Kitaranurkka

Ja  sitä pikkusenkkiä oli heti ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua sovitettava lapsen huoneen kitaranurkkaan ja sinnehän se sujahti niin kuin hansikas käteen. Nyt on nurkka siisti, kun kaikenmoiset plektrat, johdot, säröt, jalkatelineet ynnä muut harrastukseen kuuluvat saivat omat paikkansa senkin sisältä. Kitaroille, joita mystisesti tulee koko ajan vain lisää, on omat paikkansa seinällä. Tilaa on vielä parille, jos nuo perheen miehet päättävät, että näillä ei vielä pärjää. 

Itse tykkään tästä nyt kovin, on kiva kun ne mahtuivat tuohon noin hyvin, eikä koko huonetta tarvinnut enää käyttää niiden säilytykseen (kitarat pitää sailyttää tuettuina). Nurkka on valoisa ja avara ja erittäin helppo käyttää. Nuo näpsät kitaratelineet eivät paljoa alan liikkeessä maksaneet ja pitävät nyt skebat suorina ja turvassa silloin kun niillä ei  rämpytellä riffejä.

The guitar corner of my sons room looks like this with the new cupboard in it. We really like the outcome, it's tight fit but still quite light and airy. There's even space for another guitar if they start to suddenly multiply again.

Kaappia ja naulakkoa

Olen saanut lapsen huoneessa nyt vähän hitaasti aikaan, kun materiaalipula vaivaa ja en osaa päättää, että raaskisinko kaventaa tuota mustaa laatikostoa kaapin alla, vai etsiä tilalle jotain muuta. Laatikosto on tosi näppärä, mutta minua on aina kiusannut se, että siitä puuttuu nuo pari laatikkoa. Nyt se natsaisi mitoiltaan kaapin kanssa ihan tasan jos lyhentäisin sen tuon vajaan rivin verran ja pistäisin alle pyörien tilalle kunnon sokkelin ja maalaisin samaan tyyliin, mutta joku haraa päässäni sitä vastaan vielä. Ehkä kun annan tässä ajan vähän kulua, tiedän varmaksi mitä teen.

Mutta kaapin maalin sävy osui kerrasta maaliin. Sekoittelin sen vanhoista purkinpohjista mitä maalikaapistani löysin. Olen aina ihan innoissani kun pääsen käyttämään ylijääneitä maalinrippeitä johonkin hyödylliseen sen sijaan, että kuivuvat purkkeihinsa. Tässä on nyt valkoiseen maaliin sekoiteltu hieman mustaa ja okraa ja tulos on tuollainen kivasti vanhanaikaisen oloinen kitti. Se on nyt huoneen muuhun värimaailmaan sopiva ja mukavan vaalea.

Askartelin myös huoneen nurkkaan pienen puunaulakon jonka maalasin samalla kitin sävyllä. Sen on tarkoitus olla paikka jossa voi roikotta niitä puolipidettyjä vaatteitaan (sen sijaan että lojuisivat siellä täällä), mutta ans kattoo nyt toimiiko se siihen vai kertyykö siihen sittenkin jotain muuta. 

My son's room decorating is going slowly right now, cause I can't make up my mind on what to do with the chest of drawers under the cabinet I made. I kind of want to shorten it to match the cabinet, since it's missing a couple of drawers, but I'm just not sure of it yet. 

On the other hand the paint job on the cabinet is spot on. I mixed some left over paints together, white, with a hint of black and ochre and got that beautiful old fashioned tone that I think fits the room very nicely.

Sohva ja somiste

Lapsen huoneeseen tarvittiin hengailutilaa ja kuinka ollakaan meillä oli samaan aikaan ongelma mihin laittaa talvisäilöön asuntovaunun sohvatyynyt vintissä välistä vierailevan oravan vuoksi. Onnekkaasti tallesta löytyi myös lapsen vanha sänky, tuollainen armeijamallin heteka, johon tyynyt istuivat varsin mukavasti ja sohva oli valmis. Alla oli vielä mukavasti säilytystilaa vanhoille isoille matkalaukuille, jotka imevät sisäänsä suuret määrät aarteita ja tarpeistoa.

Sängyn yläpuolelle tuunasin vanhan skeittiaiheiseksi askartelemani puukirjain-kyltin vastaamaan paremmin nykyajan harrastuksia. Niille kutka eivät tiedä pike on hauki englanniksi, lapseni on haukimies henkeen ja vereen. Tekstinvaihdoksen lisäksi myös kyltin värimaailma kävi läpi pienen "maastouttamisen."

Pari nurkkaa siis valmiina jo, mutta vielä pari työn alla ja sopiva yöpöytäkin pitäisi jostain keksiä. Paljon tuumittavaa ja tuunattavaa siis vielä, ennen kuin tässä tuparit pääsee lapsi pitämään. Onnekkaasti aikaa vielä on kun armeija pitää pojan kiireisenä vielä muutaman kuukauden (huone tosin valmistunee vähän nopeammassa tahdissa kun hänen palvelus on suoritettu.)

The couch in my sons room is made of my caravans leather cushions and an old metal bed he used to have in his room when he was ten. The sign on the wall I customized from the old one, just changed the lettering and colors. This one suits a fisherman so much better.

Nurkka kerrallaan

Lapsen huone edistyy hitaasti, mutta varmasti. Asiat loksahtelevat paikoilleen sitä mukaa kun sopivia askartelumateriaaleja eteen tulee tai omista varastoista löytyy. Pieni senkki suunniteltiin sopimaan juuri tuohon kohtaan oven ja naulakon likelle. Tein sen syvyydeltään sellaiseksi, että istuu tuohon nätisti näyttämättä kömpelöltä. Nyt se säilyttää sisällään kaikenmoista tarpeellista, kuten kirjoja, lehtiä, piirustusvälineitä ja sen sellaista ja sen päällä on hyvin laskutilaa kun sellaista tarvitsee.

Senkin päälle halusin jonkinlaisen ilmoitustaulun, niin kuin huoneessa on ennenkin ollut. Semmoinen on niin näppärä pitää tärkeitä muistettavia tai vaikka avaimia esillä. Vanha ilmoitustaulu oli vain nyt liian pieni eikä uutta ollut heti saatavilla, joten tutkaisin omat varastot läpi josta sitten löytyikin materiaalia tuunata vanhasta isompi ja ehompi. Vanhaan taulunkehykseen mahtui sopivasti vanha ilmoitustaulu alaosaan ja uusi liitutaulu yläosaan ja kokonaisuudesta tuli sekä nätti että toimiva. 

Liitutauluosa on hyvin näppärä viestittelyväline kaksikerroksisessa talossa. Esimerkiksi pyykkien vieminen alakertaan tuppaa unohtumaan aina jos on jotain muuta mielessä juuri sillä hetkellä kun lähtee portaita laskeutumaan.  Piirtelin liitutauluun nyt hienosti kalamiehelle sopivan viisauden, mutta luulen, että tuossa viestitellään tulevaisuudessa enimmäkseen juuri niistä pyykeistä tai jostain muusta yhtä arkisesn tylsästä. Yhtä kaikki, hyvältä näyttää.

The new cupboard I built from old parts is in it's place and a new bulletin board, that I also made from parts I found from my storage, in my son's room. I strongly think that he combination looks and feels just right for this corner. 

Näyttää kahdelta mutta on vain yksi

Niin se sitten valikoitui vihreä väri näihin lapsen huoneen kalusteisiin. Maastonvihreä tarkalleen ottaen, väri jonka sekoittelin vanhoista purkinpohjista välillä huoneessa koemaalauksia tehden, että sain sen just enkä kohdalleen huoneen valoon ja  muihin sävyihin nähden. Ja sitten kun otin kuvia kalusteista päätti kamerani, että ne ovat kahta eri sävyä, vaikka molemmat maalattu yhdellä ja samalla. Tämä johtuu tuosta huoneen pohjoiseen antavasta ikkunasta, jonka tähän vuodenaikaan raaka valo heijastaa lujaa puolihimmeästä pinnasta ja pienikin ero katselukulmassa on iso ero sävyssä.

Vihreäksi maalasin siis tuon vasta tekemäni pikkusenkin sekä tuon vaatekaapin, joka oli aiemmin väriltään kirkkaamman vihreä. Nyt kun huone muuttuu vähän aikuismaisemmaksi laitetaan myös värimaailma seesteisemmäksi ja maastonvihreä sopii tänne hyvin. Se onkin sekä lapseni, että minun suosikkivärejä vaatetuksessa ja oli lopulta hirveän helppo päättää laittaa myös osaan kalusteista. Ja jotta huoneesta ei ihan vain vihreä tule, maalataan tuo taustalla oleva kalastuskaappikompleksi sitten vähän vaaleammalla värillä, ehkäpä sillä kitillä mistä aiemminkin jo taisin mainita. Ensin pitää vain vähän sekoitella maaleja ja koemaalailla, että näkee mikä tuonne noiden seuraan sitten  parhaiten sopii.

Army green, that's the green we selected to paint some of the furniture in my sons room. Both of the cabinets is painted with the same tone, it's just the hard northern light and the angle of the furniture that makes it look like they are different. 

Rautasänkykaupoilla

Alustavassa suunnitelmassa lapsen huoneen uudistukseen kuului tyystin toisenlainen sänky, mutta kun tämä vanha kotimainen vanha kaunokainen tuli kierrätyskeskuksessa vastaan, oli aivan selvää että suunnitelmani siltä osin muuttui välittömästi. Tämä oli itseasiassa juuri se sänkymalli, jota silloin vuosia sitten haikailin kun huone koki ensimmäisen muodonmuutoksensa, mutta koska sitä ei siihen hätään ollut saatavilla piti sillon ostaa vain jotain sinnepäin. Nyt kun tämä sänky on tässä, tuntuu että niin sen kuuluu ollakin, se sitoo koko nurkan nyt niin hyvin kasaan.

Tässä matalassa huoneessa tykkään tästä sängystä siksi, kun se kurottelee korkeilla laidoillaan ylöspäin ja nostaa visuaalisesti kattoa vähän korkeammalle samalla. Mutta erityisesti tykkään tästä sängystä siksi, kun se istuu mitoiltaan aivan täydellisesti tuohon ikkunan viereen. Tämä on mitoiltaan vain noin kaksitoista senttä edeltäjäänsä kapeampi, mutta se riitti hyvin siihen ettei mene laita ikkunankarmin päälle, mutta mitta riittää oikein mukavasti nukkumiseen.

Vielä pitää käväistä patjaostoksilla, jotta saan tähän täydellisesti mittoihin istuvan patjan, sekin asia joka täytyy saada täydelliseksi, en nimittäin yhtään tykkää tuosta että se nyt roikkuu vähän laidan yli (tuo on meidän vieraspatja vain lainassa tuossa)

Ja koskapa markkinoilla ei ole tähän juuri sopivan levyistä täytyy ostaa isompi ja vuolla se sopivaksi itse.

I found the perfect bed for my sons room from a local recycling center. It's a real vintage metal bed and I think it fits this space like a glove. Looks so much better than the previous one.

Kalamiehelle kaappi

Viime kesänä ostelin sellaisen rämän kaapinjärkäleen josta askartelin jo yhden kaapin yläkerran aulaan. Siitä jäi tähteelle mukavasti osia myös toiseen kaappiin joka oli kutkutellut mieltä tehdä. Nyt kun lapsen huone uudistuu keksin heti että sinnehän se toinen kaappi sopii kuin nakutettu. Kävin ostelemassa vähän uutta puuta ja ihan muutamassa tunnissa olikin kaappi jo valmis. Kiirehdin sitä heti kuvaamaan niin kauan kun päivänvaloa riitti, joten takaseinä ei vielä ole paikoillaan jäykistämässä systeemiä, siksi kaappi näissä kuvissa näyttää vähän vinolta vielä, mutta muuten varsin oivalliselta vai mitä?

Kaapin sisätilat suunnittelin kalamiehen harrastukseen sopiviksi; hyllyt uistinlaatikoille, laukuille ja muille ja korkea tila vapojen säilytykseen. Hyväksytin suunnitelman vielä kalamiehellä itsellään ja hän oli varsin vaikuttunut myös äitinsä kekseliäisyydestä. (Tässä voinen tunnustaa, että se kekseliäisyyteni kumpusi tarpeesta saada niille vehkeille joku paikka johon ne siivota ympäri huonetta lojumasta.)

Tämä tulee alustavasti lapsen huoneessa jo olevan laatikoston päälle ja koko systeemi maalataan jollain kivalla värillä, jahka ensin päätän, että millä. Mielessä vaihtelee joku kiva kitti tai sitten tumma harmaanvihreä. Voi olla, koska huoneen seinät jo vihreät ovat, että taivun siihen kittiin, mutta ans kattoo nyt ensin kun saan tämän ylös ja paikoilleen. 

Made another cabinet of the old broken one I got last summer (I made another cabinet of it too then). This is going to my sons room to store his fishing gear. The shelves to the boxes of lures, and other stuff and the tall space is for the rods. (I'm really hoping this will reduce my chances of stepping to a fish hook on the floor in the future.) Now I just need to figure out the color to paint this with.

Aikansa kutakin

Olin tässä jo tovin mietiskellyt uudistusta lapseni huoneeseen, hän kun on kasvanut teinistä nyt nuoreksi herraksi ja kaipasi jo vähän aikuisempaa huoneen sisustusta, harrastukset ja mieltymyksetkin hieman muuttuneet. Nyt kun hän on asevelvollisuuttaan suorittamassa, on hyvä hetki tarttua tuumasta toimeen ja pistää hösseliksi. Ensimmäisenä huoneesta karsitaan pois kaikki sellainen, millä ei enää ole siellä mitään virkaa ja isoin niistä on tämä; vanha (aito) Volkkarin perä.

Lähemmäs sata kiloa rautaa ja peltiä oli istunut huoneen katseenvangitsijana ja tv-tasona siitä lähtien kun talomme ostimme vuonna 2006. Sitä ennen se oli palvellut jo edellisissä asunnoissamme, ensin minulla itsellä ja myöhemmin lapsella. Laskeskelin, että sellaiset 25-vuotta on mukana kulkenut jo tämä. Nyt kun telkkarin katsominen ei enää ollut vuosiin kuulunut Lapseni harrastuksiin päätettiin yhdessä, että tämä saa muuttaa huoneesta muualle tilaa viemästä. Raahasimme sen eilen illalla miehen kanssa ulos huoneesta yläkerran aulaan odottamaan kantoapuja paikalle, jotta se saadaan portaikosta alas ja pihalle.

Siitä ei tule helppo projekti, kuten ei ollut sen huoneesta ulos saaminen tähänkään asti. Tieltä piti ensin siirtää kaikki tavarat ja purkaa osittain yksi ovenkarmikin. Pölyä ja mujua on joka paikassa. Tämän paino ei  myöskään ole jakaantunut mitenkään tasaisesti ja kiinnipitokohtia ei kätevästi ole. Pelottaa vähän mitä portaiden paperipussipinnoitteelle tässä käy, jos se siihen kolahtaa (aika varmasti kolahtaa), mutta ulos se on nyt saatava. Tämän tuleva sijoituspaikka on tämän jälkeen autotallissa, josta lapsi saa sen halutessaan ottaa mukaansa sitten kun joskus pois täältä päättää muuttaa.

Mutta jahka saan tuon pois tuosta tieltä, alkaa minulla kivat ajat. Pääsen nimittäin "pitkästä aikaa" taas sisustelemaan ja rakentelemaan ja laittelemaan kivoja vanhoja juttuja mitä huoneeseen sitten tulee. Ai että kuulkaas kun olen täällä siitä jo ihan liekeissä!

We're re decorating my sons room and changing the teen-vibes to a more adult one. The change begins with taking out the old car back (yeas, from a real car) and store it away. This has been a HUGE task since this thing weighs a lot and is not the easiest shape to move. Now begins the most difficult part of the move when we have to get this thing down the stairs and to the storage. Luckily my hubby and his friends will do that. I get to fix all the damages it might (will) do to the staircase.

Pohjoisen valo pojan huoneessa

Pitkästä aikaa lapsen huoneesta. Siellä on melkein aika pysähtynyt ihan samaan kun muutama vuosi sitten. Poikani on viihtynyt eikä ole kaivanut mitään muutoksia joten niitä ei ole sitten sen kummemmin tehtykään. Harvinaista herkkua kuitenkin että huone oli hetken niin siisti että sieltä kuvia sain nappastua. 

Huoneen ikkuna on pohjoiseen ja aurinkoisena päivänä se saa aikaan kuvatessa tosi lujan vastavalon. Aiemmin aina yritin kuvata niin ettei se näkyisi, mutta nykyään ihan tykkään noista jännistä efekteistä mitä se kuviin luo. Tulee jopa paremmin tunnelma esiin kun on noin jännä valo täällä.

My sons room is pretty much the same as always except it's super clean in these pics  it usually is not). The north facing window creates an eery light effects to the camera, but I quite like the exiting feel it makes in the pictures. 

Vuodessa ehtii kaikenlaista

Monissa blogeissa on näin vuoden vaihtuessa aina niitä muistelopostauksia siitä mitä kulunut vuosi piti sisällään. Ajattelin näin uuden vuoden alkajaisiksi muistella minäkin mitä kaikkea viime vuonna sainkaan oikein aikaan mutta rajaan muistot omaan tyyliini käsittämään pääosin remontti-, tuunaus-,ja rakenteluirintamalla aikaan saadut asiat. 

Ja tohinahan alkoi heti tammikuusta. Silloin sain idean kurkata olohuoneen Halltex-katon alle ja voi mikä yllätys sieltä löytyikään. Samaan syssyyn lähti siniharmaa sävy seinistä ja pienen kontrastin lisäämisen jälkeen olohuoneesta tuli kokonaisuutena paljon seesteisempi.

Helmikuussa rakenneltiin taas lisää pukukaappeja talouteen. Pojan huoneeseen mitoitettu yksilö piirreltiin omasta päästä, rakennettiin niin kun osattiin ja maalattiin lopuksi vihreäksi. Toimii ihan loistavasti edelleen.

Maaliskuussa alettiin oikein kunnolla remonttihommiin kun piskuinen kylppärimme sai hienon laatoituksen ylleen. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä koko vuoden paras juttu, vieläkin tulen iloiseksi aina kun tuonne menen. Niin luksusta.

Huhtikuussa tehtiin porstuaan kierrätyskeskusta ja ommeltiin juuttimattoa. Hyvin onnistuivat molemmat.

Toukokuussa rekenneltiin porstuaan lisää kyläkauppamaisuutta ja ostettiin sinne kivoja kaunistuksia tilaa somistamaan. Vastaan tuli nettikirppikseltä myös maailman hienoin pihakalustoprojekti puutarhaan.

Kesäkuussa laitettiin keittiötä, pieniä naulakoita ja veitsiteline toiminnallisuutta parantamaan ja tilaa antamaan. Nättiä tuli. Samoihin aikoihin iski savihulluus ja alkoi vimmattu astioiden tekemisen opiskelu. Samaan tarpeeseen tuunattiin vanha rautakärry savitöiden kuivatusta varten.

Heinäkuussa tuunattiin vanhasta aurinkovarjosta pyykkiteline ja painettiin kyynärpäitä myöten savessa uuden astiaston kimpussa. Myös pienen kylttikaupan valikoimia lisäiltiin parilla uutuudella.

Elokuussa  varusteltiin asuntovaunua ja askarreltiin kaappia makuuhuoneeseen. Tuli siinä sivussa tehtyä yksi laatikostotuunauskin. Olohuoneeseen taasen ilmestyi uusi pöytälamppu vanhasta lasipurkista.

Syyskuussa iski taas uusi kaappiprojekti tulille ja saatiin vihdoin melkein valmista myös pihakalustostakin. Makuuhuoneen uusi tuunattu arkistolaatikosto sai uudet vetimet ja etiketit sekä uusi mantra taiteiltiin vanhaan liitutauluun muistuttamaan mikä ruoanlaitossa on rakkauden lisäksi tärkeintä.

Lokakuussa saatiin ovesta valmis kaappi ja päätettiin tehdä kunnon pyykkiteline myös sisäkäyttöön. Molemmista tuli ihan napakympit ja sekä kaappi että pyykkiteline solahtivat paikoilleen ja käyttöön ihan täydellisesti

Marraskuussa alettiin jo joulujuttujen valmistus. Piparkakkukalenteri leivottiin hyvissä ajoin ja muovikasvit muuneltiin joulukransseiksi.

Joulukuussa keskityttiin enemmän koristelu- kuin rakenteluhommiin. Paketoitiin joululahjat postipaketeiksi. Koitettiin myös keksiä uusia joulukoristeita ja leivottiin pipareiden sijasta poronsarvia.

Oikein oli siis puuhakas vuosi tuo mennyt. Sormet syyhyävät jo tuleviin ja luulenpa ettei tässä kauaa taas mene kun alkaa työkalut tässä taloudessa kolkkaamaan. Makuuhuoneen maalaus ja lattian uusiminen polttelevat nyt mielessä enemmän kuin mikään muu ja luulenpa (itseni tuntien) että se projekti alkaa lähipäivien aikana ihan minä hetkenä hyvänsä.

A fast look at the year 2016 and all the cool projects I made here. Some major renos and some smaller ideas, but all in all a good year (links to detailed posts below the pictures). And as this new year is starting I have an itch to start a new renovation project already. More of it in the near future.

The mööpeli

Sain Pikkutalon Sannalta haasteen kertoa mikä on miedän huushollissa se pisimpään mukana kulkenut kaluste tai se huonekalu josta ei ikinä luovuta. Tartuin tuohon oitis ja aloin pohtia mikä onkaan se kaluste joka on minun mukanani kulkenut pisimmän matkan. Monia mööpeleitä on tullut lapsuudenkodista mutta niistä suurimmasta osasta on aika jo jättänyt tai ne on saatu  omaan kotiin vasta myöhemmässä vaiheessa.

Kuljin siinä pitkin kämppää ja katselin kunnes siten tulin lapsen huoneeseen ja tajusin että siinähän se on; vanhan volkkarin perä! Se on se joka meillä on ollut pisimpään. Se on kulkenut mukana aina varhaisaikuisuudestani lähtien. Osan aikaa välillä varastossa mutta sitten taas käytössä kun lapsi tuli ja kasvoi leikki-ikään. Sitä on kannettu kuulkaa muutoissa sormet ja selät rusentuneina ja hampaat irvessä kiroillen. Sitä on yritetty puoliväkisinkin minulta  ostaa enkä myynyt ja sitten olen kerran rahapulassani yrittänyt sitä myydä, mutta onneksi kukaan ei juuri silloin halunnut ostaa.

Se on aikanaan tullut minulle erään kylmäkonehuollon pihalta. He olivat sen pelastaneet jonkin Helsinkiläisen lopetetun baarin jäämistöstä. Se oli siellä ollut kaljakorien säilyttimenä. Se makasi pitkän talven tämän konehuollon pihalla, vaaleanpunaiseksi maalattuna lumivaipan alla. Kävelin siitä usein ohi ja ihailin sitä ja sitten kun se oli siinä tarpeeksi kauan lojunut rohkaisin mieleni ja kävin kysymässä. Selvisi että he olivat vain odottaneet että joku siitä kiinnostuisi. Sain sen siltä istumalta ja ihan ilmaiseksi.

Minun luonani väri vaihtui oitis mustaksi ja siitä tuli tv-taso. Sellaisena se on palvellut siitä asti. Ensin minulla eri asuntojeni olohuoneissa, välillä varastossa ja sitten lapsen huoneessa. Se on aina ollut vierailla ihmetyksen aihe, että auto sisätiloissa, tai pala autoa, että onko se oikea edes. Oikea on ja meidän silmissä ei enää edes erikoinen. Tv-taso vain. Mutta semmoinen mööpeli josta ei ikinä luovuta. Lapsi saa sen jos tahtoo sitten aikanaan omaan kotiinsa viedä, mutta myydä en anna. Kun on kerran näin kauan jo mukana roikkunut niin olkoot loppuun asti. Ainakin aika hauska perintöromu siitä tulee jos ei muuta. Mahtavat tulevaisuuden lapsenlapsenlapset olla ihmeissään että joskus on tuollaisilla maanpintaa kuljettu.

Mikä on sinun rakkain kalusteesi tai sellainen joka on kulkenut mukanasi pisimpään? Pistän haasteen eteenpäin juuri sinulle. 

I got a challenge from Pikkutalo's Sanna to name one furniture I've had the longest. I had to think hard but then realized it's the piece of vintage vw kleinbus we have in my sons room that I've had the longest. I got it back in the early 90's and it didn't cost me anything at all. It had been salvaged from a bar in Helsinki that had stopped business and it was originally pink in color. I just painted it black and have had it as a tv-stand ever since. At some point I didn't like it and it was stored for years but when my son came to play age I got it back home to his room and he's had it ever since. It's the one piece of furniture I'm planning to keep in this family forever. 

Napakymppi

Siellä se nyt on paikoillaan lapsen huoneessa ja sopii sinne kyllä juuri niin hyvin kun kuvittelinkin. Värikin näyttää ihan täydelliseltä noin. Vähän mietitytti että miten se istuu tuohon lappeen alle kun niin korkeaksi sen rakensin, mutta ihan hyvin jäi päälle tilaa vinosta katosta huolimatta. Mitoiltaan tämä kaappi on melko täsmälleen 173,5cm korkea, 43cm syvä ja 98cm leveä. Aika kompakti, mutta niin loistavasti toimiva. Lapsikin antoi äidille kymmenen pistettä ja papukaija-merkin.

And there it is in my son's room. Fits in nicely under the edge of the ceiling. The color looks splendid and the scale of the cabinet is just right. It's not too big and not too small. I'm also happy to say that my son gave me ten points for building this. This fits his needs and style so perfectly.