Keittiön uudet yltäimet

Sain päähäni jo varmaan vuosi sitten, että keittiössä pitäisi olla omat kasaantaittuvat pikkutikkaat, joilla yltää ylempiin kaappeihin ja kaapinpäällisiin. Olin jotenkin ihan loppu noutamaan aina porrasjakkaran joko viereisestä työhuoneesta tai sitten olohuoneesta, joissa sellaiset jo olivat. Loppu siksi, että vaikka matka ei ollut pitkä oli niiden ronttaaminen aina jotenkin hirmu työlästä, varsinkin ajatuksen asteella. Omaa porrasjakkaraa ei tähän huoneeseen voinut edes harkita ostavansa, koska sille ei ollut minkäänlaista tilaa missään, ilman, että olisi tiellä ollut. Aloin siis metsästellä sopivia pikkutikkaita ja siinähän sitten kesti.

Onnistuin nimittäin aina sopivien osuessa kohdalle olemaan just sen verran myöhässä, että ne oli jo varattu tai myyty toiselle. Pari kertaa törmäsin myös tuotteisiin, jotka eivät olleet myynnissä myytävien joukossa esillä ollessaan kumminkin. Se, jos mikä on kyllä ärsyttävintä ikinä. 

Toki tikkaiden löytymistä hidasti myöskin se, etten halunnut budjetoida niihin ihan älyttömiä vaan toivoin sellaista sopivan edukasta löytöä ja mieluiten ihan tästä jostain lähialueilta tai missä reissuillani liikuskelen. 

Sitkeä etsiskely tuotti kuitenkin tulosta pari päivää sitten, kun vihdoin tärppäsi. Tosin siinäkin kävi tietysti ensin niin, että tikkaista oli jo sovittu kaupat toisen kanssa ja jouduin taas nielemään pettymykseni. Onnekseni kävi kutenkin niin, että se alkuperäinen ostaja teki myyjälle hiljaiset ohikkaat ja minulla kävi tuuri.

Yllätyin todella positiivisesti sen tuurini lisäksi myös siitä kuinka ihanan sirot ja tukevat tikkaat ovat käytössä, kuten myöskin tuosta väristä, joka melkein natsaa täydellisesti huoneen tapetteihin. Myyntikuvissa tikkaat näyttivät enemmän valkoharmailta, joka olisi myöskin ollut vallan jees, mutta tämä sävy on kyllä ehdottomasti paljon kivampi.

Ja näillähän yltää nyt sitten niin kivasti ettei tosikaan! Ovat aina näpsästi käsillä skafferin nurkalla kun tarvitsee eikä ole pitkä matka ronttailla ympäri kämppää. Tilaakaan eivät juuri vie taitettuna ollessaan ja jos vievätkin, niin saan ne skafferin sisälle siksi aikaa, jos syömävieraita tulee pöydän äärelle.

Ainoa mikä vähän häiritsee silmiäni ovat nuo vihreät ja lilat maalitahrat tikkaiden pinnoissa. Tykkään enemmän kyllä patinasta, mutta voi olla että nämä täytyy maalata uudelleen ihan vaan, että pääsen noista liian äitelistä roiskeista. Luulen myös, että uudella maalipinnalla näistä tulisi vieläkin ihanammat, jos se ylipäänsä on edes mahdollista sillä tykkään näistä aivan älyttömästi jo nyt.

Ja mistä nämä löytyivät ja mitä maksoivat? No Tori.fistä kympillä lähtivät. Että kannatti kyllä todellakin melkein se vuosi odotella.

Had been searching for a small foldable ladder to my kitchen and finally got lucky. It took me almost a full year to find these, but I wanted them to be as near perfect and cheap as can be and these surely are. Totally worth the wait and searching.

Helmiä ja sieniä

Muutama viikko sitten lähti polttoon taas kasa näitä käsinpyörittelemiäni savihelmiä ja ne näyttivät niin eteerisiltä lepäillessään kuplamuovin päällä matkustuslaatikossaan, että otin ihan kuvan muistoksi. Ovat siinä vielä polttamatonta, mutta kuivaa savea joista ei värit suurimmasta osasta paljoa erotu.

Ja sitten kun niitä oli polteltu ja osaa lasiteltu alkoi näyttää jo varsin kivalta tuo sortimentti. Löysin niille vielä sopivasti paikallisesta Fidasta todella sopivan puulokerikon säilyttimeksi, josta niitä on hyvin miellyttävä valikoida eri yhdistelmiä miettiessään. 

Tein noiden helmien kavereiksi vähän pötkylöitä ja renkuloita ja kupuja jos jonkinmoisia ja...

 ...niistä yhdistelemällä syntyi sitten kaikenmoisia kilkattimia, kalkattimia, tuulikelloja ja koristeita, joissa narussa roikkuu helmien kera sieniä! Osa kilkkaa kauniisti ja osa kalkattaa vähän kumeammin, kun varresta heilauttaa ja pienilakkisimmat versiot eivät kilahda juuri laisinkaan, mutta yhtä kaikki hauskoja ääniä päästävät nämä.

Näitä oli niin hauska koota ja kasailla, miettiä mitä värejä yhdistelee ja mitä kuvioita laittaa. Jäin niin koukkuun tähän näpertelyyn, että unohtui vallan kaikki syömiset ja muut välttämättömyydet, kun halusi koko ajan vain tehdä edellisen perään toisen. Onneksi jossain kohti loppuivat sopivat palaset kesken ja oli pakko lopettaa, sai vähän kuvailtua näitä valmiimpiakin vielä päivänvalossa.

Ajattelin, että näistä tulisi hauskoja kesätuliaisia, pihakoristeita, pieniä ovikelloja oven pieleen ja ihan vaan sellaisia hyvää mieltä tuovia asioita, joita on kiva katsella ja ehkä kuunnellakin. Mutta ei näitä tarvitse pelkkinä ulkokäyttöön tarkoitettuina kesäkoristeina pitää, yhtä hyvin toimivat myös sisätiloissa ja ihan kaikkina vuodenaikoina myös.

Ja tie-ten-kin piti tehdä myös nämä pienet symppikset myrkkysieniversiot, ihan vaan, koska pitäähän sitä nyt sellaisiakin vaihtoehtoja valikoimissa olla. Nämä pikkuiset ovat noin suunnilleen 12cm korkeita tuosta ylimmästä solmusta jalan tyveen mitattuna.

Näitä voisin vallan hyvin myös postitella, että jos tällaisen halajaa eikä asioita tänne eteläiseen suomeen ole, niin eipä jää sen vuoksi saamatta sitten. Hintoja en ole vielä täysin lukkoon lyönyt, mutta siinä 15 ja 25  välillä ne liikkuu, koosta riippuen. (Pisimmät on noin 33-35cm ja lyhyemmät noin 12-16cm)

Sähköpostilla voi tiedustella tarkemmin, osoite nettiselainversion vasemmassa sivupalkissa. 

Finally got all my bits and bobs out of the kiln and got to start making these cute mushroom themed windchimes, doorbells or ornaments, depending on how you want to see and use them. Got so addicted assembling them forgot everything else, so much fun!

Pääsiäisen koristetulkinta

En perusta perinteisistä pääsiäiskoristeista syystä, etten oikein pidä yleensä pääsiäisenä käytetyistä kirkkaista väreistä, niistä varsinkaan keltaisesta. Oman kodin väriharmoniaan eivät sovi kovin räikeät värit muutenkaan. Olenkin ruukannut keksiä jotain hillitympiä pääsiäiskoristuksia tilalle ja tänä vuonna aloitin tällaisella yhdistelmällä. Jos oikein osaa tulkita niin tuossahan on selkeästi munan muotoa maljakossa ja pienellä keramiikkaveistoksella on pupun pää. 

Maljakossa olevat harsokukat taas sopivat mielestäni niin kivasti just nyt ulkona olevaan säähän, kun lunta taas hiljakseen satelee. Muistuttaa vuodenaikaa oikein oivallisesti siis nämäkin tavallaan.

Pupunainen on koulutyöni jostain vuosituhannen vaihteesta. Plastisen sommittelun tunnilla tehtiin nopeita veistoksia elävästä mallista ja minulla loppui aika kesken pään kohdalle tultaessa, kun malli otti ja lähti jo kotiinsa. En kuitenkaan halunnut jättää työtä päättömäksi, joten muovailin äkkiä siihen jotakin ja siinä muovaillessa alkoi muoto muistuttaa niin paljon jänistä, että tein siihen sitten nopean pupun pään.

Tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että poltatin työn valmiiksi patsaaksi ja se on koristanut kotejani siitä lähtien erilaisissa asetelmissa. Nyt otin sen tuolta vitriinikaapista esille tähän olohuoneen pöydälle, jossa se saa munan muotoisen maljakon ja harsokukkien kanssa toimittaa pääsiäiskoristeen virkaa, kunnes se taas vaihtaa paikkaansa ja siirtyy jonnekin muualle muunlaisiin koristehommiin.

I'm not the biggest fan on traditional bright and colorful easter decorations, so I tend to make something a lot more subtle, but still suitable for the holidays. Here you can see an egg shape on the vase and the statue has bunny's head, so to me this portrays very much easter to me now.

Rottinkia ja kesäjuttuja

Piipahdus ystävän kanssa Hämeenlinnan kirppiksillä tuotti taas mukavan ja nyt myös aika kesä-henkisen saaliin kotiinviemisiksi. Ja taas ostin yhden rottinkikorin, vaikka piti jo rajoitella niiden ostamista, mutta tämä oli niin kauniin mallinen ja värinen, että korvaa selläisen vähemmän kauniin kotoani heittämällä.

Tuon ison rottinkisen kukkatelineen ostin ihan Katjan kotoa, sillä olin ollut mukana, kun hän sen löysi ja kadehtinut sitä siitä asti ja nyt hän sen onnekkaasti heltyi minulle myymään. Ajatus oli ensin, että yöpöydäksi sängyn vierelle, mutta luulenpa sittenkin, että pidän ihan kukkatelineenä sen, sillä siinä puuhassa se on kyllä kaikista nätein. Sitä pitää ensin vaan vähän entrata sillä siinä on joskus ollut tulipalo ylätasollaan ja alatason on joku päällystänyt inhanvärisellä tapetinpalalla, mutta yhtä kaikki niin on nätti teline mielestäni, ettei tosikaan.

Käytiin taas perinteisesti heti ensimmäiseksi lempparissamme Suomen kasarmin aarteissa, josta löytyikin vaikka ja mitä kivuuksia, kuten nämä ylempien kuvien aarteet lukuunottamatta tuota isompaa lasipurkkia, jonka löysin Kantolan Kellarista.  On kukkaruukkua, rikkalapiota, seinäkoukkua ja messinkiä kasvihuoneen ja porstuan kesäsomistuksiin sekä koeputken pidikettä ja lasipurkkia työhuoneen tarpeiksi, joista on vähän pulaakin jo ollut.

Ja sitten vielä lopuksi autoon unohtuneet pari löytöä, joiden olemassaolon olin tyystin kadottanut päästäni ennen kun näitä kuvia katsellessa alkoi muistua mieleen, että jotain oli kyllä vielä... Ruosteinen kynttilänjalka on ihan ehdottoman kiva kasvihuoneen hyllyn koristeeksi ja tuo puristelasikippo houkutti söpöydellään, että siihenhän voi kesällä vaikka metsämansikoita käydä poimimassa. Kynttilänjalka ja ekan kuvan kori löytyivät Loitsu-kirppikseltä ja pieni söpö lasikulho Portobellosta.

My recent fleamarket finds from Hämeenlinna. 

Jospa vielä neuletakki

Niinhän siinä kävi, että oli aloitettava vielä yksi kuvioneule ennen kevättä. Tuli nimittäin niin ihanat niistä tunikoista, että alkoi ihan harmittaa, ettei niitä voi juurikaan kesällä pitää, kun keksin, että voisin tehdä samalla tyylillä myös neuletakin. Eikä siinä sitten mennyt montaa päivää kun sellainen olikin jo puikoilla ja viime aikain vaihtelevalla neulomisinnolla se alkaa pian olla valmistumassa.

Taskut ovat vielä työn alla ja hihat irti, mutta muuten on isoimmat kappaleet jo neulottu valmiiksi eikä jäljellä ole enää paljoa kilkuteltavaa. Löysin onnekkaasti napitkin omista varastoista, kun kierrätykseen menossa olevassa risahtaneeessa neuletakissa oli just sopivat. Lankana on taas Novitan Isoveli ja nyt värinä 065 Karhu, jotka olin ostellut varastoon jo ajat sitten.

Huppua aloin neulomaan etukappaleiden osalta suoraan niistä jatkaen ajatuksella, että tämä ei voi mennä pieleen. koitin nimittäin etsiä netistä ohjetta miten tämä tämmöinen oikeasti pitäisi tehdä, mutta kun en taaskaan sopivaa löytänyt niin piti heittää hatusta. Toistaiseksi näyttä siltä, että tuosta voi tulla aivan hyvä.

Enkä sitten tietenkään kirjoitellut tästä mitään ohjetta sen kummemmin ylös itselleni, täytyy ehkä tehdä samanlai kun noiden edellistenkin kanssa, että tekee toisen missä sitten keskittyy sen ohjeen kirjoittelemiseen myös. Mutta tehdäänpäs nyt ensin tämä valmiiksi ja katsotaan sitten, että tuliko hyvä ja mietitään sitten vasta sitä toista.

So I just had to make a cardigan too with the same pattern as the tunics I made earlier. It's almost finsihed and I can't wait to get this to use.

Varaslähtö kevääseen

Otin pienen varaslähdön kevääseen kun hankin jo hyvissä ajoin reilu viikko sitten vähän narsissia ja helmililjaa kotia koristamaan. Samalla reissulla löysin kirppikseltä hauskan pienen korin johon astelma sattui kuin nakutettu. Eteisen pöydällä on niille ollut sopivan vilakkaa, mutta valoisaa ja olen saanut nautiskella tuosta keväisesta hehkeydestä tuossa vaikka ulkona on pakkanen vielä paukutellut ennätyksiään.

Pistin koriin sisälle muovipussin suojaaman sitä mullalta ja kosteudelta, niin ei mene tämä heti huonoksi kukkaruukkuna toimiessaan tässä.  Ostelin korin sillä mielellä, että siitä tulee oiva käyttökori ja siitä täytyy pitää hyvää huolta, mutta pakkohan se oli tähän lainaksi ottaa, kun niin nätisti sopivat kevätkukkaset juuri siihen. Ei parempaa olisi voinut ollakaan.

Tässä eteisen viileässä myös perunanarsissit ovat tuoksuneet aivan huumaavan hyvin, aamuisin on aina oikein tuoksupilvi vastassa niiden läheltä kun kulkee. Toivottavasti kestävät vielä pitkään hyvinä tässä, vaikka ilmat kai vihdoin vähän lämpiävätkin jo ja tämä tila sen myötä. Onneksi on kuitenkin se porstua, minne nämä voi sitten sujauttaa jos liian lämpimäksi äityy tässä.

Even though it's been very cold and snowy outside I just had to start the spring season with some daffodils and grape hyacinths. I put them in a basket I recently found from fleamarket and in this a little cooler space they've been thriving in it.

Lakanamekko

Tässä tulee vähän osviittaa antavat ohjeet siitä kuinka tällaisen lakanamekon oikein tein. Heitin kaavan siis lähes hatusta muistellen vaan miten tällainen suunnilleen tehtiinkään ja siitä tuli jotakuinkin tämän näköinen:

Pituutta koko kaavalla on noin metrin verran ja hihan leveys oli noin 28cm ja pituus 49cm ja helman karvan vaille 90vm, kai-kai suunnilleen 70cm ja tuo vino osa noin 31cm. Katkoviivat markkeeraavat kankaan taitetta ja kaikkia osia tuli siis kaksi kappaletta. En tehnyt erikseen etu- ja takakappaletta vaan vedin molemmat tällä samalla kaavalla. (Tämä kaava olis ehkä about L).

Tällainen on ihan helppo soveltaa itselle omien mittojen mukaan käyttämällä jotain valmista vaatetta, paitaa, tunikaa tai mekkoa mittojen apuna. Tuo kainalosta olkaan sauman oma pituuskin selviää parhaiten sillä. Taskutkin voi tehdä ihan millaiset itse haluaa tai olla tekemättä ollenkaan jos siltä tuntuu.

Piirtelin kaavat pakkauspaperille ja sitten vaan leikkelin osaset lakanasta ja katsoin vaan, että kuviot on samoinpäin, mutta muuten en yrittänytkään saada kuvioita kohdilleen saumoihin.

Sitten ompelin nuo hihat kiinni noihin mekkokappaleisiin (tässä vaiheessa vielä pelkällä oikealla, kun halusin varmistua ensin siitä, että tuo kaava toimii ja on helpompi purkaa, kun ei ole liikaa ompeleita).

Sen jälkeen silittelin taskuihin päärmeet ja ompelin ne kiinni etupuolelle, kun sivusaumat olivat vielä auki.

Ja sitten vaan pitkät sivusaumat kiinni (ja tässä vaiheessa kun olin sovittanut pistin huolitellen saumat siksakilla myös).

Kaula-aukkoa varten leikkasin lakanasta vielä hienot muotokaistaleet, jotka ompelin kiinni ja taittelin siihen kuminauhaa varten kujan jonka ompelin niin, että jätin siihen huomaamattomaan kohtaan pienen aukon nauhan pujottamista varten. (En tehnyt sille erikseen kaavaa, koska se on helpoin minusta melkein tehdä vasta kun on ommellut osat yhteen ja näkee muodon mitä tarvitsee.)

Ja sitten pujottelin siihen tuollaisen varsin leveän, mutta tosi löysän ja pehmeän kuminauhan. Olisin laittanut kapeampaa, mutta tässä oli tuntuma just kiva mekon käyttöä ajatellen, niin päädyin tähän leveämpään.

Taitoin ja ompelin hihansuihin nauhakujan vähän kauemmas reunasta, että siihen tuli tuollaiset hauskat pienet röyhelöt.

Ja sitten ei tarvinnutkaan kun kiristellä kuminauhat sopiviksi, ommella ne piiloon ja huolitella mekon helma ja se oli valmis! Sanoisin, että helppoa kuin heinänteko, sujuu ihan siinä missä muotolakanankin ompeleminen, kunhan kaavan saa vain itselle sopivaksi ensin. :)

Here's pictures of how I made this dress out of an old duvet cover.