Huisin jännittävä lasituspoltto jälkeen

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

No nyt on jännitykset jännitelty ja uuni purettu uutukaisistaan, eikä mikään peloistani käynyt sen pahemmin toteen, kun että vähän tyytymätön olen taas joihinkin lasitusjälkiini, niin kun aina tässä vaiheessa olen ja sitten parin päivän päästä olen ihan eri mielellä ja tyytyväinen.

Aloitin kuvat nyt samoin päin kun edellisessäkin postauksessa, eli alhaata ylös ja nämä vähän tylsät ja varmat ensin ja sitten yllättävimmät lopuksi. Kaikista tuli näillä levyillä ihan just sitä mitä pitikin ja kauniisti lasittuivat, eikä mikään ollut mennyt rikki.

Olin vähän yllättynyt noista pinkeistä yrttiriipimistä, kunnes muistin, että niinhän niitä muutaman tuollaiseksi ihan tarkoituksella lasittelin, oli vaan samalla niin paljon mielenkiintoisempiakin lasituksia menossa, että lipsahtivat mielestä heti sivelyjen jälkeen. Nuo piparkakun ruskeat ovat toivottuja uutuuksia, vaikka itse tuota ihmettelnkin, että miksi pitää tällaisen kovan esineen näyttää ihan syötävältä, ettei vaan joku hampaitaan mene sitten rikkomaan kokeillessaan... Mutta teinpä nyt kun niin moni niitä toivoi samoin kun pari kynttilänjalkaakin samalla värillä (niitä toivoi vain yksi ja ainakin toinen on hänelle varattu noista samoin kun tuo yksi punainen).

Isosta simpukkavadista tuli huisin hyvä ja se selvisi ehjänä, mutta jäin vähän miettimään, että onko tuo valkoinen väri nyt vähän turhan pliisu ja pitäisikö kokeilla pistää lasittaen sen päälle uudestaan (joo niinkin voi tehdä, vaikkei se ihan riskitöntä ole). Mutta niin kun usein minulle käy silmä tottuu ja alkaakin näyttää aivan loistavalta just noin. Siinä alapuolella kuunpintainen merisiilikulho onnistui aivan mainiosti myös ja herättää varmasti ihmetystä röpeliäisellä pinnallaan. Niitä tulee vielä jossain kohti valmiiksi toinenkin, kerkiää hyvin joulusesonkiin vielä sitten sekin.

Ja lopuksi ylimmällä hyllyllä odotti aivan huikea suksee, kun kaikki esineet kestivät hienosti ehjinä ja tuo valuvan lasitteen värikokeilu loisti siellä ihan ihan omissa sfääreissään. Siitä tuli kyllä ulkonäöltään jopa hienompi, kun mitä villeimissä kuvitelmissani osasin edes miettiä. Ainoa miinus on, että noissa päällekkäisissä lasitteissa on nyt jännitteitä ja se alkoi heti uunista oton jälkeen hiljalleen krakeloitua sieltä täältä pitäen samalla sille tyypillisiä pieniä niksahduksia ja vaimeaa kilahtelevaa ääntä. Siitä ei siis koskaan elintarvikekelpoista soppakulhoa tule, mutta koristeena ja esim. kuorittavien hedelmien sekä makeisten esillepanoon aivan oivallisen upea katseenvangitsija kyllä.

Oli kyllä niin hykerryttävä tämä valuva värikokeilu, että teen ehkä vielä toisenkin näillä samoilla tai vähän eri väreillä, koska niin hauskoja on tällaiset uuniyllätykset ja minulla vielä toinen tällainen samanmallinen kulho on raakapolttelua odottelemassa.

(Ja kiinnostuneille tiedoksi, että tässä on siis lasitteina alla yksi kerros Botzin Driftwoodia (9866), sen päällä reunassa noin 3cm leveälti yksi kerros Wieselbrownia (9884) ja sitten tipoittain Temmokubrownia (9885) reunan puoliväliin siellä täällä. Päällä kaksi kerrosta Botz Plussaa (9020) ja poltto 1240 asteessa 30 minuutin haudutuksella.)

Kuvailen noita muita myyntiin tulevia töitä lisää tänne vähän myöhemmin jahka saan niiden pohjia putsailtua ensin ja stailattua sekä hinnoiteltua ne valmiiksi, mutta tovin se ottaa, kun on hirveästi just muita kiireitä tässä sitä ennen.

And here's everything finished in the kiln. All turned out just fine even tho I'm never completely satisfied a t this point, but that usually changes soon when I recover from all the exitement. The biggest surprise was the Botz Plus test bowl that turned out just smashingly pretty. Too bad the glaze layers keep on pinging even tho it's been hours out of the kiln and it makes the piece for decorational use only. (I think the Plus is not food safe anyways so no biggie).

(And FYI if interested the glazes I used inside this bowl were: one layer of Botz 9866 (Driftwood) all around, one layer of Botz 9884 (Wieselbrown) 3cm band on the rim and Botz 9885 (Temmokubrown) scattered drops halfway down the rim and two layers of Botz Plus on top. It was then fired at 1240C with a 30 minute soak.

Huisin jännittävä lasituspoltto ennen

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

No nyt on eilettäin lastattu ensimmäinen satsi näitä pitkään jo itsekin odottamiani töitä uuniin lasituspolttoa varten. Tässä taas kuvat uunilevyttäin alhaalta ylös ja sormet ristiin, että muistan huomenna ottaa kuvat valmiista ylhäältä alas samalla kun puran ne uunista. (Siinä intopäissä voi helposti unohtua!) Tästä tuli melkoisen jännittävä lasituspoltto, kun tuolla on seassa muutamia sekä herkkiä juttuja, että uusia kokeiluja enkä yhtään tiedä mitä odottaa, kun seuraavan kerran ne sitten näen.

Näyttävät väreiltään vielä varsin pastellisilta ja heleiltä, mutta toivon mukaan sitten valmiina taas kivan erisävysiltä ruskeilta. Seassa toki vähän valkoista ja ainakin yksi kirkkaanpunainen, mutta kaikista noista vaaleanpunaisista pitäisi tulla sitä suosikkiani harmahtavan beigeä.

Hiukan jännittää millainen tuosta isosta simpukkakulhosta valmiina tulee, mutta ei niinkään värien osalta, sen kun lasitin ihan vaan valkoiseksi sisältä ja harmaanruskeaksi ulkoa, mutta siksi, että pysyykö se läjässä vai tuleeko siihen halkeamia, tuo muoto kun aika erikoinen siinä on. Ja sitten siinä sen vierellä on tuo vaalea merisiilikulho lasitettu sellaisella lasitteella, joka tekee kuunpintaa muistuttavan kraaterimaien pinnan ja se jännittää, että valuuko se ja jääkö koko kulho kiinni levyyn tuolla, kun en rohkeuspäissäni laittanut mitään sen alle. 

Viimeisellä levyllä on sitten nuo huikeat simpukkakorit, joista yhden onnistuin jo ennen raakapolttoa vahingossa tietenkin rikkomaan. Nämä kaksi selvisivät tänne asti ja toivottavasti tulevat uunista ehjinä uloskin (tämäkin jännittää, kun tuo kahva on niin kierteinen). 

Ja sitten jännittää tuo niiden vierellä oleva isompi kulho, joka sai ulkopintaansa sen perus-harmaanruskean, mutta sisäpintaan tein pienen testin parilla eri ruskealla ja valuvalla lasitteella ja siitä voi tulla jotain huikean hienoa tai huonoa riippuen siitä, miten ne tuolla poltossa sekoittuvat valuessaan ja valuvatko tarpeeksi vai eivät.

Olin kotona mittaillut muka tosi tarkkaan, että mitä tuonne uuuniin saan mahtumaan ja kun täytettiin niin noin paljon jäi vikalle levylle vajaata. Onneksi tuolla polttopaikassa on aina muidenkin töitä mitä poltella, niin saatiin hyötykäytettyä tämä tila oikein mallikkaasti kuitenkin eikä tarvitse hukata energiaa tyhjän lämmittämisellä.

Ja lopuksi jännittää se, että saankohan ensi yönä unta laisinkaan, kun näiden valmiina näkemistä niin odottelen.

Loaded the kiln for glazing and am a little nervous of the outcome, since there's new delicate forms and some glaze options that might be a huge success or a big mistake. We will see tomorrow how all turned out and hopefully I can sleep tonight anxiously waiting the results.

Savitöiden raakkaamista uunia varten

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

On keittiön pöytä ollut eilen ja tänään aivan täynnä viimeisteltävää uuniin raakapolttoon matkalla olevaa keramiikkaa, jota olen ottanut esille tuolta työhuoneen kaapista, missä ovat olleet piilossa tätä hetkeä odottelemassa osa jo kesästä asti. Siinä on kiva kokoelma muutaman tuoreemman inspiraation tuotoksia sekä vähän tilaustöitä ja tietysti hyllyjen täytettä tulevaa joulusesonkia varten.

On tulossa simpukka-astioita taas sekä apuvälineitä tiskaukseen ja tietysti noita kivoja merisiilikulhoja eri muodoilla. Testaukseen on menossa myös vähän isompaa merisiilikulhoa ja yksi tuollainen liehuhelmainen uniikkikulho. Suunnitelmissa on testailla osaan myös vähän erilaisia lasitustekniikoita ja onkin jo nyt vähän perhosia vatsassa siitä, että mitenköhän ne sitten onnistuu, vaikka raakapoltoon on tämä kasa vasta tästä menossa.

Viime hetken inspiksiä on tuolla tuo testi kynttilanjalkaan laitettavaa lehtimansettia, jotka kuvissa kyllä iloisesti nurinpäin. En vielä ole edes keksinyt miten sen saisin nätisti lasitettua ilman, että ihan hirveästi paistelisi paljas savi sitten. Pitänee testata jotain telinettä tälle uunissa sitten tai kokeilla jollain tosi vaalealla lasittaa, jolloin sen puute paikoin ei haittaisi. No aika näyttää.

Sitten tuolla on menossa testaukseen tuollaiset savesta tehdyt kalustevetimet. Alkoi nimittäin kovasti kiinnostella, että voisivatko tällaiset sirohkot toimia käytössä vai pitäisikö olla paksummat ja robustimmat. Näitä olin ajatellut oman vaatekaappini oviin, jos onnistuvat.

Ja uuniin menossa on tietysti myös tuo jättiläissimpukka-hurmokseni, joka muuten on jo kolmas versio jonka silloin tein, koska se ensimmäinen ei mielestäni sitten toiminutkaan tarpeeksi hyvin ja tein toisen, joka sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. Sitten säädin muottiani ja tein tämän kolmannen, jonka ajattelin nyt poltattaa, vaikka ne kaksi aikaisempaakin tuolla vielä tarjolla olisi. Katsotaan miltä näyttää sitten kun lasitteet on saatu päälle niin päätän sitten palaanko aiempiin vai pilkonko takaisin saveksi ne sieltä.

Mutta nyt tuli sellainen tenkkapoo tässä illankähmässä noita pakatessa, etten saakaan ihan kaikea mukaani huomenna sillä uuniin ei millään mahdu niin paljon tavaraa, kun täällä valmiina olisi, joten joudun vielä raakkaamaan jotain pois kyydistä. Mutta eipä niillä hätää ole odotella sillä kerkiän varmaan loputkin tässä lähiviikkoina sieltä valmiiksi kuitenkin poltatella

.

On the way to the bisque. My latest inspirations of clay. A lot of sea-themed and some to fill my shop shelves for the upcoming christmas season.

Haisulikaapin tilalle

Kävi sitten niin tämän kirjahyllysen alkuperäisen alakaapin kanssa, että heivasin sen kaatopaikalle. Sen omituinen haju pisti kaikista peittely-yrityksistäni huolimatta nenääni päivä päivältä enemmän ja enemmän enkä vaan kestänyt sitä enää. Pistin kaapin ensin ulos tuulettumaan ja siellä kosteassa se haju voimistui aivan älyttömäksi, joten ei ollut vaihtoehtoa muuta, kun silputa se palasiksi ja viedä kiertoon ja askarrella tilalle uusi materiaaleista missä ei ollut mitään omituisia myrkyn hajuja.

Niitä löytyi onneksi omista nurkista sen verran, että muutamassa tunnissa oli tämä uusi kaappi läjässä ja maalattuna ensimmäiseen kertaan. Tämä ei ole ihan yhtä näppärä, kun edeltäjänsä siltä osin, etten jaksanut oikeaa laatikkoa tuohon kiireissäni rakennella vaan tein tuollaisen valelaatikon, mutta kaappinovi toimii ja kaapissa voi säilyttää tavaraa, jos tarvitsee.

Minun mielestä tästä uudesta tuli aivan pätevä ja nätti ja se toimii tuon hyllykön alla just niin kun pitääkin, mitoiltaan kun ihan samanmoinen on. Parasta kuitenkin ehkä se, että nyt on ihmeelliset hajut tyystin poissa eikä tarvitse enää harmitella niitä ja voi keskittyä ihailemaan hyllykön tavaroita ja asetelmia niin kun pitääkin.

I made this new cabinet under this shelve cause the original cabinet had a weird smell in it that I could not stand. It even worsened when I took it outside to get some air, so I took it straight to the dump and made a replacement of the parts I found in my garage.

Hiottu akaasiapöytä

No nyt on uusi olkkarin pöytä alustavasti hiottu, paitsi laatikot vielä odottelee vuoroaan. Sattui sitten tietenkin ihan älyttömän harmaa ja pimeä päivä tämän dokumentoimiseen, jotta ei näy ihan selkeästi minkä värinen tuo nyt on, mutta en malttanut olla silti sitä tänne kuvaamatta jo.

Tosi mukavalta se tuossa sohvan edessä jo näyttää, vaikka just huomasin kuinka noiden jalkojen kapeimmat alaosat hukkuvatkin tuonne mattoon ja saavat pöydän näyttämään vähän pönäkältä (mitä se kyllä oikeastikin on).

Akaasia on joskus tuollaista kivan raidakasta ihan vaaleasta ihan tummaan ja tietenkin tässä pöydässä sitä on kauttaan ja eri sävyjä löytyy pinnoista runsaasti. Huvittavin lienee tämä kahdesta erivärisestä palasta tehty jalka, jonka molemmat sorvatut kyljet ovat melkein niistä ääripäistä.

Kannen pinnassakin on tuollainen aivan tummanruskea raita, koska paloista se on tämäkin kasattu. Mutta varsin ison muutoksen teki petsilakkojen poistaminen pöydän väriin silti ja ilme muuttui aivan huimasti paljon kivammaksi, kun mitä se siinä punaruskeassa oranssiudessaan vielä eilen oli.

Nyt pitää vaan hetki ottaa ja miettiä, että mitä tälle nyt tekee sitten. Tavallaan haluaisin tästä aika vaalean, mutta just nuo isot värierot tekevät siitä tosi haastavaa, mutta tummanakin voisi olla ihan kiva lookki tässä kyllä... Täytyy siis katsella tuota nyt ensin jonkun aikaa noin ja kokeilla sitten johonkin huomaamattomaan paikkaan erivärisiä vahoja ja katsoa, miten se noihin sävyihin vaikuttaa ja millä saisi kaikista kivoimman lopputuloksen.

Kastelin tässä tuossa ylemmässä kuvassa pintaa vähän vedellä, jotta sen luontainen punakkuus tulee paremmin esiin, koskapa näin harmaassa lokakuun valossa se ei tuosta hiotusta pinnasta näissä kuvissa niin hyvin näy. 

Nyt van ne laatikot hiontaan ja vetimet vaihtoon, jotta saadaan viimeisetkin rippeet pois muistuttamasta siitä millainen tämä ennen oli. Ja hauskaa, että tuota voi nyt jo tuossa kuitenkin käyttää, pitää vaan olla varovainen, ettei rötäise tuohon pintaan nyt mitään mustikkaa tahi muuta värjäävää ihan raaka kun nyt on.

And the first round of sanding is done, it really made quite a difference to this table to get rid of most of the reds and oranges even tho the wood still has those tones in it, but more subtle.  The drawers are still waiting their turn to be sanded and I need to change the pulls on them to remove the last memories of it's former look. I also need to figure out if I want this to be light or dark wood and test out a few waxes and stains to see what would make the best result for my liking.

Meanwhile we are going to start using this here, just need to be careful not to stain it with any food or snacks, before it's finished.

Lähtöpassit leggingsiensyöjälle

Me ollaan täällä tykätty tästä vanhasta junaratapöydästä muutoin tosi paljon, mutta tässä ahtaassa tilassa tämmöinen viiluvikainen pöytä on osoittautunut aikamoiseksi riesaksi ihmiselle, joka tykkää alati leggingseissä tuossa kuljeksia. Irtonaiset viilunreunat nimittäin tarttuvat ikävästi kiinni polvien kohdilta ja napsivat välistä ihan rei'ille asti ja on aika kovasti viime aikoina ottanut tätä leggingsi-leidiä päähän se.

Joskus suunnittelin niiden korjaamista (viiluvikojen siis), mutta se on ajatuksenakin jo niin työläs, kun ne on irti niin laajalti, mutta samalla osin kiinni kuin tauti, että aloin viime kesän aikana miettiä, että josko vaan heivataan pois tämä pöytä ja hankitaan jotain sileämpää tilalle. Tykätään vaan tosi paljon just tästä koosta, muodosta ja erityisesti noista laatikoista niin en uskonut, että ihan heti jostain löydän vastaavaa tilalle, mutta niinpäs vaan kuulkaa tässä eräänä päivänä tein.

EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3 Joten jos joku siellä haluaisi tämän vanhan junaratapöydän vielä käyttöönsä pelastaa, niin viestiä vaan tännepäin. Annan nimittäin tämän ihan ilmaiseksi sille, joka haluaa, kunhan tulee itse sen täältä hakemaan, sillä postittelemaan en tämänkokoista ala (johonkin lähialueille tai reissujeni varsille voin kuskata autolla kyllä). Lisäkuvia ja selostusta kunnosta saa myös pyytämällä sähköpostitse (osoite löytyy nettiselainversion vasemmasta sivupalkista). EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3

Ja tämä meidän uusi vasta osteltu pöytä täyttää kaikki nuo meidän käyttömukavuuskriteerit ihan täydellisesti, mutta näyttää kaikessa tuossa  akaasiuudessaan aika ällöttävän oranssille ja  olisi tarkoitus koittaa tuota vähän jonkun muun sävyiseksi tuunailla. Siitä on tulossa kuitenkin varmasti mielenkiintoinen, mutta aika pitkäkestoinen projekti ja kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Got tired of this fun old table cause it's missing so many pieces of the veneers and it keeps eating my leggings when I move around it in that tight space, so we're getting rid of it. The new table that's coming to replace it is this quite new acacia table, that has all of the features that we love, but needs a lot of work to look something else than this orange ugliness.

Takapihan kukkaraportti lokakuulta

Enpä olis uskonut, että tällaista kukkaraporttia vielä lokakuun loppupuolella täällä kirjoittelen, mutta niinpä vaan tuolla kukkii muutama sinnikäs vielä, niin ihan pakko oli ne käydä dokumentoimassa muistoksi. Tosin tämän ekan kuvan lilja kukkii etupihan puolella ja on kukkinut jo hyvän aikaa, mitä suuresti ihmettelen, kun pikkupakkasiakin on jo öisin ollut, että miten ihmeessä on kestänyt.

Takapihan kimikkikin kerkesi isoimman loistonsa kukkia sillai, etten kerinnyt siellä ollenkaan käydä sitä ihastelemassa. Onneksi oli vielä muutama jäljellä, jotta pääsin ne sentään tänään näkemään, eikä vallan kokonaan mennyt ohi minulta, kun sitä kuitenkin niin odotin.

Sitten siellä on vielä hyvin syötyinä, mutta edelleen pystyssä ja kukassa olevat salkoruusu, syysasteri ja suopayrtti, joista hetken mietin, että pitäisikö viedä sisälle maljakkoon, mutten sitten kuitenkaan raaskinut, kun on noita joitain surisijoitakin vielä näkynyt, kun niin lämmintä on viima päivinä ollut. Kukkikoot nyt vielä siellä, kun kerran ovat siihen puuhaan ryhtyneet.

Tuoksuherneessä ei enää ole kukkia, mutta varsin hyvävointisia ovat kaikki vihreät versot vielä. Purppurapunalatvakin just ja just vielä punertaa ja siellä täällä on pari tähtiputken varttakin vielä ihan nätissä kukassa.

On ollut niin kiireistä minulla viimeiset pari viikkoa, etten ole mitään syysharavointejakaan kerinnyt edes ajatella vielä tuolla, mutta ei kai tässä mikään kiire vielä ole, kun ei se talvi varmaan tänne etelään kerkiä ihan lähiviikkoina kuitenkaan. 

There's still some flowers flowering in my backyard even tho it is late october already. It's been quite warm here, just a couple of frosty nights here and there abut no sign of winter yet.