Syysasetelma tyynyistä ja klapeista

Niin on kesän jälkeen ekan kerran täytetty olohuoneen klapiteline, vaikkei nyt ihan vielä tarvitse tulia alkaa takoissa polttelemaan. Hyvä se on kuitenkin varautua ajoissa, että on telineet täynnä, kun sen aika sitten  koittaa.

Tuohon klapitelineen vierelle syntyi uudesta korilöydöstä ja terassisohvan tyynyistä vähän puolivahingossa tuollainen hauska pino ja nyt tuo kokonaisuus näyttää minun silmiini niin mukavan kodikkaalta, että saa ehkä ollakin vielä tovin tuossa noin.

Olin nostellut nuo tyynyt turvaan porstuasta, kun ilmat viilenee ja ne kosteutuisi siellä muuten liikaa. Meinasin, että pistän pesuun ja talvisäilöön, mutta jospa en ihan vielä, jos sieltä vaikka vielä tulisikin semmoisia ilmoja, että voi terassisohvalla niistä istuksia nautiskelemassa. Tässä ovat paremmassa tallessa sitä varten kun siellä kylmässä porstuassa.

Ja tämä uusi korilöytö näyttää niin nätiltä niiden alla!  Olen siis aina unelmoinut, että joskus löytyisi joku nätti koriarkku, joka kestäisi myös istua ja tämä kaunokainen pisti samoin tein raksin molempiin ruutuihin. Hinta oli kovin tyyris neljä kymppiä, mutta mietin, että tämmöiset maksavat varmasti paljon enemmän uutena, joten aika halpahan se siihen verrattuna oli. Nahkaiset kahvat ja lukot ja kaikki. 

Arkun päällä kasan alimpana on myös kiva raidallinen istuintyynylöytö ensi kesää varten samalta reissulta seitsemällä eurolla ja molemmat nämä ostelin ihan tovi sitten Keravalta Oliverin kirppikseltä.

Kokonaisuuden kruunaa tason päälle asteltu led-kynttilä, kuivakukkaset sekä tuommoinen mikälie kuivattu kurpitsa, jonka olen josku jostain ihan vaan syyssomisteeksi ostellut. 

Kivan kotoisan syksyinen asetelma nyt tässä olkkarissa, just sopviva sohvalta tuijotella.

Got that new rattan trunk and the stripey pillow from fleamarket and stuck them by the firewood storage to wait when I decided to bring all the deck pillows inside and piled them on top. Looked so cozy that I'm going to keep it that way for a while.

Ystävän savimaalit Habitaressa

Piipahdin eilettäin Habitaressa ja kävin tietenkin samalla ihailemassa ystäväni Parolan aseman Katjan savimaaliseiniä, jotka hän on maalannut tähän Build Lab osastolle. Sieltä löytyy neljästä eri huonetilasta neljää erilaista ja upeaa Katjan kehittämää maalisävyä, joista näissä kahdessa alemmassa kuvassa on nimeltään Havu.

Katja innostui savimaaleista jo muutama vuosi sitten niitä paljon tehtyään ja käytettyään ja päätti kehitellä itse parhaimman mahdollisen maalireseptin ja sitä kautta sitten päätyi perustamaan Savean ja alkoi myymään näitä valmiita maalisekoituksia sekä aineisosia ja työvälineitä saviemaalien tekemiseen. muillekin. Katja pitää myös muutamia kertoja vuodessa ihania savimaalikursseja, missä pääsee kokeilemaan ja opiskelemaan hänen opastuksellaan savimaalien saloja,

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Hunaja.

Maalit Katja valmistaa täysin käsityönä ekologisissta ainesosista. Maali on kokonaan muoviton ja hengittävä ja siitä tulee seiniin ihanan eläväisen samettinen täysmatta pinta. Se ei myöskään sisällä mitään säilöntä- tai homeensuoja-aineita tai VOC-yhdisteitä. 

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Harso.

 

Joten jos haluat sisustaa seinäpintasi ekologisuuden lisäksi myös kesävästi ja vastuullisesti on Saven savimaalit tehty juuri sinulle. Käy ihmeessä tutustumassa osoitteessa savea.fi tai jos piipahdat Habitaressa niin Build Labin löydät osastolta 6h60.

Ja jos olet menossa piipahtamaan niin tuolta Build Labin hyllyltä löytyy myös pari todella kaunista Savean värimallikirjaa, mistä voi käydä vilkuilemassa livenä muitakin sävyjä, kun vain niitä mitkä sieltä seinistä löytyy. Katja on myös itse paikalla tuolla osastolla kaikkina muina messupäivinä paitsi sunnuntaina, joten voit käydä nykäisemässä häntä hihasta ja saada savimaaliesittelyn itse tekijältä itseltään.

P.S. Ja tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan vain ystävälle ihan ilman mitään taka-ajatuksia spontaanisti tehty somenostatus!

P.P.S. Ja lopuksi tällainen ihana kuva samalta osastolta ja ajatus, että pitäiskö sitä alkaa pitämään kylpyammeessa kukkia, kun se kerran näyttää näin syötävän hyvältä? Ehkä!

Muistitaulu ja tähtilyhty

Lupailin aiemmin kuvata tänne blogiin tämän lehteen tekemäni diy-muistitaulun ja tässä se nyt on portaikon seinällä maailman ehkä huonoimmassa, mutta varsin nätissä paikassa. Huonoimmassa siksi, kun ei se tuossa oikein muistitauluna voi olla, kun siitä aina niin nopsaan ohi kuljetaan ja alempaa portaista ei näe juuri lainkaan mitä siinä on. Siksipä siinä on edelleen nuo kuvauksessa käyttämäni rekvisiitatkin paikoillaan, kun en ole huomannut siihen mitään uutta laittaa.

Sen kanssa tuolla roikuskelee alkukesästä Vintedistä ostelemani ihana tähtilyhty joulua varten. Se on ollut hyvässä paikassa koko ajan ja saattaa jäädä vielä jouluksikin tuohon, kun nin hauskalta siinä näyttää. Kokeilin siinä silloin alkukesästä jo vähän kynttilää (led-sellaista) sisällä ja se tekee kyllä tosi hienot valoläikät tuohon portaikon seinille. Oikein juhlavat.

Ja lopuksi tällainen todella hähmäinen kännyräpsy antamaan tarkempaa osviittaa siitä missä tuo muistitaulu tällä hetkellä sijaitsee. Näyttää ihan nätiltä, mutta kuten sanottu ei kyllä toimi laisinkaan tarkoituksessaan tuossa (eikä muuten tuolla viereiselläkään seinällä). Olenkin alkanut pohtia, että pitää varmaan myydä se pois, kun ei tässä talossa oikein ole sille tilaa tai paikkaa missään alakerrassa  ja tässä sekä yläkerrassa se menisi ihan vaan hukkaan. Että olis ehkä kivampi jonkun muun kotona.

Mutta onni on tuo hieno tähtilyhty! Terkkuja sen myyjälle vielä tätäkin kautta ;-)

Have this memo board I made hanging here in the staircase since I have no other place for it and with it I got this really pretty star lantern that I got earlier in the summer for x-mas. 

Mommilan kyläpuoti

Olen jo monta vuotta tiennyt tästä paikasta Hausjärvellä nimeltä Mommilan kyläpuoti ja seuraillut heitä somessakin, mutta nyt vasta satuin olemaan ajoissa lähimaastossa niin, että ehdin siellä piipahtamaan ja voi kuulkaa ettien, että mikä paikka tuo onkaan! 

Niin paljon olen ihaillut kuvista heidän ihanaa kyläkauppamuseotaan ja nyt kun vihdoin sinne itse paikan päälle pääsin, niin sitä ihailua ja ihmettelemistä riittikin sitten ihan olan takaa. Tässä muutama intopäissäni napattu kännykuva tuosta suloisesta aikakapselista menneeseen:

Olen itse jo tarpeeksi vanha muistamaan suuren osan noista karkkipakkauksista ja voi kun saisi nyt maistella tuollaisen PAX-pastillin vielä... Hyvin muistan miltä sen kulmikas muoto tuntui suussa ja makukin aika hyvin vielä mielessä, vaikkei ihan lempparini lapsena koskaan tuo ollutkaan. 

Tuolla oli niin kiva katsella noita näytteitä eri aikakausien tuotteista muistakin, kun vain niistä mitä itse lapsuudestani muistan. Tykkään ihan tosi, tosi paljon entivanhaisten pakkausten estetiikasta itse kauppojen ja niiden kalusteiden estetiikasta nyt puhumattakaan.

Ja siten siellä pihalla odotti tällaista entivanhaisten kauppojen ihailijaa ja lapsuuden muisteloitsijaa yllättäen tällainen  aivan huikean hieno vanha kauppa-auto museo! Ihan meinasi kuulkaa järki lähteä päästä onnesta, kun tämän näin, kun en tällaisesta ollut edes tietoinen, että täällä on.

Kauppa-autossa olen itsekin päässyt lapsena monesti ostoksia tekemään ja aivan mielettömän pähkinöinä olin kun tämän valikoimia tuolla tutkin. Oli paljon tuttuja pakkauksia ja  nostalgisia merkkejä menneiltä ajoilta, joita ei enää mistään saa. Onneksi olin just syönyt tuolta kahvilasta niin hyvän pullan (todella lämpimästi suosittelen heidän pulliaan, oli just sellaista KUNNON käsin leivottua OIKEAA pullaa!), ettei ihan vesi kielellä tarvinnut tuolla esim. noiden kaakao- ja karkkihyllyjen plekseihin kuolata, mutta kyllä alkoi tehdä Viri-kaakaota vähän mieli, nyt kun näita kuvia tässä kotona katselen.

Mutta on siellä hei paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, kun vaan nämä kauppamuseot. En vaan nyt viitsinyt ihan kaikkea tänne kuvata, että jää niitä yllätyksiä sitten siellä käyville enemmän. Heillä on siellä kesän mittaan myös paljon erilaisia tapahtumiakin, joista tiedot ja kyläpuodin aukioloajat ynnä muut löytää Mommilan kyläpuodin kotisivuilta ja Facebookista (tekstit linkkejä).

Mutta tästä Uuno Turhapuron aidosta vaatekerrasta oli ihan pakko nappasta kotiin lähtiessä yksi otos ja tuosta parkkipaikan vierellä olleesta ihanasta hunajakukkapellosta. Oli kyllä oikein huikeita nähtävyyksiä nämäkin molemmat.

Käykäähän siis muutkin nostalgiannälkäiset tuolla piipahtamassa, on auki viikonloppuisin vielä syyskuun puoliväliin ennen kun ensi kesänä sitten taas.

Visited this lovely Mommilan kyläpuoti (vintage village store and cafe and so much more) and for a vintage general store lover like me this visit was SO wonderful.

Kell lyhtyi on se lyhdyil leikkiköön

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että jos omistaa paljon kauniita kynttilälyhtyjä täytyy niiden kanssa leikkiä muulloinkin, kun vaan joulunaikaan, joten otin ja somistin tästä ihanasta asuntovaunustani niiden kera vieläkin ihanamman näin kesäkauden loppumista juhlistaakseni. 

Kaiveltiin myös esille tuo bambukehikko kesäverhoineen siihen ympärille, kun sitäkään ei oltu käytetty muutamaan vuoteen, ettei ihan turhan panttina varastossa loju. Se oli kyllä niin hieno tuossa, että pitää ottaa se ensi kesänä ehdottomasti aikaisemmin esille ja käyttöön taas, eikä näin ihan viime tipassa niin, että sen saa melkein saman tien purkaa kasaan tuosta.

Mutta oli kyllä niin hauska tuota laitella tuossa, ripustella valoja ja asetella mattoja ja tyynyjä ja välistä istua vaan ihailemassa miten kivan näköistä tästä tuleekaan. Sitten vaan odoteltiin että tulee ilta ja hämärä, että kaikki valot näkyy ja sitten istuttiin ja hengailtiin ja otin paljon kuvia kaikesta, kun oli just niin nättiä kun kuvittelinkin ja paljon enemmänkin.

Nämä kaikki lyhdyt on olleet kesäkauden ihan vaan varastoituna sisällä portaikossa ja siellä lyhtyhyllyllä. Isoimmat ovat olleet ihan lattialla makuuhuoneissa ja pari on matkustanut olkkarin puolelle ja yksi porstuaan. Mietin jo viime talvena, kun näitä siitä joulusomistuksestani aloin purkamaan, että täytyy tehdä kesällä jotain kivaa näiden kanssa vaunulla ja tässä se nyt sitten on!

Ihan tosi kivasti taipuu kyllä tämä pikkuvaunun edusta tällaiseen marokkolaiseenkin tunnelmaan suomalaisessa loppukesän viileydessä. Harmitus vaan, ettei tätä tässä voi nyt kauaa pidellä, kun sieltä on taas monen päivän sadeputkea tulossa ja varmaan jo ihan syksykin sen perään sitten (voi kun ei ihan vielä tulis).

Ja tosi hauskaa on, että löytyy kaikenlaista tällaista nättiä täältä omista nurkista, millä voi tällaisenkin ihanuuden kesäiltaan luoda. Onni on kyllä tämä hieno lyhtykokoelma (ja tietty tuo vaunukin).

Styled my vintage caravan using the beautiful lanterns I got for last Christmas for my hall. With the bamboo frame and flowy white curtains it relly had a wonderfully moroccan vibe in this relatively chill Finnish late summer night. But it was so beautiful there! I'll have to do this again next summer when it's still warm.

Takapihan kukkaraportti elokuulta

Takapihalla on ollut sama laonnut teema kukkasilla, kun heinäkuussakin. Sateet ovat painaneet kaiken vähänkään hennomman maata pitkin ja nämä kuvat kävin nappaamassa lauantai-aamuna ennen viikonlopun myräkkää, koska arvasein ihan oikein, että sen sateet ja tuulet eivät oikein parantaneet näitä näkymiä. 

Suopayrtti oli kuitenkin ihanan tuoksuva tuolla maassakin, vaikka vain muutama oli kukkimaan vasta kerennyt.

Salkoruusuista veikkasin oikein, että aika hailakoita olivat suurin osa, mutta oli siellä yksi punainen juuri nuppujaan availemassa. Olen jostain saanut joskus tuon punaisen tänne vahingossa ja se kukkii täällä nyt kolmen vuoden tauon jälkeen uudelleen. Hauska nähdä siementääkö se vielä (tai onko siementänyt jo) ja ihastuttaa taas muutaman kesän päästä erikoisella värillään. Harmi vaan, että varsin maistuvia ovat olleet nämä(kin) ja suurin osa kukista popsitaan samoin tein jahka ne auki kerkiävät.

Takapihan tummalehtisistä on tuo iso kimikki vasta kohottelemassa nuppujaan taivasta kohden, mutta purppurakeijunkukka se jo kukkii ja rehottaa hirmuisen kauniina piilossa marjapuskien alla. Ne olen joskus etupihalta siirtänyt tänne ja hyvä niin, sillä näyttävät viihtyvän niin paljon paremmin tällä puolen taloa.

Iloinen yllätys oli tuolla enimmäkseen rikkaruohoja kasvavissa tynnyreissä, kun peräti kolme tuoksuhernettä kiipeili siellä pitkin teräsverkkoa ja kaksi niistä jo kukassakin. Tosin yksi vasta kummassakin (valkea ja lila), mutta kyllä tämä voitoksi jo lasketaan, kun viime kuussa luulin, jo ettei yksikään niiden siemenistä itänyt. Toivotaan nyt kumminkin vielä vähän lämpimämpiä ilmoja, että ehtisivät vähän enemmänkin kukkia, kun vain noilla kahdella.

Muutoin olen antanut tuolla rikkaruohjen rehottaa, että on edes jotain vihreää noissa ämpäreissä. Ja kaunis kukka se on ruohosipulissakin kuten näkyy, tosin sekin ihan väärään suuntaan taipunut, niin kun tämän takapihan teemana tuntuu nyt tänä kesänä olevan.

Tuolta kesäkukkalaatikosta kävin jo kitkemässä kuolleita aika ison kasan pois ja ravistelin mahdolliset siemenet niistä samalla tuone multaan. Nokkosetkin saivat vihdoin kyytiä laatikon takaa, kun olivat niin isoiksi päässeet. Purppurapunalatva on juuri availemassa nuppujaan ja punahattu sekä olkikukka vielä aivan hyvässä vedossa. Verbena jaksaa hienosti kukkia  seinän vierellä ja laatikossa on tulossa syysasteria ja kävin ostamassa sinne kitkemieni tilalle yhden pienen salvian, että riittää noilla pörriäisillä ruokaa vähän pidemmäksi.

Ihan kivasti siis kukki takapihalla tänä suvena, veikken vieläkään saanut sellaista satoa,että olisin voinut maljakkoon käydä kimpun poimimassa. Oli kuitenkin enemmän pörriäisillä jo ruokaa kun viime kesänä, jotta josko se ensi kesänä olisi sitten jo minunkin aikani päästä apajille.

In the backyard in august.