Savitöiden raakkaamista uunia varten

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

On keittiön pöytä ollut eilen ja tänään aivan täynnä viimeisteltävää uuniin raakapolttoon matkalla olevaa keramiikkaa, jota olen ottanut esille tuolta työhuoneen kaapista, missä ovat olleet piilossa tätä hetkeä odottelemassa osa jo kesästä asti. Siinä on kiva kokoelma muutaman tuoreemman inspiraation tuotoksia sekä vähän tilaustöitä ja tietysti hyllyjen täytettä tulevaa joulusesonkia varten.

On tulossa simpukka-astioita taas sekä apuvälineitä tiskaukseen ja tietysti noita kivoja merisiilikulhoja eri muodoilla. Testaukseen on menossa myös vähän isompaa merisiilikulhoa ja yksi tuollainen liehuhelmainen uniikkikulho. Suunnitelmissa on testailla osaan myös vähän erilaisia lasitustekniikoita ja onkin jo nyt vähän perhosia vatsassa siitä, että mitenköhän ne sitten onnistuu, vaikka raakapoltoon on tämä kasa vasta tästä menossa.

Viime hetken inspiksiä on tuolla tuo testi kynttilanjalkaan laitettavaa lehtimansettia, jotka kuvissa kyllä iloisesti nurinpäin. En vielä ole edes keksinyt miten sen saisin nätisti lasitettua ilman, että ihan hirveästi paistelisi paljas savi sitten. Pitänee testata jotain telinettä tälle uunissa sitten tai kokeilla jollain tosi vaalealla lasittaa, jolloin sen puute paikoin ei haittaisi. No aika näyttää.

Sitten tuolla on menossa testaukseen tuollaiset savesta tehdyt kalustevetimet. Alkoi nimittäin kovasti kiinnostella, että voisivatko tällaiset sirohkot toimia käytössä vai pitäisikö olla paksummat ja robustimmat. Näitä olin ajatellut oman vaatekaappini oviin, jos onnistuvat.

Ja uuniin menossa on tietysti myös tuo jättiläissimpukka-hurmokseni, joka muuten on jo kolmas versio jonka silloin tein, koska se ensimmäinen ei mielestäni sitten toiminutkaan tarpeeksi hyvin ja tein toisen, joka sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. Sitten säädin muottiani ja tein tämän kolmannen, jonka ajattelin nyt poltattaa, vaikka ne kaksi aikaisempaakin tuolla vielä tarjolla olisi. Katsotaan miltä näyttää sitten kun lasitteet on saatu päälle niin päätän sitten palaanko aiempiin vai pilkonko takaisin saveksi ne sieltä.

Mutta nyt tuli sellainen tenkkapoo tässä illankähmässä noita pakatessa, etten saakaan ihan kaikea mukaani huomenna sillä uuniin ei millään mahdu niin paljon tavaraa, kun täällä valmiina olisi, joten joudun vielä raakkaamaan jotain pois kyydistä. Mutta eipä niillä hätää ole odotella sillä kerkiän varmaan loputkin tässä lähiviikkoina sieltä valmiiksi kuitenkin poltatella

.

On the way to the bisque. My latest inspirations of clay. A lot of sea-themed and some to fill my shop shelves for the upcoming christmas season.

Haisulikaapin tilalle

Kävi sitten niin tämän kirjahyllysen alkuperäisen alakaapin kanssa, että heivasin sen kaatopaikalle. Sen omituinen haju pisti kaikista peittely-yrityksistäni huolimatta nenääni päivä päivältä enemmän ja enemmän enkä vaan kestänyt sitä enää. Pistin kaapin ensin ulos tuulettumaan ja siellä kosteassa se haju voimistui aivan älyttömäksi, joten ei ollut vaihtoehtoa muuta, kun silputa se palasiksi ja viedä kiertoon ja askarrella tilalle uusi materiaaleista missä ei ollut mitään omituisia myrkyn hajuja.

Niitä löytyi onneksi omista nurkista sen verran, että muutamassa tunnissa oli tämä uusi kaappi läjässä ja maalattuna ensimmäiseen kertaan. Tämä ei ole ihan yhtä näppärä, kun edeltäjänsä siltä osin, etten jaksanut oikeaa laatikkoa tuohon kiireissäni rakennella vaan tein tuollaisen valelaatikon, mutta kaappinovi toimii ja kaapissa voi säilyttää tavaraa, jos tarvitsee.

Minun mielestä tästä uudesta tuli aivan pätevä ja nätti ja se toimii tuon hyllykön alla just niin kun pitääkin, mitoiltaan kun ihan samanmoinen on. Parasta kuitenkin ehkä se, että nyt on ihmeelliset hajut tyystin poissa eikä tarvitse enää harmitella niitä ja voi keskittyä ihailemaan hyllykön tavaroita ja asetelmia niin kun pitääkin.

I made this new cabinet under this shelve cause the original cabinet had a weird smell in it that I could not stand. It even worsened when I took it outside to get some air, so I took it straight to the dump and made a replacement of the parts I found in my garage.

Hiottu akaasiapöytä

No nyt on uusi olkkarin pöytä alustavasti hiottu, paitsi laatikot vielä odottelee vuoroaan. Sattui sitten tietenkin ihan älyttömän harmaa ja pimeä päivä tämän dokumentoimiseen, jotta ei näy ihan selkeästi minkä värinen tuo nyt on, mutta en malttanut olla silti sitä tänne kuvaamatta jo.

Tosi mukavalta se tuossa sohvan edessä jo näyttää, vaikka just huomasin kuinka noiden jalkojen kapeimmat alaosat hukkuvatkin tuonne mattoon ja saavat pöydän näyttämään vähän pönäkältä (mitä se kyllä oikeastikin on).

Akaasia on joskus tuollaista kivan raidakasta ihan vaaleasta ihan tummaan ja tietenkin tässä pöydässä sitä on kauttaan ja eri sävyjä löytyy pinnoista runsaasti. Huvittavin lienee tämä kahdesta erivärisestä palasta tehty jalka, jonka molemmat sorvatut kyljet ovat melkein niistä ääripäistä.

Kannen pinnassakin on tuollainen aivan tummanruskea raita, koska paloista se on tämäkin kasattu. Mutta varsin ison muutoksen teki petsilakkojen poistaminen pöydän väriin silti ja ilme muuttui aivan huimasti paljon kivammaksi, kun mitä se siinä punaruskeassa oranssiudessaan vielä eilen oli.

Nyt pitää vaan hetki ottaa ja miettiä, että mitä tälle nyt tekee sitten. Tavallaan haluaisin tästä aika vaalean, mutta just nuo isot värierot tekevät siitä tosi haastavaa, mutta tummanakin voisi olla ihan kiva lookki tässä kyllä... Täytyy siis katsella tuota nyt ensin jonkun aikaa noin ja kokeilla sitten johonkin huomaamattomaan paikkaan erivärisiä vahoja ja katsoa, miten se noihin sävyihin vaikuttaa ja millä saisi kaikista kivoimman lopputuloksen.

Kastelin tässä tuossa ylemmässä kuvassa pintaa vähän vedellä, jotta sen luontainen punakkuus tulee paremmin esiin, koskapa näin harmaassa lokakuun valossa se ei tuosta hiotusta pinnasta näissä kuvissa niin hyvin näy. 

Nyt van ne laatikot hiontaan ja vetimet vaihtoon, jotta saadaan viimeisetkin rippeet pois muistuttamasta siitä millainen tämä ennen oli. Ja hauskaa, että tuota voi nyt jo tuossa kuitenkin käyttää, pitää vaan olla varovainen, ettei rötäise tuohon pintaan nyt mitään mustikkaa tahi muuta värjäävää ihan raaka kun nyt on.

And the first round of sanding is done, it really made quite a difference to this table to get rid of most of the reds and oranges even tho the wood still has those tones in it, but more subtle.  The drawers are still waiting their turn to be sanded and I need to change the pulls on them to remove the last memories of it's former look. I also need to figure out if I want this to be light or dark wood and test out a few waxes and stains to see what would make the best result for my liking.

Meanwhile we are going to start using this here, just need to be careful not to stain it with any food or snacks, before it's finished.

Lähtöpassit leggingsiensyöjälle

Me ollaan täällä tykätty tästä vanhasta junaratapöydästä muutoin tosi paljon, mutta tässä ahtaassa tilassa tämmöinen viiluvikainen pöytä on osoittautunut aikamoiseksi riesaksi ihmiselle, joka tykkää alati leggingseissä tuossa kuljeksia. Irtonaiset viilunreunat nimittäin tarttuvat ikävästi kiinni polvien kohdilta ja napsivat välistä ihan rei'ille asti ja on aika kovasti viime aikoina ottanut tätä leggingsi-leidiä päähän se.

Joskus suunnittelin niiden korjaamista (viiluvikojen siis), mutta se on ajatuksenakin jo niin työläs, kun ne on irti niin laajalti, mutta samalla osin kiinni kuin tauti, että aloin viime kesän aikana miettiä, että josko vaan heivataan pois tämä pöytä ja hankitaan jotain sileämpää tilalle. Tykätään vaan tosi paljon just tästä koosta, muodosta ja erityisesti noista laatikoista niin en uskonut, että ihan heti jostain löydän vastaavaa tilalle, mutta niinpäs vaan kuulkaa tässä eräänä päivänä tein.

EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3 Joten jos joku siellä haluaisi tämän vanhan junaratapöydän vielä käyttöönsä pelastaa, niin viestiä vaan tännepäin. Annan nimittäin tämän ihan ilmaiseksi sille, joka haluaa, kunhan tulee itse sen täältä hakemaan, sillä postittelemaan en tämänkokoista ala (johonkin lähialueille tai reissujeni varsille voin kuskata autolla kyllä). Lisäkuvia ja selostusta kunnosta saa myös pyytämällä sähköpostitse (osoite löytyy nettiselainversion vasemmasta sivupalkista). EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3

Ja tämä meidän uusi vasta osteltu pöytä täyttää kaikki nuo meidän käyttömukavuuskriteerit ihan täydellisesti, mutta näyttää kaikessa tuossa  akaasiuudessaan aika ällöttävän oranssille ja  olisi tarkoitus koittaa tuota vähän jonkun muun sävyiseksi tuunailla. Siitä on tulossa kuitenkin varmasti mielenkiintoinen, mutta aika pitkäkestoinen projekti ja kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Got tired of this fun old table cause it's missing so many pieces of the veneers and it keeps eating my leggings when I move around it in that tight space, so we're getting rid of it. The new table that's coming to replace it is this quite new acacia table, that has all of the features that we love, but needs a lot of work to look something else than this orange ugliness.

Takapihan kukkaraportti lokakuulta

Enpä olis uskonut, että tällaista kukkaraporttia vielä lokakuun loppupuolella täällä kirjoittelen, mutta niinpä vaan tuolla kukkii muutama sinnikäs vielä, niin ihan pakko oli ne käydä dokumentoimassa muistoksi. Tosin tämän ekan kuvan lilja kukkii etupihan puolella ja on kukkinut jo hyvän aikaa, mitä suuresti ihmettelen, kun pikkupakkasiakin on jo öisin ollut, että miten ihmeessä on kestänyt.

Takapihan kimikkikin kerkesi isoimman loistonsa kukkia sillai, etten kerinnyt siellä ollenkaan käydä sitä ihastelemassa. Onneksi oli vielä muutama jäljellä, jotta pääsin ne sentään tänään näkemään, eikä vallan kokonaan mennyt ohi minulta, kun sitä kuitenkin niin odotin.

Sitten siellä on vielä hyvin syötyinä, mutta edelleen pystyssä ja kukassa olevat salkoruusu, syysasteri ja suopayrtti, joista hetken mietin, että pitäisikö viedä sisälle maljakkoon, mutten sitten kuitenkaan raaskinut, kun on noita joitain surisijoitakin vielä näkynyt, kun niin lämmintä on viima päivinä ollut. Kukkikoot nyt vielä siellä, kun kerran ovat siihen puuhaan ryhtyneet.

Tuoksuherneessä ei enää ole kukkia, mutta varsin hyvävointisia ovat kaikki vihreät versot vielä. Purppurapunalatvakin just ja just vielä punertaa ja siellä täällä on pari tähtiputken varttakin vielä ihan nätissä kukassa.

On ollut niin kiireistä minulla viimeiset pari viikkoa, etten ole mitään syysharavointejakaan kerinnyt edes ajatella vielä tuolla, mutta ei kai tässä mikään kiire vielä ole, kun ei se talvi varmaan tänne etelään kerkiä ihan lähiviikkoina kuitenkaan. 

There's still some flowers flowering in my backyard even tho it is late october already. It's been quite warm here, just a couple of frosty nights here and there abut no sign of winter yet. 

Kolme tonnia ja messinkinen etana

Nyt on hämäävä otsikko tuo kolme tonnia, joka selittyy postauksen lopussa, mutta ensin on käsiteltävä tämä messinkinen etana-asia tästä edeltä.

Tuli yksi päivä Vintedissä vastaan tällainen söpö messinkinen etana enkä voinut vastustaa sen ostamista, vaikka aluksi kovasti koitinkin. Pistin sen kirjanmerkkeihin ja välistä kävin sitä vilkuilemassa ja koitin perustella itselleni miksi EN tarvitse sitä yhtään mihinkään, mutta kuten näistä kuvista näette melko huonosti meni ne perustelut perille sitten kuitenkin.

Koska enemmän pystyin perustelemaan itselleni sitä miksi ehdottomasti haluan tällaisen niin pakkohan se sitten oli ostella. Noin viisitoista euroa tuli kustannuksia posteineen, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista siihen nähden kuinka paljon iloa tämä nyt täällä minulle tuottaa. Ei nimittäin mene päivääkään, etten hymyile, kun tuota katson, niin veikeä se mielestäni on.

Ja just kun olin tätä postausta aloittelemassa ja klikkasin tämän bloggerin auki, niin näin siellä sivulla postauslaskurissa aikamoisen lukeman, joka näytti tällaiselta:

Eli tämä postaus tästä messinkietanasta on minun kolmas tuhannes postaukseni tässä blogissa! JEI! Aikamoinen merkkipaalu. Se eka tonni meni aikanaan ihan ohitse ja toisenkin tuhannen kerkesin pitkälle, ennen kun tajusin, mutta tähän kolmanteen sytkähdin pari viikkoa sitten, että nyt pitää olla tarkkana, kun noin liki ollaan ja onnekkaasti tänään osasin olla, kun tuon hoksasin, että tässähän se nyt tulee! 

Ei ole nyt kuitenkaan kuplajuomia ja ilmapalloja täällä eikä torvetkaan soi. Vähän myöhä lähteä kaupoista mitään kermakakkuja ostelemaankaan, mutta kyllä täällä silti vähän juhlamielellä oleskelen, että onpahan tullut postailtua asioita tässä vuosien varrella aika monta kertaa!

I got this cute brass snail from Vinted just because it made me so happy. For fifteen euros I get to smile every time I look at it. So worth it.

And also, this is my post number 3000 to this blog! OMG! I only remebered it as I was starting to write about the snail, so I don't have a party here, but I still celebrate this remarkable milestone now by mentioning it here since I forgot the first and second thousand back in the day.

Kukkea käpykranssi makkarin kaapin ovessa

Askartelin viime viikolla tällaisen melko herkullisen värisen käpykranssin ensi syksyn Kotivinkki-lehteen, mutta koskapa tämän ohje kuvineen on jo julkaistu tuolla kotona.fi -sivustolla niin saan hehkutella tätä jo täällä omassakin blogissa nyt heti. 

Tälläsin sen esille tuonne makuuhuoneen vaatekaapin oveen ihan vaan, koska noiden väriensä puolesta se sopi sinne kaikista parhaiten ja myös siksi, kun on niin kiva tuossa huoneessa jotain koristusta välillä esillä pidellä. Kuvasin tämän sinne lehteen ruskean kaapin edessä (linkistä ylempää pääsee vilkuilemaan), koska syksy oli teemana, mutta tässä viheriäisen kaapin ovessa tämä henkii kyllä mielestäni nyt hyvin vahvasti kesää ja kukkapenkkejä. Kauempaa kun katsoo ei noita edes kävyiksi heti tajuakkaan, kun niin kukkealta näyttää tuo rinkula.

Tämän tekeminen oli kyllä ihana ajanviete silloin, kun ulkona satoi ja myrskysi ja oli pimeää. Materiaalitkaan ei hirmuisia maksaneet, kun maalit oli omasta takaa ja kävytkin löytyi hienosti koiralenkkien varsilta. 

Jos inspis iski tehdä samanmoinen niin käy kurkkaamassa ohje tuolta ylempää linkistä, sieltä löytyy teko-ohjeen lisäksi tämän kranssin tarkat maalisävyt ja hyvä neuvo myös siihen miten märät kävyt saa nopsasti maalauskuntoon.

Made this beautiful pine cone wreath for Kotivinkki magazines next fall issue, but it's already up at kotona.fi site if you want instructions on how to make one for yourself.