Uusi kuvastin eteiseen

Olin jotenkin onnistunut unhoittamaan, että ostin minä sen täydellisen päivän kirpparireissulta vielä yhden jutun, nimitäin tällaisen vanhan ihanan krupsahtaneen ovaalin peilin. Fasettihiotut reunat ja kaikki. Tämän osti kyllä ensin ystäväni Katja, mutta siinä ostosreissun päätöskrapulassa hän alkoi sitä miettiä, että tarviiko hän sittenkään tällaista ja minä iskin tietty heti apajille, kun mahdollisuus aukesi ja ostin sen häneltä pois. Olen nimittäin jo tovin miettinyt uutta peiliä eteiseen ja tajusin että tämä käy sinne suoraan sekä mitoiltaan että tyyliltään ja olin ehtinyt jo vähän potea kateutta siinä niin hyvistä peilikaupoista.

Että oikein hyvä onni oli tuo ystävän potema opstostelukrapula minulle. Nyt on eteisessä taas vähän enemmän täydellisyyttä makuuni. Se edellinen peili kun ei oikein koskaan istunut silmissäni tähän tilaan niin hyvin. 

 I almost forgot that I got this cool vintage mirror from the perfect day trip to Hämeenlinna the other day. Actually my friend got it first, but afterwards she got to thinking if she really wanted it so I got my chance to buy it from her, and lucky me. It fits so perfectlty in my hall here, fits the style and all, like it has always been there.

Kolme lamppua

Puutarha portaikkoon on muotoutunut jo melko vehreäksi. Vaihtelin tilassa aiemmin olleen valkoisen hyllykön mustaan enemmän läpinäkyvään ja asensin mustan kupuvalaisimen tilalle kolme kasvilamppua ilman kupuja. Tila on nyt valoisaakin valoisampi ja sinne on ollut kiva tuoda lisää vihreitä talven tuloa odottelemaan. otin jopa pihalla rehottaneen muratinkin sinne jo roikkumaan, vaikka olisihan tuo nyt voinut vielä ulkona olla, kun ilmatkin taas lämpenivät.

Sinne päätyivät myös nämä Parolan Rottingista ostostelemani kome lyhtyä, ilman niitä kynttilöitä vielä tosin. Näyttävät minun silmiini just hyvän paratiisimaisilta tuolla ja sopivat vihreään tyyliin niin saavat olla nyt noin, katsotaan niitä kynttilöitä lähempänä joulua sitten. 

Nyt vielä mietin, että laittaisinko lisää kasveja tuonne, olisi aika ihana jos tässä olisi oikein tuuhea viidakko sitten talvella. Se suunnitelma vaatisi kyllä lisää valojakin sitten ja tuonne niitä on matalan katon vuoksi hieman haasteellista asentaa. Noh, katsotaan, katsotaan, kivahan tuo on ihan näinkin.

I got three plant bulbs in the upstairs hall and it's now bright as a nice summer day. I added some more plants there and even got the big ivy from my garden to it's winter vacation place. I really like the vibe in this small hall now, it's like a little piece of a warm summer in my house.

Uutta varjostinta testaamassa

Ostelin sinä täydellisenä päivänä ostohuumassa Parolan Rottingista (sieltä myymälästä) myös uuden muhkean lampunvarjostimen kokeeksi keittiöön. Olin nimittäin aina halunnut tietää sopisiko tällainen tuohon tilaan ja parhaitenhan tuo selviää kokeilemalla. Varjostin ei ollut kovin kallis, joten päätös siitä oli varsin helppo tehdä.

Testailin aiemmin kesällä tuossa sitä tekemääni rysävalaisinta, mutta sen malli ja muoto ei mielestäni ihan tilaan istunut. Ja kun uuttakaan en ollut jaksanut solmia niin tyystin toisenlaisen valaisimen kokeilu oli pyörinyt mielessä. Tämä on mukavan suuri, just eikä melkein tuohon tilaan ja varsin kiva illalla kun siinä palaa valo. Päivällä ehkä vähän vähemmän tuosta erottuu, kun taustalla niin paljon asioita, mutta muuten alkaa silmäni siihen jo hyvin tottua.

Että annetaan nyt toistaiseksi roikuskella tuossa tuon. Kiva vähän jotain vaihtelua saada ruokapöydän päälle kuitenkin.

Ja tekemäni rottinkikranssi pääsi skafferin oveen keittiöön. Siinä on kyllä tämän huoneen paras paikka pitää esillä kaikkea nättiä koristetta ja tämä sopii tilaan nyt kuin nakutettu.

I got myself a new lampshade to the kitchen. I had been thinking about a differend shade to this room for a long time now, and this was cheap so I got it to test. I think it's better than the fyke net lamp I tested back in July, but I'm still not sure if this is THE lamshade I'm gonna keep there. 

Anyways this can stay there for now, cause I do like it in the nighttime when the light is on.

Lokakuun kirppislöytöjä

Täydellisen päivän kirppissaaliit ovat myöskin kaikki aika täydelliset. Harvemmin sitä enää kerralla näin paljon hyvää on löytänyt, mutta nyt oli onni myötäinen kyllä. On rihvelitaulua, vanhaa mitanpätkää, simpukoista tehty pannunalunen ja puuloota pikkutyökalujen kantamiseen, asia jollaista olin ollut jo pitkään vailla. Myös saksikokoelmani täydentyi taas yksillä varsin terävillä yksilöillä. Ne ovat asia joita ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. Sakset on niin tarpeelliset vähän siellä sun täällä ja on hyvä jos niitä melkein joka huoneesta ainakin yhdet löytyy.

Sitten löytyi lisää puisia pyykinkuivaushenkareita, harja kylpyammeen pesuun kun edellinen hajosi (juu tiedän, ettei tämä ole sellainen harja, mutta toimii siinä niin oivallisesti, että meillä on sellaisessa tarkoituksessaan) pieni jynssäysharja ja liisteripensseli ihan vaan siksi, että on sellaiset sitten kun tarve tulee ja sitä ennen saavat vaan näyttää nätiltä jossain.

Kolme keraamista pulloa ostin jo joulu vähän mielessä koristeiksi tai kynttilänjaloiksi juhlapöytään. Näissä viehätti erityisesti tuo värimaailma ja näin heinien kanssa kun kokeilin niin tuntuu että aika hyvän ostoksen tein. 

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä löytyi tämä heino vanha lasikuuppainen kattovalaisin. Tiesin heti kun tämän näin, että johonkin tällaisen tarvitsen, mutta juuri siinä en muistanut että mihin. Onneksi ostin kumminkin, kun kotimatkalla tajusin, että eteisen takkikomeron kattoon olin tällaista ollut vailla, nyt löytyi sinne juuri sopiva. Että varsin täydellinen oli se taannoinen päivä myös näiden löytöjen osalta minulle.

My latest fleamarket finds. All cool old stuff I can use in the house. I especially am happy of those wood hangers I had been searching for. I use them to dry my laundry. And I also love this cute lamp I found for my coat closet in the hall.

Täydellinen päivä

Minun käsitykseni täydellisestä päivästä on seuraavanlainen: Ensin kurvaan Hämeeseen ja poimin Parolasta autoni kyytiin erään huipputyypin jonka kanssa suuntaamme kiesini nokan kohti meidän molempien suurinta intohimoa eli tietenkin kirppiksiä.

Ja meidän kirppiskierros aloitetaan aina parhaasta, eli tästä Suomen kasarmien aarteista. Se on jo vuosien ajan pitänyt kirppislistoissamme sitä kirkkainta kärkipaikkaa. Täältä tekee aina parhaat löydöt sopuhintaan ja mielettömän mukava omistajapariskunta osaa etsiä myymäläänsä juuri sitä mitä ihmiset haluavatkin ostaa. Ihaninta on etteivät he tee tätä niinkään rikaustuakseen vaan enemmänkin rakkaudesta lajiin ja sen kyllä huomaa kirppiksen suosiossa muidenkin keskuudessa. Täällä me käydään AINA kun vaan lähelläkään Hämeenlinnaa ollaan. 

Ja sitten kun ollaan kirppistelty itsemme lähes pyörryksiin (niin kuin just tällä reissulla taisi taas käydä, löytöjen määrän ja laadun perusteella) pitää tietty käydä nauttimassa vähän herkkuja ja virvokkeita ja se me tehdään myöskin lähes poikkeuksetta aina Villa Marengissa. Siitä on tullut meille ihan kantispaikka kirppiskierrosten välietappina ihanan miljöön ja herkullisten herkkujen vuoksi. Sieltä lähdettyämme ollan aina taas täynnä uutta virtaa kierroksen jatkamiseen, niin kun tehtiin nytkin. 

Ja sitten kun oltiin kierretty kaikki ne kirppikset jotka meitä juuri sinä päivänä kiinnosti suuntasimme mobiilini nokan uudestaan kohti Parolaa.

Olimme saaneet kutusn Parolan Rottingin blogi-iltaan jonne saapui myös mukava joukkio muitakin tuttuja bloggaajia ympäri eteläisen suomen. Pääsimme katsastamaan uudistetun myymälän, maistelemaan herkkusia ja viettämään mukavaa iltaa ihanien ihmisten kera ja ihanaa siellä olikin.

Siellä oli meitä varten pieni kranssipaja jossa saimme tehdä kukin itselle mieluisan kranssin rottinkirenkaaseen kotiin viemisiksi. Turha kai sanoakaan että kaikki olivat tästä tosi mielissään ja kranssipajassa oli kova kuhina. 

Koimme myös pienen joukkohysterian kun lähes kaikki innostuimme yhden perässä ostelemaan itsellemme noita kuvassa näkyviä (osin pakkauksissaan) olevia kynttilälyhtyjä. Taisimme kerralla tyhjentää koko varaston niistä. Oma saaliini on tuossa mustalla tuolilla ja tekemäni kranssi siinä edessä. 

Näitä somessa bongaamalla teille selviää helposti ketkä kaikki tuolla blogi-illassa mukana olivatkaan. ;-)

Heillä on myymälässään esillä somisteena myös pieni erä tekemääni keramiikkaa (kuten kuvassa maljakko jossa heiniä). Jos eivät raaski sitä vielä tuolla myydä niin sitä on tarjolla myyntikojussani Parolan aseman joulumarkkinoilla, jotka tänäkin vuonna taas järjestetään marraskuun viimeisenä lauantaina 24.11. klo 11-16 Parolan asemalla.

Ja kun oltiin osteltu ja syöty itsemme ähkyyn myös rottinkikaupoilla oli aika pakata auto ja suunnata nokka kohti moottoritietä ja kotimatkaa. Palasin illansuussa kotiini niin onnellisena ja väsyneenä ja mietin, että olipas täydellinen päivä.

My idea of a perfect day is made of good friends (Katja from Parolan asema), good fleamarkets and finds (Suomen kasarmin aarteet) good coffee break and goodies (Villa Marenki) and an evening for bloggers at Parolan Rottinki. 

Heinähöpinöitä

Nyt kun kaikenlaiset heinät ovat trendikkäitä sisustuksessa ja niitä on näkynyt sisustuskuvissa siellä sun täällä päätin minäkin ujuttaa lusikkani siihen soppaan ja kertoa oman ehdottoman suosikkini ja vieläpä ilmaisen sellaisen. Nimittäin ihan varmasti maailman helpoin ja ennen kaikkea halvin vaihtoehto on meillä tässä maassa joka puolella kasvava järviruoko. Siinä on kuulkaas heinää joka makuun ja menee ihan siinä missä se kukkakauppojen hintava pampaheinäkin. Hyvillä paikoilla tämä kun kasvaa reippaasti kolmemetriseksi ja ylikin.

Käytiin ystävän kanssa poimimassa pienet sisustuskimput ja otin siitä itselle kolmea eri kuivumisastetta, ihan malliksi, että miltä tämä ruoko näyttää eri vaiheissaan. Ensinnä tuossa yläkuvassa on ihan kuivaa, siitä vähän jo irtoilee tuota hötöä noista kukinnoista, mutta pari suihkausta fixatiivia (askartelukaupoista saa, taiteilijatarvike) hoiti sen niin, etteivät enää pörhyyttele höytyviään.

Sitten on tätä keskikuivaa, josta ei irtoile oikeastaan mitään, mutta on jo ihanan vaalennutta ja selvästi heinän väristä ja kukinnot tuollaisia melkein täysin auenneita. Lehdetkin kauniisti kihartelevat vielä eivätkä ole niin herkkiä katkeamaan.

Ja sitten tämän kesän kasvustoa, vielä vihertää ja kukinnoissa tuo kaunis tummuus. Helppoja käsitellä eivätkä varise (muuta kun leppäkerttuja ja muita pikkuötököitä, joita näissä vielä asustaa. Herkin hoitaa ne raidilla vähemmän herkät ihan vaan ravistelemalla).

Ja sitten kun oli kolme eri kuivumissorttia niin piti tietty sovittaa niitä kolmeen eri maljakkoon ja tältä ne näytti (Kuivimmista poistin kaikki lehdet, muissa annoin olla ja noin 80cm korkeita on nämä kuvissa):

Ihan hienoja jokainen omalla tyylillään, mutta omaksi suosikikseni nousi kyllä heti tuo keskikuiva vaihtoehto tuossa ihanassa keramiikkaruukussa. Sille tuli heti paikkakin mieleen makuuhuoneesta ja sinnehän se sitten päätyikin.

Ja jos järviruokoa nyt mieli tekee maljakkoon saada, niin tätähän löytyy sieltä missä on vettä. Ojat, joet ja järvenrannat ovat parhaita paikkoja, mutta saattaapa tämä kasvaa vaikka tien pientareellakin, jos siinä on vähänkään kosteutta.

The hey fever is high in decoration right now and if you don't want to spend your money on the expensive imported hey in stores there's a good and cost free variety called Phragmites autralis that you can find anywhere where is water. I got myself three little bunches of this with differend drying stages to see how'd they look and wich I like the best. And as you can see I found my favorite.

Kurpitsat ja kuvaukset

Meillä kävi pari viikkoa sitten pihalla hyörimässä pieni kuvausryhmä Kotivinkistä. Olivat täällä kesällä käydessään niin ihastuneet pieneen kasvihuoneeseeni, että halusivat lainata sitä kuvausrekvisiitaksi syksyisille kurpitsajuhlilleen ja sehän vain minulle sopi. Itse kun en sitä tähän vuodenaikaan niin kovin enää käytä niin oli mukava saada sinne yhdeksi illaksi vähän hyörinää ja pyörinää ja tietysti nättiä ja kivaa.

Ja enhän minä tietenkään malttanut pysytellä poissa paikalta kun stailattiin ja kuvattiin.. Notkuin taustapiruna koko ajan katselemassa ja ihastelemassa ja kuviinkin pääsin, kuten myös mies kun hän töistä paikalle saapui. Niin hauskaa meillä oli että tuli kyllä ihan oikea juhlafiilis kun siellä naurettiin ja herkkuja maisteltiin. 

Ja jos sitä kiinnostaa nähdä miltä siellä kurpitsajuhlissa oikein näytti, niin vilkaiskaapa nyt lokakun 17 päivä ilmestyvästä Kotivinkistä, siellä on iso reportaasi runsaine kuvineen ja resepteineen.

Ja kun ilta pimeni ja kuvaukset päättyivät, tavarat pakattiin ja piha hiljeni sain vielä lahjaksi kuvauksissa käytetyt kurpitsat. Ne jätin ihan niille sijoilleen, koska näyttivät niin kovin näteiltä just noin. On kovin kiva kun piha on nyt valmiiksi stailattu nätiksi syksyä varten, tosin nuo syötävät on jo tässä ehditty korjata sieltä parempiin suihin.

I had people over from the Kotivinkki magazine to do a photoshoot in my yard. They had a theme called "pumpkin party" and they styled my little greenhouse as the venue. I had so much fun just hanging around watching and even getting some treats to eat and pose for the photos. I even got to keep the pumpkins when they left. Looks so good in my yard now.