Kolme tonnia ja messinkinen etana

Nyt on hämäävä otsikko tuo kolme tonnia, joka selittyy postauksen lopussa, mutta ensin on käsiteltävä tämä messinkinen etana-asia tästä edeltä.

Tuli yksi päivä Vintedissä vastaan tällainen söpö messinkinen etana enkä voinut vastustaa sen ostamista, vaikka aluksi kovasti koitinkin. Pistin sen kirjanmerkkeihin ja välistä kävin sitä vilkuilemassa ja koitin perustella itselleni miksi EN tarvitse sitä yhtään mihinkään, mutta kuten näistä kuvista näette melko huonosti meni ne perustelut perille sitten kuitenkin.

Koska enemmän pystyin perustelemaan itselleni sitä miksi ehdottomasti haluan tällaisen niin pakkohan se sitten oli ostella. Noin viisitoista euroa tuli kustannuksia posteineen, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista siihen nähden kuinka paljon iloa tämä nyt täällä minulle tuottaa. Ei nimittäin mene päivääkään, etten hymyile, kun tuota katson, niin veikeä se mielestäni on.

Ja just kun olin tätä postausta aloittelemassa ja klikkasin tämän bloggerin auki, niin näin siellä sivulla postauslaskurissa aikamoisen lukeman, joka näytti tällaiselta:

Eli tämä postaus tästä messinkietanasta on minun kolmas tuhannes postaukseni tässä blogissa! JEI! Aikamoinen merkkipaalu. Se eka tonni meni aikanaan ihan ohitse ja toisenkin tuhannen kerkesin pitkälle, ennen kun tajusin, mutta tähän kolmanteen sytkähdin pari viikkoa sitten, että nyt pitää olla tarkkana, kun noin liki ollaan ja onnekkaasti tänään osasin olla, kun tuon hoksasin, että tässähän se nyt tulee! 

Ei ole nyt kuitenkaan kuplajuomia ja ilmapalloja täällä eikä torvetkaan soi. Vähän myöhä lähteä kaupoista mitään kermakakkuja ostelemaankaan, mutta kyllä täällä silti vähän juhlamielellä oleskelen, että onpahan tullut postailtua asioita tässä vuosien varrella aika monta kertaa!

I got this cute brass snail from Vinted just because it made me so happy. For fifteen euros I get to smile every time I look at it. So worth it.

And also, this is my post number 3000 to this blog! OMG! I only remebered it as I was starting to write about the snail, so I don't have a party here, but I still celebrate this remarkable milestone now by mentioning it here since I forgot the first and second thousand back in the day.

Hortensioiden säilömiskokeen tulos

No niin, nyt on hortensioita lillitetty reilu viikko glyserolivedessä ja on aika summata miten tässä kokeessa kävi. Kuten kuvista näkyy on osa kimpusta mennyt aivan ruskeaksi ja ne onkin just ne, jotka on eniten tuota glyserolia itseensä imeneet, ovat nimittäin aika mukanvan ja joustavan tuntuisia kädessä. Tälläsin tuonne sekaan vielä nuo viheroksat, jotka olivat jääneet toisesta kukkakimpusta yli ja ne ovat muuttuneet myös enemmän naheiksi ja joustaviksi, vaikka olivat sellaisia kyllä jo alkujaankin aika hyvin.

Mutta nämä hortensiat missä väri on hyvin säilynyt eivät ole sitä glyserolia itseensä imeneet vaan ovat ihan rapsakan kuivia. Ovat vissiin näitä siirrellessä ja räplätessä nousseet varret ylös siitä nesteestä, elleivät sitten olleet jo alkujaankin liian kuivia tähän kokeeseen.

Olisi myös pitänyt ottaa nuo lehdet irti varsista ennen tätä koetta, sillä nyt osa niistä on myös aivan joustavia, vaikka kaikki aika kuolleilta näyttääkin.

Summa summarum; koe onnistui siis ihan hyvin joustavuuden saavuttamisen osalta, mutta ei täysin vastannut odotuksia tuon värin muuttumisen vuoksi. Täytyy ehdottomasti kokeilla tätä vielä joskus muillakin kukkasilla ja mielellään paljon tuoreemmilla, josko sillä olisi vaikutusta tuohon värin säilyvyyteen.

The result of my glycerin test I started earlier. The ones that took the glycerin better turned all brown but are flexible and the ones that didn't stayed prettier, but are brittle. I will have to try this to other flowers too. 

Hortensioiden säilömiskoe

Sain eilen koiralenkillä yhden talon pihasta kimpun ihania, viimeisillään kukkivia hortensioita ihan ilmaiseksi. He olivat jättäneet niitä kadun varteen kulkijoille kimppuina samoin kun omenoita, joita ihmiset auliisti noin jakelevat tähän aikaan vuodesta. Minusta erittäin hauska idea pistää myös kukkasia tarjolle, jos omiin tarpeisiin on liikaa. Ainakin tämä yksi koiranulkoiluttaja tuli näistä todella iloiseksi!

Nuo lahjahortensiat tulivat myös todella hyvään saumaan, sillä olin instagramista juuri viime päivinä nähnyt tosi monia inspiroivia videoita kukkien kuivattamisesta / säilömisestä glyserolin avulla ja niinpä tänään heti ensi töikseni kävin apteekista pienen pullolisen tuota ainetta hankkimassa, jotta voin tuota tekniikkaa näihin itse kokeilla. 

Monissa ohjeissa neuvotaan halkomaan kukkien varret, että ne imevät paremmin nestettä, mutta näin myös pari videota, missä piestiin varret vasaralla risaksi ja koska helpolla tykkään päästä niin otin vasaran käteen ja pistin paukutellen. 

Sitten laitetaan yksi osa glyserolia ja kaksi osaa hyvin lämmintä vettä ja sekoitettiin ne maljakkoon huolellisesti. (Joissain ohjeissa sanotaan, että voi käyttää myös ihan kiehuvaa vettä, mutta päätin kokeilla ihan vaan hanalämpimällä, katsotaan mitä siitä tulee.)

Ja lopuksi nuo rikotut varret työnnetään sinne glyseroliveteen ja sitten vaan odotellaan. Näiden pitäisi noin viikossa tai reilussa olla imaissut nuo glyserolit itseensä ja siten mennä vähän vahamaisiksi ja säilyä sitten kuivakukkina tosi pitkään. Ans kattoo kuinka tässä käy!

Tried for the first time to use glycerin to preserve flowers. Will see what happens.

Ystävän savimaalit Habitaressa

Piipahdin eilettäin Habitaressa ja kävin tietenkin samalla ihailemassa ystäväni Parolan aseman Katjan savimaaliseiniä, jotka hän on maalannut tähän Build Lab osastolle. Sieltä löytyy neljästä eri huonetilasta neljää erilaista ja upeaa Katjan kehittämää maalisävyä, joista näissä kahdessa alemmassa kuvassa on nimeltään Havu.

Katja innostui savimaaleista jo muutama vuosi sitten niitä paljon tehtyään ja käytettyään ja päätti kehitellä itse parhaimman mahdollisen maalireseptin ja sitä kautta sitten päätyi perustamaan Savean ja alkoi myymään näitä valmiita maalisekoituksia sekä aineisosia ja työvälineitä saviemaalien tekemiseen. muillekin. Katja pitää myös muutamia kertoja vuodessa ihania savimaalikursseja, missä pääsee kokeilemaan ja opiskelemaan hänen opastuksellaan savimaalien saloja,

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Hunaja.

Maalit Katja valmistaa täysin käsityönä ekologisissta ainesosista. Maali on kokonaan muoviton ja hengittävä ja siitä tulee seiniin ihanan eläväisen samettinen täysmatta pinta. Se ei myöskään sisällä mitään säilöntä- tai homeensuoja-aineita tai VOC-yhdisteitä. 

Näissä kahdessa alemmassa kuvassa on sävy nimeltä Harso.

 

Joten jos haluat sisustaa seinäpintasi ekologisuuden lisäksi myös kesävästi ja vastuullisesti on Saven savimaalit tehty juuri sinulle. Käy ihmeessä tutustumassa osoitteessa savea.fi tai jos piipahdat Habitaressa niin Build Labin löydät osastolta 6h60.

Ja jos olet menossa piipahtamaan niin tuolta Build Labin hyllyltä löytyy myös pari todella kaunista Savean värimallikirjaa, mistä voi käydä vilkuilemassa livenä muitakin sävyjä, kun vain niitä mitkä sieltä seinistä löytyy. Katja on myös itse paikalla tuolla osastolla kaikkina muina messupäivinä paitsi sunnuntaina, joten voit käydä nykäisemässä häntä hihasta ja saada savimaaliesittelyn itse tekijältä itseltään.

P.S. Ja tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan vain ystävälle ihan ilman mitään taka-ajatuksia spontaanisti tehty somenostatus!

P.P.S. Ja lopuksi tällainen ihana kuva samalta osastolta ja ajatus, että pitäiskö sitä alkaa pitämään kylpyammeessa kukkia, kun se kerran näyttää näin syötävän hyvältä? Ehkä!

Vappukukkia ja hempeitä ilmapalloja

Vaikkei meillä nyt mitään vappujuhlia täällä pidetäkään niin halusin silti vähän koristella kotia omaksi ilokseni ja pistäydyin paikallisessa marketissa vähän kukka- ja pallo-ostoksilla. Löysinkin kivoja vähän hempukanvärisiä ilmapalloja sekä niihin sopivaa serpentiiniä ja pari pientä tarjous-kukkasta maljakkoon pöytiä piristämään. Tästä olkkarista tuli varsin kiva ja pirtsakka tällaisellä väripläjäyksellä.

Mutta keittiöön valikoin aivan liian hempukat värit, kun ne auringonpaisteessa kuvatessa katosivat kameran silmästä melkein kokonaan! Kyllä ne paljain silmin tuolta erottuu, että ilmapallojahan siellä, mutta Kuvissa jäi vähän valjuksi. Niiden kanssa olevat kukkasetkin ovat hiukan huomaamattomat tuolla, mutta tarviikos sitä aina niin räväkästi koristella (hih).

Onneksi herkut ja simat kuitenkin erottuu astioissaan ihan edukseen ja näyttävät aivan syötävän ihanilta.

Hauskaa Vappua vaan kaikille!

Got some flowers and balloons to celebrate may day. 

Kukko, kana, pupu ja muna

Laitoin taas nämä perinteiset pääsiäiskoristeeni esille, eli nämä hyvin hillityt, kun en sillai tykkää koristella tähän aikaan kovin kirjavasti. Porstuan pöydälle vein messinkikukon ja siellä se oli minusta varsin hieno ja sopiva noiden juuri hyvin kukassa olevien helmililjojen kanssa.

Kukon kaveriksi pistin toiselle puolen tasoa lasisen kanan, koska pitäähän ne nyt yhdessä olla vaikka erilaisia ovatkin materiaaleiltaan. Kana sopi kivasti tähän aurinkoisemmalle puolelle huumaavasti tuoksuvien perunanarsissien luokse.

Olkkariin laitoin tuon joskus nuorempana tekemäni pupunaisen, josta on tullut täällä perinteinen pääsiäiskoriste. Seurakseen se sai myöskin itsetekemäni ruukun, jossa nippu kuivahtaneita harsokukkia. (Kuvaa käsitellessäni hoksasin, että myötäileepä kivasti tuon pupunaisen silhuetti tuon ruukun muotoa muuten!)

Ja eteisen pöydälle pääsi tämä synttärilahjaksi saamani strutsin muna, jolle tein pienen risupesän alle, että pysyy pystyssä. Viereen valikoitui iso ruskea kannu pajunkissoineen ja tuo ihana pyöreä harja, joka on vaan niin ihana tässä eteisen tasolla, etten voinut sitä taaskaan vastustaa, vaikkei se pääsiäiseen liity yhtään mitenkään.

Since I'm not a fan of bright colors my easter decorations are usually pretty muted and almost invisible. This year I have a brass rooster, a glass hen, my bunny-woman sculpture and an ostritch egg with some pussy willows. 

Kesän ekat lupiinit

Taas on se aika kesästä, kun saa käydä keräilemässä tätä yhtä haitallista vieraslajia, eli komealupiinia maljakkoon kotiansa somistamaan. Ilokseni huomasin, että ihan tästä meidän lähialueelta tätä ei enää niin helposti löytynytkään, vaan piti mennä jo muutama sata metriä kauemmaksi, jotta kimpun sain poimittua, lähipuistokin niitetty aivan nurmeksi. 

Tämä on siitä kiva kukka nyt, että sitä saa tosiaan poimia ihan mistä vaan yleisiltä paikoilta ja se on jopa suotavaa. Meidänkin pitäjässä (niin kun monessa muussakin) voi nyt tienata lupiinien hävittämisellä jopa rahaakin Crowdsorsa-pelin avulla, mutta silloin ei riitä enää pelkkä kukkien poiminta vaan kasvustot pitää niittää ihan kokonaan.

Itse aion käydä poimimassa näitä maljakkoon niin paljon kun vaan kerkiän, sillä kukinta on nyt vasta alkuvaiheissaan. Siellä oli ihan valtaisasti vielä tulossa näitä, että varmasti riittää ihan kaikille maljakontäytettä, jos vaan viitsii käydä poimimassa. Kun ne kukat nyt poimii sieltä, niin ne ei ehdi tehdä siemeniä eivätkä niiden kautta pääse leviämään ympäristöön. Eli ihan on hyödyllistä nyt näitä kotiinsa (tai ihan vaikka roskikseen) kantaa, vaikkei enempää jaksaisi niiden hävittämisen eteen tehdä.

Ja nättejähän nämä kyllä on tällai pöydällä isona pukettina, eikä se yhtään haittaisi jos teiden varsilla olisi vähän vähemmän.

Picked a bouquet of this harmful flower for Finnish nature growing all over. By doing so these ones won't get to make seeds and spread and instead get to make my kitchen look pretty for a while.

Kukkapenkkien täytteeksi

Nyt on alkanut puutarhakuume tosissaan otta vallan ja olen alkanut jo vähän hamstrailla kesän kukkapenkkejä varten kasveja talteen. Olen tykästynyt ostelemaan kirppiksiltä ja torista taimia muiden puutarhoista, koskapa olen havainnut, että sellaiset ovat yleensä paljon parempijuurisia ja kestävämpiä, kun kaupasta hankitut ja lähtevät paremmin kasvuun omissa kukkapenkeissäni (halvemmista hinnoista nyt puhumattakaan). 

Jaloängelmästä olen haaveillut koko talven ja kun torista kolme ruukullista löytyi, piti ne heti käydä ostelemassa omaksi. Ne olivat noiden muiden kanssa kylmää paossa eteisen portaikolla muutaman päivän, mutta tänään laittelin kaikki jo takaisin porstuaan parempaa päivänvaloa saamaan.

Nämä ruohosipulit löytyivät kirppikseltä ja joku voisi ihmetellä, että miksi ostaa, kun itsekin voi kasvattaa, niin siksi, että näissä on valmiina jo sitä kasvupotkua. Meidän pihassa tuppaa olemaan kesällä välistä niin kuivakkaa, että siemenestä kasvattelu ei ole viime vuosina oikein ottanut onnistuakseen, mutta nämä näyttivät siltä, että jaksavat kasvaa kyllä.

Kissanminttua olen koittanut jo monta vuotta kasvatella myös, mutta ei vaan pikkutaimista lähde niin ei. Nyt löytyi torista oikein kunnon mötkäleet ja nämä varmasti jaksavat kasvaa isoiksi myös minun kukkapenkeissäni. Laiteltiin viime syksynä jo pari penkkiä uusiin multiin ja nämä pääsevät sinne heti, kun yöt alkavat olla vähän lämpimämpiä.

Omat viljelmäni sen sijaan eivät ihan hirveän vakuuttavilta vielä näytä. Nämä kylmät ilmat ja harmaat päivät ovat varmaan vaikuttaneet, mutta iloitsen silti noista muutamista törmänkukista, yhdestä porkkanasta, kahdesta auringonkukasta ja ruiskukista. Ne on kaikki paljon enemmän kun mitä näillä viljelynlahjoillani odotin saavani. Toki täytyy vielä koitaa saada ne kunon taimiksi asti ja kukkapenkkiin, mutta tässä vaiheessa uskon vakaasti, että kyllä noista joku sinne astikin pääsee.

Ai että, tästä se kukkaloisto pian lähtee!

I love buying plants from other peoples gardens, cause those are usually so much bigger and better and in most cases also cheaper than buying from stores. 

Also my little seedlings have started to appear, not that many yet, but there's life in there!

Pessimisti esikasvattaa kesäkukkia

En ole enää vuosiin koittanut itse esikasvatella yhtikäs mitään, kun ei niistä ole minun viherpeukalollani tullut yleensä lasta eikä lantaa. Tänä vuonna päätin kuitenkin taas kerran yrittää, kun  on niin kovin kunnianhimoiset tavoitteet puutarhan kesäkukkapenkeissä, että josko se vihdoin onnistuisi ja saisin vähän taimia jo etukäteen omasta takaa, kun ei ole just nyt ketään siinä hommassa auttamassa. Siemeniä on runsaasti istuteltavaksi suoraan maahan sitten, kun sen aika on, mutta osan voi hyvin laittaa esikasvamaan jo nyt.

Kävin ostelemassa uusia pahviruukkuja, istutusmultaa ja vermikuliittia ja pistin keittiön pöydälle pystyyn pienen istutuspajan. Siemeniä olin hamstrannut runsaasti jo etukäteen ja niistä valkkasin mukaan nyt ne, jotka pussiensa mukaan hyötyy esikasvatuksesta.

Isolle tarjottimelle mahtui sopivasti viisi viiden ruukun riviä ja niihin pistelin kuvassa näkyvien siemeniä jokaisen omaan riviinsä. Tämä tarjotin olisi tarkoitus pistää huomenna (kun yöpakkasista ei enää ole uhkaa) porstuaan, jotten heti liian kuivaan ja lämpimään niitä totuta, vaan saavat vähän normaalia lämpötilanvaihtelua päivin ja öin ja ennen kaikkea kunnolla valoa, siellä kun on olosuhteet vähän kuin kasvihuoneessa konsanaan.

Mutta sitten, koskapa pitää pelata ihan varman päälle niin laitoin myös muutaman auringonkukan siemenen itämään, jotta on sitten edes jotain noissa astioissa, jos kaikki muu menee piloille. Näiden kanssa kun lapsikin onnistuu, niin ei voi mennä metsään minullakaan.

Ja nyt sitten pitää olla tarkkana kastelujen suhteen sillä siinä menee kaikki yleensä mönkään ja on pilalla; jos en nimittäin kuivata niitä kastelujen välissä niin sitten hukutan antamalla liikaa vettä. Nyt koitan kaikkeni, ettei noita mokia kävisi ja toivon hartaasti, että tuolta siemenet itäisi taimiksi asti, mutta jos niin ei käy niin en kuitenkaan masennu, kun kaupasta niitä sitten saa uusia. Mutta katsotaan nyt ensin miten näiden kanssa käy eikä viskata sitä kirvestä heti kaivon pohjalle. Raportoin tänne tuloksia sitten, kun niitä tulee.

Put some flower seeds in soil. I'm not usually very good at this so I don't have high hopes of the outcome, but who knows if this is the year I finally succeed.

Sopivaa beigeä ja pikkukukkia

Tajusin muutama viikko sitten, että jos haluaa löytää täydellisesti peiton paikkausprojektiinsa sopivia pienikukkaisia kangaspaloja täytyy kääntää katseensa kohti käsityökankaita ja tilkkukauppoja ja sellaisistahan löytyikin sitten kuosi poikinensa! Tämä projekti oli hyvän alun jälkeen vähän seisahduksissa, mutta nyt kun on peräti kolmea uutta ja erilaista kivaa kukkakangasta materiaaleiksi alkaa taas ompelusormia syyhyttää ja voikin olla, että tänään on telkkaria katsoessa taas peitto sylissä ja neula ja lankaa sormissa.

Kesän vaunureissujen petauksiinkin halusin jotain uutta ja beigeä löytää ja sellaisethan tässä talven mittaan onnekkaasti tulivatkin vastaan. Raitakuosinen pussilakana on Ikean vanhaa ja minipienikukkainen Zarasta. Molemmat second handiä tietenkin. Tuosta valkopohjaisesta ajattelin kyllä ommella kuminauhalakanan sillä se on siihen hommaan sopivamman kokoinen ja kivamman tuntuinen sileällä ja viileähköllä pinnallaan.

Lopuksi löysin tänään vielä torista tällaisen Garbo&Friendsin vauvan pussilakanasetin rakastamassani myynnistä jo poistuneessa Blackberry -kuosissa, jota olen lisää jo varmaan vuoden etsiskellyt, että voisin ommella siitä vielä pari tyynynpäällistä, kuten tällaisen sohvatyynyn, jollaisen jo aiemmin olen tuosta kuosista tehnyt. 

Nyt on kivasti puuhaa ompeluksien kanssa tässä kevään aluksi, kun kukkapenkkeihin ei ihan vielä pääse mylläämään, mutta kesä on jo kovasti mielessä.

My next summer bedding theme is beige little flowers. Luckily have found some fabrics to make this theme come true.