lauantai 29. helmikuuta 2020

Vitriinin vieressä

Olkkarin ison vitriinin ympäristökin on alkanut muokkantua kotoisaksi, sen kupeeseen on ilmestynyt seinälle pieni boho-astelma kahden viuhkan ja yhden rottinkipeilin muodostamana. Ne tulivat kovin luontevasti mieleen tuon rottinkituolin ja vanerilyhdyn innoittamina. Viuhkat löysin jo pari vuotta sitten torista ja peilin kävin ostelemassa ihan varta vasten kaupasta (Onnion Store, Hyrylä). 

Vielä pitäisi jostain löytää sopivan kokoinen ja näköinen rottinkinen tai muu vaalea kori kummipojan leluja varten tuohon vitriinin oiealle puolen. Hän on aina täällä kyläillessään tottunut, että tätilässä lelut on juuri tuossa nurkkauksessa. Mitään hinnaltaan sopuisaa tai käytettyä en ole vielä onnistunut siihen löytämään, johtunee varmasti osiltaan siitä, että ovat niin kuuminta hottia juuri nyt, mutta muutama viehe on asian tiimoilta jo vesillä ja eiköhän se jossain vaiheessa vielä tärppää sopiva. 

Vanhojan nurkkakaappiviritelmän jäljiltä on tässä seinässä varsin hieno pellavaöljymaalilla hutaistu pystysuuntainen raita. Sen olen sutinut siihen aivan vahingossa silloin joskus kun mustia kaappeja vaaleiksi maalailin. Huomasinkin vasta nyt kun tämä vitriini muutti sen edellisen tilalle. En ole sitä kerennyt tuosta vielä pois hiomaan ja maalaamaan ja siksi tykkäänkin pidellä tätä tuolia vähän niin kuin sitä piilottelemassa sen edessä ja mikäs siinä kun niin hyvästi siihen sopii. Vähä jo sellainen kesäfiilis tässä nurkassa, että oli tuolla se raita tai ei niin tällai tämä saa nyt ollakin.

A small boho-themed arrangement formed next to the new glass cabinet, mainly cause I like to keep that chair there to hide the paint stripe on the wall behind it (and am too lazy to fix it yet). But it looks so good that even without the stripe I think I'm gonna keep this as is, feels so fresh and summer-like allready.

torstai 27. helmikuuta 2020

Raakiksia työpöydällä

Taas oli aika kaivaa savityökalut kaapeista ja pistää inspiraatiot tulille. Tällai pienesti tekevänä on mukavaa kun hommat voi pitää välillä vain muhimassa ja kun ottaa kunnolla parin kuukauden taukoja välissä pysyy polte tekemiseen ihanana eikä tarvitse pakolla raataa, jos siltä ei tunnu. 

Kun työkalut on kaapissa on aikaa muhistella ideoita ja miettiä tarpeita, jotka pääasiassa ovat ihan omiani, mutta muiden toiveita tietenkin myös kuunnellen. Olin miettinyt parin ystävän kanssa, että olisi mukavaa jos olisi välillä jotain vähän hassutteluakin mukana töissäni ja siitä kypsyi ajatus tehdä tällaisia oispa-mukeja eri teksteillä. Tässä niistä ensimmäinen prototyyppi kuivumassa, voi tosin olla että kahvan muoto tuosta vielä hieman venyy pituussuunnassa, sillä minä tykkään semmoisista kupeista joista saa kunnolla kiinni, mutta katsotaan sitä sitten kun tämä uunista tulee, että mitä teen.

Nämä ovat siis kaikki vasta tekovaiheessa, eli ihan raakaa savea ilman mitään polttoja ja lasitteita. Värit muuttuvat tuosta vielä.

Ruukkuja ja maljakoita on myös kyselty paljon ja kun kaikki semmoiset olivat varastosta loppu oli nyt aika ruveta suunnittelemaan uusia. Nämä kaikki tulevat olemaan aivan uniikkeja sillä juuri nyt ei huvita sarjatuotanto, vaan haluan tehdä vapaasti juuri semmoisia kun mieli tekee, mikä onkin ihan parasta. (Toki teen tässä samalla esim. myös niitä amppeleita, jotka olivat ennen joulua kesken loppuneet.)

Ja tietty pitää aina myös taiteilla jotain ihan vaan itselle. Olin nähnyt kuvia savesta tehdyistä merisiileistä ja sen semmoisista ja sitähän piti päästä myös testaamaan, että miten sormeni taipuvat sellaiseen. Hyvin taipuvat ja mukavasti taipuu myös koko kroppa mukana kun noita piikkejä tuohon eri puolille muotoilee, tällaisen tekemiseen menee helposti aikaa ja kärsivällinen pitää olla, mutta uskon että lopputulos tulee olemaan sen arvoinen.

Näitä ja muita tekemiäni astioita saa taas ostella kesäkuussa Parolan aseman rompetorilta ja sitä ennen, jahka valmista tulee, pienestä porstuakaupastani, mutta nyt se on talvilomalla ja suljettu, koska on niin kylmä. Jääkylmiä astioita nyt kukaan halua hipelöitä, joten avaan sen taas jahka tuo kevät tässä vähän etenee ensin.

It's time to do some pottery again. I've been cooking ideas in my head all winter and now I got to put them in test. All kinds of fun stuff coming again along with other pieces that were sold out from my little porch shop.  There'll be some new mugs, pots and vases and of course something just for myself. I highly believe in taking a pause from pottery every once in a while, it keeps my artistic mind free and flowy and this doesn't feel like a job at all. Lucky me.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Kattoa ja mattoa

Tältä näyttää olohuoneen nurkka hyllyn ja tumman katon kanssa. Tilaa ja tasapainoa tuo valkoinen lattia ja matto, josta en olekaan muistanut mitään vielä kertoa. Sen löysin paikallisesta K-Raudasta. Kävin sitä hipelöimässä jo viime syksynä, mutta en sitten raaskinut kuitenkaan ostaa ennen kun nyt tammikuussa, kun valoa kaipasin. Pelkäsin että  ei tässä taloudessa pääosin villaa oleva matto olohuoneessa kestä, mutta sitten älysin, että nimenomaan villamattohan se kestää, kun villaan ei lika tahdo ihan heti tarttua.

Tuo matto ei ole väriltään ihan vitivalkoinen vaikka siltä vähän näyttää kuvissa, siinä on seassa sen verran hyvin harmaata, että on just sellainen mukavan värinen, jossa ei liiat liat heti pistä silmään. Se on myös kooltaan tänne kaikkein ihanteellisin 140 x 200cm. Se mitta on ihan paras tässä huoneessa kun reunat eivät osu sohvien jalkoihin tai niiden alle. Siivoushommat ja muut kalusteiden siirtelyt on niin paljon helpompaa just näillä mitoilla.

Voi olla että kuitenkin rullailen tuon tuosta kesää varten säilöön, täällä kun jostain syystä tummuu vaaleat matot aina kesäaikaan paljon harmaammiksi. Johtunee suurimmaksi osaksi noista pikkuisista karvakorvista, jotka ravaavat hyvällä säällä ulkona tämän tästä eivätkä osaa jalkojaan pyyhkiä sisälle tullessa.

Näyttää muuten nyt hassun vajaalta tuo matto tästä reunasta, mutta se johtuu siitä, että avasin olkkarin ja työhuoneen isot pariovet kuvausta varten ja siirsin vanhan nahkanojatuolin siitä edestä. Tyhjä tila on siis sen paikka tässä oikeassa alareunassa.

Olkkarin tunnelma on kyllä nyt niin kohdillaan kun vaan mieleeni voi olla, tykkään ihan sutena sen värimaailmasta ja valoisuudesta verrattuna edelliseen. Kun ne jyrkimmät kontrastit mustien kalusteiden myötä on tilasta poissa on se nyt  hurjan pehmeä ja rauhallinen ja silmiini ihan uuden näköinen. 

The living room with the view of the ceiling added. I really love the color scheme here now that the black cabinets are gone. It made this space look so much brighter and softer and with the new wheat grey furniture and a new wool rug like a new room for my eyes too.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Keittiössä helmikuussa

Keittiön pöydällä on istunut jo reilun viikon evakossa olohuoneesta poistamani kentiapalmu. Meinasin ensin, että se on kuollut ja joutaa roskiin, kun sitten vähän tutkin sitä hieman tarkemmin ja totesin, että ei sentään ihan vielä. Multa oli vaan niin kuivahtanut, ettei se enää vettä huolinut, joten pistin mullat vaihtoon ja annoin tuolle vielä jatkoajan hoivissani. Tuossa se nyt tönöttää valohoidossa keittiön pöydällä siihen asti kunnes keksin sille jonkun paremman paikan jossa koittaa toipua rankasta kohtalostaan. Katsotaan onnistuuko tämä pelastus vielä, viherpeukaloni ei tunnetusti ole kovinkaan hyvä mistä hyvänä esimerkkinä juuri tämä tällainen totaalisen kuivahtamaan päästäminen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä hoksaavat tuosta alemmasta kuvasta, että sielläkin on työtasolla enää tyhjä ruukku, siinä missä vielä pari viikkoa sitten oli kaunis myrtti. Sama kohtalo tuli sille kun tälle palmullekin. Mitä siihen nyt enää voi sanoa, muuta kun; hupsista rallaa.

Muualla sentään kasvit ovat elossa ja osa jopa ihan loistavissa voimissakin vielä. Kasvavat kohisten ja kurkottelevat kohti valoa, jota onkin nyt vihdoin ruvennut ihan kivasti olemaan.

Muina somisteina keittiön pöydällä on mm tämä itsetekemäni rikkinäinen kuppi. Niin kuin se sanonta menee, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä niin tässä taloudessa ei vieläkään ole sitä täyttä settiä tekemiäni astioita. Sen sijaan meillä on hyvin epämääräinen kokelma kaikenmoisia pieleen menneitä tai vähän siipeensä ottaneita käytössä täällä, joista tässä loistava esimerkki. Ja joka kerta kun alan astioita tehdä mietin, että otan itselleni sitten kuormasta, mutta aina jostain syystä jää sitten ottamatta. Silloin tällöin tulevia susia vain raaskin itselleni ottaa. Pitäisi vissiin tehdä niin, että teen yhden satsin ihan vaan itselleni, josko sitten saisin vihdoin oman astiastoni kuntoon. Pitänee tehdä ihan muistuts itselle tästä.

In the kitchen there's a palm plant that I thought I'd already killed, but it might not be so, there's still a glimpse of life there after I changed the all to the core dried soil for it. Now it's just hanging around on the kitchen table just waiting for me to see if it pulls through and I can start planning another place for it.

Also on the table is an example of one pottery makers own tableware, only broken ones or otherwise defected have made it through to our kitchen, despite me always saying I need to make a perfect set for myself too. Need to do something about that this year, instead of just talking about it.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Ylöspäin, ylöspäin

Se aiemmin mainaitsemani muutos seinälle uuden kaapin yläpuolelle on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen; pieni kulmahylly. Tykkään suuresti fuskata näissä matalissa huoneissa kattoja kipuamaan korkeammalle ja siihen auttaa se, kun laittaa asioita sinne korkeammalle. Kahden ikkunan välinen nurkka oli pelkän kellon kanssa vain nurkka, joka näytti matalalta reilun metrin korkuisine ikkunoineen, mutta hyllyn asentamisen jälkeen nurkan profiili nousi huomattavan paljon ylemmäs, jopa ikkunat alkoivat näyttää silmiini korkeammilta siinä vierellä.

Kun asiat ikkunoiden vierellä ulottuvat reilusti yli niiden yläreunan, tulee se outo efekti siitä, että koko ikkunatkin olisivat vähän korkeammat, vaikka näissä rintamamiestaloissa ne tuskin koskaan ovat. Yleensä ovat tällaisia lähemmäs kantti kertaa kantti neliöitä, jotka sitten jaettu pystypokilla kahteen tai kolmeen ruutuun eivätkä ne oikeastaan ikinä ulotu huoneessa kovin korkealle, vaan ikkunan ja katon väliin jää aina semmoiset 40-50cm tyhjää seinää. Lisäbonuksena kun laittaa vielä jotain sinne ikkunan yläpuolen tyhjään tilaan, nostaa se koko ikkunaa vielä enemmän. (Mutta, kannatta pysyä koristeluissa aivan siinä ikkunoiden likellä, kovin leveälti kun alkaa sisustaa romahtavat ne taas alas.)

Siksi siis hylly tähän nurkkaan kaapin päälle, tein sen ihan vaan tuollaisista valmiista hyllylevyistä ja halvoista puukannakkeista. Maalasin samalla sävyllä kun kaapinkin ja tälläsin kiinni seinään. Ja nyt kun katselen huonetta näyttää se mielestäni tasapainoiselta ja kivalta kun tämä on tässä. 

Kuvailen teille tätä huonetta enemmän kokonaisuudessaan vielä tässä lähipäivinä, niin että se kattokin näkyy, jotta näette paremmin mistä puhelen tässä.

P.s. Kuka huomasi että tuossa sohvan selkänojalla veteli koko tämän ajan hirsiä yksi päiväuninen pikkukoira, joka kameran kilkkeestä ärsyyntyneenä käänsi kerran kylkeään?

And there's a shelve on the wall now. I wanted to put it there cause I love to fool the eye to wonder higher than the windows reach. This room is not that high and with the windows being so small it makes the ceiling look like it's hanging really low. But, by putting things on the wall high, it makes the illusion of the room and windows being higher.

perjantai 21. helmikuuta 2020

Helmikuun helmililjat

Koko helmikuun alku meni enemmän tai vähemmän sairastupaa pidellessä niin ettei kirppiksille juuri ehtinyt kun piti pysytellä pääasiassa kotioloissa. Kerkesin kuitenkin siinä varsinaisen flunssan ja jälkitautien välissä hieman piipahtaa lähialueiden toreilla katsastamassa, josko sieltä jotain kivaa minulle löytyisi ja löytyihän sieltä. 

Olin katsellut tuota uusvanhaa kukkaruukkua jo monta kertaa (Tingi & Tongi Hyvinkääällä) kun niitä oli siellä myynnissä useita. Mietin aina, että jotenkin ihana, mutta en sitten ostanut. Vasta kun niitä oli jäljellä tuo yksi tuli paniikki ostaa se itselle, ihan vaan, jos sitten jossain vaiheessa tulisikin tarvis. No se tarvis tulikin sitten ihan saman tien, kun piipahdin kukkakaupassa perään. Keväisen helmililjan kanssa ihan nappiostos.

Vanhoja puulaatikoita ei voi olla tässä taloudessa koskaan liikaa. Tämä just sopivasti tyyliseni värinen lähti mukaan vitosella ja pääsi heti säilyttämään sisällään tarpeellisia työkaluja työpöydän alla. Pyöreä vanerilätkä näytti mielestäni ihan samalta kun keittiön tuoleissani olevat istuinosat, joten ostin sen varaosaksi jos sattuu omista rapsahtamaan hajalle. Kotiin päästyäni totesin sen kuitenkin olevan ihan liian iso omiin tuoleihini, joten jos jollakulla on tuoli mihin tällaista tarvitsee, niin yhteyttä vaan tänne. Siihen asti se saa roikuskella koristeena seinälläni.

My recent fleamarket finds. A new old looking flower pot, a cool wood box and a piece of an old wood chair I thought would be a suitable sparepart for my kitchen chairs, but is too big so acts as an wall ornament instead.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kaappi kohdillaan

Nyt on se askartelemani kaappi kuivunut ja saatu sujautettua paikoilleen sohvan ja seinän väliin. Se sopii sinne niin kuin hansikas ja niinhän se oli tarkoituskin, siksi mittailin sen tarkasti sopivaksi ennen kun rakennushommiin aloin. Lopputulos on mielestäni mitä mainioin, sekä käytettävyydeltään, että ulkomuodoltaan ja väriltään. Ovi aukeaa nätisti juuri oikeaan suuntaan ja koko nurkka piristyi ihan huimasti kun musta vaihtui vaaleaan.

Kaappi hukkuu tuonne aika mukavasti sohvan suurtakin suuremman käsinojan taakse, mutta näkyy silti sen verran hyvin, että sen huonekaluksi sieltä tunnistaa. Sen päällä on melkein puolet enemmän laskutilaa kun edeltäjänsä, mutten silti aio sitä ihan yhtä täyteen jumpata tavaraa vaan jätän vähän ilmavammaksi tämän nurkan ja pidän siinä nyt vain tuota pilleriviikunaa, joka sopii tuohon tosi kivasti. Seinälle olisi vielä tulossa yksi pieni muutos, mutta sitä sovittelen ensin ennen kun täällä esittelen, joten tähän aiheeseen palataan vielä tuonnempana lisää.

Meillä on myös aina tuossa sohvalla tuollainen peittomytty, se ei ole harkittu stailaus vaan sisältää kaksi päiväuniaan vetelevää pikkukoiraa. He ovat pesijäluonteisia ja tykkäävät kaivautua peiton sisälle hautumaan unille käydessään ja juuri tämän sohvan tämä nurkka on heidän suosikkinsa.  Minusta on tosi kiva tuollainen rento mytty sohvalla, varsinkin kun tietää, että sieltä sisältä löytyy kaksi unisen raukeaa karvapalleroa, joita voi käydä välistä vähän nuuskuttelemassa.

And here is the finished cabinet in it's place beside the couch. It fits there like a glove as it was meant to, that's why I did my measurements carefully before I started building it. I like it a lot how it makes the whole corner of the room look brighter. I'm also planning to do some more to this corner, but I'll tell you about later, when I'm done planning first.

P.s. The blanket bundle on the couch has two very sleepy little Chihuahua's in it, they use it as their napping nest, just in case you were wondering the purpose of it in my deco. 

maanantai 17. helmikuuta 2020

Kohti harmoniaa

Olohuoneen sisustus alkaa uusien vaaleampien kalusteiden myötä pikku hiljaa muotoutua. En ole kiirehtinyt sen kanssa liikaa, vaan antanut inspiraatioiden hiljalleen virrata ajan kanssa ja makustellut erilaisia ajatuksia. Sanoin jo pari viikkoa sitten, että haluan tuohon seinälle jotain muuta kun sen opetustaulun ja se on alkanut tässä kirkastumaan, että mitä se "jotain muuta" on.

Siihen on siis tulossa tuollainen kollaasi kaikenmoista omia silmiäni viehättävää. Toistaiseksi sisältää  yhden vanhan rottinkitarjottimen, Marianne Niemisen maalauksen, vanhan pienen peilin sekä kehyksiin laittamani vanhan kilpailijanumeron. Lisääkin olisi ehkä tulossa, en vain vielä tiedä mitä. Ehkä se on jotain mitä löydän joltain kirppikseltä jostain tai omista kätköistäni täältä, ei voi vielä tietää ja se on oikeastaan aika hauskaa se. 

Tykkään tosi paljon tuosta nyt noinkin, siinä on jotain ihastuttavan rentoa, kun asiat on vain lätkäisty seinälle sen kummemmin  miettimättä. Sopii hyvin huoneen tunnelmaan tuollainen, kun ei täällä ole tapana liikoja pingottaa tai hienostella tai ylipäänsä pyrkiä olemaan täydellistä muutenkaan. 

So I got rid of the vintage educational board on this wall and put up a collection of things instead. There is a vintage rattan tray, a painting from Marianne Nieminen, old mirror and old competitors number I put inside  a frame. I might put something more there, depending if I come across something I'd like there, or not. I quite like this haphazard arrangement as is. The space doesn't look too staged this way.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Korpinmustaa

Sopii hyvin tällaiseen synkkään ja myrskyisään päivään esitellä tämä vanha täytetty korppi. Jotkut saattavat muistaa nähneensä sen jossain ennenkin, sillä se on majaillut tätä ennen siskoni vihreässä talossa. Kärtin sitä häneltä vuosikaudet ja piinasin häntä kyselemällä, että joko sen saan ostaa kunnes vihdoin tässä kuussa tärppäsi ja korppi vaihtoi omistajaa. 

Olen aina ihaillut linnuista eniten juuri korppia, ehkä siksi kun se on niin fiksu ja vähän mystinen ja niin uskomattoman musta. Muutaman kerran kohdannut tuollaisen luonnossa ja joka kerta se on ollut elämys vailla vertaa. Muitakin lintuja olen paljon nähnyt, mutta aina se on ollut korppi joka sykähdyttää eniten. 

Nyt se majailee täällä työhuoneen pönttöuunin päällä. Pääkallomallin kanssa muodostavat pienen kauhugallerian tuonne ja näin pimeällä eivät minnekään ilman valoja edes näy, mutta onpa kivaa kun hän on vihdoin täällä. Jahka saan olohuoneessa muut sisustusjutut valmiiksi, muuttaa korppi suurella todennäköisyydellä sinne ja näyttää varmasti upealta jonkun kaapin päällä jylhästi nököttäessään.

I finally got the chance to buy this raven off my sister. Been wanting it for so many years now. It's absolutely my favorite bird in the world and I'm so happy to get to spot this one every day now.
It looks a bit scary now on top of the tin oven with the exploded scull, but I'm going to move it to the living room as soon as I finish the cabinets and other deco. 

tiistai 11. helmikuuta 2020

Hylly, hantaaki ja maalia päälle

Kaappiprojekti on tänään edennyt jo maalausvaiheeseen. Päälleen se saa saman valkoisella lantratun vehnänharmaan pellavaöljymaalin kun korkeampi kollegansa sohvan toisella puolen. Tässä vasta hetki sitten yksi kerros maalia pintaan sudittuna näyttää tuo vielä melko vaalealta, mutta kuivuttuaan tuo tuosta vähän tummuu. 

Vetimeksi löysin varastoistani tuollaisen pienen ohutta messinkiä olevan vetimen, jonka laitoin tuohon aivan tahallani ylösalaisin. Se oli oikein päin jotenkin väärän näköinen, mutta näin näytti mielestäni hyvältä. Maalasin sen myös samalla kun kaapin pintaan väriä sudin, jotta istuu kokonaisuuteen kivasti, eikä suotta siitä loistele messinkisellä kiiltävyydellään. (Pellavaöljymaali on siitä kivaa, että se käy yhtä lailla myös metallipinnoille).

Ja sisältä kaappi on tämän näköinen; yksi välihylly eikä ollenkaan lattiaa tai takaseinää. Tuossa sohvan vierellä on nimittäin pistorasia seinässä niin kiusallisessa kohdassa, että suunnittelin kaapin niin, että se jää tämän sisälle piiloon. Telkkarin jatkojohto on kiinni juuri siinä pistorasiassa ja se mahtuu kulkemaan näpäkästi kaapin oven alitse jättämästäni raosta ja kaappi menee hyvin kiinni takaseinään pistorasian ympärille, toisin kun musta edeltäjänsä. Välihylly on siksi noin ylhäällä, jotta tästä 55cm syvästä kaapista kädellä yltää siihen pistorasiaan, jos tarvis on, ilman että kaappia pitää edestä pois siirrellä.

Tämä näyttää nyt tällaiselta korkealta ja melko hassulta pitkulalta (mitoiltaan 94cm korkea, 38cm leveä kannesta mitattuna ja 55cm syvä), mutta odottakaapas vaan kun tyrkkään sen tuonne paikoilleen sitten, niin näette miten se hukkuu sinne suuren sohvan pieleen ja näyttää ihan normikokoiselta kaapilta. Mutta siihen menee nyt muutama päivä, maalikerroksia pitää laittaa vielä yksi lisää ja sitten sen täytyy antaa kunnolla kuivahtaa ensin.

The first layer of paint is applied. Here you can also see the handle I chose and how the cabinet looks from inside. I designed this cabinet to hide a power outlet we have on the wall beside the couch, so that's why it has no backboard and just one shelve. Now there's enough room to use the outlet that goes under the shelve, inside the cabinet rather than moving it every time I need to use it.
Just needs a second coat of paint and a couple of days drying and I can put it in it's place.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kaappia kaapin tilalle

Koko viime viikko meni flunssaa parannellessa ja tuli jo ihan tuskainen olo kun ei ollut päässyt sitä uutta kaappia rakentelemaan siihen olohuoneen sohvan vierelle sen mustan tilalle, mutta olipahan hyvin aikaa suunnitella se ensin kunnolla. Halusin että siitä tulee siihen toiseen sopiva, mutta silti vähän erilainen, joten luonnollista oli käyttää siihen tuo ovi siitä kaapistosta minkä purin olkkarista uuden vitriinikaapin tieltä.

Se oli vaan aivan liian korkea suunnitelmiini, joten ensimmäiseksi sahasin sen kahtia. Talteen jäi vaan tämä oven alapuoli sillä se oli juuri sopivan mittainen uuden kapin oveksi näin. Toinen sarana vaan paikoilleen niin hyvä tulee. (Ja ei, tämä ei ollut mikään oikeasti vanha ovi vanhasta kaapista vaan ihan itse tekemäni vaneriovi muutaman vuoden takaa, joten siksi ei tuntunut missään sahata sitä surutta poikki).

Sitten olin käynyt ostelemassa vähän uutta liimapuulevyä josta sahailin kaksi palasta kaapin sivuseiniksi. Tein vielä hienot lovet tuonne alareunaan jotta istuu sitten paremmin kiinni seinässä eikä ota jalkalistoihin kiinni.

Pistin sivuseinät kiinni toisiinsa kapeilla laudanpätkillä, jotka sopivasti sen pari milliä leveämmät kuin ovi, jotta se sitten istuisi tuohon mahdollisimman hyvin ja siivosti. Toinen saranakin siinä sivussa laittautui paikoilleen oven yläreunaan. Vähän hassussa kohdassa tuo alempi sarana, mutten sitä siitä suotta lähtenyt siirtelemään alemmaksi vain näön vuoksi, toimii tuossa ihan yhtä lailla.

Ja sitten vaan ovi paikoilleen, kansilevy kiinni ja alkaa jo näyttää valmiilta. Sisätiloihin pitää vielä laitella hyllyä ja muuta ja jonkinlainen vedinkin olisi ovessa hyvä ennen kuin maalaushommiin päästään, mutta aika kivalta kaappi näyttää jo tässä vaiheessa ja varmasti sopii mitoiltaan sinne sohvan vierelle sitten ihan täydellisesti.

Started building the new small cabinet to replace the black one by the couch in the livingroom. Used a door from the cabinet I tore down from the room since I got the new pretty glass cabinet. Cut it in half and build a frame around it from new wood. Now all it needs is some shelves inside, a handle on the door and two coats of linen oil paint to finish it.

torstai 6. helmikuuta 2020

Ruukkuahan minun piti

Olen kierrellyt tässä vähän kukkakaupoilla etsiskellen vielä yhtä sopivaa ruukkua, jotta saisin taannoin aloittelemani mullanvaihtoprojektin vietyä täysin loppuun, mutta sen ruukun sijasta tunnun vain vaivihkaa löytävän uusia viherkasveja talouteemme. 

Olohuoneen vitriiinikaapisto halusi päälleen vihreää koska sinne alunperin suunnittelemani kultaköynnös päätyi sen toisen kaapin päälle. Löysin siihen sitten paremmin sopivan tummalehtisen kaunokaisen alennusmyynnistä. En ihan tarkkaan tiedä onko tämä sellainen laji joka viihtyy näin roikkuvassa asennossa, mutta roikuskelkoot nyt ainakin tovin tuossa noin, kun kerran siihen niin kivasti sopii.

Keittiöön ostelin myrtin, ihan vaan siksi kun oli käyttämättä tuo kuvassa näkyvä ruukku. Eihän sitä nyt sovi viehkeää tyhjää ruukkua nurkissaan piilossa pitää, vaan jotain nättiä siihen oli saatava ja myrttihän on ihan supernätti siinä, eikös vain? Tämä oli sikäli myös harkittu ostos, että kun tuota ruukkua kotona katselin ajattelin että jotai rungollista siihen olisi kiva laittaa.

Ja sitten ostelin pilleriviikunan. En yhtään osaa perustella tarvetta sille kun ostin sen vaan siksi kun se näytti niin hauskalta. Kotona vähän mietin, sen lisäksi, että mihin sijoitan sen, että viihtyyköhän se edes täällä hoivissani, kun en yhtään tiedä mitä se vaatii, mutta sitä vartenhan on internet, että voin opetella sieltä. Nyt se vähän seilailee siellä täällä ja etsii sitä paikkaansa missä asustella ja näyttää ihan hirveän hauskalta joka huoneessa. Tässä nurkassa se saa ympärilleen uudet puitteet jos tähän päätyy jäämään sillä tuo musta kaapinrotkale tuosta saa lähtöpassit ihan tässä lähipäivinä.

I was supposed to be buying new pots for my existing plants, but somehow I ended up with some new plants. One for the top of my new cabinet, one in the kitchen, cause I had the prettiest pot available and one just because it looked so cute with it's almost round leafs. 

tiistai 4. helmikuuta 2020

Mun paikka

Vitriinikaapiston värimuutoksen innottamana lähti olohuoneessa pieni lumipalloefekti pyörimään ja päätin vähän pehmentää huoneen kovia kontrasteja vaihtamalla muutamia kalusteita ja värejä vähän kirkkaammiksi. Olin jo vuosia sitten miettinyt, että miltähän se korkea ja kapea kaappi näyttäisi tuossa sohvan vierellä, mutta silloin tuli se inspis katkaista se kahtia olohuoneen toiseen nurkkaan askartelemani kaapin vieruskaapeiksi. Onneksi tein sen silloin jo sillä ajatuksella, että sen voi vielä palauttaa takaisin yhdeksi kaapiksi sitten kun sen aika koittaa ja nyt kun nurkkakkaapisto sieltä vitriiniksi vaihtui, niin se aikahan koitti. 

Se oli melko tyydyttävä hetki kun kaappia tuohon pääsin sovittelemaan, että niin monen vuoden takainen ajatus toimi tosi hyvin ja tuntui heti, että kyllä tähän tämä jää nyt. Pieni hionta ja uusi maalipinta siihen tehtiin tosin ensin ja hieroin vähän sokkeliakin sopivammaksi, että sain kaapin istumaan sievästi seinään kiinni. Maalin sävyksi laitoin tähän sen puoliksi valkoisella taitetun vehnänharmaan pellavaöljymaalin. Se sopii vitriinikaapiston kanssa yhteen, mutta on selkeästi eri värinen ja silti vaalea ja raikas.

Kaapin kylkeen pääsi vielä vanha haitarilamppu tuosta sohvan toiselta puolen, jossa sitä ei oikeastaan koskaan käytetty, koska kaikki tykkäävät istua tässä sohvan tällä puolen, erityisesti minä. Se onkin just se mun paikka, jossa on kiva neuloskella ja katsella telkkaria tai muuten vaan lötkötellä (tai nyt pidellä sairastupaa flunssan kourissa). Lamppu on tuossa just niitä neulomis- tai lukuhetkiä varten ihan äärimmäisen hyvä ja nyt vielä ihan täydellisellä korkudella ja erittäin helppo laittaa päälle ja pois. (Edellistä joutui aina hankalasti kurkotella jos jo sohvalla löhötessään halusi sen päälle laittaa.)

Ja nyt tuossa killuu tuo opetustaulu vain sen takia, kun en siihen ole vielä mitään muuta keksinyt. Sopiihan tuokin tavallaan tuohon tosi hyvin väriensä ja muun puolesta, mutta tuo vintage koulumaailma ei ole nyt se tyylisuunta johon tätä huonetta haluan viedä joten koitan tässä keksiä siihen jotain vähemmän sellaista. Se ajatus tässä ehkä selkiytyy jahka saan tuon sohvan toisenkin puolen hieman uudistettua ensin. Plataan siis siihen vielä myöhemmin.

So I changed the side cabinet from the small black one to this tall light one next to the couch and it made a huge difference in the vibe of the room. I've had this cabinet for years but I had cut it in half and used in the other corner of the room as the sidecabinets for the one I build. Now that it's gone I made this cabinet whole again and tried it here, where I actually always had wanted to try it in, and I was very pleased it fits and looks good. I added  a scissor lamp to it's side to use as a work light when knitting or reading on the couch. 

The vintage educational board on the wall is there just to fill a void and will be changed to a more suitable art or something, just have to figure out first what it is that I want there. Nothing wrong with that board, looks lovely, it's just not the direction I want this deco in this room to go right now.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Vanhustenhuoltoa

Meillä on täällä pikkukoirien vanhainkoti. Toinen täytti marraskuussa 15v ja toinen täyttää parin kuukauden päästä 11. Molemmat ovat ihan pirtsakoita vielä, nuorempi tietty vetreämpi, mutta vanhuskin ihan hyvässä vedossa, mitä nyt vähän alkaa olla kaikenmoista iän mukanaan tuomaa hankaluutta. Yksi niistä on ettei hän ole enää yhtä ketterä hallitsemaan hyppyliikkeitään. Pomppii vielä niin kuin nuori poika olisi, mutta vähän alkaa olla jo kankea liikkeissään ja lipsahtelee tämän tästä herkästi kumoon. Vanhalla pojalla tämä tämmöinen ei tietty enää niin kivalta tunnu kun nuorempana ja siksipä on hänestä tullut nyt vähän varovaisempi ja hän mielellään pyytää apuja esim. sohvalle nousemiseen, kun että hyppäisi sinne ihan itse (tosin hyppää kyllä jos kukaan ei ole auttamassa).

Keksinpä siinä sitten, että jos tekisin tuolle köpökälle pienen apuvälineen sinne sohvalle pääsemiseen, niin jospa se sitten vähän helpottuisi. Materiaalitkin löytyivät siihen ihan omista nurkista.

Autotallissa lojui käyttämättömänä sopivan kokoinen vanha viinilaatikko ja siihen löytyi kanneksi juuri passeli levynpalanen samoista arkistoista. 

Pehmusteeksi oli tarjolla vähän vanulevystä ylijääneitä suikaleita, jotka sain riittämään levyn päälle tarkasti asettelemalla. Ne vaan niiteillä vähän kiinni reunoista, että pysyy paikoillaan.

Päälle tietty hienoa pellavakangasta jonka uhrasin vähän isommasta palasta, kun kyllähän se nyt pitää poikien rappusen nätti olla. 

Sit vain ruuveilla kansilevy laatikon pohjaan kiinni ja valmista tuli. Vähän jäi krouvin näköiseksi kun niin nopsaan teki, mutta ei meillä lasketa, kunhan asiansa ajaa niin erittäin hyvä tuli. Se on oikein tukeva ja kestävä eikä narahda yhtään vaikka itse siihen päälle nousisin seisomaan. 

Ja sitten kun laitettiin laatikko paikoilleen sohvan vierelle rappuseksi vnahoille pojille viiksekkäille, niin nuorempi älysi heti kuinka se toimii ja pomppii siitä oikein mielellään ylös ja alas.

Mutta vanhempi alkoi heti marmattamaan, että "ei tämä ole hyvä. Liian on liukas ja pieni ja epävarmuutta aiheuttava. Paljon mielummin annan teidän nostaa minut sohvalle." Eikä suostu sitä käyttämään lainkaan ylöspäin mennessä, mutta alas tulee sitä kautta hänkin ihan mielellään. Pitänee siis seuraavaksi invahissi sohvalle tälle vaativalle vanhalle herralle varmaan rakentaa...

Our old Chihuahuas (15 and 10yrs) need a little assistance to get to the couch so I made them a stool to act as a stair to help them climb on it. The 10 year old is very pleased and uses it all the time, but the 15 year old thinks it's too slippery and uneven (it's not, it can hold me standing on it) and refuses to go up using it and jumps on the couch from the ground instead if there's no hoomans around to give him a lift. Cranky old man he is.