tiistai 25. tammikuuta 2022

Ihan kuin uusi huone

Pienemmän makuuhuoneen tapetointi on nyt valmis ja näyttää tältä. Tästä tuli kyllä tämän muutoksen myötä ihan kuin uusi huone koko taloon, taas. Itse olen kovin ihastuksissani ja jotenkin huone myös näyttää nyt semmoiselta kun tällaisen rintamamiestalon vinokattoisen makuuhuoneen kuuluisikin; pieneltä, romanttiselta ja ah, niin mukavalta.

En ole vielä sen kummemin tuolla kerennyt stailailemaan muuta kun lykkäsin tuon ystävältäni takaisin saamani vanhan naulakon tuohon seinälle siihen missä se edellinenkin naulakko oli. Tämä on tilaan kuitenkin kivampi ja keveämpi ja erittäin näpsäkkä esillepanoon, ettei tarvitse tällä seinällä suotta taulujen ja muiden takia alkaa tapettiin reikiä pistelemään.

Tykkään nyt niin paljon noista kaapeista ja kaikesta siitä mikä huoneessa jo ennestään oli, tapetin myötä kaikki näyttää nyt jotenkin uudelta ja erilaiselta ja niin raikkaalta silmiini. Ja vaikka vihreiden kaappien vihreä ja katon ja listojen harmaa ei ihan täysin natsaakkaan tapetin vihreän kanssa yhteen ei se minua haittaa vaan näyttää sekin jotenkin ihanalta. Ehkä silmäni on jo niin tottunut tai sitten se on vaan tätä uuden tapetin alkuhuumaa, mutta olen salaa kovin tyytyväinen siitä, ettei ihan heti tarvitse alkaa maalauspuuhiin tässä huoneessa.

Projektista jäi loistava kasa tapetinpätkiä askarteluun vaikka ensi jouluksi. Ne on vielä säilössä tuolla koskapa näyttävät niin kivalta korikassissaan, etten ole raaskinut niitä siitä piiloon pistää. Hauska kuriositeetti on, että ne ovat kaikki suunnilleen samasta kohtaa tapettikuviota, seikka jonka ikävästi kohtasin tapetoinnin loppumetreillä kun isot rullat loppuivat kesken ja pari pientä palaa vielä tarvittiin. Mutta koskapa olen hyvin laiska ihminen, en lähtenyt uutta rullaa enää hankkimaan vaan paikkasin puuttuvat täysin vääristä kohtaa olevilla paloilla ja päätin, ettei niitä kukaan huomaa, kun en aio kenellekään ikinä kertoa missä ne sijaitsevat. Hih.

Ja se mikä nyt on kivaa on se, että tuonne pitää hankkia vielä jokin pieni ja siro yöpöytä ja ehkä pieni pukeutumistuoli tai penkki. Edessä on siis paljon kirppistelyä ja second hand metsästystä, jotta sopivat tai projektit, joista tehdä sopivat tuonne löytyvät. Ihan parasta, kun ei vielä itsekään tiedä mitä sinne sitten löytyykään.

And the wallpapers are up and the room feels all new and exiting. I love how it makes this space so comfy and looks like it always should've had wallpaper on it's walls. 

maanantai 24. tammikuuta 2022

Vuoroaan odottamassa

Meillä on keittiössä nököttänyt nyt muutaman päivän yksi varsin kivasti hiottu puuvitriini odottamassa yhden varsin äkkinäisen tapetointiprojektin päättymistä ja vähän valoisampia päiviä. Laskeskelin tuossa, että melkein kuusi tuntia otti tämän kaapin hionta yhteensä, että suurin osa vihreästä väristä saatiin niin hyvin pois kun mahdollista. Loput pitää vielä liuotella tuosta maalinpoistoaineella ennen kun uutta pintaa voi päälle alkaa laitella.

Mutta sen uuden värin valinta on ollut vähän mahdotonta, kun joka päivä on ollut niin synkkä ja harmaa, että värien mallailusta ei tule yhtään mitään, kun siinä vähäisessä päivänvalossa ei näe yhtään mitään.  (Nämä kuvat editoitu hurjasti valoisammiksi, kun mitä todellisuus tuolla huoneessa on.)

Koitin  yhtenä päivänä vähän katsoa, että millai tuo sininen tuosta syntyisi, mutten päässyt lähellekään tuota oven hauskaa melkein turkoosia sävyä, kun alkoi silmiä särkeä hämärässä tihrustelu. Kerkesin kuitenkin sutaista kaapin kylkeen kahta eri sinervää vain todetakseni, että ei ole hyvät nuo, enämpi pitää luonnetta olla siinä värissä mikä tähän tulee.

Siksipä saa nyt vielä sen aikaa kaappi tässä keskellä keittiötä tönöttää, että tulee se päivä kun aurinko paistaa ja tässä torpassa antaa valoa sen verran sisälle, että näkee mitä tekee.

Onneksi on tuo makuuhuoneprojekti sillä aikaa viihdyttämässä, ettei aivan tylsäksi mene elämä täällä odotellessa. Siellä on jo kaikki seinät tapetoitu ja jahka saan sen huomenna siistittyä ja laitettua kuvauskuntoon pääsen teillekin näyttämään miten hauskasti siellä tunnelma muuttui.

P.S. Kaappia hioessa sieltä löytyi enemmänkin pieniä merkkejä siitä, ettät tuo ovien sisäpinnan sininen on ollut sen alkuperäinen väri ja ehkä myös helmenharmaa, koska sellaistakin sieltä täältä saumoissa ja oksankoloissa pilkisti, mutta niin pienissä määrin, että on vaikea tulkita onko kaappi ollut kenties joskus kaksivärinen peräti.

This cabinet is all sanded and just waiting for the new paint, but it has been so dark and gloomy here I haven't been able to see enough to blend the new perfect color for it. So it gets to sit here until the sun comes out and gives me some light to work with the colors.

perjantai 21. tammikuuta 2022

Suunnitelmista seinille

Se malli tästä ihanasta Boråstapeterin Nocturne -tapetista sopikin niin hyvin tänne makkarin tunnelmaan, että tilasin sitä saman tien muutaman rullan ja kävi niin kivasti, että sainkin ne heti melkein saman tien myös käsiini. No, eihän siinä muuta kun hommiin vaan myös saman tien! Eilisestä illasta askarrellut tuolla tapettihommissa ja pikkuhiljaa alkaa näyttää kyllä niin nätiltä, että välistä pitää pysähtyä vain tuijottelemaan ympärilleen tuolla.

Onneksi tiesin etukäteen mihin olin ryhtymässä ja olin tehnyt suunnitelmat valmiiksi siitä miten nuo eri suuntiin sivuistaan laskevan vinon katon puoliskot ja vinoon menevän sivuseinän tapetilla päällystän ja kyllähän se jotenkin ihan hyvin sinne sitten asettuukin, kun vähän viitsii säätää (ja fuskata minkä kerkiää, jos moka tulee). Kuosi on onnekkaasti niin tiheä, ettei sieltä liikoja pistä silmiin jos jossain vähän kuviot mättää, mutta nurkka oli tässä kyllä niin haastava, että joudun paikkaamaan sieltä vielä pari kohtaa ennen kun hyväksi voin sitä sanoa.

Huoneen ja vintin välinen suora seinä on myöskin iloisesti vinossa ja siihen ja tuohon lappeeseen tapettia sovitellessa joutuu vuodat katkaisemaan taitteen kohdalta jotta saa ne jotakuinkin suoriksi seinälle ja kuviot nätisti. Olenkin monasti miettinyt millä välineillä tätä taloa on silloin muinoin rakennettu, sillä vatupassia niillä rakentajilla ei näytä lainkaan olleen käytössään näitä huoneita kasatessaan. Onneksi mikään muu tässä huoneessa ei ole vinossa ja jahka tästä seinästä eteenpäin pääsen on muu osa helppoa kuin heinän teko (ainakin teoriassa).

Mutta en meinaa nyt kestää itsekään odottaa, että saan tästä valmista sillä tapetti on seinillä niin ihana ja huoneesta tulee mitä romanttisin pikku sopukka rautasänkyineen ja muineen. 

P.S. Näyttää nyt talven kylmässä valossa hyvin siniseltä tuolla tämä tapetin väri, mutta on siis vihreä.

I got the sample of the wallpaper and almost on the same day I got the wallpapers too and now I've started to paper the room and it's going to be so nice! The work is hard cause one of the walls is build crooked and with the slope part it makes the job so slow and painstaking. But I'm almost finished with this hard part and it's all easy from then on. I'm hoping to get this finished by the end of this weekend.

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Suunnitelmia seinille

Heitettiin päikseen vaihtoon nuo rautasängyt yläkerran makkareissa lapsen muuton myötä. Hän sai itselleen uuteen asuntoonsa uuden sängyn ja meille jäi tuo vanha jonka muutama vuosi sitten olin kierrätyskeskuksesta hankkinut. Se sopikin nyt tähän pienempään makuuhuoneeseen kuin nenä päähän tuohon ikkunan ja seinän väliseen tilaan.

Niin kun nyt hyvin näkyy ei tuossa huoneessa liiemmin tilaa ole, se on tästä suunnasta katsottuna tasan 2,6 metriä leveä josta jää nyt pienemmän sängyn myötä vapaaksi niin paljon lattiatilaa, että tuolla voisi mielestäni ihan polkaksi pistää (jos siis osaisin) kun se niin avaralta tuntuu nyt.

Tuo on ihan hulppea tuokin rautasänky 120cm leveine patjoineen, että siinä nukkuu oikein lokoisasti yksi ja aivan hyvin kaksikin jos he ovat hyvin rakastuneita ja viihtyvät vielä aivan kiinni toisissaan. Itse testasin tuon kahden pienen koiran kanssa ja vallan makoisasti nukuttiin kaikki kolme.

Nyt tila hakee vielä sisustustaan sillä sinne on tulossa suuria muutoksia fiilikseen. Sängyn lisäksi muita kalusteita sinne ei edelleenkään kovin suuria mahdu ja olemassaolevat vaatekaapit saavat jäädä just niille silleen kun ovat. Sovittelen sinne vielä tätä lapsen huoneesta jäänyttä pikkusenkkiä ja naulakko sen yläpuolella on jo saanut lähtöpassit, mutta roikkuu vielä paikoillaan uutta sijoituspaikkaansa odotellessa.

Mutta isoin muutos on se, että nämä hienosti eri sävyillä savimaalaamani seinät saavat jäädä uuden tapettikerroksen alle, ne nimittäin särkevät nyt lujasti silmiäni tässä uudessa järjestyksessä. Vanhan sisustuksen kanssahan ne toimivat niin hyvin, mutta nyt tuntuvat vähän kalseilta ja vankilamaisilta ja näkyviin jää liian isoja tyhjiä pintoja. Tunnelma saisikin muuttua reippaammin romanttiseen suuntaan ja täyteläinen tapettikuosi tekisi sen taian suit sait sukkelasti.

Olen jo valikoinut tilaan yhden kuosin ja odottelen mallia saapuvaksi, jotta pääsen testailemaan, että olisiko se se vai sittenkin joku muu, mutta pidän todella peukkuja tuon kuosin ja värin sopimiselle, koska visio siitä olisi niin ihanan vahvana päässäni juuri nyt. Ai että kun jännittää!

The old bedroom looks so cold and empty now with a smaller bed and nothing much in it. The walls are a big factor making the vibe in the space so I've decided to change them in to a full bloom wallpaper with deep color to make this room more romantic and cozy. So exited to get the sample soon to see if the pattern and color I have in mind are perfect.

maanantai 17. tammikuuta 2022

On se tiukassa

Laitanpas välistä vähän työvaihekuvia, ettei aina ole vaan nättiä ja valmista niin pysyy joku tasapaino näissä hommissa eikä siellä luulla, että kaikki täällä tapahtuu kun jollain taikasauvalla heilautettais. 

Tänään on vihdoin päästy aloittelemaan eteisen uuden vitriinikaapin hiontahommia ja voi pojat, mikä homma siinä onkaan. Kaapin vihreä mikälie spray-pinta syö hiomapapereita melkein enemmän kun kerkiän uusia ostaa ja siippa on saanut viettää vapaapäiväänsä oikein rattoisissa merkeissä tallin nurkalla tuulenpuuskien puhallellessa lunta sinne sun tänne.  Ihmeteltiin, että mikä siinä on, että maali istuu niin tiukasti tuossa kun hoksattiin, että sehän on maalattu suoraan paljaan puupinnan päälle ja siksi niin lujassa siinä nyt.


Mutta se mikä minua ihmetyttää on tämä vanha maalipinta ovien sisäpuolella, että miksi siellä on vanhaa maalia ja ulkopinnoissa ei. Arvelenkin siis, että tämä kaappi on käynyt ns. lipeäkylvyssä jossain elämänsä vaiheessa, kun joskus (tai kai edelleenkin) paremmin kävivät kaupaksi semmoiset vanhat kalusteet, joissa maalia ei vanoissa puupinnoissaan enää ole. 

Oli miten oli kova on homma täällä nyt ja ottaa vielä tovin ennen kun tuo inha vihreä tökötti on tuosta kokonaan poissa ja pääsen siihen uutta ja arvolleen paremmin sopivaa pintaa sutimaan. Väriä en ole vieläkään täysin varmasti päättänyt, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että tuohon ovien sisäpintojen siniseen sen voisi vähän soinnuttaa. Ei ehkä ihan samaksi, mutta vähän sinnepäin ja harmaammaksi, olisi niin kuin kunnianosoitus tuonne alkuperäiseen, josko tuo se ihan ensimmäinen maalikerros tässä kaapissa on.

It's one heck of a job to get this green paint sanded off this old cabinet. My husband spent hours today outside while the wind was blowing snow all over and the job isn't even half way there yet. But it's given me more time to think about the new color and I'm starting to lean towards the original light blue we found inside the doors there. Maybe not that bright blue, but something that "speaks the same language". I think it would be just right for this old lady and way more dignified than this tacky green.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kaksi makuuhuonetta

No nyt on lapsi suurin piirtein muuttanut pois kotoaan ja täällä alettiin saman tien järjestellä yläkertaa uuteen uskoon. Tuntui aluksi hassulta, että meillä on nyt tavallaan talossa yksi huone lisää, mutta tässä pikkuhiljaa se on alkanut tuntua melkoiselta luksukselta. Tosin jos olisin itse saanut valita, olisin ottanut ylimääräisen huoneen alakertaan enkä yläkerran perimmäiseen nurkkaan, mutta koskapa se nyt siellä on, otetaan ilo irti siitä.

Huoneen käytölle meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun pitää se makuuhuoneena ja koskapa olin jo vuosikausia pohtinut miltä meidän parisänky näyttäisi väljemmässä tilassa oli se ensimmäinen joka sinne viereisestä pikkumakkarista kannettiin. Lapselta jäi melko paljon omia tavaroita ja huonekaluja vielä tänne (koska ainahan ne niin pieniin tiloihin ensimmäiseksi muuttavat)  ja niidenkin kanssa sänky näyttää mukavan väljältä verrattuna miltä se näytti ja tuntui seinän toisella puolen. Nyt ei tarvitse nukkumaan menijän enää kulkea sivuttain niin kuin rapu kapeasta välistä sängyn ja seinän vierestä vaan tilaa on vaikka tanssahdella paikalleen.

Värimaailma huoneessa toimi myös aika kivasti, vaikkakin on vähän eilispäiväinen nykyajan makuuni. En sille nyt kuitenkaan ihan heti ole mitään tekemässä sillä muualla on niin paljon asioita kesken, että muut suunnitelmat pitää saattaa maaliin ennen kun uusia aletaan miettiä.

Mutta meillä on nyt kaksi makuuhuonetta täällä käytössämme. Toista pidetään vierashuoneena ja riippuen vieraiden määrästä se voi olla huoneista kumpi tahansa. En aio muutella vaatesäilytyksiä pikkumakkarissa sen kummemmin kun tässäkään huoneessa, joten voimme ylellisesti nukkua täällä miekkoseni kanssa ihan kummassa huoneessa kulloinkin lystäämme. Toisessa huoneessa tulee tosin olemaan todella paljon pienempi sänky, mutta siitä kerron kuvaraportin kera teille tuonnempana jahka saamme järjesteltyä nämä huoneet täällä loppuun ensin.

So my son grew up and moved out and we now have two bedrooms to ourselves upstairs. I've been dreaming of this big bed in this bigger room and it didn't take us long to move it there last night. It looks so much better here than crammed in the little bedroom. There's still a lot of organizing to do before I can show you more of the corners here and the smaller bedroom with a smaller bed in it now.

tiistai 11. tammikuuta 2022

Uutta väriä vanhaan peiliin

Eteisen uusi kaappi ei ole vielä edennyt edes hiontavaiheeseen, kun on kaikenlaista muuta kiirettä tässä ollut niin otin ja maalasin tuon ovaalin peilin kehykset sitten ensin. Sen ei pitänyt enää mahtua tähän eteiseen, mutta onnistuin löytämään sille paikan tuosta porraskaiteen takaa. Siinä oli vaan se huono puoli, että sen vanha puulle hiottu pinta ja väri ei näyttänyt enää yhtään kivalta tuossa vähän ahtaassa kolossaan, joten sutaisin sihen pellavaöljymaalilla uuden sävyn ja sitten se istui siihen ihan täydellisen hyvin.

Sekoittelin sävyn ihan omasta päästä ja siitä tuli tuollainen kaunis ja lämmin vaalea harmaa. Se sopii sekä peiliin, että tilaan oikein kivasti ja näyttää varmasti hyvältä myös sitten kun kaappikin on uudessa maalissaan, vaikken edes vielä tiedä minkä värinen siitä on tulossa. 

Peili on myös tuossa vähän hassussa paikassaan erittäin hyvin käytettävissä ja siitä näkee peilailla itsensä ennen ulos lähtöä, että onhan tukka varmasti hyvin ja takki oikein päin päällä. Huomasin myös tässä parin vähän hämärämmän päivän aikana, että peili toistaa kivasti valoa ja tekee tästä tilasta myöskin vähän isomman tuohon suuntaan, missä aiemmin pelkkä valkoinen seinä tuijotti vastaan.

Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen tuon kaappiprojektin kimppuun, mutta tässä ei ihan vielä kiireet sille anna myöten, sillä lapsokaiseni tekee muuttoa pois kotoa ja kaikenlaiseen muuhun järjestelyyn menee  kaikki ylimääräinen aika ja energia vielä muutaman päivän. Mutta kyllä tuo kaappi tuosta vielä kauniiksi kuoriutuu, ennen kun kevätaurinko alkaa lämmittää.

I painted the frame of this mirror, that used to be wood tone to make it more bright and airy and better fit to it's quite narrow space on the wall. I think it looks so pretty now. The green cabinet is still waiting it's turn for the makeover since all my time is occupied for a couple more days helping my son to "fly out of his nest".

maanantai 10. tammikuuta 2022

Viisi kaappia

Juttelin tässä päivänä eräänä yhden ystäväni kanssa puhelimessa ja hän muistutti minua siitä kuinka monta erilaista kaappia minulla on näinä vuosina ehtinyt olohuoneen yhdessä nurkassa olla ja äkkiä kun laskin niin nythän on menossa viides. Päätin siltä istumalta tehdä tällaisen muistelopostauksen siitä minkälaisia nuo kaapit ovat tuossa olleet.

Aloitetaan tästä viimeisimmästä eli myrkkykaapiksi kutsumastamme, joka oli torilöytö parin vuoden takaa ja on siitä asti ollut olohuoneemme kruununa ja katseenvangitsijana tuossa nurkassa.

Sehän oli alunperin hivenen synkemmän näköinen ja värinen, mutta pienen hionnan ja uuden maalipinnan ansiosta kuoritui tuosta sangen tummanpuhuvasta kaappipahalaisesta varsin siro ja kaunis yksilö.

Mutta ennen myrkkykaappia oli olohuoneen tässä nurkassa tämän näköistä. Iso vaalea nurkkakaappi, jonka olin itse rakentanut yhdestä vanhasta pukukaapista ja aika monesta liimapuu- ja vanerilevystä. 

Sen vierellä oli vanha hauska lasivitriini, joka oikein pursuili hienoja aarteitani, mutta ei sitten käytännössä ollut niin näppärä, kun myrkkykaappi nyt, koskapa toisessa lasiovessa ei ollut lasia ja tavarat keräsivät tuossa aina huiman nopeasti pölyä itseensä kulkuväylän vierellä kun olivat.

Ja ennen kun lasivitriiniä oli vielä vierelle löytynytkään oli koko kaapisto väriltään musta! Se oli silloisen sisustukseni lempiväri ja toimi kyllä oivallisena kontrastina kaikille vanhan puun sävyille ja muille. Aikansa kutakin vaan ja pieni-ikkunaisessa rintamamiestalossa kaappien väri vaihtui valkeaan muutaman pimeän talven jälkeen, jotta torpassa paremmin näki missä nättiä sijaitsi.

Tässä vielä pari kuvaa nurkkakaapiston rakennusvaiheista. Mallinani oli päässäni sellaiset ihanat vanhat pohjalaiset nurkkakaapit, mutta jollaista ei tarpeeksi suuressa koossa ollut sitten vanhana vastaani mistään (kohtuuhinnalla) tullut. Tykkäisin kyllä tällaisesta nurkkavirityksestä tässä huoneessa eniten, mutta koskapa en oikein näitä omatekoisiani arvosta kovin korkealle, jos oikeasti vanhaa löytyy tilalle niin ei tehnyt heikkoakaan luopua tästä silloin kun tuo nykyinen vitriinistö löytyi.

Ja ennen kun oli nurkkakaappi oli huoneessa tällainen. Tämä olikin hauska viritys sillä olin ostanut sen sellaisena palapelinä, että oksat pois. Siitä puuttui kokonaan taka- ja sivuseinät ja sitä oli myyjän mukaan käytetty jossain vaateliikkeessä esittelytelineenä niin että kaappi oli kasattu pystyyn laittamalla ovet seiniksi. 

Minun käsittelyssäni siihen rakentui keskirunko ja hyllyt vanerista ja puusta ja kunnon hiomisien ja kittailujen korkailujen ja paksun maalikerroksen jälkeen siitä tulikin vielä varsin edustava yksilö, vaikka ei ehkä ihan uskoisi, kun tuota kasaa katsoo millaisena sen silloin kotiin hain.

(Hauska kuriositeetti myös tuo, kuinka tapetti taustaseinässä vaihtui maalatuksi samaan aikaan kun kaappi kasautui. On sitä tullut oltua ehtivä kyllä.)

Ja viimeiseksi ihan ensimmäinen kaappi, joka täällä ikinä tuossa kohtaa meidän aikana oli. Siitä ei valitettavasti ole juurikaan kuvia säilynyt, tänne blogiinkin laittelin vaan pari joista tässä joulupuun takana kaikista laajin otos. Se on siskoni omistama pukukaappi, joka oli meillä vain lainassa ja palautui hänelle heti kun tuo edellinen palapeli löytyi, mutta tosi lämpimät muistot tuosta kaapista minulle jäi ja voipi olla, että se on toiminut eräidenkin rakentelemieni pukukaappien mallina ja inspiraationa matkan varrella. (Toinen tuolla makuuhuoneessamme ja toinen lapsen huoneessa.)

Nykyään tuo kaappi majailee edelleen siellä siskolassa ja vieläkin herättää minussa lämpimiä tunteita.

Mutta on siis ollut tässä nurkassa kaappi poikineen ja tyylikin niiden myötä hyvinkin erilainen, mutta aina kuitenkin just silloin ollessaan minusta tosi kiva ja täydellinen. Ja erityisen hauskaa oli itsekin penkoa pitkästä aikaa tätä omaa blogia, että mitäs kaikkea sitä onkaan vuosien varrella ehtinyt ja voi pojat, että sitä onkin ehtinyt... :D 

(Vinkiksi niille mobiilia käyttäville, että selainversiosta löytyy oikeasta sivupalkista hakusanat ja vuosiluvut joista lähteä seikkailemaan.)

Took a trip down the memory lane to see how many different cabinets I've had in this corner of our livinroom and the result is five. 

torstai 6. tammikuuta 2022

Talvinen asetelma puutarhassa

Niin tykkään noista uusista tuoleista tuolla talvisella pihalla. Niissä on niin mukavaa lämpöä värien puolesta ja sopivat ihan täydellisesti tuonne lumiseen maisemaan vihreiden havujen sekaan. Löysin niihin mitoiltaan täydellisesti natsaavan pöydän omista varastoistani, jonka kannen olin maalannut männä keväänä just sopivan vihreän väriseksi, ihan kun olisin aavistellut tulevia jo silloin.

Laittelin sinne nyt nuo porstuassa joulun viettäneet havut ihan sillä ajatuksella, että josko paremmin pärjäisivät taivasalla kun minun hoidossani. En nimittäin muista talvisin ikinä kastella mitään porstuassa olevia ajoissa ja jotta näillä olisi mitään toivoa on pihalla niiden niin paljon kivampi olla, kun katon alla kuivumassa hitaasti kohtaloonsa.


Niiden kanssa sopii nuo hauskat valkoiset talolyhdyt, jotka löytyivät  viime kesäisellä kirppisreissulla Hämeenlinnasta. Nyt ne pääsivät vihdoin siihen toimeen mihin ne silloin löytöhetkellä ajattelinkin ja sopivat kyllä siihen niin hienosti ettei tosikaan, niin kuin olisivat pieniä lumilinnoja tuolla.

Sekaan heitin vielä pari vanhaa puuastiaa, jotta ne eivät ihan kuiviksi rapsahda sisätiloissa säilössä oltuaan. Vähän lumista kosteutta niihin niin jaksavat paremmin palvella vielä tulevatkin vuodet. 

Tykkään niin paljon nyt, kun on katseltavaa tässäkin kohtaa pihaa. Tekee niin suuren vaikutuksen, kun hankien keskellä on vähän eloa ja silmänruokaa. Tykkään myös tosi paljon vilkuilla näitä tuolta sisältä käsin ikkunoista, tekee kirpeistä talvipäivistäkin tällaiselle pakkasen vihaajalle aivan siedettäviä tällainen nätteys.

Styled a little nook in the garden using the new chairs I recently got. I used all the greens I had inside the porch and put some lanterns and wood things in between to make it more warm and cozy looking. Love to watch this through the windows now.