Rouheita purnukoita

Tein lisää näitä ihania raitapurnukoita, kun tykkäsin, että näitähän voi olla montaa eri kokoa sekä itsellä täällä kotona käytössä, että muutamia myynnissä myös kippo- ja kuppokaupassanikin. Olen varsin ihastunut tuohon tyyliin, väriin ja muotokieleen just nyt ja näitä löytyykin huushollistani vähän sieltä täältä joko säilyttiminä, kukkamaljakoina tai muuten vaan koristuksina. 

Kun sain tämän lastin uunista tuli heti valtava inspis stailata ne kauniisti ja kuvata ne yhdessä täynnään erilaisia ihania asioita, mitä niissä voi pitää, sävy sävyyn tottakai. 

Sain parhaan kehun myös ystävältä, joka kesällä täällä käydessään luuli yhtä aiemmin tekemääni purkkia joksikin todella onnekkaaksi kirppislöydöksi ja aidosti vanhaksi purkiksi ja oli hirveän kateellinen onnestani, kunnes kerroin, että itse olen ne tehnyt savesta ja että hänelläkin voi siis flaksi käydä varsin helposti. Hän saakin siis ensimmäisenä tästä läjästä itselleen mieluisimman valita ja lopuista otan pari itselleni ennen kun päätän mitkä purkit myyntiin jää. Teen kuitenkin pian taas lisää näitä, että jos siellä jollakulla alkoi poltella, niin ei tarvitse hetimiten panikoitua, että kesken loppuvat nyt.

Ja lopuksi vielä yksi kuva "behind the scenes", kun kävin kasvihuoneessa kuvaamassa purnukat. Siellä oli niin paljon parempi valo, kun täällä sisätiloissa pilvisenä päivänä. Pistin hyllyn eteen pikkupöydän ja taustaksi löytyi sinkkinen kattopellin palanen. Oli mielestäni niin hauska ja omalla tavoin esteettinen tuo kuvauslavasteeni, että nappasin muistoksi siitä kuvan myös tänne blogiinkin.

Made these pottery vases and as I got them out of the kiln I had an idea to make a little photo shoot with all of them filled with pretty things. The final pic is behind the scenes.

Vielä yksi kukkalakana

Himo kukkakuosisiin liinavaatteisiin ei ota loppuakseen, vaikka kesä onkin jo ohitse. Mikään ei vaan sykähdytä nyt niin paljon kun pikkukukkaiset lakanat sänkyvaatteissa. Olen jo aktiivisesti lakannut etsimästä erilaisia, sillä ehkä omistan jo tarpeeksi, mutta kun sattumalta näin vielä yhden sopivan kokoisen aluslakanan oli se ihan pakko hankkia.

Siinä nimittäin osui myyntikuvissan värimaailma vähän lähemmäs makuuhuoneen muita vihreitä ja marjapuuronpunaisia ja koko löytyi täydellisesti sopivana kuminauhamallina, niin pakkohan se oli ostella. Vaikkakin sitten kotona ne värit ei ihan natsannutkaan, mutta se on sivuseikka, koska lakana on muuten aivan ihana ja tykkään siitä ihan hirmuisesti. Se löytyi hömppälästä (H&M Home) eikä maksanut kun vajaat kaksi kymppiä, niin tottahan se kannatti hankkia.

Ja nyt voi sitten ihan prinsessana nukkua tuolla kukkalakanoissaan vuoden ympäri jos siltä tuntuu ja yleensähän minusta siltä tuntuu. Se on näitä arjen pieniä luksus-juttuja, kun sänky on sisustettu sekä silmää, että nukkujaa miellyttäväksi.

Even though the summer is over I got myself yet another floral sheet for my bed. I just love little floral printed linen, can't help it.

Porstuassa syyskuun lopulla

Porstua on yhtä välitilassa loppukesän ja syksyn välissä niin kuin puutarhakin vielä on. On vielä niin lämmintä ja vihreää, ettei kunnon syysfiilis ole ihan täysillä iskenyt päälle, vaan kaikki vielä vähän odottaa, että koska se oikein alkaa. On kuitenkin hyvin vielä aikaa suunnitella minne uudet tulppaaninsipulit istutetaan ja mitä puskia pitää vielä leikellä ennen talven ja lumimassojen tuloa.

Kevättalvella kirppistelty keraaminen kurpitsakin löytyi vihdoin esille, kun ensin olin etsinyt sitä kissojen ja koirien kanssa, että mihin olin niin hyvin saanut sen jemmattua. Se kuitenkin oli ihan lähellä, tuon peltiämpärin sisällä, mutta tietysti se oli se viimeinen paikka minne älysin katsoa. Nyt se nököttää kivana tuossa tason päällä ja on mielestäni just tarpeeksi eleeetöntä kurpitsafiilistä tähän pieneen porstuaan.

Porstuaan on myös nosteltu jo sisätiloihin matkalla olevia oliivipuita ja sadonkorjuuta odottava rosmariini. Iso laakeripuu on vielä pihalla, mutta pian sekin tulee tähän totuttelemaan lämpimämpään ilmanalaan jahka tuolla ulkona vaan lakkaa ensin olemasta niin lämmintä itsessään.

Vielä viikko sitten tässä lojui isossa kasassa kaikki puutarhan tyynyt ja patjat eikä koko lattiaa niiden alta meinannut edes nähdä. Nyt ne on kaikki nosteltu sisään ja pyykätty talvisäilöihinsä ja porstua on taas vapaatana kaikelle muulle, mikä onkin ihanaa, kun vihdoin on tilaa tuossa myös liikkua.

The porch along with the garden is still in between late summer and fall since it's so warm outside. But I found the pottery pumpkin I got last winter and put it up to celebrate the upcoming season.

Villatunika vilukissalle

Sain just valmiiksi viime kesänä ystävälle lupaamani villatunikan ja voi, että kun siitä tuli söpö! Hän oli ihastellut itselleni tekemää ruskeaa versiota ja kun kerroin, että neulaisen tuollaisen ihan käden käänteessä oli homma sillä selvä. Hän hankki langat lempivärissään vaaleanpunaisessa (Novita Isoveli 531 teeruusu) ja minä pistin puikot pyörimään melkein saman tien. Sitten tulikin hetkeksi kaikkea muuta ja neule jäi vähäksi aikaa telakalle, mutta tässä pari viikkoa sitten otin sen taas esille ja kilkuttelin loppuun. Juuri sopivasti, kun ilmat alkavat pian viiletä.

Niissä itselle tekemissä on v-mallinen kaula-aukko, mutta tähän ystävä halusi pyöreän ja sellaisen hän myös sai. Muutoin tunika tuli ihan samalla kaavalla kun omatkin, mitä nyt hihoissa vähän kitsastelin kerrosten korkeudessa niin, että niistä tuli ehkä kaksi senttiä lyhyemmät kun omissani, hän kun hitusen lyhyempi minusta on.

Mutta tärkeintä kaikessa on se, että tässä on myös taskut. Sinne saa vilukissa talteen tarpeelliset mukana kannettavat ja on myös paikka pitää käsiä silloin, kun niitä haluaa taskuissa lepuuttaa. 

Ja nyt on neule jo uudella omistajallaan ja minulla sekä hyvä mieli, että hirveä himo neuloa jotain muutakin, jottei tv:n katselu tunnu niin huikealta ajanhaaskuulta, jos siinä vaan makaa ja sormiaan tyhjänä pyörittelee. Ehkäpä sieltä ilmestyy taas pian tilaus joltain ystävistäni, jahka keräävät ensin rohkeutta kysyä, kun luulevat niin isoksi vaivaksi tällaista neulomishommaa, vaikka itselle se on kaikista mieluisinta puuhaa telkkarin äärellä roikkuessa.

Made this cute pink knit dress for a friend that lives in an old house and needs extra warmth during winter. She got the yarn and I did the work watching television. Loved every minute of it and now I need a new project, cause I'm hooked on knitting again!

Pelti pellille

Muistin viime tipassa ennen hyvien kesäkelien loppumista viime talvesta asti mielessä olleen projektin poistaa maalit tuosta takan edessä olevasta pellistä. Se oli nääs ennen yhtä valkoinen kun tuo uunikin ja jotenkin olin ihan hirveän kyllästynyt siihen, ei enää yhtään näyttänyt kivalta silmiini, jos oli oikeastaan koskaan näyttänytkään. Kokeilin silloin talvella siihen varovasti maalinpoistoainetta ja se kun toimi, mutta haisi ihan hirveälle sisätiloissa, päätin, että kesällä poistetaan tuosta maalit pihalla, ja hip ja hei, onneksi muistin ja nyt se on paljon paremman värinen!

Ihan pelkkä maalinpoistoaine ei riittänyt vaan peltiä piti myös vähän hioa sen perään, joten nyt se on kovin teräksisen näköinen ja osin aika kirkas väriltään. Luotan kuitenkin siihen, että tuossa se pian patinoituu, samenee ja muuttuu enemmän sellaisen kivan käytetyn näköiseksi, mistä haaveilen. Voisihan sitä vähän avittaa siinä patinoitumisessa, mutta koskapa lämmityskausi on ihan just alkamassa jätän ne konstit ensi kesään, jos tuo ei tuossa talven aikana kiiltoastettaan kovin vielä muuta.

Harmittaa vaan nyt kokonaisuudessa kun viime talvena putosi pari hehkuvaa kekälettä tuhkalaatikon etureunaan enkä huomannut ajoissa ja ne polttivat lootan läpi maalipintaan ikävät jäljet. Opinpahan pitämään tuhkalootaa tyhjempänä niin ettei se muodosta sisäänsä kukkulaa mitä pitkin kekäleet etureunaan asti pääsevät valumaan.

Toinen mikä nyt vähän huvittaa on, etten huomannut kuvia ottaessani laisinkaan noita nuohoojan kädenjälkiä pöntön kyljissä. Onneksi ne lähti sieltä ihan vaan rätillä pyyhkäisemällä, tuhkaloota sen sijaan tarvitsisi uuden maalipinnan alaosiinsa ja tuossa on tietenkin tuollainen puolihimmeä maalarinvalkoinen pulverimaalipinta, mitä on tosi vaikea yrittää kopioida. 

Mutta pelti pönttösen edessä on nyt huimasti kivampi kun ennen. Kolhiutunut valkoinen on historiaa ja paremmin vanhan talon tyyliin sopiva teräksenväri saa silmäni hymyilemään. Tuhkaloota entrataan jahka ensin keksin mistä sopivan maalin siihen löydän. Voi olla että jää ensi kesään se, ellei syksy nyt vielä ota takapakkia sen verran.

Removed the white paint from the floor covering tin in front  of this oven and it's so much better now. Looks more old this way. The only thing that bothers me now are those burn marks on the front of the ash drawer, that happened last winter when some burning cinder fell in to it too close to the front. Hopefully I'll find a paint to fix that before the fall really starts, if not I'll deal with it next summer.

Kurkistus skafferiin

Pesutuvan lisäksi toinen komero mihin ollaan ihan älyttömän tyytyväisiä tässä huushollissa on tietty tämä skafferi keittiössä. Itse varsinkin rakastan sisustella sitä ja koitan aina metsästellä kirppiksiltä kauneimpia säilytysratkaisuja kaikelle tarpeelliselle sen sisällä. On kiva, että sieltä löytää kaiken helposti, mutta on myös kiva jos asiat eivät ole ihan liikaa näkösällä, varsinkin jos vähän liian räikeitä ovat silmiini katsella.

Useimmat ruokapakkaukset ovatkin just niitä silmiini liian räikeitä ja siksi on kiva, että tänne on löytynyt  sopivia vanhoja ja vanhan oloisia puulootia niiden piilotteluun. Viimeisimmän löytöni tein hauskasti ihan omista kirppisrojuistani, kun tuo mendoza puulaatikko ei ollut mennyt parilla viime rompetorilla kellekään kaupaksi. Nyt se sattui onnekkaasti osumaan silmiini varastossa, kun etsiskelin jotain koria tai lootaa minne kätkeä tuo hehkuvan punainen pizzauuni, jota myös on ruukattu tässä skafferissa säilyttää. Siellä se nyt piilottelee söpösti, eikä enää tarvitse ensimmäisenä ihailla sen helakoita kylkiä joka kerran kun oven avaa.

Mutta nätit koneet saa tietenkin olla esillä, kuten tämä KitchenAidin yleiskone. Sille suunnittelin hyllypaikan varta vasten tähän, josta se on kaikista helpoin mukaan kantaa, se kun ei ihan kevyimmästä päästä oleva vekotin ole. Tuossa se myös tulee kivoiten edukseen, ollen ensimmäisiä asioita, jotka komerosta silmään osuu.

Nyt tuolla on vähän väljää kesän jäljiltä, kun juhliin lainatuista lasipurkeista osa on vielä tyhjillään ja muutenkaan hyllyt eivät ruokatarvikkeiden painosta notku. Se on kuitenkin hyvä välillä käyttää tuolta asioita ensin pois ennen kun uutta hamstraa tilalle. Ihan pian täällä taas on täydempää,kun talvi tulee eikä kaupassa jaksa enää joka päivä rampata.

This pantry has been the best idea ever and I just love to decorate it's insides to look the prettiest. So happy that I found an old wood crate from my own junk pile to store the bright red pizza oven that I thought didn't look good in this otherwise curated color scheme I have going on here.

Pienessä pesutuvassa

Tämä pieni pesutupa tässä eteisen vanhassa komerossa on ollut kyllä niin hyvä paikka, ettei tosikaan. Vaikka vieläkään ei ole saatu sitä pistorasiaa tuonne kaapin sisälle ja oven listoituskin on edelleen vaiheessa on se silti hurjan näppärää, kun kone on nyt tässä eikä enää keittiön skafferissa. 

Päästiin heti keväällä testaamaan myös pesukoneen vaihtaminen uuteen ovi irrottamalla karmeineen ja se oli ihan yhtä näppärää kun olin ounastellutkin, ei montaa minuuttia mennyt siinä. 

Intouduin tekemään tuonne hyllylle nätit purkit viimeisimmässä Unelmien Talo&Koti-lehdessä ollutta Parolan aseman peltipurkkiohjetta mukaillen. Sinkkimaalilla tulee niin ihana vanhanaikainen väri purkkiin kun purkkiin ja mustalla tussilla tai dymolla tehdyt etiketit viimeistelevät tyylin. Nyt ei näytä enää tahranpoistoaine rumalta kirkasvärisessä muovilootassaan ja marseille-saippua pysyy turvassa ja pölyttömänä omassaan.

Nimesin tuon tahranpoistoaineen tahrasuolaksi tuohon purkkiinsa, koska se kuulosti ja näytti nimenä kivammalta kun pidempi vastineensa. Hyllyiltä löytyy myös tahrasooda, jonka myös laitoin itse koristeltuun purkkiin, mutta se oli valmiiksi niin nätin värinen että sinkkimaalia se ei enää kaivannut.

Kiva on ollut myös uusi pesukone, jossa paljon enemmän ohjelmavaihtoehtoja, kun vanhassa, joka meillä olikin jo melkein kymmenen vuotta ollut. Toivotaan tälle uudelle vehkeellekin yhtä pitkää ikää ja että toimisi sen ikänsä yhtä moitteetta kun edellinenkin. 

We have so enjoyed our little laundry closet here in the hall. We got a new machine in there since the previous died last spring and it's been even more fun now, since this one is more silent and has more washing programs in it. I also have enjoyed decorating the the closet with sprucing up old tin cans to storage stain removers in a more beautiful way.