Auringon täplittämä kasvihuone

Kasvihuone on ollut kyllä tänä sateisena kesänä oikein oivallinen hengailupaikka, vaikka enimmäkseen se on kyllä ollut varastona päivänvarjoille ja tuolle kangaspäällysteiselle pihalampulle, niitä kun ei ole kovin paljoa ulkosalla raaskinut pitää. Koiranlenkiltä kerätyt lupiinit ja päivänkakkarat tuovat sinne nyt auringonpaisteen kera oikein ihanan kesäfiiliksen, kun vihdoin on vähän kuivempaa ulkonakin.

Tykkään erityisesti tässä tilassa tuosta miten auringonvalo täplittää sitä erilailla eri aikoihin päivästä. Karsittiin hiukan oksia kasvihuoneen ulkopuolelta ja nyt sinne paistelee ihan aamustakin, kun pariin vuoteen ei paljoa auringonsäteet olleet niiden oksien läpi oikein loistelleet. On hauska miten erilaiselta kaikki näyttää, nyt kun valoa piisaa päivän jokaiseen hetkeen, vaikka juuri mikään ei tuolla sisällä olekaan kovin paikkaansa vaihtanut.

Olen varovaisesti keräillyt puutarhasta ja ojan varsilta vähän kukkasia kokeeksi tuonne noiden pellavien seuraksi kuivumaan. Jännä nähdä tuleeko noista kivoja vai muuttuvatko vain rupuisiksi, kun en ole tähtiputkia tai kärsämöitä ennen koittanut itse kuivatella. Muutamia heiniä ja siemen-oksia tuonne olen alkanut keräillä myös, että sitten loppukesästä voi taas porstuaa somistella niillä. 

Kiva on kyllä tällainen kasvihuone, vaikkei täällä kasveja kasvatella, kun vaan kuivatellaan ja nättiä on, vaikka olisikin suurimmaksi osaksi vain varastona.

It has been so rainy this summer that we've used this place mostly to store those parasols and that lamp that has a fabric shade. But today it was nice, sunny and dry to hang out there again and put up some flowers to dry and take some photos.

Pullo ja rikkalapio

 

Löysin perjantaina tämän ihanan värisen keraamisen pullon ja vanhan rikkalapion Femmatorilta Tuusulasta. Bongasin molemmat siinä kierrellessäni, mutta jätin molemmat vielä pöytiinsä sillä pidin ensin kuuden euron kappalehintaa melko kalliina ja ajattelin, että en kyllä osta... Mutta sitten kun olin jo pois lähdössä käännyinkin vielä kannoillani ja kävin hakemassa molemmat itselleni, sillä ihan hullua olisi ollut nämä jättää ostamatta, kun eihän tämmöisiä nyt joka päivä vastaani kuitenkaan tule.

Rikkalapio on jonkun mielestä jo varmaan ihan roskiskamaa, mutta kyllä se vielä toimii ja siinä on niin ihana vanha puinen kahva, että eihän tuollaista nyt voi olla käyttämättä. Siitä tulee oivallisen ihana käytöesine porstuaan, jossa se saa olla kunniapaikalla vähemmän nätin rikkalapion tilalla (joka siirtyy sieltä kasvihuonehommiin).

Pullo taas on täydellisen muotonsa lisäksi niin uskomattoman hienon värinen, että se pääsee heti mukaan kaikenmoisiin asetelmiin, mitä tykkän esim. eteisen pöydällä pidellä. Näyttää varmasti aivan ihanalta omatekemäni keramiikan ja muiden tuota värimaailmaa tukevien esineiden kanssa.

Että kannattaa se joskus muuttaa mielensä ja käydä poimimassa aarteet talteen, ettei sitten myöhemmin jää harmittamaan.

My latest fleamarket finds from last friday. I almost didn't get these, but at the last minute turned around and went to buy them.

Väsähtäneiden huonekasvien kesähoitola

Porstuasta on tullut tässä vuosien varrella  kesäparantola kaikista väsyneimmille huonekasvien ruippanoille, jotka sisällä olivat alkaneet näyttää jo melko ränsistyneitlä. Tässä on niille enemmän valoa oleskella olematta kuitenkaan liian paahteinen tai kuiva. Tänne paistelee aurinko tuollai tipluttain pitkin päivää eri kohdista, mikä on lienee just sopiva määrä näille, joista osa ei suoraa paistetta taida sietää laisinkaan.

Sisällä nämä oleskelevat kyllä ikkunoiden vierellä, mutta koskapa nyt on välistä ollut niin pilvistä ja hämärää on sielläkin näille vähän ollut liian pimeää,. Tässä porstuassa on lasipintoja kolmeen eri ilmansuuntaan, joten valon määrä on siis kolminkertainen sisätiloihin verrattuna ja sen on kyllä näiden piristyneissä olemuksissa jo huomannut.

Pimeyden lisäksi suurin ongelma huonekasveillani on niiden hoitajan liian harvoista ja epämääräisistä kasteluväleistä, mutta onnekkaasti jotkut ovat siitä iha tykänneet, niin kun tämä mikälie mehikasvi, jonka joskus ostin ikeasta ihan pikkuisena asuntovaunuani somistamaan. Nyt sekin on jo sen kokoinen, että pitää uusi ruukku kohta laittaa, muttei ehkä ihan vielä, jotten sitten liian märäksi kastele, kun sitäkin olen välistä ruukannut tehdä

Muutoin tuolla on tuollaisia epämääräisiä rääpäleitä, kuten tämä papinkaura, jonka olen jo monta kertaa luullut olevan hengiltä, mutta niinpä vaan sekin alkoi kevättalvella työntää uutta kaveria kylkeensä.

Vehka, kilpipiilea sekä tuo huiteleva hurjake tason vasemmassa reunassa ovat kaikki muka hirmuisen helppohoitoisia, mutta olen kyllä saanut nekin kaikki aivan kamalan näköisiksi pitkien talvien aikana. Onnekseni kasvattavat samaa tahtia uutta, kun vanhaa kuivahtaa pois, niin ovat saaneet elää löllötellä hoteissani, enkä ole niitä pois vielä antanut, koska niin tuppaan tehdä aina kun joku kasvi alkaa liikaa näyttää toivonsa menettäneeltä.

Ja luulen, että kesän lopussa, kun nämä sisälle tästä siirrän ovat taas sen verran nätistyneet, että pärjäävät tulevan talven varsinkin jos nyt vihdoin tänä vuonna päätyisin sanoista tekoihin laittaisin niille ne kasvilamput myös alakertaan.

I put my most desperate houseplants in the porch for the summer to get more light and it has really made wonders to most of them.

Heinäkuinen katsaus takapihan kukkapenkkeihin

Takapihalla on kasvusto röyhähtänyt melkoisen runsaaksi ihan melkein huomaamattani. Tosin voi johtua siitä, että aika pitkiä sadejaksoja on tässä ollut ja vähän vähemmän olen tuolla käynyt sen johdosta pyöriskelemässä. Osa kukkaloistostakin mennyt minulta sen vuoksi ohi, kun niin nopeasti ovat sen tehneet, mutta onnekkaasti pörriäisiä surraa tuolla niin paljon, että tiedän niiden ainakin päässeen niistä nautiskelemaan.

Ja kun en ole täällä paljoa oleskellut näkyy se tuossa rikkaruohojen määrässä, jota onkin puskenut tuolta soran seasta aivan kiitettävästi taas. Pitää mennä sinne joku päivä pitämään inventaario siitä, että mitkä ovat niitä oikeita rikkaruohoja ja mitkä siementyneitä kukkasia, niitäkin kun tuppaa tuonne aika runsaasti aina ilmestymään. Pitää vain kunnolla pukea päälle, kun nuo nokkosetkin on tuolla aika isoiksi jo päässeet, mutta kukkikoot nyt siellä vielä, koska kukkahan se sekin on.

Sateet tuppasivat välistä olemaan niin rankkoja, että tuolla on aika monesta kohti penkkien kasvusto laonnut maahan, mutta osan sain nostettua kukkatukien kanssa hienosti ylös vielä. Tässä kulkuväylän kohdalla tuet loppuivat kesken niin jätin silleensä nuo heinät, kun ihan nättejä ne on noinkin, pitää vain vähän varoen tuosta kuleksia nyt.

Ihan hirveästi ei tuolla vielä tai enää värejä näy muita kun vaaleanpunaista ja valkoista, vaikka muistaakseni siellä piti olla paljon muitakin sävyjä, mutta just nyt kukkii runsaimmin vain nuo kaksi. Voi tosin johtua myös siitä, että aika paljon juurikin noita sävyjä olen sinne tänä vuonna istutellut ja männävuotiset voi taas olla entisiä. Ainakin punaiset tähtiputket ovat kaikki kadonneet tuolta (tai sitten ovat salaa muuttuneet valkoisiksi nekin).

Mutta onneksi siellä nyt pari jämää jostain lilasta vielä kiinni roikkuu ja verbena tietenkin hyvässä voinnissa tuossa lämpimän seinän vierellä. Nuppuja näkyy siellä täällä ja pistän toivoni isoihin salkoruusuihin, että olisivat sitten vähän näyttävämmän värisiä, kun vain pelkkää valkoista (mutta vähän epäilen). Ja niin hyvin tuolla muualla kasvaa, että en aluksi edes tajunut, etteivät hajuherneeni itäneet tänä vuonna tuolla lainkaan. En kuitenkaan ala siitä syytellä huonoa puutarhanhoitoani, vaan sanon, että säiden syytä on ollut sekin. :-D

In the back yard there's mostly green and  a lot of weed but one can spot little flowers too. It's been so rainy that I haven't been there that much so I missed a few blooms, but luckily there's still more to come. 

DIY kuppiruusu savesta

Viime päivinä algoritmit ovat tarjoilleet minulle somessa niin paljon videoita kupin avulla helposti tehtävästä saviruususta niin pakkohan se oli tuollaisen aivopesun jälkeen kokeilla, että onko se niin helppoa, kun niissä videoissa väitetään ja täytyy sanoa, että olihan se. 

Koska itse en video-ohjeista niin perusta niin laitan tähän kuvalliset ohjeet tällaisen tekemiseen, kun tykkään tällaisista vähän hitaammista ohjeista muutenkin.

Materiaaliksi tarvitaan siis mitä tahansa savea, mitä tykkäät käyttää. Se voi olla uunissa poltettavaa keramiikkasavea tai ihan vaan marketin askartelusavea, ohje toimii molempiin yhtä lailla. Sitten sopiva kuppi ja tuollainen pyöreä piparimuotti, mutta sen voi hyvin korvata millä tahansa pyörylällä, millä savesta saa pyöreän palan leikattua. Lisäksi vähän elmukelmua kupin suojaamisen ja kaulin, raaputin sekä vettä tai savimönjää osien toisiinsa liittämiseen.

Ensinnä kaulitaan savesta noin 2,5-3mm paksu levy ja leikataan siitä 19 kappaletta noita pyörylöitä. Oma muottini tässä on halkaisijaltaan noin 5,5cm ja kupin suuaukko on 8cm. (Jos käytät reilusti isompaa tai pienempää muottia niin suhteuta kupin suuaukon halkaisija sen mukaan. Muutaman millin / puolen sentin heitto tuskin vaikuttaa lopputulokseen.)

Sitten kaikki pyörylät hipistellään ja litistellään kauttaaltaan sopivan litteiksi. (Kuvasta poiketen litistele ne myös tuosta keskeltä, kuvasin tämän ohjeen vähän harjoitusvaiheessa, enkä heti litistellyt ihan tarpeeksi.)

Sitten suojataan kupin suuaukko muovilla, ettei savi tartu kuppiin kiinni. Työnnä muovi syvälle kupin sisälle asti niin, että reunoja jää reilusti esille.

Ensiksi otetaan kuusi terälehteä ja aloitetaan niiden asettelu kupin reunoille keskeltään taittaen näin, että yksi pyörylä menee aina vähän edellisen päälle. Sitä edellistä terälehteä voi hiukan rapsuttaa ja kosteuttaa tuosta reunasta mistä uusi terälehti siihen päälle kevyesti painamalla asettuu.

Kun kaikki kuusi ovat paikoillaan rapsutetaan ja kostutetaan niiden päälle ympyrä...

... ja asetellaan seuraavaksi siihen päälle varovasti keskeltä painaen, että tarttuvat alempaan kerrokseen viisi terälehtä näin, että ovat limittäin alempien kanssa niin, että terälehden keskiosan kohdalle tulee aina alempien terälehtien sauma. Siten siihen taas rapsutellaan ja kostutetaan ympyrä...

... ja asetellaan sihen neljä terälehteä samanlailla, taas keskiosat ja saumat vastakkain ja sitten rapsutellaan ja kostutellaan siihen taas pienempi ympyrä.

Sitten leikataan yksi terälehti puoliksi, asetellaan kaksi kokonaista alle vastakkain ja puolikkaat niiden päälle jotakuinkin noin niin kun kuvassa.

Ja sen jälkeen rapsutellaan ja kostutellaan siihen taas pienempi ympyrä ja liitetään  päälle se viimeinen terälehtipyörylä huolellisesti sipsuttaen, muttei liian kovsti painaen.

Lopuksi käännetään ruusu kämmenelle, irrotetaan kuppi ja muovi ja asetellaan terälehden paremmin, niin, että kupin raunan jättämä isompi rako katoaa näkyvistä sopivasti.

Ja voilà! Siitä tuli ruusu! 

Tässä omassani oli paikoin vähän turhan kuiva savi ja pari terälehteä halkeili reunoistaan, mutta mielestäni se antoi tuolle vaan enemmän aitoa fiilistä, joten annoin olla. Taittelin ruusun tosi auki, sillä tästä tulisi varmasti aika kiva pöytäkoriste vaikka kirjapinon päälle tai muuten vaan. Mietin myös, että sopisiko tämä keppikukaksi puutarhaan, mutta aika painava on tuo kukka, kun siinä on niin paljon savea että jätin nyt tällaiseksi vain. Tosi nätti se on ihan näinkin.

Have seen so many vidos of making a pottery rose with a cup that I just had to try it out myself too. Took photos of my project for you too if you, like me, don't like videos that much and prefer pictures of tha making instead.

Terassisohvan tummempi sävy

Saan täällä käyviltä vierailijoilta aina kehuja siitä, kuinka kiva tämä pikkuterassi on, kun se ei ole aivan täydessä paahteessa vaan siinä on mukava istuksia puolivarjossa, vaikka ulkona olisikin vähän lämpimämpää. Toinen mistä tykkäävät on tuo koko, näyttää pieneltä, mutta on just sopiva useammankin ihmisen ja pikkukoiran siellä aikaa viettää. Näistä samoista syistähän itsekin tuosta terassista kovasti pidämme.

Minun piti tässä esitellä myös tuon sohvan uusi vähän tummempi sävy, mutta tuo oman elämänsä pieni karvainen supermalli änkesi siihen framille, että otapas hänestä kuvia nyt sen sijaan. Koitin parhaan taitoni mukaan yhdistää tähän nyt molemmat.

Sekoittelin siis sen taannoisen ja onnistuneen väritestauksen jälkeen vieläkin tummemman sävyn ja sutaisin sohvan sillä, silläkin riskillä, että se ei tulisi käyttöä kestämään, mutta sepäs onkin kestänyt kuulkaa aivan mallikkaasti. Vaikka on satanut välistä kissoja ja koiria ja kosteutta piisannut niin, että sammalet kasvaa pihalaatoilla on tässä maali pysynyt aivan hyvänä. Se myös näyttää nyt tummempana paljon kivammalta ja erottuu enemmän tuosta seinästäkin, kun silloin aiemmin.

Pikkukoirakin hyväksyy, tosin hänelle pääasia on enemmän nuo pehmeät tyynyt ja paikka loikoilla auringonläikässä. (Toim. huom. toinen pikkukoira oli paksumman turkkinsa kanssa liian kuumissaan, eikä halunnut tulla ulos kuvattavaksi.)

People love our little deck cause it's not that sunny and it's nice to sit there even when there's really warm outside. Also I painted the sofa  a little more darker and now it looks better, when it doesn't "melt to the wall" anymore. 

Little dog just wanted to make my photoshoot of her. Such a supermodel!