Kolme tonnia ja messinkinen etana

Nyt on hämäävä otsikko tuo kolme tonnia, joka selittyy postauksen lopussa, mutta ensin on käsiteltävä tämä messinkinen etana-asia tästä edeltä.

Tuli yksi päivä Vintedissä vastaan tällainen söpö messinkinen etana enkä voinut vastustaa sen ostamista, vaikka aluksi kovasti koitinkin. Pistin sen kirjanmerkkeihin ja välistä kävin sitä vilkuilemassa ja koitin perustella itselleni miksi EN tarvitse sitä yhtään mihinkään, mutta kuten näistä kuvista näette melko huonosti meni ne perustelut perille sitten kuitenkin.

Koska enemmän pystyin perustelemaan itselleni sitä miksi ehdottomasti haluan tällaisen niin pakkohan se sitten oli ostella. Noin viisitoista euroa tuli kustannuksia posteineen, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista siihen nähden kuinka paljon iloa tämä nyt täällä minulle tuottaa. Ei nimittäin mene päivääkään, etten hymyile, kun tuota katson, niin veikeä se mielestäni on.

Ja just kun olin tätä postausta aloittelemassa ja klikkasin tämän bloggerin auki, niin näin siellä sivulla postauslaskurissa aikamoisen lukeman, joka näytti tällaiselta:

Eli tämä postaus tästä messinkietanasta on minun kolmas tuhannes postaukseni tässä blogissa! JEI! Aikamoinen merkkipaalu. Se eka tonni meni aikanaan ihan ohitse ja toisenkin tuhannen kerkesin pitkälle, ennen kun tajusin, mutta tähän kolmanteen sytkähdin pari viikkoa sitten, että nyt pitää olla tarkkana, kun noin liki ollaan ja onnekkaasti tänään osasin olla, kun tuon hoksasin, että tässähän se nyt tulee! 

Ei ole nyt kuitenkaan kuplajuomia ja ilmapalloja täällä eikä torvetkaan soi. Vähän myöhä lähteä kaupoista mitään kermakakkuja ostelemaankaan, mutta kyllä täällä silti vähän juhlamielellä oleskelen, että onpahan tullut postailtua asioita tässä vuosien varrella aika monta kertaa!

I got this cute brass snail from Vinted just because it made me so happy. For fifteen euros I get to smile every time I look at it. So worth it.

And also, this is my post number 3000 to this blog! OMG! I only remebered it as I was starting to write about the snail, so I don't have a party here, but I still celebrate this remarkable milestone now by mentioning it here since I forgot the first and second thousand back in the day.

Kukkea käpykranssi makkarin kaapin ovessa

Askartelin viime viikolla tällaisen melko herkullisen värisen käpykranssin ensi syksyn Kotivinkki-lehteen, mutta koskapa tämän ohje kuvineen on jo julkaistu tuolla kotona.fi -sivustolla niin saan hehkutella tätä jo täällä omassakin blogissa nyt heti. 

Tälläsin sen esille tuonne makuuhuoneen vaatekaapin oveen ihan vaan, koska noiden väriensä puolesta se sopi sinne kaikista parhaiten ja myös siksi, kun on niin kiva tuossa huoneessa jotain koristusta välillä esillä pidellä. Kuvasin tämän sinne lehteen ruskean kaapin edessä (linkistä ylempää pääsee vilkuilemaan), koska syksy oli teemana, mutta tässä viheriäisen kaapin ovessa tämä henkii kyllä mielestäni nyt hyvin vahvasti kesää ja kukkapenkkejä. Kauempaa kun katsoo ei noita edes kävyiksi heti tajuakkaan, kun niin kukkealta näyttää tuo rinkula.

Tämän tekeminen oli kyllä ihana ajanviete silloin, kun ulkona satoi ja myrskysi ja oli pimeää. Materiaalitkaan ei hirmuisia maksaneet, kun maalit oli omasta takaa ja kävytkin löytyi hienosti koiralenkkien varsilta. 

Jos inspis iski tehdä samanmoinen niin käy kurkkaamassa ohje tuolta ylempää linkistä, sieltä löytyy teko-ohjeen lisäksi tämän kranssin tarkat maalisävyt ja hyvä neuvo myös siihen miten märät kävyt saa nopsasti maalauskuntoon.

Made this beautiful pine cone wreath for Kotivinkki magazines next fall issue, but it's already up at kotona.fi site if you want instructions on how to make one for yourself.

Kesäöiden koristukset kuivumassa

En ole kerennyt vielä porastuaan sen kummemmin mitään syyssomistuksia laittaa, mutta pari päivää sitten nostelin sinne kuivumaan pihalta kaikki juuttinaruamppelit ja kynttiläpurkit ja niistähän se ihan hauska hetkellinen somistus sinne syntyi. Pistelin naruamppelit roikkumaan koukkuihin ja asetin lasipurkit tason päälle sinne missä tilaa oli ja lopputulos näytti niin kivalta, että pitihän siitä nyt pari kuvaa sitten myöskin tänne blogiin ottaa.

Juutti luonnollisena materiaalina ei kestä kovin pitkään ulkosalla muuttumatta jossain kohti ihan haperoksi, mutta pari kuukautta hyvillä säillä pärjää aivan hyvin. Nyt kun alkoi olla sille vähän liian sateista ja kylmää otin nuo sisälle turvaan, jotta niillä riittää käyttöikää vielä tulevillekin vuosille, eivätkä muutu sitten keväällä lintujen pesämateriaaliksi, koska niinkin on talven yli ulos jätetyille juuttikoristuksille medän pihalla käynyt.

Purkeissa on vielä sisällä ne elokuussa sinne laitetut led-kynttilät, kun joissain vielä virta riittää himmeästi valaisemaankin. Tuolla on hyvä nyt niidenkin tyhjentyä loppuun, että pääsee sitten ensi kuun puolella laittelemaan niitä joululyhtyihin uusin paristoin varusteltuina. Tosin muutama noista kynttilöistä on niin virtapihejä, että kestävät noilla elokuun paristoilla helposti sinne jouluunkin asti ja ne asettelenkin pihalle sitten ensimmäisinä jahka olen kaivanut niille sopivat lyhdyt vain ensin esille varastoistani.

Mutta nyt saavat kaikki ensin oleskella tuolla ainakin ensi viikon, että saan kaikki narut kuiviksi ja pienimmistä paristot täysin tyhjiksi ja sitten voin pakata nämä kesälyhdyt talvisäilöönsä odottelemaan niitä pimeitä ja lämpöisiä kesäöitä, mistä nämä olivat meidän pihalla enää viimeinen muisto vain.

Took all the late summer jute-lanterns from the garden to inside the porch away from the rain and cold since jute is too fragile to be left outside for the whole winter. It looks quite nice in the porch like this even tho most of the batteries are out and the candles don't flicker anymore. Now these get to dry out here for a couple of days and then I'll store them for the next summer.

Rustiikkista syksyä kasvihuoneen nurkassa

Kasvihuoneessa on ihanan rustiikkinen syystunnelma, kun laittelin sinne vähän kuivakukkia ja heiniä ja yhden männäjoulun havukranssin. Se on saanut hienon ruosteisen värinsä ihan sillä, että on roikuskellut puutarhavajan ovessa koko kesän ja hiljalleen kellastunut siinä. Olen kovin laiska noita joulun jälestä pois purkamaan ja laitankin yleensä sitten vaan pihalle odottamaan, että se inspis joskus iskee ja yleensä se iskee vasta sitten, kun noita renkuloita seuraavana jouluna tarvitsen. Mutta onpahan tällaisia hienoja oranssisia kransseja näin syksyllä sitten käytettävissä.

En koko kesänä muutellut tässä tilassa sisustusta juuri yhtään, kun tykästyin niin kovin tähän järjestykseen näin. Mielessä oli silloin jo nämä syystailaukset sekä tietenkin myös tuleva joulu, jota haluan ehdottomasti myös tässä tilassa somistella sitten kun sen aika on. Tein silloin yksi vuosi vielä huhtikuussa tässä kasvihuoneessa tosi rustiikkisen joulusomistuksen ja siihen tyyliin voisi täällä taas  jotain kivaa esillepanoa siten olla.

Nyt kun ilmat alkavat viiletä ei tuolla tule enää hengailtua niin usein ja sitten kun talvi pakkasineen alkaa muuttuu koko tila vähän semmoiseksi aikakapseliksi, joka avataan käyttöön vasta kesätauringon alkaessa lämmitellä maisemia. Siksi on kiva, että siellä on aina vuodenaikaan sopivasti nättiä sisällä, että voi ohi kulkiessaan ikkunoista vähän kurkkia.

I put up some fall decorations inside the greenhouse. Mostly dried flowers but I just had to put there one wreath from last christmas that I had hanging in the garden since. It had turned wonderfully rusty in color and fits the vibe in there so well just now.

Jättiläissimpukka savesta osa II

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

Ja niin vaan lähti jättiläissimpukka irti muotistaan ehjänä ja sain sen toisin päin pöydälleni viimeisteltäväksi ja se vieläpä pysyy aivan kivasti pystyssäkin! HUH! Nyt ei sitten ole enää riskeinä kun ne kaksi polttoa ja tietysti kuljetukset uunille, mutta aika hyvältä vaikuttaa jo tässä vaiheessa tämän onnistumisprosentti.

Tein vielä aika paljon hienosäätöä noille reunoille ja lisäsin vähän yksitysikohtia ja vuolin muotoja enemmän esiintuleviksi niiltä osin, kun tuo mielestäni vähän platkulta näytti. Täytyy kyllä sanoa, että kännykkäni kamera ei millään lailla saanut tuota jötikkää näyttämään edustavalta, mutta luonnossa se on todella sykähdyttävä jo nyt näin harmaana savenakin.

Kaikista kivoin se on näin, että näkyy vähän tuonne allekin noita huikeita mutkia ja muhkuroita (pahoittelut kamalasta kuvasta, mutten jaksanut alkaa studiovaloja tuohon värkkäämään, kun sormet oli savessa). Tämä on kyllä ihan hillittömän hieno, vaikka itse sitä tässä vain kehunkin. Mutta joka kerta vaikutun, kun tuon ohi kävelen, että miten hieno simpukka siitä tulikaan, niin onhan se nyt pakko vähän kehuskella.

Nyt vaan kovaa kuivattelua tälle ja ehkä pitää alkaa sitä uuniakin pikkuhiljaa varailemaan, että pääsee poltteluhommiin. Tosin pari pienempää inspistä pitää vielä jossain kohti päästää valloilleen aivoista sitä ennen. Palataan siis näihin aiheisiin vielä tässä lähiaikoina.

And I got the clam out of the mold and it stands perfectly! I carved and added some more details to it's inside and now it just sits on my work bench drying. I'll keep you posted when I get it to the kiln. Maybe in a few weeks if everything goes well.

Jättiläissimpukka savesta osa I

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos.

En ole vieläkään vienyt polttoon niitä edellisiä keramiikkojani, kun on tullut aina välistä vielä pieniä inspiksiä tehdä uusia juttuja ja nyt iski vielä muutama viikko sitten ihan totaalinen pakko saada tehdä tällainen jättiläis-suuri simpukka! Mietin ja pohdin ja suunnittelin vaikka kuinka ja monta päivää mielessäni, että miten tällaisen saisin toteutetta ja sitten kävin ostamassa pari pakettia savea ja päätin, että meni syteen tai saveen niin kokeillaan nyt ainakin.

Tein ensin muotin minkä päällä saisin tuon muodon ja sitten vaan mankeloin suuren levyn savea, asettelin ja muotoilin sen paikoilleen ja sitten aloin rakennella siihen noita simpukkamaisia pintamuotoja. Tämä meni heti kättelyssä siltä osin metsään, että jos aidonnäköistä isoa tridacna-simpukkaa olin ajatellut, niin mallini olivat kovin pieniä eikä niissä oikeasti isoissa ole enää tämmöisiä ulokkeellisia pintamuotoja, mutta eipä se vielä tehdessä mieleen tullut.

Mutta kyllä tämä tämmöisenäkin on ihan älyttömän hieno, olkoonkin että on vähän mielikuvituksen tuote enemmän kun aidon näköinen.

Ja kuten kuvasta näkyy on se tuossa työpöydällänikin ihan valtaisan iso! Leveyttä tässä vaiheessa melkein 50cm, tosin kutistuu tuosta vielä kuivuttuaan ja JOS selviää polttoihin asti niin sitten vielä lisää. Kyllä tässä nyt pientä keraamikkoa kovasti jännittää, että miten tämän kanssa käy; irtoaako muotistaan, pysyykö pystyssä sitten oikein päin, kestääkö poltot halkeamatta katki ja ennen kaikkea tuleeko tästä valmiina hieno?

Tämä kaikki jää nähtäväksi myöhemmin ja raportoin matkan varrelta miten menee. Pidetään peukkuja, että tämä projekti menee maaliin asti, mutta jos ei mene niin jääpä nämä kuvat tänne muistoksi sitten.

I just HAD TO try to make a giand clam out of clay. Been dreaming of doing one for so long that I just couldn't resist it anymore. So far pretty good except this size real clam does not have that big ridges anymore, but lets' not focus on that. Lets focus on keeping this intact to the kiln and hopefully it doesn't crack apart and I'll get to show you the glazed result one day. I'll keep you posted of the progress.

Puuvillaa harjoja ja tuikkulyhty

Vielä kerkesin kirppistellä tälle kuulle mukavat löydöt tässä pari päivää sitten, kun piipahdin Hämeenlinnassa pitkästä aikaa ja sen perästä kiersin vähän omilla nurkilla. Ei taaskaan suuren suuret löydöt, mutta sitäkin kivammat ja somat. Ne lepäävät tuossa Vintedistä ostelemani tyynynpäällisen päällä, jollaisesta olin jo tovin kerennyt täällä haaveilla.

Olen vähän sitä mieltä, että jos vastaan tulee puolentoista euron kaunis juuresharja niin se pitää ehdottomasti ostella mukaan, sillä näitä kuluu käytössä aina. Mikään ei ole kivampaa, kun kauniit käyttöesineet keittiössä ja harjoja rakastan erityisesti. Harjan ostelin Vaikka&Mitä kirppikseltä.

Kolmella ja puolella eurolla puolestaan löytyi tämä jalallinen tuikkukuppi, jonka kuviointiin tykästyin ja oitis näin heti mielessäni tällä hyllyllä toisen matalamman tilalla. On mielestäni paljon hauskemman näköistä näin, että on vierekkäin yksi pitkä ja yksi pätkä. Tämä löytyi Kirppis Vanajankulmasta.

Erikoisen mallinen pullasuti löytyi tästä ihan paikalliselta Fidalta euro kahdellakymmenellä ja pistin sen heti kotona pesun jälkeen koristamaan tuota kokoelmaani vanhoja keittiövälineitä, joita tykkään tuossa esillä ruukussaan pidellä. Mielestäni tuollaiset kauniit vanhat lähinnä koristeina toimivat keittiövälineet sopivat ihan hyvin myös käyttöesineiden kanssa samaan purkkiin.

Ja lopuksi se tyynynpäällinen, joka tässä jo koristaa sohvaamme. Rrakastan (joo kahdella ärrällä) puuvillasamettisia tyynynpäällisiä melkein kaikissa eri ruskean sävyissä, eikä niitä voi mielestäni koskaan olla liikaa. Olen koittanut etsiskellä eri kuosisia ja mallisia ja ostelen aina, kun silmiäni miellyttäviä vain suinkin löydän, mikä on oikeastaan aika harvoin, sillä aika monet on jo polyesterillä pilattu, enkä sellaisia sohvalleni halua. Mutta silloin tällöin tulee vastaan 100% puuvillaa ja silloin painan osta-nappia, kuten tämänkin kohdalla, vaikka hintaa tulikin reilun kympin posteineen second hand tuotteelle, mutta minusta se on sen väärti helposti.

P.S. Koira ei halunnut millään tulla kokonaan kuvaan, muttei toisaalta halunnut väistääkkään, joten poseeraa nyt sitten puolikkaana siinä, mutta sointui väreihin niin hienosti niin mikäs siinä.

My recent second hand finds. Two pretty brushes for my kitchen a brass tealight holder and a 100% cotton velvet brown striped pillow case. I really love velvet but always want it to be real cotton, I hate polyester against me.