Makuuhuone heinäkuussa

Makuuhuoneessa ei meillä myöskään järjestys hevillä vaihdu. Huone on  niin pieni ja katto laskee juuri sopivasti ettei kalusteita yksinkertaisesti saa muuhun järjestykseen, ellei sitten moottorisahaa ala käyttää. 

Vaihtelua huoneeseen saa kuitenkin helposti ihan jo pienelläkin vaivalla. Vaihdoin verhot kesäisempiin ja siirtelin opetustauluja niin johan on taas eri tunnelma.

Veikeät metalliset nojatuolisilhuetit ovat kenties olleet vanhan verhoomon malleja. Kuvittelisin näitä asetellun kangasmallien päälle nähdäkseen miltä minkäkinlainen tuoli näyttäisi eri kuosilla. Mene tiedä, nättejä ovat ja koskapa muualla ei sopivaa seinää ollut niin päätyivät sängynpäätyyn näytille nämä.

In the bedroom one can't really change much since it's so small that the furniture can't really be moved around. So I changed the curtains and the educational boards to get a little different feel to the room.

The vintage cast iron sofa samples must have been used to look how different fabrics look on different type chairs. Now they just look good on the wall behind the bed.

Samoilla kierteillä

Oletteko koskaan panneet merkille että vanhoissa pyörivissä työ- ja toimistotuoleissa on yleensä samat kierteet ja niiden istuinosia voi vaihdella eri jalkoihin? Minäpä olen ja kokeilen aina miltä tuolit näyttävät eri koivilla varustettuina koska fiilis voi muuttua tyystin toiseksi tylsemmänkin jakkaran kohdalla.

Näissä kuvissa esimerkki tyylinmuutoksesta jalkaosaa vaihtamalla. Osaattekos sanoa kummissa kuvissa alaosat ovat oikeasti tuoleihin kuuluvat, ylä- vai alakuvissa? Ja erityisesti kummat ovat paremman näköiset sinun silmääsi?

Have you ever noticed that most of the vintage rotating chairs have the same screw thread and you can switch the tops and bottoms of the chairs as you wish? Well I have noticed and just love to test different combinations. 

Can you tell which ones are the original chairs and which ones I have been playing with (top pics or bottom pics)? And most importantly which ones do you like the best?

Romuostoksia

Heinäkuu on ihan parasta kirppistelyaikaa, ainakin minulle. Vaikka tavaraa ei ole tarjolla suuresti teen aina heinäkuussa hirveästi hyviä löytöjä. Tässä otos tämän kuun saaliista tähän mennessä. On kippoa ja kuppoa asuntovaunuun, lasia keittiöön, lankarullille telinettä ja vaikka sun mitä.

I think July is the best time to make good deals from flea markets. There's not that much stuff available but for some reason I always find something.

Ihania Sorsakoskia. Kattila irtosi kahdella eurolla eikä jättilusikka, pikkuhaarukka ja sillipiikki olleet kovasti sitä kalliimpia. Näitä kattiloita kun löytäisi lisää, tuo ulkoasu ja ihana kuparipohja veivät sydämeni ihan tyystin.

Lovely Sorsakoski kettle giant spoon and small forks for under five euros.

Kuparinen mikälie on ihan selvästi valaisimen yläosa. Jahka löydän jostain siihen sopivan vadin alaosaksi tulee siitä superhieno lamppu. 

Herkulad-purkki on lienee tarkoitettu joillekin herkuille, vai mitä muuta tuo vieraskielinen teksti voisi tarkoittaa? 

Vanhaa tallilyhtyä olen metsästellyt jo tovin ja vihdoin tärppäsi sekin. 

This copper "thing" will be a lamp shade as soon as I find a suitable bowl to make the bottom half to it.

The old wood lantern was a good find, I had tried to find one with a reasonable price for a long time now.

Tämän ihanan lasikannun löysi minulle sisko. Onneksi pian pääsee mehustushommiin niin voi sitten tästä tarjoilla maistiaisia. Ihana, ihana, ihana ja niin minun tyyliseni.

 This lovely glass pitcher was a find my sister made for me.

Sarviakin olin metsästellyt jo tovin. Lapsi tahtoi sellaiset huoneeseensa ja sopivat löytyivät vihdoinkin. Nämä lienevät jonkin peuraeläimen ja aivan käsittämättömän symmetriset muodoiltaan. 

Lahjapaperia löytyi myös ensi jouluksi. Juu-u siihenkin pitää alkaa jo varustautua.

These vintage antlers were a good find too. My son has been craving for antlers for his room for a while now and was so happy when I presented these.

I also found some wrapping paper for next christmas. Oh yes one needs to start preparing already.

Ja ehkä paras löytöni on tämä täytetty harakka. Ei mitään hajua mihin tuon tungen, mutta pakko se oli ostaa kun halvalla sai. Kaikessa karmeudessaan se on mielestäni niin kovin symppis.

Niin että kirppistelkää nyt hyvät ihmiset, siellä on hyvät markkinat menossa.

And last but not least a stuffed magpie. Maybe gross for someone but I just love it.

Diagnoosi Barbiemania

Minä joskus ala-asteikäisenä olen kertonut tädilleni etten koskaan lakkaa leikkimästä barbeilla (tarkottaen kaikkia muotinukkeja). Täti tuolloin vähän naureskeli mutta nykyään on hänkin jo huomannut että tosissaan taisi tyttö silloin olla. Vaan mistäpä hänkään olisi arvannut ettei tämä lapsi saanutkaan tarpeekseen noista nukeista silloin. Minä sen sijaan tiesin sen ja hyvin varmasti tiesinkin.

Nyt aikuisena nämä leikkini ovat kuitenkin tylsästi vain nukkekodin rakentelua ja erilaisten vaate- ja nukkekombinaatioiden testailua. Enää ei kuulu kimeät äänet että: "Tää olis hei sellanen joka olis lentoemäntä ja sit tää kävis tosi usein ranskassa...". Ehei, mutta nukeilla on kuitenkin kuvitteellinen elämä, työ ja perhe. Vaikka leikkimistähän sekin taitaa tavallaan olla että mielessään vaan kuvittelee.

Tämä lentoemännän asu on oikeasti 60-luvulta ja aito Barbien vaate. Silloin ennen osattiin tehdä kunnollista ja ihanan realistista (nuken mittasuhteita lukuunottamatta). En ole oikein koskaan syttynyt siihen vaaleanpunaiseen, glitterillä kylvetettyyn nukkemaailmaan mutta tämä oikeaa muistuttava tekee minut niin onnelliseksi. Ja nyt kun vihdoin sain keräiltyä tämän lentoemännän asukokonaisuuden kasaan oli minun ihan pakko saada jakaa riemuni myös teidän kanssanne. 

(Kuvan kirpputorilta löytämäni nuken pää on minulle arvoitus, jos joku lukijani tunnistaa mikä/kuka nukke se voisi olla otan vihjeitä mielelläni vastaan.)

When I was a little girl I told my aunt I'd never stop playing with Barbies. She laughed at me then, but how would she have known I was being serious, as serous as a nine years old can be.

Okay I admit I don't actually play with them, but I build the house, the furniture and collect dolls and clothes. I guess I'm creating a little barbie diorama with the full story behind in the corner of my work room.

I'm not particular about Mattel, I accept any doll or brand I like. I create my own collection of things and I like if they're played with. I don't understand collectors who never take their dolls out of the boxes. These are toys and toys are meant to be played with, at least a little every once in awhile.

(If any of you know to what doll that head belongs to please let me know. I found it from a fleamarket and haven't been able to find out who she is.)

Tikittäjä

Olen ihan heikkona vanhoihin kelloihin. Voisin hankkia niitä vaikka jokaiseen huoneeseen, mutta ovat aika kiven alla löytää nykyään. Tämän vanhan tikittäjän onneksi kuitenkin löysin ja hyvä niin sillä se sopi olohuoneeseen sieluttoman Ikea-kellon tilalle niin hyvin.

Tässä kellossa on vain yksi huono puoli. Se tikittää melko lujaa. Ei sillä että itse tikitys olisi häiritsevää, mutta sen aikaansaama uneliaisuus ja jatkuva torkahtelu sohvalle on. En vain voi sille mitään että tuo tasainen nakutus tuo mieleeni lapsuuden ja mummolan uneliaan, ajattoman tunnelman ja ennen kuin huomaankaan olen zzZZZzzz...

How glad can a person be to have found a really nice vintage clock for her living room. These are so hard to find these days that I consider myself very lucky to have found this one.

This clock has only one minus. It ticks really loud and it makes me SO drowsy. I keep falling asleep on the couch more often now. I really need to consider taking that second pointer off to make it stop knocking me out.

Yhtä kurkkua tosiaan

Pieni kurkuntaimeni porstuassa on kovaa vauhtia venynyt pituutta. Huoneen korkeus on jäänyt sille pieneksi jo aika päivää sitten ja nyt se näyttää olevan menossa etelän puoleiselle ikkunalle ottaen tukea messinkilyhdystä matkallaan. Laitoin kurkkuselle jo uuden tukilangan kattoon ja ohjasin sivummalle tuosta hyllyköstä ja samalla mietin hiljaa mielessäni että koska tuo venyminen oikein lakkaa? Onneksi tilaa kuitenkin riittää vaikka tuosta vielä tuplaisi itsensä.

Ihan kohta pääsen maistelemaan myös ensimmäistä kurkkuakin. Olen ajat sitten hukannut siemenpussin, mutta ulkoa muistan että tämä lajike tekee noin viidentoista senttimetrin hedelmää. Alimmassa kuvassa oleva yksilö on pian siinä mitassa.

The cucumber plant in my porch keeps growing and growing. It seems to be on it's way to the window facing south. It's fun how it takes hold on to whatever is on it's way, like the brass lantern hanging from the ceiling. I put some extra hooks on the ceiling to guide it away from the shelve. I don't want it to bind itself on the ivy.

Very soon I get to taste my first fruit from this plant. These should be ready when they get around 15cm in length and the one in the picture below is almost there.

Valaistuneet ötökät

Siinä vanhassa taulunkehyksessähän oli kiinni jouluvalot. En niitä ruvennut siittä poies ottamaan kun sain ajatuksen ötökkätaulua siihen sovitella. Pitihän se ensin kokeilla että miltä ne näyttävät tuollaisen valaistun passepartoutin kera. 

The old picture frame had christmas lights still in it and I didn't take them off cause I wanted to see how it would work with the bug frame. Kinda fun that lit passepartout.

Vaihtelu virkistää

Koskapa olen hankkinut olohuoneeseeni liian suuren sohvan en voi leikitellä huoneen sisustuksella järjestystä muuttamalla, sohva kun ei yksinkertaisesti mahdu huoneessa mihinkään muualle. Sohva määrää myös kivasti muiden kalusteiden paikan niin että sisustusleikit olohuoneessa jäävätkin usein varsin pienimuotoisiksi, kuten nytkin. Sohvasta en kuitenkaan ole vielä(kään)valmis luopumaan koskapa sitä mukavampaa sohvaa ei varmaan ole olemassakaan.

Tämä suuren suuri muutosleikkini tällä kertaa on siis se että vaihdoin kellon ja taulun paikkoja keskenään ja lisäsin ötökkätaulun kehyksiin pienemmän taulun sisälle ikään kuin kontrastiksi ja jännäksi yksityiskohdaksi. 

Rakastan kaikkia ötököitä kunhan ne eivät vain liiku. Nämä kuivatut veijarit lasin takan ovat suht turvallisia. Tosin ihan vähän pelottaa jos jonain päivänä joukosta puuttuukin yksi... No niin kauan kun se ei ole tuo skorpioni kaikki on hyvin - ainakin melkein.

Sometimes I really need to change something in the living room but since the couch is way too big to be placed anywhere else than where it sits now and the rest of the furniture go with the couch I can't really do much ,unless I change the couch and that I'm not yet ready to do. It's far too comfortable.

So I need to work with the little stuff. This time I switched the places of the wall clock and the old frame. I added a smaller frame inside to give it a little contrast and excitement.

I just love bugs in all forms as long as they don't move - at all - ever. These guys are relatively safe. All though what if one day I notice that one is missing...? Oh, well as long it's not the scorpion.

Huvimajassa

Huvimajaanhan se eilisiltainen tyynyprojekti sitten päätyi. Kaipasikin jo jotain huomiota kun on ollut ihan melkein samassa kuosissaan jo parisen vuotta. 

Vaikka huvimaja seistä tönöttää keskellä etupihaa käytämme sitä itseasiassa tosi harvoin. Yleensä se vain on siinä ovet tiukasti säpessä enkä oikein pysty edes selittämään miksi. Nyt olen koittanut pitää sen ovia auki ja juoda siellä välillä kupposen kahvia, ihan vain ettei se nyt pelkkänä koristeena olisi, vaikka ei sekään minua haittaa vaikka olisikin. Hieno koriste on. 

And here the pillowcase is where I planned it to be. In the gazebo. 

People always think that we spent a lot of time in this cute little house, but I have a secret to tell you - we hardly ever do. I can't explain why exactly, it's a really cosy place to be.

Tussilla taasen

Intouduin tässä illan pimetessä kokeilemaan piirustustaitojani tyynyliinaan hyväksi havaitulla tussi-menetelmällä. Nyt en jaksanut etsiä sopivaa kuvaa tulostettavaksi vaan huitaisin ötökän ihan vapaalla kädellä netistä löytyneestä kuvasta mallia ottaen. Siinä kun harmistuneena totesin tussin kuivahtaneen kesken kaiken tuli koira paikalle nuuhkaisemaan ötökkää todeten sen tarpeeksi realistiseksi näinkin.

I wanted to have a beetle pillow and I had a blank pillowcase so I made it myself with a waterproof marker. If the marker hadn't run out of ink in the middle of the process I would've made it a bit darker, but since my dog approved it realistic enough I think I'll leave it as is.

Leirielämää omalla pihalla

Toistaiseksi on asuntovaununen makoillut kotipihalla odottamassa uusia laakereita. Ihan toimetonna koppi ei ole ollut sillä välillä siellä tulee vietettyä ihan aikaakin. Onpa meidän isäntä siellä pari yötä nukkunutkin, hellettä paossa, ja hyvin nukkuikin.

Retkipöytä löytyi romukaupasta kahdeksalla eurolla. Maalasin sen pilaantuneen sinapin väriseksi jotta se sopi paremmin vaunun värimaailmaan. Taitettavat ohjaajantuolit taas löysin nettikirpparilta. Olen joskus omistanut samanmoiset ja nuo nähdessäni hihkuin ilosta sillä olin haaveillut vaunulle juurikin sellaisia. Vaihdoin vanhat kankaat mustiin ja pidän noita tuossa pihalla auringossa ihan siksi että haalistuisivat pian vähän käytetymmän näköisiksi. Eihän vanhassa vaunussa mitään kovin uutta sovi olla.

Tässä kuussa lähden vihdoin pienelle kotimaan kierrokselle kopperoisen kanssa. Ihan jo kutkuttaa mahanpohjaa ja tekisi jo mieli pakata vaunu lähtökuntoon, mutta ei nyt ihan vielä. Suunnittelun olen jo kuitenkin alkanut, että mitä kaikkea pitää mukaan ottaa jotta olisi mahdollisimman omavarainen mökkivieras kun kerran on oma hotellihuonekin mukana.

The caravan is sitting on my yard and waiting for new roller bearings. It has not been sitting alone since I sometimes just hang in there, pretending to be somewhere else. My husband even slept there couple nights when the heat wave was here. The caravan was nice and cool for him since it was easy to cool it down when the sun set.

I'm planning a little trip around this country in this month. It's so much fun to plan what to take with and where to go. Almost can't wait to hit the road.

Sydämellinen löytö

Minäkin olen aina haavellut löytäväni itselleni sopivan pehtooripannun, mutta muotia kun just nyt ovat on etsintä ollut aika tuloksetonta. Vihdoin eilen sitten tärppäsi kun löysin tämän söpöyden huipun ja vieläpä todella edulliseen 35 euron hintaan. Turha kai sanoakaan etten miettinyt edes sekunnin sadasosaa vaan kiikutin pannun oitis kassan kautta kotiin.

I've always wanted a Pehtoori coffee pan, but since there's so many out there that want one too has my search been pretty unsuccessful. Until, yesterday I finally found it. This cute little pan with a heart cost me only 35 euros.

Puhallus

Vierailin viime kuussa Iittalan Lasimäellä ja pääsin siellä itse kokeilemaan lasinpuhallusta muottiin. Lupasin teille näyttää lopputuloksen jahka se jäähdyttyään sieltä saapuisi ja tässä se nyt vihdoin on. Ihanan lenkura ja muodoiltaan hieman vinkura, mutta itsepä olen pilliin puhkunut ja sitä tärisevin käsin pyöritellyt.

Tämä oma maljakkoni vain vahvistaa kunnioitustani oikeita lasinpuhaltajia kohtaan, siinä hommassa täytyy olla oikeasti lahjakas.

I visited Iittala Lasimäki last month and got a chance to try glass blowing myself. Here's finally the finished product of mine. It's a bit wonky and the pattern on it is mostly peculiar but I still quite like it. And now that I know how difficult job glass blowing is, I respect the professionals even more.