sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Messulippuarvonnan voittajat


Sunnuntai-ehtoota armaat lukijat. Messulippuarvonta on nyt suoritettu, arpakone on pyörähtänyt ja arponut satunnaisesti arvontaan osallistuneiden joukosta voittajiksi nimierkin Sinisiiseli sekä Heli (hootee69..). Teille on tulossa yksi pääsylippu kevätmessuille kumpaisellekin. Paljon onnea voittajille!

The giveaway for the spring fair has ended and random number generator chose two winners. (Names above.)

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Karvakorvan synttärit vol 2

Niin ne vuodet vierii, että se toinenkin karvakorva täytti eilen sitten sen kymmenen vuotta ja tietysti sillekin piti bileet järjestää niin kuin isälleenkin tehtiin samoilla lukemilla. Laitettiin koristeet paikoilleen ja pöytä koreaksi ja kutsuttiin liuta karvaisia kavereita ja sukulaisia juhlimaan. Olin säästänyt tuon roikkuvan koristuksen Luken bileistä ja siitä oli helppo muokata vain nimi vaihtamalla banneri näihinkin juhliin. Kierrätys kunniaan tietenkin.

Pöydälle katettiin kaikkea kivaa ihmisvierailla ja lapsia varten tietty taas vähän epäilyttävämpääkin herkkua, pitäähän sitä nyt koirabileissä vähän hassutella. Sulatetusta suklaasta saa rusinoita lisäämällä varsin realistisen näköisiä juhlaherkkuja, jotka menivätkin aika hyvin kaupaksi juhlavieraille, tosin aikuiset olivat tässä asiassa yllättävän paljon rohkeampia kuin lapset, jotka enimmäkseen tyytyivät kikattelemaan vieressä. 

Ja herkuista puheen ollen oli koiravieraille laitettu varsin mojova yllätys. Tein nimittäin ison synttärikakun jauhelihasta, riisistä ja koirannappuloista ja siitä riitti reilusti syötävää ihan jokaiselle karvanaamalle. Sitä odoteltiin kuola valuen ja tarjoilun koittaessa hävisi annokset parempiin suihin nopeammin kun ehti kissaa sanoa. Kakku oli niin iso että siitä riitti helposti vieraille jopa kotiinviemisiksi asti. 

Päivänsankari sai tietty aloittaa ja hetken hämmästelyn jälkeen tajusikin nopeasti, että tämä todella oli häntä varten tehty ja oli aivan sallittua raastaa sitä naamaansa sen minkä ehti.

Vieraiksi tulivat muiden muassa Yodan äiti Banze sekä kaksi siskoa Bella ja Hani. Bellalla, josta kuvassa näkyy vain kuono, oli eilen myös 10-v synttärit, mutta Hani on vajaa pari vuotta nuorempi, samat vanhemmt kumminkin molemmilla, että täyssisaruksia silti. (Eli äiti tuo kameraa kummasteleva Banze kuvassa ja isä se meidän Luke).

Hani taas osaa olla ihan uskomattoman lutunen pikku luppakorva. Tästä pikku höpönassusta ei ikinä voisi uskoa sen olevan jo ihan täyskasvuinen kahdeksanvuotias koira. Siskonsa Bellan kanssa nämä ovat pentueidensa pienimmät kun taas meidän Yoda vajaan neljän kilon elopainollaan on heittämällä se kaikista isoin roikale, mitä äidistään on ikinä ulos tullut (isänsä poika todellakin).

Sitten vieraina olivat tietty Tero (ylempi kuva) ja Pipa eli Pippuri, joka on muuten siskoni toisen koiran äiti, sen camo-kuosisen, eli Pahiksen. Meidän Luke on senkin isä, eli se on myös Yodan siskopuoli se.

Ja samoi tämä on myös Luken lapsosia tämäkin, eli Pahiksen sisko ja Yodan siskopuoli Puffetti, tuttavallisemmin Puhveli vaan. Se on ain niin hauska kuinka nuo koirien geenit voi jakautua värien ja muiden ominaisuuksien osalta Samasta isästä tulleet pennut on eri äitien kanssa kuin ihan eri planeetoilta. Mutta se sukujuurista (kuka muuten edes pysyi kärryillä näistä?)

Illalla kun vieraat lähti oli meillä täällä kaksi niin väsynyttä koiranpoikaa ettei tosikaan. Molemmat makasivat aivan reposina, taju kankaalla ja sulattelivat tyytyväisinä kakkuannoksiaan sulautuen lähes täydellisesti sohvan värimaailmaan. Että hyvät oli kyllä bileet. Seuraavan kerran ajateltiin juhlia marraskuussa kun Lukelle tulisi 15-v mittariin. Toivotaan, että pysyy yhä vetreänä ja hyväkuntoisena sinne asti (ja pidemmällekin), niin kuin on tähänkin asti ollut. 


And so came the day when our other Chihuahua turned ten years old. The other one already did so five years ago and got a huge party so we decided this one must have a party too. It was so much fun for us humans and the dogs. I made a huge cake out of minced meat, rice and dogfood and needless to say it was a big hit amongst the furry ones. For humans I made some suspicious looking treats out of melted chocolate and raisins and the kids had a lot of fun watching the adults eat them while being too timid to try themselves.
I and most of the human guests were in Chihuahua heaven sitting on the floor with all the furballs running around. Oh, best times ever!

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Mahtuu kun pistää mahtumaan

Makuuhuoneeseenhan se sitten oli soviteltava tätä vastikään kirpputoroitua naulakkoa. Soviteltava jo siksikin, että olen aina halunnut tietää voisiko tuossa joku tällainen olla. Tilaa nimittäin ei tässä huoneessa yhtään ylimääräistä ole ja varsinkaan tuossa kohdassa, mutta sängyssä makoillessa on niin kiva katsella paljaan seinän sijasta jotain nättiä.

Ja kyllä mun täytyy nyt sanoa, että vaikka siltä näyttääkin, että tuossa olisi nyt ahdasta kulkea, ei siinä itseasiassa ole. Naulakko on just sillä korkeudella, että kävellessä siitä menee sujuvasti ali, eikä tuossa roikkuvat asiat häiritse ohikulkua yhtään sen enempää kun aikanaan taulut tai muutkaan koristeet mitä tuossa seinällä on ollut. Vielä kun saan kesän koittaessa tuosta tuon lämmittimen pois rumentamasta näkymää kelpaa tässä taas unten maille mennä, kun on noin kauniit maisemat katseltavana. Laitoin siihen nyt hyvin kesäisen esillepanon, simpukoineen ja meritähtineen, ihan vaan siksi kun siitä tulee niin hyvä fiilis.

Ja tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että ne sirkusvalot ovat kadonneet tuosta katonrajasta. Makuuhuone on nyt tyystin vailla kattovalaisinta, kun kyllästyin niihin roikkuviin johtoihin, mutta en ole vielä keksinyt, että mitä tulee tilalle. Päättelin, että nopeammin löydän ratkaisun, kun otan valot ensin kokonaan pois. Helpompi katsella tilaa vähän aikaa ilman, jotta se inspis uudelle valaisimelle pääsee soljumaan vapaammin.

I just had to try out the new old coat rack I found from a fleamarket to the bedroom wall. I've been wondering for a while now, if one fits there and as it turns out, it does. There's not that much room to walk between the bed and the wall, but as the coat rack is hung high enough to walk under, it's actually quite spacious there. Not much of a difference if there was a painting or something like that on the wall. I think I'm gonna keep it this way, cause it's so pretty to watch when laying in bed.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Karmean kivoja kirppislöytöjä

Kävimme männä viikolla ystävän kanssa pyörähtämässä Salon suunnilla pikaisella kirppisturneella joka osoittautuikin varsin onnekkaaksi löytöjen osalta. Olin matkannut asenteella, etten mitään juuri nyt oikein edes tarvitse, mutta kummasti ne tarpeet sitten tavaroiden kohdalle osuessa löytyivät ja niinhän sen pitää mennäkin. Rakastan nimittäin sitä, etten etukäteen tiedä mitä voi löytää tai edes haluta ennen kun sen sitten edessään näkee.

Aivan ensimmäinen asia jonka retkeltä bongasin oli tämä järjetön täytetty hauen pää. Lapseni on haukimies henkeen ja vereen joten tiesin heti tehneeni hyvän löydön. Pikainen soitto pojalle asian varmistukseksi ja hauki lähti ostoskoriin. Hän on jo pidemmän aikaa haaveillut tällaisesta huoneensa seinälle ja nyt tuo haave kävi vihdoin toteen eikä hintakaan ollut hirveä.

Itselle ostelin vanhan leivinlaudan, naulakon ja raitakaulimen ja pyykkilaudan vaikken etukäteen tiennytkään tarvitsevani niitä. Leivinlauta toimii mahtavana pöytätasona puutarhassa tai kasvihuoneessa, naulakko menee portaikon tai makuuhuoneen seinälle (jahka saan päätettyä, että kumpaan) ja pyykkilautaa ja kaulinta saan hyödynnettyä savihommissa raidallisten kukkaruukkujen tekoon. 

Last but not least löytyi tämä korkea lasikupu. Olen ihan varma, että minulla on täällä kotonani jo jotain joka tuollaisen kuvun alla esillä voi olla, se pitää vain ensin keksiä että mikä se on. Ja jos en keksi voin aina leipasta oikein korkean marenkikakun ja tarjoilla sen tuon alta. Varsin oivallinen löytö siis tämäkin.

Ja jos tuntuu, että kannan taas kaksin käsin tavaraa sisään, se johtuu siitä, että olen pakkaamassa sitä kaksin käsin toisesta päästä pois. Nimittäin Parolan aseman rompetori tulee taas toukokuussa ja sinne on lähdössä meiltä jälleen iso lasti kirppiskamaa ja aarteita myyntiin. Laittelen niistä vielä tuttuun tapaan postauksia sitten lähempänä, mutta nyt kähden ripustelemaan hauenpäätä ja naulakkoa paikoilleen.

Some of my latest fleamarket finds. The Pike head was something my son has been dreaming of for a long time and the rest of the stuff I didn't even know I wanted until I saw them. Very happy of this pile of treasures. 

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Lippuarvonta Kevätmessuille on päättynyt

Tässä kun neuletyöt valmistuu ja savihommelit kuivuu niin onkin hyvin aikaa pistää pystyyn pieni lippuarvonta ensi kuun alun Kevätmessuille, Helsingin Messukeskukseen. Itse odotan jo kovin taas tuota tapahtumaa, josta olen jo useampana vuonna tullut kotiin sekä mieli, että ostoskassit täynnä kesäinspiraatiota ja kasveja. Tänä vuonna aion panostaa ruukkuistutuksiin ja tuolla on aina ollut ihan valtaisat markkinat kaikenmoisia kukkasipuleita, joita nyt aion mennä metsästämään oikein urakalla. 

Homma toimii tuttuun tapaan niin, että kilpailuun osallistut kommentoimalla tämän postauksen alle. Jätä jonkinmoinen yhteystietosi (esim. s-postiosoite) tai hyvä nimimerkki (ja muista seurtata tätä blogia kun arvonta päättyy) kommenttiin, jotta minun on helpompi saada sinuun yhteys mahdollisen voiton osuessa kohdallesi.

Lippuja messuille on jaossa kaksi kappaletta ja ne arvotaan erikseen kahdelle onnekkaalle. Arvonta aika on lauantaihin 30.3. iltaan klo 24 asti, jonka jälkeen arpakone pyörähtää ja voittajat arvotaan.

If you live in Finland and want to win a ticket to the upcoming Spring Fair take part in my giveaway of two tickets. You can participate by leaving a comment below. Remember to add your contact info to the comment, or pay attention to this blog on march 31th.. The giveaway ends on march 30th. at 24:00. 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Tuotekehittelyä

Mikään ei ole viime päivinä ollut kyllä niin kivaa kun saven kanssa leikkiminen pitkästä aikaa. Olen mietiskellyt jo tovin mallia sopivaan saippuakuppiin ja siihen idea tuli, mistäkäs muusta kun omasta tarpeesta. Loikoilin raukeana eräs ilta kylvyssä, kun siinä ammeen reunaa tuijotellessani tiesin yht'äkkiä ihan tarkkaan millaisen saippuakupin tarvitsisin. Siinä piti olla kiva muoto, jalat ja pieni viemäröinti, eli sellainen joka voi olla juuri ammeen reunalla ja jota ei pienet suihkuvedet haittaa. 

Tuumasta toimeen, hyvä kun edes tukan kuivaksi sain kun olin jo kaivanut saviämpärit esille ja testailin eri muotoja ja eihän siinä kauaakaan mennyt, kun ensimäinen prototyyppi oli valmis. Tein niitä oitis sitten varastoon jo vähän enemmänkin, että saan niitä myyntiin myös kippo- ja kuppokauppaani. Vielä ovat tosin ihan raakavaiheessa, eli tovin saatte odotella, että ensin kuivuvat ja sitten käyvät raakapoltossa ja lasituksessa, mutta muutaman viikon päästä on jo ensimmäinen satsi valmiina sitten.

Eikä tässä vielä kaikki, tähän samaan inspiraatioon keksin vielä pari muutakin uutuutta keramikkavalikoimiini, mutta niistä lisää tuonnempana, nyt painelen viimeistelemään nämä söpöläiset jotta saan ne asetella kuivumaan rauhassa loppuun.

Got an inspiration to make a pottery soap dish that can be used next to a shower. It has a cute form, small legs and a drainage so that the soap stays dry. Still in raw clay form here, just waiting to dry and get to the kiln.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Pois kuleksimasta

Olin katsellut näitä laatikoita nettikirppiksellä jo tovin ja ihmetellyt kun ei kellekään tunu kelpaavan. Vanhat valmiiksi hiotut kaupan tiskin puulaatikot himottivat mieltäni, mutten keksinyt sitten yhtään mitään mihin ne tarvitsisin, niin en sitten tehnyt elettäkään ostaakseni. Siinä siten viikkojen vieriessä aina välistä niitä kävin kurkkimassa kunnes eräänä päivänä en vain enää pystynyt niitä mielestäni heittämään. Niinpä ajelin ne ostelemaan ja siinä matkalla sainkin pienen ajatuksen poikasen siitä, mitä näistä voisikaan tehdä. Työhuoneen pöydän alle tarvitsisin sellaisen kunnon lokerikon työkaluille ja muille ja näistä voisi saada siihen melko sopivan. Ajatus jätetään vielä kuitenkin hautumaan vähäksi aikaa, jos vaikka mieleen (tai vastaan) tulee sitä ennen vielä jotain muuta. Se on kuitenkin hyvä, että nyt isnpiksen iskiessä materiaalia on jo valmiina.

I got these vintage general shop drawers even though I'm not quite sure what to do with them yet. I'm sure in time I will figure it out and be happy I didn't pass this great deal to get them.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Välineillä on väliä

Tässä kevättalven neuloosissa, kun tarvitsin eri kokoisia neulepuikkoja tuskastuin siihen, että ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän rumia silmiini. Olen nimittäin hyvin, hyvin tarkka väreistä kotisohvallani ja neulominen rumilla sinipäisillä puikoilla alkoi pian särkeä silmieni lisäksi tosi lujaa myös mieltäni. Tiesin että olemassa on hurmaaviakin neulepuikkoja, bambuisia ja muita puisia ja päätin, että sellaisia täytyy lähteä ostelemaan, mutta sitten törmäsin ongelmaan; pitkät puikot ovat menneet tyystin pois muodista ja siten kadonneet myös suuren osan kauppojen valikoimista! Nykyään neulotaan mieluiten pyöröpuikoilla ja pitkät puikot ovat niin out kun olla ja voi. Joka kaupassa oli tarjolla pääasiassa vain ei oota.

Siinä sitten eräässä ihanassa neulekahvilassa asiaa ääneen tuskailtuani kysyi vieno ääni neuletyön takaa minkä kokoisia bambupuikkoja etsiskelen ja kertoi, että hänellä on niitä useita erilaisia kotona joutilaana ja voisi ne minulle sieltä tuoda ja antaa. Ja tosiaan muutama päivä tästä sain häneltä ison nipun kauniita bambuisia neulepuikkoja! Että iso kiitos sinne Lentävään lapaseen vielä tätäkin kautta!

Ja sitten päivä tästä niin eräs ystävä toi vielä kätköistään kolme paria lisää ja metallisiin vaihtamalla teki puikkokokoelmastani täydellisen. Nyt on joka kokoa lähteä neulomaan melkein minkälaista lankaa vain. Ja heti kun kokeilin noilla bambuisilla neulomista ihastuin vielä enemmän sillä sen lisäksi etteivät todellakaan särje silmiäni ne tuntuvat käsiinkin niin paljon miellyttävimmiltä kun edeltäjänsä, mutta paras on silti ehkä se ääni mikä niillä neuloessa tulee, se pehmeä puupuikkojen hankaus toisiaan vasten on suorastaan hypnoottisen ihanaa.

As I'm in to knitting right now, I wanted to find some pretty knitting needles but they were sold out ages ago everywhere I went. Luckily I got some as gifts from a friend and a lovely lady at Lentävä lapanen knitting cafe. And now I'm even more in to knitting since it's so much more fun with the hypnotical soft sound the bamboo needles make while knitting.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Rennosti vitriinissä

Sohvalla sairastaessa oli aikaa katsella ympärilleen olohuoneessa ja miettiä mitä kaikkea kivaa siellä on ja mitä kaikkea sinne on vuosien aikana tehty. Yksi suosikkini tilassa on ehdottomasti tämä vitriini, johon en muuten vieläkään ole saanut aikaiseksi laittaa tuota toisen oven uupuvaa lasia. Se ei sinänsä ole haitannut, koska nyt sinne on ollut näppärämpi työntää tavaraa, mikä milloinkin on sinne pitänyt saada. Sen johdosta, että sinne on välillä vain survottu ajan mittaan asioita muualta sinne on muotoutunut varsin rento tyyli ja kokonaisuus. Sulassa sovussa ovat nätisti niin asetellut aarteet kun joululahjaksi saatu kuoharipullo ja kynttilänjalat sun muut. 

Joskus uneksin tekeväni tuohon alaosaan puuttuvien laatikoiden tilalle uudet, mutta tässä vuosien saatossa olen tottunut katsomaan sitä ilman ja ruvennut tykkäämään siitä tuollaisenaan. Ilman toista lasiovea sitä on myös helpompi käyttää ja kuvata, lasi kun tuppaa heijasteleman ja peilaamaan muita asioita. Että oikeastaan se, että se ei ole täydellinen tekeekin siitä minulle ihan täydellisen juuri noin.

The glass cabinet in my living room is looking lovely and relaxed  cause we've just been putting things in it without thinking too much of styling. At one point I really wanted to make drawers to the missing spaces in the bottom and fix the missing glass from the other door, but now I quite like it just as it is and feel that too much fixing might take something away from it's appeal.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mielen virkistykseksi

Maattuani ties monennettako päivää sohvan pohjalla suuren nenäliinavuoren vieressä ja katsottuani joka päivä telkkarista kaikki sisustus- ja puutarhaohjelmat (useimmat jopa kahteen kertaan) iski sellainen kyllästys kaikkeen, että asialle oli pakko tehdä jotain. Sen sijaan että olisin vain lämmittänyt nopeasti kaupan kanasopan muovipakkauksessaan päätin, että katan sen nyt nätisti ja laitan itselleni oikein kunnon hemmottelulounaan, kaikille aisteille (niille mitkä vielä toimivat). Jotain iloa tähän sairastamiseen oli saatava kaiken nujuisuuden keskellä.

Kanasopat kauniiseen kulhoon, eilinen pannukakun loppu koriin, kamomillatee hunajoineen ja sokereineen kauniisen lasiin ja inkivääri koristeeksi mukaan. 

Ja niin siinä kuulkaa kävi, että mieli tuosta piristyi melkoisen paljon. Jopa niin paljon, että sain tehtyä paljon muutakin tänään kun vain makoiltua siellä sohvan uumenissa. Vaikka flunssa ei olekaan vielä hellittänyt on sen madalluttava vaikutus mielialaani huimasti parantunut.

 I've been sick on the couch for a couple of days now. Just lying there watching every house decor and garden show on tv with a pile of used tissues growing next to me. Today I got SO bored I realised I HAVE to do something to make me feel happy, even though the flu is still going on strong. So instead of just warming up the store bought chicken soup in it's plastic container in the microwave I got a cool old tray and set up my lunch there nicely, and thanks to that I started feeling a little better. There can be beauty in life even with a sinus infection.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kesä tuli kylpyhuoneeseen

Kun ruokakaupassa hypistelin tätä kahden ja puolen euron kultaimarretta ja mietin, että missä ihmeessä saisin sen kotonani viihtymään sain valtavan inspiraation kokeilla sitä kylpyhuoneeseen. Olin jo pitkään miettinyt siellä istuessani, että sopisiko sen nurkaan joku kasvi amppelissa ja tämän heräteostoksen myötä pääsin sitä vihdoin kokeilemaan. Huone on ikkunan ansiosta tosi valoisa ja kosteudesta pitävä kasvi varmasti nauttisi olostaan tuossa suihkun vierellä. 

Kätköissäni oli sille jo valmiiksi ruukku, johon viritin altakastelumekanismin toisesta ruukusta ja juuttinarua olin juuri ostanut pari kerää tällaisia tilanteita varten. Siitä vaan sitten mittailin, että mikä olisi hyvä korkeus amppelille ja solmin sen tämän männä kesänä julkaisemani ohjeeni mukaan (sillä erotuksella, että tein tämän neljästä naruparista).

Ja siellä se on nyt pari päivää roikkunut ja näyttänyt silmiini oikein kivalta. Kaikista mahtavinta on myös ehkä tuo juutin ominaistuoksu, joka tulee hyvin esille aina kun narut vähän kastuvat. Pidän siitä juuri nyt tosi paljon, sillä se tuo heti ajatuksiin lämpimät kelit ja kesän. Ja siltähän tuolla nyt vähän tämän amppelin myötä alkoi näyttääkin; kesältä.

Now that the grocery shops are full of houseplant offers it's not hard to shop them almost every time you go there. I got this phlebodium aureum thinking it might like to live in our bathroom. So I got it home and made it a simple jute plant hanger and it certainly looks good now. P.s. Don't you just love the smell of a slightly damp jute? I really do, reminds me of summer so much.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kevätjarruja

Maaliskuu on minulle aina siitä hassua aikaa, että mieli olisi jo pidemmällä keväässä kun säätila ulkona antaa myöten. Sitä edesauttaa tietenkin vielä se, että televisiossa pyörivät jo puutarha- ja kesäaiheiset ohjelmat ja somessa päivitellään paljon kukkasia. Ajatuksissa on kaikenmoiset pihanlaitto-ideat ja unelmissa miten kaikki on sitten niin ihanaa ja ilmatkin suosivat. 

Jottei tämä kaikki saisi mieltä matalaksi, kun mitään ei voi vielä puutarhassa tehdä muuta kun viskoa lisää hiekkaa sinne tänne jäisten kulkuväylien päälle, niin olen ruukannut ottaa aina tähän vuodenaikaan aikaa ihan vaan itselle ja tehdä jotain mikä saa ajatukset pois keväästä vielä muutamaksi viikoksi. Ehdoton lempparini mihin tahansa masennukseen on kierros kirppareilla. Jo se, että pääsee kiertelemään ja katselemaan myytäviä on minulle hyvin terapeuttista, en yleensä edes ostele välttämättä mitään. Eilettäin kiersin viisi lähialueen kirppistä, joista neljästä tulin ihan tyhjin käsin, mutta viidennestä oli han pakko ostaa tämä viehkeä vanha talonpoikainen astia, en vain voinut vastustaa tuota muotoa ja kulunutta puupintaa. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on minulle vähän mysteeri (ellei ole sellainen yrttien hakkaamiseen tarkoitettu alusta), mutta tiedän että sillä tulee olemaan paljon käyttöä taloudessamme tarjoilu- ja esillepanoastiana, niin nätti se on.

Toinen ihanasti kevättalveen sopiva harrastus on juuri nyt ollut neulominen. Jo kaksi valmista villapaitaa tehtyäni en vieläkään ole saanut siitä kyllikseni vaan langat kolmanteen on jo hankittu.  Hyvä ja rentouttavan tuottelias neuloosi pitää mielenkiintoni visusti vielä sisätiloissa hyvän tovin.

Waiting for the spring to come can be very stressful when it's still freezing outside and there's still at least a month and a half before I can start any projects in the garden. And it doesn't help at all that the garden shows have started on tv, it just makes me feel so frustrated. Luckily I have hobbies that help ease that pain of waiting. I love to go to fleamarkets, not only to make finds but to just relax my mind. Sometimes I can go to several fleamarkets and leave with nothing and still be very happy that I went. Like the other day, I went to five, came out with nothing from four of them but found that cute antique wood bowl from the fifth.
The other thing that eases my pain of waiting for the spring is knitting. Especially knitting sweaters. I've already made two and got some yarn to make a third one too. Sheer bliss!

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kesämatto keittiössä

Silloin kun ostelee pääasiassa kirppiksiltä ja netin osto- ja myyntipalstoilta pitää toimia silloin kun kohdalle osuu. Tämä kesämatto kun putkahti eteeni, ei se kysellyt, että onko sesonki nyt päällä, vaan ilmoitti vain, että osta nyt jos tällaisen haluat kesäksi kotiisi. Ja niin minä sitten ostin. 

Olin tällaista jo vähän kytistellyt männä kesänä, mutten raaskinut vielä ostaa ja ihan hyvä niin, koska pienen odottelun jälkeen oli hinta vähän käytettynä lähes mitätön verrattuna alkuperäiseen. Nyt sovittelen sitä täällä eri huoneisiin, että mihin se parhaiten sopii. Ensinnä tietty keittiöön, jonne se näyttää istuvan yllättävänkin hyvin. Seuraavaksi kokeilen sitä varmasti myös olohuoneeseen ja ehkä myös makkariin, mutta loikoilkoon nyt vielä hetken tuossa keittiössä, missä saan ihastella sen kesää henkivää olomuotoa jo nyt.

When buying mostly second hand I need to make quick decisions or the product might get sold under my eyes. So if a perfect summer rug comes up, I need to know right away I want it even if it's still full on winter here in Finland and the summer seems just a distant dream in the horizon.
Luckily I made up my mind fast and now have a little summer vibe on my kitchen floor. 

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kitaranurkka

Ja  sitä pikkusenkkiä oli heti ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua sovitettava lapsen huoneen kitaranurkkaan ja sinnehän se sujahti niin kuin hansikas käteen. Nyt on nurkka siisti, kun kaikenmoiset plektrat, johdot, säröt, jalkatelineet ynnä muut harrastukseen kuuluvat saivat omat paikkansa senkin sisältä. Kitaroille, joita mystisesti tulee koko ajan vain lisää, on omat paikkansa seinällä. Tilaa on vielä parille, jos nuo perheen miehet päättävät, että näillä ei vielä pärjää. 

Itse tykkään tästä nyt kovin, on kiva kun ne mahtuivat tuohon noin hyvin, eikä koko huonetta tarvinnut enää käyttää niiden säilytykseen (kitarat pitää sailyttää tuettuina). Nurkka on valoisa ja avara ja erittäin helppo käyttää. Nuo näpsät kitaratelineet eivät paljoa alan liikkeessä maksaneet ja pitävät nyt skebat suorina ja turvassa silloin kun niillä ei  rämpytellä riffejä.

The guitar corner of my sons room looks like this with the new cupboard in it. We really like the outcome, it's tight fit but still quite light and airy. There's even space for another guitar if they start to suddenly multiply again.