Seinälle hankitut

On ollut niin helteinen viikko etten ole oikein jaksanut mitään. Kaikki energia tuntuu menevän kuumuuden pakoiluun eikä ruokakaan maistu. Muutaman asian kuitenkin olen aikaan saanut ja yksi niistä on tämä viikko sitten löytynyt haitarilamppu. Se on nyt pintapuolisesti puhdistettu ja sähköjohto on uusittu ja vihdoin näyttää lapsen sängynpääty sellaiselta kun sen pitääkin. Kokonaisuuden kruunaa tuo vastakirppistelty vanha koulun kello, mutta se on rikki eikä aika käy.  Toisaalta kuka se näin kesällä kelloa tarvitsisikaan, muuta kuin koristeeksi ja kelloseppä kyllä palaa lomilta aikanaan ja saadaan tämäkin tiuku tikittämään taas.

The scissor lamp is now cleaned up and fixed and has found it's place where I always wanted one. My son now has the coolest night lamp in his room. I also found that nice vintage school clock for him, but it doesn't work. I'll have to wait the local clock smith to return from his summer vacation to get it fixed, but we don't mind the wait, nobody needs the time when it's summer.

Kesäajelut

Kyllä se niin vain on että kesä se on parasta osteluaikaa, ainakin minulle. On siinä talvessakin puolensa, mutta kesällä tulee tehtyä pidempiä reissuja maakuntiin, ihan spontaanistikin välillä kun on niin helppo lähteä.

On käyty jo vaikka ja missä kuten esim. Forssassa ja Riihimäellä. Tänään sitten aamukahveen äärellä pohdittiin että mihis sitten ja ajateltiin että josko piipahdettaisiin Salossa ja niinhän sitä sitten tehtiin. 

Hullun helteiset kilometrit olivat vaivan arvoiset kun kotiin palatessa oli kyydissä kaikea kivaa taas talven ja muunkin ajan varalle. On niin mukavaa ajella kauniissa suvimaisemissa ja näkeehän siellä matkoilla toki muutakin kuin vain kirpputoreja, mutta tällaiselle romuhullulle ne kyllä pieksevät kaikki oikeat nähtävyydet mennen tullen.

Salon Radiokirppikseltä löytyi tämä ihana ja jo kauan etsimäni musta haitarilamppu. Kyllä keveni hieman kukkaro, mutta nämä alkavat jo olla niin harvassa että en antanut sen haitata. Sähköt kuntoon vaan ja saan lapsen huoneeseen vihdoin tyyliin sopivan oikeasti vanhan lampun minkälie uusvanhan viritelmän tilalle (tässä taloudessa tämä seikka on tärkeä).

Ja sitten superkiva löytö Tori.fin kautta oli tämä vanha teollisuusompelukoneen jalusta. Olen salaa jo jonkin aikaa halunnut ompelukoneen jalat, mutta sopivia ei ollut vastaan tullut. Näissä on tyyli enemmänkin kuin kohdallaan ja tästä tulee oivallisen tukeva työpöytä autotalliin (tai lapsen huoneeseen. Katsotaan kumpi voittaa kädenväännön).

Ihanaa on ollut ja nyt alkaa tulla jo hieman krapulaa tästä kaikesta ostelusta että josko nyt malttaisi ainakin muutaman hetken pysytellä ihan kotosalla. Jos ei muuta niin tätä hellettä paossa.

I tend to do more fleamarketing in the summer since it's easier to just take and go almost anywhere. We've been scouting the near by counties and have taken several daytrips to different cities to visit local fleamarkets. Here's some of the finds we've made. Some of them quite wintery already, but one must start prepairing for the cold already even if it's a heat wave here right now.

Can't wait to get that vintage scissor lamp fixed. It's been a dream of mine to find one and today I finally did. And the vintage industrial sewing machine base makes me equally happy. It'll be a perfect work bench for the garage.

Raukeus

Olen siitä kiitollinen mökkivieras että tuon aina mukana omat lakanat ja pyyhkeet, vaikka ei Vihreään taloon tarvisisi, siskolla on siellä hyvät varastot taloon sointuvia valmiina. Hetken oli esillä taloon ei niin sointuvat, mutta näkipähän hyvin että kuka siellä oli kyläilemässä.

I'm that kind of a house guest that I bring my own linen and towels with me. All though in my sisters Green house you don't have to, she has plenty of linen there, all that matches the house perfectly. Mine really didn't, but it was obvious to the eye who was visiting.

Vietin päiväunihetken talossa koirien kanssa yksin ja kuvailin sitä näkyvää raukeutta joka siinä hetkessä vallitsi. Nytkin kun näitä kuvia katsoo alkaa silmä lupsamaan. Pitäisikin ehkä oikaista hetkeksi jonnekin ja antaa ajan pysähtyä ja kesän jatkua ikuisesti.

The mood in the house in the other day was so drowsy with all the tired little dogs lying everywhere.  Now looking at these pictures makes me want to go take a quick summer-day-nap.

Vihreän talon pihalla

Käytiin lapsen kanssa visiitillä Vihreässä talossa katsastamassa mitä se sisko on siellä kesän aikana puuhaillut. Taloa oli hieman remonteerattu ulkoapäin ja värisävykin vaihtunut vanhasta kauhtuneen vihreästä uuteen, timakampaan vihreään. Puutarhaankin oli ilmestynyt uusia kukkapenkkejä sinne sun tänne ja näyttääkin siltä että se on alkanut vihdoin Annikankin peukalo vihertää oikein kunnolla. Supertykkäys sille ja tuolle "uudelle" vihreälle talolle. 

We took a road trip to Vihreä talo with my son to go check out what my sister has been doing there this summer. The house has been renovated and pained from the outside and the new green really looks good against the summer tones. The garden had also grown and multiplied. It looks like my sister has grown herself a green thumb. Like that a lot too.

Nahkaruukut

Kävin iki-ihanalla kirppistelyretkellä ystäväni Parolan aseman Katjan kanssa Hämeessä. Ja voi että mitä löytöjä sillä matkalla tehtiinkään. Laitoimme pari otosta ostoskasastamme myös instagramiin ja ne löytyvät täältä ja täältä. 

Täytyy kyllä sanoa että kun kiertelee kirppiksiä samanhenkisen ihmisen kanssa tekee tuplasti enemmän löytöjä kun jos yksinään pyörisi. Neljä silmää näkee niin paljon enemmän kuin kaksi. Ja vaikka voisi luulla että kärkymme samoja tavaroita niin makumme poikkeavat kuitenkin mukavasti toisistaan sen verran ettei tarvitse kilpasille ryhtyä. Monasti käy kuitenkin niin että toinen bongaa jotain josta toinenkin innostuu. Kuten nyt nämä SA-kaupasta löytyneet nahkasylinterit joita molemmat ostimme sylin täydeltä.

Nämä olivat ilmeisesti jonkinlaisen kolmijalan suojuksia joissa kaksi tötteröä oli nahkaremmein kiinni toisissaan. Napsaisin remelit ronskisti poikki ja tein kaksi roikkuvaa ja kaksi pöydällä pideltävää nahkaruukkua. Ja miten hienoja niistä tulikaan kun vähän pisti saapasrasvaa pintaan, putsasi ja sai vanhan nahan patinan esille. 

These leather pots are made of vintage army tripod cases from which I just cut off some extra straps. I went on a fleamarketing trip with my friend Katja from Parolan asema and we did some good finds, these pots being one of them. I must say it was yet again a very fun and succesful trip to the city of Hämeenlinna.

Here and here are some instagram pics from the rest of our finds in a big combined pile.

Vista

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa

Kylläpäs on viikko vierähtänyt nopeasti taas. Aloitimme talomme maalausurakan autotallista ja siinä onkin riittänyt työnsarkaa. On ollut rapsuttamista ja kupsuttamista ennen kun maalia on pintaan saanut, mutta nyt vihdoin on saanut. Onneksi ison talon puoli on vielä tuoreemmin maalattu niin siinä riittää pelkkä seinien pesu ennen uuden maalin sutimista.

Talllin puolesta ei ihan vielä esittelykelpoista kuvaa saa, mutta tämä yksi tärkeä vista on vihdoin valmis. Minua on aina kiusannut työhuoneesta näkynyt keltainen talonpääty, mutta nyt se ei enää ole keltainen. Nyt se on sen värinen että se saa näkyä kuvissakin eikä enää tarvitse sitä aina olla pois rajaamassa. 

Nyt työhuoneeni ikkunasta näkyy oikea vanhan talon pääty.

Boy the time flies when your painting your house. It's been almost a week from my last post here.

We started to paint the garage part first since there's more work. The actual house should be easy to paint since the existing paint is still quite "fresh". The best part of the paint job so far is this vista from my work room window. It's no longer a yellow house staring at me. Now it looks like an old house, with more subtle color and I love it.

Sirpaleet tuovat onnea

Kauan siinä taas kestikin ennen kun ilmat antoivat myöden jatkaa keskeneräistä ikkunaprojektia kasvimajassa, mutta nyt se on melkein tehty. Ovet valmistuivat jo pari päivää sitten ja muu lasitus viimeistellään viikolla jahka saadaan lisää lasia muutamaan puuttuvaan reikään (ja lisää paneleita toiseen oveen).

Olipahan taas hullu urakka tämäkin ikkunoiden laitto. Vanhoja pokia muotoiltiin minkä osattiin ja fuskattiin minkä kerettiin, lasia leikeltiin ja ihan älyttömästi särjettiin. Vanhaa lasia ei olekaan niin helppo leikata ja varsinkaan jos ensimmäiset viisi ruutua yrittää tylsällä terällä. Uudella terällä pieneni epäonnistumisprosentti huomattavasti ja tulosta alkoi syntyä enemmän kun sirpaleita. Ja vaikka itse nyt itsejämme tässä kehunkin niin kyllähän tuo näyttää aika hienolle, ihan kun olisivat tuon yläosan pokat aina olleet tuollaisia. Vielä jossain vaiheessa uutta väriä pintaan niin johan alkaa olla huvihuone mallissaan. Ai että. Välillä sitä ihan itsekin ihmettelee että mihin kaikkeen sitä pystyykään kun vaan tarpeeksi kovasti tahtoo. 

The green house is almost glazed and boy it looks good. I can't believe the result is so nice even though we probably broke more glass than we actually put in place. And the frames... oh well lets just hope no one looks too closely. But hey, it's a green house. It's not supposed to be that well built. It needs a little shabbyness to make it perfect. And I think this one is so close to perfect as can be. 

Skulpturfabriken

Tämän matkan minulle tarjosi VisitSweden

Matkan viimeinen kuvaamani kohde oli tämä Skulpturfabriken. Paikka oli juuri niin kaunis kun kuvittelinkin ja täynnä ihanaa historiaa. Tuonnekin olisi ihana vielä palata joskus oikein ajan kanssa. Voisin viipyillä noissa pihapiireissä tuntikausia.

Tapasimme myös itse Stina Lindholmin ja hän kertoi meille kuinka paikkaan aikanaan 90-luvulla tuli ja kuinka koko tehdas sai alkunsa. Mukavaa oli myös että hän puhui vielä ihan hyvää suomea. Itselläni kun ei tuo ruotsi oikein kunnolla suju ja on niin tylsä aina turvautua englantiin.

Matkalla oli pysähdyksiä muitakin kun nämä tässä viime päivinä esittelemäni, mutta kameraa ei vain ihan joka paikassa jaksanut ottaa esille. (Aamusta iltaan kun saarta kierteli tuli se väsymyskin joskus.) 

Joten tässä se nyt oli, neljäntoista postauksen verran Gotlantia minun kamerani linssin läpi nähtynä. Toivottavasti piditte. Nyt palaan taas omien tuttujen harrasteideni pariin ja seuraavat postaukset tullenevat ihan tuosta omalta kotipihalta. 

The last stop that I photographed was this Sculpturfabriken. It was just as beautiful as I imagined and full of history and charm. I hope to go there again some day and stay a bit longer than we did. There's just so much to see.

This is the final post of my trip to Gotland. Hope you enjoyed it. Now I move on to my regular hobbies and the next post I make will be from my own front yard again. 

Fabriken Furillen

Tämän matkan minulle tarjosi VisitSweden

Ah Fabriken Furillen. Tätä oli matkaseurueessamme odotettu kuin kuuta nousevaa ja kun vihdoin paikalle pääsimme purkautui autosta sellaisia ihastuksen huokauksia ettei toisia varmasti ole hetkeen niillä main kuultu.

Maisema oli henkeäsalpaava karussa kauneudessaan ja säätila helli meitä ollen valokuvauksen kannalta täydellisen pilvinen. Mukavaa oli tuolla kierrellä ja imeä itseensä paikan supertyylikästä fiilistä. 

Fabriken Furillen, a hotel made in to an old quarry. Some of us really waited to get there and this was a highlight of the trip to them. And I must say it really was a cool place to get to visit.

Hemma hos Tove Adman

Tämän matkan minulle tarjosi VisitSweden

Sattuipa kerran reissullansa että eräiden gotlantia kiertelevien sisustusbloggaajien vuokra-auto alkoi yskiä. Olimme vain muutaman kilometrin päässä seuraavasta kohteestamme joka oli Tove Admanin pieni putiikki ja kaikki jännitimme pääsemmekö perille vai joudummeko jalkamiehiksi (tai naisiksi näin suurimmaksi osaksi). 

Auto nytkytti ja nilkutti mutta perille päästiin ja auto päätti yhteistyönsä kokonaan juuri Toven puodin pihaan.

Siihen ilmestyi sitten itse Tove joka oitis ilmoitti että tottakai te odotatte sitä korvaavaa autoa täällä hänen kotonaan ja saatte kuvata ihan mielin määrin mitä haluatte. Siitäkös se riemu sitten repesi.

Vietimme Toven luona ikimuistoiset pari tuntia, kuvaten, fiilistellen, jutellen itse taiteilijan kanssa ja vain nauttien siitä tilanteesta jonka kohtalo tiellemme oli tarjonnut. Uskomaton onnenkantamoinen.

Sain tuosta paikasta ja siitä tunnelmasta joka siellä vallitsi niin paljon inspiraatioita että meinasin ihan pakahtua. Joka paikkaan mihin katse lankesi löytyi jotain kaunista ja harmonista. Ja joka paikassa oli mitä ihanampia asetelmia ja taideteoksia. Tiesin siltä istumalta että haluan myös kokeilla betoninvalantaa ja lasihuoneen ikkunalla olevat sorvatut kukkaistutukset olivat myös asia jonka haluan kotiini kopioida. 

Tove oli ihmisenä mitä ihanin, lämpimin ja vieraanvaraisin. Ihastuin niin hänen töihinsä että ostin lopuksi hänen puodistaan itselleni sydänrasian. Muistoksi tuosta kohtaamisesta ja siitä ihanasta fiiliksestä joka siitä sieluuni jäi.

Olisin voinut laittaa tähän miljoona kuvaa Toven kodista ja pihasta, mutta päädyin laittamaan vaan tällaiset fiiliskuvat sen sijaan. Jos oikein kunnon sisustuskuvaraporttia paikasta kaipaatte, vilkaiskaapa tuolta Tarja's Snowland- blogista. Siellä on, ja hienosti onkin.

One of my favorite moments in Gotland was when our rented car decided to die just as we arrived at Tove Admans little store. Since we had some extra time while waiting for the new car to arrive Tove invited us to see her home and work spaces and we could take as many pictures as we wanted. It was like a dream come true. Kismet that the car broke down. 

The place was overwhelming and Tove the most warmest person ever. It was so cool to interview her about her life and work. How often can one do that? I left the place with so much inspiration and joy in my heart and will always, always treasure that moment and place in my heart.

If you want to see how Tove's home looked  inside, check out Tarja's Snowland blog. She took some amazing pictures (while I concentrated to portray more of the mood with these pics here).