Oli niin pimeä päivä että inspiroiduin kirjottamaan aiheesta jota syvästi rakastan - keinovaloista, koskapa sellaisen loisteessa istun nytkin.
Olen huomannut että ihmisten on aika vaikea ymmärtää uusien polttimoiden sekavista pakkausmerkinnöistä juuri yhtikäs mitään joten ajattelin tehdä aiheesta postauksen ja selittää nuo merkinnät ja niiden merkityksen yksinkertaisemmin, omalla tavallani.
Termit ovat muuttuneet paljon siitä mitä ne olivat silloin kun myynnissä oli pelkkiä hehkulangalla varustettuja polttimoita. Silloin polttimon wattimäärä merkitsi samaa kuin valon määrä, noin suunnilleen. Jokainen tiesi että 60W polttimo oli kirkkaampi kuin 40W ja sähköä meni just sen verran kun mitä lampussa oli valotehoa. Tai näin me sen opimme käsittämään.
Nykyään markkinoilla on erilaisia energiaa säästäviä polttimoita, ledejä ja hehkulankaa jokaiseen makuun ja käyttötarpeeseen ja teknologian kehittyessä valikoima sen kun kasvaa. Niin kasvavat myös informaatiolistat pakettien kyljissä ja sekös meitä nyt sitten sekottaa.
Käydään nyt sitten läpi noita termejä niiden pakettien kyljissä. Listaan tähän alle yleisimmät ja ne tärkeimmät termit ja niiden selitykset minun puhekielellä. Puhun nyt vain led-polttimoista. Jätän väliin energiansäästölamput (koska en tykkää niistä, ovat lämpimänä hajotessaan vaarallisia sisältämänsä elohopeahöyryn vuoksi) ja loisteputket (liikaa informaatiota niissäkin).
LUMEN = Valovirran yksikkö. Kertoo valon määrän. Esim. 220 Lumenia vastaa noin 25W hehkulampun valon määrää, 400 Lumenia vastaa noin 40W hehkulampun valon määrää, 700 Lumenia taas 60W jne. Mitä isompi Lumen luku sitä enemmän valoa polttimosta lähtee.
KELVIN = Valon värilämpötilan yksikkö. Kertoo siis minkä sävyistä valo on. Hehkulamppu on väriltään 2700K ja päivänvalo noin 5500K.
Se on loppujen lopuksi aika yksinkertaista ymmärtää. Molemman värisissä valoissa ihminen viihtyy aika hyvin. Kaikki muut värilämpötilat ovatkin sitten jo vaikeita.
Esim. kaupoissa yleisesti käytetään sävyä 4000K joka suurimmassa osassa mukavasti vääristää värit. Meistä jokainen on varmasti kokeillut kosmetiikkaosastolla meikkivoidetta oikeaoppisesti ranteen sisäpintaan ja todennut että hyvä on ja sitten kotona katsonut että ihan vikaan meni. Päivänvalo on ihan paras kun valitaan meikkivoidetta tai levitetään sitä naamalle.
Ja tähän samaan syssyyn sanon vielä että sitä päivänvaloa ei kannata sinne vessaan valoksi laittaa. Tulee ihan hirviän kylmä tunnelma. Se meikki kannattaa levittää naamaan mieluiten
ihan oikeassa päivänvalossa, ikkunan äärellä tai hankkia sitä varten ihan oma lamppu ja muualle kun sinne vessaan.
CRI = Ra-indeksi. Kertoo polttimon värintoistokyvyn. Eli siis toistaako se värit oikein. Tätä on itseasiassa huippuvaikeaa mitata joten yleensä noissa paketeissa lukee
vain ylimalkaisesti numero joka on jotain 80-90 (100 olis täydellinen) välillä jolloin se on ihan hyvä. Jos siinä on jotain selvästi alle 80 on värintoisto silloin huono,
eikä sitä kannata ostaa.
Hg = Elohopean yksikkö. Kertoo onko polttimossa elohopeaa. Energiansäästölampuissa on aina, ledeissä yleensä ei.
W = No se wattimäärä joka kertoo sen paljonko polttimo vie sähköä. Mitä enemmän siinä on valotehoa sitä enemmän se kuluttaa sähköä se ledikin.
Sitten monet polttimovalmistajat rakastavat laittaa niihin pakettien kylkiin kaikenlaista nippelitietoa kuten esim. kauanko kestää että lamppu syttyy täyteen loistoonsa.
(Tämäkin on peruja noilta energiansäästölampuilta jotka saattoivat lämmetä kymmenenkin minuuttia ennen kun olivat täydessä loistossaan.)
Myös kuinka montaa hehkulamppua paketin lamppu vastaa käyttöiältään on suosittu asia kertoa. Siinä on kuva jossa yksi led vastaa hirveän montaa hehkulamppua.
Paras käyttölämpötila ilmoitetaan myös. Yleensä piirretyllä lämpömittarilla tahi sitten ihan numeroin esim. +40 C - -30 C Ledeissä melkolailla kaikki käyvät sisään ja ulos pakkaseen
(ne kirotut enrergiansäästölamput eivät. Niissä on mallit erikseen sisä- ja ulkokäyttöön).
Ja tietysti leuhkivat myös sillä että kuinka monta sytytyskertaa polttimo kestää. Tämä lukema on yleensä satoja tuhansia ellei miljoona tai ylikin (Kuka ränkkää valokatkaisijoitaan niin monta kertaa edes eläessään?)
Hz = Asia jota en ihan kokonaan tajua mutta ilmeisesti nuo ledit "värähtelevät taajuudella 50/60Hz". Onko sillä väliä? En tiedä, mutta pakettien kyljissä se on ilmoitettu.
Heräsikö kysymyksiä? Haluatko täsmällisempiä vastauksia? Minulta voi kysyä tuolla kommenttiboksissa ihan mitä vaan. Jos en tiedä vastausta selvitän sen. Tämä aihe on nyt muodostunut minulle jostain syystä kovin kiinnostavaksi.
Teen varmasti vastaisuudessa myös postauksen erikseen noista Kelvineistä (värilämpötiloista) koskapa olen niitäkin nyt omakohtaisesti vuosien mittaan kotonani testaillut.
I've been studying all the differend information led-lightbulb manufacturers put on the side of the packages. I made a list of all the key info and translated it to my readers using simple language instead of the technical terms. There's just way too much for me to start to translate all this in english too. I'm afraid if I try I'll make some stupid mistake and it'll all go wrong. Sorry.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
maanantai 24. marraskuuta 2014
For Sale
Ennen kun tökkään ne valtakunnalliselle myyntipalstalle pistän kuitenkin kuvat tänne, jos joku teistä lukijoistani olisi kiinnostunut kanssani kauppoja hieromaan.
TUOLI ON MYYTY
VITRIINI MYYTY!
RAITAKAAPPI MYYTY!
KEITTIÖNPÖYTÄ MYYTY!
SOLD!
Tunnisteet:
For sale
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Löytyi jo
Hienon uuden ikkunani asennusprojekti tössähti alkuviikosta ongelmaan peitelistojen kanssa. Ongelmaan siksi että kuvittelin omaavani tarpeellisen määrän oikean levyistä listaa ja sitten varastoni pengottuani totesin ettei sitä ollutkaan tarpeeksi.
Portaikossa porstuaan päin antavan ikkunan ympärillä on tietynlainen 55mm levyinen lista ja haluaisin että tässä uudessa olisi samanmoinen ja saman levyinen jotta tyyli olisi yhtenäinen (ja se peittäisi himpun liian suuren raon joka ikkunan ympärille jäi). No, kuvan mukaista listaahan on lähes kaikissa puutavaraliikkeissä tarjolla, mutta aivan väärän kokoisena (45mm ja 70mm). Tuo minun mittani on kuulema ollut varsin yleinen vielä joskus 60-luvulla, mutta nykyään sitä ei valmisteta muuta kun erikoishöyläämöissä (liian kallista tähän kohtaan).
Vanhoja rakennusosia myyvissä liikkeissä voisi ehkä olla, mutta niihin on meiltä aika pitkä matka näin äkkiseltään lähteä tässä kohden.
Joten kysynkin nyt teiltä armaat lukijani: Löytyisikö joltakulta teiltä tässä Uudenmaan alueella varastoistanne kuvan mukaista noin 55mm leveää vanhaa listaa? Peite tai jalkalistaa? Tarpeeni olisi noin 145cm pätkä ja pari lyhyempää noin 70cm pätkää. Kaiken kuntoiset ja pituiset pätkät huomioidaan.
EDIT: Ja listat ovat jo löytyneet.
Desperately seeking this vintage wood molding from Finland.
Tunnisteet:
Muut jorinat
tiistai 18. marraskuuta 2014
Joulukausi on avattu
Joku aika sitten satoi yllättäin etelässäkin lunta. Siinä sitä ikkunasta ihaillessani tajustin yhtäkkiä että pitää käydä ottamassa jouluvaloista kuvat lumen kanssa kun ei sitä tiedä että tuleeko sitä jouluksi laisinkaan.
No, ei kun valot päälle ja kameran kassa räntäsateeseen ja onnistuihan niistä pari otosta. Nämä on kuvattu pihaan tultaessa joten ihan kaikki valot eivät näy kuvissa, mutta osa nyt kumminkin, että näkee minkälainen valoparatiisi siellä taas tänä vuonna onkaan.
Nyt olen vihdoin alkanut myös poltella noita valoja. Laitoin oikein ajastimella ettei tarvitse itse muistaa niitä päälle laittaa. Kyllä nyt kelpaa joulua odotella.
It snowed a couple of weeks ago and I stormed outside with my camera to take some pictures. It's not at all sure it will snow again before Christmas and I wanted to get some nice pics of my new light sets. Oh well, I didn't get that many good shots, since it was raining when I got outside, but these two looked pretty enough to post here. Let the Christmas come!
Tunnisteet:
Joulu,
Piha ja puutarha
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Moottorisahailua Marraskuussa
Blogiyhteistyö Domus Classican kanssa
Jo monta viikkoa sitten teippasin portaikon seinään suorakulmion siihen kohti mihin kauan kaivattu akkuna oli tulossa. Sitä oli kiva katsella ja unelmoida että pian se tuossa on. Portaikko on talvisin niin pimeä ettette uskokaan. Nämä ylemmät kuvat on otettu jalustan kanssa ja rankasti ylivalottaen jotta tuo luonnonvalo on saatu hyödynnettyä. Normiasetuksilla kuvista olisi tullut melkein mustia lukuunottamatta pientä kajoa tästä oikealla olevasta porstuaan antavasta ikkunasta.
Se on kuulkaa kesää ja valoa rakastavalle ihmiselle ihan hirveä tuo kaamos tuossa portaikossa ollut ja keinovalojen polttelu päiväsaikaankin ketutti enemmän kuin mikään, mutta nyt, nyt se on vihdoin muuttunut tuo - akkuna nimittäin asennettiin paikoilleen eilen.
Olimme jo aiemmin purkaneet ulkopuolelta seinää sen verran että nyt ei tarvinnut kun tulla siitä läpi. Ja läpihän tultiinkin sitten oikein leffatyyliin moottorisahalla. Hassua että olin laittanut tuon malliteippini melkein oikealle kohdalle ja melkein oikean kokoisena vaikka ihan silmällä ja ilman mittoja sen silloin siihen vetäisin. Huisin tarkka silmä minulla näemmä.
No juu läpi siis tultiin ja minä siinä kädet täristen kameran kanssa koitin kuvaa ottaa samalla lenteleviä sahajauhoja väistellen. Ja hirmu tylsästi käsivaralta keinovalossa, kun pitihän siitä nyt kuvaa saada muttei voinut ruveta jalustan kanssa hifistelemään koska kiire oli.
Ja WHOAAAA! Valoa! Niin paljon valoa vaikka päivä oli ihan pimeä ja lumisadettakin saatiin. Ja jos äsken oli kiire nyt oli sitä vieläkin enemmän, tuosta rei'ästä kun kävi tuuli sisälle ja puoli kämppää alkoi nopeasti jäähtyä. Mutta tuo valo oli niin valtavan ihanaa, että pitihän sitä nyt hetken aikaa fiilistellä. (Tässä kohtaa hihkuin ja hypin ympyrää käsiä taputtaen ainakin vartin).
Tunnelma yläkerran pikkualuassakin oli muuttunut melkoisesti (hyytävän kylmyyden lisäksi). Valoa oli niin paljon että meinasi ihan huimata. En edes villeimmissä unelmissani osannut arvata että sitä näin paljon tulisi, mutta tulipa vaan (ja ajatelkaapa paljonko sitä sitten on kun aurinko paistaa...). Huh ja hei.
Laitoimme ulkopuolelle tuollaiset vaakalaudat tueksi niin että saimme sitten nostaa ikkunan niitä vasten paikalleen. Ja se olisikin ollut näppärää, mutta siinä suoraksi sitä passaillessa huomattiin että vanha latvapuista rakennettu talomme runko hieman kapenee ylöspäin (siis seinät ohenee) ja sitä pitikin sitten siinä hieman säätää että on tasaisesti sitten yläreunastaan hieman ulkona ja hieman sisällä. Saan sitten listojen kanssa oikein askarrella että saan sen näyttämään tasaiselta molempiin suuntiin. Ja kestikin tuo vielä aikansa joten lämpötila sisällä sen kun laski laskemistaan, mutta ikkuna asettui paikoilleen.
Siinä on oikein selektiivilasi sisäpokassa. Ajattelin että kun uutta ikkunaa laitetaan, niin laitetaan nyt vähän nykyaikaakin mukaan. Meillä ei tuota portaikkoa erikseen lämmitetä ja se on hyvä ettei ikkuna hohka kylmää vaan pitää sen lämmön mikä tilassa on. Siitä kuitenkin aika liki kuljetaan ohi ja tavallisella lasilla se olisi varmasti ollut hurjan kylmä talvisin niin kuin talon muut ikkunat tuppaavat kovilla pakkasilla olemaan.
Valitsin siihen myös tällaiset jännät kiristävät sulkimet ulkopokaan ja nämähän ne varsin näpsäkät ovatkin. Todellakin vetävät ikkunan tiukasti kiinni. Ei tule tuuli sisälle näistä ei. Ja nätitkin ovat vielä.
Mutta bonuksen sain jotain vieläkin parempaa, jotain jota en edes tajunnut voivani saada, nimittäin ihan järjettömän kauniin maiseman. Portaiden alapäästä kun katsoo näkyy ikkunasta tämä ihana vuosia sitten istuttamamme pylväshaapa. Kuva ei nyt tee hänelle oikeutta, mutta sykähdyttävän upeasti istuu tuohon ikkunaan tuo.
Ja upeasti istuu myös ikkuna taloomme. Nyt vaan seinälaudat paikoilleen niin kukaan ei edes tajua ettei tuota ikkunaa tuossa vielä hetki sitten ollut. Tai no, tajuaahan ne kun en ehdi tehdä noita vuorilaudoituksia siihen ympärille enää ennen talvea (lue: en jaksa tehdä. Hirweä remonttiväsymys eikä kylmässä ole kiva tehdä töitä. Kerkiää sen keväälläkin).
Nyt pitää vielä pusertaa itsestään sen verta että saan ne listoitukset tehdyä ja siistittyä paikat niin voinkin seuraavaksi laittaa oikein hienon postauksen siitä kuinka paljon tuo ikkuna tilojamme ja elämäämme onkaan oikein muuttanut. Mutta sitä ennen makaan sohvalla viikon, tai ainakin tämän illan ja keräilen vähän voimiani ja lämmitän luitani.
(Kuva otettu naapurin pihan puolelta etelästä, oma tontti päättyy tuohon aitaan. Ikkunat: oik. ylh. makuuhuone, tikkaiden takana alhaalla pikkuveski ja vasemmalla porstua. Keittiö jää oikealle.)
Two crazy middle aged maniacs managed to install a window in a freezing cold Finnish weather. But what wouldn't one do to get what one wants - natural light.
I'm so overwhelmed of the amount of light I now get in to the staircase, hall and the upstairs. It's almost insane, but in a good way.
I'm so overwhelmed of the amount of light I now get in to the staircase, hall and the upstairs. It's almost insane, but in a good way.
The new window, made traditionally and given to me by Domus Classica is so perfect to our house in every way. I'll post up more pictures, when we get all the moldings etc. installed.
Tunnisteet:
Eteinen,
Talo,
Yläkerran aula
torstai 13. marraskuuta 2014
Lyhtylöytöjä
Löysin kirpputorilta aivan sikakalliin vanhan rautatielyhdyn joka oli sitten lopulta pakko ostaa kun niin kovasti mieli teki. Olen aina ollut ihan heikkona vanhoihin lyhtyihin ja tässä vanhassa vaihdelyhdyssä on vaan sitä jotain. Tämä on vieläpä aivan hirvittävän suuri ja painava, kahvoineen sillä on korkeutta rapiat viisikymmentä senttiä. Ostohetkellä ehkä hieman kirveli, mutta yhtään en ole katunut. On se vaan niin komia lyhty.
Hieman halvemmalla (tai no aika paljonkin) pääsin ostaessani tämän Tarjoustalon alelaarista löytyneen kivan lyhdyn. Tämäkin on kooltaan aika messevä ja tuollaisen hämäräkytkimellä toimivan patterikäyttöisen hautakynttilän kanssa ihan huippu. Olen tänä syksynä hurahtanut noihin tekokynttilöäihin oikein kunnolla. On niin vaivatonta kun pihalla itsekseen syttyvät ja sammuvat. Aina on mukava tulla pihaan missä lyhtyjen loimotus toivottaa tervetulleeksi.
Kolmas kiva pikkulyhty löytyi kirpputorilta. Parin euron vanha kahvllinen tuikku sulatti heti sydämeni söpöydellään, eikä yksin hintansa puolesta. Näiden vanhojen lyhtyjen historia ja patina ovat jotenkin vaan niin sykähdyttäviä. Mihinköhän tätäkin on joskus käytetty?
Ja valot päällä lyhdyt ovat vieläkin kivammat. Tuo korkein on ainoa jota pihalla pidän. Kaksi vanhempaa ovat visusti sisällä turvassa syksyn sateilta, mutta jos nätti ilma on saatan pistää tuon vaihdelyhdyn hetkeksi portaille osoittamaan ovelle päin nuolellaan, mukavasti ohjaamaan syksyn kyläilijöitä sisälle lämpimään.
I bought some lanterns to light this awfully dark autumn. The first on e is a real old railroad switchlantern I got from a fleamarket with a lot of money. The second one is a find from a bargain store's discount section (with much less money) and the third also a real old one I found from a fleamarket with a couple of euros.
Tunnisteet:
Kirpputorilöydöt,
Muut ostokset,
Piha ja puutarha
tiistai 11. marraskuuta 2014
Viisi väriä: 4737
Ja värihaaste jatkuu tässä välissä kun on liian sateista ikkuna-aukon sahaamiselle.
Meidän taloudessamme on kattoja lukuunottamatta maalattu kaikki valkoiset pinnat yhdellä ja samalla valkoisen sävyllä. Se on hieman kermaan taittuva, aika pehmeä ja lämmin valkoisen sävy ja sopii tähän vanhaan taloon paremmin kuin hyvin. Sen värikoodi on 4737 ja muistan sen hyvin ulkoa juurikin siksi. Ylläolevassa kuvassa se näkyy tuossa seinäkaakeleiden yläpuolella.
Keittiössä väriä on käytetty ehkäpä koko talosta eniten. Sillä on maalattu seinien lisäksi lattian valkeat ruudut ja nuo vanhat keittiökaapit (hellan vieristä kaappia lukuunottamatta). Joku voisi ehkä kuvitella että täsmälleen seinien sävyiset kaapit olisivat suuri virhe, mutta eri maalilaaduissa tuo sävy toistuu hieman erilailla eikä kukaan ole vielä huomannut niiden olevan samaa värikoodia.
Samoin eteisessä ja portaikossa on myös paljon tuota kermanvalkoista. Seinät, lattian kuvio ja portaiden välit ovat kaikki tätä samaa sävyä. Sielläkään ei pistä silmään niiden samankaltaisuus kovin selvästi.
Ja tietysti olen ulottanut tämän värin myös asuntovaunuuni. Kun kerran kakkoskoti on niin pitäähän se samalla värikoodilla maalata sekin. Siellä se on maalattu kattoa myöten samalla värillä, mutta viheriäinen kuvio saa sen näyttämään hieman erilaiselta seinien osalta. (Kuva ajalta kun vaunu oli vielä vaiheessa.)
Olen ollut hyvin tyytyväinen tuohon valkoisen sävyyn. Se on oikein passeli väri. Ja jos joskus olette ihmetelleet että miksi kuvissani valkoinen ei ole koskaan oikein vitivalkoinen, se johtuu juurikin tästä. Kylmää valkoista väriä talossamme on vain muutamassa kalusteessa.
(Tämän postauksen kuvat on otettu pitkin matkaa vuosien 2013-2014 välissä ja eri vuodenaikojen valo-olosuhteet saavat kuvat hieman erisävyisiksi. Ja tuleepa tässä samalla tunnustettua nyt sekin etten juurikaan käsittele kuviani,)
Color challenge continues. There is one shade of white we have used all over the house. It's been used to paint the floors, walls and even the kitchen cabinets and of course the caravan. The code (in Finland) for the color is 4737 and its a really warm creamy tone of white. As you can see I really love it since it's everywhere in this household.
Tunnisteet:
Muut jorinat
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Erilainen rautakauppa
Blogiyhteistyö Domus Classican kanssa
Eräänä sateisen harmaana päivänä männä viikolla ajelin ihan asioikseni Hämeenlinnan upeisiin maisemiin ja Domus Classican kauppaan. Olen käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, mutta nyt oli kamera matkassa kun teemme pienen blogiyhteistyön ja kävin tuolta hakemassa erään ihanan ja pitkään haluamani jutun talooni.
Tuolla myymälässä on niin fantastinen tunnelma. Kaikki nuo rouheat pinnat ja värit ja valot tekevät kaupasta niin lämpimän ja kotoisan. Siihen lisäksi vielä ehkä maailman inspiroivin valikoima saavat ainakin tämän asiakkaan ihan pähkinöiksi. Taas oli kaikkea uutta ja ihanaa valikoimiin tullut ja myymälää kierrellessä tuli kyllä mieliteko jos toinenkin. Piti jossain kohti ihan hillitä itseänsä etten kovin kovaan ääneen hihkunut. Se on niin eri asia nähdä ja kokea tuotteet livenä kun vain kuvina näyttöruudulla.
Valikoimia katsoessa totesin että jos tuolta ei jotain löydy niin sitten sitä ei tarvita. Siellä oli kyllä aivan kaikkea ja vielä enemmänkin. Jos vanhaa entraa niin tämä on se paikka joka kannattaa pitää mielessä ja miksei myös jos uutta rakentaa ja vähän parempaa ja persoonallisempaa halajaa. Mutta tiedättekös mikä tuolla oli ehkä kaikkein parasta? Se on se kiireetön palvelu. Enkä sano tätä vain siksi että yksi myyjistä on hyvä ystäväni. Sanon tämän siksi että se on oikeasti myös siinä suhteessa perinteitä kunnioittava kauppa. Ja ainakin minä arvostan hyvää palvelua yli kaiken.
Ja mitäkö kävin tuolta noutamassa? No tuollaisen perinteisesti rakennetun rintamamiestalon ikkunan. Se tehtiin meille varta vasten mittojen mukaan. Sain valita siihen ihan kaikki yksityiskohdat juuri niin kuin halusin ja se on melko pitkälti saman näköinen kun talossamme olevat vanhat ikkunat. Olen haaveillut ikkunasta jo vuosia ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sellaisen meille järjestää. Tarvitsemme sen pimeään portaikkoomme luonnollista valoa tuomaan tähän talven synkkyyteen ja harmauteen.
Asennustyöt ovat jo alkaneetkin, ilmat vain eivät ole olleet kovin suotuisat (hullut marraskuun sateissa yrittävät ikkunaa laittaa) mutta tällä viikolla pitäisi vihdoin saada akkuna paikoilleen. Siitä postaan lisää tuonnempana.
I'm doing this collaboration with Domus Classica the traditional hardware store located in Hämeenlinna. I visited their store to pick up a window I ordered a few weeks ago and took some photos of the store while doing so. The atmosphere in there is just so lovely, warm and cosy and with all the beautiful things around one really gets inspired.
I can't wait to get the window installed. It will make a huge difference to our oh-so-dark staircase. By the end of this week it should be there. I'll post more about it later.
tiistai 4. marraskuuta 2014
Karvakorvan synttärit
Ikinä koskaan ei meillä ole huomioitu koirien syntymäpäiviä. Yleensä emme edes muista kuinka vanhoja piskimme ovat. Muutama viikko takaperin alkoi kuitenkin tuntua siltä että eikös nyt ole tuolla vanhemmalla koissulilla isompi merkkipäivä käsillä ja olihan sillä. Täytti peijakas kymmenen vuotta tänään. No juhlathan sille oli järjestettävä - oikeat kunnon koirajuhlat. (Sankari kuvassa vasemmalla pöydänkulman takana.)
Vieraita tuli paljon ja häntiä vilisti talossa yht'aikaa kymmenen. Oli menoa ja meininkiä ja hulinaa ja huisketta.
Oli oikein kermakakkukin. Täytteenä parasta jauhelihaa ja porkkanaa. Ei meinannut vaan päivänsankari malttaa jättää vieraille yhtään maistiaisia. Olisi varmaan peijakas syönyt nuo palavat kynttilätkin jollemme kiinni olisi hänestä pitäneet.
Ihmisvieraille oli tarjolla suklaisia koirankeksejä, epäilyttävän näköistä suklaamoussea sekä tietty hodareita, koirabileissä kun ollaan. Oli myös valkoisia marenkikakkuja keltaisella appelsiinihillolla, mutta niistä unohdin kuvan ottaa. Varsin koiramaiset eväät ihmisillä ja ihmismäiset koirilla. ja hyvin tekivät kauppansa molemmilla.
Ja kun oli kakku syöty oli tietenkin aika avata lahjat. Päivänsankarilla oli uskollisena apulaisena tuo aina niin avulias oma poikansa, (joka myöskin pölli päivänsankarin lahjalelut myöhemmin kaikki itselleen, että ketunhäntä kainalossa oli tuolla apurilla).
Loppuaika olikin sitten yhtä hälinää niin kuin nyt tuon kokoisella "parvella" kuvitella voi. Ympäri juostiin, äristiin ja muristiin, leikittiin vähän ja kerjättiin lisää herkkuja tietysti.
Pippurin tuima tuijotus.
Tero iskee silmää. (Kuvassa myös Pöljä etu vas. Lumi, Pahis, Luke ja Puffetin häntä).
Lumi katsoo kameraan seuranaan Pippuri vai olikohan tuo Pinky... väkisin menee sekaisin kun on niin monta muistettavaa, Puffetti ja Luke.
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... tai no. Omppu väsähti hieman aikaisin ja painui omaan kassiinsa odottamaan kotiinlähtöä ja Lumi, niin kuin niin moni muukin päätti pissiä työhuoneen matolle. Nooooo, onneksi olin ajatellut sen pesettämistä jo aiemmin ja nytpähän ei tarvitse sitä enää pitkittää.
Juhlat olivat kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet. Vieraat viihtyyivät, lahjat olivat kivoja ja ruoka hyvää. Jokainen koiravieras sai vielä kotiinviemisiksi pienen "Doggy bagin" jossa sisällä pari puruluuta pari karkkia ja pieni pallo. Hyvä fiilis juhlista jäi vaikka seuraavat bileet järjestetään kyllä ehkä ulkona...
One of our chihuahua's turned ten today and we gave him a little party, a doggy party of course. We invited friends over and had a ball with a cake and all. Crazyyyy.
Tunnisteet:
Muut jorinat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)