Varjossa ja auringossa

En olekaan pitkään aikaan laittanut tänne kuvia etupihan kukkapenkeistä ja kukkivista, mutta nyt löytyi kätköistäni muutama kuva, jotka parisen viikkoa sitten olen tuolta räpsinyt. On paljon muuttunut tämä piskuinen piha, kun kaikki puut ovat kasvaneet niin paljon, että tämä on muuttunut aika valoisasta ja paahteisesta aika suojaisaksi ja salaperäiseksi puutarhaksi, jopa paikoin aika pimeäksikin.

Näissä ensimmäisissä kuvissa kukkii pihaamme jostain vuosia sitten itsekseen ilmestynyt illakko, jota olen täällä siitä asti vaalinut. Annan sen kasvaa siellä minne se siementyy ja tänä vuonna lisää oli ilmestynyt tuohon tukkimaan käytävää ruokapöydän luokse. Olen välistä miettinyt, että miten nuo voi haluta asettua noihin kivenkoloihin ja laatoitusten rakoihin mieluummin kun kukkapenkin multaan, mutta ilmeisesti just tuossa on nyt hyvä.

Viime syksynä istutetuista laukoista tuli komeita ja ne lidukan halpissipulitkin suurin osa iti ihan mallikkaasti, mutta enimmäkseen on tullut vain lehtiä. Tämä kiva pieni valkokukkainen oli iloinen yllätys tuolta kuunliljojen seasta ja taisi tulla siitä rustasta ostetusta sekoituspussukasta, jota en kuvannut sitten niin tarkkaan, että enää näkisin, mikä ihme lajike tuo on. Nätti joka tapauksessa.

Meillä on tällä tontilla paljon erilaisia syreenejä ja tässä tällainen valkea, tosi tuoksuva jalompi lajike (jonka nimeä en ole enää vuosiin muistanut). Tämä on varsin kiva kukkija, mutta sen sijaan, että tiputtelisi nuo kukat sitten kukittuaan pois ne ruskistuvat vain paikoilleen, mikä on minusta tosi kummallista käytöstä. Itse pitää sitten käydä ne sieltä leikkelemässä jos ei ruskeita kukkia halua koko loppukesää katsella.

Muutama vuosi sitten sain ystävältä tätä ihanaa rikkaruohoa, joka on ollut monen kukkapenkin pelastus täällä. Tuoksukurjenpolvi on kyllä ihan huippu, jos tarvitsee nopeasti saada näyttävää vihreyttä ja nättejä kukkia paikkoihin, missä mikään muu ei tunnu viihtyvän. Tässä paahteessa puun alla ja pensaan vierellä nämä on olleet ihan parhautta. Kimalaisetkin tykkää.

Takapihan kesäkukkapenkki näytti silloin pari viikkoa sitten vielä niin harvalta, että ostelin sinne alesta vielä lisää noita taimia, jotta sain sen paljon tuuheammaksi. Nyt tällä viikolla siellä on alkanut pikkuhiljaa jotkin kukat jo vähän availemaan nuppujaan ja luulenpa että parin viikon päästä siellä näyttää jo varsin ihanalta.

Täytyy olla kameran kanssa liikkeellä sitten ja muutenkin kuvailla näitä tiluksia täällä vähän enemmän näin kesäisin.

Just some pictures of my flower beds.

Viime kuun hienot kirppislöydöt

Ihan vallan olin unhoittanut esitellä nämä kirppislöydöt, joista jokainen on löytynyt jo viime kuun puolella. Niin on vaan ollut kaikenlaista muuta tähdellisempää, että eihän sitä nyt aina ihan kaikkea voi muistaa, mutta tässä tulee nyt vihdoin näiden esittely.

Pinon alimmaisena olevan matkalaukun bongasin kahdeksalla eurolla oman kylän New Life 2.0 kirppikseltä ja se sopii ihan täydellisest makkariini yhden kaapin päälle, jossa jo toinen samanlainen majailee.

Ihanan lasilyhdyn kävin noukkimassa Espoosta asti ja se on löytö Torista. Kaksitoista euroa ei ollut paha hinta näin nätistä ja pienet ruosteet pinnoissa tuovat siihen mielestäni vain enemmän sitä nätteyttä. Tätä raaskii myöskin käyttää hyvin ulkosalla, toisin kun ihan puhtailla pinnoilla olevia (ja varsinkin niitä lyhtymeressä käyttämiäni hienouksia).

Ja lopuksi reissultani Hämeeseen tuo hienoakin hienompi iso ruukku, joka löytyi kympillä Suomen kasarmin aarteista sekä euron tyynyliina Kantolan kellarista. Tuo ruukku aiheutti heti ostohetkellä pientä kateutta, koska kukaan muu sitä ei sen todella hyvästä paikasta keskellä lattiaa, aivan näkösällä ollut huomannut. Ehkä se olikin siihen ihan vain minun silmiä varten laitettu!

Hyviä löytöjä kyllä taas kaikki ja kivasti sointuvat toisinsa yhdessä läjässä, niin kun vähän meikäläisten löytyjen jo kuuluukin. 

My latest fleamarket finds from last month actually. Been so busy this month that I simply forgot to show them here until now.

Lämmityspatterin lähtöpassit

Tein vihdoin sen, mitä olen miettinyt tekeväni jo monta vuotta ja otin tuosta keittiön ikkunan alta lämmityspatterin pois. Sitä ei oltu käytetty täällä enää sen muutaman vuoden takaisen sähkökriisin jälkeen edes kovimmilla pakkasilla ja se oli muutenkin jo niin vanha rumuudesta nyt puhumattakaan. 

Se oli myöskin hyvin häritsevä silmiini aina tätä tilaa kuvatessa ja väistelin sitä tarkoituksella tosi paljon, ettei se näkyisi kuvissa niin paljoa.

Ja nyt kun se on poissa tuosta takaa tuli siihen niin paljon vapaata tilaa ja on paljon helpompi kuvata asioita tuossa pöydällä. Ei tarvitse enää väistellä sen epämääräistä muotoa aukkoinensa ja tuolikin erottuu kivammin pelkkää tapettia vasten.

Teki myös tilasta ihan aavistuksen helpommin katseltavan, kun ei ole niin joka kohta seinissä täynnä asioita. Täällä tehoneliöissä kun niin tiukassa kaikki vapaat seinäpinnat ovat, oli kiva saada vähän tyhjääkin johonkin.

Uutta patteria en näillä näkymin tuohon enää laita, ainakaan ihan heti. Tämä huone lämpiää talvisin ihan hyvin, kun pitää ovia kiinni ja työhuoneen ja olkkarin takat lämmittävät hormin ja muurin tiskipöydän takaa. Ikkunoiden edessä toki on kaikista kovimmilla pakkasilla vähän vilakka, mutta silloin ei vain tarvitse oleskella siinä.

Took away the ugly radiator from under the window. We haven't used it in many years and since it had no purpose it only took space on the wall and bothered me every time I took photos of this space. Now that it's gone it made this spot feel a little bit less cluttered.

Maalilla piiloon ja naulakko päälle

On ollut mielessä fiksata tämä asuntovaunun ovi, joka jäi silloin ihan alkuperäisessä remontissa vielä tekemättä. Siitä pitäisi eristeet uusia ja kovalevyt vaihtaa, kun ovat ihan kupruilla ja muutenkin koko ovi vähän retkottaa. Asia on vaivannut mieltä kovasti tässä vuosien varrella ja sen sijaan, että tämä kesä olisi se, jolloin ovi vihdoin rempataan maalasinkin sen vaan siistimmäksi ja askartelin siihen naulakon, koska totesin, että nyt kun ilmat on suotuisat pitää nautiskella eikä suorittaa.

Sen verran meni säätämiseksi kyllä, että ensin tein ihan liian romuluisen naulakon tuohon ja piti muuttaa suunnitelmaa lennosta vähän kevyemmäksi, jotta se ei tuossa oven käyttöä tai silmiä mitenkän häiritse. Tämä uusi versio syntyi ihan vaan rimasta ja pienistä puutapeista ja maalasin sen samalla värillä, kun ovenkin niin on mielestäni just sopivan huomaamaton tuossa, mutta ah - niin näppärä käyttää.

Myös tuota siattomilta pääsy kielletty -kylttiä pohdin hetken, että ottaisinko pois, mutta sitten iski joku taikausko tai mikälie ja päätin jättää siihen, se kun on siinä ihan koko ajan ollut, kun vaunu on minulla liikennekäytössä liikkunut. Se on ihan hauska kuriositeetti tuossa ja herättää aina sen pienen hörähdyksen ihmisissä, kun älyävät, että mitä siitä on peitetty. Alunperin peitin siitä tuon a:n vain siksi, kun kuulosti niin kovin jyrkältä tuo kielto muuten.

Nyt on hyvä paikka pyyhkeille kuivua vaunureissuilla kierrellessä ja ovi näyttää siistimmältä silmiini, kun kaikki kolhut ja klompsut on maalattu piiloon. 

Koko vaunun ulkopinta alkaa taas kesiä maalejaan irti ja sekös minua ärsyttää, kun se jo kahdesti on tässä vuosien varrella hiottu ja maalattu uusiksi. Mutta, koskapa ei nuo kuluttajamaalit enää tähän ulkona säilyteltävään koppiin tehoa täytyy alkaa suunnitella, että josko sen sitten ihan automaaleilla jossain kohti hoitelisi. Se vain vaatisi vaan pintojen puhalluksen ensin puhtaiksi kaikista vanhoista maalinjämistä ja se on kyllä ihan liian stressaava ajatus tänä kesänä mietittäväksi. Minulle viime kesänä yksi kiva setä tokaisi, että pitäähän se näin vanhassa ikäkin näkyä, niin annetaan näkyä nyt sitten. Eihän se omakaan naama nyt niin sileä enää ole. ;-)

Been planning to fix this door to my caravan with new insulations and hardboards but instead just painted it over an made a small coat rack on it. It is so much nicer now and I don't have to think about renovating it all the time and can focus on upcoming camping summer instead.

Kauniin kastelukannun metsästys

Olin jo pitkään haaveillut tuollaisesta ihanasta vanhan kahvipannun näköisestä Lungo-kastelukannusta puutarhaani, mutta halusin löytää tuon tietyn oliivinvihreän värisen ja sekös kuulkaa olikin sitten projekti. Kannua on kyllä myynnissä suomessa, mutta niiden liikkeiden etsiminen netistä osoittautui ihan hirmuisen hankalaksi ja olin jo melkein luopunut toivosta löytää yhtäkään mistään alle sadan kilsan sisällä, kunnes minulle vinkattiin, että Loviisasta löytyy! Ajelin sinne hetioitis seuraavana päivänä ja niinhän se vaan oli, että Herttanen x Ihmetilassa (Aleksanterinkatu 4, Loviisa) se unelmien kastelukannu sitten oli ja vieläpä hienosti heti tuossa pihalla, että osui silmiini samoin tein, kun auton siihen parkkasin.

Ostin sen itselleni suupielet niin korvissa hymyillen kun olla vaan voi ja kun kotiin pääsin huviajelultani kunnollisessa kaatosateessa oli silti pakko päästä vielä ihailemaan ja kuvaamaan kannua tuossa etupihalla, kun siitä siinä niin kauan olin haaveillut. Ja se on kyllä niin mainio! Aivan ihana piristys muotoinensa ja 12 litran vetoisuudellaan pesee heittämällä kaikki muut omistamani kastelukannut mennen tullen. Kahden kahvan ansiosta näppärä käyttää, eikä varmasti näytä rumalta vaikka unohtuisi keskelle pihaa tönöttämään, niin kuin meidän muut tylsät muovikannut. 

Halusin sen just tuossa ihanan hillityssä harmaanvihreässä värissä, jotta se ei liikaa pomppaa pihalla silmiin, koska en pidä siellä liian isoista värikontrasteista ja nyt se on mielestäni aivan täydellisen ihana tuolla.

On meillä niitä kivoja vanhoja peltikannujakin, mutta niitä olen saanut jo useita rikki (mm unohtamalla niitä pakkaseen) ja ollaan sitten käytetty enemmän niitä rumia muovikannuja kasteluhommiin ja peltisiä vähän säästellen. Ne myös kolisee ikävästi käytettäessä ja siksi muovikannut on olleet kivampia, mutta niin paljon rumempia, ettei esille ole kehdannut jättää. Mutta nyt on kyllä sellainen katseenvangitsija tämä uusi kannunen, että tämähän suorastaan PITÄÄ jättää esille.

Ja miten hauskaa on myös se kuinka hyvälle tuulelle kannusta tulee nyt, kun sitä katsoo ja käyttää. Eipä ole kasteluhommat koskaan olleet ihan näin hymyilyttäviä täällä. Harmi vaan, että nyt on ollut niin sateista, ettei juuri ole tarvinnut tätä muuna käyttää kun koristeena, mutta en minä valita. Se on hyvä kun vettä sataa ja luonto viheriöi, niin paljon on kuivuudesta tälläkin pihalla kärsitty menneinä vuosina, että olen todellakin oppinut rakastamaan sadetta.

Finally found myself this lovely olive green Lungo watering can. Been dreaming about this for a long while already, but there's apparently not that many places here in Finland that sell these. Luckily I found mine from Herttanen x Ihmetila lifestyle shop in Loviisa.

Kasvihuoneen muutos valmiina

No nyt on kasvihuoneen muutos valmis, siivottu ja stailattu nätiksi kesää varten. On kyllä ollut ihan huiman hauskaa tätä tuolla laitella ja ihan tuntuu taas aivan uudelta koko tila. Teki kyllä niin hyvää saada se koko mökkiä hallinnut iso hyllykkö pois, kun näkee taas tuon kauniin takaseinän, ja sai siihen niin nätisti ja näppärästi asioita nyt esille.

Lainasin asuntovaunulta vielä kaislamatot lattiaan lämmikkeeksi kylmien, harmaiden betonilaattojen päälle ja tunnelma muuttui heti niin super-kotoisaksi ja mukavaksi, että saattaapa olla, että tämä laina on vähän pidempiaikainen. (Vaunulle löytyi jo korvaava tilallekin.)

Möin tuolta hyllykön lisäksi paljon kukkaruukkuja ja muita somisteita torissa, että sain tuota tavaramäärää vähän järkevämmäksi ja nyt siellä on esillä asioita, joista eniten pidän ja joita eniten täällä käytetään. Paikkansa löysi myös vihdoin tuo viime kesänä ostelemani hauska listanaulakkokin tuosta seinältä. (Ylimmällä hyllyllä aivan katonrajassa on mm vielä pari ruukkua ja yksi valurautainen jalallinen, jotka ovat torissa odottelemassa uusia omistajiaan.)

Siippa toi pyynnöstäni minulle kukkia tuonne somisteeksi ja koskapa toi niin runsaasti laitoin sitten runsaasti niitä esille. Mikäs sen ihanampaa, kun oikein monta kukkamaljakkoa ryöppyävine ja rönsyilevine rikkaruohoineen. Täällä on nyt niin ihanan rustiikkinen tunnelma kaikkien eri ruskeiden sävyjen kanssa, että pläjäys vihreää teki hyvän piristyksen tuonne sekaan. Täällä ei ole viime vuosina hirveästi mitään vihreitä kasvateltu, koskapa on tuuheutunut tuo piha niin paljon, että aika varjoiseksi on tämä tila käynyt.

Järjestelin vihdoin myös tämän kasvihuoneen johtokeskuksen, eli tuon pöydän alla olevan jatkojohdokkeen, jossa on kiinni mm. pihalla ympäri vuoden palavat jouluvalot ja kasvihuoneen kattolamppu. Pistin johdot sievästi ja piilotin kaiken laittamalla tuon pullokorin siihen eteen, joka mittojensa puolesta kävi siihen kuin nakutettu, eikä heti arvaa mitä siellä takana oikein lymyilee.

Lisäsin tuohon pöydän sivuun vielä koukkuun yhden yksiosaisen jatkojohdon sitä varten, jos kasvarissa tarvitaan sähköä käyttää, ettei tarvitse ihan heti mennä pujeltamaan tuonne pullolootikon taakse ja sotkemaan hyvää järjestystäni. Sen kerkiän sitten loppusyksystä taas solmuksi säheltää, kun sormet kohmeessa sinne käyn lisäämässä valojohtoja joulua varten.

Kokeilin myös telkkarista näkemääni niksiä laittaa vähän hiuslakkaa voikukan hahtuvapalloon, jotta se ei hajoa ja voi maljakkoon laittaa  ja voi että kuinka kivasti se toimii! Harmi vaan, ettei omalla pihalla enempää kokonaisia pallosia enää ollut, kun olisi ollut kiva testata miltä kunnon kimppu näitä olisi näyttänyt. Mutta nyt kun tämä on näin toimivaksi testailtu niin ensi kesänä olen varmasti tärppänä noita isot kimput täällä keräilemässä.

Ja tämä ilmaisista osista rakenneltu pöytäkin näyttää nyt niin kotoisalta tuolla, niin kuin olisi aina just tuossa ollutkin! Se on kyllä niin näpsä ja ihana käytössäkin tuon kauniin ulkonäkönsä lisäksi. Saatan vaan vielä jossain kohti maalata sitä hiukan lisää ja sitten kuluttaa hiomalla vähän parempiin kohtiin nuo "patinat" Nyt on vähän turhan hutaisten tehty silmiini nuo.

Mutta onpas ihanaa, nyt kun taas on nättiä kasvarissa. Hengailen tuolla ihan koko ajan vaan ihailemassa kaikkea.

And this is what the greenhouse looks right now. So pretty with all the rustic things and brown tones. With some wildflowers it really looks delicious to my eyes and I love it so much! The table is so perfect there too and already so nice to use.

Ilmaista pöytää rakentelemassa osa II

Koskapa tästä pöytäprojektista tuli vähän puolivahingossa ilmainen kaikkien materiaalien löytyessä omista varastoista jatkoin kannen osalta samaa linjaa ja pengottiin siihen sopivat kansilaudat meidän tallin vintiltä. Ne ovat kaikki eri leveyksiä, mikä tyyliin sopiikin, mutta höyläämättöminä myöskin hyvin tikkuisia, mikä ei taas ollut niin hyvä juttu.

Mutta tikut hoitui aivan kivasti hiomakoneella ja 80 karkealla paperilla ja pinnasta tuli melko siisti ja melko sileä. Oltais höylätty, mutta kun höylä oli rikki niin mentiin sitten hionnalla. Lopputulos ei kuitenkaan ole nyt ihan niin sileä, että sitä kannattaisi kovasti kämmenillään hieroa, sillä saattaa siitä vielä joku minitikku jostain kohti irrota, mutta tarpeeksi sileä, jotta se aivan kivasti kasvihuoneeseen sopivasta pöytälevystä käy.

Ja tarpeeksi sileä myös siihen, että siihen sai hieraistua antiikkitammen sävyisen Osmon puuvahan pintaan, jolloin siitä tuli ainakin minun silmiini ihan hurjan hienon näköinen ja sopivasti vähän vanhan henkinen. Ja koskapa vahapurkkikin löytyi jo valmiina kaapista niin pysyi tämä ilmainen-teema tässä kivasti loppuun asti.

Vasaroin sen kiinni jalkoihin muutamalla vanhalla ruosteisella naulalla ja lisäsin muutamia ylimääräisiä nauloja pintaan myös ihan näönkin vuoksi, jotta se saisi vähän lisää autenttisuutta siitä, eikä näyttäisi nyt niin vastavalmistuneelta.

Ja onhan se nyt ihan autenttisen näköinen tuolla paikoillaan, vaikka tästä vasta tätä yhtä kulmaa esittelenkin. Mukavan kulahtaneen näköinen ja tilaan sopiva. Laittelen tuolla vielä huomenna kaiken ensin siistiksi ja nätiksi ja kuvaan sitten kunnolla koko tilan tänne blogiin. Tämän pöydän esittelen kokonaisuudessaan sitten siinä samalla.

Made the top to the table frame from wood we already had, but as it was a bit rough on the finish we sanded it smoother before I put on the tinted wax to make it look older and better. Few nails on the top along the ones that actually secured it on the frame and it looks just like it's an older table that has been in this greenhouse for a while already.