Tonnitäkki

Kirpputorilla käveli vastaan tämä vanha tuhannen painava puuvillatäkki. Jotenkin näin sen heti sänkyni päällä ja pakkohan se oli ostaa vaikka kamalan kallis se kohtuullisen huonoon kuntoonsa nähden olikin (8e).

Olen jo pitkään haaveillut suuremmasta makuuhuoneesta. Nyt olen päättänyt tutkituttaa voisiko toisesta vinttikomerosta ottaa tilaa makuuhuoneen puolelle seinää siirtämällä. Jo puoli metriä tekisi huoneelle paljon. Saisin vähän vaihtoehtoja kalusteiden sijoitteluun. Nyt kun vaan saan tutun rakennusmestarin kiinni ja kylään, niin tiedän voinko ruveta piirtelemään pohjapiirustuksia uudesta kalustejärjestyksestä.

Vokaali

Muinoin kirpparilta ostamistani valokirjaimista itselle jäi vain tämä i. Ehkä siksi kun se ei ihan heti pistä silmään muodikkaana kirjaimena ja ehkä siksi, että se oli helpoin muuntaa valaisimeksi ja se pysyy pystyssä pöydällä. Nyt se on koekäytössä olohuoneessa. Olen jotenkin ihan kahden vaiheilla tuon kanssa, että onko se liian muodin mukainen vai ei. Valona tosi mukava kyllä. Hmmm....

Sälekaihtimet

Olohuoneen vanhat sälekaihtimet ovat oikeasti vanhat. Olen saanut ne monta monituista vuotta sitten ja käyttänytkin aina silloin tällöin, kun tyyliin ovat sopineet. Nyt ne pääsivät porstuan ikkunoista pölyyntymästä paraatipaikalle olohuoneen puolelle. (Pölyiset ovat silti vielä. Noiden puhdistaminen on kangas- ja puuosineen himpan vaikeampaan kuin uudempien mallien).

Melkein parasta kaihtimissa on kuitenkin niiden historia. Tiedän missä ne ovat olleet ennen kuin ne minulle tulivat. Tunsin rakennuksen hyvin ja vietin siellä aikaani usein. Katselin noita kaihtimia monta vuotta, ennen kuin vihdoin sain ne itselleni. Vanha tehdasrakennus jossa kaihtimet palvelivat käyttäjiään on jo purettu, ja ihmiset jotka noita säleitä kääntelivät ovat suurin osa jo varmaan ajan tuolla puolen, mutta kaihtimet elävät vielä.  Jokaisella kolhulla ja tahralla on tarinansa. Suurinta osaa en tiedä, mutta uusiakin on jo tullut, ja ne ovat nyt osa minun historiaani.

Minulle on aina merkinnyt tavaroissa enemmän historia, kuin rahallinen arvo. Jos tavaralla on tarina mukanaan on sen arvo mittaamaton. Ja näillä kaihtimilla se on.

Valoviritys vai designvalaisin?

Viiden euron vanha lampunkupu kiinnittyi kauniisti vanhaan kahdenkymmenen euron kameranjalustaan ja kas, näin syntyi hieno valaisin olohuoneeseen. Uudet sähköt toki vetäisin, mutta ne eivät maksaneet juuri mitään, joten niitä ei lasketa mukaan kokonaishintaan. Lampunkupu on vissiin alun alkaenkin kuulunut johonkin jalustaan, mutta kun sitä ei juuri sillä romutorilla ollut myynnissä niin vähän sovelsin. Onneksi kumpainenkin osa tuli vastaani niin sain moisen rakennettua. Yhdellä mutterilla on osat kiinnitetty toisiinsa joten kasaaminen ei ollut iso urakka. Erityisen hieno on mielestäni tuo katkaisija. Se tuli lampunkuvun mukana ja toimii ihan täydellisesti edelleen. Mahtavan kokoinenkin, täyttää koko nyrkin.

Kyllä nyt on niin loft-tyyliä vanhassa rintsikassa että!

Kaapin kuulumisia tänään

Kaappi edistyy hitaasti, mutta varmasti. Kehikko on kasassa ja hyllyt paikallaan (niin muuten myös jo tavarat kaapin sisällä). Maaliakin kerkesin sutaista jo hieman. Hyvin loistaa vielä juminreiät maalin läpi. Mietin hetken josko kittaisi ne umpeen, mutta luulen että saavat jäädä. On ihan mukava nähdä kaapin historiasta tuokin puoli. Maalaan osat vielä toiseen kertaan ja voi olla että ne siitä umpeentuvat vielä.

Ovissa ei vielä ole saranoita, kun joudun tekemään jonkin verran ajatustyötä ensin, että miten saan noinkin kierot ovet asennettua edes jokseenkin suoraan. Pari rimanpätkää pitää myös vielä tilata paikalliselta puutavaraliikkeeltä. Mulla toimii nämä rakennusprojektit aina niin että ajattelen thedessäni ja sitä mukaa kun asiat tulevat vastaan. Muu ei toimisi minulla. Etukäteen voi suunnitella suuret linjaukset, mutta yksityiskohtiin keskitytään tehdessä.

Se on sittenkin kaappi!

Vanhemmat lukijani muistanevat kuinka ostin neljälläkympillä reilu vuosi sitten vanhan kaapinrähjän, josta oli tallella yläosa, alaosa ja ovet. No nyt vihdoin, siis todellakin VIHDOIN, sain aikaiseksi ruveta siitä juminsyömästä lautakasasta kaappia rakentamaan. Täytyy sanoa, että puusepäntaidoista en tajua mitään, mutta silti onnistuin tekemään tuohon kohtuullisen tukevan kehikon. Huomenna käyn ostamassa vähän lisää puutavaraa hyllyjä varten, kiinnitän ovensaranat sun muut ja sitten maalaan koko höskän mustaksi ja toivon, että kaikki luulevat sen olevan jokin oikeasti arvokas vanha kaappi.

17.11.2008

Moni teistä pyysi kertomaan kotijutun tekemisestä, joten tässä tulee;

Syksyllä 2008 elin jännittäviä aikoja. Toimittaja Maija Tiensuu oli ottanut yhteyttä kotijutun tiimoilta ja minä olin tehnyt hulluna remonttia saadakseni talosta mahdollisimman valmiin kuvauksia varten. Talo oli tuolloin vielä aika vaiheessa ja joka huoneessa oli jokin nurkka rempallaan. Jotenkuten sain kuitenkin valmista "suurta hetkeä" varten. Kuvausta edellisenä iltana vielä sisko tuli stailaamaan paikkoja kuntoon pettämättömän sisustussilmänsä kanssa.

Seuraavana aamuna saapuivat sitten Maija ja kuvaaja Martti Järvi. Seurasin silmä kovana kuvaajan työskentelyä ja utelin kuvausniksejä, joita Martti auliisti kertoikin. Siinä sivussa höpötimme Maijan kanssa kaikenlaista kodistani. Tilanne oli rento ja hauska eikä tuntunut yhtään siltä, että tässä nyt jotain haastattelua tehdään. Useampi tunti kuvauksissa vierähti, mutta itse en ajankulua huomannut ollenkaan. Oli niin ihanaa kun sai kertoa tarinoita kodistaan.

Mitään suuria tavaroiden siirtelyitä ei tarvinnut tehdä. Jotain huolimattomasti aseteltuja esineitä lisäiltiin melko tyhjille pöydille ja joistain kulmista kuvatessa piti joitain huonekaluja siirrellä pois tieltä. Muuten saivat tavarat olla melko pitkälti niillä paikoillaan, joilla jo olivatkin.

Kun kotijuttuja kuvataan menee yleensä lähemmäs vuosi ennen kuin juttu tulee ulos. Tämä siksi kun lehdet tuppaavat tekemään suunnitelmansa hyvissä ajoin jopa vuodeksi eteenpäin. Joskus voi kyllä onnistua saamaan juttunsa nopeammin, mutta minä sain jännittää aina viime vuoden joulukuulle asti ennen kuin sain tietää että juttu julkaistaan. Ja kyllä sitä jännittikin, enemmän kuin jouluaattoa konsanaan!

Hauskaa nyt nähdä valmis juttu ja huomata kuinka paljon tämä kotini onkaan noista ajoista muuttunut ja silti kuitenkin pysynyt samana. Ja huomata kuinka sitä katsoo toisen silmin otettuja kuvia ihan erilailla kuin itse tiirailee nurkkiaan. Nyt on kyllä pakko uskoa itsekin, että on tämä aika ihana koti kun on kerran oikein lehteenkin päässyt :-).

(0)

Jos joku vielä ihmettelee, mitä ne numerot postausten lopussa tarkoittivat, niin tätä. Kodistani on juttu uusimmassa Koti ja keittiö-lehdessä. Ilmestymispäivä on siis huomenna ja siihen laskin, kun en hoksannut että tilaajat saavat lehtensä jo päivää aiemmin.
 Juttu on kuvattu marraskuussa 2008, joten melkoisesti on ehtinyt sisustus täällä jo muuttua noista ajoista (jopa niin, että saisivat tästä melkein jo uuden kotijutun).
Laitan myöhemmin kuvia jutusta, jahka käteni ensin lakkaavat tärisemästä.

JEI!

Jos sopivaa ei löydy...

Se pitää taas tehdä itse. Olohuoneeseen oli haussa iso vanha teollisuusvalaisin, mutta sitä täydellistä yksilöä ei tähän hätään löytynyt (siihen saattoi vaikuttaa myös niiden oikeasti vanhojen suhteellisen suolaiset hinnat). Kerran tuossa kirppareita ja romiksia kierrellessäni löysin tämän jokseenkin vanhahkon turpaansa saaneen teollisuusvalaisimen, jonka muodossa näin potentiaalia olohuoneen lampuksi. Viisitoista euroa ei ollut kovin paha sijoitus, kun lopputuloksessa on sitä sopivaa industrial-henkeä.

(Kyllä se on muuten kivaa ainetta tuo musta Sadolinin puu- ja metallimaali ;-) Hyvin riittoisaakin kaiken lisäksi. Samalla 0,9 litran purkilla maalannut jo kohta puoli kämppää. )


(2)

Loks!

Ja sitten kaikki vain loksahti kohdilleen.

Valoa ei kuvaamiseen ollut vielä tarpeeksi, enkä osaa vielä kameraani käyttää ihan täydellisesti, joten kuvien värit ovat ehkä hieman pielessä (varsinkin kun katsoo ikkunasta ulos - mikä violetti!). Seinän väri tosin omalla koneellani näyttää kyllä siltä miltä pitääkin. Värisävy on tuollainen sinisenharmaa tai harmaansininen miten kukakin sen haluaa tulkita. (Värikoodi on L439)

Pientä säätöä huoneeseen on vielä tulossa, kuten uusia valaisimia ja ehkä matto (jos koirat suo). Muuten alkaa tyyli olla juuri sitä mitä hainkin. Kotoista, lämmintä, mukavaa ja kaukana siitä tylsästä romanttisuudesta valkoisen, messingin ja ruskean sävyissä. AH!


(4)

Tylsyys

Kun tapetti on poissa ja väri vielä purkissa on olohuoneen tunnelma aika tylsän oloinen. Onneksi näin ei ollut kauaa, vaan kahden viime päivän aikana vaihtui tapetti tasaiseen maalipintaan ja tylsyys hävisi jonnekin kauas pois.

Löytö autotallistani

Löysin tämän lampunraadon autotallistani jonne olin sen vuosia sitten "arkistoinut". Aikoinaan olen löytänyt tämän toisen vaaleamman lampun kera roskiksesta. Nyt olisi tarkoitus laittaa tähän uudet sähköt ja koittaa saada kuvun ja varren välinen nivel toimimaan, se on tosi pahasti ruostunut ja kupu ei pysy pystyssä ilman apua. Tiedossa siis mielenkiintoinen taistelu kiinniruostuneiden pulttien kanssa ennenkuin tuo lamppu toimii.


(5)

Jää hyvästi...

On tullut aika. Aika jota pitkään pohdin ja pähkäilin, mutta vihdoin taivuin. On tullut aika luopua olohuoneen tapeteista ja siirtyä uuteen. En kai oikein koskaan oppinut sisustamaan tuon tapetin mukaan, se ei ole ihan täysin minun tyyliäni, mutta kun kaikki muut tykkäsivät niin koin jotenkin että minunkin pitää... vaikken sitten kuitenkaan täysillä pitänyt.

Tänä iltana otamme ukkoni kanssa tapetit alas ja toivottavasti jo huomenna saamme uutta pintaa tilalle. Silloin alkaa olohuoneemme vihdoin näyttämään siltä kun sen pitääkin; eli meiltä. Olen aivan intona!

(Ja ei tuo tapetti ihan kokonaan maailmasta katoa. Askartelin muutama vuosi sitten ystävälleni häiden muistokirjan sekä vieraskirjan, jotka päällystin tuolla kuosilla. Ja on minulla kätköissäni vielä pari palasta omiin tarpeisiin. Sillä tavalla tapetti jää eloon vielä, vaikka seiniltäni katoaakin.)

Lisää mustaa

Työhuoneen sisustuslehtihylly sai ylleen samaa mustaa maalia, jolla menestyksellä olen maalannut jo useammankin huonekalun (riittoisa purkki!) Täytyy sanoa, että pidän tuosta hyllystä päivä päivältä enemmän. Lehdet pysyvät nyt siedettävässä järjestyksessä, eikä tarvitse enää tuskailla kaatuvien lehtipinojen kanssa.


(6)

Purkkikokoelmaan jatketta

Paistinlastoilla ja veitsillä oli ennen lasinen purkki hellan kupeessa, mutta sen pohjan haljetessa oli etsittävä tilalle jotain muuta. Maxwell Housen kahvipurkki sattui kirpparilla vastaan sopivasti, ja vaikka peltitölkki ei liene sen ystävällisempi veitsien terille kuin lasikaan oli se hankittava ihan jo pelkän ulkonäkönsä vuoksi.
Vanhoja peltitölkkejä ei leine koskaan voi olla liikaa, vai voiko?

Jännä tuo avain tölkin pohjassa. Olen koittanut tässä miettiä, että mikä virka tuolla on ollut, että miten se on toiminut. Onko sillä kenties ollut jotain tekoa purkin avaamisen kanssa? Kyllä on taas mysteeriä kerrakseen.


(8)

Kesäunia

Huvimajan kesävalot eksyivät käsiini talven pimeydessä ja  kova kesänkaipuu iski niin voimalla, että ripustin valot makuuhuoneen ikkunaverhoihin (jotka matkustivat tuonne olohuoneesta). Esteettisesti viritys ei ehkä ole kaunein mahdollinen, mutta silläpä ei olekaan nyt niin väliä. Tuntuu nimittäin siltä, että kesä ole enää niin kaukana - se on piilossa makuuhuoneessani.

Iltaisin pidän valoja hetken päällä ennen nukkumaan menoa ja kuvittelen mielessäni lämpimän tuulen ja pääskysten liverryksen korkealla sinisellä taivaalla.


(9)

Olohuoneen tunnelmia tänään

Olohuoneen värimuutos on edistynyt viime päivinä hitaasti perheen virallisen hiomakoneen aloitettua päivätyössään ylityöputken, jolle ei loppua ihan heti näy. Joudun siis odottelemaan sielä tovin ennen kuin pääsen riehumaan maalipensselin kanssa loputkin kalusteet sopivan sävyisiksi.

Tässä kuitenkin kuvia sieltä, missä värit alkavat jo olla kohdillaan.

Vanhan kyltin olen joskus pelastanut kokoelmiini ja nyt se sai paikan olohuoneen seinältä. (Tälle on olemassa se oikea seinätelinekin, millä sen saisi oven pieleen.)

Huomatkaa miten hienosti perheen pienimmätkin nykyään sointuvat olohuoneen väreihin. Kyllä nyt kelpaa sohvilla loikoilla niin!

Taannoin hömppälässä myynnissä olleet ranskankieliset pellavatyynyliinat alkoivat kiehtoa vasta nyt kun niitä ei enää saa. (Jos jollakulla lukijalla ylimääräisena nurkissa noita, niin voisin ostaa pois...)


(10)

Mustaa, mustaa enemmän mustaa

Siskon vihreästä talosta pelastettu vanha puukirstu värjäytyi taannoin ensin vaaleanvihreästä valkoiseksi ja nyt uusien värituulien puhaltaessa valkoisesta mustaksi. Koitin maalailla yhtä vapaalla kädellä kuin se ensimmäinenkin maalari, jotta sain kaiken viheriäisen piilotettua myös rautaosista. Lopputuloksesta tuli juuri sitä mitä pitikin eli tarpeeksi karu.

Menettelee paremman puutteessa

Jos olohuoneen koko sisustuksen määräävät ylisuuret sohvat on kaiken muunkin oltava vähän rouheamman kokoista, jotta lopputulos näyttää mittasuhteiltaan oikealta. Kaikenmoisia pöytävalaisimia sohvien kera sovitellessa ja aina samaan ongelmaan törmätessä päätin toistaiseksi luopua haaveesta lukuvaloista. Kunnes...

...2,5 euron seinälamput osuivat kirpparilla silmään kokonsa ja "jotakuinkin melkein, muttei sittenkään ihan" ulkonäkönsä vuoksi. Hieman mustaa maalia pintaan niin menettelevät sen aikaa kunnes löydän tyyliltään osuvammat (eli vanhat tehdas-tyyliset).

Klapivarasto

Polttopuuhyllykkö koostuu kolmesta päällekkäin ruuvatusta vanhasta vanerilaatikosta. Viritelmä on ollut käytössä jo monta vuotta ja hyvin on toiminut, ei tarvitse joka päivä olla selkä vääränä kantamassa polttopuuta autotallista taloon.

Olohuoneen "uuteen" värimaailmaan aion ottaa vaikutteita juuri noista lämpimistä sävyistä mitä tässä laatikkopinossa on.

Uusi vuosi uudet kujeet (tai vanhat)

Olohuone kokee taas jälleen kerran värimaailman säätöä. Kaikenkirjavuus saa jäädä kokeiluksi ja palataan taas tuttuun ja turvalliseen maalaisromantiikkaan. Värit tosin muuttuvat hieman dramaattisemmiksi. Valkoinen korvautuu pääosin mustalla ja ruskealla (ei kuvan valkoinen kaappi kuitenkaan) sekä turha romanttisuus karsitaan minimiin. Kuvia muutoksesta luvassa lähiaikoina.

Iso kaappi odottaa edelleen rakentamistaan, mutta nyt aion tosissani ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä sen enkä vain luvata. Kaapista on tulossa olohuoneen katseenvangitsija ja keskeinen elementti, joten se on pakko tehdä. Nyt.

Matkalaukut kuvissa ovat vielä likaisia. Ostin ne juuri muutama tunti sitten kirpparilta á 10e/kpl.