttää varsin söpöltä tason päällä ja sen yläpuolella roikuskelevat pienemmät häkit tavallan toivottivat sen tervetulleeksi seuraansa tyylinsä puolesta. Väri meni vain maalinpoistoaineiden jämien kuivuttua sen pinnasta hieman tuollaiseksi valkaistun näköiseksi, joten ehkä vielä jossain kohti hion tuota hiukan ja mahdollisesti laitan jonkun puuöljyn siihen suojaksi, ellen sitten vallan laiskistu ja päätä tykätä siitä noin. 

Muuten porstuassa näyttää mielestäni aika talvisen kivalta, vaikka tämä sisustus toimii kyllä ihan yhtä hyvin kaikkina muinakin vuodenaikoina, kun se ei suurimmalta osaltaan oikein koskaan muutu. Mielessä on kyllä ollut, että josko vähän vaihtaisi tuolta noita jatkuvasti siellä olevia koristuksia, kuten ainakin tuon talolyhdyn, jonka hyvinkin voisi ottaa kesäkaudeksi sieltä pois. Myöskin sen alla oleva lasilaatikosto on ollut tuolla aika turhake, jolle varmasti keksisin paremman paikan jostain muualta.

Mutta kiva on, että  lumi ulkona tekee päivistä vähän valoisampia vaikka taivas edelleen pilvessä onkin. Porstua näyttää niin kivalle viime kesänä uudistetuissa väreissään ja pakkanen taiteilee myös aika hienoja kuoseja noihin tiivistämättömiin ikkunoihin. Mielestäni hienoimmat oli pari viikkoa sitten, kun suurimmassa osassa noita ruutuja näytti tältä:

Cleaned out most of the greenery from christmas but left all the pinecones and lanterns in this little porch. I call this the winter style now. 

Kolmen euron lintuhäkki

Tein pari päivää sitten tästä paikalliselta Helmi-kirppikseltä tosi hienon löydön, nimittäin tällaisen upean vanhan lintuhäkin kolmella eurolla! Tokikaan se ei ehkä ihan näin hieno siellä pöydässä ollut, vaan vähän räväköimmillä väreillä varustettu, mutta minäpäs tein tälle pienet taikatemput maalinpoistoaineella ja pistin tämän ihan uuteen uskoon.

Alunperin väritys oli hyvin tällainen reggae-tyyppinen ja paikoin tosi kulahtanut, etten kyllä yhtään ihmettele, että myyjä tämän kolmella eurolla eteenpäin laittoi - selkeästi eroon halusi päästä. No onneksi minä osaan katsoa tuollaisten värisekoitusten ohitse ihan sujuvasti ja näin oitis tämän potentiaalin ilman noita räläköitä sävyjä.

Käytin tähän tätä viimeksi jo kehumaani maalinpoistoainetta ja se hoiti hommansa taas niin mallikkaasti ettei melkein tosikaan. Vajaa pari tuntia kelmun alla kun antoi vaikuttaa sai maalit kaavittua irti yhtä helposti, kun voin  kuivan leivän päältä. Niin ihastuttava tuote kyllä kertakaikkiaan. (Ja toim. huom. ihan omilla rahoilla ostettua purnukkaa tässä edelleen mainostelen.) 

Jätin tuon häkin puupinnan ihan noineen, enkä liikoja sitä lähtenyt putsailemaan, koskapa se tuollaisena vähän valkopestynä näytti mielestäni just oivalliselta. Tästä tulee niin ihana somistus sitten kevätporstuaani kesästä vielä puhumattakaan.

Ja hauska yhteensattuma, että tämä tuli vastaani sillä olin just viime vuoden puolella ostanut itselleni joululahjaksi paljon kalliimman, mutta todella nätin tällaisen vanhan lintuhäkin (jota en vielä täällä ole kerinnyt esitellä, mutta kaikki aikanaan). En ollut ajatellut, että se kaveria tarvitsisi, mutta eihän tällaisia nyt voi vastustaa varsinkaan kun noin halvalla vastaan tulee. 

Got this old and really ugly little fird cage for only three euros from the local fleamarket. I saw behind the worn out paint job and remoed it as soon as I got home. Now I think it looks like a totally differend cage and will be so pretty in my porch when the spring comes.

Pukukaapin paluu

Meillä on yläkerran isossa makkarissa majaillut syksystä asti siskolasta meille muuttanut kaappi, joka on odotellut siellä, että minulla olisi sopiva hetki ja inspiraatio sipaista siihen uusi maalikerros pintaan, edellisen ollessa meille vähän liian tumma ja kaapin yläkertaan kantamisesta ihan naarmuilla.

Olin miettinyt uutta väriä tosi tarkkaan, mutta sitten kun se inspis vihdoin iski päätin mennä siitä mistä aita on matalin ja käväisin ostamassa nopeasti kuivuvan ja maailman helpoimmin sillä hetkellä saatavilla olevan maalin ja pistin sutien välittämättä siitä, että tämä ei ehkä ole se lopullinen sävy mikä kaappiin jää.

Ja yhden illan uurastuksen jälkeen kaappi on taas vaalea, niin kun se joskus aiemminkin on ollut, sillä tämä kaappi on ennenkin ollut asumassa meillä, vaikka siskon kaappi onkin pääasiassa ollut. Olin tästä kaapista aiemmin ottanut mallia niihin omatekoisiin pukukaappeihin, kun luulin, etten enää ikinä tällaista tänne saa, mutta niin kun näkyy toisinpa kävi! 

Rakastan tätä kaappia yli kaiken ja kun sisko ilmoitti, että se olisi nyt minulle tulossa otin se oitis vastaan miettimättä yhtään, että mihin sen saan täällä tungettua, kun joka paikka oli jo valmiiksi täynnä kalustusta, mutta päätin sitten luopua tässä ennen olleesta omatekoisesta kaapista tämän tieltä, että saan tämän hyvälle paikalle ja käyttöön. Sitä omatekoista en arvosta yhtään samanlai kun näitä aitoja vanhoja. (Ja sillekin löytyy kyllä toimi tästä huushollista vielä, tosin vähän modifioituna vaan ensin.)

Tässä on niin ihania yksityiskohtia ja detaljeja joista tykkään tosi paljon, kuten nuo tuuletusaukot ovissa ja vanhat metallisalvat. Saranatkin just niin kun pitää ja tuollaiset shaker-tyyppiset ovet.

Tässä on parhautta myös se, että nyt tässä on alkuperäisen historiansa lisäksi myös paljon meidän siskosten historiaa, ainakin noiden maalikerrosten, valumien ja omatekoisten hyllyjen muodossa. Jokainen uusi kolhu ja klompsukin on historiaa myös. Tosin nyt tässä on niin paljon maalikerroksia, että yksi ovi täytyy painaa kiinni, joten joutunen siitä vähän poistamaan niitä aiempia ja maalaaman vielä uudestaan, mutta teen sen sitten kun päivät sen verran valkenee, että voin säätää tämän sävyn loppuun. Nyt on pääasia, että kaappi saatiin käyttöön ja tavarat sen sisälle hyvään järjestykseen eikä ympäri huonetta niin kun noissa ennen-kuvissa on.

Mutta se mikä tässä on nyt kaikista parasta on se, että nyt tämä on minun ihan oma kaappi sillä sisko ei tätä enää tarvitse. Tosin en ole vielä tästä mitään maksanut, kun ei olla vielä edes hinnasta sovittu, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa selkene. Pääasia, että kaappi on taas täällä. <3 <3 <3

Got this old locker from my sister and this time it's going to stay. I've had this here back in 2008, but since it was my sisters locker I had to give it up when she needed it. But now it's here and I'm going to buy it from her and it'll never ever leave this house again! Love it so much!

Changed the color from blue to pale beige but I still need to paint it once more to adjust the tone a bit, cause I think it looks too white now.