keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Kesäkuisia kirppislöytöjä

Tässä kuussa on tullut kyllä tehtyä kivoja kirppislöytöjä, jotka sopivat hyvin kesäpihan teemaan ja tunnelmaan. Kovin ahkerasti ei ole edes tarvinnut kierrellä, kun löytöja on tupsahdellut vastaan melkein vaan ohikulkumatkoilta. Tässä kasassa on useammalta eri päivältä mukaan tarttuneita aarteita, joista ehkä parhain on tuo retro asuntovaunun porrasjakkara, jollaista olen jo vuosia koittanut löytää. Sen bongasin Suomen kasarmin aarteiden facebook-sivun kautta ja onnekkaasti sain itselleni ostetuksi. Vaihdoin siinä olleen räikeällä muovilla päällystetyn lastulevyn paremmin tyyliini sopivaan puulevyyn ja oi että kun olen ollut siihen nyt tyytyväinen!

Tällaista ruukkua olin myös vähän sillä silmällä etsiskellyt somisteeksi ja kukkavaasiksi ja kun tämä vastaani tuli Tuusulassa Onnion storessa niin kaupathan siitä syntyi hetimiten. Sen olisi tarkoitus päästä somistamaan kesäiltojen juhlapöytää kukkavaasina ja sitten syksymmällä siinä olisi kiva pitää jotain kauniita kuivakukkia tai heiniä.

Tämä ihana valurautainen kukkaruukku söpöine tassuineen oli löytö Suomen kasarmin aarteista myöskin ja lähti mukaani samalla kun kävin tuon porrasjakkaran sieltä noukkimassa. Se paikka on kyllä niin yliveto, että ihan hirveän harvoin sieltä tyhjin käsin joutuisi kotiin lähtemään. 

Muita hauskoja kesälöytöjä on tämä etualan artisokkamainen kynttilänpidike paikallisesta Fidasta, Pisaran muotoinen metallinen roikkuva tuikkuteline Oldscoolista Hämeenlinnasta ja vanha torimyyjän puulaatikko samasta kaupungista Hämeen Huutokauppalaitokselta. Taustalla piilotteleva uudempi iso sinkkivati oli heräteostos Tuusulan Femmatorilta, kun tuli tunne, että siitä saisi oivan kukkalaatikon, mutta ehkä säästänkin sen mielummin niiden tulevien kesäjuhlien juomapullojen kylmänä pitämiseen.

Oikein oli siis kesäkuu oivallinen löytöjen suhteen, toivotaan, että heinakuussa jatkuisi sama linja, vaikka nyt välttelenkin vielä isoja ihmismassoja enkä esim. Billnäsiin aio nokkaani pistää. Onneksi on näitä pieniä paikkoja joita kierrellä sen sijaan ja ainakin näillä näppituntumilla tarjonta onkin niissä melko hyvin kohdillaan minulle nyt.

My recent fleamarket finds. Links to the shops in the text.

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Fiilistelyä kesäyössä

Yön hämärtyessä sytytän pihalle juhlavat koristevalot ihan vaan sitä varten, että siellä voi  oleskella ja käyskennellä tunnelmallisesti. Lempipuuhaani on mennä sinne vaan hiljaa itsekseni vaeltelemaan ja fiilistelemään. Puitteet ovat kyllä niin tunnelmalliset, että tänä vuonna täällä täytyy järjestää jotkut pienet karkelotkin, ihan vaan, että pääsee muutkin tästä nautiskelemaan kun vain minä oman perheeni kesken.

Kasvihuoneessa palaa myös iltasella valo sisällä ja se luo ympäristöön ihanaa lämmintä kajoaan ja kutsuu luokseen oleilemaan. Tykkään pitää noita ovia nyt lämpimillä keleillä auki yötä päivää, että saavat kasvitkin siellä osakseen välillä vähän viileämpääkin ilmaa.

Sen sisällä onkin yllytty oikein mukavaan kasvuun ja satoakin on päästy jo osasta noukkimaan. Pikkukurkku vielä kasvattaa vartaan ja tarttuu ahneesti sille asentamaani vanhaan kettinkiin kiiveten pian katolle asti. Tilaa sille siellä kyllä vielä on  ja haaveilenkin siitä että se ulottuisi ihan koko katon ylitse tuolla.

Kaapistossa kukoistaa sisätiloissa ja keväällä ostamani muhkea muratti on muhkeutunut vielä entisestäänkin tuossa vähän varjoisassa paikassaan. Sekin ehtinee ihan hyvin osua lehvillään lattiaan asti tämän kesän aikana.

Pihan ruokailualuekin näyttää niin nätiltä valojen tuikkeessa tuolla. Tähän kalustoon on tulossa pian pieni päivitys vähän suurempaan, koskapa nykyinen pöytä on vähän pieni karkeloita varten, mutta siitä lisää tuonnempana, nyt lähden taas perinteiselle iltavaellukselleni katselemaan miltä kukkapenkit tänä iltana tuolla näyttävät.

I just love the way my garden looks at night with all the lights on. The mood is made for a garden party and that's in the plans, but later in the summer. 

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Ikimuistoinen juhannus

Kaikilla muilla lienee ollut ihana, kaunis ja lämmin juhannus, josta jäi hyvät muistot mieleen, mutta meillä ne muistot syntyivät tänä vuonna ihan jostain muusta. Olin suunnitellut tätä kesän ensimmäistä vaunureissua huolella jo viikkojen ajan ja kaikki oli niin viimeisen päälle mietitty, säätilat ja -kartat tarkistettu ja tiedossa oli, että paikalla olisi sitten aika paljon hyttysiä. Se mikä ei ollut tiedossa oli se, että se lämmin ja puolipilvinen sää oli ihan kamalan tukahduttava hikihelle ja niitä hyttysiä oli enemmän kun koko elämäni tähänastisissa kesissä yhteensä. Ja ne olivat vihaisia, niin vihaisia, etten ole koskaan niin vihaisia hyttysiä tavannutkaan.

Saavuimme leiripaikkaan viileään aikaan illalla ja silloin niiltä pääsi vielä pakoon pukeutumalla, mutta seuraavana aamuna järven rannassa ei ollutkaan yhtään tuulta pitämässä niitä poissa ja silloin kaikki alkoi mennä päin prinkkalaa ja niin lujaa päin prinkkalaa, että enää en voi muuta kun nauraa.

Olin juuri saanut kaikki laitettua nätiksi vaunulla ja ruoan valmiiksi hellalla, kun taivas yhtäkkiä repesi. Minkäänlaisia merkkejä siitä en ollut edes huomannut, kun se tuli vaivihkaa selkäni takaa ja yllätti. Sääkartat oli katseltu viimeksi pari tuntia aiemmin ja sadetta oli luvattu vasta illaksi, joten pieni paniikki siinä tuli korjata äkkiä kaikki tyynyt ja muut läheisen aitan katoksen alle ja ruoat turvaan vaunun sisälle. Kattilat ja pannutkin jäivät siihen hellalle, kun vesi ropisi hetken oikein voimalla. Siinä kuulkaa meni lohifileiden paistorasvat nätisti pitkin vaunun seiniä veden präiskyessä kuumaan paistinpannuun.

Istuimme siellä vaunun sisällä minä poikani ja yksi pikkukoira syömässä vaivalla laittamaani ihanaa juhannuslounasta hämärässä vaunussa jonka ikkunat hiljalleen huurtuivat umpeen. No, sade onneksi loppui pian ja siitä kun vaunun oven avasin löi vastaani sellainen kuumankostea ja paikallaan seisova ilmamassa kuin etelässä olisimme olleet ja sen muassa noin pari miljoonaa hyttystä, jotka kaikki hyökkäsivät kimppuumme kuin viimeistä päivää.

Pikkukoirankin mittari oli siinä vaiheessa jo aivan täysi (katsokaa tuota syyttävää ilmettä!) ja minä katselin sateen pieksämiä kaislamattojani miettien mitä järkeä tässä enää on.  Ihoni tuntui kuin vanhalta nahkasohvalta, kun se natisi kaikesta siitä hyttysmyrkystä, hiestä ja kuumuudesta eikä mikään auttanut siltikään vaan hyttyset vaan jahtasivat meitä sankkoina pilvinä ympäri pihaa, niitä oli silmissä korvissa ja suussakin välillä. Alkoi tulla jo ihan paniikki, kunnes sitten vaan päätin, että nyt saavutimme sietokykyni rajat ja aloin pakata tavaroita kasaan. 

Että nyt loppui tämä kidutus ja lähtisimme kotiin, hyttysvapaalle vyöhykkeelle, jossa kaikki voisimme huoahtaa helpotuksesta. Joten reippaasti alle vuorokausi saapumisemme jälkeen oli vaunu pakattu, kaikki märät ja kuivat tamineet sisällä ja auton keula maantiellä etelää kohti. Ai että jo se kun sai ikkunat auki ajella ja sopivan lämmin ja kuiva ilma huuhteli poskia mennessä oli niin taivaallisen ihanaa, että millään muulla ei enää edes ollut väliä.

Ainoa harmitus oli, etten kerinnyt kuvaamaan muuta nättiä kun riippumatoni aamulla pilvistä järvenselkää vasten ennen kun kaikki meni ihan pieleen. Se on minulle kuitenkin näillä reissuilla niin tärkeää saada laittaa ja kuvata joka nurkka ja tyyny. Nyt saitte vähän tällaisen erilaisen raportin millaista pikkuvaunulla reissaaminen voi pahimmillaan olla ja sekin vaan niiden hyttysten takia, ei niinkään sateen ja muun, ne olivat vaan hyvä bonus päälle.

Mitään vahinkoa ei millekään kuitenkaan tapahtunut. Kaislamatot, bambut ja lehvävarjo kestävät kaikki sadetta oikein mallikkaasti ja jopa tykkäävät siitä kun välistä vähän kosteutta saavat. Tyynyt ja muut säilyivät kaikki kuivina, koiran ja lapsen hermot paranivat heti kun kotiin päästiin ja itsehän rentouduin jo siellä maantiellä ajellessa. Nyt enää vaan naurattaa, että tämän juhannuksen miniloman muistamme varmasti loppuikämme! 

Had to cut our mid summer vacation short cause the record breaking amount of mosquitos that swarmed us at our camping site. The unexpected rain that showered the whole camp was just the icing on the cake that drove us home. I must say that all I can do now is laugh and I'm sure I'll remember this mid summer for the rest of my life.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kesäinen askarteluohje lehdessä


Tupsahti hauska yllätys postilaatikkooni, olin nimittäin tyystin jo kerennyt unohtaa koko asian. Tein ja kuvasin tuossa reilu kuukausi takaperin taas yhden kivan askarteluohjeen Unelmien Talo & Koti-lehteen ja se ilmestyi juuri nyt.

Tällä kertaa ohjeeni aiheena on hauskat merelliset koristeet, joita on kiva ripotella näin kesäaikaan ympäri kotia tai kesäpaikkaa somistamaan. Näitä on tosi helppo askarrella eikä materiaalien määrä tai hinta ole lainkaan päätä huimaava. Erittäin kivaa kesäpuuhaa, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Ohjeen löydät siis nyt uusimmasta Unelmien Talo & Koti -lehden numerosta (7/2021), käy kurkkaamassa!

I made these cute sea ornaments by hand and the instructions to do them you can find in the latest issue of Unelmien Talo & Koti magazine.

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Roikkuva ruostepallo

Helteisessä säässä ei ole huvittanut oikein mikään, mutta koskapa paikallaan makoilu uuvuttaa vieläkin enemmän keksin penkoa vähän varastojani ja tehdä aikani kuluksi tällaisen hauskan ruostepallon koristeeksi puutarhaani. 

Tämä oli varsin helppo projekti eikä vaatinut oikein muuta kun vähän aikaa ja viitseliäisyyttä, mikä oli oikein hyvä, kun ei tuolla paahtavassa kuumuudessa nyt liikoja hikoillakaan viitsinyt. Kuvasin tekoprosessin siltä varalta, että jos joku siellä tahtoo samanmoista tai soveltaa omiaan, niin tästä näkee osviitaksi miten tällainen pallukka syntyi:

Olin joskus poiminut jostain romukasasta mukaani talteen tällaisen valmiiksi ruostuneen peltinauhan palasen. Tämä on sellaista millä esim. lautaniput ja muut vastaavat on tehtaalla sitaistu kiinni. Tuossa on noin reilu kolme metriä tavaraa rumasti rullalle kiepaistuna. (Vastaavaa reiällistä versiota saa rautakaupasta, katsoo vaan että ostaa sellaista joka varmasti ruostuu, ellei sitten ihan kiiltävää halua tehdä.)

Muita työkaluja ja emmeitä projektiin peltisaksien ja -nauhan lisäksi oli mm jakoavain, pari pulttia prikkoineen ja muttereineen ja ruuvimeisseli pultille, koska näissä sellainen pää sekä metallille soveltuva poranterä joka on vähän paksumpi kun pultin halkaisija.

Sekä loppusilausta varten ruosteen väristä ketjua, koukkuineen, rautalankaa ja kome eri kokoista puuhelmeä sopivassa sävyssä. (Itse suihkautin lisäksi vähän ruostemaalia noihin sekä pultinpäihin valmiissa pallossa ja taisin tipan kakskomponenttiliimaakiin turauttaa pohjahelmen liimaukseen.)

Sitten vaan silppusin peltinauhan kahdeksaksi samankokoiseksi pätkäksi. Nämä noin 30cm kappaleelta.

Jonka jälkeen porasin jokaiseen pätkään  kumpaankin päähän reiät likelle raunaa.

Ja sitten vaan pultilla yhteen kaikki kahdeksan palasta rei'istään ja prikat välissä tietty, että pysyy tukevasti.

Sen jälkeen kiinnitin peltinauhat pultilla kiinni myös toisesta päästään. Pulttien pitkät päät muttereineen jätin pallon ulkosyrjille, jotta ne saa sitten helmien reikiin piilotettua.

Sitten mittasin pallon halkaisijan ja leikkasin lopusta nauhasta keskivanteen jonka pujottelin palloon ihan vaan joka toisen yli ja ali menetelmällä paikoilleen päät piilotettuna yhden pystynauhan alle.

Yksi puuhelmi pohjaan peittämään pultinpätkää ja mutteria (tähän laitoin sitä liimaa ja ruostesprayta vähän myös). Ja jos puuhelmen reikä ei ole sopiva, sen saa sopivaksi kun poraa sitä vähän isommaksi, jotta mutterikin sujahtaa sinne sisälle mukavasti.

Lopuksi kiinnitin ihan vaan rautalangalla solmimalla ketjun ja kaksi puuhelmeä paikoilleen palleron yläosaan. Jos ei olisi ollut niin kuuma olisin käynyt ostamassa tuohon sellaisen mukavan koukkupultin ja laittanut oikein vimpan päälle nätisti, mutta kun oli kuuma niin pistin roiskauttaen vaan rautalangalla sinnepäin ja ihan hyvin toimii noinkin.

Eikä lopputuloksen kannalta ole mitään väliä tekeekö tällaisen hyvin vai huonosti, pääasia on että tekee ja on hauskaa ja minullahan sitä oli. Ja sitä paitsi ainakin omasta mielestäni tästä tuli ihan tosi onnistunut, tykkään todella paljon katsella kun se tuolla nyt heiluu tuulessa puutarhassani. Harmittaa vaan, ettei materiaalia ollut enempää, kun nyt tuon viereen tekisi mieli tehdä toinenkin. Pitänee siis lähteä kiertelemään jonnekin rakennusprojektien liepeille, josko heidän romukasoistaan vähän ruosteista peltinauhaa taas minulle pätkä löytyisi.

Made this fun rusted ball ornament to my garden from a piece of a pallet tying metal band I had found years ago. So simple and easy to make I managed to do it outside in the scorching heat without losing my cool.

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Asuntovaunun kevätsiivous

Tänä vuonna jäi asuntovaunun kevätsiivous hiukkasen myöhemmäksi kun aikaisempina vuosina. Oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa ja välillä liian kuuma, ettei vaan yksinkertaisesti ehtinyt aiemmin. Tänään sille oli kuitenkin mitä loistavin sää, kova tuuli oli vain eduksi kaikkien kalusteiden ja muun tuulettamisessa ja pölyt lentelivät ihan itsestään pois kaikilta pinnoilta, mitä nyt sisätilat piti imuroida ja pyyhkäistä. Laittelin kaiken samalla vähän nätisti ihan vaan, että pääsin fiilikseen tuolla, koska mitä mieltä on siivoilla jos ei voi samalla vähän leikkiä, että olisi reissussa jo.

Kaikki muu vaunulla oli säilynyt talven yli varsin moitteetta, mutta aurinkovarjon jalka oli ottanut pihasäilytyksessä vähän ruostetta ja raapeumaa pintoihinsa lumen alla majaillessaan, eli se pitää seuraavaksi entrata paremmin vaunun tyyliin sopivaksi. Olen päättänyt maalata sen beigeksi, jos se sitten olisi vähän huomaamattomamman näköinen vaunun edessä köllötellessään ja sopisi paremmin muiden kalusteiden kanssa yksiin.

Myöskin itse varjo tarvitsisi kipeästi nyt pienen kesäsateen ylleen, jotta talven suoriksi kuivattamat lehdet taipuisivat taas vähän rennommin sen yllä, se kun makoili autotallissa talven yli vaakatasossa. Nyt en kuitenkaan uskalla sitä tänne myrskyyn jättää, tiedä vaikka lähtisi lentoon ensi yönä ja sitten ei olisi enää varjoa lainkaan. Täytyy siis odotella joku vähän leppoisampi sadepäivä siihen hommaan.

Kivaa oli kyllä leikkiä vaunulla olevansa reissussa jossain ihanassa paikassa. Ilma oli aurinkoinen ja tuulesta huolimatta hiki virtasi siivoillessa, mutta kyllä siinä kerkesi välillä myös istahtaa vaan vähän nautiskelemaan ja unelmoimaan tulevista kesäreissuista. Onneksi niistä ei tänä vuonna tarvitse vain unelmoida, kutsu on käynyt jo useampaankin paikkaan ja luulen, että tästä voisi tulla taas paras reissukesä pikkuvaunulla muutamaan vuoteen.

Finally had the time and energy to do the spring cleaning to my little caravan. It was a very windy day so the wind did all of the dusting for me for the outside furniture. Otherwise it was just a little vacuuming and cleaning the surfaces and putting all the curtains and pillows up inside and this little bubble of joy is ready for the trips to come.

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Kahvihetkiin kahdelle

Asuntovaununi yksi tärkeimmistä asioista minulle on tämä pikkuruinen vanha lääkekaappi, joka palvelee tuolla keittiön kahvikaappina. Säilytellään siellä joskus vähän jotain muutakin, kuten pikkuleipiä ja sen sellaista, mutta pääasiassa se palvelee matkustajia vain kahvittelutarvikkeiden paikkana, josta ne on helppo nappasta käyttöön, kun hetki kuumalle kupposelle on sopivin. 

Kaappiin mahtuu juuri sopivasti kahvivehkeet kahdelle, sokeri, hunaja, suodatinpussit sekä pari purkkia erilaista kahvia, kumpaisellekin oman makunsa mukaan. Itse keitin, joka ei nyt sopinut (räikeän oranssin värinsä vuoksi) kuvaan mahtuu hyvin porisemaan tasolla kaapin alla ja vesi otetaan isosta lasitonkasta, joka yleensä majailee ulkosalla, mutta pääsi nyt kuvaan mukaan sisälle.

Itselleni tärkein ja ainoa kahvihetki on aamuisin ja tykkään maustaa mustan kahvini sekä sokerilla, että hunajalla, tapa joka jäi päälle erään kerran jälkeen vuosikausia sitten. kun pelkkä sokeri oli päässyt loppumaan. Siksi vaunulla on söpöt pienet purnukat kumpaistakin, jotka olen valinnut tuonne puhtaasti esteettisistä syistä. Pienissä tiloissa kaikella on merkitystä ja tykkään reissata niin että ympärilläni on vain nättiä katseltavaa. Räikeän oranssi parin kupin pikkuruinen kahvinkeitin on poikkeus siksi, että se keittää niin maan perusteellisen loistavat kahvit, mutta jos joskus löydän sen saman mallin jossain vähän rauhallisemmassa kuosissa vaihdan sen salamaakin nopeammin siihen, mutta on siihenkin tässä silmä vuosien mittaan jo vähän tottunut (tosin ei niin paljoa, että sitä vasiten kuvata tahtoisin).

I have this cool little vintage medicine cabinet in my caravan as a coffee cabinet. It's just enough to hold in everything you need to make coffee for two.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Pikkuvaunu biitsillä printissä

Siellä se nyt komeilee se vuosi sitten toukokuussa kuvattu juttu mun hienosta asuntovaunusta hiekkarannalla uusimmassa Koti ja Keittiö-lehdessä. Se on aina niin juhlava hetki kun saa lehden painosta, missä jotain omaa on esillä ja nyt vielä juhlavampaa, kun tämä on asuntovaunulleni ensimmäinen kerta painetulla paperilla.

Ai että kun on kiva noiden kuvien kautta muistella sitä kuvausretkeä, oli niin rattoisaa ja hauskaa vaikkakin hurjan kylmää kun iltaa kohti mentiin. Kesä ei ollut silloin vielä kunnolla edes alkanut ja etelän (ja sisämaan) ihmiset eivät oikein osanneet varustautua siihen, että meren äärellä käy tuuli ja vieläpä vähän kolea sellainen. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja mahtavat muistot matkasta saatiin, ja kuvissa näyttää siltä kun oltaisin jossain välimeren lämmössä. Ihanainen Frida piti hyvää huolta meistä ja otti aivan uskomattoman kauniit kuvat, joita kannattaa tuolta lehden sivuilta käydä vilasemassa. Siellä on kuvia myös vaunun sisustan sisustuksesta ja bonuksena myös kuvia minusta ja siipastani (enemmän hänestä), me kun vähän harvemmin täällä blogissa edes vilahdellaan.

Löysin vielä kaappien kätköistä nämä joskus itse tekemäni lautaset, jotka sopivat niin hyvin just tähän hetkeen, kauniiseen ilmaan ja kääretorttuun. Melkoisen ihana päivä siis täällä kaikin puolin.

My lovely caravan is featured in the latest Koti ja Keittiö -magazine and to celebrate that I got myself a hefty piece of cake with some berries and a sparkly drink.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Teemaan sopivasti

Kävin pitkästä aikaa piipahtamassa kotikulmieni kirppiksillä, en ollutkaan käynyt niillä pariin kuukauteen ainakaan, ellen jopa kolmeen. Vähän outoa tällaiselle kirppishaukalle, mutta tilanne oli mikä oli ja paras oli pysyä poissa hetken aikaa. Nyt voi toivon mukaan kuitenkin pikkuhiljaa taas alkaa kierrellä vähän enemmän ja ainakin tämä alku oli erittäin lupaava. Piipahdin neljällä eri kirppiksellä ja kolmesta tarttui mukaan aarre jos toinenkin ja kaikki hauskasti pihateemaani sopivia. Taisin olla liikkeellä tietämättäni just sillä silmällä.

Ostelin kierrokseltani kaiken muun kuvissa näkyvän irtaimen paitsi tuon vanhan tiilimuotin, jossa timjami kasvaa, se on ollut minulla jo parisen vuotta ja tänä vuonna koristaa puutarhani ruokapöytää. Reissulta löytyi ihania koristeita puutarhaan, kakkukupua kesähetkiin, sinkkiämpäri, pikkuharja ja vaikka mitä. Suosikkilöytöni on tuo hauskasti kulahtanut talolyhty, jonka ostelin jo ihan joulumielellä, mutta sopiihan se toki näin kesäänkin hienosti.

Vastaani tuli myös ihana kori, jonka tarvitsen ehdottomasti autooni reissukoriksi, sellaiseksi johon voi laitella matkoilta mukaan tarttuvia pikkuostoksia ynnä muuta. Vanha rautakuula oli ihan heräteostos pienemmän kaveriksi kukkaruukkujeni seuraan ja perennoja tykkään ostella kirppiksiltä erityisesti. Niissä on usein niin mahtava juurakko mukana valmiiksi, että istutuksen jälkeen näyttävät parissa päivässä siltä, kun olisivat aina täällä kasvaneet. 

Oikein oli siis oivallinen kierros tämä ensimmäinen täällä suunnilla pitkästä aikaa. Tekee heti mieli lähteä uudestäänkin, mutta pitää nyt hetki malttaa, että ehtii valikoimat vähän vaihtua välissä ensin.

My recent fleamarket finds from the other day I took a little trip around my neighbourhood after a few months. Good finds and funnily all themed to my garden. I must've been unintentionally looking with that eye only.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

DIY ruostekukkia osa II

Tein vielä pihan ruostekukkakokoelmaan yhden nupullaan olevan punahattusen ja nyt on kolmen kopla mielestäni just kiva kukkapenkin koristus. Vähän petyin matkan varrella tuohon ruostesprayn pysyvyyteen, mutta korjasin jo alkuperäiseen ohjeeseen ja sanon tässäkin, että kannattaa hioa tai pohjamaalata (tai molemmat) ennen ruostemaalausta, jos ei tykkää, että maali paikoin saattaa raapeutua irti, jos sitä kovin runnoo. Muuten tuntuu pysyvän kyllä paikoillaan, eli näistä tuli vähän sellaiset katsoa saa, muttei koskea -kukkaset.

No mutta nättejä ne on kumminkin ja ehdottomasti vaivan arvoisia tulee niihin ajan kanssa vähän kropsuja tai ei.  Ainahan voi sitten vähän ehostaa jos alkaa silmiin käydä.

Tein tuon nuppusen vähän erilaisista palasista kun auenneet mallit ja tämä on vähän helpompi ja nopeampi, kun ei niin isoa tarvitse tehdä. Materiaalit melkolailla samat kun isommissakin kukkasissa. Tällainen nuppu syntyy yhdestä puolen litran tölkistä näin:

Ensin otetaan paperiarkki, leikataan se neliöksi ja taitellaan kolme kertaa kolmioksi kulmat vastakkain. Sitten piirretään kolmion taitettuihin sivuihin kukan terälehden puolikkaat ja leikataan viivoja pitkin. Lopputulokseksi pitäisi syntyä kaunis kahdeksanterälehtinen kukkanen. 

Näitä tarvitaan kolme eri kokoista, joista suurin suunnilleen 15cm halkaisijaltaan ja pienemmät noin 8cm kumpikin. 

Tee pienemmistä kukasista vähän kapeampia muodoiltaan, niin että pienin on kaikista kapeaterälehtisin. Piirrä mallista alumiiniin ja leikkaa kukkaset. Leikkaa niihin myös kaikkiin suunnilleen keskelle reikä kierretankoon kiiinnitystä varten.

Muotoile taas sukkapuikolla vähän suonia lehtiin aidon fiiliksen luomiseksi. Ja sitten hio, pohjamaalaa ja maalaa palaset molemmin puolin ruosteisiksi. (Maalaa taas myös mutterit, prikat ja kierretanko samalla).

Kokoaminen tapahtuu samanlai kun isommissakin, eli ensin mutteri ja prikka paikoilleen ja sitten terälehdet järjestyksessä pienimmästä isoimpaan. Kun päällimäinen prikka ja mutteri on paikoillaan ja kiristetty ala taivutella kahden päällimäisen terälehtikerroksen lehtiä sisäänpäin nupulle. Alimmat, terävimmät lehdet taitetaan vuorostaan alaspäin. Voit käännellä vähän terävimpien terälehtien kärkiä ulospäin, jotta nuppuun tulee elävyyttä.

Ja sitten nuppu onkin valmis! Mielestäni tämä muistuttaa etäisesti myös vähän ruusua, että jos haluaa pelkästään semmoisia tehdä niin tämä ohjehan sopii loistavasti siihenkin.

Ja sitten vaihdoin tekniikkaa kokonaan ja tein jotain vieläkin hauskempaa:

Kaupasta ostetut (Plantagen) ruostekukkaset kaipasivat vierelleen jotain kaveriksi ja keksin tehdä sinne sekaan muutaman unikon siemenkotaa muistuttavan koristetikun. Niistä tuli myös tosi hauskat ja sopivat tuonne niin kivasti ja luontevasti että menevät ihan täydestä kaupasta ostetuista kyllä nämä myös.

Niiden materiaaleiksi käytin kaapin perältä kaivamaani (vuosia vanhaa) uunissa kovetettavaa Fimo-massaa, metallitikkua ja muotoilupuikkoa massan työstämiseen. (Tähän käynee oikein oivallisesti myös puinen kukkakeppi varreksi.)

Muotoilin massasta niin liki siemenkotaa muistuttavan palleroisen kun kykenin ja kovetin sen uunissa ohjeen mukaan kovaksi ja jämäkäksi. Sitten porasin sen pohjaan tiukahkon ja syvän reiän ja tungin tikun sinne tukevasti. Sitten vaan ruostesprayta pintaan (pysyy massassa vähän paremmin) ja tikut kukkapenkkiin!

Tästä en muuten yhtään tiedä, että miten tuo Fimo tuolla ulkona mahtaisi pakkasia sitten kestää, että tässä kokeilemalla vaan sekin selviää. Pääasia kuitenkin on, että nyt kesällä näyttää kivalta ja niinhän tuo todella näyttääkin.

I had to make a budding flower too to my rust flower collection, it was even simpler to make than the open ones. I also wanted to make some seedcases to accompany my store bought lilies and I used Fimo modelling material for those. Worked out so well and makes both arrangements more alive and lovely.