Pois kulta ja kukerrus!

Eteisen sisustus oli menossa kaikkine kultakukerruksineen ihan väärään suuntaan, joten aloitin radikaalin korjausoperaation värimaailmaan vaihtamalla pahimman kukerruksen yksinkertaisempaan. Ensimmäisenä vaihtui suurikokoinen peili kaapin yläpuolelta.




Värimaailma rauhoittui heti. Lattian värikään ei enää näytä niin lällyltä, kun kontrastia löytyy. Seuraavaksi täytyy karsia kaikki muutkin kultapeilit ja laittaa tilalle jotain graafisempaa, jotta saan eteisen vihdoinkin näyttämään tarpeeksi dramaattiselta makuuni.

Lapsen huoneen nurkkia osa II

Kauhugalleriat ovat nyt kauniisti esillä. Hämähäkit sun muut äyriäiset seinällä ja pääkallot, simpukat ja muut tärkeydet uuden senkin päällä. Huoneessa ennen ollut työpöytä vaihtui suureen senkkiin, joka imee sisäänsä paljon enemmän tarpeellista tavaraa kuin työpöytä päälleen. Ja koska lapsi tuskin koskaan työpöytää varsinaiseen tarkoitukseensa käytti jouti se pois tilaa viemästä. Muistan itsekin omasta lapsuudestani kuinka piirtelin ja tein läksyt mielummin missä tahansa muualla kun työpöydän ääressa.

Lapsen huoneen nurkkia osa I

Viikonloppu vierähti lapsen huonetta siivotessa ja uudelleen organisoidessa. 11-vuotias poika on hyvin taiteellinen ja boheemi (mistä lie perinyt geeninsä) ja huone piti saada vastaamaan paremmin hänen tarpeitaan.

Tilanpuute oli yksi suurimmista haasteista. Kerrosängyt olivat ennen vierekkäin syöden suurimman osan lattiapinta-alasta. Nyt päällekkäin ollessaan tilanhukka pieneni ja tuo näyttääkin kivemmalta noin. Vanhaan komeroonkin pääsee nyt ilman sivuuttain hivuttautumista, mikä avaa komerolle varmasti uusia käyttömahdollisuuksia.
(Harminkukka, että lattiamatto oli ottanut sängynjaloista kipeää jättäen ikävät jäljet.)

Rakensin lapselle myös oman työpisteen, jottei hänen tarvitse olla jatkuvasti sahaamassa ja sotkemassa äipän työpöydällä alakerrassa. Kaikki materiaalit työpisteeseen löytyivät autotallista. Vanha miljoonalipasto kaiken tärkeän säilytykseen, vanha penkin levy työpöydäksi ja siihen vanhat hienot jalat ja jopa oma pikku rustuuki pöydän pintaan.
Vielä täytyy käydä ostamassa pojalle oma saha ja muutama muu työkalu, niin sitten äidin työkalut (toivottavasti) jäävät rauhaan.

Arkiruoan estetiikkaa

Etsiessäni (huonolla menestyksellä) hienoja vanhoja peltisiä elintarvikepurkkeja tuli mieleen kokeilla miltä näyttävät kaapistani löytyvät, mielestäni kivat ja esteettiset elintarvikkeet esillä. Ei hassumpaa, kokonaisuutena saa aikaan lähes saman fiiliksen kuin jos tuossa olisi pari hienoa vanhempaa purnukkaa.

Täytyy ensi kauppareissulla varata aikaa hyllyjen välissä kiertelyyn ja tarkastella elintarvikkeiden pakkauksia ihan pelkän ulkoisen kauneuden pohjalta.

Hurmion pöytä

Ostaa paukautin sitten uuden pöydän olohuoneeseen, ihan puhtaasti tunnesyistä. Kun näin tämän ensimmäisen kerran oli reaktioni lähinnä kauhistus, mutta hetken häntä tuijoteltuani vaihtui se syvään ihastukseen. En pystynyt keksimään yhtäkään hyvää tai huonoa syytä miksi en ostaisi tätä pöytää ja niinhän siinä sitten taas kävi, että ostetaan kaluste ja sitten vasta mietitään miten se sopii muuhun sisustukseen.
Kokonsa puolesta tuon ei pitäisi sopia tuohon, mutta mitä pidempään se siinä on ollut, sitä sopivammalta se alkaa näyttää. Ja joka päivä jaksan hurmaantua noista lonkeronmallisista jaloista.
Kaiken kruunaa vielä pöydän ikä. Se on minunkin kohtuullisen huonolla antiikintuntemuksella varmasti sen sata vuotta vanha (ja euron per vuosi siitä maksoin).

Viehättävämpää valoa

Makuuhuoneen värimaailman muuttuessa sinne eksyi myös olohuoneen kristallikruunu. Uskollisesti vanhoissa pölyissään. Tämä on silmissäni niin viehättävä näin, etten uskalla sitä putsata. Pelkään, että jos siitä tulee liian kiiltävä se menettää jotain oleellista itsestään. (Jossain vaiheessa täytyy toki vähän pyyhkäistä, ettei tuo vielä sytytä koko mökkiä tuleen).

Ja voittaja on...

Täkkikilipailun arvonta on nyt suoritettu. Virallisena onnettarena toimi ystävämme Mikko, joka vetäisi kattilasta lapun jossa luki:




Onnea ellu! Lähetätkö yhteystietosi osoitteeseen: vihreatalo(ät)hotmail.com, niin laitamma täkit oitis postiin.

Kiitokset kaikille osallistuneille kommenteista. On ollut vallattoman mukavaa saada niin paljon palautetta yhdellä kertaa. Kilipailun pitäminen on ollut niin hauskaa, että täytyy jossain vaiheessa järjestää tällaisia uudestaan.

Täkkikilipailu - viimeiset hetket osallistua

Kilipailu aika alkaa lähennellä loppuaan. Vielä ehtii kuitenkin osallistua, kaikki tänään puoleen yöhön mennessä (alkuperäiseen kilipailupostaukseen) kommentoineet ovat vielä mukana arvonnassa. Voittaja julkistetaan huomenna maanantaina 14.9.

EDIT: KILIPAILU ON PÄÄTTYNYT!

Va-va-voom!

Kyllä nyt on niin turkoosia, että silmiä melkein särkee. Mutta ehdottomasti kannatti. Tunnelma muuttui synkästä pirteäksi ja kaikki sisustuksessa tuntui loksahtavan kohdilleen kuin itsekseen. Kaappi tulee ihan erilailla esille näin turkoosina. Muodot ja yksityiskohdat ovat selvemmin nähtävillä, kuin tummana.
Makuuhuoneeseen tuli myös jostain syystä pari neliötä lisää tilaa, vaikka niin kävi myös silloin kun maalasin kaapin tummaksi. Kummallinen kaappi kun kutistuu aina maalauksen jälkeen.

Lisää piristystä

Jokainen varmaan jo arvaa näiden kuvien perusteella, mitä seuraavaksi tapahtuu... ;-)

Tylsyyden minimointia

Koko kesän olen haaveillut suuremmasta makuuhuoneesta, johon mahtuisi enemmän tavaraa; kaappeja, senkkejä, divaani... Kun suurennusta tai kalustejärjestyksen muutosta ei huoneeseen nyt voi saada aikaan oli pakko tehdä jotain muuta, jotta sai sisustusmaanikon sydän rauhan.



Peili oli muodoiltaan kiva, mutta väriltään niin kovin tylsä. Pitkään olin jo miettinyt sen maalaamista mustaksi, mutta se olisi ollut liian tavanomaista, joten marssin paikalliseen rautakauppaan ja ostin timakimman pinkkivioletin metallihohtospraymaalin minkä löysin. Nyt ei ole peili enää ainakaan tylsä.



Edellinen lamppu oli malliltaan liian "sopiva" ja valovoimaltaan liian sopimaton iltaiseen lehdenlukuun, joten se meni vaihtoon. Vanha työvalaisin oli pyörinyt toimetonna ympäri kämppä, kunnes se oli kätketty vinttiin pois jaloista ja silmistä. Nyt kaivoin sen purujen ja hämähäkinseittien tieltä lukuvaloksi yöpöydälle, josta se saanee paikkansa vielä pitkäksi aikaa.

Purkit esille

Keittiöni on pullollaan ihania lasipurkkeja, joista vain osaa olen pitänyt esillä. Edellisessä postauksessa hehkuttamani sisustuskirjan inspiroimana laitoin koko purkkikokoelmani esille.
Olen erityisen mieltynyt noihin Le Parfait -purkkeihin. Niistä osassa on vain tuo tiiviste mennyt huonoksi, enkä ole mistään onnistunut löytämään uusia tilalle.

Ihmettelen tässä itsekin miksi olen pitänyt näitä piilossa. Ehkä olen pelännyt liian romanttista lopputulosta - ja ihan selvästi aivan turhaan.

Inspiroiva opus

Kirpputorilta vitosella mukaan nappaamani sisustuskirja osoittautui oikeaksi inspiraatioiden aarrearkuksi. Olen aivan tämän kirjan koukussa ja lehteilen sitä ihastellen tämän tästä. Päässä ovat ruvenneet pyörimään villit ajatukset makuuhuoneen vaatekaapin maalaamisesta turkoosin siniseksi sekä olohuoneen piristämisestä fuksianpunaisella tai violetilla tai ehkä jopa molemmilla. Ah ja voi en ehkä pysty hillitsemään tätä sisustusvimmaa mikä nyt iski!

Piristystä postimyynnistä

H&M Home -mallistosta iski silmään monikin asia, mutta naiskuvaiset tyynyliinat sekä ihanat vintage tyyliset kasvopyyhkeet oli jo pakko tilata. Tänään kun posti paketin toi, hyvä kun ehdin aamukahvit juoda kun oli jo pakko päästä näitä mallailemaan.
Hyvin on taas tyytyväinen postimyynnin asiakas täällä päässä.

Parasta syksyssä

Kesän loppu alkaa häämöttää, mutta siihen lohtua tuo pienet löytöretket lähiseudun metsiköihin. Itse olen sienestäjänä melko nirso kun kelpuutan lautaselleni vain ne kaikkein herkullisimmat eli kantarellin, suppilovahveron ja herkkutatin, tosin jälkimmäisiä ei enää tähän vuodenaikaan oikein löydy.

Täältä eteläisen suomen taajamista on vaikea löytää itselleen omaa sienimetsää jossa saisi rauhassa sienestellä ja saaliit olisivat isoja. Eilenkin kun käytiin paikassa, jonka luulin olevan kovin salainen, oli siellä jo mummo jos toinenkin samoja mättäitä kanssani koluamassa. Onneksi viikonlopulla pääsen siskon vihreän talon maille jonka metsistä tämän salaisen sienipaikan aion vallata :-)