Puolivarjossa

Tuulettelin tänään pihalla sisätiloissa talvehtinutta oliivipuuta ja uskaltauduin samalla ottamaan esille jo puutarhakaluston pehmusteetkin. Olin palanut halusta päästä näkemään lopputalvesta ostelemieni tyynynpäällisten sävyt oikeassa ympäristössään ja oli ilo huomata, että värisilmäni toimi silloin oikein mainiosti ja päälliset sopivat ajattelemaani tyyliin just niin kuin pitikin. 

Vähän sinistä ja vähän raitaa ja sitten kunnolla vihreää puutarhakuosia niin jo vain sohvalla näyttää kivalta nyt. En melkein malttaisi odottaa miten kivalta se näyttää sitten kun se oikea kesä on täällä ja paljon enemmän on väriä myös ympärillä.  

Se mikä ei näytä kivalta nyt on tuo patja tuossa sohvalla. olin laittanut sen talveksi sellaiseen pölynimurilla ilmattomaksi menevään tyhjiöpussiin ja kas, se meni siellä aivan kurtuille ja lyttyyn. Tuo pellava on sellainen materiaali, että helposti rypistyy, mutta että meni sitten patjan vaahtomuovitäytteetkin lyttyyn ja ryttyyn, on minulle kyllä mysteeri. Koko päivän tuossa olleena ei oiennut oikeastaan yhtään, että nyt vähän jännittää, että miten sen kanssa tässä käykään sitten. Täytynee vissiin alkaa totutella tuohon ruttuiseen lookkiin, mutta vähän kyllä nyt harmittaa kun pehmeyskin on siitä kärsinyt.

Mutta koiria se ei haitannut laisinkaan, olivat vaan aivan onnessaan, että pihalla on vihdoin jotain pehmeääkin. Lämpimästä kotoisin olevia rotuja vaan kismitti, että se pehmeä oli nyt niin varjossa, kun heidän mieleastään olisi hauskempaa lojua suoraan paahteessa, mutta siellä oli vielä vähän kylmä maa. Pitänee laittaa heille oma patja sinne huomiseksi, jotta saavat naatiskella vielä sen hetken kun tätä lämpöä kestää.

Mutta ihanaa oli fiilistellä jo kesää tuolla. Pihakaluston tausta näyttää vaan silmiini nyt ehkä liian rytöiseltä ja jotain tarttis sille tehdä. Männä talvena katkaistu tuijarivi on kovin rujon näköinen ja vaikka onkin kivaa, että sieltä päivä paistaa läpi en silti ole tyytyväinen sen ulkomuotoon just nyt. Täytyy siis alkaa suunnitella tuohon jotain kivaa näköestettä millä peittää kaikki rytöinen ja ruskea ja taustalta paistava lauta-aita, jotta saa arvoisensa taustan tälle pihan olohuone-osiolle. Mielessä on semmoinenkin idea, että tekisi tuohon laudoista vähän niinku seinät taustalle, kukkalaatikoineen ja ikkunoineen... Ajatuksena kuulostaisi kyllä aika herkulta, mutta annetaas sen hautua ensin hetki mielessä.

It's been so lovely and warm that I put out my new pillow cases that I got earlier (when it was still winter) on the garden sofa. So glad that my vision was right back then and the colors look so good there. But what doesn't look good is the green fence, we got it cut down half way this winter and it's going to take a while before it has grown full again so I need to plan something here to hide all the brown and ugly parts of it for now. I already have an idea of some kind of wooden walls that might do the trick, just need to think it through and plan properly first.

Kokemuksia bokashista viikko 1

Keittiössä toimii nyt viikon kokemuksella todella hienosti kaiken kasviperäisen jätteen kompostointi pienessä bokashissa. On varsin näppärää kun ei tarvitse lähteä erikseen ulos kuskaamaan joka kerta ruoan laittamisen jälkeen tai että pöydällä haisisi jokin ämpäri mihin kerättäisiin enemmän ennenko ulos eksyisi. Nyt on ollut ihan lähes täysin tuoksutonta eikä ole tuntunut lainkaan vaivalloiselta täytellä ämpäriä kerran päivässä.

Toistaiseksi kaikki jätteet on kerätty ihan vaan pieneen astiaan pöydälle esille, josta ne on päivän päätteeksi helposti muistanut laittaa bokashiin, pistää rouhetta päälle ja painaa hieman siihen tarkoitukseen olevalla alustalla litteämmäksi. Eivät banaaninkuoria lukuunottamatta tuoksahda tuosta esiltä juuri lainkaan, joten vielä ei ole ollut kiirettä keksiä kannellista astiaa tilalle.

Itse bokashi on ollut oikein miellyttävä yllätys hajunsa puolesta, se on nimittäin ihan tosi tosi mieto eikä ollenkaan paha, edelleen sieraimiini simamainen. Itse lientä en ole vielä haistellut, sitä on jo kertynyt tuonne alle, mutten ole vielä ottanut käyttöön sitä koska vasta neljännes ämpäristä on täynnä. Säästelen vähän myöhemmäksi, kun lientä on tullut enemmän ja kerron sitten lähtikö taju päästä kun sitä haistelen. 

Vaikuttaa siis edelleen hyvin lupaavalta tämä tapa fermentoiden kompostoida. Jahka tuo ämpäri tuossa nyt täyttyy ja kypsyy sen muutaman viikon, niin kerron sitten millaista tavaraa sieltä ulos tulee, kun tulee aika sekoitella se mullan kanssa pihalle muhimaan. 

I've had a bokashi for a week now in our kitchen and so far it seems very easy to use and it doesn't smell bad at all. 

Pöydän alla hyvä ja päällä paha

Normipäivänä meillä olisi tuo pöydän päällys täynnä kaikenmoista, mutta olen alkanut vanhemmiten hyvin luovaksi näissä pienissä tiloissamme ja jättänyt päällisen rauhaan ja siirtynyt suoraan pöydän alle. Näppäryydessään ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta onpahan nyt tyhjä pöytä ja se merkitsee näissä ahtaissa neliöissä jo todella paljon se.

Pöydän alla piileksii laatikollinen raakakeramiikkaa odottamassa polttoon lähtemistä. Ne on pakattu valmiiksi omaan pehmoiseen petiinsä, jotta eivät halkeile autolla matkustaessa ja nostettu toisen laatikon päälle, ettei kumpikaan koirista saa päähänsä käydä kokeilemassa voisiko sinne sekaan mennä päiväunille. Siellä ne ovat nyt olleet jo muutaman päivän ja ihan rauhassa ovat saaneet olla. Loppuviikosta lähtevät lämmittelemään keramiikkauuniin ja siitä lasituksen kautta sitten porstuapuotiini myyntiin. 

Pöydän päällä taas piileksii, mahdollisimman kaukana minusta, kulhollinen banaaneja. Muu perhe on innostunut popsimaan tuota suurta inhokkiani nyt oikein olan takaa ja joudun jatkuvasti siirtelemään terttuja pois silmistäni ja hajuaistini tieltä. Joskus nuorena tyttönä olin töissä pienessä ruokakaupassa ja siellä monta kertaa banaanikuormaa purkaessa sain käsilleni tai vaatteilleni inhaa banaanilientä suurista muovipusseista, joissa banaanit pahvilaatikoissan oleskelivat ja traumatisoiduin loppuiäkseni sen hajusta, kun se hetken työvaatteissani muhi. Siitä johtuen banaani ei ole ollut enää vuosikausiin suosikkihedelmäni tuoksunsa puolesta, voin toki syödä sellaisen, mutta en sitäkään tee mielelläni, muuta kuin sitten jos on aivan pakko. 

Että jos jollakulla on ideoita, miten banaaneja säilytellä ilman jääkaappiin sulkemista (meidän pojat ei tykkää) tai muovipussissa pitämistä (banaanit ei tykkää) niin ilolla otan vastaan. Muussa tapauksessa joudun vaan tyytymään kohtalooni ja odottamaan, että taas joksikin aikaa kyllästyvät noita poskeensa pistelemään. Yök, sanon minä!

I'm trying to save the space on top of the table by using the under instead. There is a box of my handmade pottery there waiting for the trip to kiln.

On top of the table, in the far corner is my least favorite fruit, bananas. I hate the smell, but the rest of my family loves eating them right now, so I'll have to just tolerate those disgusting yellow things in my kitchen.

Kevättalkoita

Ai että kun oli suotuisa ilma pitää pienet pihatalkoot tänään, vaikka vielä eilen vihmoi räntää ja lunta. Kaikki eilinen märkyys suli kuitenkin nopeasti ja saatiin lakaistua piha, lannoitettua kukkapenkit ja siivottua talven jäljiltä kukkaruukut tyhjiksi uusia istutuksia varten. Tänä vuonna tuntuu, että kestikin yllättävän vähän aikaa kaikkien talven lumimassojen sulaa pieneltä tontiltamme, tänään ei ollut enää paljoa jäljellä kinoksista. Taisi se eilinen räntäsadekin auttaa niiden katoamisessa jonkin verran. Muutama läntti on vielä siellä minne auringonsäteet eivät ihan täysillä yllä, mutta muuten piha on jo hyvin paljas ja melkein roudaton. 

Nostelin vielä kaikki vanhoista istutuksista märät kukkaruukut yöpakkasten tieltä kasvihuoneen suojiin, jos tässä ilmat heittäytyvät muuttamaan mieltään kevään suhteen. Siellä ovat vieläkin hyvässä elossa ne viime viikolla jo kuolemaan tuomitsemani kevätvihreätkin. Kukinta on kestänyt kyllä ihan ennätyskauan heillä, mutta nyt näkyy jo vähän kellastumisen merkkejä, eli loppusuoralla ollaan jo.

Inventoin vähän jo myös pihakoristeitani ja totesin, että tämä vanha rappioromanttisesti ruostunut sairaalapöytä saa etsiä itselleen uuden kodin. Varsin viehkeä hän on, mutta kun tila ei kaikelle riitä, niin ei riitä. Samoin sen päällä oleva kirjoituskone on lähtölistalla, että jos kiinnostusta näihin siellä jollakulla heräsi niin ostotarjouksia voi jättää sähköpostiini. Laitan myöhemmin keväällä toriin, jos ei nyt jollakulla nappaa.

Mutta ihanaa oli kaivella puutarhakalusteita jo vähän esille ja laittaa sinne minne kuuluukin. Tämän viikon sääennusteisiin jos on uskominen, niin tuolla nautitaan päiväkahvit jo aivan pian auringonpaisteessa. 

Leikkautettiin viime joulun alla oikein arboristilla järkyttävän ylikasvanut tuija-aitamme ja nyt onkin jännä nähdä miten sen kanssa oikein käy. Se oli venähtänyt jo niin korkeaksi, että sopivaksi sen sai vain sahaamalla puolivälistä katki. Reilusti yli viisimetriset rungot jäivät tästä puolituksesta vähän harventuneen ja rujon näköisiksi, mutta jos kaikki menee nyt niin hyvin kun vaan 

voi mennä, niin ne tuuheutuvat tuosta vielä niin, ettei naapureita tarvitse sieltä läpi katsella.

Muutoin on ollut aika hauskaa, kun pienellä pihallamme paistaa taas aurinko. Tuuheat tuijat varjostivat jo niin paljon, että ei paljoa taivasta ympäriltä näkynyt. Nyt onkin ihan eri näköistä kun valoa on paikoin todella paljon enemmän. Hassua ajatella, että silloin kun tänne muutettiin, ei pihassa kasvanut vielä oikein yhtään mitään ja nyt siitä on kaadettu melkein metsä. Niin sitä vaan kerkiää viidessätoista vuodessa kasveja kasvatella.

P.s. Sieltä täältä pihaa löytyi hyvin vielä joulukoristeitakin. Nämä olkikranssiin kiedotut tuijanoksat kestävät joka talvi pisimpään hyvinä tuolla ulkona, kannattaa siis pistää vinkki korvan taakse jos halajaa oikein kestävää ulkokranssia itselleen tehdä. Näppärä purkaa vielä keväällä tuijat tuosta pois, kuivattaa olkikranssin auringossa ja käyttää tulevana talvena taas uudestaan. 

The yard today, still a little frozen and a few spots of snow left, but definitely feeling like spring is here. We did all the cleaning, raking and fertilizing today and I put up some furniture there, cause the weather forecast has promised some really sunny and warm days to come next week.

Perjantain asetelma

 

Teki mieli perjantain kunniaksi laittaa jotain vähän nättiä esille. Mielessä oli ensin käydä ostamassa kimppu jotain kauniita kukkia, mutta ilma ulkona oli jo niin myrskyisä, että päätin pärjätä sillä mitä kotoa jo valmiiksi löytyi. Olohuoneen klapitelineen päälle kasautui sen kummempia miettimättä mukava otos keräilijän aarteistoa höystettynä parilla vihreällä. 

Ulkona oli jo niin synkkää, että tästäkin tuli väritykseltään vähän yksioikoinen, mutta tykkäsin just nyt tuollaisesta rouheasta ja tummasta värimaailmasta tosi paljon. Sopii säätilan tunnelmaan niin hyvin.

On hauskaa kun omistaa jo niin paljon kaikenmoista, ettei tarvitse nurkistaan kummemmin etsiä toisiinsa sointuvia asioita, kaikki kun jollain lailla täällä yhteen natsaa muutenkin. Tykkään myös aina sekoitella keskenään ihan tarvekaluja ja pelkkiä koristeeksi hankittuja juttuja. Tässä läjässä on mukana myös vieno tuoksu, kun tuo vanha paperiin kääritty iänikuinen suksiterva vielä hennosti hajustaa.

Tässä asetelmassa on mielestäni hyvin vahvasti läsnä myös puutarhafiilis, se onkin koko ajan ollut mielessä ja suunnitelmissa on pitää perheen kesken pienet pihatalkoot sunnuntaina, jos ilmat vaan sen silloin jo sallivat. Palan niin halusta päästä pihalle jo kuopsuttelemaan!

Made a little arrangement on the top of the log shelve in our living room. I chose the ingredients from what I could find around the house here, not hard since I have so many pretty things already. Funny that it came out so dark and moody, it's really stormy outside right now. 

Bokashi

Meille muutti eilen keittiön nurkkaan pieni valkoinen muoviämpäri. Se on Bokashi, eli keittiökompostori. Sillä tehdään siis siististi sisätiloissa orgaanisesta keittiöjätteestä kompostia, vähän eri menetelmällä kun normalilla kompostorilla ja vähän nopeammin. Kiinnostuin aiheesta alunpitäen jo jonkin aikaa sitten, mutta kun tajusin kuinka helposti tuolla tehdään myös nestemäistä kasvilannoitetta oli heti pakko mennä ostamaan itselleen oma.

Puutarhakausi on pian alkamassa ja lannoitteelle on aina tarvetta.  Tämän käyttäminen vaikuttaa yksinkertaiselta ja uskonkin, että se tulee täällä sujumaan vallan mukavasti. Pihalla on lisäksi runsaasti huonoksi mennyttä multaa vanhalla kasvimaalla laatikoissaan, johon saan tehtyä kivan multatehtaankin sitten ja saan mukavaa kompostimultaa nopeammin, kun isolla kompostorilla tulee.

Kun sopiva paikka keittiössäkin oli suorastaan valmiina ei tämä voisi alkaa enää yhtään helpommin. Vähän olen viime aikoina karsastanut kaikenmoisia muoviastioita täällä, mutta onneksi tuo on noin kivan eleetön ja vaatimaton väritykseltään, niin se ei liikoja huutele huomiota itselleen tuossa, mutta on silti kätevästi käsillä aina sen kerran päivässä, jos ja kun tarve sitä avata on.

Nyt siellä on vasta ensimmäinen annos jätettä muhimassa, mutta eiköhän se pian tuosta täyty sen verran, että pääsen sieltä jo ensimmäiset lannoitteet liruttelemaan. Pihalla on alkanut jo siellä täällä kivasti tulla pieniä kasvien alkuja esille, ja jos kaikki ennusteet nyt paikkansa pitää, niin ei siihen kesään enää ole kun yksi pieni tuulisen kylmä tovi jäljellä.

Got myself a Bokashi to make fertilizer for my garden plants myself. I only started it yesterday, but it shouldn't take long before I get to use the juice. It's still rather cold outside but I can see little signs of plants here and there in the garden and soon they'll need some food too. The juice will come fast, otherwise it takes few weeks for this to make compost that I can use to bring old dirt back to life again. 

Kukkeimmillaan

Vajaat kaksi viikkoa sitten ostetut kevätvihreät kukkivat niin kauniisti juuri pääsiäisen alla ja siirsin ne tänään takaisin kasvihuoneeseen, josta olivat evakossa sisätiloissa lämmittelemässä muutaman päivän. Ne ovat nyt kukkeimmillaan ja suunta on tuosta vain enemmän alaspäin, joten saavat nyt tuolla imeskellä voimat takaisin sipuleihinsa jonka jälkeen tarkoitus olisi haudata ne jonnekin pihan monista kukkapenkeistä. Teen niin yleensä joka vuoden kevätostoksille, mutta vain joskus ne ovat niin kestävää lajiketta, että niitä enää näkisi. Pihalla onkin keväisin hauska bongailla niitä muutamia, jotka siellä täällä vielä nousevat. Toivotaan, että näistä olisi iloa vielä tulevinakin vuosina, mutta suuresti en sure jos näin ei käy.

Nyt niitä on kuitenkin ilo vielä katsella tuolla kun ryöppyävät yli astioistaan ja on kiva kun pihalla on jotain keväisen vihreää. Muualla puutarhassa odotellaan vielä loppujen lumien sulamista ja lämpimämpiä ilmoja, mutta eiköhän se tästä ala kevät nyt edetä.

The greens I got two weeks ago are almost done now, but still looking beautiful. Nice to have something freshly green in the garden, when the outside is still recovering from the winter and snow. But not so long now, till the spring is fully here.