Siellä se hymyilee

En olekaan muistanut leyhytellä, että kasvihuoneestani on juttu viimeisimmässä Kotivinkissä. Se kuvattiin ihan vastikään toukokuussa ja ilmestyi melkolailla samoin tein. Sen löytää vielä muutaman päivän ajan lehtihyllyistä jos haluaa käydä kurkkaamassa. 

Tämä onkin ensimmäinen lehtijuttu joka on tehty ihan vaan kasvihuoneestani. Puutarha on ollut muutenkin vähän vähemmän esillä lehdissä vaikka muuta kotia onkin kuvattu hyvin usein. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että noita kuvauksia on tehty useimmiten sellaisiin vuodenaikoihin tai säätiloissa, jolloin piha ei ole ollut kuvauskelpoinen, mutta nyt olivat kelit kertakaikkisen kohdillaan.

Tykkään tosi paljon näistä lehtijutuista ja onkin ollut mukavaa, että sisustustyylini on kiinnostanut toimittajia kautta vuosien. Tätä interiööriäni onkin esitelty jo varsin useissa eri lehdissä tai julkaisuissa. Olen vain harvoin joutunut kieltäytymään kuvauksista ja silloinkin vain siitä syystä jos kotini on juuri kuvattu johonkin toiseen lehteen. Tuo iloisen onnellinen ilmeeni tuossa kuvassa on siis aivan aito, päivä oli ihan mielettömän kiva ja ihana ja jutusta tuli aivan täydellinen.

Kiitokset vielä tätäkin kautta Natalialle ja Johannalle!

My greenhouse was featured in the latest Kotivinkki magazine here in Finland. Great story with great pics. Great shot of me too smiling happily at my garden gate.

Puutarha-assistentti

Meillä asuu pihapiirissä pieni puutarha-assistentti. Se on semmoinen kovin omapäinen assistentti joka tykkää tehdä välillä visuaalisia päätöksiä ihan omin päin kysymättä minun mielipidettäni ollenkaan. Ihan mukava tyyppi, eikä ne hänen suunnitelmat nyt aina niin huonoja välttämättä ole, vaikkakaan eivät ehkä niin esteettisiä olekaan. Meillä kasvaa siellä sun täällä pieniä tammentaimia ja auringonkukkia ja jos jossain on jotain mikä häntä eritysesti kiinnostaa sitä hyödynnetään.

Laitoin toukokuun alussa kesäkeittiömme taustaseinäksi palan juutista tehtyä maisemointikangasta suojaamaan näkymää, kun lehdet eivät vielä olleet puhjennet pensaisiin. Sen piti olla vain väliaikaisratkaisu ja minun piti se ottaa pois jahka tässä kerkeän, mutta kun en ollut saanut aikaiseksi, saapui puutarha-assistentti apuun.

 Se on tässä parin päivän aikana poistellut juuttikangasta minkä on kerennyt. Kova on homma kun kangasta on noin paljon noin pikkuiselle, mutta ahkerana on ollut hän.  Naureskella on saanut tuolle parrakkaalle pikkuoravalle kun se isot juutinpalat suussaan kulkee pihan poikki pesiinsä. Tällä määrällä pehmustetta sillä on varmasti niissä melko lokoisat oltavat. 

Ja jos ihmettelette miten hän minut on näin lähelle itseään päästänyt, niin kerrottakoon että olemme tässä kevään mittaan ystävystyneet oikein läheisiksi. Pelastin hänet nimittäin kerran (onneksi lähes tyhjästä) sadevesiämpäristä ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan varsin peloton. Välillä saatamme vähän jutellakin kun jossain päin puutarhaa kohtaamme. Kujertanutkin minulle on. Vettä pistin tarjolle juotavaksi kun kuivaa oli, mutta muuten en ole tätä lemmikkinä ruvennut ruokkimaan. Villieläin hän kuitenkin on ja sellaisena pärjää parhaiten ja puutarhassamme pysyy mielenkiinto yllä kun kurre siellä välillä assarina hääräilee. 

I have this little garden assistant that does things in the yard her way. we have random oak tree plants and sunflowers growing  here and there and if there is something she can use, she tends to use it. 

I had put up this jute landscaping fabric on the back wall of the garden kitchen to keep it hidden before the bushes grew leaves behind it. I didn't need it to be there anymore and the little squirrel decided it was her time to use it. 

And if you wonder how I got so close to her I can tell you that we're sort of good friends. I once rescued her from drowning in a rain water barrel and she knows I mean no harm to her. Sometimes we even stop for a little chat, I talk and she listens mostly, but otherwise I let her be wild as she should.

Tarjoiluun ja nautiskeluun

Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä, aina kun koitan pölliä kippo- ja kuppokaupastani itselle tarjoiluastiaa keittiööni loppuu myytävät kesken ja joku tulee keittiööni ostoksille, joten on ollut pakko olla tähän asti pääasiassa ilman, ellen tee sitten ihan erilaista mallia, jota en pistä kauppani hyllyjen lähellekään.

Kun viimeksi tein ihan vaan itselle oivat leipälautaset niin siitä intoutuneena päätin tehdä myös kivat ja omannäköiset tarjoiluastiat. Iso tarjoiluvati ja mukavan kokoiset lautaset syömiseen. Halusin näihin ehdottomasti jotain muotoa ja kuviointia ja teinkin kahta eri sorttia. Isoon tarjoiluvatiin painelin kuviot kiertämään reunaa ja lautaset tein liehuvareunaista metallitarjotinta muottina käyttäen. Lopputuloksesta tuli juuri hyvät ja olenkin ollut näihin ihan huiman tyytyväinen.

Lautaset ovat juuri sopivasti suuremmat kun kippokauppani pikkulautaset ja pienemmät kuin ruokalautaset. Tällaiselle välikoolle on keittiössämme ollut suuri tarve, kun tykkäämme että ruoan määrän pitää olla lautasen kanssa yhteensopiva ja toisin päin.

Myös tarjoiluvati on osoittautunut oivalliseksi. Tuosta tarjoilee sujuvasti niin salaatit kuin muutkin emmeet, jotka nätisti haluaa esille pistää. Tänään oli tarjolla tällainen perinteinen kesäsalaatti maustettuna tillillä, etikalla, öljyllä, suolalla ja pippurilla. Näillä lämpimillä keleillä sopii mielestäni ihan minkä tahansa ruoan kylkeen tuo.

Made some new dinnerware to my kitchen, with a design different from the ones I sell in my shop just so nobody can't come over and buy them from me when my stock is sold out (happened too many times). So these aren't for sale, I've made them just for myself. Special order from me. :-)

Amppelista lampunvarjoksi

Minulla oli pyörinyt asuntovaunun nurkissa tämä varsin viehkeä vanha amppeli, mutta sitä juuri oikeaa paikkaa ei sille tuntunut mitenkään päin löytyvän. Kokeiltu on jo kahden kesän ajan ja ei vaan löydy. Sinne sen kuitenkin jollain lailla halusin ja siellä sitten tiellä pyörimässä pidin, kunnes...

Tuli päivä kun sen tajusin; siitähän tulee oiva lampunvarjostin! Olin jo miettinyt uutta valaisinta tilaa piristämään kun tajusin, että se on tuijottanut minua tässä jo kaksi kesää. Ei ottanut sitten kauaakaan kun amppeli muuntui varjostimeksi ja uusi kattolamppu pikkuvaunuun oli valmis.

Sinne istahti kuin hansikas ja on nyt paljon miellyttävämpi käyttää kun edeltäjänsä peltivalaisin, johon tuli aina silloin tällöin se otsa kolautettua. Tämä ei paina juuri yhtikäs mitään ja luulen ettei sitä tarvitse tuosta edes ajon ajaksi irrottaa. 

Erittäin täydellinen oivallus, etten sanoisi. Nyt on uusi melko boheemi kattovalaisin ja se amppeli edelleen vaunussa, omalla uudella tavallaan.

I had this little rattan pot holder in my caravan, trying to find it's place. I wanted to keep it there even though it almost always was just in the way. As I was planning a new lamp over the table it suddenly hit me; this pot holder will make a perfect lamp shade! And as you can see, it really did.

Pötkö Pötkönen

Nyt kun on rompetori onnistuneesti takana, ja pari päivää huilittu huikean tapahtuman jälkeen, voi taas alkaa keskittyä olennaiseen, eli uusien kirppislöytöjen tekemiseen. Ihan vielä en kuitenkaan ole kirppiksille ehtinyt, mutta tässä yksi löytö parin viikon takaa; kerrassaan veikeä vanha koripötkylä.

Se on nyt ollut väliaikaisesti keittiön nurkassa odottamassa pääsyä työhuoneen nurkkaan, koska työhuoneeseen tämä mielestäni ehdottomasti kuuluu. Noin pitkään pötkylään saan hyvin säilöön ja piiloon isot paperirullat, jotka muutoin on vähän vaikea saada pysymään missään pystyssä. Työhuoneessa on nyt vain niin hirviä kaaos ja sen siivousinspistä odotellessa olen pitänyt pötkölöistä tässä keittiössä, missä voin sitä paremmin juuri nyt ihailla.

Jännä olisi kyllä tietää mihin tarkoitukseen tämmöinen alunperin on tehty. Itselle tulee ensinnä mieleen, että kalastusvavoille tai joillekin muille pitkille asioille. Jos sinulla on tietoa tai hyvä arvaus tämän käyttötarkoituksesta, niin pistä viestiä kommenttilootaan. Kiinnostelee.

A recent fleamarket find; funny old long wicker basket. I keep this in the kitchen now, but as soon as I clean out the clutter in my work room this will go there to store all my long paper rolls. 

I've been wondering what this originally was for, but have no idea other than for fishing rods so far. If you happen to know, let me know by leaving a comment below.

Valmiina rompetorille!

Nyt on myyntipaikka järkätty aseman nurkkaan ja kaikki on valmiina huomiselle rompetorille kun ovet aukeaa klo 10 Parolan asemalla. Melkoinen kasa siellä nyt tavaraa onkin minulla myynnissä, etten sanoisi. Siellä on iloisen isossa läjässä kaikki mitä olen täällä aiemmissa postauksissani esitellyt sekä ehkä pari muutakin juttua.

Myös kipot ja kupot ja kylttikauppa ovat paikalla hyvin edustettuina, että hankkimaan voi tulla myös näitä, ovat oivallisia kesäviemisiä kyläpaikkoihin (vink, vink). Ja minullehan kepaa maksuksi käteisen lisäksi maksukortti myös.

Itseänihän eniten nyt kuumottaa ne kaikki muut ihanat myyjät romppeineen ja jännitänkin nyt melkein eniten sitä ehdinkö missään välissä käydä itse kiertelemässä alueen läpi ostohousut jalassa. Kuulemani ja osin näkemäni mukaan paikalle tulevilla myyjillä on  tulossa aivan älyttömän ihanaa aarretta myyntiin! Voipi olla, ettei ensi yönä ihan hirveästi nukuta kun tätä mietin. :D

Nähdään siis huomenna kaikki kynnelle kykenevät Parolan asemalla ja tervetuloa rompetorille näin minunkin puolestani!

Tomrrow is the big day at Parolan asema when the huge yard sale opens at 10. I already took all my stuff there to be ready in time. Be there, if ur in the hoods!

Rompetta rompetorille osa II

Nyt on rymsteerattu nurkkia, käyty lisää tavaraa läpi ja laitettu sivuun ne, jotka tulevat myyntiin ensi viikonloppuna Parolan aseman rompetorille. Paljon löytyi taas aarretta jakoon. Ison läjän roipetta olenkin sinne jo valmiiksi vienyt ja tästä lähtee pian matkaan seuraava kasa.

Myyntifilosofiani on taas se sama kun aina ennenkin, eli tarkoitus on laittaa aarteet kiertoon, eikä riipiä kiskurihintoja. Ja ne myydään kaikista halvimmalla, mistä eniten eroon haluan päästä. Mielestäni on ihan oikeus ja kohtuus että tarjoan löytöhintoja muillekin, kun onni on potkinut minua kirppisasioissa niin monta kertaa. Hyvä kirppiskarma pysyy sillä, joka pistää sen kiertämään myös eteenpäin hyvänä, näin uskon ma.

Tapanani on myös ollut kaupankäynnin helpottamiseksi hinnoitella tuotteet valmiiksi. Näissä kuvissa muutama hintalappunen jo vilahtaakin. On ostajillekin mukavampaa, kun ei tarvitse joka romun kohdalla tiedustella erikseen mitä myyjä siitä oikein haluaa, vaan voi ihan rauhassa katsella ja tutkia itse. 

Joissain tavaroissa ne hintalaput ovat tosin takapuolella, jos niitä ei ilman jonkin oleellisen peittämistä etupuolelle saa, kuten näissä:  Ovaali ruosteinen kyltti 15€, lämpömittari 2€, muoviset numerokyltit euron kappale, Luomu-kyltti 6€, Milka-kyltti 10€, kysy/vastaa kortit 1€ ja vanha venäläinen kello uudella koneistolla 25€.

Että jos nyt alkoi tuntua siltä, että joku näistä tavaroista alkoi juuri sinua kiinnostaa, niin kipin kapin lauantaina 9.6. Parolan asemalle. Osoite on Asemantie 11 ja rompetori aukeaa kello 10. Koko piha on täynnä myyjiä ja asemahallissa lisää (minut löytää sieltä) sekä tietty se ihana kahvila. Aseman johtajatar on varannut omille myytävilleen koko makasiinin, että siellä piisaa aarteita sitten sielläkin. 

Tapahtuman Facebook sivulta löytyy maistiaisia myös muiden myytävistä.

Some more stuff I'm bringin next saturday the nineth of June to the huge yard sale Parolan aseman rompetori. 

If you want to buy some of these be there. The address is Asemantie 11, Parola, it's located at the old railway station and we open at 10.