Pitkästä aikaa puulalla

Olipa ihanaa, kun viime viikonloppuna sain parkata pikkuvaununi pitkästä aikaa taas puulaveden rantaan ja laittaa oman minikokoisen hotellihuoneeni nätiksi tykötarpeineen. Paikka oli tuttu Kangasniemellä ystävän kesäpaikan saunarannassa ja siihenhän se taas asettui vaununen "omalle tontilleen" hienosti niin kuin niin monta kertaa ennenkin.

Ilmat olivat kyllä fantastiset makuuni, ei ollut liian lämmintä, mutta ei myöskään liian kylmäkään päässyt yllättämään. Vaunussa oli just sopiva olla sekä päivin, että nukkua öin, eikä hyttysiä ollut tällä kertaa lähes ollenkaan! (Kuten muutama vuosi aiemmin.)

Tuohon ulkopuolelle olin sisustanut pienen oleskelupaikan, jossa oli ihana juoda aamukahvit ja istua illalla katselemassa järvelle tai muuten vaan istua hengailemassa, aina kun vaan siltä tuntui.

Se on aina kiva, kun saa parkata vaunun kanssa liki järven rantaa ja pääsee ihan siihen laineiden liplatuksen äärelle. Kuulee kaikki järvilinnut ihan vierestä ja auringonsillat heijastelee vaunun sisälle asti. Ihan parhautta oli myös se, että tuosta sängystäkin oli maatessa suora näköyhteys järvelle, kun siinä kävi välistä koipiaan oikaisemassa.

Vaunun ikkunoissa on joku 60-luvun käsittely niin, ettei sinne sisälle tahdo päiväsaikaan nähdä, mutta se peilaa kauniisti ympäristöään. Voi siis vaihtaa turvallisesti uikkarit päälle tuolla sisällä valoisaan aikaan, mutta iltaisin, kun valot palaa tuolla sisällä se ei enää toimi ja silloin pitää muistaa, että kaikki näkyy suoraan läpi. Siitä peilauksesta syntyy välistä ihania tauluja tuohon vaunun ikkunaan, niin kuin nytkin tuo varsin kiva järvimaisema.

Tälle ekalle vaunureissulle otin mukaani tietysti taas oikean kukkasen, koska pitäähän matkustellessa semmoinen nyt olla. Laventeli oli oikein kiva ja hyväntuoksuinen matkaseuralainen ja näytti tuossa pöydällä niin nätiltä. Sen seurana oli tuo myöskin vasta osteltu lasilyhty tunnelmavaloksi iltoja varten.

 Uusi second handina Vintedistä osteltu raidakas puuvillamatto korvasi ne vähän reissuilla epäkäytännölliset kaislamatot, koska tämmöinen menee niin paljon pienempään tilaan ja näppäröittää pakkaamista huomattavasti. Tämän voinee myös pesaista pesukoneessa puhtaaksi sitten jos kovasti likaantuu, toisin kun ne kaislat.

Ja illalla oli tietysti päällä nuo sirkusvalot, jotka olen nyt viime vuosina tykännyt laittaa ihan vaan tuohon katon yli kulkemaan reunassa. Ne tekee tuosta niin hauskan ja kotoisan noin ja on kaiken lisäksi niin helppo siihen huiskaista. Pidän ne päällä aina läpi yön, koska eivät melko himmeinä ledeinä juuri virtaa vie ja antavat kivan tunnelmavalaistuksen vaunun ulkopuolelle.

Jotta olipas kiva tämä ensimmäinen vaunureissu ja kovasti odotan jo seuraavaa retkikohdetta mihin tämän pienen perässä vedettävän hotellihuoneeni kanssa saan mennä, koska niin kiva on käydä kotia leikkimässä muiden tonteilla tämän kanssa.

My first trip with my little vintage Sprite caravan. I parked once again by the lake at my friends summerplace and it looked so pretty there. Needless to say that I enjoyed staying there so much and can't wait to get this caravan on the road again to my next vacation destination!

Autiotalojen messu-suosikit osa III

 

Kolmanneksi suosikikseni Autiotalojen messuilta Kangasniemeltä nostan tämän kohteen numero 11 Metsäkeijun koti. En osannutkaan päättää noista lopuista, missä kerkesimme käydä, että mikä oli hienoin, kun ne kaikki olivat omalla tavallaan hienoja, mutta tämä täytyi ehdottomasti nostaa sieltä esille, koska se vaatii kiireellisimmin sitä pelastamista.

Katto vuotaa ja lattiarakenteet osin pehmenneet, mutta charmia ja luonnetta löytyy ja osaavan käsissä tämäkin vielä pelastuu. Lähellä on kuulemma juomakelpoinen lähde sekä pieni metsälampi uimaretkiä varten. Taloa oli esittelemässä siellä syntynyt henkilö jonka kertomuksien mukaan se on ollut rakas paikka asua muinoin, mutta viimeiset vuodet päässyt nyt vain autiona rapistumaan.

Keittiön lattiassa näkyy jo reikä, eikä huoneissa saanut olla liian montaa ihmistä samaan aikaan tömistelemässä, mutta hyvältä siellä vielä näytti ja ihana eletty elämä oli monin paikoin jätetty vain paikoilleen nin kuin aika olisi siellä pysähtynyt.

Osalla matkaseurastani nousi tuolla karvat hieman pystyyn, mutta minä aistin paikan vain vaativan hiukan kunnioitusta sekä tietenkin sitä kunnostusta. Uskon vakaasti, että tämä paikka antaa sitä rakkautta vielä asukkailleen takaisinkin, kun joku tämän vaan päättää ensin asumiskuntoon taas pelastaa.

Ja lopuksi tietenkin piipahdettiin vielä vintillä, tosin nyt ihan vain portaista kurkkimassa. Hieno korkea tila siellä, johon saisi kivasti vielä ainakin kaksi huonetta lisää.

Ja olihan siellä vielä erillinen saunarakennuskin, mutta en sinne uskaltanut kurkata, kun ovi oli kiinni (myöhemmin selvisi, että kyllä olisi saanut kurkata).

Oli kyllä ihan huikean ihanat messut ja suosittelen kaikille kynnelle kykeneville, että menkää ihmeessä käymään! Messukohteet ovat avoinna vielä ensi viikonloppuna 4-5.7.2026 la ja su klo 12-18 (ja tässä edeltävällä viikolla niihin voi varata käyntiaikoja sopimalla niistä etukäteen).

P.S. Matkaseuralaisina minulla tällä reissulla oli ihanaiset @anupen_creative @mustamaalaistalo ja @parolanasema

And last but not least favourite abandoned house I'll pick this cute little cottage in the woods that needs desperately help and the sooner the better. It once was a home that had love in it and I think if someone gives some love to it now, it will be that again.

Autiotalojen messu-suosikit osa II

Toiseksi messujen suosikiksini nostan tämän kohteen numero 19 nimeltä Mörrimöykyn kolo. Se sijaitsi ihanasti syvällä metsän siimeksessä aivan omassa rauhassaan ja sinne tullessa tuli olo, kun astuisi ihan toiseen maailmaan parinsadan vuoden taa.

Talo näytti jo ulkoapäin ihan hirmuisen hyväkuntoiselta, ryhdikkäältä ja kauniilta ja sisälle mennessä meni ihan kananlihalle siitä, miten hienona ja hyvänä sitä oli pidetty. 

Kaikkialla oli tummaa ja tunnelmallista ja valo siivilöityi vanhojen ikkunalasien läpi niin kauniisti huoneisiin, että harmitti kovasti, että otin vain kännykkäni mukaan reissulle kuvauskalustoksi. Mutta jos voitte, niin kuvitelkaa auringon läikehtivän rennosti noille tummille sammaleella tilkityille ja paksuille vanhoille hirsiseinille.

Tätä taloa oli pidetty niin hyvin ja korjattu maltilla ja siksipä siellä oli tuo tunnelma säilynyt tuollaisena ihanan autenttisena. Ei voi kun syvästi arvostaa sitä, että tällainen unelma on vielä täällä jäljellä.

Ja kaiken kruunuksi pihalla seisoo ihan yhtä hienosti pidetty vanha ulkorakennus, jonka sisätiloista menin aivan mykäksi, että voi olla suomalainen vanha sauna kaunis! Siis katsokaa tuota tunnelmaa!

Täältä lähtiessä me kaikki vain huokailtiin ihastuksesta, että miten olikin niin hieno ja upeasti pidetty vanha historiallinen kaunotar tämä! Mukana kiertelemässä kanssani olivat  @mustamaalaistalo, @parolanasema ja @anupen_creative

My second favourite from the abandoned houses fair was this really, and I mean REALLY authentic and well kept old beauty. A real gem hiding in the middle of forest.

Autiotalojen messu-suosikit osa I

Vietin juuri aivan ihanan viikonlopun Kangasniemellä Autiotalojen messujen ja mökkeilyn ja hyvien ystävien merkeissä. Mukana reissussa oli ihanat @parolanasema @anupen_creative sekä @mustamaalaistalo ja voin kertoa, että kyllä oli näiden naisten kanssa lystiä!

Kerittiin kierrellä kaikkiaan kuusi (osa kiersi seitsemän) ihanaa vanhaa talokohdetta kaikkiaan yhdeksästätoista, koska aika meillä oli vähän kortilla ja etäisyydet niiden kanssa, jotka ehdottomasti haluttiin nähdä pitkiä. Mutta ne nähtiin, mitkä haluttiin ja ne oli kyllä kaikki just niin ihania kun kuviteltiinkin! <3

Esittelen tässä nyt kolme suosikkiani (eri postauksissa, ettei tule niin pitkiä) noista näkemistämme ja aloitan tietysti ihan melkein kaikkien muidenkin suosikista; eli kohde numero 17 vanha rukoushuone aivan Kangasniemen keskustassa.

Tämä oli kyllä ulkoapäinkin jo ihan huikean hienon näköinen suurine ikkunoineen, korkealle kohoavine kattoineen ja vahvoine kivijalkoineen. Oli todella komea talo ihan melkein veden rannassa ja ihanien isojen puiden katveessa. Väkeä pyöri sen ympärillä ja sisätiloissa niin paljon, että hiukan hankala oli kuvia ottaa (kun en tykkää hirveästi vieraita ihmisiä täällä suotta esitellä), mutta kyllä näistä nyt sentään fiilikseen pääsee, että millaista tuolla oli ja loputhan voit käydä kurkkimassa itse, jos ihastuit, sillä messut jatkuvat vielä 5.7. 2026 asti.

Parhautta oli, kun ensimmäisestä ovesta menimme sisälle ja heti oitis päädytiin talon suureen vanhaan vinttiin. RRRRakastan ullakoita ja oli ihan huikeaa päästä näkemään minulle talon kiinnostavin kohta aivan kättelyssä. Kävin kurkkaamassa toisen ikkunan maisematkin nopsasti tuolla ollessa ja olisin viipyillyt pidempäänkin, mutta kapeassa portaikossa odotti jo seuraavat kurkkijat vuoroaan niin nopsasti piti tieltä luikahtaa pois.

Yläkerran pieni hellahuone ja makkari olivat myös kivasti muista vapaana just sinne kiivetessämme (alakerta oli valitettavasti aivan täynnä väkeä) niin sain sieltä muutaman kuvan napattua ilman hälinää. Oli monta silmiäni miellyttävää yksityiskohtaa siellä, kuten ihanat, tapetit, katonlappeet, puulattiat ja hauskasti samanlaiset ovet, kun meillä täällä kotona (ehkä kyllä suomen yleisin peiliovimalli).

Toivon todella, että tämä talo löytäisi sellaiset ostajat, jotka sen potentiaalin vaikka mihin ja kauneuden näkevät sekä tieysti myös sellaiset, jotka tuota vanhaa osaavat vaalia ja kunnioittaa sitten remontoidessaan. Aivan huikea kohde kyllä ja ihan ykkössuosikkini koko messuilta.

Visited this huge fair of old and mostly abandoned houses at Kangasniemi Finland. I picked three of my favorites of the houses I saw and this is the firs one; an old prayer room right in the centrum of Kangasniemi.