Oi ihana sade

Ihanaa kun helteet vihdoin hellittivät ja kuiva maa saa vettä. Sisätiloissakin on nyt vanhassa talossa viihtyisää, kun ei tarvitse niin tarkkaan pitää lukua siitä milloin ikkunat ovat auki ja verhot kiinni. Normisäillä täällä voi elellä taas ihan normaalisti ja tykkään siitä ihan erityisesti nyt.

Erityistykky myös sille, että vesisateet huuhtelevat takapihan uutta soraa niin, että sen oikea sävy alkaa paremmin näkyä. Märkänä se on tietysti nyt kovin tummaa, mutta niin kivasti tuosta kaikki nuo lämpimät värit nyt erottuvat. Tästä on kiva keittiön ikkunasta tuonne nyt katsella, kun kasvit tykkää sateesta ja itse vaan ihailen kaikkea sitä mikä tuolla on jo aikaan saatu.

Sadesää saapui myös parahultaisesti samaan aikaan kun sain viimeisetkin puuttuvat materiaalit kylttikaupan varastojen täydentämiseen, joten nyt jo saa taas näitä kaikenkattavia kieltokylttejä tilata tuolta kylttikauppani puolelta, valmista tulee parin päivän sisään.

Just a few nice things that I like when it's raining; the fact that the heat wave is over, the look of the gravel in the back yard, the fact that I finally have all the materials to make my handmade signs again.

Tämän kesän pihatyyli

Nyt on pöytä maalattu ja pieni vilvoitteluun passeli istuskelupaikka pihan varjoisassa osassa on ollut sen myötä kovin suosittu. Sohva vihreällä rungollaan sopii oikein mainiosti vehnänharmaan pöydän kaveriksi luoden tuohon vähän tuollaisen romantillisen ja vanhahtavan fiiliksen joka sopii tällaisen vanhan talon pihapiiriin niin nätisti just nyt.

Meillä on tarkoituksena tänä vuonna pistää tämä nurkka etupihasta myös remontin alle ja vaihtaa nuo laatat tuosta alta yhdeksi ja samaksi betonilaataksi, mitä tuossa ylimmän kuvan oikeassa alareunassa näkyy, mitä koko muu piha jo onkin. Tässä kohtaa pihaa maa on myös hyvin epätasaista ja sen oikaiseminen on asia, josta olen jo monta vuotta haaveillut. Sitä varten tarvitaan vain kunnon katupora, että saadaan tuo vanha paikoilleen valettu iso laatta tuosta ensin pois tieltä. Nuo kivilaatat tuosta sohvan alta siirtyvät takapihalle. Mutta ensin pitää saada takapiha valmiiksi ennen kun tätä aletaan repiä tästä pidemmälle. Siihen asti pidetään tämä nurkka tämmöisenä ja katsotaan miten se muuttuu sitten kun tuo tila oikenee ja kalusteita voisi pitää muissakin asennoissa kun vain näin. 

Mutta pöytä on kyllä fiini nyt ja kelpaa tuossa aamuisin kahvikuppia pidellä. Melkein harmitta, että seuravat päivät on sadetta, kun en pääse tuohon aamukahvini juomaan, mutta ehkäpä sen verran nyt kestän odotella.

The painted table on it's place with the sofa. The green and the oatgrey tones work so well together with all the linen and offwhite cushions on the sofa. I like the vibe there, it has a hint of an old world feel there now.

Rumasta nätiksi

Sain pienen inspiksen entrata toissa kesänä askartelemani pyöreä pieni puutarhapöytä uuteen uskoon. se oli parissa kesässä pihalla mennyt jo niin rupusen näköiseksi ja tummaksi, että nyt oli hyvä aika pistää sille uusi ilme pellavaöljymaalilla. Muutenkin kun tässä etupihalla tyyli muuttuu sen suhteen, että rottinkia ja boho-tunnelmaa en siinä aio nyt pitää, kun ei ole säiltä suojattua paikkaa semmoisille siinä. Bohotus olkoot asuntovaunun juttu tänä kesänä ja etupihalle valitaan uusi tyyli.

Niinpä korkkasin vehnänharmaan maalipurkin ja pistin sutien, toki lantrasin taas vähän maalia pellavaöljyllä ensin, jotta ravitsee tuota rutikuivaa puuta myöskin. Olin jo aiemmin keväällä sutaissut sen männäkesäisen lautasohvan rungon antiikinvihreällä (siitä muuten ei ole kuvaa täällä ollutkaan vielä) se kun oli mennyt myös kovin pahan näköiseksi vietettyään tuon vetisen viime talven pihalla maaten.

Laitan ihan pian kuvia siitä, miltä nuo kalusteet näyttävät yhdessä; venhänharmaa ja antiikinvihreä, mutta nyt menen sutimaan tuon pöydän vielä toiseen kertaan, jotta tulee varmasti hyvä ja kestävä pinta siihen.

EDIT: Tässä vielä se kuva noista kahdesta väristä yhdessä. Toisen kerroksen maalaus-urakan jälkeen napsaisin kun oli niin hyvä ilta-auringon valo. Eikö olekin hauskasti samaa maata, vaikkeivät samaa väriä olekaan.

Linen oil paint is the best paint to paint garden furniture if you ask me. I love how easy it is to apply and the good smell that comes from it. Of course it takes days to dry, but during summer it is much faster, because of the light (it needs light to dry) sometimes it's dry in a day already. Here's my really bad looking garden table turning in to a beauty. I'll put up more pics of it tomorrow, with the rest of the furniture too.

Kukkivat penkissään

No nyt on kukkia keittiön ikkunan alla melkein koko penkin täydeltä. Muutama paljas kohta täytyy vielä täyttää, mutta idea alkaa olla hyvin näkyvissä; tuollainen vähän rennompi ja sekalainen kollaasi kaikkea kivaa. Aikaisemmin muistin vielä kaikkien kukkien nimetkin, mutta nyt on jo parista haihtunut mielestäni taivaan tuuliin semmoiset, mutta ne mitkä muistan ja tässä näkyy ovat: vaaleanpunaista päivänliljaa, valkofuksiaa akileijaa, prinsessapäivänkakkara, pinkkiä kellopeippiä ja seinän vierellä joku mysteeri jonka jo unohdin, mutta sen muistan, että se on sitten valkoista kun se kukkii. Seassa siellä täällä pari erilaista heinää joiden tarkemmat lajinimet myös hukkasin jo jonnekin...

Tässä penkin toisella syrjällä on nurkassa yksi kaupasta ostettu ja yksi etupihalta pelastettu kotiloiden eväänä ollut pioni, jos onni käy ovat he ihan samaa lajia valkoiset, mutta jos ei niin tyydyn siihen. Katsotaan nyt ensin miten tuo pieni syöty rääpäle tuossa toipuu. Sitten siinä on aika kivaa kärsämöä, muutama myöskin etupihalta siirretty tähtiputki, valkoista ritarinkannusta vähän suopayrttiä, joku tunnistamaton heinä, yksi kaverin pihalta bongattu rikkaruoho (joku putki sekin lienee) ja omalta parkkipaikalta ylös kaivettu päivänkakkara, jonka ilmestymistä tässä on kovin päivitelty, että mistä lienee siihen tupsahti. No, onpahan tuossa nyt vähän paremmissa mullissa hänkin nyt. 

Vielä tosiaan pitäisi pari jotakin kivaa tuonne laittaa ja voikin olla, että pääsen taas vähän kukkakaupoille (rakastan kukkakaupoilla oloa) jahka tässä ensin nämä ilmat nyt vähän viilenisi. Alkaa olla jo melko kypsä olo tähän lämpöaaltoon (lähes kirjaimellisesti). Onneksi kuitenkin näin illalla on jo viileämpää niin pääsee taas takapihalle fiilistelemään uutta kukkapenkkiä ja odottelemaan sen rehevöitymistä oikein tuuheaksi ja kivaksi (sormet ristissä).

And the new flowers and some old ones have been planted in the new bed by the kitchen window. Still need a few more though, there's some bald spots of soil showing, but as I love plant shopping that's no problem to me.

Keittiön ikkunan alla

Helteestä huolimatta takapihan entraus on edistynyt jonkin verran. Keittiön ikkunan alle on kaivettu kukkapenkki.Jätin siihen aivan tahallani tuon raparperin vuohenputkineen keskellä, osin ihan silkkaa laiskuuttani ja osin sen takia, että sen juurten putsaaminen vuohenputkista olisi niin iso urakka, että näillä helteillä tuo saattaisi siitä ottaa vähän nokkiinsa. Ajattelin myös, että josko se voisi vaikka jäädä noin, että kasvaisi tuossa rikkaruohoineen keskellä kukkapenkkiä sitten.

Eristelimme nuo uudet kaivannot tuosta rapsun ympäriltä maanpeitekankaalla, samalla jolla koko piha on vedetty sorakäytävien alta. Pistämmä sinne myös tuollaista nurmikon reunakaistaa yläreunoihin, jotta ei sitten ihan heti nuo vuohenputket sieltä vaeltele (toivon mukaan) ja saamme multapintaa vähän ylemmäs kun sorakäytävän pinta on.

Tämä kohta on kukkapenkille muutoin mitä mainioin, aurinkoa piisaa aamusta aina kello kahteen asti jonka jälkeen saa olla talon antamassa varjossa. Maa penkin alla on puhdasta soraa joka lepää kallion päällä, joten minkäänlaista veden seisomisongelmaa siis ei pitäisi olla. Ainoa on että lumisina talvina katolta paukahtaa lumikasat aina tähän seinän vierelle, mutta sitäkin olen miettinyt, että sehän on vaan hyvää hallansuojaa sitten se. 

Multaa saikin laittaa sitten oikein huolella. Reippasti toistakymmentä pussia tuonne tallottuani totesimme, että vielä pitää käydä muutama pussi tavaraa ostamassa lisää. Mutta se on hyvä täyttää nyt huolella, eikä itkeä sitten ensi keväänä kun koko penkki on vajonnut liian alas liian vähäisen multamäärän johdosta. Laitettiin tähän ihan tuota tavallista mustaa puutarhamultaa ja ihan vähän kaverilta saatuja savipaakkuja sekaan sinne tänne pahimpien kuivien kausien helpottajaksi.

Ja sitten kävin vähän kukkakaupoilla ostoksilla. Ostelin kaikkea halpaa ja helppoa, koska ikinä ei voi tietää etukäteen että mikä täällä sitten viihtyy. Väreinä nyt valkoista ja vaaleanpunaisen ja pinkin sävyjä ja seassa vähän heiniä myös. Idea olisi, että tästä tulisi (jos hyvin käy) vähän sellainen puolivillin näköinen kukkapenkki, jossa ei olisi liian järjestelmällistä jaottelua, muutoin kun kukkien kasvukorkeuden mukaan. Saas nähdä miten käy, esittelen tämän teille sitten tarkemmin jahka saan päätettyä, että mitä tulee mihinkin ja istuteltua kaiken paikoilleen.

A flower bench in the backyard with a huge rhubarb in the middle, cause I was too lazy to dig it out. If this turns out as I plan in my head; a little wild looking white and pink bench, it might be a good thing to have that great rhubarb there too, with all the weeds in it.

Kesämaisemia

Pitääpä kertoa tuosta paikasta, jonka rannassa juhannusta asuntovaunulla vietettiin, se on nimittäin ihanan vanhan maatilan saunaranta. Sinne kuljetaan päätilalta tällaista mukavaa rinnetietä josta pääsee hyvin myös huruttelemaan autollakin. Kävin vähän kävelemässä kameran kanssa maatilan puolella, josta teille tässä muutama kuva ihan vaan fiiliksen vuoksi, koska mikäs sen ihanampaa kuin suomen suvi ja vanhat miljööt.

On niittyjä ja aittoja ja vanhaa navettaa ja kaiken kruunaa juhannusaaton lippu salossa ja sen edessä suuren suuri ruusupuska täydessä kukassaan. Valtavat marjapensaat rajaavat pihaa ja keskelle niittyä on ajettu pieni polku ulkohuussiin menijöille. Mistään ei kuulu muuta ääntä kun vieno sirinä niityiltä ja lempeä kesätuuli puhaltelee käyskentelijän vilpoisaksi. Tuona päivänä ei vielä ihan hellerajoja hätyytelty, mutta lämmintä siellä silti oli, oikein kelpo juhannussää.

En tohtinut sisälle muuta kun niihin paikkoihin jossa ovi oli auki, olisin toki saanut mennä, mutta tykkäsin kuljeskella yksinäni  ja vain fiilistellä kaikkia ihania puupintoja ja sitä miltä tuollaiset vanhat rakennukset tuoksuu. Mikään ei kyllä voita tällaista aitoa maalaismaisemaa ja sen ikiaikaista rauhaa, kun talot, joista osa ovat olleet olemassa jo pitkälle toista sataa vuotta vaan istuvat hiljaa paikoillaan.

Ja yhä näissä eletään, vanhoissa aitoissa jotka kuiskivat hiljaa tarinoitaan. Nyt on jo taas yksi uusi sukupolvi lapsia leikkimässä pihapiirissä ja aika jatkaa matkaansa tulevaan, mutta  yhä nämä vanhukset vaan seuraavat perässä ja jäävät toivottavasti taas jälkipolville menneistä ajoista kertomaan.

Kyllä tuolla kuulkaas mieli lepäsi.

Some pictures of the old farm that I visited last weekend. 

Minireissu järvenrantaan

Karattiin juhannusaattona asuntovaunun kanssa pienelle lomareissulle Etelä-Savoon. Parkattiin se ystävien tuttuun saunarantaan ja laitettiin oma pieni kesäleiri pystyyn. Mukaan otettiin koko vaunun varustuksesta suurin osa, lukuun ottamatta sitä bambukehikkoa hulmuavine verhoineen, se kun ei tuohon rantapaikkaan mitenkään järkevästi sovi maanpinnan monimuotoisuuden vuoksi. Puiden katveessa sitä ei kyllä tuossa osannut kaivatakaan, kaikki muu täytti tilan niin kivaksi. 

Ostelin torista pari viikkoa sitten tällaisen bambupuisen ohjaajantuolin noiden verhoilemieni kahden säädettävän istuimen kaveriksi, jos vaikka enemmän porukkaa vaunulla halajaa istuskella, niin on vähän mukavampi istuin myös kolmannelle. Tyyliin sopivan ulkomuodon lisäksi se on myöskin kasaan taittuva ja siksi näppärä roudata mukana.

Tässä kohteessa ruokailukalusto asettui luontevasti varjoon vaunun syrjällä olleeseen tasaiseen tehden siihen oikein miellyttävän paikan ateriointiin ja aamukahvihetkiin. Siinä oli mukava istuksia myös muuten vaan ja katsella puiden lomasta järvelle nautiskellen sieltä puhalttavasta pienestä tuulenvireestä.

Pieni kesäkeittiö uusine helloineen asettui taas kivasti vaunun toiselle syrjälle, kuten aikaisempanakin kesänä. Se on kyllä erittäin näppärä tämä tällainen pieni istutuspöytä kokkauspuuhiin tällaisella pienellä vaunulla. Hellakin osoittautui ensikäytössä aivan loistavaksi kapineeksi, jolla kokkailu sujui niin paljon nopsampaan kun sellaisella yksiosaisella, joka meillä ennen oli, sai laitettua oikein kunnolla kystä kyllä retkiruoaksi, kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Kyllä kuulkaa kelpasi.

A small trip to Southern Savo, parked by the lake with almost all of my bamboo furniture with me. So pretty and cozy and with the new old stove a little luxurious too.

Kukkia ja kirppislöytöjä

Se on juhannus ja tietenkin silloin pitää tehdä kukista seppele, mutta koska sellaista en osaa sitoa tehdään se sitten näin vaan pöydän päälle koristeeksi. Poimin kaikkea mitä pihalta löysin ja asettelin nätisti ympyräksi, helppoa kun mikä. Pihallani kukkii tähän aikaan kesästä aika lila- ja valkovoittoisesti, mutta nehän sopivat oikein hyvin tähän keskikesän juhlaan. Tuosta löytyy tuoksua jos toistakin kun seassa on mm. ruohosipulin kukkia.

Ja kirppiksilläkin on vihdoin taas alettu enemmän pyöriä, miten ihanaa että ne ovat taas auki! Tosin nyt juhannuksena tietty taas kiinni, ja osa vielä senkin jälkeen lomilla, mutta silti; ihanaa! Ihan hullu ostohurmos ei ole päälle iskenyt, vaikka pitkään joutui taukoa pitämäänkin, ihan maltillisesti olen ostellut tässä alkajaisiksi. Viimeisen viikon löydöt ovat kaikki taas tyyliini sopivan väristä settiä ja niin oivaa kamaa vanhasta romusta pitävän kotiin. On superterävät pensassakset, pellavalankaa, vanha pieni tarvikelaatikko, hieno lasipurkki, survin, puuviivotin ja peltinen ötökkä puutarhan koristeeksi. Ja uskotteko jos sanon, että koko kuvan läjä kustansi yhteensä vain kympin ja pari penniä päälle? Erittäin hyvä alku tämän kesän kirppissaaliille kyllä tämä satsi.

Oikein leppeää juhannusta sinne ruudun toiselle puolen!

My mid summer flower wreath on the table and some of my latest fleamarket finds. 

Vesitynnyrin maalitaulu

Tehtiin takapihan kattovesien keräämiseen tarkoitetulle tynnyrille betonista valettu maalitaulu, jotta sen paikoilleen laittaminen olisi keväisin helpompaa. Tässä kohtaa talon nurkalla on nimittäin sellainen pitkälle ulottuva kattoräystäs, joka liruttaa sadeveden etäämmälle talon seinustasta ja siihen oikealle kohdalle tynnyrin asetteleminen on joka kevät aina omanlaisensa projekti. Yleensä jos jo sataa, sen saa paikoilleen helposti, mutta jostain syystä kuivalla säällä se menee aina vähän hutiin. Siksipä tällainen maalitaulu on hyvä merkki, jotta tietää aina säästä riippumatta mihin kohti se kuuluu asettaa, jotta sadevedet saa talteen.

Valamisessa apuna käytin tällaista isosta valuämpäristä sahaamani yläreunaa. Tähän valaminen oli helppoa kuin heinän teko ja tämä irtosi myös vähän kohmettuneesta betonista helposti. Tämä oli niin hyvä ja näppärä systeemi, että pistän tämän kehyksen kyllä talteen, jos ja kun keksin paikkoja jonne tehdä lisää tällaisia pyöreitä betonilaattoja.

Nyt pitää vain vielä keksiä miten hiiskatissa saisin oikaistua tämän sateisen talven nurinperin pihalla viettämän puutynnyrin. Emme yhtään tajua miten se on itsensä noin vinoksi onnistunut edes linksauttamaan, mutta siihen se on nyt lujaa jäykistynyt. Iso harmi, koska nyt se ei pidä vettä kun tuohon puoliväliin asti ja suurin osa menee harakoille. Pitäisi varmaan kuivattaa koko höskä jotta se sen verran rentoutuisi, että pääsisi sen suoraksi jälleen askartelemaan, mutta kun just nyt ei ole toista tynnyriä tähän kulmalle tilalle laittaa, niin luulen,että mennään nyt tällä tämä kesä sitten.

We made a concrete target for our water barrel that collects the rainwater dripping from the roof. It's always a hassle in the spring to try to figure the right spot to put the barrel on and usually it takes a couple of tries to make it right, but now it should be very easy. 

I have no idea why this barrel has gone all crooked during last winter. it's stiff as heck and we can't bend it straight until we let it dry out first. But since I don't have a spare barrel to put here meanwhile, I think I'm going to save that task till the fall and let this be the weird talking point of the back yard.

Takapihan valuhommia

Takapihan ehostus on edistynyt viikonlopun aikana oikein mukavasti. Suurimmat kaivaukset alkavat olla jo taputeltu ja enemmän valmista pintaa on ilmestynyt. Tilasimme pihaa varten kaksi suursäkkiä singeliä, eli tuollaista pyöreäreunaista soraa, jolla laitamme kaikki kulkuväylät kerralla näteiksi. Sen luulisi myös tekevän tästä paikasta vähän helppohoitoisemman ja näyttäähän se nyt ihan hirveän nätiltä, vaikka onkin näissä kuvissa vielä ihan pölystä harmaata.

Muurattiin tuohon tuija-aitaa ja kukkapenkkiä varten tuollainen kivireunus, kun korjattiin niitä pihan kaatoja. Tehtiin tästä vähän suorempi, josko se vesi sitten pysyisi paremmin siinä ja pitäisi kasvitkin tyytyväisnä. Näitä kiviä ei tosiaan tarvinnut kaukaa lähteä hakemaan, sillä jokainen näissä kuvissa oleva kivi on löytynyt tuosta takapihan maasta, jossa minne tahansa lapion iskeekin vastassa on kivi. Vaivalloista kaivaessa, mutta palkitsee sitten lopuksi askartelumateriaalina kyllä tuplasti. 

Tästä tuli mielestäni oikein kiva ja sopii hyvin vanhan talon pihapiiriin tämmöinen. En malttaisi oikein odottaa miltä tämä sitten loppukesästä näyttää kun kaikki kasvit tuosta vähän kasvavat. Ne on muuten suurin osa hankittu tänne kirpputoreilta, koska pitäähän se nyt kirppishain kotona olla puutarhakin kirpputoilta hamstrattu.

Nyt pidetään ehkä takapihasta pieni tauko, kun ilmat kuumenevat työntekoon vähän liikaa ja pitäähän sitä juhannustakin viettää, mutta ehkä yksi pieni projekti vielä tehdään ennen sitä. Palataan siis näihin tunnelmiin vielä tässä kotvasen päästä.

The backyard project is coming along so nicely. From all the stones we found when digging, we made a wall to hold the flower bench. 

Edelleen takapihalla

Takapiha edistyy hitaalla, mutta varmalla tahdilla. Suurin osa rikkaruohottuneista maista on poissa ja maanpinnan kallistuskulmaa on säädetty niin, ettei se enää vietä suoraan taloon päin. Jyrkähköllä kalliopohjaisella rinteellä sijaitseva talo on kestänyt tässä sillä väärällä kallistuskulmallakin jo reilut seitsemänkymmentä vuotta, mutta ajateltiin josko kestäisi paremmin jatkossa jos pintavedet ohjautuisivat hieman erilaiseen suuntaan. Tasaisemmalla maalla on muutenkin kivampi kävellä ja ehkä uudet istutuksetkin viihtyvät siellä paremmin näin.

Tässä kivasti keskellä (leveyssuunnassa) pihaa on tällainen "pikkukivi". Sen ympärillä ollaan kasvateltu tässä jo vaikka ja mitä, mutta suurin osa on joko kuollut pois rikkaruohojen riivaamana tai muuten vaan päättänyt päivänsä. En usko että tällä kivellä on sen enempää asian kanssa tekemistä ja jatkankin taas sen ympärillä kasvattelua, ilman sen kummempia pelkoja. Tein tähän kiven eteen kunnollisen syvän ja hyvämultaisen penkin johon täräytin peräti kolme kiinanpionin tainta. Kolme siksi, että olen hyvin kärsimätön luonne enkä jaksa odotella yhden kasvamista tarpeeksi suureksi tarpeeksi nopeaan. Jos tuuri käy, nämä täyttävät tilan varsin vikkelästi ja saan nauttia runsaammasta kukkaloistosta pian. En myöskään nyt raaski tuosta noita nuppuja irti leikellä, vaikka kaikkien ohjeiden mukaan pitäisi, että juurtuvat paremmin. Olen päättänyt että tänä kesänä täällä kukkii pioni, ja sehän perhana kukkii, vaikka sitten menisi koko taimet siinä samalla. 

Olen myös siinä suunnassa kovin kärsimätön luonne, että en osaa tehdä asioita yksi vaihe kerrallaan loppuun, vaan haluan nähdä jotain valmista mahdollisimman pian. Siksipä tämä piha rakentuu tällai jännästi osa osalta valmiiksi. Meillä ei myöskään ole ihan valmista suunnitelmaa siitä, että mitä mihinkin sitten tulee, vaan tehdään sen mukaan mitä ollaan tässä vuosien varrella mietitty ja mitä pihan muodot, muut kasvillisuus ja olosuhteet antavat myöten ja ehkä myös vähän viime hetken inspisten mukaan. Sitä voi muutella sitten taas myöhemmin jos siltä alkaa tuntua.

Mutta on se kyllä aika hauskaa nähdä jossain jo jotain valmistakin, niin pääsee itsekin siihen fiilikseen miltä täällä sitten joskus näyttää. Paitsi että kukkapenkit ovat vielä varsin ohuen ja köyhän näköiset ja kokonaisuus on vielä hieman keskentekoisen oloinen, mutta jos tässä kaikki menee nyt niin putkeen kun olen suunnitellut, on tässä parin vuoden päästä varsin kiva ja tuuhea pikku oleskelupiha. Sormet ristiin ja lapiot multaan siis vielä.

Slowly but surely it's coming along. I don't have the patience to wait so see what it'll look like finished so I like to finish off some areas right away. It makes the whole job also feel less painful, when you reward yourself a little with some finished flowerbeds.