torstai 31. lokakuuta 2019

Markkinahumuun valmistautumista

Valmisteluni Parolan aseman joulumarkkinoita varten ovat jo siinä pisteessä, että myyntinurkkaa on alettu asema-aulassa pikku hiljaa sisustelemaan. Tänä vuonna olen samalla paikalla kun toissa vuonna, eli pääovesta katsottuna vasemmassa takanurkassa. Viime vuonna olin pienessä sivuhuoneessa, jonne tein itselleni vaakasuuntaisen kyltin seinälle ja tänä vuonna se piti tehdä uusiksi, kun se ei mahdu nurkkaani vaakaan vaan piti saada pystyyn. Kovelevypohjalle liitutaulumaalilla ja akryylivärillä taiteiltu taulu otti muutaman tunnin aikaa tehdä, mutta lopputulos on vallan mainio myyntinurkkaani koristamaan ja ilmineeraamaan kuka sielä häärää. Nyt on siis samoihin kehyksiin olemassa kaksi eri päin olevaa vaihtoehtoa kyltiksi mikä on oikein hyvä myös tulevien vuosien esillepanoa varten.

Myös keramiikkaa on alkanut putkahdella uunista markkinoita varten. Ensimmäinen pikkuerä odottelee jo keittiön pöydällä viimeistelyä. Nämä erät on varattu alustavasti vain tuonne markkinoille jotta valikoima olisi varmasti täydellinen eikä mitään puutu tai lopu ihan heti kesken. Viidettä vuotta markkinoita on jo opettanut melko hyvin kuinka paljon mukaan pitää tuotteita ottaa jotta hyllyt pysyvät täytettyinä loppuun asti, eikä kenellekään tarvitse alkaa myymään ei-oota heti alkuunsa. 

Tänä vuonna uutuutena on markkinoilla mukana nuo etualan saippuakupit. Niitä löytyy valkoisen lisäksi myös harmaalla karakleepinnalla. Laittelen kuvia niistä sitten kun postailen lisää siitä kaikesta  mitä myyntiin tänä vuonna markkinanurkkaani olen tuomassa.

Needed to make a new sign for my selling corner in the upcoming Parolan aseman joulumarkkinat. The old one was horizontal and didn't fit, so I made a vertical one that does. I also got the first batch of pottery from the kiln. Still much more nice things to come for sale at the fair and I'll post them here as I get them done.

tiistai 29. lokakuuta 2019

Kaiversin kurpitsan


En ole vuosiin enää kaiverrellut Halloween-kurpitsaa, kun lapsi kasvoi aikuiseksi. Ei ole ollut oikein mitään syytä koristella kotia kauhuteemaan kun ei itse ole ollut sellaista vailla, kunnes nyt. Tämä pitkä syksy vaatii jotain juhlaa ennen joulua ja koskapa kurpitsajuhla on olemassa, vaikkakaan ei minään tiettynä päivänä tässä maassa, päätin, että nyt kyllä kaiverran sen kurpitsalyhdyn, ihan vaan vaikka omaksi iloksi.

En muistanutkaan, ettei se ole ihan lasten leikkiä tuo kaivertelu, sormiin ottaa melko kova kurpitsa, jonka reunat pitää vähän ohentaa leikkaamista varten. Muutamaa eri työkalua kokeiltuani sain siitä sen verran hyvän, että pääsin leikelemään siihen naaman, tällä kertaa vähän lempeämmän. Nyt vaan harmittaa, etten voi laittaa tätä ulos portaille ulko-oven viereen niin kuin olin suunnitellut. Pakkasta ei nimittäin tämä enää oikein kestä ja sitä on nyt ensilumen myötä muutamaksi päiväksi luvattu. Jääkaappilämpötila olisi kurpitsalyhdylle kaikista paras, mutta koska en sitä nyt ihan jääkaapissa aio pitää, laitan sen ehkä yläkerran portaikkoon, jossa lämpötila on vähän viileämpi kuin muualla asunnossa ja katson josko se siinä muutaman päivän ilonani viihtyisi.

Haven't made a jack'o lantern in a few years, but this year I suddenly felt a big need to make one. I had forgotten how hard a pumpkin can be to carve, but with a few curse words and some different tools I made it.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Piha-asetelma

Syksyn harmautta piristämään hankkimat kasvit pääsivät esille tähän pieneen piha-asetelmaan jonka tein tuonne tuija-aidan vierelle puutarhaani. Nostin sinne rautasohvan ja pienen pöydän ja pengoin nurkistani vähän somisteita ympärille ja lopputulos on mielestäni oikein viehkeä katsella. 

Viime jouluksi hankkimani pieni kuusi säilyi kuin ihmeen kaupalla hengissä kuumasta kesästä. Pidin sen tiukasti varjossa ja annoin joka päivä vettä toivoen, että saisin pitää sen vielä ja niinhän se sitten selvisi. Nyt saa olla tuossa pöydällä ennen kun lumet tulevat, jonka jälkeen siirrän sen sitten vähän jouluisampaan asetelmaan jonnekin muualle.  

Rottinkikorikin on vielä elossa, vaikka se onkin viettänyt pihalla jo jokusen talven. Se on oikein hyvä olla erikseen tuollainen pihakori somistusta varten, ettei parempia tarvitse säiden armoille uhrata. Tämä ei ole oikeasti vanha, vaikka näyttääkin nyt siltä, vaan joku uudempi halpa kirppislöytö. Pihaelämä on tehnyt sille temppunsa ja näyttää nyt mukavan patinoituneelta ja somalta.

Möin jossain vaiheessa lähes kaikki pihalyhtyni pois tuota yhtä isoa lukuunottamatta. Ne olivat tyyliini ehkä hieman liian modenit ja olenkin nyt hamstraillut tilalle vähän perinteisempää mallia. Tosin tätä pihaahan valaistaa ympäri vuoden niillä jouluvaloilla, joten lyhtyjä ei tarvitse ihan hirveästi niiden lisäksi ollakaan. Muutama somisteena riittää vallan mainiosti.

Noita itse askartelemiani betonikirjoja minulla on täällä muutama. Ne ovat jo pikkuhiljaa alkaneet ottaa itseensä vähän patinaa, niin kuin alunperin toiveissa olikin. Silloin kun eivät ole jossain esillä pihaa kaunistamassa, pidän niitä säilössä jonkun puskan alla, jossa on paremmat edellytykset patinalle ja sammaleille.

Ja nyt odotellaan saadaako tänne eteläänkin jo maistiaisia ensilumista parin päivän päästä, olisi kiva nähdä miltä tämä asetelmani sitten näyttää, mutta jos niitä lumia ei vielä tule niin eipä haittaa kun nättiä on nyt ilmankin.

Made an arrangement to the yard to make it pretty for the fall. I used the plants I got a while ago and gathered all things pretty around them. The bench and table can stay here all the way till spring, but I think I'll tweak the props a little when we're closer to Christmas.

torstai 24. lokakuuta 2019

Savipölyn ja pahvin välissä

Työhuoneessa on viime viikot ollut ihan hirveä kaaos, kun olen siellä leiponut savea muotteihin tulevia Parolan aseman joulumarkinoita varten. Nyt on kuitenkin kaikki astiat saatu polttoihin ja huone on taas hetkisen ajan suhteellisen tyhjä, kunnes alan seuraavan rupeaman ja päivitän kylttikaupan varastot, sitten se on taas ihan täynnä pahvia ja paperinsuikaleita ja kuivuvia kylttejä siellä täällä. Mutta nyt huone on töistä vapaa jonkun aikaa ja siitä pitää ihan nauttia erikseen.

Savitöitä tehdessäni minulla on tuolla huoneessa musta kaappi niiden kuivattelua ja säilytystä varten. Pienissä neliöissä hyllyllinen paikka on hyvä laitella herkät saviastiat talteen, ettei vahingossa kopsauta niitä rikki ennen kun uuniin pääsevät, kaappi on tässä ihan mainio, oven takana ovat suojassa ja kuivuvat rauhassa. Se on sisältään kovin pölyinen nyt, enkä ole sitä jaksanut vielä putsaamaan ja pois viemään lähteä. Olkoot hetken tuossa nyt vielä, mutta sitten kun kylttihommiin alan niin sitten se lähtee varastoon odottamaan seuraavaa savirupeamaa, joka tulee vasta hyvän tovin vuodenvaihteen jälkeen.

Työhuoneessa on ollut säilytyksessä myös nämä kuivatut pajukranssit, jotka askartelin viime kuussa. Ne ovat roikkuneet vähän niin kuin pois tieltä siellä sun täällä. Osa tässä ja osa huoneen toisella puolen. Ne ovat pysyneet täällä aivan hyvinä ja pääsevät ensi kuussa sitten oikeille paikoilleen joulua koristamaan. Silmäni ovat niin tottuneet niihin jo noin, niin etten välistä enää edes hoksaa että siinä ovat. Tulee olemaan hauskaa sitten kun niitä ripottelee ympäri taloa, ovat jokainen niin nätti ja tuovat varmasti ihanan joulufiiliksen, sitten kun sen aika on, nyt keskitytään vielä syksyyn.

My work room in between making pottery and making my cardboard signs. I just got all pottery for the upcoming Parolan aseman joulumarkkinat done and in the kiln and next I need to clean this space up and start my sign factory for the same event. But for couple of days in between I get to have this space relatively empty and enjoy not having work at home.

The wreaths I made last month have been stored here and they look nice and ready to be scattered around the house for Christmas. Not yet tho, lets get this fall with it's holidays over with first.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Tulkoon kurakelit

Eteisen kynnysmatto on minulle aina ollut yksi murheenkryyni. Kesällä sellaista ei juuri tarvitse, mutta talviaikaan sellainen on ihan välttämätön ja mitä isompi sitä parempi. Vihaan kuitenkin lähes poikkeuksetta ihan joka ikistä kuramaton nimellä myytävää mattoa, enkä ole yrityksistäni huolimatta vielä koskaan nähnyt sellaista, jonka eteiseeni kehtaisin laittaa. Siksipä olen pidellyt tuossa lattialla milloin mitäkin mattoa joka edes vähän keräisi itseensä syksyn ja talven mukanaan tuomia märkiä asioita.

Tänä vuonna päätin panostaa asiaan kunnolla ja etsiä tuohon jonkun oikein nätin, mutta samalla sellaisen maton jonka pilalle menemistä ei tarvitse liikaa harmitella, eikä se sisältäisi missään nimessä mitään keinotekoista tai muovia. Tärkein kriteeri oli ulkonäön ja materiaalin lisäksi myös koko; sen oli sovittava tuohon just eikä melkein. Katselin aina muilla asioilla ollessani jokaisen kaupan valikoimat läpi ja surffasin netissä, kunnes törmäsin tähän Jyskin juuttimattoon. Siinä oli lookki, koko ja vieläpä hintakin ihan niin kohdillaan, että marssin siltä istumalta sen ostamaan. 

Matto istuu tuohon kenkätelineen eteen mitä täydellisimmin, tuntuu mukavalta jalkojen alla ja on tarpeeksi jämäkkä pysymään hyvin paikoillaan ilman liukuestettä alla. Se on molemmilta puolin saman näköinen, joten jos ja kun paraatipuoli menee liian likaiseksi voi ottaa toisen puolen käyttöön alta. Tykkään myös kovasti siitä faktasta, että sitten kun tuosta aika jättää voin kompostoida maton tai haudata sen vaikka puutarhaani, juutti kun luonnonmateriaalina maatuu melko nopsaan. Mutta sitä ennen nautitaan siitä nyt tuossa eteisessä, eiköhän se siinä ensin jokusen vuoden kestä ennen kun se on entinen.

During fall and winter we need to have a good rug in the hall to catch all the dirt and wet from our outside shoes. My problem has been that I hate the specific rugs designed for just that and usually just go without or use another kind of rug there, never one that fits the space well or looks good. This year I decided that I need to find there something pretty and useful and on the right size, and so I did! This jute rug fits the space and look perfectly and I'm sure it will even work well for catching the dirt and wetness too. The best part is tho, that this is 100% biodegradable, so when the time comes I can utilize it in my garden. 

maanantai 21. lokakuuta 2019

Lokakuun löytöjä osa II

Olin jotenkin niin fiiliksissäni tuosta viime viikon reissusta hämeeseen, että meinasin tyystin unohtaa esitellä teille reissun ostokseni. Kirppikset olivat minulle oikein anteliaat ja kotiin lähti hyvä saalis ihanaa vanhaa tavaraa. Riihimäen kodintölkki jollaisia keräilen, vanha patenttikorkkipullo jollaisiin olen hullaantunut, pieni sienikori tämän syksyn suppiksille ajatuksella ettei tule paha mieli jos saalis jää laihaksi; pienemmässä korissa näyttää vähäinenkin määrä isolta. Sitten löytyi tuollainen retro keittiönaulakko ja vanha peltipurkki, joka pääsi heti käyttöön saippuantekoon tarvittavien tuoksuöljyjen säilytykseen. Että kyllä ne vaan siellä Hämeenlinnassa on hyvät kirppikset, sanon mä.

My fleamarket finds from the trip to Hämeenlinna last week. All old or at least vintage, perfect for my house and style.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Syyspäivä hämeessä

Meillä on Parolan aseman Katjan kanssa tapana virkistää itseämme silloin tällöin viettämällä hauska shoppailu- ja hulmuilupäivä yhdessä joka menee suunnilleen tällaisella rutiinilla; jossain vaiheessa aamupäivää starttaan autoni ja kurvaan Järvenpäästä Parolaan Katjan luo. Puhua pölpötämme ihan hirveästi, vaihdamme kuulumiset ja tarkistan kaikki tilukset ja uudet tuunaukset ynnä muut. Eikös muuten olekin upeat nämä pihan koristukset; vanhat pullokorit hopealankoineen ja sinkkiämpärit kanervineen? Ne on Katja laittanut valmiiksi silmäniloksi ja koristukseksi tulevia Joulumarkkinoita varten. Ne ovat tänä vuonna jo viidettä kertaa ja tulossa on taas ihan huikean ihana kattaus myyjiä. Mutta niistä lisää tuonnempana, nyt kirppisrundille.

Menemme aina ensimmäiseksi Suomen kasarmin aarteisiin, siis ihan aina. Se on meidän molempien ehdoton lempikirppis ja se pitää tarkistaa ensimmäiseksi, sillä muuten sitä vaan odottaisi, että koska pääsee tuonne eikä voisi keskittyä kunnolla mihinkään muuhun. Täältä teemme yleensä aina ne parhaat löydöt ja jäämme vielä kaupan päälle pölpöttämään mukavien omistajien kanssa. Heistä onkin tässä vuosien varrella tullut jo varsin hyvät tutut meille (tulevat muuten mukaan myös joulumarkkinoille).

Ja sitten kun on tämä paikka tutkittu perinpohjaisesti suuntaamme yleensä kevyelle kahville ja välipalalle ja siihenkin meillä on jo vakiintunut paikka, jonka antimet ovat kyllä vertaansa vailla.

Kahvila Villa Marenki osoitteessa Eteläkatu 3 on Hämeenlinnassa se paikka, josta meidät voi kirppisturneillamme (ja muulloinkin) bongata. Tämän herkkuvitriinin äärellä menee suu kyllä messingille ja valinnan vaikeus iskee, kun kaikki on niin kaunista ja hyvää. Itse syön melkein aina tuollaisen täytetyn croissantin ja joskus hemmottelen itseäni tuolla vasemman alakulman Neidon lumouksella (se ON ihana!) Ja joka kerta, jos siellä vain on ostamme kumpainenkin pussillisen yön yli nukkuneita herkkupullia matkaeväiksi. Niitä pullapusseja olettekin varmaan bonganneet välillä edellisistä kirppispostauksistani.

Ja sitten kun mahat on täytetty jatkamme matkaa seuraaville kirppiksille ja ne löytyvät kaikki Kantolan kaupunginosasta.

Hämeenlinnan suurkirpputori, tai "suki" niin kuin me sitä kutsumme on ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Suuren suuri halli täynnään kirppispöytiä pengottavaksi. Joskus oikeinkin antoisa ja löytörikas ja joskus taas ei, mutta yleensä aina jompikumpi tuolta jotain kotiinsa kuitenkin ostaa.

Sitten Kantolan kammari, oikein miellyttävä kirppis kivenheiton päässä edellisestä, jossa yleensä aina jotain kivaa vanhaa myynnissä myös. Monet hyvät löydöt on kyllä tehty tuolta, ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka tämäkin.

Ja viime aikoina olemme ruukanneet piipahtaa myös Kirpputori Portobellossa Puusepänkadulla, kun se siinä niin näppärästi on noiden muiden hollilla. Tämä on myös sellainen yllättävä paikka, että joskus sieltä voi löytyä vaikka ja mitä aarretta. 


Mutta nyt oli meidän kirppikset kierrelty ja siirryttiin seuraavaan kohteeseen joka oli Metsänkylän navetta.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että tuo hyvä ystäväni Katja on töissä Domus Classicalla ja pääsee näpsästi tänne navetallekin avaimillaan, saan siis välistä tällaista hemmottelua, että pääsen privaatisti ostoksille tai valikoimaa tutkimaan virallisten aukioloaikojen ulkopuolella, sellaista palvelua ei kuulkaa ihan joka asiakas saakaan. Nyt olin kyllä vähän huono asiakas, kun en just nyt ostanut mitään, mutta pari ovea siellä kyllä jäi kovasti kiinnostelemaan.

Navetalla käydessä pitää aina tietty vähän moikkailla tai ainakin yrittää moikkailla näitä söpöjä elukoita mitä siellä on. Aasit ovat hyvin tuttavallisia ja mukavia, antavat rapsuttaa ja juttelevat, mutta alpakoista en saanut ystäviä vaikka kuinka yritin maanitella, sieltä ne vain tuijottelivat puiden lomasta, että mikä ihmeen hyypiö se tuolla ilmehtii. 

Reissun lopuksi käytiin fiilistelemässä Parolan rottingin putiikilla uutuuksia ja ihanuuksia. Täällä on aina niin kiva poiketa katselemassa kaikkea kivaa ja virittymässä ihanaan sisustushurmokseen. Sieltä on jo monet kerrat tehty hyviä ostoksia kotiinviemisiksi ja aina saatu kaupan päälle myös aimo annos inspiksiä. 

Sitten me kurvattiin marketin kautta takaisin asemalle ja istuttiin aulassa syömässä illallista ja suunniteltiin tulevia joulumarkkinoita ja myyntipaikkoja. Rymsteerattiin vähäsen jo pöytiä järjestykseen ja stailattiin ja vaan ihailtiin asema-aulan tunnelmaa ja sitä kuinka huikeat markkinat onkaan taas tulossa. Ja siitä kun ilta sitten pimeni, niin hyppäsin takaisin kiesiini ja huristelin suupielet korvissa kotiin, kun oli taas niin ihana retki hämeeseen takana. Että sellainen päivä tämä.


A road trip to Hämeenlinna, some fleamarkets and shopping with a friend. Links to the places we visited below the pics.

torstai 17. lokakuuta 2019

Kukkakaupasta ja hellan ääreltä

Kun ulkona sataa kissoja ja koiria ja aamuisin tuntuu siltä, ettei aurinko edes nouse, pitää käydä toimiin vallitsevaa ankeutta vastaan ja tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli. Puutarhanhoito toimii tässä hyvin, kun käy ostamassa pihalle jotain pientä nättiä syyskasvia, ei siellä näytä enää niin ankealta ja mieli vähän piristyy.

Toinen asia joka toimii näin syksyisin hyvän mielen tuojana on ruoanlaitto. Lämpimän hellan äärellä on niin kiva puuhastella ja vaivannäöstä palkintona tuleva herkkuruoka muuttaa pimeimmänkin päivän valoisammaksi. Viime aikojen ehdoton koko perheen lempparuokamme on ollut porsaan ulkofilepihvit uunijuureksilla ja maustevoilla ja ne syntyvät kutakuinkin seuraavasti:

Tarvikkeet (noin neljälle): 

  • Noin kilo porsaan ulkofilettä 
  • 50g voita (tai enemmän jos siltä tuntuu)
  • 1 kpl Reformi luomu kasvisliemikuutio

  • 500g punajuuria
  • 1 pienehkö lanttu
  • Pari palsternakkaa
  • 200g juuriselleriä
  • Kilo kiinteitä perunoita
  • Pari porkkanaa
  • 1 purjo

  • Suolaa, oliiviöljyä ja kuivattua timjamia ja jotain vihreää lautasen reunalle, esim. tuoretta pinaattia.


Ensin otetaan liha ja voi huoneenlämpöön lepäilemään ja siten kuoritaan ja pilkotaan juurekset. Niistä ekana uunivuokaan pääsevät punajuuret ja lantut. Oliiviöljyssä, suolassa ja timjamissa pyöriteltyinä ne ottavat parinkymmenen minuutin / puolen tunnin etumatkan noin 200 (tai kuumemmassa) asteisessa uunissa, kunnes muut juurekset ja purjo menevät perään, samanlai maustettuina ja toisiinsa sekoitettuina. Kypsymisaika riippuu vähän palasten koosta, joten se selviää vaan kokeilemalla, (noin tunti yhteensä yleensä).

Kun juurekset muhivat uunissa pilkotaan ulkofilee noin parin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ne nuijitaan oikein huolella litteiksi ja paistellaan ihan vaan öljyssä omaan makuun sopiviksi pihveiksi. (Näihin ei laiteta mitään mausteita, ei edes suolaa, maustevoi hoitaa sitten sen puolen).

Jossain vaiheessa työn lomassa muussataan kasvisliemikuutio voihin ja jäähdytetään se jääkaapissa. Näin saadaan oikein kunnollisen mausteinen ja suolainen maustevoi josta laitetaan kunnon klimppi pihvin päälle sitten kun ruokaa otetaan lautaselle. 

Ja sitten vaan otetaan ja herkutellaan ja sen jälkeen maataan sohvilla vatsanahat vinkuen, mutta niin onnellisina, koska hyvä ruoka tekee todellakin paremman mielen.

The constant rain and gloomy days can make one feel a little down, but for me it helps if I do a little gardening and cooking.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Karvapäällysteiset sohvat

Meillä on aina sohvatyynyt rytyssä ja peitot sohvilla miten sattuu. Se ei johdu siitä, että me täällä tykättäisiin erityisesti pitää niitä juuri niin, ne vaan tuppaavat aina vaan olemaan juuri niin. Ja se miksi ne ovat aina miten sattuu johtuu noista meidän pienistä karvaisista sisustajista, varsinkin näin talviaikaan.

Kun ilmat ja vanhan talon lattiat viilenevät hakeutuvat pienet koirat sinne missä on lämmintä ja pehmeää ja sellaista on tietenkin olohuoneen lampaantaljoilla vuoratulla sohvilla. Siellä he pesivät ja mylläävät sohvista mieleisensä makuupaikat ja me ihmiset sitten istumme sinne minne mahdumme ja siirtelemme sohvatyynyt ja peitot tarpeen mukaan myös itsellemme sopiviksi. Kaksi pientä ja lämmintä karvakäärylettä sohvalla vieressä on tähän vuodenaikaan luksusta ja kaikki tuhisemme tuolla tyytyväisnä sulassa sovussa ja tyynyt rutussa.

Sohvannujuajista vain toinen suostui tänään kuvatuksi, toinen paineli tuhahtaen matkoihinsa kameran nähtyään, enkä viitsinyt häntä lähteä suotta poseerausharjoituksiin hakemaan kun tämä toinen hoiti homman niin mallikkaasti (taas) yksinkin. 

Our couches are always a mess during the cold season. Our two Chihuahuas love the warm sheepskin covered sofas and make nests on them arranging everything to fit their needs. We have gotten so used to this happening and don't even bother to arrange the cushions that much anymore. The furballs and their well being is more important to us than neat looking sofas.

torstai 10. lokakuuta 2019

Taas on aika tulien

Sen verran viileitä kelejä pidellyt viime päivinä, että oli aika jo ruveta vähän uuneja lämmittelemään säännöllisemmin. Joka syksy niitä aletaan aina silloin tällöin poltella ja säännölliseen kerta päivässä -rytmiin mennään sitten kun lämpötila ulkona on enimmäkseen alle kymmenen astetta. Kahdella takalla sillä rytmillä pysyy sekä takat, että tuo muuri mukavan lämpöisinä vuorokauden ympäri, vähän niin kuin lämmin sydän olisi talon keskellä.

Talon kahdesta tulisijasta tämä perinteinen pönttis on ehdottomasti suosikkini. Se on niin sympaattisen näköinen pätkä tuossa nurkassaan. Se muurattiin aikoinaan tuon mittaiseksi, jotta saatiin pidettyä hormissa ollut pellin paikka siinä missä se olikin ja se on juuri tuossa mihin pönttöuunin yläreuna ulottuu. 

Tällainen nykyaikainen pönttöuuni, vaikka näyttääkin viehkeästi vanhalta, on lämmittämisen suhteen paljon edistyksellisempi kuin edeltäjänsä. Tämä on suunniteltu siten, että sen eniten kuumenevat osat ovat lähempänä uunin takaosaa sivuilla, myös sen suojaetäisyydet ovat paljon pienemmät kuin oikeasti vanhalla. Tämän vierellä voikin siis pitää ihan hyvin asioita, kunhan ei tuohon luukkujen liki mitään laita silloin kun siellä tuli on. Tässä varaavassa takassa ei voi eikä tarvitse polttaa jatkuvia tulia, eikä meillä luukkuja ikinä avatakaan silloin kun siellä "praasu" päällä on. Nopsalla ja tehokkaalla kertapoltolla se varaa itseensä oikein mukavan annoksen lämpöä, jota sitten huokuu hiljalleen tuosta päivän mittaan.

Pöntön päällinen ei lämpiä oikeastaan lainkaan, joten sielläkin voi pitää kokoelmaa, melkein mitä tahansa nyt mieli tekee. Itse olen tykännyt pitää siellä vähän korkeampia asioita takan vähän matalahkoa profiilia nostamassa. Kesäisin siellä saattaa majailla joku huonekasvikin, mutta talviaikaan on tuossa ihan liian kuivaa millekään elävälle, joten tuollainen lääketieteen opetusmalli pääkallon osista on siihen erittäin passeli.

Mutta just nyt on kivointa kun saa taas tämän pikkupöntön lämmöstä nauttia.  Ehdottomasti syksyn parhaimpia asioita on se.

The best part of fall is when we start using this tin oven to heat the house. Nothing beats the warmth of a real fire. This is a new model of a vintage tin stove. This doesn't get too hot from the surface, so it's ok to keep things quite close to it. The top of the oven does not get any heat so it's a fun place to have a collection of decorative antiques.