Se vanha talo missä tuuhea piha

Puhuin tässä päivän eräänä yhden ihanan ystävän kanssa puhelimessa, kun tuli puheeksi, kunka tuuhealta heidän piha näyttää tielle päin ja siitä inspiroiduin sitten itsekin kuvaamaan tätä omaa pihaa tänne tulevien silmin ja onhan se nyt aika tuuhea tämäkin, etten sanoisi. Toki kuvattu nyt vain yhdestä suunnasta tuolta tieltä niin, ettei naapuritalot ja pihat näy, mutta hyvin saa käsityksen tästäkin kuinka tiheältä ja vihreältä täällä näyttää.

Mutta sitten kun tuosta aukosta tulee sisemmäs alkaa siellä näkyä jo vähän taloakin kaiken tuon vihreän  keskeltä ja vähän avarampaakin on, kun mitä tielle päin näkymä antaa ymmärtää. Meillä on tässä aika iso parkkipaikka, mutta niin kuin noista urista näkee melko keskellä ja poikittain tässä yleensä parkataan, mutta minusta se on vaan hauska, kun on siitä tuollainen pieni maalaistien pätkä tähän muodostunut. Sopii niin hyvin meidän tyyliin tuo.

Parkkipaikan ja pihan välissä on myös aika paljon latvustoa ja vihreää ja pieni kasvihuonekin alkaa pian hukkua tuonne köynnöshortensian alle. Olen koittanut tähän puita kasvattaa varjostamaan kesäisin autoa tässä parkkiksella, mutta aika lähelle noita pikkupuita saa auton kyllä ajaa, että se aurinkoisella säällä edes jotenkuten varjossa on. (Tuossa on vasemmalla tuomi ja tuija ja oikealla kasvihuoneen kupeessa sulkaharmaaleppä sekä taatanpihlaja.)

Laitettiin tänä vuonna tähän nurkkaan tämä talvien jo aika tuhoama penkki ja lähitienoon kierrätyspisteestä bongaamani iso vähän haljennut kukkaruukku, johon ostin suuren hortensian vähän niin kuin somisteeksi, kun näkyy tuohon tielle ja siinä kulkijoille, ettei nyt ihan pelkkää vihreää pusikkoa olisi sieltä katseltavana.

Minusta oikein kiva pieni kuudensadan neliön hiilinielu tässä jo kovin tiiviisti rakennetulla alueella, mistä enenevässä määrin vain puita kaadetaan ennemmin, kun niitä istutettaisiin puhumattakaan siitä millainen oma rauha tuolla kaiken tuon vehreyden keskellä onkaan. Ihan oma maailmansa on meillä kyllä täällä jo parkkipaikkaa myöten. Kerronkin aina kaikille tänne ekaa kertaa tuleville, että se on se vanha talo missä on oikein tuuhea piha, tosin nykyään lisään siihen vielä autoni tuntomerkit, kun ei se talo tuonne tielle enää ihan hirveästi näy, mutta sen auton perän bongaa tuosta kyllä. (Autoa en kuvannut tähän, kun se on vähän ruma eikä sovi meidän talon tyyliin.)

What it looks like to come to our yard from the street. I rarely show this view here, but here it is. A bit green and lush I'd say, but I love it so much. Feels like a completely different world inside here.

Uurteita ja muotoja

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

Nyt on vihdoin uunista tullut myös viimeisetkin astiat, eli ne jotka jäivät niistä edellisistä poltoista yli ja sain kasattua tähän keittiön pöydälle tämän hauskan läjän näitä ihanuuksia ihanissa lasitetuissa pinnoissaan. Olenkin odottanut niin kuin kuuta nousevaa, että pääsen hypistelemään noita lautasia, kippoja ja muita kulhoja ja mallailemaan niitä toistensa kanssa.

Tein tässä poltossa myös vähän kokeiluja tuosta, että miten tämä lempilasitteeni käyttäytyy eri paksuuksissa ja lämpötiloissa ja aika isoja eroja siihen tulee riippuen siitä, poltteleeko sitä kaksikymmentä astetta lämpimämmässä vai viileämmässä. Hassua sinänsä, että puhumme yli 1200 asteen lämmöistä, että luulisi, ettei siellä enää niin tarkkaa ole, mutta kylläpä vain kuulkaa on.

Paksulla kerroksella lasitetta tulee täydessä lämmössä varsin vaaleaa ja viileää niin kuin tuossa ovaalissa vadissa ja sitten yhden kerroksen sivelyllä vähän viileämmässä tulee tosi hienoja värieroja esille, niin kuin tuon syvän kulhon pohjassa alemmassa kuvassa. Tykkään molemmista kyllä hurjasti, mutta ehkä salaa vähän enemmän tuosta alemmasta.

Lautaset ja kahvikupit on menossa suoraan omaan astiakaappiini, vaikka mielessä onkin, että näitä pitäisi tehdä myös myytäviksi, kun niin kertakaikkisen hienoja tuli! Olen ihan päätä pahkaa rakastunut tuohon uurrettuun reunaan, se on mielestäni just nyt niin ihanan orgaanisen näköinen ja kaunis. Tämä lasitekin toimii noiden muotojen kanssa oivallisesti, mutta kutkuttelisi vähän kokeilla myös muitakin maanläheisiä sävyjä tähän tyyliin.

Ystävälle on menossa nämä pienet kipposet savimaalijuttuihin, mutta näyttävät niin söpöiltä, että täytyy tehdä näitä myös itselle vaikka. soijakupeiksi ja teepussien alusiksi. Hirmu kivoja myös tarjoilussa kaikenmoisille hilloille ja muille pienille lisukkeille ja mausteille.

Hillittömän kokoisista simpukkavadeista onnistui hienosti just puolet eli kaksi, kun älysin himmailla vähän enemmän tuon lasitteen kanssa, niin ettei tämä viimeinen enää haljennut reunastaan uunin pohjaan tarttuessaan. Tosi hauskoja, kun ne on lasitettu molemmin puolin, että sopivat sekä käyttövadeiksi että ihan vaan koristeiksi.  Näistä tuli myös siltä osin uniikki ja rajoitettu erä, että muottini näihin meni hänekseen enkä ole varma jaksanko nyt ihan heti alkaa uutta askartelemaan (ja siitähän tulee sitten joka tapauksessa hiukan erilainen, kun se näihin käyttämäni). 

Simpukkavadin koko on noin 32cm x 34cm ja hinta 55e + mahdolliset postikulut. Kysellä voi s-postitse dgsisustusmania(ät)hotmail(piste)com.

Ja lopuksi tämä huikea showpiece, josta tuli kyllä niin viehkeä ja näyttävä, ettei tosikaan! Siinä on  tuollaista ihanaa merellistä fiilistä ja liikettä tuon huolmuavan reunansa ansiosta ja se on kokonsa puolesta aivan mielettömän kiva katseenvangitsija sohvapöydällä tai missä vaan, mihin sattuu mahtumaan, se kun on halkaisijaltaan reilu 35cm. Kaunis näin ihan tyhjänäkin, mutta oivallinen myös muutaman sopivan hedelmän tai muun kivan säilyttimeksi. Tämäkin jäämässä (ehkä) tänne meille asumaan, palaan asiaan myöhemmin, jos toisin käy.

My latest pottery out of the kiln. I have fallen hard in love with tableware with fluted edges ansd I'm currently planning to make my own tableware set with such decorations. Here are some of my prototypes that I'm just testing out, and some little dishes for a friend along with those huge seashells and this showpiece vase.

Pikkuinen pyykinkuivatustila

Välillä on hirveän vaikea keksiä funktioita tälle yläkerran piskuiselle ja ah-niin-matalalle aulalle, muuta kun säilytyspaikkana, mutta näin kesäaikaan tämä on ihan paras pyykin kuivailutila, tosin ei  minkään kovin ison pyykin. Tässä ovat tavallaan katseilta piilossa, sillä harvemmin kukaan vieras täällä yläkerrassa käy, mutta silti käsillä silloin kun tarvitsee. Tässä on yleensä ihan lämmin ja ilma liikkuu livakasti, joten pyykit kuivuvatkin varsin nopsaa.

Meillä ei talviaikaan juuri pyykkikoreissa pyykit kerkiä lojumaan, sillä takkojen lämmössä alakerrassa kuivaa niin pikaisesti, että ruukaamme pestä esim. lakanapyykit saman tien, kun vaihtopäivä on. Näin kesällä, kun on kivampi kuivailla isommat pihalla on sitä varten sievät pyykinsäilyttimet otettu esille aulan nurkkaan, kaverinaan tuo minun ihana matkustuskorini, jota kuljetan joka paikkaan autossani eväin pakattuna aina kun vähänkään pidemmällä lähden käymään.

Nyt on vaan vielä niin siitepölyistä ulkona, että vähän aikaa saa kerryttää pyykkiä tuonne koriin, ennen kun pesuhommiin alan. Onneksi lakanoita riittää tuossa kaapissa pidemmäksikin aikaa, niin ei ihan heti tarvitse alkaa panikoimaan, että kesken loppuisivat.

Ja koskapa tuolla tuota turhaa ja matalaa tilaa on, jätin sinne tuon hauskan pikkupöydän kesäsomisteineen ihan vaan, kun on kiva, että tuossa jotain nätikettä on ruman pistorasian edessä.

Haluaisin vielä keksiä mihin kohtaa saisin ripustettua sukankuivaustelineeni tähän kattoon ilman, että se on sitten jonkun muun asian tiellä, esim. ovien tai kaapin ja korjata tuosta katosta sen yhden volkkarin perän ulosviennin jättämän raapimisjäljen, mutta ihan uskomattoman ylivoimaista on ollut edes ajatella maalisävyjen sovittelemista tuon vanhan sävyn mukaan saati sitten koko katon uudelleenmaalaamista, joten siinäpä on nyt sitten ollut. (Kuten myös portaikkokin vaurioineen toim. huom.)

This teeny-tiny hall in the upstairs is mostly so shallow that it's been serving as a storage. But during summer it's the perfect space to dry out little laundry, but only little since the space is so tight. Luckily I have all kinds of pretty things here to make it look pretty, even when there is laundry there (while there's not at the moment).

Kesän ekat lupiinit

Taas on se aika kesästä, kun saa käydä keräilemässä tätä yhtä haitallista vieraslajia, eli komealupiinia maljakkoon kotiansa somistamaan. Ilokseni huomasin, että ihan tästä meidän lähialueelta tätä ei enää niin helposti löytynytkään, vaan piti mennä jo muutama sata metriä kauemmaksi, jotta kimpun sain poimittua, lähipuistokin niitetty aivan nurmeksi. 

Tämä on siitä kiva kukka nyt, että sitä saa tosiaan poimia ihan mistä vaan yleisiltä paikoilta ja se on jopa suotavaa. Meidänkin pitäjässä (niin kun monessa muussakin) voi nyt tienata lupiinien hävittämisellä jopa rahaakin Crowdsorsa-pelin avulla, mutta silloin ei riitä enää pelkkä kukkien poiminta vaan kasvustot pitää niittää ihan kokonaan.

Itse aion käydä poimimassa näitä maljakkoon niin paljon kun vaan kerkiän, sillä kukinta on nyt vasta alkuvaiheissaan. Siellä oli ihan valtaisasti vielä tulossa näitä, että varmasti riittää ihan kaikille maljakontäytettä, jos vaan viitsii käydä poimimassa. Kun ne kukat nyt poimii sieltä, niin ne ei ehdi tehdä siemeniä eivätkä niiden kautta pääse leviämään ympäristöön. Eli ihan on hyödyllistä nyt näitä kotiinsa (tai ihan vaikka roskikseen) kantaa, vaikkei enempää jaksaisi niiden hävittämisen eteen tehdä.

Ja nättejähän nämä kyllä on tällai pöydällä isona pukettina, eikä se yhtään haittaisi jos teiden varsilla olisi vähän vähemmän.

Picked a bouquet of this harmful flower for Finnish nature growing all over. By doing so these ones won't get to make seeds and spread and instead get to make my kitchen look pretty for a while.

Oksaa suojelevat kukat

Meinasin muutama päivä sitten sahata tuosta tuomesta tuon yhden oksan pois, joka sadesäällä painuu niin alas, ettei portista tahdo mahtua kumartumatta syvään kulkemaan, mutta puussa kasvava alppikärhö päättikin sitten kukkia niin kauniisti juuri siinä oksassa, etten sitten raaskinutkaan - vielä.

Tämä on ihan kaupasta ostettu tarha-alppikärhö, jonka istutin vaan pian kaksikymmentä vuotta sitten tuohon samaan kuoppaan tuomen kanssa ja se on sieltä kiipeillyt oksistoon ja sulostuttanut sitten kukinnallaan joka vuosi milloin missäkin päin puun lehvästöä. 

Se on kamalan hauska kun se kiemurtelee tuolla oksien seassa ja puu kukkii tavallaan uudelleen pian oman kukintansa jälkeen. Yleensä nämä kukat ovat ilmestyneet runsaimmin ihan toiselle puolen puuta, mutta tänä vuonna ilmeisesti päättivät suojella tuota yhtä oksaa nyt sitten ja tulivatkin tuohon eteen.

Että täytyy nyt sitten kumarrella vielä jonkin aikaa tästä kulkiessa sadesäällä. Onneksi kuivemmalla pysyy oksa vielä vähän ylempänä.

I was about to saw off this one branch of this bird cherry tree, that hangs so low when it rains that we have to bow deep when we go through that gate. But the alpine clematis climbing inside the tree decided to bloom the most right in that one branch... So I guess we need to wait a bit before I dig out the old saw.

Pöydälle kansi vanhoista laudoista

Olen jo pitkään koittanut metsästellä tällaista valurautaista pöydänjalkaa puutarhaani, kun vihdoin tärppäsi pari päivää sitten torista 25 eurolla. Halusin juuri tällaisen jalan, jotta saisin sellaisen ihanan kapean sivu-/apupöydän, josta olisi oikeasti hyötyäkin sen lisäksi, että näyttäisi vietävän hyvältä. Luulin varastoissani olevan kivilevyn sopivan siihen päälle, kuin nakutettu, mutta se näyttikin ihan tyhmältä ja vajaalta, joten jotain muuta piti keksiä siihen kanneksi sitten.

Eikä sitten tarvinnut taaskaan kovin syvälle varastoissani mennä, kun jo vastaan tuli nämä täydellisen mittaiset toiselta puolen maalatut vanhat laudat, joista kannen jalkaan saisin näppärästi ja nopsasti rakenneltua.

Olikin varsin helppoa, kun sahaa ei tarvinnut käyttää, kun noiden poikkipuiden katkaisuun ja pääsin heti ruuvailuhommiin liittämään laudat toisiinsa alapuolelta ja kiinnittämään kannen ruuveilla jalkaosaan.

Sitten piirtelin vain kukkaruukun alusen avulla kulmiin pyöristykset ja sahailin ne kuviosahalla mukavamman muotoisiksi, koska terävät kulmat eivät yhtään olisi mielestäni sopineet tähän tyyliin tahi olleet käytössäkään kivat. Nyt ne on paljon lempeämmän näköiset ja just sopivat jalkaosan muotojen kanssa.

Ja lopuksi hioin kaikki terävät reunat pyöreiksi ja maalinjämät pois mitä alta pilkisti ja pöytä näyttää nyt ihan joltain oikealta vanhalta pöydältä, jonka kuuluukin olla just tuollainen. Se on aina niin kiva onnistua saamaan kaluste näyttämään autenttiselta antiikilta, vaikka tuo jalka onkin melko uusi, mutta vain vanhan mallinen.

Nyt on niin kiva, kun on uusi pöytä tässä puutarhan nurkassa ja heti tekee mieli mennä penkomaan varastoista siihen jotain nättiä asetelmaa päälle. Ehkä vielä jotain kukkasta kanssa, niin tulee oikein kesäisen kiva ja ihana.

Got this cast iron table stand from tori and thought I had a perfect stone top to it, but it didn't fit that well so I made a wood top to it instead with the boards I already had in my garage. Looks so good now I'm actually happy that the stone didn't fit.

Kukkia kukkien kavereiksi

Rakastan tosi paljon orvokeita, kun ne jaksavat kukkia niin kauniisti ihan koko kesän. Aivan paras ja helppohoitoisin kesäkukka minulle. Nämä tummanlilat ostelin alelaarista muutamalla eurolla ja istutin vanhaan ämpäriin, jossa ovat sulostuttaneet vanhoja betoniportaitamme jo parin viikon verran.

Ja siitä varsin onnistuneesta esikasvattelustani innostuneena olin laittanut myös tänne etupihalle pariin ruukkuun siemeniä itämään ja sieltähän ne sitten itää kuulkaas! On kesämalvikkia tuossa pajukorissa ja kahta erilaista tuoksuhernettä tuossa ruosteisessa. Niiden kaveriksi kävin tänään hakemassa vähän markettaa, kun ihan vielä ei tuossa kovin värikkäältä näyttänyt, että edes jotain on jo nyt nättiä siinä.

Tuossa vasemmalla harmaassa ruukussa oleva kasvi oli koko talven minulla porstuassa, kun se ei syksyllä osoittanut mitään kuolemisen merkkejä. Lauhasta talvesta johtuen se säilyi siellä hengissä ja puskee nyt tyvestään uutta vihreää. Yhtään en vaan saa enää päähäni, että mikä lajike tämä olikaan, mutta jos se uudestaan äityy tuossa kukkimaan niin sittenhän se selviää.

Vaikka pelkkä orvokki oli kovin viehkeä yksinäänkin portailla niin ostelin sille kuitenkin pari kaveria tuonne, kun tykkään enemmästä enemmän, kun vähemmästä. Nyt on kivan kukkea kokonaisuus tuossa tervehtimässä kotiintulijoita ja vähän väriä pelkän vihreän taikinamarjapensaan kaverina.

Nyt onkin ihana siirtyä kesäkuuhun, kun on kesäkukat jo sulostuttamassa pihaa.

Got some summer flowers to my front yard and on the concrete staircase to make it pretty to come home.