Juuttinarusta ja lasipurkeista

Nyt kun illat ovat jo alkaneet pimetä kunnolla halusin pihalle vähän lisää tunnelmavaloja ja keksin ne muutama vuosi sitten tekemäni amppelikynttilät ja niistä inspiroituneena päätin tehdä samalla tekniikalla pari pöytämallin kynttilälyhtyä myös.

Nuo paristokäyttöiset led-kynttilät lasipurkeissa ovat pihalla niin kätevät, kun tiivis purkki suojaa ne sateelta ja niissä voi siksi käyttää ihan sisätiloihin tarkoitettuja led-kynttilöitä näin kesäaikaan, kun ilmat ovat vielä lämpimät. 

Näiden parin lyhdyn askarteluun ei tarvittu kuin muutama pätkä sopivaa juuttinarua, pari kannellista lasipurkkia ja tietenkin ne kynttilät sisälle. Taitoa ei tarvita kun sen verran, että solmun osaa kietaista ja varmasti tulee nättiä.

Ensinnä solmin yhden narun lasipurkin suuaukon ympäri vähän löysästi, että siihen voi ujuttaa lisää naruja helposti ympärille niin, että sinne sormen saa juuri ja juuri tungettua väliin myös.

Sitten mittasin narunpätkiä kaksinkerroin taitettuna mitaltaan noin suunnilleen kaksi kertaa purkin korkeuden verran ja kiinnitin ne suuaukkonaruun kuvien mukaisesti taitoksen läpi vetämällä ja kiristämällä.

Solmin koko suuaukon ympäri naruja kutakuinkin tasaisin välein sen verran, kun katsoin, että tällaiseen purnukkaan kivasti sopi. (Olis voinut laittaa pari vielä toim. huom. Tuli vähän tiukka näillä.)

Sitten aloin solmia vierekkäisten naruparien naruja yhteen tasaisin välein ja seuraavan kerroksen solmut niin, että niistä muodostuu tuollainen verkko. 

Lopuksi jätin nuo narujen loppupäät ihan vaan roikkumaan vapaasti, jotta tyylistä tuli rento ja boheemi. Ne kannattaa vielä kastella ja kammata auki, jotteivät sateessa sitten kierry toisiinsa ja paksuksi pötköksi (ellei sellaisesta just sitten tykkää).

Tein myöhemmin vielä tuollaisen palloversion, missä  tein verkon alas asti ja solmin narut tuonne lasipurkin alle piiloon, mutta siitä en tietenkään kuvia enää muistanut ottaa, mutta tekniikka on ihan sama kun tuosssa toisessakin, narujen pitää vaan olla ainakin kaksi ja puoli kertaa purkin korkeuden verran pitkiä.

Noiden sisällä on nyt ajastimella toimivat led-kynttilät ja voi, että kun on ihanaa, kun ne itsekseen tuolla syttyvät ja tuovat tunnelmaa näihin tummuviin iltoihin. Täytyy ehkä tehdä sinne myös vielä pari niitä roikkuvia versioita lisää ja ottaa sitten koko puutarhasta iltakuvia elokuun valoissaan tänne blogiinkin.

Made some jute decorated glass jar lanterns for my yard. So simple and easy to make and so pretty in the darkness of the rainy evening.

Kuparia keittiön ikkunan yllä

Testailin pientä kuparimuottikokoelmaani keittiön ikkunan yläpuolelle samalla kun tuulettelin ikkuna levällään huonetta ennen saderintaman saapumista. Ihan varma en vielä ole, ovatko nuo muotit nyt kivoja tuossa vaiko vähän kökön näköisiä, mutta huusholli tuli ihanan raikkaaksi sitä tuossa pähkäillessäni.

Simpukka ja kotilo ovat tämän kesän löytöjä ja jostain on joskus tarttunut mukaani tuo piparkakkureunainen pähkinä vai mikä lienee. Nyt kun niitä oli kolme tuntui luontevalta ripustaa ne noin, että isoin on keskellä ja pienet sen molemmin puolin, mutta en kyllä tiiä... No, täytyy antaa niiden nyt olla tuossa jonkin aikaa ja katsoa sitten, että muuttuuko ne silmiini sopivammiksi vai etsinkö niille paikan jostain muualta. Keittiössä niiden nyt kuitenkin mielestäni pitäisi olla ja tässä oli melkolailla ainoa tila mihin ne nyt mahtuivat.

Got this little collection of three vintage copper cake tins and put them over the kitchen window while I was airing the room out before the rain. Can't decide if they look good or not though, might have to think another place for them. But they can stay there for a while now, so my eyes can get a chance to get used to them there first.

Kahden päivän kirppislöydöt Satakunnasta

Männä viikonloppuna kirppisteltiin ystävien kanssa peräti kahtena päivänä ja ensimmäisenä niistä mentiin tietenkin tutkimaan Euran ja Kokemäen kirppistarjonta, koska sinne poltteli enemmän mennä ja tässä omat saaliini niistä. Mukava pieni läjä kaikenlaista kaunista, tarpeellista ja tietenkin rustiikkista.

Ihastelin tämän tosi krakeloituneen ja jonkun mielestä jo pilalle menneen arabian ruukun kaunista väriä ja kahden ja puolen hintaa, kun tajusin, että tästähän tulisi meille ihan täydellinen kukkaruukku veskin ikkunalla majailevalle mehikasville! Todella mielissäni tästä äkillisestä älynväläyksestä ostin ruukun tietenkin mukaani.

Vanha puuruukku Kirppis kopissa maksoi vain kympin, joten sekin oli ostettava mukaan hetimiten. Tästä tulee ihana kaveri sille taannoin Hämeestä ostelemalleni tummalle saviruukulle porstuan syyssomistuksissa. Sisälle vähän jotain kauniita kuivia heiniä niin varmasti tulee nättiä.

En enää kuollaksenikaan muista tuon emalikipon hintaa, siitä kun hintalappu hukkui ennen näiden kuvien ottamista, mutta ei se varmasti paljoa paria euroa enempää maksanut. Tykkään kovasti käyttää tällaisia emaliastioita keittiössäni kaikenmoisina sekoitus- ja pikkusalaattikulhoina. Niin näppäriä, että ostelen aina, kun sopivan kokoisia vastaani tulee. Puolentoista euron savikippo sekä kahden euron pulloharja olivat ostoksia puutarhaan ihan käyttöä ja kauneutta varten. Pulloharja ruukkujen pesuun ja kipponen kaikenmoisten asioiden keräilemiseen ja esillepanoon.

Toisena kirppistelypäivänä piipahdettiin pikaisesti Porin suunnilla ja sieltäkin onnistuin pari kivaa esinettä kotiini haalimaan. Neljän euron kuparisimpukka pääsee kotona kaveriksi sille ihanalle isolle kotilomuotille minkä kesän alussa ostelin ja kolmen ja puolen euron harjanpää pääsee yläkertaan korvaamaan siellä olevan aivan littaantuneen vanhan lattiaharjan. Tykkään kotona, että on kaikenlaisia kivoja ja nättejä harjoja vähän siellä sun täällä niin on aina nopsasti siivousväline lähettyvillä, kun sellaista tarvitsee.

My fleamarket finds from Pori, Eura and Kokemäki.

Pikkuvaunu parsapuiden alla

On niin ihanaa, kun voi reissulle ystävien luokse pakata mukaan kokonaisen oman pikkuisen hotellihuoneen ja parkata sen vakipaikalleen heidän suurten parsapuiksi kutsumieni salavien alle ja leirityä siihen pariksi päiväksi oikein nätisti viettämään laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa.

Ihaninta myös, että minun lisäkseni he tykkäävät myös tästä pikkuvaunustani pihallaan ja ovat aina siitä ihan yhtä innoissani, kun minunkin näkemisestäni. Usein kuulen vitsailua siitä, että vaunu voisi ihan pysyväisesti jäädä tuohon heidän vierasmajakseen... hih!

Aina kun saavun paikalle ja pystytän leirini tulee myös tuo vanha (pian 17v!!) Kerttu kissanen tarkistamaan, että mikäs se tämä koppi tykötarpeineen tässä oikein on. Haistelee tarkoin paikat, tutkii kalusteet, kurkkaa sisälle (joskus käykin) ja ilmoittaa sitten, että leiri on hyväksytty ja valmiina käyttöön hänen puolestaan. 

Otan aina tänne tullessani hieman värejä mukaan tuohon vaununi edustalle, jotta se sointuu paremmin täällä muuhun pihaan, vaikka muutoin kovin beigenä sitä tykkäänkin pitää. Tänä vuonna valikoin noiden beigejeni seuraksi tuollaisen kirkkaamman vihreän, jota on mm aurinkovarjon pilkuissa, sohvatyynyissä sekä noissa aurinkokennolampuissa ja minusta se näytti kivan freesiltä just noin.

Mukana tietenkin myös tämä matkustuskukkanen, joka pitää aina ehdottomasti jokaisella reissulla olla. Tekee leiriytymisestä vähän kodikkaampaa, kun on oikea viheriäinen mukana ja tuoksuu tosi ihanalle. Hyvin on kestänyt laventeli pian koko kesän, vaikka kotona ollessa välistä kyllä unohdan sitä tarpeeksi usein kastella.

Nämä vanhat ihanat salavat ovat niin komeita ja uljaita ja niiden paksujen runkojen välissä tuntee olonsa niin turvalliseksi pikkuvaunussa, mutta koskapa ovat niin vanhoja jo saan joka vuosi jännittää, että ovatrko vielä paikoillaan, kun tulen. Toisesta näkyy jo vähän läpi, joten voi olla, ettei se enää ensi kesää näe, mutta pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kestäisi vielä monta vuotta ennen kun nuo molemmat tuosta on pakko kaataa.

Ja lopuksi pari eri päivinä sisältä kuvattua maisemaa, että millaiselta se näyttää vaunusta ulos katsottuna sekä tuollainen hauska paparazzi-otos, minkä Pauliina minusta salaa nappasi, kun vaunusta ulos juuri paljain varpain sipsuttelin. Tuossa kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy reissun kirppissaaliini, sillä tietenkin käytiin myös kirppareilla pyörähtämässä. Esittelen ne sitten seuraavassa postauksessa tarkemmin.

Oikein oli kyllä taas niin ihanaa leireillä tässä ihanassa puutarhassa ja nyt jo odotan, että tulisi nopsaa ensi kesän ja pääsen tuonne taas takaisin!

My little camp site under the big old willow trees was as pretty as can be, as it has always been here. The last photo of me stepping out of my caravan is by Pauliina @vintageinteriorxx.

Vuotuisessa kukkaterapiassa

Kävin piipahtamassa perinteisellä parin päivän kesävisiitilläni rakkaiden ystävien luona Satakunnassa saamassa hieman kukkaterapiaa heidän ihanassa puutarhassaan ja viettämässä taas ikimuistoisen hauskoja hetkiä heidän seurassaan. Olen yleensä tosi huono ottamaan kuvia, kun keskityn niin ystävien kanssa hengailuun, mutta tässä muutama pieni ja osin vähän salaisen-oloinenkin otos heidän ihanasta kukkaparatiisistaan.

Täällä vietetään kesäisin aikaa pihalla ihan aamusta iltaan, jos säät vain sen sallivat ja nythän ne sen todellakin tuolla sallivat, ei ollut liian kuuma eikä kylmäkään vaan just ihanaa ja aurinkoista. On niin kiva nähdä miten tämä puutarhaa elää vuorokaudenaikojen mukaan, kun aurinko kiertää sen ympäri ja valaisee kaiken vuorollaan niin kauniiksi.

Jotenkin ihanan inspiroivaa on myös se, että täällä ei ole sellaista nurkkaa mitä ei olisi kukkasilla koristeltu. Joka paikassa kasvaa jotain, jos ei maassa niin sitten erilaisissa ruukuissa. Sain myös taas paljon ohjeita ja vinkkejä ensi kesää varten omalle pihalle, että miten saan siellä paremmin kukkaloiston aikaiseksi vaikka vähän ankeita olisikin olot.

Ja olihan minulla tuolla tietty tuo oma pikkuinen hotellihuoneeni mukana taas ja parkkasin sen tutulle paikalleen isojen parsapuiden (salavien) alle. Laittelen seuraavaan postaukseeni lisää kuvia tästä parin päivän pikkuleiristäni tässä ihanaisessa puutarhassa.

Visited my dear friends and stayed in their lovely garden for a couple days. Here's some sneak peek pics I took while there.

Kotiparkissa

Silloin kun tämä pikkuvaunu ei ole reissussa se majailee tässä pihallamme parkissa ja jos oikein kivat ilmat on, on sen edessä kalusteet laitettuna hengailua varten. Eilettäin paisteli ilta-aurinko niin nätisti tuohon vaunulle, että otin oikein kameran käteen ja napsin muutaman kuvan tuosta, kun niin kovin kodikkaalta siinä näytti.

Tuossa ikkunassa pidetään tässä pihassa aina tuota verhoa kiinni, koska aurinko paistaa tähän vaunulle niin kuumasti ja se lämpiää muuten ihan mahdottomaksi. Pahimpaan paahdeaikaan tässä ei hirveästi huvita hengailla, mutta tuossa pyykkitelineessä vaunun takana kuivaa kyllä kivasti koneellisen jos toisenkin. 

Nyt on ollut pari päivää niin kivat ilmat, että tässä vaunulla on ollut oikein mukava hengailla, mutta myöhemmin eilen illalla tuli sellainen olo, että pitää siirtää kalusteet ja matto tuosta sisälle turvaan ja nostelin ne autotallin suojiin, vaikka mitään merkkiä sateesta ei taivaalla ollutkaan. Tänään sitten kiittelin itseäni ennakoimisesta, kun oikein kova rankkasade pieksi pihaa ja tätä pikkuvaunua iltapäivästä.

When this little vintage caravan isn't on the road it sits parked in our yard. Last evening the sunset was making this look so nice and cozy I just had to take a few photos of it.