Kerkesinpäs

Kesä alkaa jo edellä viimeisiään, mutta kerkesin silti vielä yhdelle vaunureissulle aurinkoisen ja lämpimän kelin aikaan. Iltapäivä oli jo pitkällä kun perille päästiin ystävien mökkipihaan, mutta äkkiä oli leiri laitettu ja  pystyssä ja päästiin vielä hyvin nauttimaan lämpöisestä kesäsäästä ja illasta. On se vaan näppärää kun kaikki on mietitty nyt niin helpoksi tuolla, ettei turhaa aikaa turaannu mihinkään miettimiseen, vaan kaiken saa läjään nopeasti ja lähestulkoon kivuttomasti. Nyt kun kaiken saa purettua tai taitettua kasaan mahtuu ne myös matkustamaan vaunun sisällä, niin että tilaa jää vielä vaikka toiselle samanlaiselle satsille, eli mukaan voi ottaa ihan kaiken mitä vaan kokee tällaisella reissulla tarvitsevansa. 

On pikkukeittiö ja ruokailuryhmä ja tietysti tuo kevennetty palmunlehtivarjo, joka olikin tuossa ihan hirmuisen näppärä. Olen ihan hurjan onnellinen tuosta pöydästä minkä keväällä ostin ja noista tuoleista jotka siihen niin nätisti sopii. Ne on just niin passeli yhdistelmä tälle vaunulle kun vaan olla ja voi. Tarpeeksi iso neljälle syöjälle, mutta myös tarpeeksi pieni vaikka vain kahdelle kahvittelijalle. Ne ovat tosi tukevat ja näyttävät, mutta painoa niissä ei ole juuri lainkaan, joten erittäin kivat just tällaiseen reissukäyttöön. 

Uudet loikoilutuolitkin on osoittautuneet tämän kesän hitiksi vaunuillessa, niin mukavat ja lokoisat, ettei niistä ylös meinaa päästä. Verhoilukin pysynyt vielä aivan hyvänä ja puhtaana, vaikka pelkäsinkin että heti menisi sotkuun. Näistä on niin mukava tiirailla järvimaisemia missä milloinkin satumme leireilemään.

Tässä reissupaikassa onkin meille aivan erityisen kiva privaattiranta, jossa on mitä mainioin näköala tiirailla järven elämää. On kurkia ja joutsenia ja muita järvillä viihtyviä lintuja ja käyvät ne kalatkin välillä tuossa molskimassa. Ja vaikka maisemat ovatkin kivat ottaa tämä esteetikko aina mukaan myös kaikenmoisia somisteita, jotta tunnelma olisi täydellisen kotoisa ja kaikki niin nättiä että melkein päätä särkee, mutta miksipäs ei, kun kerran niin voi tehdä.

Ja kaikesta tästä kauneudesta saatiin tällä reissulla nauttia vain tämä yksi ilta, sillä seuraavana aamuna sääennusteet pettivät totaalisesti ja heräsimme paniikkiin kun ulkona satoi vettä. Onneksi kerkesimme napata nojatuolit ja tyynyt turvaan sisälle ennen kun kunnolla ryöppysi, kaikki muu nimittäin kastuikin sitten täysin. Mutta kaiken sen minkä se kesä kastelee se myös onneksi kuivaa. Bambu kuivuu tosi nopsaan, verhotkin kun ovat jotain muovia ja jopa tuo aurinkovarjo kuivahti ihan parissa tunnissa taas rapsakaksi. Ainoa mitkä ottivat kunnolla turpaansa olivat nuo kaislamatot maata vasten, niitä kuivattelen vieläkin täällä kotona. 

Ja tulipa siinä sateessa yksi kiva idea mieleen, jota aloin heti suunnitella ensi kesää varten: olisi nimittäin varsin näppärää jos tuossa verhosysteemissä olisi myös vedenpitävä kangaskatto päällä, ei paljon kesäsateet haittaisi retkeilyä enää. Samalla kiukulla voisi tehdä koko katoksesta himpun isommankin, ai että kun lähti kuulkaa ideat taas laukalle! 

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua siihen, että tämä reissukesä on nyt vaunun osalta taputeltu. En millään haluaisi vielä alkaa pakata tavaroita talviteloille, enkä varmaan alakaan kun voihan sitä siinä kotipihassa vielä fiilistellä vähäsen. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä vielä kunnon intiaanikesä syyskuussa päälle tärähtää ja saan vielä kerran jonnekin järvenrantaan tällä suunnata. Pidetään peukkuja sille ja jos sellaista ei tule, niin tuleehan se kesä taas ensi vuonna sitten.

Lopuksi vielä tämä maalauksellinen kuva vaunun sisältä ikkunan läpi silloin sateisena aamuna.

A trip to the lake with all my goodies in the caravan. Finnish summer gave us the best and the worst in one glorious weekend by the lake.