Pitkästä aikaa puikoilla

En ole varmaan pariin vuoteen mitään neulonut, kun ei vain ole ollut semmoista fiilistä, että neulotuttaisi. Kerkesin jo vähän itsekin ihmetellä, että lopullisestiko se fiilis on kadonnut, kunnes yhtäkkiä se palasi takaisin, kun näin jossain instan syövereissä kuvan ihanasta kuvioneulepaidasta, joka iski saman tien lujasti neulehermooni ja aloitti polttavan himon kokeilla vastaavaa.

Etsiskelin paidan ohjeen ja se ei näyttänytkään yhtä kivalta, kun siinä kuvassa jonka alunperin näin ja kaiken lisäksi ohje on vain lasten kokoisena. Olis siellä toki versio aikuisten paitaankin, mutta se ei sykähdyttänyt enää senkään vertaa (en tykännyt mallista, reikäneuleesta, enkä kaula-aukosta), joten päätin kokeilla soveltaa ihan itse ja ilman ohjetta päämääränä sellainen oikein pitkä ja paksu makkarankuori-tunika näillä kuvioilla ja siitähän se lähti kuulkaas tulemaan sitten! 

Ajatuksena tämä oli tosi helppo, eikä toteutuskaan nyt ihan mahdotonta ole ollut, kun eihän se ole kun oikeaa ja nurjaa, jolla nämä kuviot syntyy, mutta tuo x:n mallinen pintakuvio osuus oli kyllä haasteellisinta  ikinä ymmärtää kerrasta oikein. Katselin youtubesta ohjeen jos toisenkin ja sähelsin tuon ekan raidan jollain ihmeellisellä tuurilla suunnilleen oikean näköäiseksi ja ylemmässä raidassa hoksasin, että kaikki on pielessä, mutta vasta hihaa tehdessäni ihan viimeistään älysin, missä se vika oli (tekijän ymmärryksessä silmukoiden määrästä kuviossa) ja sain sen just sellaiseksi kun pitikin. 

Muutenhan paidassa on vaan simppeliä 1 oikein 1 nurin resoria, 2 oikein 2 nurin raitaa, tuplahelmineuletta sekä väleissä kolme kerrosta nurjaa, että ei ole lainkaan hankalaa, kun vaan muistaa sen verran keskittyä, että suunnilleen osuu silmukat oikeisiin kohtiin.

Valmiina on vasta tuo vartalopötkö suunnilleen kainaloihin asti ja melkein kokonainen toinen hiha, mutta sellaista se on kun tällai lennosta neuloskelee ja pitää miettiä mittoja samalla kun tekee. Tässä välissä pitää tehdä molemmat hihat valmiiksi ensin, jotta tietää kuinka paljon tiloja ne tarvitsevat sitten tuossa ylhäällä, näin olen tämän ajatellut.

Kaula-aukot ja muutkin ovat vielä mietintämyssyn alla. Toisaalta tähän sopisi täydellisesti muhkea poolokaulus, mutta toisaalta inhoan kovasti villan kutitusta kaulallani lämpimässä (kylmässä se ei minulla jostain syystä kutita) joten mahdollisimman matala kaula-aukko tekisi tästä paljon monikäyttöisemmän. Tämäkin asia selvinnee lopullisesti sitten, kun kaula-aukon kohdalle puikkoineni kerkiän.

Eli valitettavasti ohjetta en siis teille tämmöiseen voi tehdä, varsinkin kun itselläkin vielä hakusessa tuo lopputulema, mutta sen voin sanoa, että soveltakaa jonkun muun helpon paidan ohjeesta tällainen, jos mieli alkoi tehdä, jokainen vähänkään paitoja neulonut kyllä varmasti osaa sen verran ohjeita tuunailla.

P.S. Tässä työssä lankana minulla on Novitan isoveli pellavan 061 sävyisenä ja nelosen pyöröpuikot, koska käsialani on ihan hirmuisen löysää.

Haven't had the urge to knit in almost two years until the other day it came back with a bang! And now I'm knitting this tunic for myself without any specific instructions, just looking at a picture of a child's knit that has the patterns on it I fell in love with.

Vihreiden siskojen kaupasta

Nykyään harvemmin tulee käytyä shoppailemassa oikeissa kaupoissa, kun kirppiksiltä voi löytää lähes kaiken tarvitsemansa mutta viikonlopulla piipahdin ystävän kanssa oikein mukavassa sellaisessa, nimittäin Sostrene grene:ssä. Se on hirmuisen kiva tanskalainen, pieni vähän tiimarimainen (paitsi ekompi) halpis sisustus- ja askartelukauppa ja sieltä lähti mukaani kaikenmoista tarpeellista ja nättiä, joista nämä kuvissa näkyvät otin heti käyttöön kotona. 

Meillä on jatkuvasti pyykkipoikia jääkaapissa pitämässä kiinni niitä kaikenmoisia muovipusseja, missä esim. juustoraastetta myydään, mutta enää ei tarvita niitä, kun tilalle löytyi paljon paremmat metalliset nipistimet. Nämä lienee alunperin toimistotarvikkeille tarkoitetut, mutta itse näin ne heti paljon toimivampina keittiössäni.

Pyöreä punottu pannunalunen pääsi koristamaan tiskipöytää, vaikka alunperin ajattelin sen olevan tosi söpö pienellä asuntovaunullani sitten kesällä. Tuosta sen saa kuitenkin napattua helposti mukaansa, sitten kun tarvis on, oli se tarvis sitten täällä kotona tai sitten kun on johonkin reissuun vaunuinensa lähdössä.

Suloisen maalaisromanttiset keittöpyyhkeet pääsivät vessaan, sillä tykkään enemmän ohuemmista käsipyyhkeistä siellä, koska ne kuivuvat niin paljon nopeammin, kun paksummat kollegansa. Kuosi ja väri sopivat just kivasti vessan vihertävään tunnelmaan ja pesun jäljiltä ryppyisinä näyttävät silmiiini noin aivan täydellisen ihanilta.

Pieniä puulusikoita ja -kauhoja tykkään pitää keittiön lasipurkeissa ottimina niissä oleville asioille. Puiset eivät suotta kolise purkin laitoja vasten ja niillä on kiva kauhoa pienempiä asioita just sopiva määrä, kuten nyt vaikka suolaa tai seesaminsiemeniä, joille nämä pikkulusikat ovat just passelit.

Oikein on siis oivallinen kauppa tuo vihreiden siskojen putiikki, että lämmin suositus sille minulta.

Went shopping to the store Sostrene Grene and these were my finds from that trip.

Ystävän tuunaama

Melkein unohdin kertoa, että tässä viimeisimmässä tammikuun 2023 Unelmien Talo & koti-lehdessä oli myös toinenkin minuun vahvasti liittyvä juttu, nimittäin tämä Parolan aseman Katjan tuunaama penkki, joka on siis sekä minun penkkini, että kuvattu myös minun makuuhuoneessani lehteä varten. Tätäkin tietoa piti pantata muutama kuukausi ennen kun juttu julkaistiin vaikka penkki on palvellut minua tuolla makuuhuoneessa jo valmistumisestaan asti.

Ostelin tuon penkin viime kesänä, mutten sitten saanut aikaiseksi sille mitään itse tehdä, kun keksin kysäistä olisiko Katjalla, joku idea, jonka haluaisi sille toteuttaa ja vaikka lehteen kuvata ja olihan hänellä. Tuo hauskasti antiikkisen ranskalaisromanttinen pinta sopi mainiosti minulle sekä tyylin, että värin puolesta ja sain vielä hankkia siihen ihan itse sopivan pellavakankaan ja jeesasin istuinpehmusteen tekemisessä, jotta lookista tuli aivan täydellinen makkariini.

Penkki on niin paljon kivampi, kun se tässä aiemmin ollut itse tekemäni, koska tämä erottuu tästä niin paljon paremmin edukseen. Vaalea väri sopii hämärään sängynpäätyyn täydellisesti ja penkki on hitusen pidempi, kun edeltäjänsä, joten se on käytössäkin tilavampi. 

On se vaan kiva, kun on tuollainen  ystävä kun Katja, joka ammatikseen tuunailee kaikenmoista ja tarvitsee välillä kalusteita, joille tehdä jotain kivaa uudistusta. Ja oli ihan huisin hauskaa, kun hän tuli tänne penkkiä kuvaamaan tuonne makkariini. Minusta on aina niin inspiroivaa katsella kun joku muu täällä stailaa ja häärää asiat mieleisekseen.

(P.S. se edellinen penkki muutti tästä toiseen makkariin, johon se sopi vielä paremmin.)

My friend pimped up this vintage bench for me and the making of it got published in the latest issue of Unelmien Talo & Koti magazine. 

Pikkuveskissä vihertää

Meillä on talviaikaan minipienessä kylppärissä valon puolesta aika kivat olosuhteet viherkasveille, joten sinne onkin niitä muutama taas muualta talosta pimeää pakoon eksynyt. Ikkunalla majailee siinä jo vuosia pelkkää hidasta pystykasvuaan tehnyt tyräkki, jonka seuraan on tullut keittiöstä pari itselle nimen puolesta tuntematonta viheriäistä. Tuosta tyräkistä en yhtään tykkää kun se kasvaa vain tuollaisena pötkönä, mutta siinäpä se on jo vuosikausia tönöttänyt niin tönöttäköön nyt sitten.

Ammeen yläpuolella asuva kultaimarre on saanut reippaan harvennuksen ja uuden isomman ruukun multineen ja sitten kun hirveällä vaivalla sain sen pujoteltua takaisin amppeliinsa ripustin sen tuonne tietenkin lehdet väärään suuntaan. Nyt toivonkin, että se itse kääntelisi ne tuolta valoon päin, ettei minun tarvitse uudestaan kavuta tuonne porrasjakkarani kanssa sitä kääntelemään.

Tämä on ehkä tähän kohtaan vähän turhan isoksi kasvava hörsylä ja täytyy katsoa josko se muuttaisi tuosta keväämmällä jonnekin muualle ja laittaisin tilalle jotain vähän sirokasvuisempaa, joka ei tuikkisi lehdenkärjillään hanankäyttäjää silmille niin paljoa.

Mutta on kivaa kun vessassa vihertää, tänne jos mihin erilaiset huonekasvit sopivat mitä mainoiten. Minusta täällä on vähän sellainen hauska 80-lukulainen kylpylätunnelma noiden säilytyskorien ja saniaisten kanssa enkä pistä yhtään pahitteeksi, jos tuo vehreys vielä tuosta vähän lisääntyisikin.

Ja siksipä sinne on ostettu jo ihan uusikin kasvi. Pesäraunioinen lähti mukaan kukkakaupasta ihan päähänpistosta, mutta se sopi niin kivasti tuohon ammeen reunalle, että siihen sai heti jäädä. Kasvaa tämäkin joskus sitten ihan liian suureksi tähän paikkaan, mutta tiedän sen muuttavan jossain vaiheessa jonkun kasveista paremmin ymmärtävän ystäväni luokse kumminkin, koska itse saan pidettyä hengissä täällä vain kaikista helpoimmat lajit, mutta nyt se saa vielä sulostuttaa meidän elämää täällä, ainakin niin kauan kun pysyy nättinä tuossa.

When there's a window in this little bathroom there can be plants as well. I love the feeling of  green here and am planning to get some more to make this space to a little green spa in the middle of this Finnish wintertime.

Loskapäivän löydöt

Piipahdin ystäväni Katjan kanssa pikaisella kirppistourneella Hämeenlinnassa ja voi pojat mitä löytöjä me tehtiinkään! Ja nämä kaikki vieläpä niin, ettei ihan kovin monella torilla ehditty käydäkään, mutta eipä myöskään tarvinnut, kun tätä läjää katselee. Olisi kyllä mennyt jo ihan överiksi, jos vielä olisi jotain tähän lisää tällä reissulla löytynyt, sen verran onnekkaaksi olomme tunnettiin näiden aarrelöytöjen jälkeen.

Kuvattiin taas kaikki meidän ostokset yhdessä läjässä ulkona, kun se on aina näyttänyt niin kivalta, kun me ihan tahattomasti ostellaan yhteensopivia asioita. Mutta sillai se menee kun molemmilla on suht samanmoinen maku kirppislöytöjen suhteen. 

Minun löytöjäni tästä läjästä on tuo iso sinkkiamme, jonka löysin suosikkikirppikseltäni Suomen kasarmin aarteista. Kuolasin sitä heti, kun ovesta sisälle pääsimme, sillä olen tuollaisesta kesäisin haaveillut puutarhassa hellepäivien vilvoittelupaikkana. En ole varma pitääkö tuo vettä, mutta ostin sen sillä riskillä, että jos se ei pidä, niin koitan keksiä sitten jonkun paikkaussysteemin, että pitää. Päällisin puolin se näyttää kyllä siltä, että voisi hyvin pitääkin.

Samasta paikasta löysin myös tuon kivan pienen messinkimorttelin ja hauskan harjan, jonka käyttötarkoituksesta alkoi meillä siellä vitsit lennellä suuntaan jos toiseenkin, mutta luulenpa, että se on sellainen, jolla vanhojen lämmityspattereiden välejä on voinut harjailla.

Lisäksi löysin hienomuotoiset vanhat henkarit Kirppis Hermannista sekä ihanan patinoituneen pullokorin Aarreaitasta. Pieni desimitta tarttui mukaani Loitsusta ja onnekkaasti myös Katja löysi sieltä samanlaisen, molemmilla kun oli tarve just tuommoiselle. 

Kuvien rottinkikorit, kulho, peltivati, viuhka, päiväpeitto sekä vanhat pesintämunat ovat kaikki Katjan löytöjä samoilta kirppiksiltä, mutta noista en enää tarkalleen muista, että miltä torilta mikäkin löytö tuli, kun että nuo rottinkikorit löytyi Suomen kasarmin aarteista.

Kerrassaan oli oivallinen reissu kyllä ja hyvin unohti tuon kaamean kelin, mikä ulkona vallitsi tuona päivänä, kun kotiin ajeli tyytyväisnä hymy huulillaan ei haitannut pimeys tai räntä laisinkaan.

A huge pile of fleamarket finds combined I made with my friend Katja the other day. The zink tub, bottle crate, clothes hangers, mortar, funny brush and one of the little measuring cups are my finds and the rest Katja's. Can't wait till spring so I can test that tub out if it holds water or not. It could be the most prettiest garden bath for those hot summer days if it works...

Löytöjä skafferiin

Löysin kirppiksiltä keittiön skafferiin pitkään etsimäni, tyyliini sopivan ja näppärän (Ikean) lasipurkin spagetille ja hauskan pikkukorin, jonne voin jemmata piiloon jotain, jonka olemassaoloa en itse aina halua ensimmäiseksi nähdä niin kuin esim. herkut. Olen siinä suhteessa helppo, että jos en jotain näe niin en yleensä muista sitä olevankaan ja on hauska välistä yllättää itsensä itse jemmaamillan makupaloilla.

Olen hirveästi tykäänyt tästä skafferista skafferina ja ihmetellyt miten me ollaan ennen pärjätty ilman, että missä kaikki nuo kamat oikein mahtuivat olemaan ennen kun niille oli tämä oma hulppea tila. Muualla keittiössä onkin kyllä nyt kivasti väljempää eikä asioita tarvitse enää penkoa kaapin perukoita myöten.

Uudet kirppislöydöt solahtivat mutkattomasti paikoilleen ja sisustajan silmä sai taas vähän lepoa siitä, ettei erinäisten elintarvikkeiden rumia pakkauksia tarvitse enää katsella, vaan ne mitkä voi laittaa nätisti esille, ovat nätisti esillä (tai piilossa).

Hupijuttu, että olen vieläkin välillä viemässä pyykkejä tänne keittiöön, vaikka se pesukone muutti sinne eteiseen tästä jo ajat sitten. Sitä ei vaan vanha koira ihan heti opi uusia temppuja pysyvästi, ainakaan jos vähänkään ajatuksissaan on.

Ja pyykeistä puheen ollen, löysin kirppikseltä myös tämän hauskasti sisustustyyliini sopivan tunikamekon, joka odottelee pesukoneeseen pääsyä skafferin ovessa, mutta ei siksi, etten nyt muistaisi missä se pesukone on, vaan siksi kun se on niin nätti kolttu, että on kiva ollut sitä tuossa hetki katsella.

P.S. Villasukkapussi on tuossa skafferin vierellä vain siksi, että sukat pysyvät siinä lämpimämpinä kuin  viielämmässä eteisessämme. Oivallinen paikka napata siitä kotiin tullessa sukat jalkaan jos tarvis on.

I finally found a perfect jar to store my spaghetti and a cute little box to store something else like sweets in our new pantry. Both along with the pretty tunic dress I found from fleamarkets in my area, of course. 

I still sometimes open this pantry door with a pile of laundry in my hands and it takes a second to remember that the washing machine has been in the hall closet for quite some time now. I'm apparently just too old to remember everything all the time now. :D

Lempilakanoita

Meillä tykätään jättää sängyt petaamatta aamuisin ja siksi on kiva jos lakanat ovat niin kauniita, ettei mitän petausta edes tarvitse. Lempilakanoitani viime vuosina ovat olleet hömppälän (eli H&M:n) pellavaiset pussilakanat ja tyynyliinat joita olen hamstrannut kokoelman eri väreissä vuosien varrella pääosin second handina ja värjäillyt osan niistä itse. Varhaisimmat versiot noista lakanoista ovat paksumpia ja pesun jälkeen kuin peltiä ja ottavat pari yötä ennen kuin notkistuvat, mutta uudemman tuotannon lakanat ovat mukavan ohuet ja luirut jo heti narulta ottaessa. Kaikki kuitenkin yhtä ihania nukkuessa, jos minulta kysytään.

Tässä huoneessa olen suosinut erityisesti kahta eri värisettiä lakanoissa. Tästä salvianvihreästä pidän erityisesti, koska sen väri sointuu tuohon tapettiin. Se on melkein, muttei kuitenkaan samaa sävyä, kun tapetin vaalea vihreä ja sopivassa valossa sulautuu siihen aivan täydellisesti. Nämä ovat myös suht uudet ja just sitä luirumpaa pellavaa, jonka pehmenemistä ei tarvitse odotella.

Toinen suosikkivärini tässä huoneessa on nuo hennot punaiset. Pussilakana oli alun perin vaaleanharmaa, mutta värjäsin sen sekoittelemalla pesukonevärejä keskenään ja onnekkaasti lopputulema oli täydellinen marjapuuron punainen. Sen ja tapetin kanssa sopii mielestäni ihan nappiin vaalea lila ja beigen eri sävyt, joita onkin kiva yhdistellä petauksessa vähän miten sattuu ja silti kaikki toimii hienosti yksiin.

Haluaisin vielä lisää kivoja muotoon ommeltuja aluslakanoita, erityisesti noita Garbo&Friends:in ihania kuviollisia musliinilakanoita, mutta ne ovat niin luksuksen hintaisia, etten ole vielä raaskinut sopivampaa ostaa, vaan venyttelen aina yhtä vähän liian pientä tähän niin, että petarin kulmat pingottuvat korkealle.  Onneksi näillä ihan perus beigeillä puuvillalakanoillakin näyttää petaus vallan hyvältä, ettei ihan koko ajan tarvitse olla sitä yhtä rääkkäämässä.

These are my favorite colors in the bed at the moment. Greens blend in to the wallpaper and the pinks pop out. Both work well with the beige basic sheets and it's fun to mix and match them to make this bed both comfy and pretty.