Kasvihuoneen kattoprojekti

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina erään rintamamiestalon pihalla alkoi pieni kasvihuoneen hienosäätö valoisammaksi. 

Kun rakensimme tämän kuusi vuotta sitten, oli pihamme vielä varsin avoin ja aurinkoisella säällä paahteinen. Teimme silloin katosta kiinteän peltikaton ajatuksella, että se suojaa enemmän kaikista armottomimmalta auringonpaisteelta ja etuosan ikkunoista tuleva valo riitti vallan hyvin kasvatella tuolla tomaatteja ja sen sellaista.

Tässä vuosien vieriessä on kuitenkin pihallamme kasvit kasvaneet paikoin jopa kolme metriä ylemmäksi ja tuoneet mukanaan jo sen verran varjoa, ettei kasvihuoneessa enää ole kovin valoisaa vaikka aurinko kuinka paistaisi. No, alun perinkin meillä oli ajatus laittaa tämän kesähuoneen etuosan kattoon jossain vaiheessa valokatteet ja nyt päätin, että tänä keväänä se vihdoin tapahtuu.

Olin tilannut sopivat valokatteet jo hyvissä ajoin ja ne tuotiin näppärästi pihaamme kotiinkuljetuksella. Vaihtoehdoista valitsin vähän hinnakkaammat levyt syystä, että niiden aaltoprofiili istuisi tuon peltikatteen kanssa yksiin, eikä tarvitsisi alkaa saumakohdan kanssa liikaa askartelemaan. Levyt ovat myös UV-suojalla, joten ei tarvitse sitten olla huolissaan auringon kalusteita haalistavasta vaikutuksesta tuon katon osalta. Lisäksi näissä oli sen verran mittavaihtoehtoja että sieltä löytyi sopiva koko, jolloin yhdestä levystä sai keskeltä katkaisemalla kaksi sopivaa palasta, joilla tuo etuosa pistettäisiin uusiksi. 

Siitä vaan aaltopellit etuosasta kattoa irti ja uudet valokatteet niiden tilalle. Projekti ei levyjen katkaisemista lukuunottamatta ollut kovin vaativa, uudet valokatteet jäivät vain siitä syystä himpun pidemmiksi sivuilta kun olemassaolevat aaltopellitykset, mutta siitä emme ajatelleet nyt ottaa sen kummempaa stressiä, antaa olla noin jos vaikka joskus halutaan laittaa koko katto katteelle myöhemmin. Ja sitä paitsi, olisiko joku edes moisen huomannut jos en olisi siitä tässä sanonut?

Muutaman tovin askartelun jälkeen oli katon etuosa vaihtunut pimeästä valoisaksi ja kasvihuoneen sisällä tunnelma muuttunut tyystin toiseksi. Seuraavaksi siellä olisi tarkoitus pitää kunnollinen kevätsiivous ja kalustella se kesää varten paraatikuntoon. Nyt se on pimeän talven jäljiltä aivan täynnä varastoituja huonekaluja ja muuta roinaa, jotka on vain tuupattu tuonne sitä mukaa kun on eteen tullut. Ikkunatkin kaipaavat kipeästi pesuvettä ja koko höskä on niin pölyinen kun vaan tällainen lasimaja voi talven jäljiltä olla. Ehkäpä sen siivousurakan jälkeen voisin kuvata teille kasvihuonetta ihan oikealla kameralla ja nätimmin. Nyt saitte tyytyä vain näihin nopeisiin kännykkäräpsyihin mitä työn lomassa kerkesin napsia.

So everything in our yard has grown so high in the last six years that we decided to open up the roof of our greenhouse to get more light in it. 

The next project is to clean it up and make it pretty after it has served as a messy storage for the last six or eight months.

Hapsutyyny jämäkankaista

Tylsyyden minimoimiseksi otin ne retkituolien verhoilusta jääneet kankaanpalaset ja aloin askarrella niistä tyynynpäällistä jossa hapsut. Mietin ensin hapsuja tuonne reunoille, mutta päädyin sitten kuitenkin tämmöiseen designiin, missä hapsut ovatkin tuossa tyynyn etupuolella. Osin siksi, että kangasta ei olisi riittänyt reunahapsuihin joka puolelle ja osin, että tulisivat paremmin esille tuosta edestä juuri noin. 

Tämä olikin melkomoista askartelua, koska kangasta oli vain erilaisia palasia, joista yksikään ei yksinään olisi riittänyt tyynyn etu- tai takakappaleeksi. Paloista pöydän päällä mallailemalla se idea tästä designistä sitten löytyikin melko pian. Ompelin ensin kolme samanlevyistä kankaanpalaa yhteen keskeltä joista tuli tyynyn etukappale, jossa yksi kangas tuossa edessä päällä. Sitten aloin purkaa sitä päälläolevaa kankaanlievettä  seuraavalla tavalla:

Otin avuksi sukkapuikon, jolla pyydystin kankaan etureunasta keskeltä lankoja, jotka sitten vain vedin pois ja jäljelle jäivät vain loimilangat. Tässä kohtaa minulle tuli itse asiassa pieni lapsus, kun en hoksannut katsoa tuon hapsutettavan kankaan suuntaa, että olisin saanut hapsuiksi ne pehmeämmät puuvillaiset kudoslangat eikä näitä vähän jämäköitä pellavaisia loimilankoja, mutta kun olin jo kerennyt alottaa niin en sitten voinut peruuttaa, koska kangasta ei ollut enempää. Onneksi lopputulos on ihan yhtä nätti näinkin, niin ei jäänyt edes harmittamaan.

Lankojen poistaminen oli melko aikaavievää, mutta varsin rentouttavaa puuhastelua, kun vaan malttoi välistä vähän venytellä jäseniään. En sentään laskenut aikaa tai sitä montako lankaa tuosta kankaasta pois vetelin, mutta ihan tuohon saumaan asti kaikki vaakasuuntaiset langat tästä pois nypertelin.

Sitten jaoin ne suhteellisen tasaisiksi nipuiksi näin. (Vinkiksi sanottakoon, että kannattaa jättää hapsutettaville langoille reilusti pituutta, auttaa solmimisvaiheessa hyvin paljon jos ovat vähintään 20cm pitkiä.)

Ja solmin tyvestään näin.

Ja lopuksi toiset solmut perään näin niin että jaoin aina yhden rimpsun puoliksi ja solmin vieruskaverin puolikkaan kanssa yhteen.(ihan sama solmimistekniikka muuten kun tässä rysävalaisimessakin, vink, vink, jos sellaisen askarteleminen kiinnostelee.)

Minä tein tämän niin päin, että tein hapsut ensin valmiiksi ja ompelin etu- ja takakappaleet yhteen vasta sitten, mutta vallan hyvinhän tällaisen voi ommella ensin valmiiksi ja hapsuttaa vasta lopuksi. Itse jätin myös nuo hapsut nyt näin pitkiksi, vaikka ne olisi voinut pätkäistä lyhyemmiksikin tai laittaa enemmän somuja, jos semmoisesta tykkää. Minusta tästä tuli vallan kiva just näin, parilla solmulla ja oikein pitkillä hapsuilla.

Myös perheen karvakorvat olivat sitä mieltä, että hyvä tuli!.

I made a fringed pillow from the leftover fabric I had after the chair uphostering project. 

Kesä-boho makkarissa

Ulkona meni ilmat ikävän viileiksi, joten päätin pistää kesäntuloon vähän vauhtia ja sisustelin makkarissa kesäsomisteilla jo vähän valmiiksi. Täällä kun kökkii pääasiassa neljän seinän sisällä kaipaa sitä erityisen paljon vaihtelua juuri nyt ja mikäs sen parempaa kun ottaa pieni varaslähtö seuraavaan sisustuskauteen.

Esille kaivettiin talvisäilöstä vähän luonnonmateriaaleja ja somisteita ja kesäfiilistä tuovia tekstiilejä ja laitettiin ne rennosti esille.

Samalla pääsin testailemaan tätä isoa hapsupäiväpeitettä, minkä ostin ystäviltäni, kun siellä kylässä vielä kerkesin taannoin piipahtaa. En ole ollenkaan päiväpeittoihmisiä ja ajattelin, ettei tästä mitään tule, kun en muista / jaksa sänkyä yleensä edes sijata ja olinkin alunperin ajatellut tuota päiväpeittoa ihan johonkin muuhun, mutta kun se on niin ihana ja iso, niin pakkohan sitä nyt on ainakin kokeeksi tuossa sängyllä pidellä. Ja koskapa se tekee tuosta koko pedistä niin ihastuttavan boheemin, niin ehkä tässä tulee muistettua / jaksettua se siihen useammin asetella.

En tiedä mikä noissa hapsuissa erityisesti itseäni viehättää, välistä tuntuu, että olen ihan huumaantunut niistä. Ne on vaan silmiini niin nättejä, erityisesti tällaisessa luonnonvalkeassa puuvillakankaassa. Hapsullisia tekstiilejähän tänne on ilmestynyt sinne sun tänne jo muutaman vuoden ajan ja tuntuu etten millään saa niistä tarpeekseni. 

Nämähän ovat myös siitä hassuja nämä hapsut, että menevät yleensä konepesuissa ihan kinttaan ja takkuun ja minun mielestäni suurinta hupia on kammata ne auki ja korjailla niiden solmuja, se on aivan hypnoottisen ihanaa mielestäni! Tämäkin päiväpeite toi minulle tuntikausien riemun kun pesaisin sen pitkän kaavan mukaan koneessa ja kaikki hapsut menivät iloisesti solmuun ja rullalle. Nyt olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla ommella niistä retkituolien kankaan jämäpaloista yksi tyynyliina ja hapsuttaa itse siihen oikein nätit rimpsut reunoille, saisi taas nyplätä ja näprätä hapsujen kanssa... ah!

Put up some summer vibes in my bedroom already. Also tried out this cool bedspread with tassels that I brought from my friends a couple of weeks ago. 

Retkituolien uudistus osa 2

Tämä projekti ottikin enemmän aikaa kun olin suunnitellut, mutta valmistui nyt vihdoin sopivasti samaan aikaan kun ilmat viilenivät, etten päässyt näillä vielä lekottelemaan auringonpaisteessa. 

Enin aika meni kyllä ehdottomasti tuohon mietintäpuoleen, kun kaavoja päällisiin suunnittelin. Vanhat päälliset olivat melko venähtäneet ja ensimmäisenä purkamani päällinen vieläpä niin monimutkaisesti kasattu, että sain kyllä oikein tosissani puserrella aivoistani ohjetta sen ompeluun. Se kirkastui onneksi sitten päivän tiukan mietinnän jälkeen aika helposti, kun hoksasin, että toisen tuolin päällinen oli ommeltu paljon yksinkertaisemmalla tekniikalla. Otti vielä kuitenkin sen yhden päivän kun mittailin ja laskeskelin kankaan menekkiä, että sain kirppikseltä löytämäni pellavakankaan riittämään molempiin tuoleihin sopivasti. Siihen vielä uusien kaavojen piirtely ja kankaan esipesu kutistumisen vuoksi ennen kun varsinaiseen hommaan pääsin.

Oli siinä vielä pari muutakin mutkaa matkalla senkin jälkeen, joista ensimmäinen näkyy hyvin kuvissa. Kangas nimittäin rypistyi konepesun jäljiltä niin lujaa, etten saanut sitä tavallisella silitysraudalla enää oikenemaan, mankeli olisi pitänyt olla, mutta kun ei ollut, niin päätin, että hyvä siitä tulee näinkin. Jos niitä jatkossa pesee, niin rypistyvät varmasti aina uudelleen ja ehkäpä se voisi olla se juttu mikä näissä on, eli siis rehellisesti ryppyiset saavat olla. Toinen mutka oli se, että ompelin niistä sittenkin ihan hitusen liian isot, mutta voi olla että se korjaantuu parin tiukan konepesukerran jälkeen. Niiden aika ei kuitenkaan ole vielä nyt, pestään vasta sitten kun tarvetta on.

Mutta tuoleista tuli uusilla päällisillä ihan älyttömän hyvät. Vaikka ovatkin vähän pliisummat ilman nappeja, tykkään että ovat niin paljon helpommat käyttää juuri noin, kun päälliset saa sujautettua helposti irti. Ja ainahan voin stailata niihin enemmän luonnetta tällai vähän tyynyillä ja torkkupeitoilla jos liian tylsältä alkaa tuntua.

Vielä yksi pieni hienosäätö pitää tuoleille tehdä ennen kun olen niihin täysin tyytyväinen, nuo käsinojien puut alkoivat näyttää silmiini vähän liian retron värisiltä uusien päällisten myötä. Niinpä ajattelinkin hioa niistä petsit ja lakat pois ja laittaa tilalle jotain vähän hillitympää sävyä, ehkä tuollaista vaaleaa ja mattaa kuten tuossa korikassissa on. Sillä tyylillä istuvat varmasti kivammin kaikkien vaunun rottinki- ja bambukalusteiden kanssa myös yhteen.

Mutta nyt vaan odotellaan, että se kevät sieltä keikkuen tulevi ja aurinko alkaisi lämmittää lisää, kuten se kerkesi tässä jo muutaman päivän tehdä. Palan halusta päästä testaamaan näitä vaunun edessä sitten kun sen tuosta tallin syrjästä kesäiselle parkkipaikalleen saamme siirrettyä.

It took me a little longer than I anticipated, but  the chairs are finished now. The fabric got really wrinkly in the washing machine and since I don't own a mangle I decided to leave it that way, the regular iron did almost nothing to it and I think if I'm going to wash those in the future the wrinkliness will occur, so lets make it a feature.

I relly love the outcome, and the best part is, that without the buttons these are really easy to remove to be washed. My only hope now is this spring would get a little warmer again, since I'm craving to get these in front of my caravan so I can relax there and enjoy the sun.

Retkituolien uudistus osa 1

Ensinnä pitää sanoa että hip hei mikä ilma ulkona onkaan! Oli niin ihanaa raijata projekti pihalle kuvausta varten, kun on koko pitkän talven (vaimikäsenytoli) kuvannut ahtaissa sisätiloissa. Nyt riitti tilaa vaikka muille jakaa ja se oli ihan puhtaasti mahtavaa.

Tässä pikku hiljaa on mieli alkanut tehdä tekemistä käsille ja aivoille niin kaivelin tässä esille tällaiset retrot retkituolit, jotka ostin eräänä tammikuisena pimeänä iltana. Olin tällaisista vähän haaveillutkin asuntovaunulleni niiden kauniiden, mutta hieman hankalien rottinkituolien tilalle tai seuraksi. Ne olisivat muuten ihan hyvät, mutta kun eivät mahdu itse vaunun kyytiin kuljetuksen ajaksi niin rajoittavat sitä kuinka monta ihmistä auton kyytiin mahtuu. Tällaiset kokoon taittuvat tuolit ovat sekä mukavat istua, että kivat pakata mukaan, vaikka tyyliltään häviävät kyllä rottinkituoleille (varsinkin tässä kuosissa), mutta jospa sille tekisi nyt jotain kun tässä aikaa vielä on ennen kun se kesä tulee.

Näitä löytyi siis kerralla kaksi, mikä on oikein hyvä määrä pikkuisen vaununi edustalle. Tuolin tyyny on hyvä ja säädettävyytensä ansiosta se on mitä ihanin löhöpaikka laiskalle lomalaiselle. Tuo vanha päälinen on vaan suorastaan kuvottava, eikä yksin kuosinsa vuoksi. Vuosikausien istumiset näkyvät inhasti tuossa pinnassa ja tällaisenaan eivät saa kyllä mennä lähellekkään söpöstä vaunuani. Siispä hommiin on alettava.

Ensimmäiseksi purin vanhat päälliset kauniisti irti pehmusteista ja samalla keksin, että uudet täytyy ehdottomasti tehdä niin, että ne ovat helposti irrotettavat pesua varten. Itse pehmusteet ovat hyvässä kunnossa eikä mikään lika ole onneksi mennyt päällisistä läpi näihin asti. Laitoin tähän kuvaan tuolin laitimmaiseen lepoasentoon, niin että näette mistä puhuin kun kerroin, että mukavat on nämä. Tuo paksumpi kohta niskatuessa ja jalkojen alla on itse asiassa ihan älyttömän hyvä oivallus tuolien valmistajalta (ei mitään hajua kuka tai mikä se on), ne tekevät tästä vieläkin ylellisemmän istuskella tai loikoilla.

Uudeksi kankaaksi valikoin tämän tällaisen paksuhkon vaalean puolipellavaisen pöytäliina- tai minkä lie kankaan, jonka onnekkaasti löysin kirpputorilta pari viikkoa tuolien ostamisen jälkeen. Sitä on rullassa juuri sen verran, että riittää näiden kahden tuolin uudistamiseen. Pesun kautta täytyy vaan se ensin huitaista, että kutistuu nyt valmiiksi eikä vasta sitten kun valmiita päällisiä ensi kerran pesen...

Kaavat tulee näpäkästi näistä vanhoista päällisistä, jotka lentävät kyllä kaaressa sen jälkeen roskiin kun olen saanut uudet piirreltyä. Mutta hyvin näkee noista auringon paahtamista värieroista kuinka paljon näitä on käytetty. Kertoo siitä, että on kyllä varmasti mukavat retkituolit nämä ja ihan pian taas hyvän näköisetkin. Mutta nyt menen laittamaan pellavakankaan pesuun ja painelen vielä tuonne pihalle nauttimaan tuosta auringonpaisteesta. Palataan tähän aiheeseen siis sitten kun saan uudet päälliset valmiiksi ommeltua.

I got these vintage camping chairs back in january and found a new fabric to upholster them a couple of weeks later from a fleamarket. Now, since I have plenty of time, I started this project.

Siivosti seinällä

Yleensä nämä sisustushommat tässä taloudessa eivät ole mitän kovin suuria voimainponnistuksia, mutta jostain syystä tässä vallitsevassa tilanteessa minä reagoin pääasiallisesti niin, etten saa sisustuksen saralla mitään aikaan. Muut siivoilevat kotejaan ja järkkäilevät valokuviaan ja sukkalaatikoitaan ja minusta tuntuu että minä olen keskittynyt enimmäkseen järkkäilemään pääni sisältöä. Mutta, kyllä se ehkä tästä, ainakin tänään tuntui jo vähän paremmalta kun ulkona aurinko lämmitti pihamaata ja sisätiloissa sain tämän viimeisimmän kirppislöytöni maalattua ja laitettua seinälle paikalleen ja siitä tuli oikein hyvä.

Olin pähkäillyt maalin sävyä ja todennut, että sen on synnyttävä omista varastoista löytyvillä purkeilla, koska kaikkea turhaa liikkumista ihmisten ilmoilla on nyt vältettävä. Siinä sitten kun kurkistin maalikaapilleni istui siinä heti etualalla sopiva purkinpohjallinen maalia, jolla maalailin männä joulun markkinakalustoni. Ihan täydellistä! Tuollainen hyvin, hyvin vaalea helmenharmaa sopii hyllyyn mitä parhaiten ja luo kauniin kontrastin tavaroille jota siinä nyt säilytän.

Nyt siinä on sulassa sovussa kaikenmoisia lankoja ja naruja joita tämän tästä tarvitsen, muutama työkalu, vähän jotain nättiä ja esim. keramiikan viimeistelyssä tarvittavia söpöjä pesusieniä. Kaikki tavaroita, joille ei ollut aiemmin mitään järkevää säilytyspaikkaa vaan kuljeskelivat milloin missäkin päin työpöydän pintaa tai olivat jossain jemmassa, josta en niitä ikinä ihan heti hoksannut. Nyt kun ne on kaikki tuossa niin eivät ikinä enää ole hukassa tai tiellä. 

Pöydällä ja sen ympäristössä on vielä savityöpisteeni levällään, johon se jäi kun tilanne iski päälle. En ole vielä päättänyt jatkanko niiden tekemista nyt vai myöhemmin, mutta asioiden siivoaminen ei juuri nyt tunnu yhtään niin tärkeältä. Olkoot savipölyt ja murut ja muut ihan siinä kun ovat, ovatpahan ainakin näpsästi käsillä jos sille päälle satun tässä. Siivoamaan tässä taitaa ehtiä hyvin myöhemminkin. Nyt odotan vain huomiselle luvattua +10 asteen lämpöä ja sitä että pääsen taas tuonne puutarhaani kuopsuttelemaan ja rapsuttelemaan ja katsomaan kun se kevät siellä tekee kovasti tuloaan. Se jos mikä on kuulkaas ihanaa se.

I painted the fleamarket find shelve a light pearl grey color I had a small amount left in my paint cabinet. A good find, since I have no intention to go out to buy anything not that relevant to living right now. My work room is a bit dusty and there's pottery tools lying around, but the shelve looks good on the wall and I think that's all that matters to me right now.

Savileipurin sormista

Tässä on alettu jo miettiä tulevaa joulua näin maaliskuussa, kun olen tehnyt jo valmiiksi myytäviä sitä juhlakautta silmälläpitäen. Se on hyvä ahkeroida aina näin hyvissä ajoin, ettei sitten loppuvuotta tarvitse tukka putkella juosta, vaan voi keskittyä silloin tekemään sillä hetkellä kiinnostavia asioita enemmän, jos vaikka joku viime hetken inspiraatiokin vielä iskee.

Männä vuoden joulumarkkinoilla Parolan asemalla minulta kyseltiin kovasti teenkö kynttilänjalkoja, olin tehnyt ja tuonut mukanani yhden ainokaisen mallikappaleen, joka ostettiin lähes väliittömästi ja lisää toivottiin, joten niitä olen nyt tehnyt varastoon. Päätin myös etten tee niistä vain valkoisia vaan leikittelen vähän ja lasittelen niistä eri värisiä, toki tehden myös niitä valkoisiakin, mutta ensin pidetään vähän hauskaa, kun aikaa nyt on. Tässä ensimmäisessä erässä on hauskoja kiiltäviä ja mattoja sävyjä, harmaata, beessiä, havunvihreää ja piukkaa pinkinpunaista. Kokeilen vielä sekoitella vähän lisää noita sävyjä ja suunnitelmissa on myös tehdä pari mustaa ja kraklattuakin kynttilänjalkaa jouluvalikoimiin.

Oma suosikkivärini kynttilänjaloista on tietysti tällainen sisustukseni väreihin hyvin sointuva rusehtava ja harmaa. Tästä kuvasta näette myös hyvin kuinka jalka toimii, se on tosi tukeva ja näppärä kun siinä on tuo "kaukalo" jos sattuu valuttavan kynttilän siihen pistämään. 

Sitten tein pienen erän maljakoita, ihan siitä tarpeesta kun itsellä ei oikein ikinä tuntunut olevan sopivaa niille marketista välistä mukaan tarttuville pikkukimpuille. Aina on purkit ja purnukat liian leveitä suuaukoiltaan ja kukkaset retkottavat vähän miten sattuu siinä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kapea ja korkeahko maljakko ohuemmille kimpuille se olla pitää. Siinä istuu nätisti nyt vaikka kimppu kirskikkapuun oksia. Koristelin jokaisen maljakon uniikiksi painamalla pehmeään saveen kuvioita ja minusta niistä tuli oikein viehkeitä ja toimivat just niin hyvin kun olin mielessäni suunnitellutkin.

Ja sitten nämä hauskat meritähtikulhot, joita itsellä teki niin kovasti mieli tehdä omiin kokoelmiin karkkikulhoiksi ja koristeiksi olohuoneen pöydälle. Näitä oli tosi hauska, vaikkakin työläs muotoilla mutta tein silti heti useamman ihan varmuuden vuoksi, jos taas kaverit ja sukulaiset iskevät apajille (niin kuin kamalan usein käy, kun jotain kivaa keksin tehdä) Idea on siis että kun kulhoa ei käytä kulhona voi sen kääntää nurinpäin jolloin se on hauska koriste, jota ei välttämättä heti arvaa ruoka-astiaksi muotonsa puolesta. Voi olla että teen näitä vielä muutaman lisää, sillä palan halusta kokeilla näihinkin vähän erilaisia lasitevaihtoehtoja.

Tällaista siis tällä erää, uunissa on vielä raakiksia tulossa lasitettavaksi tässä jossain vaiheessa ja esittelen teille lisää tuotoksiani sitten taas kun seuraavan kerran lämpimäisiä käyn noutamassa, jos hyvin käy niin ihan tässä viikon parin sisällä jo. 

Some of my latest pottery works. Candle holders that I decided to glaze in different colors, some narrow vases for the bouquets that sell at the supermarkets, you know the narrow ones, that have only few flowers. And last but not least some candy bowls that also serve as a table decoration when turned around.