Kasvit huoneessaan

Täällä on viime päivinä laitettu vilkkaasti kasveja kasvamaan sinne sun tänne, mutta enimmäkseen tänne kasvihuoneeseen. On yrttiä ja kukkasta ja pari pientä puuta jotka onnekkaasti sisätiloissa sain talvetettua. Oliivipuun parkkeerasin nyt tähän kasvihuoneen kulmalle ja seuranaan sillä on pihalta löytämäni minttu ja yksi Porin reissulle rekvisiitaksi ostamani heinä. Kukkalaatikossa ikkunan alla kasvaa timjamia, niin kuin aina edellisinäkin vuosina. 

Sisällä kasvihuoneessakin kasvaa timjamia, koska minusta on kiva kun sitä on vähän joka paikassa. Se on niin kivan tuoksuinen ja näköinen ja sitä on niin kiva napsia käyttöön, että siksi monta on parempi kuin yksi. Tuon puulaatikossa olevan timjamin kerkesin jo kertaalleen tappaa kuivuuteen, kun sen varaslähdön kesään taas liian aikaisin otin, mutta nyt ostin siihen uudet ja yritän pitää niistä tällä kertaa paremmin huolen. 

Timjamin lisäksi kasvihuoneesta löytyy nyt myös pienet pensastomaatin taimet, teeyrtti puntarissa ja suosikkiani rosmariinia, jota sitäkin pitää olla paljon. Myöskin jo kaksi talvea elossa huomassani selvinnyt laakeripuu on nyt täällä sisätiloissa. Sille pitää vielä vaihtaa ruukku, mutta se on jo kovin innoissaan kun pääsi pihalle, uutta lehteä tulee  tälle laakerille epätyypilliseen, eli varsin nopeaan tahtiin.

Toisen ikkunan alla on isoin löytämäni rosmariini jonka tälläsin tuollaiseen suureen kirpputorilta löytyneeseen saviruukkuun. Mielestäni siitä tuli oikein kiva just noin, vaikka alunperin meinasin sen tuohon viereiseen puukiuluun laittaa. Se oli siihen liian suuri ja kiuluun päätyi sitten timjami. Näiden lisäksi tuolla on tietty yksi tuoksupelargoni, iisoppia sekä sitruunamelissaa ja hyllykössä muratin lisäksi oregano. 

Voitte vaan kuvitella kuinka ihanalle tuolla iltaisin aina tuoksuu, kun käyn noita kastelemassa, oikein on kuulkaas välimerelliset aromit, vähän kun olisi jossain italialaisessa ravintolassa. Ei lainkaan hullumpaa siis. Aika ihanaa kun on kesä.

The summer is finally here and I put up some herbs in the greenhouse. Now it all smells like in an italian restaurant, not bad at all.

Pikkuvaunu biitsillä

Minulla on ollut jo pitkään unelma saada kuvautettua vaununi jossain upealla hiekkarannalla aavan meren äärellä ja ehkä sitten nähdä nuo kuvat myöhemmin jonkun ihanan sisustuslehden sivuilla. Nyt tuo unelma on käynyt ensimmäiseltä osaltaan toteen, kun kävimme viikko sitten Porissa Yyterin ihanilla hiekoilla ja stailasimme sinne vaununi kaikkine herkkuineen kuvattavaksi.

Koska itse en ole ammattikuvaaja tuli mukaamme yksi aivan ihana tyyppi, josta olin salaa haaveillutkin, että tulisi vaunuani kuvaamaan. Tykkään nimittäin hänen tyylistään ja kuvistaan ihan valtavasti ja olin tosi otettu siitä, että hän tästä ideastani innostui, lähti mukaan ja hoiti vielä kuvauspaikankin meille. Yyterin rannoilla ei nimittäin ihan noin vaan leiriydytäkkään tällaisilla asuntovaunuilla, se on Natura-aluetta ja vaatii aina kaupungilta luvat jos siellä tahtoo jotain isompaa pistää pystyyn, vaikka sitten vaan muutamaksi tunniksi. (Meidätkin kävi poliisisedät siellä tarkistamassa, kun joku kunnon kansalainen oli heille tästä leiristä ilmoittanut, mutta kun luvat olivat kunnossa, niin eipä tullut huomautettavaa.)

No kukako se kuvaaja sitten olikaan? No kukas muu kun Visualaddict, ihana Frida Steiner! Hänellä on niin loistokas silmä kaikelle boheemille ja ihanalle ja tiesin jo varmaksi että Frida jos kuka saa tästä setupista kyllä ihan ne parhaimmat kuvat. Niitä joudutte tosin tovin vielä odottelemaan ja tyytymän nyt vain näihin minun perus 50-millisellä räpsimiini, mutta kerron kyllä sitten kun tästä se juttu jossain sisustuslehdessä joskus ilmestyy, (niissä kun voi aikataulut joskus olla hyvinkin pitkät).

Parkkasimme vaunun siis suoraan rannalle, niin liki merta kun uskalsimme (noin kolmen metrin päähän rantaviivasta!) ja stailasin siihen kaiken ihan niin kun olisin stailannut sen omassa kotipihassani tai jossain kavereideni mökeillä nyt vaan lisänä tuo uusi ihana ruokakalusto lehtivarjoineen. Ja se kaikki näytti tuolla NIIN ihanalta, että ihan vieläkin meinaa järki lähteä päästä, miten nättiä tuolla olikaan. Kaikki nuo värit ja materiaalit ja ympäristö ja sää saivat kyllä sellaisen fiiliksen aikaan, kun ei oltaisi oltu suomessa laisinkaan, vaan jossain kaukana etelän lämmössä. Ainoa mistä tiedettiin, että suomessa ollaan, oli himppasen kylmä, mutta leppeä pohjoistuuli ja noin plus viidentoista asteen lämpötila. Se ei onneksi näissä kuvissa kyllä mitenkään näy.

Kun sanoin, että mukana oli kaikki herkut niin tietysti se tarkoitti myös tätä pientä vaunun kesäkeittiötä ja sinne tänä keväänä löytämääni uutta hellaa. Se löytyi taannoin lempikirppikseltäni ja sopii vaunun tyyliin ulkonäöltään aivan täydellisesti. Tuolla se tietenkin oli vain somisteena ja nättinä, sillä rannalla ei tietenkään ollut sähköpistoketta johon vaunun olisi saanut liitettyä. Onneksi meillä oli mukana ihan mielettömän hyvät eväät, jotka Frida oli järkännyt meille ylläriksi, tietenkin Cafe Steineristä, joten kokkailusta ei tarvinnut huolehtia tuolla laisinkaan.

Ja sitten kun oli tarpeeksi kuvattu ja syöty ja kuvattu vähän vielä lisää niin piti vaan istua ja odottaa, että josko se aurinko sieltä laskisi, että saataisiin vähän iltakuvia mukaan kanssa. Oltiin laitettu pattereilla toimivat valot ja kynttilät paikalleen ja odoteltiin, ja just kun se aurinko laskeutui pelmahti paikalle aivan järkyttävä määrä jotain mitälie rantahyttysiä tai pieniä kärpäsiä. Niitä oli aivan älyttömästi ja melko pian olivat ihanat valkoiset verhot ja suut ja silmät niitä ihan täynnä. Samalla alkoi lämpötila pudota nopeasti ja rannan ihana kesäinen fiilis katosi tyystin vieden myös innostuksemme  mukanaan. Siinä kun mietimme sitä, että edessä oli vielä kolmen tunnin ajomatka takaisin kotiin pimeässä, suomen peurarikkaimmilla teillä, jätettiin sitten ne aivan pimeimmät kuvat ottamatta ja pakattiin ennätystahtia kimpsumme tuolta rannalta ja suunnattiin kotitielle.

Mutta saatiin me se ihana utuinen juuri auringonlaskun jälkeinen fiilis vielä kameralle taltioitua. Ja näkyyhän tuossa nuo valotkin vähän. Ja nyt kun tätä kaikkea miettii täällä ruudun tällä puolella lämpimässä, ei se kylmä ja ne hyttysetkään enää muistoissa niin pahalta tunnu. Tallessa on läjäpäin kauniita kuvia ja mielessä mahtavia muistoja ihanasta päivästä rannalla, mitä parhaimmassa seurassa. Iso kiitos Fridalle vielä tätäkin kautta, olet kyllä ihan parhautta koko nainen! Ja Poriin pitää ehdottomasti mennä vielä uudestaankin, tosin tuskin enää näin vaunulla rannalle, mutta ajan kanssa katsomaan mitä kaikkea muuta ihanaa sieltä löytyykään.

Mutta nyt vaan sit odotellaan ja jännitellään, että mikä  lehti ja milloin ja missä se sitten on, kun unelmani toinen osa toteutuu. 

We had a photoshoot with our caravan with Visualaddict Frida Steiner at Yyteri beach, Pori. Here are some of my pictures from the setup there. I can't even begin to tell you how much I love my caravan here, it looks like it was meant to be on a beach at all times. Truly a bohemian caravan dream location.

Pihapenkin pelastus osa III

Ja niin on vihdoin kolmaskin pellavaöljymaalikerros kuivunut pihapenkin pintaan ja tämän pelastusprojektin voi julistaa valmiiksi. Kovin oli isotöinen, mutta nyt kun tuota lopputulosta tässä katselee, ei se koko urakka enää tunnu miltään. Kyllä vain kannatti kuulkaas nähdä kaikki se vaiva.

Alussa penkki oli kovin surkean ja mitäänsanomattoman näköinen ja sitten siinä välissä kerkesi vielä vaihtua koko värisuunnitelmakin toiseksi, mutta kun oli aikaa maalailla ja tuumailla niin mikäs siinä mieltään on vaihdella. 

Tuo antiikinvihreä väri on hauskasti kovin samanoloinen kun laventelin ja viikunapuun lehdistö ja ne sopivatkin hyvin nyt vierekkäin tuonne pihalle. Jahka saan takapihani siivousurakan etenemään muuttaa penkki sinne, jotta siellä on paikka istua ja jotta minulla on jotain nättiä katseltavaa keittiön ikkunasta sitten. Mutta nyt se saa vielä oleskella tässä etupihalla, jossa pääsen sitä hipelöimään ja siinä istuksimaan. Se on vielä niin tuore, että tuoksuukin ihanasti pellavaöljylle tuolla.

Tämän penkin myötä heräsikin pieni into entrata muitakin pihan puukalusteita uuteen uskoon pellavaöljymaalilla ja voikin olla, että pian maalautuu myös yksi pieni pöytä ja siihen  pari tuolia, ehkä nyt sitten sillä alunperin aiotulla vehnänharmaalla, mutta parempi ehkä etten mene sitä väriä vielä ihan varmaksi vannomaan kuitenkaan.

And the bench project is done! The antique green color is just perfect and it's fun how it matches the fig and the lavenders by it. I also love the scent of the fresh linen oil paint that lingers around the bench right now. It makes me want to paint more garden furniture to make them as pretty as this is.

Kesäostoksia asuntovaunulle

Olen tässä keväällä ja alkukesällä tehnyt muutaman oikein hyvän hankinnan pienen asuntovaununi varustukseen, koska pitäähän se nyt olla hienoa, kun kerran on vaunukin maalattu hienoksi taas. 

Ostelin siis oikein prameat ulkokalusteet ruokailutarkoituksiin, koska tällaiset kauniit vaunulta vielä puuttui ja kun sillä välillä reissuilla laitetaan ruokaakin onhan sellaiset hyvä olla. Ja tietty kaikki on kokoontaittuvaa mallia, niin kuin kunnon karavaanarilla pitää ollakin.

Ensinnä esittelen tuolit, jotka löytyivät sopivasti käytettynä Tori.fistä kevättalvella. Nämä ovat oikein näpäkät ja kevyet, mutta ihan älyttömän tukevat ja hyvät istua. Tyytyväisin olen kyllä näiden ulkoasusta, joka on mielestäni just niin hieno kun tällaisissa tuoleissa vain voi olla. 

Tuoleihin täydellisin taitettava ruokapöytä löytyi Parolan rottingista. Tämä on mitoiltaan justiinsa sopiva sekä käyttöön, että vaunun mittasuhteisiin, siinä on ihanan siloinen pinta, jossa lautaset ja muut pysyvät hyvin paikoillaan. Lookki on tässäkin niin kohdillaan kun vaan olla ja voi enkä malttaisi odottaa, että tämän äärelle pian ruokailemaan päästään. Täytyy varmaan tehdä jossain vaiheessa pieni harjoitteluateria tuossa vaunulla, ihan vaan fiilistelyn vuoksi.

Ja sitten viimeiseksi pistin törsäten oikein kunnolla ja ostin vaunulle oman banaaninlehti-päivänvarjon, koska kerranhan täällä vaan eletään! Se on niin hieno elementti tuon noiden muiden kalusteiden kanssa ja se viimeistelee tyylin kyllä niin täydellisesti ettei ole tosikaan. (Tämänkin löysin Parolan rottingin myymälästä, mutta pelkäänpä että ostin heiltä  just viimeisen ja uusia ei liene ihan hetkeen ole tulossa.)

Ja jos vaikka varjo näyttääkin näissä kuvissa keveältä ja ihanalta voin kertoa teille, että hyvin kaukana keveästä se oikeasti kyllä on. Se painaa ihan älyttömästi ja se paino on just tuossa ylhäällä varjo-osassa ja siinä täytyykin siksi olla todella tukeva jalka, ettei se kojahda nurin.  Mutta siitäkin huolimatta se on aivan älyttömän IHANA, eikö vain?

Ja nyt kun on vaunulla näin hieno glamping-varustus (glamorous camping = glamping) sehän näyttäisi niin nätiltä jossain kauniilla hiekkarannalla meren äärellä ja arvatkaapa mitä? Sellaisellahan tässä on jo pari päivää sitten käytykin, piipahdimme nimittäin päivän mittaisella kuvausreissulla Porin Yyterissä! Laitan siitä teille kunnon reportaasin kuvien kera tässä muutaman päivän perästä, kunhan ensin esittelen tässä välissä vielä sen vihdoin valmistuneen pihapenkin maalausurakkani. Palataan siis tähän ihanaan pikkuvaunuun taas pian.

I got some new furniture for my cute little caravan. Cause I love everything bamboo and everything folding I got a set that is all that. The chairs are second hand but the table and the parasol I bought from Parolan rottinki. 

Now that I have this perfect set for a photoshoot on a sandy beach by the sea, we went and did just that. I'll tell all about it in a couple of days, but first I need to show you how my bench painting project turned out. 

Sormilla savesta

Monta monituista viikkoa sitten jäivät täällä savihommat vähän keskeneräiselle tolalle, mutta tässä on nyt pikkuhiljaa jatkettu siitä mihin jäätiin ja saatu jo vähän lämpimäisiäkin taas uunista kotiin. Olin silloin taannoin taas ollut hyvin luovassa tilassa, niin kuin välillä pitääkin olla ja tehnyt jotain ihan vaan itselle ja ihan vaan antanut luovuuden kukan kukkia ja tuloksena on nyt muiden töiden muassa kotona monta erilaista ja erikoista koristetta ja kulhoa. 

Näistä suosikkini on ehdottomasti tuo etualan, jonkin merenelävän tai pähkinän kuorta muistuttava kulho jonka lasittelin eriväriseksi sisältä ja ulkoa. Se on jotenkin niin ihastuttavan luonteva ja orgaanisen oloinen, että välillä sitä itsekin ihmettelen, että se onkin omilla sormillani tehty eikä jokin oikea.

Tein myös kotioloihin pojalleni kaksi vihreäksi lasitettua kahvikuppia, ihan vaan sellaisiksi, että hän aina tunnistaa omansa kaikkien niiden valkoisten seasta joita täällä nurkissa pyörii. Myöskin amppeli- ja kukkaruukkuvalikoimaan on vihdoin tullut täydennystä keramiikkakaupan puolelle. Niistä kerron lähemmin lisää sitten kun kauppani taas asiakkaille avaan.

Ja sitten, koska ikinä ei saa liian vakavana koko ajan olla sain päähäni tehdä itselleni kukkamaljakon jonka kyljestä kasvaa sieni. Se on hulvattoman näköinen ja varmasti herättää kysymysten lisäksi hilpeyttä missä ikinä sitä pidänkään. Ainakin tirskuimme sitä täällä kotona kovasti kun sen tänne poltosta juuri toin.

Ja vinkiksi tässä Keski-Uudenmaan lähistöllä asuville jos mieli halajaa savitöitä tehdä niin polttopalvelua ja ajan varaamalla yksityistunteja yhden tai kahden hengen ryhmissä voi kysellä Ikituuli- keramiikkapajalta Tuusulan Jokelassa. 

Got some of my handmade pottery back from the kiln. I made these pieces back in the early of may when I had had a really creative mode going on. I especially love the sea urchin -styled pieces and the flower vase with the little mushroom growing out of it. It's good to just sometimes play with the clay and not be so serious, don't you think?

Ihan pikkuinen entraus on valmis

Olen ollut taas nin pitkän tovin hiljaa täällä, että piti tulla oikein erikseen näyttämään mitä täällä on oikein ollut tekeillä. Sohvalla ei siis suinkaan ole maattu, vaan koko viikonloppu painettiin pitkää päivää asuntovaunun kimpussa, kun saimme sen ulkopintoja sisätiloissa askarrella.

Homma oli huomattavasti mukavampaa tehdä, kun ei tarvinnut koko ajan kärkkyä säätietotuksia vaan saattoi vain keskittyä oleelliseen. Saatiin myös maalaus-urakka jatkettua paljon pidemmälle, kun alunperin osattiin edes suunnitella. Nyt on kärryssä uusittu kaikki ne maalipinnat, joilla oli eniten kiire. Pari osaa kyljistä jäi vielä odottelemaan suotuisampaa ajankohtaa, joka sekin lienee myöhemmin tänä kesänä. 

Sisätiloissa oli niin mukava valaistuskin, että nähtiin korjata aiemmin hiottujen ja jo pohjamaalattujen kohtienkin pienet kauneusvirheet ennen varsinaista maalipintaa. Vanhassa ja kolhuisessa vaunussa se tarkoitti vaan sitä, että kaikki kolhut ja kiveniskemät sai edelleen olla ihan rauhassa niin kuin ennenkin, mutta maalipinnan epätasaisuudet hiottiin piiloon niin hyvin kun taidettiin.

Ja sitten kun uusi maali päästiin pintaan rullaamaan alkoi se taas näyttää omalta söpöltä itseltään. Tämä väri on suunnilleen sama, kun se millä vaunun maalasin seitsemän vuotta sitten. Suunnilleen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että alkuperäinen värikoodi oli hukassa ja piti maalinrepaleesta käydä analysoittamassa se uudelleen ja päästiin ehkä asteen parin päähän originaalista, mutta ihan tarpeeksi lähelle. 

Se on saman suuntainen sävy kun mitä tässä on ihan alunperinkin ollut, tosin en tiedä onko se ollut näin koko vaunussa vai vain osittain. Maalikerrosten alla on myös hyvin nätti harmaanvihreä, jonka luulen olleen sen kaverina pinnassa silloin joskus vuonna -64 tehtaalta lähtiessä.

Itse tykkään tästä kuitenkin nyt näin, kokonaan kermaisen värisenä. Se on just sopivan neutraali, mutta silti söpönen väri joka korostaa kauniisti vaunun muotoa eikä huuda liikaa huomiota itseensä. Helppo stailata ja laittaa milloin minkäkin näköiseksi mieli vain halajaa.

Ja siinä se nyt himmeästi kiiltelee omassa kotipihassa ilta-auringon valossa uudella maalipinnallaan. Näyttää taas niin puhtaalta ja raikkaalta ja uudelta, ainakin siihen asti kunnes pääsen tuolla taas tien päälle pölyttymään. Mutta sitä odotellessa hän on nättinä täällä nyt sit.

We have been busy here fixing the paint job on this little beauty. Once inside the job got much easier to do and we got further than we originally planned. Now it looks all new again in the evening sun on our yard. Can't wait to take this baby back on the road again.

Pihapenkin pelastus osa II

Ja niinhän siinä sitten kävi, että se väri vaihtui toiseksi toiselle maalauskerralle tultaessa. Rupesin siinä miettimään sitä, että jos penkki on vuoden ympäri ulkona niin mikä väri olisi sellainen, että sitten talvella lumea vastenkin näyttäisi hyvälle ja siinä vihreä vei kirkkaasti voiton vehnänharmaasta.  Siispä miksasin antiikinvihreää tuohon lasipurkkiin missä oli ekasta maalauskerrasta yli jäänyt vielä vähän sitä vehnänharmaata pellavaöljyineen. Sitten sain pienen aivopierun ja lisäsin sinne vielä pelkkää pellavaöljyäkin, vaikka jälkikäteen ystävä torui, ettei olisi tarvinnut enää. No, mutta haitta on pienehkö; kuivumisaika taas venähtää vaan pidemmäksi.

Väri ei ole vielä ihan se mitä pitää syystä, että tuossa on seassa vielä vähän sitä vehnänharmaata, mutta sitten kun pääsen sen kolmannen kerroksen tuohon lätkimään niin sitten se on jo paljon enemmän antiikinvihreä. Ja kyllä se kannatti kuunnella omaa vaistoaan ja teitä jotka siitä minulle kommentoitte, että vihreä on parempi tähän penkkiin. Tästä tulee kyllä niin nätti sitten kun saan tämän maalaus-urakan valmiiksi.

And so I changed the color in the middle of my painting job. As I do more layers of paint than one it wasn't even an issue, for the second coat I just switched the color to antique green and when I get to put on the third layer no one will ever remember that I started with a differend color here. The bench painting project is progressing slowly, but nicely.

Hapsuja ja hapsuja

Jotkut joskus sanovat, että kesäfiilis on asennekysymys. Päätin kokeilla miten se toimii käytännössä ja laittelin asuntovaunuun jo vähän kesäkamoja sisälle. Ompelin eilettäin kaapeissa lojuvista jämäkankaista sinne uudet kesäverhot ja pistin ruokapöydän ympärille tyynyt paikoilleen. Ja sitten hytisin siellä hetken kameran kanssa räntäsateessa ja totesin, että asenteessani on kyllä vielä vikaa...

Mutta verhot näyttävät tosi kivalle. Oli juuri sopivan verran kapeita jämäpaloja sivuverhoiksi ja päädyn isoon ikkunaan löytyi palanen josta syntyi tuollainen hapsuteltu pieni kappa. Nämä ovat tosi kivat verhot silloin kun vaunussa ei yövytä vaan se on paikoillaan pihalla pienenä kesämökkinä ja rentoutumispaikkana ja saa kylpeä auringonpaisteessa sisätiloja myöten.

Sitten reissuja ja yöpymistä varten minulla on pimentävät samettiverhot jotka sujahtavat ikkunoihin viritetyille vaijereille muutamassa hetkessä näiden tilalle. 

Vaunussa on tänän kesänä teemana "more fringes are more" ja hapsuja löytyy melkein ihan joka nurkasta. R-a-k-a-s-t-a-n hapsuja ja tähän pikkumökkiin ne sopivat vaan niin täydellisen hyvin. Tästä tuleekin tänä suvena ihan täydellisen ihana boho-tyylinen glamping-kärry, jolla voin melkoisen huolettomasti lomailla ystävien mökkipihoilla turvaväleistä kiinni pitäen. Kun on oma mökki mukana, ei tarvitse muissa mökeissä sisällä käydäkään.

Nyt vaan voisi se suvi sieltä ruveta tulemaan, vunaun maalausprojekti ei ole tällä viikolla edennyt vielä yhtään, kun taivaalta sataa vaikka ja mitä ja lämpötilat hiipivät öisin pakkasen puolelle. Onneksi  on ystävä, jolla on autokorjaamo, jonka suojiin pääsemme viikonloppuna maalipinnat viimeistelemään. Jospa se suvikin sieltä sen jälkeen sitten saapuisi, kun kärrykin on taas kauniina.

Siihen asti koitan pitää asenteeni kohdillaan, vaikka sitten kotisohvalla viime kesän reissukuvia fiilistellessä.

Put up some summer curtains in the caravan and tried to sit in there and feel the summer coming. Didn't work out at all, all though the curtains look perfectly nice the temperature is way to cold to be hanging in there and the occational snowing outside doesn't help at all. 

So I'll just have to wait (and wait and wait and wait) for the Finnish summer to come. It might take a while but it usually does arrive at some point.