Pimeässä kilkuteltu

Sain valmiiksi sen toisenkin neulemekon, josta mainitsin siinä aiemmassa neulemekko-postauksessani. Tästä tuli myös oikein kiva ja muistin ohjeen vielä varsin hyvin, niin hyvin jopa, että intouduin laittamaan siihen myös helmaan ja hihansuihin pienet kuvioneuleet, kaikki tuota samaa kuusiteemaa. Tein tämän sillä ajatuksella, että olisi sitten ensi talvena ja varsinkin joulunaikaan oikein kiva tällaista päällään pitää, sointuisi niin kivasti sisustukseen täällä. Olen sitä tietysti nyt vähän koeajanut ennen kun kaappiin sen talteen laitan, koska pitäähän se nyt vähän keekoilla kun on näin hienon saanut aikaan.

Tässä kun tätä kirjoittelen ja katselen tuota kuvaa, niin pistipäs silmääni miten surkealta tuo saniainen tuossa vierellä näyttääkään! Täällä pimeässä etelässä ei kyllä huonekasvit kestä tätä kaamosta (eikä sitä etten ole muistanut  tarpeeksi kastella). Taitaa olla aika pistää tuo tuosta kompostiin ja katsoa siihen tilalle jotain vähän elinvoimaisempaa, kun tässä on pian aika taas huoltaa nuo huonekasvit muutenkin.

Ja menen muuten perjantaina maaliostoksille sitä olohuoneen uutta vitriiniä silmällä pitäen, josko sitä sitten viikonloppuna saisi jo vähän sipsuteltua. Toivotaan, että silloin olisi jo vähän valoisampaa kun nyt (nämä kuvat on taas käsitelty valoisammaksi) jotta pääsen päättämään sen valitsemani värisävyn tarkan vaaleusasteen.

I finished the other knitted dress I had planned to do and I love, love, love it. I had in mind I'd use this next Christmas, so I'll be saving it there. Of course I have tested it out a couple of times now too, how could I not to, cause it's so cute. 

Lumettoman talven kirppislöytöjä

Koskaan ei ole niin kiire etteikö sitä vähän ehtisi kirpputoreilla käydä. Jos ei muuten, niin ainakin silloin kun visiteeraa muissa kaupungeissa. Piipahdin männä viikolla hämeessä ja sieltä tarttui mukaan minun mielestäni erittäin kivat ja tarpeelliset löydöt. 

Isoa kodintölkkiä olen etsinyt jo vaikka kuinka pitkään, kun muutama vuosi sitten sain päähäni vaihtaa kaikki sekalaiset vanhat lasitölkkini juuri tuollaisiin. Viimeinenkin karhulan tölkki pääsee nyt vaihtumaan tällaiseen, kun löysin tämän kuplikkaan kaunokaisen koiranruokien säilyttimeksi ja tölkkikokoelami on täydellisesti vain yhtä sarjaa.

Tuo hauska rulla tai kaulin oli alunperin ystävän löytö, mutta sitä siinä ihailtuani hän heltyi siitä luopumaan. Palan halusta päästä kokeilemaan sitä keramiikkatöissäni jahka savet kaivan taas muutaman viikon päästä esille. Mielessä on taas monta uutta ideaa mitä pitää päästä testailemaan.

Vanha puumuotti näytti silmiini niin hienolta ruukunsuojalta uuden vitriinin päälle laitettavalle kultaköynnökselle, että se oli ihan loistava löytö. Pieni putsaus vain,  kasvi ruukussaan sisälle ja se tulee olemaan niin nappi siellä päällä sitten kun vitriini on maalattu ja laitettu. 

Vanhan vaatekaapin naulakossa oli kiinni vielä kolme puutappia joita tiedän vielä jossain vaiheessa tarvitsevani. Näitä on hyvä hamstrailla talteen jos vastaan tulee, varaosia vanhoihin naulakoihin kun ei voi koskaan olla liikaa jos rikki menee.

Tuo kaiken alla oleva iso leikkuulautakin oli ihan mahtilöytö, olin etsiskellutkin jotain vähän paremman kokoista keittiööni leipien ja muiden tekoalustaksi jääkaapin kupeeseen ja tämä sekä täyttää tarpeeni, että näyttää tosi kivalta.

My recent fleamarket finds: A vintage glass jar to complete my collection of all the same type jars, an old wood mold that'll look good on top of the new cabinet in the living room with a plant in it, Some coat rack pegs that are always good to have around as spares, a pattern roller that I just crave to try out in my pottery and a good size cutting board for my kitchen. 

Myrkkykaappi

No nyt on vitriini hiottu ja saatu sisälle asti. Aika kauan siinä menikin, mutta täsä on nyt vieläkin oltu joulun jäljestä vähän laiskan pulskeita niin mitä sitä suotta kiirehtimään. Siinä se nyt tönöttää olohuoneessa kaikki tavarat jo sisällään vaikka maalausta ja muuta entrausta olisi vielä vailla.

Hauska tarina kaapista; kun olin sitä ostelemassa kertoi sen myyjä hankkineensa sen aikoinaan 90-luvun alussa Suomenlinnasta, jossa kaappia oli kutsuttu myrkkykaapiksi syystä, että siinä oli aikoinaan säilytetty puutarhamyrkkyjä. Mielestäni nimi ja tarina olivat niin hyvät, että aion jatkaa tuota perinnettä ja kutsua kaappia myrkkykaapiksi, vaikken siinä myrkkyjä aiokaan enää säilytellä (eivät niin olleet tehneet nämä edellisetkään omistajat, astiakaappina oli heillä. Ja ei, en ole huolissani kaapin mahdollisista myrkkyjäämistä, myyjäpariskunta oli varsin hyvinvoivan näköinen ja kaappihan heillä oli melkein kolmekymmentä vuotta ollut).

Varsin hauska on tilamuutos olohuoneessamme kaappivaihdoksen jälkeen, näyttää nimittäin kuin huone olisi kasvanut melkoisesti kokoa, vaikka se itseasiassa on ihan yhtä pieni kun aina ennenkin. Myrkkykaappi on tänne aika iso (178 leveä ja 200 korkea), mutta huone nielee sen jotenkin tosi hyvin sisäänsä ja se näyttää näissä kuvissa pienemmältä kun mitä se todellisuudessa onkaan. 

Toinen huomioitava asia on tuo kaapin nykyinen väri, tiedän nimittäin että siellä jo moni ihastelee, että onpas upea tuollaisena ruskeana ja miettii jo kommentoivansa, että älä ihmeessä maalaa, mutta kylläpäs kuulkaa maalaan. Tässä kohden huonetta on ihan järkyttävän pimeää, Ikkunat antavat sen sivusta ja takaa, eikä yhtään valoa tule edestäpäin. Kuvasin kaapin tosi pitkällä valotusajalla ja kuviin olen lisännyt valoa ihan älyttömästi, niin että saatte selkoa kaapin olomuodosta paremmin, mutta päivänvalossa se imee itseensä tästä nurkasta kaiken valon, eikä tuonne vitriiniin tahdo edes nähdä sisälle. Ja minä tahdon kuulkaas nähdä tämän kaunottaren tässä muunakin kuin isona tummana möhkäleenä huoneen nurkassa, joten siksi maalaan sen vaaleaksi jahka tässä lutviudun. Värikin on jo alustavasti päätetty; siitä tulee vehnänharmaa, mutta se ja sen tummuus lyödään lukkoon vasta pienen koemaalauksen jälkeen.

Mutta nyt se saa taas tovin olla rauhassa, kun pitää se maali käydä vielä ostelemassa ja on yksi neule kesken ja mitä tässä nyt verukkeita keksiikään, että saa vielä vähän aikaa lorvehtia neulepuikkojensa kanssa sohvalla iltaisin.

The poison cabinet, that's what they called it when the previous owner got it to himself back in the 90's. As I heard the story when I was buying this beauty I decided to keep that name, I felt it was cute and that way I'll always remember the story.
Now this cabinet has been completely sanded and it's just waiting for me to go pick out the paint and then paint it. I want to paint it with a light colour since this corner and the way the cabinet has to be there (it doesn't fit any other way) makes it very dark and I cannot see inside the glass doors even during daylight (these photos have been enhanced A LOT). So next time you'll see it it'll look as pretty as can be but in a light oat grey color.

Kirjoneuleita ja kesämietteitä

Olen tässä salaa taas vähän neuloskellut vaikken siinä vielä ihan täysin mestari olekaan, mutta harjoitus on tehnyt jo melko hyväksi ja onnistuin soveltamaan itselleni sopivan ohjeen jolla sain aikaan varsin kivan kirjoneulemekon. Tein sen jo kertaalleen neulotuista langoista jotka purin männä talvena pieleen menneestä aivan liian suuresta ja päällä roikkuvasta tekeleestä ja varsin tyytyväinen saan nyt olla että tein niin, kun lopputuloksesta tuli noinkin kiva.

Nyt on tekeillä jo toinen samanlainen, mutta eri väreillä niin kauan kun muistan miten tuon ensimmäisen tein. Kirjoitin kyllä jonkinlaiset ohjeet itselleni siitä miten tuon aikaan sain, mutta koskapa en alan termistöä edelleenkään täysin omaa, voi  olla että parin vuoden päästä en ota omista muistiinpanoistani enää selvää. Siksipä on hyvä kilkutella toinen nyt heti perään kun edellinen on vielä tuoreessa muistissa.

Tosin, tahtoisin tehdä tähän toiseen vähän alemmas ulottuvan kaula-aukon etupuolelle, ryhtini kun tempaisee tuon mallin melko nopsaan tiukaksi kurkkuani vasten ja saan sitä olla koko ajan alas nykimässä, muttei ole sitten hajuakaan sopiiko semmoinen tuon kirjoneuleen kanssa laisinkaan? Että jos se vähän katkeaa tuosta edestä ja siitä kuvioinnista sitten ikään kuin pala puuttuu... Jos jollakulla on tästä kokemusta niin kertokaa toki, että kannattaako tuollaista lähteä kokeilemaan. Viisaampiani kuuntelen tässä mielelläni ennen kun lähden taas itse soveltamaan.

Ja hei jos et ole koskaan neulonut villapaitaa, mutta haluaisit osata, niin tsekkaappa tämä Rillan just alkanut neulekoulu tästä linkistä! Siellä oppii kuulkaa noviisitkin neulomaan nyt villapaidan.

Toinen kiva asia tässä neuloskelun lomassa on ollut tämä joulupukin tuoma puutarhakirja. Muutaman kuivan kesän uuvuttama puutarhuri saa tästä ihan uutta pontta lähteä rakentamaan pihaa sellaisilla kasveilla jotka siellä oikeasti viihtyy ja jotka kestävät nämä extremet olosuhteet, joita tässä on viime aikoina (ja nytkin) ollut. Ihaninta antia minulle on tässä kirjassa kyllä ehdottomasti se, että ne rikkaruohotkin voi ottaa osaksi sitä kukkapenkkiä ja että se miten luonto itse siellä pihassa somistaa voi ollakin ihan hyvä juttu, eikä aina tarvitse pyrkiä siihen omassa mielessä siintävään täydellisyyteen, vaan antaa mennä sen pihan ehdoilla sinne minne se haluaa olla menossa ja seurata sitä sitten sinne. 

Huono puoli tässä kirjassa on kyllä ehdottomasti se, että nyt ei ole vielä kevät. Itse asiassa talvikaan ei ole vielä  kunnolla täällä etelässä alkanut, joten pitkään saa vielä odotella ennen kuin kädet multaan laittaa, mutta onneksi on tätä muuta tekemistä tässä sitä kevättä odotellessa. Se edellisen postauksen salaisuuskin on jo melkein kokonaan hiottu ja pääsen pian maalaushommiin jahka saan itseni ensin revittyä irti tästä edelleen päällä olevasta joulumoodista, kaikki koristeetkin kuusineen edellen paikoillaan. Huomenna ne kuitenkin on siivottava pois, kun on loppiainen, vaikka olisin voinut jatkaa tätä jouluilua vielä ihan hyvin pari viikkoa.

So I've been secretly knitting here and practicing my skills to make a tunic with pattern. I'm not that skilled with knitting yet and I don't understand some of the instructions, but I still managed to make this piece that fits me perfectly, even tho I didn't have a specific instruction on how to do it. I'm so happy with the outcome I started to knit another one like that but with different colors.

Santa got me a new gardening book for Christmas that I've been reading while I knit. It has made me dream of spring already and I have dozens of ideas for my garden now. I must say this book has really opened my eyes to understanding the way of nature in my yard. 

P.s. The big cabinet has been sanded almost completely now and is waiting for me to remove the Christmas from the house before we can bring it in and I can start thinking about the paint job. And yes I still have my Christmas tree lit up here. I told you I was a Christmas person. :D Tomorrow I'll take it down. I promise.

Salaisuus kasvihuoneessa

Otin kuvan kasvihuoneesta olohuoneen ikkunan läpi syreenipuskan takaa kun minua huvitti se, ettei näin pimeänä tammikuun (!!) päivänä nähnyt yhtään mitään siitä mitä sen sisällä tällä hetkellä lymyää. Siitä ei ole itseasiassa tainnut näkyä vilaustakaan sen jälkeen kun se tuonne laitettiin väliaikaissäilöön muutama viikko sitten, kun kävin vähän ostoksilla.

Tumma kasvihuoneen sisus piilottaa nimittäin isommankin aarteen ihan näkymättömäksi jos ulkona on harmaata ja hämärää ja jos se mikä tuolla sisällä on, on itsekin varsin tumma, iso ja ehkä vähän myös hämärä. Kukaan joulun aikaan kylässä käynyt ei ole kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että tuolla jotain olisi sisällä, kun se näinkin läheltä katsottuna näyttää vain olevan vähän unohdettu ja pimeä. Mutta avataanpas siitä ovet ja katsotaan...

Niin johan näkyy mikä aarre siellä onkaan piilossa! Tai no, taitaa siellä olla niitä useampiakin aarteita, mutta tämä iso on nyt se josta puhutaan. Kävi nimittäin niin, että ennen joulua alkoi ihan hirveästi poltella joku vanha vitriinikaapisto ja sitten kun surffailin torissa niin tällaisen ilmoitus siellä oli, oli ollut jo monta viikkoa. Siinä kun sitä mietin, että miksi on lojunut niin kauan ilmoitus eikä kukaan ole sitä ostanut, niin tajusin, että ihan varmaan juuri siksi, että juuri minä sen sieltä kävisin ostelemassa vitriinikuumeeseeni. 

Ja niinhän minä sitten tein ja nyt se on tuolla. Se on odotellut siellä vain sitä, että joulu menisi ohitse ja saataisiin aikaa ja tilaa alkaa sitä laittaa vähän prameampaan kuosiin, jotta sitä voidaan ruveta sovittelemaan sisälle taloon ja katsoa lientyisikö tämä vitriinikuumeeni vaiko eikö.

Että tämmöistä luvassa siis tässä lähiaikoina, jos vain säät suosivat että päästään hiontahommiin pihalla (kun sisätiloissa ei mahdu). On ihan mahtavaa aloittaa uusi vuosi heti jollain "pikku" projektilla. Jei!

It's been so dark and grey outside that nobody has noticed what I've kept hidden in our greenhouse. I got this fever for an big old glass cabinet and luckily found this old beauty from an online fleamarket. The add for it had been just sitting there for weeks wich made me feel like it was waiting for just me. And now that the holidays are over we can start making this old and beaten cabinet look more pretty again (unless it rains, cause we need to sand it down first before we can bring it inside and finish it up). But it's good to have a project to start this new year with. Makes me so happy!

Uudelle vuosikymmenelle

Taas on yksi vuosi pantu pakettiin ja nyt onkin sitten aika vaihtaa oikein vuosikymmentä, tämän blogin kohdalla jo toista kertaa peräti. Hurjaa ajatella, että niin kauan on ollut olemassa tämä, vuodesta 2008 ja yhä jatkuu. En ole oikein koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka uuden vuoden lupaksia harrastaa, mutta yhden asian voin taas perinteisesti luvata; nimittäin sen, että tämä blogi se vaan on ja pysyy eikä loppua näy. 

Tästä blogista on tullut minulle tässä vuosien varrella jo niin vahva elämäntapa, että en enää edes osaa kuvitella elämää ilman. On niin mahtia kun saa jakaa tätä omaa sisustusmaniaansa muiden kanssa. Kiva kun olette siellä lukemassa tätä, olette minulle tärkeitä ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille sinne ja nähdään taas pian!

It's the second time this blog sees the change of a decade! Started back in 2008 and honestly didn't know then this would turn such a way of life to me that I still enjoy doing this as much as I did back then (and sometimes even more!). So my new years resolution, once again is; that I promise you guys I'll keep on doing what I do here and keep on blogging about it. So see you next year and have a very happy new year!

Eikä vieläkään kiire mihinkään

Tänä jouluna päätin olla stressaamatta mistään ja tehdä kaiken hyvällä fiiliksellä ja inspiraatiolla juuri silloin kun sitä on. En tehnyt yhden ainoatakaan to-do-listaa, enkä aikatauluttanut mitään muutenkaan, vaikka normaalisti rakastankin listoja ja deadlineja. En välittänyt perinteistä siinä, että tiettyjen asioiden olisi oltava valmiina tiettyinä päivinä vaan menin ihan sen mukaan mikä hyvältä kulloinkin tuntui ja kas, koko joulu tuntui ihan älyttömän ihanalta ja täydellisen rennolta, vaikka se torttutaikina onkin edelleen siellä pakastimessa ja pölynimuri kaapissa.

Kerkesin tehdä vaikka ja mitä, kuten leipoa joulukakut vasta joulupäivänä kaikessa rauhassa kun muu väki talossa vielä nukkui. Piparitalonkin innostuin tekemään ennen pyhiä vaikka se aiempina jouluina on tuntunut ihan ylivoimaiselta kaiken kiireen keskellä. 

Ja vaikka melkein kaikkina pyhinä ja vähän sen jälkeenkin on vieraita talossa ravannut olen silti kerennyt ihan mainiosti vain lojua sohvalla neulepuikkojeni ja karkkilaatikkoni kanssa nauttimassa kiireettömästä joulusta. Fiilistellyt hämäriä päiviä ja sitä kun pimeys laskeutuu ja saa sytyttää kaikki jouluvalot sekä sisällä että ulkona ja vain olla siinä lempeässä tuikkeessa miettimättä yhtään kuluvaa hetkeä edemmäksi.

Kerkesin nauttia myös siitä yhdestä päivästä kun lunta hennosti maahan satoi ja aurinko pilkotti taivaanrannasta, ja vaikka nyt taas harmaan kosteassa udussa koko tienoo uinuukin, ei sekään enää haittaa, se talvi sieltä tulee tänne etellään jossain vaiheessa kumminkin - sitten kun se ehtii - ehkä silläkin on nyt menossa stressitön vaihe. Itse aion kyllä pitää kiinni tästä fiiliksestä mahdollisimman pitkään, kerkiää sitä stressata sitten taas ensi vuonna.

Our holidays have been so mellow and stress free even tho I got so much done and entertained a lot, it just didn't feel a massive job since I didn't take it that way. I did only the things I was inspired to do and forgot all to-do-lists and deadlines just went with the holiday spirit and enjoyed it all more than ever before. Definetly going to do it this way next Christmas too.