Keskiviikon kimput

Paikallisessa marketissa oli niin hyvän näköisiä pikkukimppuja kaupan kolme kahden hinnalla, että pakkohan se oli tarttua tarjoukseen ja poimia kotiin pienet kukkeat piristykset, kun kerran ihan räntäsadettakin on sääennusteet tässä lupailleet (tosin itse olen niistäkin ihan innoissani!).

Valikoin kolme pientä nippua ihan sitä silmällä pitäen, että saan koristukset kolmeen eri tilaan täällä kotona. Makuuhuoneeseen valkkasin tällaiset herttaisen herkät vaaleanpunaiset kaunokaiset, joista nappasin varret ihan lyhyiksi niin, että ne sopi tuohon Kockensin mittapulloon saaden sen näyttämään aivan hienolta maljakolta.

Eteiseen valitsin takuuvarman kestosuisikkini harsokukan sillä se toimii varmasti ja aina ja ihan missä tilassa vaan, mutta varsinkin tässä. Se on ihana tuossa myös tuoksullaan, joka tässä viileässä eteisessä säilyy pitkään, kuten nuo kukatkin. Itse tekemäni keramiikkapullo oli niille mitä oivallisin maljakko just nyt. Tuli kivan eleetön astelma.

Keittiöön taas suloiset pikkuruusut ihanassa vaaleanlilassa värissä oli ihan nappivalinta sillä niistä tuli heti tänne niin ihanan keväinen fiilis. Niistäkin napsin varret melko lyhyiksi, jotta sain ne näyttämään runsaammilta tuossa melko isossa (myöskin itsetekemässäni) maljakossa. 

Nyt vaan toivotaan, että oikein pitkään kestää ilo näistä halpiskimpuista, mutta vaikka kestäisivätkin vain hetken tuli niistä silti niin kiva piristys tänne, että kyllä kannatti kaksitoista euroa törsäillä.

Got some little flower bouquets from the local supermarket. These were on sale take-three-pay-two and I'm sure they won't live that long here, but I got so much joy out of them today already that I really don't even mind.

Hyytävän helmikuun kirppislöytöjä

Ihan hirveän usein en tässä kuussa ole kirppiksille päässyt, mutta sen pari kertaa kun olen päässyt olen pieniä kivoja löytöjä sieltä tehnyt. Harmi vaan, että valikoimat ovat olleet ainakin tässä omassa pitäjässä vähän köyhänlaiset, kun on nuo pakkaset vissiin verottaneet ihmisten myynti-intoa myöskin, mutta ehkäpä se tarkoittaa vaan sitä, että kohta kun lauhtuu on kirppis-markkinatkin sitten ihan oivallisen runsaita.

Mutta onneksi löysin nämä neulotut villasormikkaat just kun niille oli isoin tarve. Ja hintaakin vain kolme ja puoli euroa Helmi kirpputorilla Järvenpäässä. Ihan oli pieni lottovoitto, kun kohdalleni nuo osui, sillä just oli sormet silloin ihan jäässä, kun nykyisissä hanskoissa on pari sormenpäätä kulunut jo puhki asti.

Nämä Tine K Homen puristelasiset tuikkukupit ostelin tällä viikolla Vintedistä kaksi euroa kappale. Kun viime jouluksi olisin tällaiset halunnut keittiööni enkä löytänyt niin ostelin nyt sitten valmiiksi ensi joulua varten. Se on hyvä varautua silloin, kun kohdalle osuu eikä etsiä vasta sitten kun sesonki on siihen liian kuuma.

Tämä hauska roikotettava kori löytyi Oliverin kirppikseltä Keravalta eurolla. Se oli osteltava heti itselle, eikä vähiten halvan hintansa vuoksi vaan ensi kesän kukka-amppeliksi porstuan naulakkoon, johon tämä kivan tukeva roikotin passaa todella oivallisesti. 

Ja lopuksi samalta kirppikseltä löytynyt pieni emalinen tassi, joka pääsee osaksi asuntovaununi tarpeistoa tällaisia siellä kun välistä tarvitsee. Tämä on just hyvän kokoinen, nätti ja näppärä ja kestää varmasti pienet kolinat ja kalinat mitä se joutuu sitten reissatessa vähän sietämään. Hintaa tällä oli kaksi ja puoli euroa, että ei paljoa keventynyt kukkaro kyllä tästäkään ostoksesta.

Varsin kivoja löytöjä nämä, mutta hirveä kuume päästä kunnolla kirppistelemään on kasvanut tässä alkuvuoden aikana jo semmoisiin mittasuhteisiin, että luulen viettäväni ensi viikolla kaiken liikenevän aikani kolutessani lähialueideni tarjonnat ja ehkäpä eksyn tutkailemaan tarjontaa myös jonnekin vähän etäämmällekin.

My latest fleamarket finds. It's been so cold that I've been fleamarketin only on two occasions and haven't found much, but what I have found are really good finds to me.

Vitriinin aarteet valossa

Tällai kerran vuodesta kevättalvella, kun aurinko paistaa matalalta ja heijastaa pohjoisen puolen ikkunasta tien toisella puolen olevan talon valkoisesta seinästä on tässä olkkarin nurkassa tarpeeksi valoisaa kuvata tätä vitriiniä ja sen sisältöä. On sitä valoa muinakin vuodenaikoina toki, mutta ylivoimaisesti eniten sitä on just nyt ja sen olen oppinut tässä vuosien varrella tässä nurkassa hyödyntämään, joten kurkitaanpas nyt mitä tuolla lasiovien takana oikein on.

No siellähän on kokoelmat kaikenmoista nättiä. On keräilyesineitä ja somistuksiin sopivia sekä eri vuodenaikoihin ja juhliin passaavia koristuksia. Seassa on sulassa sovussa myös muutama oman perheen aarre, kuten tuo kivinen takanhenki tuossa alemmassa kuvassa. Se oli lapsuuden kesämökillä takan reunuksella ja sieltä sitten kulkeutui jossain kohti minun kotiini, kun mökistä vuosituhannen vaihteessa luovuttiin.

Strutsin munan taas olen saanut muutama vuosia sitten synttärilahjaksi ja minusta se oli mitä parhain synttärilahja, mitä minulle voi antaa. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen.

Toisen vitriinin perhekalleuksiin kuuluu isäni kultainen kahvikuppi ja kamera. Muut aarteet ovat kulkeutuneet tuonne vuosien varrella pääosin kirppiksiltä ja seassa on muutama omatekoinen ihanuus myöskin, kuten tuo iso simpukkavati takaseinää vasten ja pääkallo, jonka tein joskus nuorena tyttönä akvaarioni koristeeksi.

Tässä vitriinissä on vähän tuollainen kasvi- ja eläinkuntateema ja sisältä löytyy kokoelmat sekä oikeita että itse tehtyjä simpukoita, koralleja sekä kiviä, kuivattuja kukkia ja muoviin valettuja ötököitä. Kansakoulun kasvimalleista kaksi laitimmaista ovat omia kirppislöytöjäni ja keskimmäinen on täällä vain säilössä, kun sen oikealla omistajalla ei sille sopivaa paikkaa just nyt ollut.

Hirmuisen kiva on tämä vitriini tällaisina päivinä, kun se kylpee valossa ja voin käydä itsekin kurkkimassa, että mitäs kaikkia ihanuuksia sitä omistankaan, aina kun ei ole ihan tarkassa muistissa, että mitä tuolla lasiovien takana olikaan, ne kun tuppaavat välistä vähän elämään nuo kokoelmat myöskin.

Ja ihana on toki myös tämä "myrkkykaappi" jossa näitä aarteita säilytellään. Oikea aarre sekin.

Inside my glass cabinet in the living room. It's so bright outside finally to take pics of this beauty.

Pönttöuunin päälliset

Täällä on joitain sellaisia kohtia sisustuksessa, jotka eivät juuri muutu, koska miksi koskea johonkin, joka mielestäni on jo täydellisen hienosti. Yksi sellainen kohta on tämä pönttöuunin päällys, johon on kerääntynyt tuollainen kokoelma kaikenlaista, joista osa on ollut siinä jo vuosikausia ja vähän niin kuin muistoina edellisistä sisustusvillityksistäni.

Isoin niistä on tuo hieno peltinen ja ruosteinen A-kirjain tuossa takana. Tuollaiset vanhat mainoskirjaimet olivat suurta huutoa sisustuksissa joskus viisitoista vuotta sitten ja niitä oli täälläkin useampia erilaisia siellä sun täällä, kunnes kyllästyin ja hankkiuduin niistä eroon. Tuo yksi on jäänyt, koska se sopii tuonne pönttiksen päälle niin kivasti ja koska pitäähän se nyt yksi olla muistona niistä ajoista. Samaan kastiin sen kanssa menee tuo apteekkipullo, joka on myös jäänyt tönöttämään tuonne hauskan etikettinsä vuoksi, kun siinä lukee "Jästpulver" jonka joku keksi tarkoittavan jästipulveria hiivan sijaan.

Sitten tuolta löytyy kokoelma messinkisiä kynttilänjalkoja, purkillinen vanhoja mittoja ja neulepuikkoja sekä vanhoja kaulimia ja pölyhuiskia. Vanha emalikyltti on myös löytänyt paikkansa täältä sekä alunperin joulukoristeiksi tekemäni simpukkatähdet. Seassa on myös hyvin pieni mattopiiska ja tuossa tason reunan takana piilossa puisia pyykkipoikia ja magneetilla olevia kynttilänpidikkeitä ihan vaan, koska sieltä ne aina tarvittaessa helpoiten olen löytänyt.

Ja mielestäni tuo kokonaisuus toimii tuolla päällä vaan niin kivasti, etten ole sitä lähtenyt suotta muuttelemaan. Se on ehkä vähän juhlavan näköinen nyt kun tuo messinkinen kukkarinkulaksin tuossa joulun jäljiltä vielä roikkuu, mutta  onneksi tuo ympäröivä "maisemointi" lukemattomine henkareineen ynnä muineen vähän tasapainottaa sitä niin, ettei nyt ihan joululta enää mielestäni näytä.

P.S. Nyt kun on näitä kylmiä pidellyt niin olen säilyttänyt noita päällysvaatteitani tuossa pönttiksen likellä ihan vaan siksi, kun ne on kivampi pukea päälle vähän lämpimämpinä, kun eteisen naulakosta alle huoneenlämpöisinä.

The stuff I have on top of this tin oven has been the same for most parts for many years now. There's some relics of my past decoration loves and some candleholders and all kinds of thing I need but don't have a better place to keep. I think it all looks so good there like that and why change something I like.

Vielä yksi lintuhäkki

Kun pakkanen hellitti hetkeksi alkoi taas kummasti sisustusjutut kiinnostella mieltä, vaikka nyt kylmenikin uudestaan. Muutaman päivän helpotus jatkuvaan kärvistelyyn oli kuitenkin just tarpeeksi virkistämään päätä ja usko siihen, että pian nämä ovat taakse jäänyttä elämää helpottaa kummasti sietämään vielä muutaman päivän tätä lisää. Niinpä tänään kuvasin vihdoin tämän viime joulun alla itselle lahjaksi ostamani hienon lintuhäkin samalla kun stailasin olkkarin klapitelineen päälle uuden asetelman.

Olin nähnyt tämän monta kertaa käydessäni Keravalla Oliverin kirppiksellä, mutten kuitenkaan raaskinut ostella, ennen kun sitten päätin, että koskapa joka kerta sitä ihailen siellä ja kotona siitä haaveilen, niin kerran se vaan kirpasee ja ostin pois! Hintaa oli 79 euron verran, mutta mielestäni se oli ihan ookoo siihen nähden kuinka hieno tuo on ja kuinka ihanan mielenrauhan sen hankkiminen tänne teki. Tälle on monta paikkaa ja käyttöä täällä enkä voi edes kuvitella, että joskus kyllästyisin tätä tuijottelemaan, niin hieno se on.

Pistin sen kaveriksi tuonne vähän pellavia ja tekemäni unikkomaljakon ja sitten siellä on nuo takanpoltoissa tarvitut eli sytytyspalapurkki, pitkä sytkäri sekä tämän talven innovaationi; nahkaiset klapihanskat, jottei ihan koko ajan tarvitse olla tikkuja sormistaan kaivelemassa.

Jo silloin kun ostelin tämän oli kotona pakko heti täräyttää siihen tuo magneetilla oleva peltiperhonen ja samassa romanttisuuspuuskassa pistin sinne pienet kuparinväriset paristovalot sisälle. Pimeällä se näyttää nyt siltä, kun siellä olisi lauma tulikärpäsiä vankina, aivan mielettämän söpöä!

Tämä oli meillä joulun yli telkkarin vieressä valoineen, missä se meni ihan jouluisesta, vaikka kovasti kesään nuo perhoset ja tulikärpäset liittyykin. Nyt se pönöttää tuossa klapitelineen päällä, enkä malta odottaa kevättä ja kesää, kun saan sen tuonne porstuaani, missä se on varmasti sitten ihan mieletön somistus kaiken vihreyden keskellä.

Got this vintage bird cage as a Christmas gift for myself last year. As I got home put that metal butterfly on it and battery operated fairy lights in it and now it looks like it has captured fireflies inside. So magical!

Valoa kohti keittiössä

Keittiön ikkunoiden likellä talvea viettäneet viherkasvit alkavat vihdoin osoittaa merkkejä elpymisestä, kun auringonvalo tulvii ikkunoista ja niiden lehdet kääntyvät toiveikkaina sitä kohti. Suurin osa noista on siirrelty muualta talosta tuohon ja pidin siinä kasvilamppuakin pimeimmän ajan ylitse, mutta mikään ei piekse oikeaa päivänvaloa ja sen kyllä huomaa.

Vielä pari viikkoa sitten sai enimmäkseen poimia kellastuneita lehtiä ja lupailla noille, että kyllä se pian helpottaa taas ja nyt voin vihdoin pitää tuon lupaukseni. Olisipa se minullekin yhtä helppoa, että riittäisi tuo valo piristämään, mutta niin kauan kun nämä tiukat pakkaset jatkuu on peli kohdaltani valitettavasti menetetty. Että älkää siellä ihmetelkö miksi nyt niin harvakseltaan tänne postailen, kyllä se minunkin luovuus alkaa kukkia sitten taas, kunhan tästä kylmyyden ikeestä pääsen.

Onneksi se kylmyys ei näihin huonekasveihin vaikuta, nämä kun eivät niin muutaman asteen lämpötilaeroista välitä. Nyt alan nyppiä noita viimeisiä kellastuneita tuolta samalla kun ihailen niitä uusia pieniä lehtiä, mitä nuo puskee. Muutama noista on myös jonossa tänä vuonna mullanvaihtoon ja pääsevät isompiin ruukkuihin jahka käyn ne tuolta kasvihuoneesta ensin vaan heille valitsemassa. Hei hoi kevättä kohti!

Finally the sun shines to the kitchen and all my houseplants can start to recover from the darkness of the fall and midwinter. Me on the other hand need these arctic colds to get away before I can start healing from the complete paralysis it has caused to my imagination.

Simpukkakoristeet hyvään käyttöön

Tässä eräänä päivänä muistin yhtäkkiä nämä viime syksynä kirppistellyt hienot ja vanhat puiset simpukkakoristeet ja siltä istumalta syttyi idealamppu päässäni, että näitähän pitää kokeilla siihen makuuhuoneen uuteen pikkukaappiin vähän tyyliä tuomaan!

Ja koskapa niitä pystyi kokeilemaan ihan naulaamalla ne vaan pikkunauloilla kiinni oviin niin päätin jatkaa kokeilua myös maalaamalla ne samalla kaapin väriseksi, että näen kokonaisuuden valmiina, mutta totuuden nimissä olin kyllä ihan myyty niihin jo tuossa ekan kuvan vaiheessa. 

Ja nyt on kaapin ovissa kivat koristukset, eikä se enää näytä niin platkulta tuossa maalissaan, vaan kohentui ihan päteväksi pikkukaapiksi, joka istuu tuonne nyt tyyliltäänkin kivammin. Simpukat ovat varmuuden vuoksi ihan vain niillä nauloilla kiinni, jos joskus muutan mieleni niistä tuossa, mutta ainakin nyt tuntuu, etten kyllä ikinä niitä pois noista ovista ota.

P.S. Päätin myös olla maalaamatta sitä valkoista pikkukaappia ja tasapainotin tuota värimaailmaa lisäämällä tämän kaapin luo vähän valkoista väriä ja se auttoi silmiäni tottumaan tilanteeseen paremmin. 

The other day I suddenly remembered that I had these two old seashell wood ornaments that I found from a fleamarket last fall and that I could use them to make this wardrobe a little more interesting. Worked like a charm!