Uusi pihaportti paikoillaan

Ja kylläpäs tuli hyvä tästä uudesta puuportista jonka rimoista pistimme kasaan. Paljon nätimpi kun edeltäjänsä ja niin paljon kivampi käytössä, kun on puolta kevyempikin. Odotin, että olisi ollut jotain ongelmia portin paikoilleen kiinnittämisessä, edellinen portti kun oli vääntynyt ja vääntänyt mennessään myös portinpielien betonijalat, mutta uusi sujahti samoille sijoille ja asettui heti paikoilleen, kuin olisi aina siinä ollutkin.

Kevyemmän ulkonäkönsä lisäksi portissa on nyt sekin muutos, että siinä ennen ollut emalikyltti, joka talomme osoitetta markkeeraa ei sopinut enää noiden isojen rakojen kanssa yksiin kivasti, joten täräytin sen kasvihuoneen seinälle, josta se itseasiassa näkyy jopa paremmin kuin portista. Mikään pakkohan tuollaista ei tässä kohden pihaa ole olla, kun se virallinen on kiinni aidassamme pihatien kulkuaukolla, josta kaikki tielläliikkujat sen näkevät. Tämä on vaan tämmöinen nätti lisäke, jota on kiva pitää tuossa ikään kuin varmistuksena, että kulkija varmasti tietää oikeaan paikkaan tulleensa. Monta kertaa nimittäin ei ole tiennyt.

Ja se parhaus uudesta portista näkyy tässä kuvassa, siellä se pikkukoiro on nyt vahtimassa rimojen raoista parkkipaikan meininkiä. Toinen koira ei ollut yhtä innoissaan muutoksesta portti kun valmistui hänen parhaimpaan päiväuniaikaansa, mutta tämä nuorempi on ollut muutokseen varsin tyytyväinen kyllä.

Pihan puolelta portti näyttää yhtä viehkolta kun tulosuunnastakin katsottuna. Tykkään tuosta yläosan muodosta tosi paljon vaikka se ei siitä oikein kunnolla erotukaan. Se kuitenkin antaa tälle portille persoonallisen leiman ja kertoo että täällä asuu vähän rennompaa porukka, eikä mitään millin viilaajia, ainakaan puutarhaporttihommissa.

Mutta onpas kiva kun on nyt uusi portti käytössä eikä tarvitse enää pelätä, että koska se vanha romahtaa lopullisesti. Viime talvena se jo pari kertaa sitä yritti, mutta hyvä että jaksoi tänne asti ja pääsee nyt sitten ehkä johonkin uusiokäyttöön, niiltä osin kun ei aivan laho vielä ole.

The new diy garden gate on it's place and in use. I really like how well it fits the old posts and how lovely it is to look at and thru, like the little doggo does. It also brings a lovely old cottage garden feel to this yard that was my inspiration all along.

Uusi pihaportti rimoista

Meidän vanhahko pihaportti alkaa olla ihan tiensä päässä. Se on ollut tuossa niin kovalla käytöllä, että  on puhki kulunut paikoin ja lahoa ja korjailuja on enemmän kun jaksan laskea. Suurin vika kuitenkin portissa lienee se, etteivät pikkuiset koiramme näe siitä kunnolla läpi. Suunnitelmissa onkin ollut rakentaa tänä kesänä uusi, kevyempi ja sellainen, josta pikkupiskit voivat vahdata parkkipaikkaamme, että kuka sieltä onkaan tulossa.

Aloitimma homman hakemalla paikallisesta rautaputiikista lastin  sahattuja 21x48 rimoja ja sitten sirkkelöitiin niistä pätkiä mittaillen sentit vanhan portin mukaan. Mallailin niitä maata vasten ja sahattiin sitä mukaa kun päätin, että minkämoinen portista onkaan tulossa.

Ensin tehtiin kaikki palaset ja sitten kun niitä oli tarpeeksi kauan maata vasten mallailtu, mietitty välien sopivuus ynnä muut alettiin vasta kiinnityshommiin.

Ensinnä kiinnitin rimat reunoihin ja keskelle yhdellä ruuvilla ylä- ja alapäistään. Sitten otettiin ristimitta, eli tuollai kulmasta kulmaan ja väänneltiin kehikkoa niin kauan, että molempien ristikulmien vinomittaus osoitti samaa lukua ja sitten pistettiin  jokaisen ruuvin vierelle vielä toinen jäykistämään rakenne varmasti suoraksi.

Sitten ruuvailtiin loput rimat kiinni alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja rimojen välit niin tarkkaan mitaten tasaisiksi kun jaksoimme (ei se ole niin justiinsa). Pistettiin ruuveja oikein isolla rahalla molemmin puolin, ettei heti ole rimat parin vuoden päästä irtoilemassa, jos porttia käytössä vähän kolhii ja potkii.

Sen jälkeen sahattiin ja asennettiin vinotuki paikoilleen. Tämon tärkeä, jottei portti ala ihan heti retkottamaan vinossa vaan pysyy muodossaan ja suorana sitten käytössäkin.

Ja koskapa halusin portista jotenkin erikoisen ja persoonallisen päätin leikata sen yläpäähän jonkun hauskan muodon. Ensin ajattelin ihan vaan puolikaarta niin kuin alkuperäisessäkin, mutta sitten päätin olla vähän rohkeampi ja kokeilla hieman mutkikkaampaa mallia. Piirtelin  vapaalla kädellä sen portin levyiselle paperille jonka olin taittanut kahtia.

Teippasin kiinni portin yläpäähän ja piirsin reunaa myöten mustalla tussilla itse porttiin muodon. Vähän oli turhan paksu terä tussissa ja viiva levisi sen verran, ettei lopputuloksesta tullut ihan tarkka, joten jos siellä omaa porttia alatte näillä ohjeilla väsätä, piirrelkää ohuemmalla terällä tuohon puuhun se muoto.

Meikäläisillä se kun ei ole niin tärkeää niin niitä sinnepäin olevia viivoja myöten sahailin kuviosahalla reippaasti vaan laudanpäät muotoihinsa ja hyvä tuli.

Nyt se ei ainakaan ole tylsän näköinen, kun yläosastaan polveilee rimanpäät hauskasti. Vielä pari kierrosta maalia päälle, saranat kiinni ja portti paikoilleen niin pääsen näyttämään teille miten hienolta meidän pihansuulla sitten näyttääkään. Itseäkin jo vähän jännittää, että mitähän koiratkin sitten tykkäävät tästä.  Palataanpa siis siihen sitten, hyvässä lykyssä jo huomenna, nyt lähden vielä pensselöimään väriä tuohon päälle.

Our old garden gate was so dead and broken that I had been waiting the weather to cool off enough for us to build a new one. Today we started and believe by tomorrow it should be up and working. So stay tuned to see what it looks like when it's ready. I believe our little doggos will love it, since they can see thru it so much better than the old one.

Satakunnan kirppislöydöt ja muut ostokset

Satakunnan reissu oli kirppislöytöjen osalta varsin huikea. Mukaan tarttui kaikenmoista pientä ja ihanaa, kuten kuvasta näkyy. Lamppua lukuunottamatta kaikki muu oli ihan tarpeeseen osteltu ja sekin vielä varmasti sähköjen uusimisen jälkeen hyvin palvelevan paikkansa löytää. Puumittoja tarvitsen aina ja nätteinä ne ovat kivoja esillä työhuoneessa purkeissaan. Näkkileipäkaulimia keräilen erilaisia, sillä niillä saa kivoja kuvioita savitöihin ja veikeät hyllynkannakkeet tulivat ruman kukkalaudan kera, mutta koska pelkät kannakkeet oli ostoslistalla, jäi kukkalauta piiloon kuvasta.

Sitten löysin vielä kauan etsimäni emalisen uunivuoan oikein hyvässä kunnossa vitosella ja se tuntui ihan lottovoitolta. Tämmöinen on ollut haaveissa sopivan kokonsa ja iki-ihanan värityksensä vuoksi jo pitkään ja nyt kun se vihdoin löytyi en voisi olla onnellisempi. 

Muita reissuostoksia oli Tokmannin alelaarista yksinäinen peltilintu puutarhaan. Sopivan kaino ja viehkeä mikälie kurki-haikara-flamingo suorastaan kerjäsi päästä mukaani enkä voinut vastustella sen lumovoimaa. Kotona se pääsi heti pihan paraatipaikalle keskelle maksaruohikkoa, josta se nyt vilkuilee puutarhaani ujosti ohikulkijoiden ihailtavana.

Löysin minä vielä yhden ihanan ruukun Euran Hankkijan myymälästä. Olin tällaista miettinyt jo täällä etelässä, käynyt katsomassakin, mutta sitten kun ostohousut oli jalassa niin loppuun oli myyty tietenkin se koko mitä halusin ja useimissa myymälöissä muutkin. Onneksi tuolla vielä sopivasti muutama oli niin sain tyydytettyä ruukkuhimoni ja juuri sillä kaikista sopivimmalla koolla. 

Pitää vielä ihan mainostaa, että Hankkijalla on myymälöissään mielestäni ihan parhaimmat valikoimat puutarhakoristeissa ja ruukuissa. Yleensä halvat hinnatkin vielä. Kun tuntuu, että jokainen isompi puutarhaketju pääkaupunkiseudulla myy pääasiassa vaan muovikrääsää ja aidot materiaalit ovat hinnoissaan, niin täältä löytää vanhaa rakastava pihaansa sopivaa somistetta ilman että kukkaro siitä liikaa kaventuu. Tämäkin kuvan kaunotar maksoi hulppeat 19,90 ja se on näin nätistä terrakottaruukusta mielestäni melkoisen vähäsen. 

Vielä pitäisi siihen jotain nättiä laittaa kasvamaan, mutta jostain syystä luottoni tähän kesään ja sen sääilmiöihin on ihan tyystin mennyttä, että voipi olla että säästelen ensi kauteen tämän kaunottaren sitten.

My fleamarket finds from my trip last weekend were good and plentiful.  I also found myself a cute bird deco and a beautiful terracotta pot for my garden.

Hellettä pakoon hemmoteltavaksi

Karkasin viikonlopuksi pienelle hemmottelulomalle ystävien luokse Satakuntaan ja voi että kun oli ihanaa siellä! Parkkasin pienen hotellihuoneeni taas tuttuun paikkaan ison parsapuskan (joo tiedän, että se on salava, mutta kun se näyttää aivan jättiläismäiseltä parsalta) alle ja vietin niin hauskat ja rentouttavat hetket tuolla, että harmitti lujaa kun piti kotiin lähteä.

Pikkuvaunu sujahti nätisti suojaan suurien puiden alle ja siellä on niin kivaa ja leppoisaa olla turvassa isojen lehvästöjen seassa. Ei paista paahde liikaa eikä kiusaa sade tai tuulikaan, tosin tällä reissulla sateista ei ollut juuri tietoakaan lukuunottamatta yhtenä yönä muka kuulemaani ropinaa vaunun katolla. Taisi kuitenkin olla vain mielikuvitukseni tuotetta tai joku pieni elukka juoksentelemassa pitkin kattoa, sillä missään ei mitään merkkejä sateesta aamulla näkynyt.

Parhautta oli tällä reissulla kyllä säät. Lähdin etelästä pakoon kun helle vielä korvensi ja täällä oli jo viilennyt niin, että ekana iltana sai ihan villasukat jalkaansa vetää! Se oli kuulkaas niin ihana tunne ylipäänsä laittaa sukat jalkaan kun varpaita palelsi. Suraavana päivänä oli sitten jo vähän lämpimämpää täälläki, mutta yöksi viilensi taas sopivaksi. Nukuin niin makoisasti tuolla, kun lämpötila oli öisin sopivasti himpun alle kahdessakympissä vaunun sisällä. Parhaimmat unet sain koko heinäkuussa.

Parhautta oli myös ystävien seura ja hellä huolenpito. Täällä minua hemmoteltiin herkullisilla ruoilla, hurmaavimmalla miljööllä ja sisustusjutuilla, kirppisretkillä, saunomisella ja uimaankin jopa uskalsin, kun ihan oikeaan altaaseen pääsin. Eivät meinanneet saada minua enää ylös sieltä, kun löysin kauan kateissa olleen sisäisen vesipetoni. Iltaisin istuttiin, syötiin, juotiin ja pelattiin ja juteltiin ja hölmöiltiin ja oli niin hauskaa, ettei nukkumaan käydessäkään tarvinnut unta juuri odotella kun sitä niin onnellisna sujahti pikkuvaunun sisuksiin.

Matkalta tarttui rentoutuneen mielen ja hauskojen muistojen lisäksi myös ihana pieni kattaus kirppislöytöjä ja nämä muutama kaunis siemenkota Pauliinan ja Riston puutarhasta. Mutta niistä kirppislöydöistä kerron sitten lisää seuraavassa postauksessani. Olen niin liekeissä, kun löysin yhden astian, jollaista olen metsästänyt jo yli vuoden päivät. 

Kiitos vielä tätäkin kautta ihanille siellä Satakunnassa! Nähdään taas pian!

Made a little weekend trip to visit friends and get away from the last days of the heatwave. Parked my caravan under the huge asparagus looking tree and had the time of my life enjoying the care and company of my dear friends. Miss them already.

Pyyhkeistä päällisiksi

Pihalla tarvitsee aina enemmän ja vähemmän istuintyynyjä, mutta ne mistä tykkään eniten, menevät  niin nopeasti kamalan näköisiksi, likaantuvat muutamassa kesässä sellaisiksi, ettei niiden puhdistaminen tee niille enää yhtään mitään. Mikään määrä konepesua ei poista pinnoista pinttyneitä tahroja, vaikka muuten raikastaakin tyynyt vallan oivallisiksi taas. Säilyttäminen ulkotiloissa vaihtelevissa säissä ei yhtään helpota niiden puhtaanapitoa ja ne menevät aina parissa vuodessa melko ikävän näköisiksi. En tahtoisi vähän väliä olla uusia ostelemassa ja mietin, että miten saisin niihin vielä  lisää käyttöikää kun mieleeni tuli ajatus; Entäs jos niihin ompelisi irrotettavat päälliset! Silloin silmiin ei pistäisi muutoin vielä oivallisen istuintyynyn ilkeä ulkonäkö, vaan ne muuttuisivat ihan kuin uusiksi taas.

Ei muuta kun tuumasta toimeen. Kaapista löytyi neljä nättiä, mutta tyynyihin vähän lyhyttä raidallista käsipyyhettä, jotka olin valmis projektiin uhraamaan ja hetken mittailun ja asettelun jälkeen keksin, miten saisin ne tyynyjen päälle sopimaan.

Jos ne taittelee näin ja ompelee vain nuo pienet pätkät sivuista yhteen pitäisi niiden istua tyynyihin oikein mukavasti. Mitään ei tarvitse purkaa ja jos nämä joskus haluaa vielä pyyhkeiksi palauttaa voi saumat avata ja se on siinä. 

Ompeleminen sujui sutjakkaasti vaikka pöydän alla oli kaksikin karvaista avustajaa päivystämässä, joista toinen ei välittänyt väistyä edes sen vertaa, että istumaan olisin päässyt. Onneksi osaan ompelukonetta käyttää yhtälailla myös seisten, niin ei tarvinnut vanhan herran tärkeää aamupäiväunta juurikaan häiritä.

Ja ihan muutaman hetken päästä pääsin testaamaan ideaani käytännössä. Päälliset istahtivat paikoilleen niin kuin hanskat ja toden totta muuttivat lookin tyystin toiseksi. Nyt ei tarvitse tuskailla tyynyjen ulkonäön kanssa, kun voi näppärästi joka käytön jälkeen pistää liinat pyykkiin ja säilöä sisätiloissa. Ja sitten kun tarvitsee niin ne saa esille yhdessä hujauksessa. 

Cotton outdoor seating cushions start to look nasty after a couple of years, but I don't want to throw away otherwise good cushion just cause they don't look nice, so I had an idea to make removable covers to them to hide the wear and stains and make them look all pretty and new again. I made these out of kitchen towels and as you can see it was as simple as can be and the cushions look all pretty again.

Kaihtimien katveessa

Talossamme on sisätiloissa hiljaista ja pysähtynyttä. Keittiössä vanha pikkukoira kuorsaa söpösti lempipaikallaan pöydän alla ja odottaa, että koska kaihtimia raotettaisiin sen verran, että hän päivittäisen aamun aurikokylpynsä saisi. Vielä joutuu vaan veitikka vartomaan, sillä ikkunasta paahtava kuumuus ei tällä hetkellä ole kenenkään muun mieleen ja sälekaihtimet pysyvät visusti kiinni niin kauan kun aurinko näille seinille porottaa. Toisen ikkunan toisen ruudun kaihdin on jumittanut lähes avoimeen asentoon, mutta sen takana on niin tiheästi puuta ja pensata, ettei aurinko siitä juuri sisälle yllä, joten siinä saa retkottaa.

Nurkassa kököttää ikkunan hyttysverkko joka menee paikoilleen niiksi öiksi jolloin lämpötila laskee ulkona sen verran, että taloa voi tuulettaa viileämmäksi. Trooppisina öinä pidetään ikkunatkin kiinni ja viilennellään ilmastointikoneiden avulla, joita tällä hetkellä mökistä löytyy kaksikin kappaletta. Yksi yläkerrassa ja toinen alakerran työhuoneessa. Vanha talo pysyy muulloin vallan hyvin viileänä itsekin, mutta useamman päivän yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ja peltikaton alla alkaa olla silläkin vähän hankaluuksia, joten koneilla saamme talon sisälämmöt pidettyä hyvinkin miellyttävinä ne kuumimmat hetket.

Imuri on ollut kesälomalla varmaan juhannuksesta lähtien eikä hellaa sisätiloissa ole käytetty lainkaan. Siivoushommat on tehty vain lakaisemalla ja ruokaa laitetaan ulkona keittolevyllä silloin kun laitetaan. Kaikkea turhaa stressiä on vältetty ja vältetään niin kauan kun tarvis vaatii.

Poistin joskus alkukesästä keittiön ikkunan edessä olleen hyllyn, kun kuvasin yhtä askartelujuttua tuossa nurkassa. Olin aikeissa pistää hyllyn takaisin, mutta jotenkin silmä tottui niin hyvin olemaan ilman, etten sitten laittanutkaan. Nyt vaan suurin osa hyllyn kasveista on sijoittunut tuohon pöydälle ja niistä pitäisi vähän karsia, jottei olisi noin ahtaan näköistä, mutta kun siinä on parhain valo noille vihreille tällä hetkellä, niin en ole pitänyt tässä kiirettä sen suhteen.

Tällä sitä siis vaan odotellaan, että elämä ja valo palautuisi pikkuhiljaa normaalimmaksi. Pääsisi pikkukoirakin taas paistattelemaan aamuauringossa, niin kun se on jo pian seitsemäntoista vuotta tehnyt.

The sun doesn't shine inside the kitchen at the moment, it's too warm to keep the blinds open. The little dog sleeping under the table is been waiting for weeks now, to get his morning bath in the sun. Never have I ever in my life started to wait for fall in the middle of July, but this year the heatwave has been so overwhelming that I can't wait for this summer to end.

Pikkuvaunussa sisällä

Pikkuvaunu paistattelee pihan paahteisimmalla paikalla, joten näillä keleillä siellä ei ole ihan hirveän usein tultu vierailtua. Joka aamu käyn avaamassa siitä oven ja kattoluukun, jottei se aivan kiehu tuolla, mutta muuten se on saanut olla tuolla ihan omissa oloissaan. 

Eilettäin oli kuitenkin sen verran vähemmän lämpöinen päivä, että sain viimein aikaiseksi käydä siellä vähän siivous- ja kuvaushommissa. Minulta oli kyselty kuvia sisältä vaunusta ja tässä tulee nyt oikein kattava reportaasi siitä, miltä siellä näyttää.

Suoraan ovelta katsottuna vastassa on ensimmäiseksi piskuinen keittiö ja sen oikealla puolella sänky. Pidin tässä aiemmin myös sohvatyynyjä, mutta on osoittautunut kaikista näppärimmäksi pitää tässä sänkyä avoinna koko ajan. Pienissä tiloissa kaikki ylimääräinen, kuten irtonaiset sohvatyynyt yöaikaan ovat vaan tiellä ja sitä paitsi, mikäs sen kätevämpää, kun on sänky koko ajan valmiina pieniä päiväunia tai muita loikoiluhetkiä varten.

Keittiössä taas on lähes kaikki tarpeellinen reissulaisten eväshetkiä varten piilotettuna kaappeihin ja laatikoihin. Tuolla kulkee säilössä niin kahvinkeitin kuin hellakin, kaikki astiat ja kattilat ja muut ja kaikki kylmäsäilytystä kaipaamattomat ruokatarvikkeet. Jääkaappia vaunulla ei vielä ole, mutta muuten on varustelutaso keittiössä aikalailla kohdillaan. Seinällä on esillä eniten tarvittavat työkalut ja tarvikkeet sekä tietenkin pieni kahvikaappi, jossa kaikki aina valmiina kahvihetkiin kahdelle.

Keittiön toisella puolen on pieni ruokailutila, josta saa myös tehtyä suuremman sängyn yöksi. Pöytälevy vaan alas sohvien välin ja sohvatyynyt levälleen päälle.  Sohvien alla on säilytystilaa petivehkeille, muuta en ole oikein koskaan niitä tykännyt säilytellä siellä vaan jos isoa sänkyä reissussa tarvitaan  petaan sen jo lähtiessä valmiiksi.

Tummat verhot isommissa ikkunoissa pitävät aamuauringon säteet poissa nukkujan silmistä ja antavat reissulaisten nautiskella hyvistä yöunista pidempään. Tosella puolen oli nyt kuvausta varten vähän keveämmät verhot esillä, koska tämän puolen pimennysverhot ovat niin jäykät, etteivät auki tahdo pysyä sitten millään.

Tämän puolen sänky on mitoiltaan huimat 70 x 190cm, mutta jostain syystä nukun siinä muikeammin kuin kotona isossa parisängyssä. Johtuneeko osittain siitä, että reissussa on aina niin onnellinen muutenkin (paitsi viime juhannuksena) vai siitä, että patjana olevat kaksi mukavan upottavaa sohvatyynyä takaavat unet kuin prinsessalle konsanaan.

Tämänkin sängyn alla olisi iso säilytystila kaikenmoiselle, mutta sitä en ole tainnut käyttää edes yhtä kertaa, kun on niin paljon näppärämpää pitää kaikki valmiina esillä.

Oven pielessä on vielä vaunun mittakaavassa tilava säilytyskaappi, jonne mahtuu matkalaisten kaikki vaatteet ja muut tarpeelliset oikein mukavasti. Kaappi kapeasta ulkoasustaan huolimatta on uskomattoman tilava ja imee sisäänsä ihan kaiken reissuilla tarvittavan ja paljon muutakin. Sen alimmalla hyllyllä matkustaa aina kaikki sähköjohdot, riippukeinu ja muut koristukset, koska ne on kätevä ottaa siitä esille vaunua parkkiin laittaessa.

Kappin etuseinässä vanhan kaasulämmittimen paikalla on ihan tavan sähköllä toimiva pieni patteri kylmempiä kesäöitä varten. Turha kai sanoakaan, ettei tänä kesänä moiselle ole ollut mitään tarvetta, mutta muina kesinä se on ollut vallan tarpeellinen kapistus. Eristämätön lattia viilentää vaunua öisin ja pienellä patterilla sen on saanut pysymään sisältä miellyttävänä nukkujille.

Tällaiselta näyttää siis pieni pyörillä liikkuva hotellihuoneeni, aika mukavan näköistä on ja mukavaa siellä kyllä onkin.

Inside my little vintage caravan is everything one or two would need on a camping trip. One bed ready and one bigger one when you lower the dining table and spread the cushions to serve as a mattress. Lots of cabinet space in the kitchen to store all the appliances and kitchenware and most of the food too. All the beds have a storage under and the tall cabinet by the door serves as a wardrobe. Very comfy and cozy to travel with.