Muisteloita olohuoneesta

Matka muistojen maahan jatkuu olohuoneesta, josta löytyi pari hauskaa remontin keskellä otettua fotosta vuodelta 2006. Sielläkin on ihan muutama asia tapahtunut joista pinnat nyt tietty se ilmeisin. Koitin tänään ottaa kuvat niin tarkasti samasta kohtaa, kun nuo vanhemmat olen silloin muinoin nappassut, mutta en osannut enää kuvata ihan noin huolettoman vinosti (saattoi myös johtua siitä, että jalustaa tänään jouduin käyttämään).

Tässä siis tuo näkymä vuonna 2006, taidettiin elellä maaliskuuta jos oikein olen muistellut. Tuolloin ei oltu vielä revitty lattioita rakenteineen auki vaan muovimattokerrokset olivat vielä tiiviisti paikoillaan joka huoneessa alakerrassa. Tästä eteisen ja olohuoneen väliseltä seinältä oli juuri purettu suuri paikalleen rakennettu tiikkiviilukirjahylly. Semmoinen lastulevyviritelmä ei ollenkaan sopinut makuuni ja se olikin ensimmäisiä asioita, jotka huoneesta lähtöpassit tuolloin sai.

Tapetteja löytyi alta useampia kerroksia, niin kuin vanhoissa taloissa aina ja omaa uutta on pieni mallipala tuossa oven vasemmalla puolen. Tuolla kuosilla mentiikin sitten vain muutama vuosi, kun kyllästyin siihen ällövaaleaan romanttiseen kauteeni ja täräytin maalata valkoisen kautta siniseksi nuo päätyseinät. Nyt ne on taas ihan vaan valkoiset, mutta se johtuu vain tuosta, että tuo halltexien alta kaivettu alkuperäinen paneelikatto on nyt niin näyttävän värinen.

Toiseen suuntaan kun huonetta katsoo silloin ennen, huomaa tarkkasilmäisimmät (kaiken tuon rojun keskeltäkin) heti varmaan melko ison asian, joka tuossa kulmassa on muuttunut. Edelliset asukkaat olivat jostain meille tuntemattomasta syystä levyttäneet umpeen olohuoneen toisen ikkunan ja mehän tietysti kaivoimme esille sen tuolta puulevyjen takaa. Siellä se oli sälekaihtimet kiinni ja villaa edessään ihan muutoin iskemättömänä, mitä nyt listat olivat ympäriltä häipyneet jonnekin.

Täällä oli myös alakerran kolmessa huoneessa tuollaiset järisyttävän kokoiset ja painoiset vanhat massavaraajat pitämässä lämpöä yllä ja nekin me otatimme melko pian irti ja pois, sillä vaikka vintagesta tykkäänkin, on tuonkaltaiset sähkölaitteet enemmän pelottavia, kun hyödyllisiä. Me vaihdoimme talon aika pian takaisin pääosin puulämmitteiseksi ja keskusmuurin ja piipun kautta toimivaksi, niin kuin nämä tällaiset rintsikat alkujaankin olivat. 

Että paljon on muuttunut tämäkin huone noista ajoista. On lisätty vähän eristystä seiniin, laitettu uusi lankkulattia ja takka, maalailtu, tapetoitu ja taas maalailtu kaikista kalustevaihdoksista nyt puhumattakaan, mutta pääpiirteittäin täällä näyttää melko alkuperäiseltä; ikkunat on esim. ihan samat kun oli silloin kun talo on rakennettukin. Nyt niistä myös piisaa sitä valoa melkein tuplasti enemmän kun silloin 15 vuotta sitten.

The livingroom fifteenyears ago and today. Big changes, there's a fireplace now instead of the huge radiator in fron of the window. Also the second window was covered up by the wall. We opened it back up as it should be. Otherwise this room has undergone some wallpaper and paint changes by me over the years not to mention all the furniture that has changed as well. But today I love this room, especially the light that can be very bright from the windows this time of year.

Muisteloita keittiöstä

Tuijottelin tässä yksi päivä keittiötä ja mietin miltä se näyttikään silloin joskus kun tämä talomme ostettiin. Piti ihan kaivaa arkistojen syövereistä kuvia esille, jotta muistin, että mistä sitä oikein silloin liikkeelle lähdettiin. Täytyy ihan sanoa, etten täysin itsekään muistanut ilman noiden kuvien avustusta, että mitä kaikkea tässäkin huoneessa on tullut tehtyä. Hyvin paljon on kyllä muuttunut siitä miltä täällä näytti vuonna 2006, paria vuotta ennen kun tätä blogia aloin kirjoitella.

Tämä kuva on keittiöstämme suunnilleen syyskuulta 2006. Talo oli ollut omistuksessamme helmikuusta lähtien ja oltiin juuri saatu suuri ulkoseinä- ja lattiaremontti jotakuinkin valmiiksi ja oli aika keskittyä sisätilojen laittamiseen. Ensimmäisiksi huoneiksi alakerrasta laitettiin keittiöön lattia paikoilleen. Siihen käytettiin muistaakseni suurimmaksi osaksi olohuoneen vanhoja lattialautoja, sillä keittiön alkuperäisten alta oli löytynyt sieni ja ne piti hävittää sen myötä. Halusin kuitenkin jo tuolloin käyttää vanhaa niin paljon kun mahdollista ja onnekkaasti olohuoneesta puretusta lautaläjästä riitti just ja just sen verran ehjää tavaraa, että saatiin keittiöön aidosti vanhaa lautaa oleva lattia ja talon alkuperäistä vieläpä.

Sähkötyöt olivat vielä kesken eikä hellaakaan ollut vielä asennettu. Ruoka laitettiin pienellä yksiosaisella liedellä, mutta vesi taisi jo tässä vaiheessa olla kytketty ja keittiössä oli talon ainoa toimiva hana. (Kylpyhuonetta pönttöä lukuunottamatta saatiin vielä muutama kuukausi tuosta odotella.)

Sisustus oli pääosin edellisen (kaksion) sekalaisia kalusteita ryyditettynä noilla hetken mielijohteesta ostetuilla erivärisillä kiltatuoleilla. Tästä kuvasta tallessa ei noista kalusteista enää ole kuin tuo vanha porrasjakkara, jonka olen isovanhemmiltani saanut (ja siksi en siitä ikinä luovu) ja vanha matkaradio sekä lääkekaappi, joka nykyään taitaa majailla asuntovaunussani kahvikaappina, kiltatuolit lähtivät ensimmäisinä kiertoon ja niiden perään pikkuhiljaa sitten muutkin. Pöydän taisin hukata viimeisimpänä vasta tässä muutama vuosi sitten.

Kuka muuten bongaa tästä kuvasta kissan? Meillähän tosiaan oli tuolloin kissakin täällä. Hänen nimensä oli Venla Verinen (kymmenen pistettä sille, joka keksii mistä lasten oman kirjakerhon kirjasta tuo nimi oli keksitty) ja hän oli ollut minulla tuossa vaiheessa jo neljätoista vuotta. Harmittavasti hän kuitenkin heitti vanhuuttaan henkensä paria vuotta myöhemmin, juuri ennen kun tätä blogia aloin kirjottaa.

Kuvassa on muuten myös koira, jos oikein tarkkaan katsoo hänen hännän ja osan takakoipea voi nähdä tuossa oikeassa alareunassa kaapin kulman päällä. Se on meidän vanha chihupoika siinä nuorena poikana. Tuossa ikää vasta pari vuotta, nyt viitisentoista vuotta enemmän, mutta yhä heiluu tuo häntä täällä, vähän harmaampana tosin jo.

Paria kuukautta myöhemmin joulukuussa 2006 oli keittiö jo paljon siistimmän näköinen. Hella oli saatu paikalleen, lattia kiilteli uudessa maalissaan ja roikkuvat sähköjohdotkin olivat jo paljon nätimmin. Sisustus oli alkanut elää ensimmäisen kerran pöydän ja tuolien vaihdolla. Nurkassa komeili vanhasta telkkarista tehty akvaario, oli verhot ikkunoissa ja pesukone asennettu paikoilleen (talossa oli siis jo kaksi hanaa, jei!) Kristallikruunu oli vaihtunut entistä pöyhkeämpään malliin ja keittiön kaapeista suurin osa hellaa myöten oli myös paikoillaan. (Lattian ruudut maalasin tuohon vasta bloggailun aloitettuani ja niistä löytyy ensimmäinen maininta tästä linkistä klikkaamalla.) 

Harmi, ettei noista ajoista tästä keittiöstä minulla ole kovin montaa kuvaa, siis sellaista jossa näkyisi enemmän sisustusta ja muuta. Se oli aikaa ilman hienoja digikameroita ja muutenkin sisustuksen kuvaaminen ei ollut tuolloin ihan yhtä tärkeää kun se on nyt. Mutta onneksi on nuo pari otosta, niitä on hauska verrata tähän nykyhetkeen jonka kuvasin tänään. Huimasti on huone muuttunut lähtötilanteesta. Ikinä ei uskoisi että tuo vanha ja ruma sähkötaulukin on ihan tuolla paikoillaan vielä, mutta sen suojana on nykyään vähän nätimpi kaappi eikä sitä siis tarvitse enää joka päivä tuossa tuijotella. 

Voin laittaa lähipäivinä vilaisuja myös muihin huoneisiin, että miltä siellä näytti silloin joskus, ennen kun tätä blogia oli edes olemassa. Ihan jokaisesta huoneesta ei kuvia löydy, mutta niistä mistä löytyy näkee kyllä yhtä huimia muodonmuutoksia kun tässäkin.

Here's what this kitchen looked back in the day when we had owned this house for just a couple of months. The first old pic is from september 2006 and the second is from december that same year. A big difference to today.

Paneelikaappia rakentamassa osa III

Vanhaan tyyliin rakenneltu paneelikaappi on nyt ihan viimeisintä silaustaan vaille valmis ja asennettu jo porstuaan omalle paikalleen kiinni seinään. Uusi maalipinta on vielä kovin kirkas ja tasainen, mutta eiköhän se tuosta vähän käytössä pikkuhiljaa sitten sammu ja sovi porstuan muuten hieman rähjäiseen tyyliin paremmin. 

Kaappi vie juuri ja juuri kaiken tilan oven ja ikkunan välistä jättäen kuitenkin tuolle sisään menevälle väliovelle just sen tilan minkä se tarvitseekin auetakseen. Joku nyt siellä katsoo, että eihän tuo ovi tuosta nyt kokonaan pääse aukenemaan, niin sille vastaan, että ei muuten ikinä ole yli 90 astetta auennutkaan. kinnaa nimittäin niin lujaa porstuan vinoon lattiaan tuossa auki ollessaan. Mutta sepä ei ole meitä ikinään haitannut, siinähän aukeaa sen verran kun aukeaa, se on ollut tähänkin asti ihan tarpeeksi, siispä kaappi mahtuu tuossa olemaan vallan loistavasti.

Se viimeinen puuttuva silaus on asentaa tuonne vielä ne hyllylevyt sisälle. Sitä varten pitää vaan ensin käydä läpi kaikki omat vastastot, josko sieltä löytyisi sopivat materiaalit, enkä ole yksinkertaisesti vielä jaksanut lähteä penkomaan. Uskoisin kuitenkin sieltä löytyvän jotain sopivaa, jolla saadaan tyyli sisältäkin varmasti ihan omatekoisen näköiseksi.

Muutoin olen täällä käynyt vähän väliä vilkuilemassa kaappia ja kokeilemassa miten sen ovi ja lukko toimii ja hyvinhän ne. Niissä pitäisi olla vielä hieman varaa siihenkin, jos ja kun kaappi tuolla vuodenaikojen mukaan elelee ja sen puupinnat imevät ilmasta kosteutta ja kuivuvat vuoron perään. Olen kuitenkin hyvin varautunut siihen, että käyn vielä höyläämässä sieltä muutamasta kohtaa millin pois, onneksi tämä kostein kausi on juuri nyt päällä niin näkee pian mistä tarkalleen, jos tarvis siis siihen on.

Kaapissa ei ole turhia koristeita tai krumeluureja vaan sen listat ja sokkelit ovat niin yksinkertaiset kun olla ja voi. Sokkeli on kakkos-kakkosesta ja yläosan koristelista on ihan simppeli puolipyöreä puulista, jonka varastoistani satuin löytämään. Tällä tavoin itse paneelipinnat ovat tuossa pääosassa eikä kokonaisuus ole liian  kruusattu.

Täräytin siihen nyt päälle kasvihuoneesta ihan ylisuureksi kasvaneen muratin ja vanhan puulaatikon, mutta jatkossa luulen että siihen sopisi joku vähän hillitympi kasvi, tuo kun on hieman hankala tuon oven kanssa, ettei koko ajan väliin ole jäämässä. Katsotaan nyt miten tämä porstua tästä loppuun muotoutuu, että mitä tuossa nyt sitten talvella on, että onko kasvia laisinkaan ihan läpikylmä tila kun on.

And here it is, finished from the outside! DIY old looking cabinet for my porch. It's still missing the shelves from inside, but that's just cause I've been lazy here. Otherwise I'm so happy with the result. It fits that space like a glove now.

Paneelikaappia rakentamassa osa II

Nyt siinä on ovi ja se alkaa näyttää ihan sellaiselta vanhalta paneelikaapilta niin kuin pitikin. Tarpeeksi eleetön ja simppeli, mutta silti niin ihanan romanttinen ja vanhahtava. Sopii paikalleen kuin nakutettu eikä vielä ainakaan tunnu siltä, että se olis tuonne liian syvä tai muutenkaan suuri, vaikka täyttääkin sille varatun tilan lähes millin tarkkuudella.

Olen huolellisesti matkinut kaappiin juuri sellaiset yksityiskohdat, joilla sen ulkoasusta tulee mahdollisimman oikeanlainen. Paneelipinta tietysti ykkönen, mutta muutamalla muullakin pikkuasialla tekee ison vaikutuksen. Kun laittaa saranat tuollai huolettomasti päällipuolelle pääsee sekä just oikeaan tunnelmaan, että niin paljon helpommalla, kun jos pitäisi alkaa niille kovertaa tuonne omia lokeroitaan.

Ja toinen on tietysti lukko. Onnekkaasti minulla on muutama ylimääräinen komeronoven lukko jemmassa ja käytin tähän niistä yhden. Piirtelin tuohon kyllä paikan avainkilvellekin, mutta muutin viime hetkellä mieleni, sillä ilman sitä tuo näyttää mielestäni paljon autenttisemmalta eikä liian hienolta, juuri sellaiselta, että joku on sen ihan itse siihen vaan kovertanut, niin kuin itseasiassa onkin.

Vielä puuttuu listoitus tuosta yläreunasta, paneelien tasaus oven kanssa, hiontaa sieltä täältä ja pari kerrosta sitä valkoista maalia pinnasta ja hyllyt sisältä niin sitten pääsen laittamaan tämän oikein nätiksi tuonne.

And now there is a door. The cabinet is starting to look just the way I want it to and I'm sure once this is finished it will not stand out as new in there.

Just a few finishes left until I can paint it and fix in to the wall, but so far I'm making good progress here, don't you think?

Paneelikaappia rakentamassa osa I

Niinhän siinä sitten kävi, että inspiraatio alkoi puskea lujaa rakentaa itse sopiva kaappi porstuaan, että kovin kauaa en tuota tyhjää tilaa tuossa ikkunan ja oven välissä jaksanut katsella. Sopiva suunnitelma sellaisesta paneelipintaisesta pikkukaapista muotoutui harmaissa aivosoluissani melkein kuin väkisin ja vahva visio pisti toimimaan jo ennen kun itsekään kerkesin kissaa sanoa.

Siispä painelin paikalliseen puutavaraliikkeeseen ja ostelin sieltä sopivat materiaalit kaapin toteuttamiseen. Se on hurjan näppärää, kun on tässä lähellä ihan oikea sahatavaraliike, josta saa just sitä mitä tarvitsee, eikä tarvitse olla isojen ketjujen suppeiden valikoimien varassa tai tilailla netin kautta muualta. Täältä löysin täsmälleen sen mitä halusinkin visioni toteuttamiseen ja sain tavarat heti mukaani, mikä on tällaiselle nopeatempoiselle ideanikkarilla aivan parhautta.

Kotiin päästyä ei ihan hirveän kauaa mennyt siinä kun olin jo sahaillut ja ruuvaillut summittaisille paikoilleen kaapin sivuseinät. Tästä on tulossa sellainen kerrrassaan perinteinen kaappi, joka siis rakennetaan suoraan tuohon paikan päälle just niin kuin tällaiset on aina ennenkin tehty. Ilman sen tarkempia piirustuksia roiskaisin nuo tehden vähän vaan sillä silmällä katsoen, että minkä kokoinen juuri tähän tilaan ja kohtaan olisi hyvä.

Ja tästähän on tulossa todella hyvä tähän tilaan. Se on tarpeeksi leveä maksimoimaan tuon tilan ikkunan ja oven välissä, mutta tarpeeksi epäsyvä, jottei se vie liikaa tilaa kapeasta porstuasta. Mitoiltaan siitä on nyt tulossa noin 195cm korkea, 66cm leveä ja karvan alle 30cm syvä, eli just passeli.

Materiaalina on 18x95 valesaumapaneeli, jossa pyöristetyt kulmat, jolla tähän tulee just sellainen minulle oikea vanhanaikaisen kaapin tunnelma.

Turhaan mitään kunnollista runkoa en tuonne alkanut askartelemaan, sillä joka puolelta kiinni naulattu puupaneeli pitää kyllä kaapin hyvin pystyssä ilmankin. Ylhäällä ja alhaalla on katto-ja lattialevyinä liimapuulevyä, alaosassa sokkeli kakkos-kakkosesta ja etuseinässä on vain muutama rima jotka pitävät sivuja paikoillaan. Takaosa kaapista on kokonaan auki ja sen kiinnitin seinään parilla kulmaraudalla enkä usko tuon ikinä liikkuvan tuosta itsekseen yhtään mihinkään.

Etuseinän paneelit on kiinnitetty vasta oviaukon mallausta varten, jotta näen mistä ja miten sen sitten sahailen, mutta sellainen lapsus sattui, että kaappi on tässä elänyt vähän niistä suunnitelmista, jotka päässäni sinne puutavarakaupoille menin ja nyt on yhta lautaa vaille, että pääsen oven tuohon vielä askartelemaan. Ja sehän se nyt näin sunnuntaina sitten harmittaa, kun homma pitää jättää tuon osalta vielä kesken, virtaa kun olisi just hyvin riittänyt, että olisin saanut sen vielä tänään valmiiksi. 

No mutta, jatketaan huomenna sitten.

So I made up a plan (in my head) to build myself a suitable cabinet to my porch. Went and got all the materials and started to work, but since my plans weren't that accurate I now miss just one more board to be able to finish the door. So I have to put my building on hold and wait till the store opens tomorrow and figure out where to spend all this frustrating building-energy I have left.

Olkikukkia kuivaamassa

Perjantaipuketti syntyi tällä kertaa ihan omasta pihasta poimituista olkikukista. Ostin nämä taimina alkukesällä ja ovat kukkineet oikein kivasti ja kauan vaikka olosuhteet kukkapenkissä eivät ole olleet ihan ne ihanteellisimmat. Nyt olin näitä siellä jo muutaman päivän katsellut sillä silmällä, että pitäisi poimia talteen kylmien tieltä, etteivät piloille ehdi mennä ja tänään päätin nappasta ne ja pistää suoraan kuivumaan sen sijaan, että maljakon kautta olisin kierrättänyt ensin.

Näissäkin, niin kuin monissa muissakin pihani kukkasissa tänä vuonna, on vartta enemmän kuin tarpeeksi. Se on matkalla kiemurtunut kun sade on piiskannut taimen kumoon ja varret on taas lähteneet nousuun sieltä. Kukkia on kuitenkin paljon vaikka taimia oli vain kaksi ja napsin ne sieltä niin, että jokaiseen tuli mukavasti vartta mukaan. Poistin lehdet, kun kuulema eivät kuivu kauniiksi ne, mutta suoriksi nämä tuskin enää tästä muuttuvat. Ripustan ne silti roikkumaan ylösalaisin, jotteivät tuosta ainakaan enempää mutkistu, vaikka ihan hauskoja ne ovat tällaisinakin.

Ja sitten vaan kimppu kuivumaan hämärään ja viileään, mutta kuivaan tilaan. Sellainen meillä onneksi täällä nyt onkin, kun lämmitystä ei ole vielä kunnolla alettu ja portaikossa on juuri tällaiset olosuhteet. Toivotaan, että kuivahtaa siellä hyvin ja saan pian sommitella näistä jotain nättiä maljakkoon syksyn iloksi.

Picked up these strawflowers from my own garden today and cut off the leaves. I tied them all up and hung them to dry upside down, hoping to get really pretty dried flowers to use in my fall bouquets later in the season.

Porstua porstuaksi osa I

Olen tässä jo muutaman päivän siivoillut porstuasta kauppaani pölyä pakoon vähän tiiviimpään varastoon ja nyt alka ahomma olla loppusuoralla. Tässä ulko-oven ja talon välisessä tilassa on astioille ihan liian hankalat olosuhteet joka vuodenaikaan sisälle tunkevan pölyn ynnä muun rydön vuoksi. Kerran viikossa on pahimmillaan saanut käydä putsaamassa valikoimaa ja siltikään se ei ole riittänyt kaiken siistinä pitämiseen. Siispä astiat muuttivat varaston puolelle pölyttömämpiin olosuhteisiin ja porstua palautetaan taas porstuaksi, joka saa olla rauhassa just niin pölyinen tila kun tykkää.

Nyt kun tässä ei ole enää mitään kauppateemaa voi sisustus olla ihan jotain muuta ja jopa elellä taas niin kuin ennenkin, kun tykkäsin sisustella tähän milloin mitäkin. Ainoa kriteeri nyt uudelle sisustukselle on, että ei liikaa mitään tilpehööriä eikä hyllyjä, josta pitää käydä pölyjä alati pyyhkimässä. Mieleen tuli ensimmäiseksi että kaappeja siis. No, niitähän löytyi heti omista varastoista yksi sopiva, jota piti vähän testailla, että mihin se  siellä parhaiten istuisi.

No heti ensinnä sattui silmiini, että kaapissa pitäisi kyllä olla jalat, koska tosi tyhmältä näyttää jos se vaan lattiaa vasten lepää eikä alla ole mitään. Sellaiset löytyivät sopivasti myös omista varastoista ja pienellä vaivalla ne istuivat kaappiin kuin nakutettuina.

Sitten mallailin kaappia toiseen paikkaan ja totesin, että muuten ihan hirveän kiva, mutta väri on tosi ankea ja tunkkainen eikä soinnu porstuan sävyihin oikein mitenkään päin juuri tuollaisena. Mietin kaikenmoisia eri sävyjä ja pellavaöljymaalilla maalaamista, kun yhtäkkiä vaan tajusin, että ei, kun ihan vaan valkoiseksi, se on tilaan täydellisin ratkaisu juuri nyt.

Ja sitten pari kerrosta Into-kalustemaalia myöhemmin alkoi kaappi näyttää just siltä miltä pitikin ja istahti paikoilleen varsin mutkattomasti. 

Tämä porstua on tilana niin pieni ja kapea (1,65m x 3,2m) ja se oli kauppa-aikoinaan niin täynnä tavaraa, että nyt kaipaan tilalle avaruutta niin paljon kun sitä tuonne pystyn laittamaan ja valkoisena kaappi näyttää siltä, ettei juurikaan syö tuota tilaa tuolta.

Se on kivan eleetön, mutta silti persoonallinen, vanha kun on ja kaikki mitä sen päälle laittaa muuttuu nätiksi hyvän kontrastin ansiosta. Tuo taustalla vilkahtava vanha jauholaatikosto jää tilaan, koska siinä on meidän kierrätyspiste ja se on tosi tarpeellinen ja hyvässä käytössä. Sen väri vaan ehkä myös muuttuu tässä remontissa, mutta sen katson vasta ihan viimeiseksi sitten kun kaikki muu tilassa on löytänyt uomansa ensin.

Nyt pitää tilaan keksiä vielä yksi kaluste ja voi olla, että rakentelen sen siihen ihan itse. Kapea ja korkea kaappi oven ja ikkunan väliin olisi suunnitelmissa ja mielessä siintää sellainen ihana panelipintainen kaunotar. Mitat tuossa kohti ovat vaan niin haasteelliset, että sellaista tuskin valmiina mistään löydän, joten voikin olla, että painelen panelikaupoille tässä jo ihan lähipäivinä.

My little store moved out of our porch and in to our storage to escape all the dust that keeps getting in this space between our front doors. To replace the store I want to have some storage, with doors so that the dust isn't that much of an issue. I had this small cabinet just lying around and with a new crispy white paint it looks so lovely and fresh in the porch now.