Vitriinin aarteet valossa

Tällai kerran vuodesta kevättalvella, kun aurinko paistaa matalalta ja heijastaa pohjoisen puolen ikkunasta tien toisella puolen olevan talon valkoisesta seinästä on tässä olkkarin nurkassa tarpeeksi valoisaa kuvata tätä vitriiniä ja sen sisältöä. On sitä valoa muinakin vuodenaikoina toki, mutta ylivoimaisesti eniten sitä on just nyt ja sen olen oppinut tässä vuosien varrella tässä nurkassa hyödyntämään, joten kurkitaanpas nyt mitä tuolla lasiovien takana oikein on.

No siellähän on kokoelmat kaikenmoista nättiä. On keräilyesineitä ja somistuksiin sopivia sekä eri vuodenaikoihin ja juhliin passaavia koristuksia. Seassa on sulassa sovussa myös muutama oman perheen aarre, kuten tuo kivinen takanhenki tuossa alemmassa kuvassa. Se oli lapsuuden kesämökillä takan reunuksella ja sieltä sitten kulkeutui jossain kohti minun kotiini, kun mökistä vuosituhannen vaihteessa luovuttiin.

Strutsin munan taas olen saanut muutama vuosia sitten synttärilahjaksi ja minusta se oli mitä parhain synttärilahja, mitä minulle voi antaa. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen.

Toisen vitriinin perhekalleuksiin kuuluu isäni kultainen kahvikuppi ja kamera. Muut aarteet ovat kulkeutuneet tuonne vuosien varrella pääosin kirppiksiltä ja seassa on muutama omatekoinen ihanuus myöskin, kuten tuo iso simpukkavati takaseinää vasten ja pääkallo, jonka tein joskus nuorena tyttönä akvaarioni koristeeksi.

Tässä vitriinissä on vähän tuollainen kasvi- ja eläinkuntateema ja sisältä löytyy kokoelmat sekä oikeita että itse tehtyjä simpukoita, koralleja sekä kiviä, kuivattuja kukkia ja muoviin valettuja ötököitä. Kansakoulun kasvimalleista kaksi laitimmaista ovat omia kirppislöytöjäni ja keskimmäinen on täällä vain säilössä, kun sen oikealla omistajalla ei sille sopivaa paikkaa just nyt ollut.

Hirmuisen kiva on tämä vitriini tällaisina päivinä, kun se kylpee valossa ja voin käydä itsekin kurkkimassa, että mitäs kaikkia ihanuuksia sitä omistankaan, aina kun ei ole ihan tarkassa muistissa, että mitä tuolla lasiovien takana olikaan, ne kun tuppaavat välistä vähän elämään nuo kokoelmat myöskin.

Ja ihana on toki myös tämä "myrkkykaappi" jossa näitä aarteita säilytellään. Oikea aarre sekin.

Inside my glass cabinet in the living room. It's so bright outside finally to take pics of this beauty.

Pönttöuunin päälliset

Täällä on joitain sellaisia kohtia sisustuksessa, jotka eivät juuri muutu, koska miksi koskea johonkin, joka mielestäni on jo täydellisen hienosti. Yksi sellainen kohta on tämä pönttöuunin päällys, johon on kerääntynyt tuollainen kokoelma kaikenlaista, joista osa on ollut siinä jo vuosikausia ja vähän niin kuin muistoina edellisistä sisustusvillityksistäni.

Isoin niistä on tuo hieno peltinen ja ruosteinen A-kirjain tuossa takana. Tuollaiset vanhat mainoskirjaimet olivat suurta huutoa sisustuksissa joskus viisitoista vuotta sitten ja niitä oli täälläkin useampia erilaisia siellä sun täällä, kunnes kyllästyin ja hankkiuduin niistä eroon. Tuo yksi on jäänyt, koska se sopii tuonne pönttiksen päälle niin kivasti ja koska pitäähän se nyt yksi olla muistona niistä ajoista. Samaan kastiin sen kanssa menee tuo apteekkipullo, joka on myös jäänyt tönöttämään tuonne hauskan etikettinsä vuoksi, kun siinä lukee "Jästpulver" jonka joku keksi tarkoittavan jästipulveria hiivan sijaan.

Sitten tuolta löytyy kokoelma messinkisiä kynttilänjalkoja, purkillinen vanhoja mittoja ja neulepuikkoja sekä vanhoja kaulimia ja pölyhuiskia. Vanha emalikyltti on myös löytänyt paikkansa täältä sekä alunperin joulukoristeiksi tekemäni simpukkatähdet. Seassa on myös hyvin pieni mattopiiska ja tuossa tason reunan takana piilossa puisia pyykkipoikia ja magneetilla olevia kynttilänpidikkeitä ihan vaan, koska sieltä ne aina tarvittaessa helpoiten olen löytänyt.

Ja mielestäni tuo kokonaisuus toimii tuolla päällä vaan niin kivasti, etten ole sitä lähtenyt suotta muuttelemaan. Se on ehkä vähän juhlavan näköinen nyt kun tuo messinkinen kukkarinkulaksin tuossa joulun jäljiltä vielä roikkuu, mutta  onneksi tuo ympäröivä "maisemointi" lukemattomine henkareineen ynnä muineen vähän tasapainottaa sitä niin, ettei nyt ihan joululta enää mielestäni näytä.

P.S. Nyt kun on näitä kylmiä pidellyt niin olen säilyttänyt noita päällysvaatteitani tuossa pönttiksen likellä ihan vaan siksi, kun ne on kivampi pukea päälle vähän lämpimämpinä, kun eteisen naulakosta alle huoneenlämpöisinä.

The stuff I have on top of this tin oven has been the same for most parts for many years now. There's some relics of my past decoration loves and some candleholders and all kinds of thing I need but don't have a better place to keep. I think it all looks so good there like that and why change something I like.

Vielä yksi lintuhäkki

Kun pakkanen hellitti hetkeksi alkoi taas kummasti sisustusjutut kiinnostella mieltä, vaikka nyt kylmenikin uudestaan. Muutaman päivän helpotus jatkuvaan kärvistelyyn oli kuitenkin just tarpeeksi virkistämään päätä ja usko siihen, että pian nämä ovat taakse jäänyttä elämää helpottaa kummasti sietämään vielä muutaman päivän tätä lisää. Niinpä tänään kuvasin vihdoin tämän viime joulun alla itselle lahjaksi ostamani hienon lintuhäkin samalla kun stailasin olkkarin klapitelineen päälle uuden asetelman.

Olin nähnyt tämän monta kertaa käydessäni Keravalla Oliverin kirppiksellä, mutten kuitenkaan raaskinut ostella, ennen kun sitten päätin, että koskapa joka kerta sitä ihailen siellä ja kotona siitä haaveilen, niin kerran se vaan kirpasee ja ostin pois! Hintaa oli 79 euron verran, mutta mielestäni se oli ihan ookoo siihen nähden kuinka hieno tuo on ja kuinka ihanan mielenrauhan sen hankkiminen tänne teki. Tälle on monta paikkaa ja käyttöä täällä enkä voi edes kuvitella, että joskus kyllästyisin tätä tuijottelemaan, niin hieno se on.

Pistin sen kaveriksi tuonne vähän pellavia ja tekemäni unikkomaljakon ja sitten siellä on nuo takanpoltoissa tarvitut eli sytytyspalapurkki, pitkä sytkäri sekä tämän talven innovaationi; nahkaiset klapihanskat, jottei ihan koko ajan tarvitse olla tikkuja sormistaan kaivelemassa.

Jo silloin kun ostelin tämän oli kotona pakko heti täräyttää siihen tuo magneetilla oleva peltiperhonen ja samassa romanttisuuspuuskassa pistin sinne pienet kuparinväriset paristovalot sisälle. Pimeällä se näyttää nyt siltä, kun siellä olisi lauma tulikärpäsiä vankina, aivan mielettämän söpöä!

Tämä oli meillä joulun yli telkkarin vieressä valoineen, missä se meni ihan jouluisesta, vaikka kovasti kesään nuo perhoset ja tulikärpäset liittyykin. Nyt se pönöttää tuossa klapitelineen päällä, enkä malta odottaa kevättä ja kesää, kun saan sen tuonne porstuaani, missä se on varmasti sitten ihan mieletön somistus kaiken vihreyden keskellä.

Got this vintage bird cage as a Christmas gift for myself last year. As I got home put that metal butterfly on it and battery operated fairy lights in it and now it looks like it has captured fireflies inside. So magical!

Valoa kohti keittiössä

Keittiön ikkunoiden likellä talvea viettäneet viherkasvit alkavat vihdoin osoittaa merkkejä elpymisestä, kun auringonvalo tulvii ikkunoista ja niiden lehdet kääntyvät toiveikkaina sitä kohti. Suurin osa noista on siirrelty muualta talosta tuohon ja pidin siinä kasvilamppuakin pimeimmän ajan ylitse, mutta mikään ei piekse oikeaa päivänvaloa ja sen kyllä huomaa.

Vielä pari viikkoa sitten sai enimmäkseen poimia kellastuneita lehtiä ja lupailla noille, että kyllä se pian helpottaa taas ja nyt voin vihdoin pitää tuon lupaukseni. Olisipa se minullekin yhtä helppoa, että riittäisi tuo valo piristämään, mutta niin kauan kun nämä tiukat pakkaset jatkuu on peli kohdaltani valitettavasti menetetty. Että älkää siellä ihmetelkö miksi nyt niin harvakseltaan tänne postailen, kyllä se minunkin luovuus alkaa kukkia sitten taas, kunhan tästä kylmyyden ikeestä pääsen.

Onneksi se kylmyys ei näihin huonekasveihin vaikuta, nämä kun eivät niin muutaman asteen lämpötilaeroista välitä. Nyt alan nyppiä noita viimeisiä kellastuneita tuolta samalla kun ihailen niitä uusia pieniä lehtiä, mitä nuo puskee. Muutama noista on myös jonossa tänä vuonna mullanvaihtoon ja pääsevät isompiin ruukkuihin jahka käyn ne tuolta kasvihuoneesta ensin vaan heille valitsemassa. Hei hoi kevättä kohti!

Finally the sun shines to the kitchen and all my houseplants can start to recover from the darkness of the fall and midwinter. Me on the other hand need these arctic colds to get away before I can start healing from the complete paralysis it has caused to my imagination.

Simpukkakoristeet hyvään käyttöön

Tässä eräänä päivänä muistin yhtäkkiä nämä viime syksynä kirppistellyt hienot ja vanhat puiset simpukkakoristeet ja siltä istumalta syttyi idealamppu päässäni, että näitähän pitää kokeilla siihen makuuhuoneen uuteen pikkukaappiin vähän tyyliä tuomaan!

Ja koskapa niitä pystyi kokeilemaan ihan naulaamalla ne vaan pikkunauloilla kiinni oviin niin päätin jatkaa kokeilua myös maalaamalla ne samalla kaapin väriseksi, että näen kokonaisuuden valmiina, mutta totuuden nimissä olin kyllä ihan myyty niihin jo tuossa ekan kuvan vaiheessa. 

Ja nyt on kaapin ovissa kivat koristukset, eikä se enää näytä niin platkulta tuossa maalissaan, vaan kohentui ihan päteväksi pikkukaapiksi, joka istuu tuonne nyt tyyliltäänkin kivammin. Simpukat ovat varmuuden vuoksi ihan vain niillä nauloilla kiinni, jos joskus muutan mieleni niistä tuossa, mutta ainakin nyt tuntuu, etten kyllä ikinä niitä pois noista ovista ota.

P.S. Päätin myös olla maalaamatta sitä valkoista pikkukaappia ja tasapainotin tuota värimaailmaa lisäämällä tämän kaapin luo vähän valkoista väriä ja se auttoi silmiäni tottumaan tilanteeseen paremmin. 

The other day I suddenly remembered that I had these two old seashell wood ornaments that I found from a fleamarket last fall and that I could use them to make this wardrobe a little more interesting. Worked like a charm!

Pieni rymsteeraus makuuhuoneessa

Pitkän pohdinnan jälkeen pistin makkarin nurkan uusiksi vaihtamalla siitä kalusteet tällaiseen kivaan kapeaan kaappiin. Kaikkein tarkkasilmäisimmät varmaan hoksaavatkin, että tuo on se vuonna 2016 lapsen huoneeseen rakentelemani kolmiovinen kaappi, jonka otin sieltä nyt pois sen oikeasti vanhan pukukaapin tieltä ja pienensin viikonlopulla kaksiosaiseksi.

Mitään vikaahan siinä alkuperäisessä kalustuksessa tässä tilassa ei sinänsä ollut, enkä tänne lisää kaappitilaa olisi edes kaivannut, mutta kun en halunnut tästä kaapista vielä eroon hankkiutua ja muuta paikkaa ei ulkovarastoa lukuunottamatta löytynyt (vaikka kuinka mietin) niin pistin sitten tähän, eikä se nyt hassumpi ole, vaikka tuo seinä onkin nyt kokonaan täynnä kaappeja. Onpahan tilaa säilöä vaikka niitä joululyhtyjä kesän ajaksi sitten.

Kaappi istuu mitoiltaan kaksiosaisena just kivasti tähän lokoseen, vaikka vähän syvempi onkin kun nuo muut kaapit sen vierellä Se on myös tarpeeksi kepeä, jotta siihen sai pyörät alle sillä tuossa takana olevaa komeroa käytetään kerran tai pari vuodessa (siellä on virallisia pukuja ja juhlamekkoja, joita ei niin usein tarvita, mutta pitää roikkumassa säilyttää. Komero on ainoa tankokaappi koko taloudessa.)

Maalasin kaapin uusiksi harmaanvihreällä ihan vaan, koska sitä alkuperäistä maalia ei käsillä enää ollut ja se oli ehkä vähän liian vihreää tähän muutenkin vihreään huoneeseen. Väri on nyt ihan ookoo, mutta silmäni ei ole vielä ihan hyväksynyt kappia tuonne noineen ja mietin vielä voisiko sille tehdä jotain muutakin, mutta toistaiseksi en ole vielä keksinyt mitä se voisi olla. 

Hetken kauhistelin myös sitä,kun peilit tuosta lähtivät, että missäs nyt peilaillaan, mutta iso peili löysi eteisestä vielä paremman paikan itselleen ja sitä ovaalia en oikeastaan ikinä peilailuun tässä käyttänytkään (se menee myyntiin, jos jotakuta se kiinnostelee) joten ihan hyvin pärjään tässä huoneessa ilmankin.

Vielä jäin suunnittelemaan myös tuon vaalean omatekoisen pukukaapin maalaamista vähän hillitymmäksi. Olen tykännyt siitä tähän asti ihan noinkin, mutta nyt kun tästä häipyi se vaalea lipasto niin se näyttää yksin vähän silmiinpistävältä. Lisäksi tuo industriaali tyyli on mennyt niin lujaa pois muodista täällä, että toimisi ehkä paremmin ilman noita numeroita ja kulutuksia tuossa muutenkin.

Ja lopuksi vielä muutama kuva siitä kaapin pienentämisestä. Oli muuten helppo homma, kun kaikki osat oli nätisti ruuveilla kiinni. Hyvin olen osannut silloin 2016 rakennella.

I made this wardrobe back in 2016 for my sons room. Since he moved out years ago and didn't need it anymore we used it ourselves as is until the other day when I swapped this with the real old locker that I like better. And since I needed to figure out what to do with this one I decided to take it apart and make it smaller so I could fit it to the other bedroom.

Talviporstua tammikuussa

Siivoilin porstuasta joulusomistusten jäljiltä vähän enimpiä havuja pois, mutta jätin vielä lyhdyt, kävyt ja lisäsin tuon vasta putsatun lintuhäkin. Päätin, että tämä saa nyt olla porstuan talvityyli, kun ulkona pakkanen taas paukkuu ja lunta hiljalleen sataa. Turha vielä tähän kylmään tilaan mitään muutakaan laittaa, kun muratti-parkakin on jäätynyt  ruukkuunsa. 

Lyhdyt mielestäni kuuluvat talveen niin kauan kunnes päivät alkaa kunnolla pidentyä ja koskapa noissa led-kynttilöissä vielä osassa virtaa riittää niin olkoot siellä ainakin siihen asti kunnes tyhjenevät kokonaan kaikki.

Uusi häkkilöytö näyttää varsin söpöltä tason päällä ja sen yläpuolella roikuskelevat pienemmät häkit tavallan toivottivat sen tervetulleeksi seuraansa tyylinsä puolesta. Väri meni vain maalinpoistoaineiden jämien kuivuttua sen pinnasta hieman tuollaiseksi valkaistun näköiseksi, joten ehkä vielä jossain kohti hion tuota hiukan ja mahdollisesti laitan jonkun puuöljyn siihen suojaksi, ellen sitten vallan laiskistu ja päätä tykätä siitä noin. 

Muuten porstuassa näyttää mielestäni aika talvisen kivalta, vaikka tämä sisustus toimii kyllä ihan yhtä hyvin kaikkina muinakin vuodenaikoina, kun se ei suurimmalta osaltaan oikein koskaan muutu. Mielessä on kyllä ollut, että josko vähän vaihtaisi tuolta noita jatkuvasti siellä olevia koristuksia, kuten ainakin tuon talolyhdyn, jonka hyvinkin voisi ottaa kesäkaudeksi sieltä pois. Myöskin sen alla oleva lasilaatikosto on ollut tuolla aika turhake, jolle varmasti keksisin paremman paikan jostain muualta.

Mutta kiva on, että  lumi ulkona tekee päivistä vähän valoisampia vaikka taivas edelleen pilvessä onkin. Porstua näyttää niin kivalle viime kesänä uudistetuissa väreissään ja pakkanen taiteilee myös aika hienoja kuoseja noihin tiivistämättömiin ikkunoihin. Mielestäni hienoimmat oli pari viikkoa sitten, kun suurimmassa osassa noita ruutuja näytti tältä:

Cleaned out most of the greenery from christmas but left all the pinecones and lanterns in this little porch. I call this the winter style now.