Väsähtäneiden huonekasvien kesähoitola

Porstuasta on tullut tässä vuosien varrella  kesäparantola kaikista väsyneimmille huonekasvien ruippanoille, jotka sisällä olivat alkaneet näyttää jo melko ränsistyneitlä. Tässä on niille enemmän valoa oleskella olematta kuitenkaan liian paahteinen tai kuiva. Tänne paistelee aurinko tuollai tipluttain pitkin päivää eri kohdista, mikä on lienee just sopiva määrä näille, joista osa ei suoraa paistetta taida sietää laisinkaan.

Sisällä nämä oleskelevat kyllä ikkunoiden vierellä, mutta koskapa nyt on välistä ollut niin pilvistä ja hämärää on sielläkin näille vähän ollut liian pimeää,. Tässä porstuassa on lasipintoja kolmeen eri ilmansuuntaan, joten valon määrä on siis kolminkertainen sisätiloihin verrattuna ja sen on kyllä näiden piristyneissä olemuksissa jo huomannut.

Pimeyden lisäksi suurin ongelma huonekasveillani on niiden hoitajan liian harvoista ja epämääräisistä kasteluväleistä, mutta onnekkaasti jotkut ovat siitä iha tykänneet, niin kun tämä mikälie mehikasvi, jonka joskus ostin ikeasta ihan pikkuisena asuntovaunuani somistamaan. Nyt sekin on jo sen kokoinen, että pitää uusi ruukku kohta laittaa, muttei ehkä ihan vielä, jotten sitten liian märäksi kastele, kun sitäkin olen välistä ruukannut tehdä

Muutoin tuolla on tuollaisia epämääräisiä rääpäleitä, kuten tämä papinkaura, jonka olen jo monta kertaa luullut olevan hengiltä, mutta niinpä vaan sekin alkoi kevättalvella työntää uutta kaveria kylkeensä.

Vehka, kilpipiilea sekä tuo huiteleva hurjake tason vasemmassa reunassa ovat kaikki muka hirmuisen helppohoitoisia, mutta olen kyllä saanut nekin kaikki aivan kamalan näköisiksi pitkien talvien aikana. Onnekseni kasvattavat samaa tahtia uutta, kun vanhaa kuivahtaa pois, niin ovat saaneet elää löllötellä hoteissani, enkä ole niitä pois vielä antanut, koska niin tuppaan tehdä aina kun joku kasvi alkaa liikaa näyttää toivonsa menettäneeltä.

Ja luulen, että kesän lopussa, kun nämä sisälle tästä siirrän ovat taas sen verran nätistyneet, että pärjäävät tulevan talven varsinkin jos nyt vihdoin tänä vuonna päätyisin sanoista tekoihin laittaisin niille ne kasvilamput myös alakertaan.

I put my most desperate houseplants in the porch for the summer to get more light and it has really made wonders to most of them.

Heinäkuinen katsaus takapihan kukkapenkkeihin

Takapihalla on kasvusto röyhähtänyt melkoisen runsaaksi ihan melkein huomaamattani. Tosin voi johtua siitä, että aika pitkiä sadejaksoja on tässä ollut ja vähän vähemmän olen tuolla käynyt sen johdosta pyöriskelemässä. Osa kukkaloistostakin mennyt minulta sen vuoksi ohi, kun niin nopeasti ovat sen tehneet, mutta onnekkaasti pörriäisiä surraa tuolla niin paljon, että tiedän niiden ainakin päässeen niistä nautiskelemaan.

Ja kun en ole täällä paljoa oleskellut näkyy se tuossa rikkaruohojen määrässä, jota onkin puskenut tuolta soran seasta aivan kiitettävästi taas. Pitää mennä sinne joku päivä pitämään inventaario siitä, että mitkä ovat niitä oikeita rikkaruohoja ja mitkä siementyneitä kukkasia, niitäkin kun tuppaa tuonne aika runsaasti aina ilmestymään. Pitää vain kunnolla pukea päälle, kun nuo nokkosetkin on tuolla aika isoiksi jo päässeet, mutta kukkikoot nyt siellä vielä, koska kukkahan se sekin on.

Sateet tuppasivat välistä olemaan niin rankkoja, että tuolla on aika monesta kohti penkkien kasvusto laonnut maahan, mutta osan sain nostettua kukkatukien kanssa hienosti ylös vielä. Tässä kulkuväylän kohdalla tuet loppuivat kesken niin jätin silleensä nuo heinät, kun ihan nättejä ne on noinkin, pitää vain vähän varoen tuosta kuleksia nyt.

Ihan hirveästi ei tuolla vielä tai enää värejä näy muita kun vaaleanpunaista ja valkoista, vaikka muistaakseni siellä piti olla paljon muitakin sävyjä, mutta just nyt kukkii runsaimmin vain nuo kaksi. Voi tosin johtua myös siitä, että aika paljon juurikin noita sävyjä olen sinne tänä vuonna istutellut ja männävuotiset voi taas olla entisiä. Ainakin punaiset tähtiputket ovat kaikki kadonneet tuolta (tai sitten ovat salaa muuttuneet valkoisiksi nekin).

Mutta onneksi siellä nyt pari jämää jostain lilasta vielä kiinni roikkuu ja verbena tietenkin hyvässä voinnissa tuossa lämpimän seinän vierellä. Nuppuja näkyy siellä täällä ja pistän toivoni isoihin salkoruusuihin, että olisivat sitten vähän näyttävämmän värisiä, kun vain pelkkää valkoista (mutta vähän epäilen). Ja niin hyvin tuolla muualla kasvaa, että en aluksi edes tajunut, etteivät hajuherneeni itäneet tänä vuonna tuolla lainkaan. En kuitenkaan ala siitä syytellä huonoa puutarhanhoitoani, vaan sanon, että säiden syytä on ollut sekin. :-D

In the back yard there's mostly green and  a lot of weed but one can spot little flowers too. It's been so rainy that I haven't been there that much so I missed a few blooms, but luckily there's still more to come. 

DIY kuppiruusu savesta

Viime päivinä algoritmit ovat tarjoilleet minulle somessa niin paljon videoita kupin avulla helposti tehtävästä saviruususta niin pakkohan se oli tuollaisen aivopesun jälkeen kokeilla, että onko se niin helppoa, kun niissä videoissa väitetään ja täytyy sanoa, että olihan se. 

Koska itse en video-ohjeista niin perusta niin laitan tähän kuvalliset ohjeet tällaisen tekemiseen, kun tykkään tällaisista vähän hitaammista ohjeista muutenkin.

Materiaaliksi tarvitaan siis mitä tahansa savea, mitä tykkäät käyttää. Se voi olla uunissa poltettavaa keramiikkasavea tai ihan vaan marketin askartelusavea, ohje toimii molempiin yhtä lailla. Sitten sopiva kuppi ja tuollainen pyöreä piparimuotti, mutta sen voi hyvin korvata millä tahansa pyörylällä, millä savesta saa pyöreän palan leikattua. Lisäksi vähän elmukelmua kupin suojaamisen ja kaulin, raaputin sekä vettä tai savimönjää osien toisiinsa liittämiseen.

Ensinnä kaulitaan savesta noin 2,5-3mm paksu levy ja leikataan siitä 19 kappaletta noita pyörylöitä. Oma muottini tässä on halkaisijaltaan noin 5,5cm ja kupin suuaukko on 8cm. (Jos käytät reilusti isompaa tai pienempää muottia niin suhteuta kupin suuaukon halkaisija sen mukaan. Muutaman millin / puolen sentin heitto tuskin vaikuttaa lopputulokseen.)

Sitten kaikki pyörylät hipistellään ja litistellään kauttaaltaan sopivan litteiksi. (Kuvasta poiketen litistele ne myös tuosta keskeltä, kuvasin tämän ohjeen vähän harjoitusvaiheessa, enkä heti litistellyt ihan tarpeeksi.)

Sitten suojataan kupin suuaukko muovilla, ettei savi tartu kuppiin kiinni. Työnnä muovi syvälle kupin sisälle asti niin, että reunoja jää reilusti esille.

Ensiksi otetaan kuusi terälehteä ja aloitetaan niiden asettelu kupin reunoille keskeltään taittaen näin, että yksi pyörylä menee aina vähän edellisen päälle. Sitä edellistä terälehteä voi hiukan rapsuttaa ja kosteuttaa tuosta reunasta mistä uusi terälehti siihen päälle kevyesti painamalla asettuu.

Kun kaikki kuusi ovat paikoillaan rapsutetaan ja kostutetaan niiden päälle ympyrä...

... ja asetellaan seuraavaksi siihen päälle varovasti keskeltä painaen, että tarttuvat alempaan kerrokseen viisi terälehtä näin, että ovat limittäin alempien kanssa niin, että terälehden keskiosan kohdalle tulee aina alempien terälehtien sauma. Siten siihen taas rapsutellaan ja kostutetaan ympyrä...

... ja asetellaan sihen neljä terälehteä samanlailla, taas keskiosat ja saumat vastakkain ja sitten rapsutellaan ja kostutellaan siihen taas pienempi ympyrä.

Sitten leikataan yksi terälehti puoliksi, asetellaan kaksi kokonaista alle vastakkain ja puolikkaat niiden päälle jotakuinkin noin niin kun kuvassa.

Ja sen jälkeen rapsutellaan ja kostutellaan siihen taas pienempi ympyrä ja liitetään  päälle se viimeinen terälehtipyörylä huolellisesti sipsuttaen, muttei liian kovsti painaen.

Lopuksi käännetään ruusu kämmenelle, irrotetaan kuppi ja muovi ja asetellaan terälehden paremmin, niin, että kupin raunan jättämä isompi rako katoaa näkyvistä sopivasti.

Ja voilà! Siitä tuli ruusu! 

Tässä omassani oli paikoin vähän turhan kuiva savi ja pari terälehteä halkeili reunoistaan, mutta mielestäni se antoi tuolle vaan enemmän aitoa fiilistä, joten annoin olla. Taittelin ruusun tosi auki, sillä tästä tulisi varmasti aika kiva pöytäkoriste vaikka kirjapinon päälle tai muuten vaan. Mietin myös, että sopisiko tämä keppikukaksi puutarhaan, mutta aika painava on tuo kukka, kun siinä on niin paljon savea että jätin nyt tällaiseksi vain. Tosi nätti se on ihan näinkin.

Have seen so many vidos of making a pottery rose with a cup that I just had to try it out myself too. Took photos of my project for you too if you, like me, don't like videos that much and prefer pictures of tha making instead.

Terassisohvan tummempi sävy

Saan täällä käyviltä vierailijoilta aina kehuja siitä, kuinka kiva tämä pikkuterassi on, kun se ei ole aivan täydessä paahteessa vaan siinä on mukava istuksia puolivarjossa, vaikka ulkona olisikin vähän lämpimämpää. Toinen mistä tykkäävät on tuo koko, näyttää pieneltä, mutta on just sopiva useammankin ihmisen ja pikkukoiran siellä aikaa viettää. Näistä samoista syistähän itsekin tuosta terassista kovasti pidämme.

Minun piti tässä esitellä myös tuon sohvan uusi vähän tummempi sävy, mutta tuo oman elämänsä pieni karvainen supermalli änkesi siihen framille, että otapas hänestä kuvia nyt sen sijaan. Koitin parhaan taitoni mukaan yhdistää tähän nyt molemmat.

Sekoittelin siis sen taannoisen ja onnistuneen väritestauksen jälkeen vieläkin tummemman sävyn ja sutaisin sohvan sillä, silläkin riskillä, että se ei tulisi käyttöä kestämään, mutta sepäs onkin kestänyt kuulkaa aivan mallikkaasti. Vaikka on satanut välistä kissoja ja koiria ja kosteutta piisannut niin, että sammalet kasvaa pihalaatoilla on tässä maali pysynyt aivan hyvänä. Se myös näyttää nyt tummempana paljon kivammalta ja erottuu enemmän tuosta seinästäkin, kun silloin aiemmin.

Pikkukoirakin hyväksyy, tosin hänelle pääasia on enemmän nuo pehmeät tyynyt ja paikka loikoilla auringonläikässä. (Toim. huom. toinen pikkukoira oli paksumman turkkinsa kanssa liian kuumissaan, eikä halunnut tulla ulos kuvattavaksi.)

People love our little deck cause it's not that sunny and it's nice to sit there even when there's really warm outside. Also I painted the sofa  a little more darker and now it looks better, when it doesn't "melt to the wall" anymore. 

Little dog just wanted to make my photoshoot of her. Such a supermodel!

Löytöjä matkojen varsilta

Heinäkuu on ollut mukavan suopea kirppislöytäjen osalta, niitä on löytynyt vähän sieltä sun täältä matkojen varsilta ja aika kivan kokonaisuuden tekevät kaikki yhdessä kuvattuina keittiön pöydällä.

Sopivan iso kori lähti matkaani kuudella eurolla (Kirpputori Kisälli Lahti), koskapa oli niin kauniin värinen. Tästä tulee oivallinen tuliais- tai lahjakori tai sitten saatan pitää tämän itse, kun on niin hieno, en ole ihan vielä päättänyt.

Pieni kahden euron lasiastia (Elegantik Klaukkala) oli tosi kiva löytö, sillä tätä mallia olen koittanut estiskellä tässä jo muutaman vuoden ajan, mutta aika laihoin tuloksin. Liekö syynä se, että niin moni muukin näitä metsästelee vai ovatko muuten vaan aika harvassa, mene tiedä, mutta tosi kiva, että nyt yksi tällainen pikkuinen minulla on. Tämmöiset söpöt minikipot ovat niin näppäriä, kun tarvitsee vaikka kirsikoita syödessään kiville nätin roskiksen tai muuten vaan jollekin pikkusyötävälle kauniin tarjoiluastian.

Neljän euron naulakkokoukut (Viirin kirppis Klaukkala) olivat ihan pakko ostaa, kun just tuollaisille on tullut tässä huushollissa jo monta hyvää paikkaa laittaa. Tykkään paljon roikoltella erilaisia asioita ja sellaisiin hommiin nämä vanhat kauniisti patinoituneet koukut ovat mitä täydellisimpiä. Tuon yhden erilaisen ajattelin ehkä laittaa siivouskomeroon juurikin tuota kahdentoista euron (Elegantik Klaukkala) uutta pölyhuiskaa varten.

Neljän euron lapio (Flamingon kirppis Nastola) oli käteen niin mukava ja siinä sitä hypistellessä tajusin, että tarvitsen sen ehdottomasti pihalle kompostorin kuivikelaatikkoon siellä nyt olevan vähän rimpulaisen tilalle. Tällä saa varmasti kouhaistua just tarpeeksi kerralla, eikä tarvitse useammin sitä kasaa rapsutella niin kun edeltäjällään, jonka voi laittaa sitten kevyempiin hommiin johonkin muualle.

My latest fleamarket finds on the kitchen table. 

Venykkeestä viehkeämmäksi

Olen joskus vuosia sitten neulonut tällaisen pitkän villatakin ja se on ollut käytössä lähinnä lisälämpöä tuovana kotitakkina kylmemmillä ilmoilla. Se on kuitenkin venynyt käytössä ihan muodottomaksi ja ihan liian pitkäksi, siitäkin huolimatta, että pari vuotta sitten purin sen alkutekijöihinsä ja neuloin alkuperäistä huomattavasti tiukemmaksi. Helmat olivat puolisääressä ja hihoja piti kääriä monta kierrosta, eikä taskuihin enää ylettänyt kumartamatta. Aika pahaksi oli päässyt siis.

Nyt kun ilmat olivat sateiset päätin ottaa sen jälleen kerran työn alle pienennettäväksi, mutta nyt vähän helpommalla tekniikalla, kun kokonaan taas purkamalla.

Purin siitä ensiksi ihan liian pitkiksi venähtäneet hihat irti ja sitten leikkasin tuosta helmasta ihan surutta ison palan kokonaan pois takin painoa vähentääkseni, jotta se sitten ei venyisi enää niin alas, kun ennen. Poimin silmukat talteen ja neuloin uuden resorin uuteen helmakorkeuteen.

Sitten neuloa luikautin uudet hihat puretuista langoista, mutta nyt tällaiset leveät puhvimalliset, kun piti päästä harjoittelemaan tällaisten tekoa yhtä tulevaa neuletakkiprojektia varten. Saattaa olla, että nämä pitää vielä jossain kohti kuitenkin lyhentää, sillä en tietenkään ottanut huomioon sitä kuinka painavat näistä tuli, ennen kun ne oli jo ommeltu paikoilleen takkiin...

Lopuksi siirsin vielä nuo melkein polviin asti valahtaneet taskut takaisin sopivammalle korkeudelle, niin että niihin kurottelematta nyt ylettää. Tuo lanka (en muista enää minkä nimistä se oli) on tuollainen sekoitelanka, joka tuntuu kevyeltä, mutta on itseasiassa aika raskas, jos sitä rullakaupalla on neuleessa. 

Ja siitähän tuli sitten aivan mainion näköinen ja pituinen takki! Sopivasti valmistui kun helteet tulossa, etten varmasti pääse tätä päällä pitämään vielä pitkiin aikoihin. :-D 

Mutta aivan hyvin se kaapissakin säilyy ja onpahan paremmin venymättä, kun jos koko ajan naulakossa esillä roikkuisi. Kovasti pelkään kuitenkin, että tämäkin lyhennys taas jossain kohti venähtää liian lötköksi, mutta nytpähän tiedän miten helposti sitä saa sitten taas lyhenneltyä, jos ja kun tarvis vaatii. Ja onhan tuossa nyt melkein kaksi rullallista vähemmän tuota lankaa, että jospa se ei nyt enää niin pahasti tuosta pitenisi ainakaan ihan heti.

P.S. Tuohon alkuperäiseen neuletakkiin en käyttänyt mitään valmista ohjetta, ihan vaan hatusta vetäisemällä olen tämän aikanaan neulonut.

I had knitted this cardigan years ago and it stretched out so bad I had knitted it over a couple years back and made it even smaller and it stretched out a second time. This time I simply cut it smaller and knitted new shorter sleeves and moved the pockets higher. I hope with less yarn in it now it won't stretch that much again.