torstai 28. lokakuuta 2021

Löytö listojen alta

Parin rokulipäivän jälkeen on olohuoneen maalausprojekti edennyt jo ikkunan kohdalle. Homma on edelleen aivan hauskaa, kun muistaa vaan pitää sen kiireen poissa. Mutta nyt kun tuo sohva on siirretty edemmäs seinästä, jotta välissä mahtuu puuhaamaan on koko muu olohuone pakkaantunut ihan liiaksi toiselle reunalle ja se kiire alkaa taas nostella päätään, kun haluaisi saada tavarat nopeasti takaisin paikoilleen. Mutta olen koittanut nyt vain ottaa lungisti ja sietää sen, että olohuoneessa on nyt hetken ahdasta.

Ja kun tälle seinälle pääsin ja aloin listoja naputella irti, niin arvatkaapa kuinka paljon alkoi naurattaa?

Olin nimittäin ollut oikein kunnon laiskimus silloin joskus vuonna 2010, kun aiemmat tapetit otin pois ja maalasin seinät siniharmaiksi. Listojen alta paljastui nyt nimittäin hienot vanhat tapetit kauniisti veitsellä leikattuina. Nauratti hetken niin, ettei meinannut tulla hommista mitään, mutta päätin silti, että en ala niitä nytkään sieltä liottelemaan vaan jätän sinne muistoiksi menneestä ja omasta laiskuudestani, siellähän ovat niin hyvin piilossa olleet tähänkin asti.

Minulla on hauska tapa roikottaa sapluunaa työn lomassa aina jossain lähellä tuollaisessa itse tekemässäni sukankuivaustelineessä, joka on siis ihan vaan vanha henkari jossa on pyykkipojat ketjuilla kiinni. Se on kauhean näpsä, kun sapluuna kuivahtaa siinä nopsaan ja siihen voi jättää kaikki teipinpalasetkin valmiiksi kiinni. Nyt on onnekkaasti tuossa ikkunassa joulukoristeen koukku sopivassa paikassa ja sapluuna pysyy siinä oikein mallikkaasti käden ulottuvilla. 

Kun pääsen huomenissa tuon nurkan yli niin koitan alkaa koostaa sitä kunnollista ohjepostausta tästä projektista. 

The progress in the livingroom so far. I laughed so hard when I found those old wallpapers under the moldings. I had left them there back in 2010 when I took the wallpapers out and painted the walls instead. Lazy me, but I didn't feel like removing them this time either, so I just left them there as a reminder from the past.

sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kuviomaalaus edistyy ja alustavaa ohjetta

Vähän kerrallaan olohuoneessa kuviomaalaus täyttää seiniä. Olen päässyt jo ohi ensimmäisen nurkan ja alkanut siirtyä seuraavalla seinällä kohti ikkunaa. Homma on ihastuttavan hidasta, mutta eri kivaa tekemistä kun kotona on muutenkin pakko möllöttää just nyt. Maalaaminen ei ole rasittavaa muilta osin, kun odotella, että edellinen kerros kuivahtaa sen verran, että uuden voi laittaa. Siinä kun tuppaa usein odotellessaan unohtamaan mitä olikaan juuri tekemässä ja joskus nuo ajat saattavat siis vähän venyä. Mutta haitanneeko tuo jos ei kiire ole ja minullahan ei ole.

Huoneen tunnelma muuttuu tosi lujaa kuvioiden myötä ja kuten mielessäni toivoinkin alkaa kaikki näyttää tosi hyvältä yhdessä kokonaisuutena. Kyllä se vaan niin on, että valkoiset seinät ovat ihan hirveän tylsät kun tämmöiseen vertaa. Olin alussa tosi krittinen tuon maalausjälkeni kanssa, mutta nyt olen antanut sille piut paut ja katson vain kokonaisuutta kauempaa. Kukaan tuolta mitään stipluja huomaa ja jos huomaakin on se vika silloin katsojassa, kun liian tarkkaan jaksaa tihrustaa.

Laitan tähän hätähousuille vähän ylimalkaista ohjetta siitä miten minä täällä tätä hommaa teen.Kokoan näistä homman vähän edistyessä pidemmälle tarkemman ohjeen omaan postaukseen, jossa sitten mm ohjeet kulmien maalaamiseen ynnä muuhun tärkeään, mihin olen tässä työn touhussa törmännyt. Mutta tässä siis ihan vaan nämä perusjutut, eli miten tämä sapluuna käytännössä toimii.

TOIM HUOM, nämä ohjeet ovat siis VAIN savimaalille. En tiedä miten sapluuna tavallisen maalin kanssa toimii.

Sapluunan kohdistaminen valmiiseen kuvioon seinällä on varsin helppoa. Siihen vaan asetellaan valmiin kuvion päälle niin, että aukoista pilkistää pääasiassa vain maalattua pintaa. Itse en ole ollut tuonkaan kanssa niin turhan tarkka, koska välillä voi vähän seinän muodot tai muut aiheuttaa lievää heilumista tuolla, kunhan suurin osa osuu tarkasti, lopputuloksesta tulee aivan hyvä.

Kun sapluuna on kiinnitetty hyvin kulmistaan maalarinteipillä seinään alan rullata siihen maalia pienellä ja halvalla vaahtomuovitelalla. Pieni ja halpa on just hyvä siksi, koska tuo rimpulavarsi ei anna minun painaa telaa liikaa jolloin maalia ei mene myöskään liikoja sapluunan alle. Pienellä telalla saan myöskin maalatua vähän kuvioiden myötäisesti, joka sekin auttaa siihen, ettei maalia juurikaan mene sinne minne ei pitäisi.

Oikeassa ohjeessa tässä käytettäisiin jotain töpötintä, mutta itsellä ei töpöttelytekniikat toimi ja telalla tulee heittämällä nätimpää jälkeä.

Maalaan aina vain puhtaat aukot sapluunasta ja laitan hyvin vähän jo olemassaolevan kuvion päälle. Tällä savimaalilla se ei näy onko maalia seinässä yksi vai kaksi kerrosta, mutta kuten tuossa aiemmin mainitsin en suotta halua sotkea jo valmiita kuvioita jos sapluuna ei osu ihan täydellisesti paikoilleen.

Sitten irrotan sapluunan heti maalatusta pinnasta poistamalla toisesta reunasta teipit ja nostamalla sen yhdestä reunasta kokonaan irti ja hellästi nykäisemällä yläreunan teipit mukaan. 

Sitten ripustan sapluunan kuivumaan ja odottelen, että seinässä oleva kuvio kuivahtaa sen verran, että uuden kuvion voi maalata edellisen jatkoksi. (Kuvassa juuri maalattu näkyy tummempana kun muut kuviot.)

Jos kuvio vähän sotkeentuu tai menee tukkoon en siis yleensä välitä siitä, mutta jos siitä joku kohta menee ihan täysin piloille tai leviää muodottomaksi saatan pyyhkäistä sen kokonaan pois ja laittaa siihen sapluunalla uusiksi. 

Savimaali on paksua tavaraa ja kuivuttuaan muodostaa sapluunaan herkästi paksun kerroksen, että välillä se täytyy käydä liottamassa auki. Vartti kylyammeessa likoamassa yleensä riittää ja kevyt suihkuttelu lämpimällä vedellä irrottaa liiat maalit. Sitten vaan hyvän kuivatuksen kautta sapluuna seinälle ja taas pysyy kuviot nätisti auki, ainakin neljän - kuuden käyttökerran ajan.

P.s. En käytä enää sprayliimaa sapluunan kiinnittämiseen. Käyttämäni liimalaatu teki taakse liian paksun kerroksen johon savimaali tuppasi tarttumaan kuvioiden reunasta ja paksuuntamään koko sapluunan ihan liiaksi ja liian nopeaan. Vietin monta tuntia käsin rapsuttelemalla pahimmat tahmeat liimamaalipaakut taustasta irti ja nyt toimii vallan mukavasti ilman liimoja, kun tekniikka telalla maalaamiseen on hiottu huippuunsa. 

Made some progress with the paint job over the weekend. It is slow when I need to wash the stencil after every sixth use or so. The clay paint makes it way too thick to use when the paint dries on it several times, but luckily it's totally water soluble so the cleaning is really easy with just water. It's also handy if I make a mess, I can just rub the messed up part away with damp cloth and print the pattern on it again.

torstai 21. lokakuuta 2021

Tapettia seiniin maalaamalla

Projekti tapettien maalaamisesta sapluunan avulla seinille on edennyt hyvin, mutta verkkaisesti. Homma on vähän vaivalloista ja hidasta, mutta ah niin palkitsevaa! 

Päätin jo heti alussa, että kaikkiin stipluihin en aio puuttua, mutta homman edistyessä päätin, etten kyllä puutu yhteenkään, kokonaisuus kätkee kaikki sotkut ja värin leviämiset niin hyvin tuolta, että mikään ei pistä kyllä silmään, kun vähän etäämmältä katselee.

Paksun savimaalin kanssa sapluunaa saa peseskellä vähän väliä kun pienimmät kuviot alkavat mennä tukkoon väristä, mutta kun olen kerran päättänyt, että tämän kanssa ei ole kiire, niin ei ole ylimääräiset pesuhommat haitanneet tahtia laisinkaan. Koitan tehdä vähän joka päivä, mutta en ota stressiä jos en jaksakaan. Toistaiseksi olen kuitenkin jaksanut hirveän hyvin, kun tuo kuvio on niin ihana ja tekee jo tässä pienellä seinäpätkällä oviaukon sivussa hurjan ison eron entiseen!

Erityisen liekeissä olen täällä siitä, miten kivalta tuo kellanharmaa sävy saa tummat kattopaneelit näyttämään nyt muista puupinnoista puhumattakaan. Myöskin kaikki koriste-esineet ja muut ovat taas ihan kuin uusia, kun tylsä valkoinen tausta vaihtui kuvioon. 

Laitan jossain vaiheessa, kun tämä tästä vähän enemmän etenee, tarkempaa raporttia kuinka tämä homma tehdään ja mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Jonkinlaiset ohjeet tulossa siis niille, joita aihe kiinnostaa. Nyt hyppään takaisin tuonne työn äärelle. Tällä hetkellä on menossa seinänpätkä telkkarikaapin takana ja viikonlopun aikana pääsen sapluunoineni jo toisen seinän kimppuun. Jei!

And here's the progress on the livinroom walls so far. I just love the pattern and how it is so forgiving if one makes some mistakes or mess. I also love how it makes all the warm tones of wood look in this space, made a good choice with that yellowish grey tone. Still a lot to finish here, but I'm in no hurry, the result is so good I don't mind how long it's going to take.

maanantai 18. lokakuuta 2021

Se on sapluuna

Se suuri suunnitelmani olohuoneen seinille on siis maalata sinne tapettikuviot sapluunan avulla. Tämä ajatus lähti kypsymään päässäni tapetoituani keittiööni ne ihanat William Morrisin kuosit ja kaipuusta saada olohuoneeseen jotain yhtä kivaa ja sykähdyttävää. Mutta, olohuoneessa on enemmän seinäpintaa sekä ikkunoita, ovia ja muita haasteellisuuksia niin unohdin aika äkkiä ne aidot tapetit ja lähdin miettimään miten sinne saisi jonkun ihanan kuvion maalaamalla sapluunan avulla. 

Ajatus jäi silloin kytemään ja välillä kävin katselemassa malleja netistä ja siltikään en saanut aikaiseksi, ennen kun nyt pari viikkoa sitten, kun mielessäni vihdoin loksahtivat palikat kohdilleen sekä värin, että kuvion osalta. 

Olin tutkaillut Kaavain.fi stä valikoimia jo monta kertaa, päätynyt jo yhteen toiseen malliin ja sitten kuitenkin palannut aina takaisin tähän yhteen. Sitten kun vihdoin älysin kysyä heiltä onnistuisiko kaavain tehdä minulle juuri sopivaan kokoon (pienempään kun mitä heidän laskuri antaa tehdä) niin päätös syntyi siltä istumalta. Tiesin heti, että tämä kuvio nimeltä Karhiainen jossain ihanan pehmeän kellertävässä harmaassa värissä olisi aivan nappivalinta olohuoneen värimaailmaan.

Olin etukäteen jo valikoinut maaliksi savimaalin ja sekoitellut siitä sopivia sävyjä yhdistelemällä vähän kahden eri firman maaleja ja pigmenttejä. Valitsin savimaalin puhtaasti kahdesta syystä, ensinnäkin sillä saa aivan uskomattoman kauniita mattaisia pintoja ja toisekseen sen saa hinkutettua oikein märällä rätillä pois jo valmiiksi lateksimaalatuista seinistä. Erittäin hyvä juttu siis semmoiselle, joka jo nyt tietää, että muutaman vuoden päästä haluaa taas kuitenkin jotain muuta olkkarinsa seinille...

Mutta nyt en meinannut edes housuissani pysyä, kun postilta kilahti saapumisilmoitus sapluunasta. Ryntäsin sen heti hakemaan ja tupsuttelin päivän viimeisten valonsäteiden aikana ensimmäisen koevedoksen kuviosta keskelle seinää, jotta saan huomenna (toivon mukaan) kunnon päivänvalossa katsoa tuon sävyn vielä kertaalleen varmaksi. Ja se näytti hetken aivan ihastuttavalta tuossa, vaikka söhlinkin sen siihen niin kiirellä, että sain värit vähän leviämään sapluunan allekin, mutta kuten sanoin savimaali lähtee tästä rätillä hinkuttamalla, niin kovin tarkka ei nyt tässä vaiheessa tarvitse vielä edes olla. Sitten kun oikeasti alan tuolla sapluunalla maalaamaan laitan siihen ohjeen mukaan vähän sprayliimaa alle, jotta se pysyy paremmin seinässä tupsuttelun ajan eikä leviämisvaara ole enää niin suuri.

Että nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että huomenna on sen verran valoisaa jotta näen tuon sävyn tuolla huoneessa varmistaa ja sitten voinkin alkaa tupsuttaa kuviota oikein olan takaa seinille. Se homma tulee kuitenkin viemää minulta päiväkausia, sillä sapluunan ja kuvion täytyy aina antaa kuivua välillä. Mutta olen suhtautunut tähän projektiin niin kuin villapaidan neulomiseen, hyvä työ ottaa aina oman aikansa, lopputuloksesta tulee varmasti ihan huikean upea.

So I had this idea to use a stencil to paint wallpaper print straight on my livingroom walls. I got the stencil today and made a small test on the wall to see if the color of the paint is right, but the sun went down and I need to wait till tomorrow until I get to really start this project.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Tauluseinää ja hyvästit pelkälle valkoiselle

Tykkään tosi paljon nyt olkkarin seinän kollaasista, jossa pääosin pikkuruisia tauluja, kehyksiä ja peili. Se on syntynyt siihen kovin huolettomasti, vain ripustelemalla asiat siihen enempiä miettimättä, pääosin semmoisiin kohtiin, joissa jo reiät nauloille valmiina oli. Uusi kirppislöytö-taulu sujahti sekaan niin luontevasti, että näyttää kun aina olisi tuossa killunut.

Tämä on siitä hassu kohta pitää kollaasia esillä, että tuo viereisen seinän kaapin ovi on lähestulkoon aina telkkarin vuoksi auki ja selällään osin taulujen päällä, mutta sen voi aina sulkea jos siltä tuntuu (paitsi tietty silloin kun sitä telkkaria katsellaan).

Uuden taulun värimaailmakin solahti tuohon just niin kuin olisi ollut näin tarkoitettukin. Se mukavasti sointuu kavereihinsa siinä lähellä ja toistaa myös hauskasti tuota katon tummaa väriä vähän alemmaksi huoneeseen tehden nurkasta väreiltään, jos mahdollista vieläkin tasapainoisemman, kun se jo oli.

Mutta tähän tilaan on tulossa pian suuri muutos sillä päässäni on muhinut jo kohta vuoden ajatus, jolla huoneen tunnelma tulee toivon mukaan ihan toiseksi. Itseä on nimittäin nuo valkoiset seinät alkaneet tympiä niin toden teolla, että tarve tehdä niille jotain on muokkautunut oikein hauskaksi suunnitelmaksi mielessäni ja kerron siitä heti lisää, kun tilaamani tarvikkeet saan ulos postista ensi viikolla. Palataanpa siihen aiheeseen pian siis lisää.

My collection of paintings and other stuff on my living room wall is wonderfully haphazard and partly hidden behind the cabinet door, but I love it just the way it is. I also love how the new fleamarket find painting fit right in, the colors and all.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Pihatalkoita ja kirppislöytöjä

Kiirettä on pidellyt täällä kaikenmoisten syyshommien kanssa niin paljon, ettei tänne blogiin ole kerennyt päivittelemään juuri yhtään mitään. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa pihalta, jossa tänään pidettiin pienet pihatalkoot. Siivoiltiin lehtiä käytäviltä, istuteltiin lisää kukkasipuleita sinne tänne ja huollettiin muutama pensas. Tuulisella säällä ei vaan enää oikein edes huomaa, että haravoitiin jo, kaikki kun tuuli levitteli taas takaisin ympäriinsä. No, toiset talkoot täytyy vielä pidellä sillä siivoushommat veivät niin hyvin mehut, etten ehtinyt juuri miettiä tuonne vielä mitään nättiä syysjuttua esille.

Lämpimät ilmat ovat pidelleet suurimman osan kesäkukista ja yrteistä vielä niin hengissä tuolla, että hyvin pitkin hampain niitä nyt ruukuistaan pois otettiin. Mutta tapana on kerätä syksyisin saviruukut pakkasilta suojaan niin pakkohan se oli, jotteivät mosahda halki sitten kun ensimmäisen kerran elohopea tarpeeksi alas putoaa. Pienet kuusentaimet saavat olla omissaan talvenkin yli, sillä ne on niin nätit koristeina varsinkin sitten kun ajankohta niille on vähän suopeampi. Otin ne talon takaa esille jo kuitenkin pihan puolelle ja ihan huomaamattomilta näyttävät vielä tuolla pöydällä talolyhtyjen kaverina.

Kirppiksilläkin kerkesin piipahtaa pitkästä aikaa ja vaikka löytöjen määrä reissulta ei ollutkaan päätä huimaava, oli ne kuitenkin varsin ihastuttavat. Vanha peltiämpäri ja -laatikko löytyivät Suomen kasarmin aarteista pikkurahalla ja ovat ihan oivalliset puutarhan talvi- ja kevätteemoihin. Laatikossa voin säilöä talven yli jotain kivaa kasvihuoneessa ja ämpäriin pistin heti mullat ja muutaman tulppaaninsipulin ajatuksella saada keväällä sitten ihana viherämpäri, jonka saa kasvamaan muuta pihaa nopeammin pitämällä sitä aina aurinkoisimmassa paikassa. 

Muita löytöjä oli tämä ihana pikkuista lehtikuviota täynnä oleva kangas, jonka ostelin eräästä tekstiilien tukkuliikkeestä Toijalasta ja josta on mielessä tehdä jotain nättiä pussilakanaa makuuhuoneeseen sekä tuo ihanaakin ihanampi pieni öljymaalaus, jonka ostin myöskin Suomen kasarmin aarteista Hämeenlinnasta. Se ei ollut hinnaltaan mikään kirppis-halpa, mutta ihastuin siihen niin pohjattoman syvästi, että se oli pakko saada ostettua kotiin sieltä. Siihen kuuluisi vähän pompöösimpi kultakehys mukaan, mutta itse tykkään siitä niin paljon enemmän ilman just nyt, että otin sen irti ja pistin talteen. Katsotaan palaako se siihen joskus takaisin, mutta nyt se on silmiini kaikista nätein juuri noin.

Some fall cleaning in the garden and few good fleamarket finds. The bucket and box are just perfect for my garden, the fabric is going to become a duvet cover and the beautiful little oil painting was a pricy find, but I so utterly fell in love with it, so I didn't even mind spending a little extra to get it.

maanantai 11. lokakuuta 2021

Tavaroita työpöydällä

Työhuoneestani on moni sanonut, että se on ihan hirveän inspiroiva tila kaikkine miljoonalaatikostoineen ja tummine kalusteineen ja se onkin ehkä vähän jännä paikka sen ensi kertaa näkevälle. Itse kun siellä seiniä tuijottelee päivät pääksytysten, niin ihan yhtä avoimin silmin ei osaa enää nurkkiaan katsella, vaan sorrun tämän tästä ajattelemaan vaan sitä kuinka epäjärjestyksessä se tälläkin hetkellä on. Tai ainakin minun silmiini on, sillä järjestyshän siellä kuitenkin on, mutta ei välttämättä se kaikista kuvauksellisin.

Mutta se mikä silmiini on aivan kuvauksellista on nämä työpöytäni nurkat. Minulla on tämä suuri työpöytä ihan ikkunan alla ja siinä tehdään vaikka ja mitä ja yleensä sekin on jonkunlaisen kasan alla piilossa, mutta nyt pari viikkoa on siinä pysynyt ihana rauha ja siisteys, kun puuhaa on ollut riittämiin muualla. Pidän siinä aina esillä erilaisia tykötarpeita ja työkaluja mitä useimmin tarvitsen ja eksyypä joskus mukaan ihan jotain muutakin, mutta jos tyyliin sopii niin siitä vaan.

Rakastan kaikenmoisia vanhoja purnukoita, joissa voi säilöä asioita kuten pensseleitä, mittatikkuja ja sen sellaista. Kannellisissa on piilossa esim. helmiä, simpukankuoria ja narunpätkiä. Tykkään myös pitää asioita ihan vaan esillä, jos niiden ulkomuoto sopii tyyliini ja sen hetkiseen fiilikseen, niin kuin nyt vaikka narukerät ja punnukset, sen lisäksi että niitä ihan tarvitsen täällä niin niiden tuijotteluun en  vielä ikinä ole kyllästynyt.

Sekaan on sopinut vallan hienosti myös nippu kuivattuja unikon siemenkotia, jotka olen tällännyt siihen vaan odottelemaan parempaa sijoituspaikkaa jossain kauniissa maljakossa, mutta siihenpä ovat jääneet vaan.

Toisella puolen pöytää on sulassa sovussa isot paperirullat traakkipuun kanssa ja hyllyllä tavarat kauniisti epämääräisessä järjestyksessään. Minulla on tapana joidenkin tavaroiden kohdalla jättää ne sinne mihin olen ne ensimmäiseksi laittanut, ihan siksi, että muuten saatan unohtaa missä ne on. Siksipä hyllyltä voi löytää nyt pieniä pesusieniä, leimasimia, ison teroittimen, rei'ittimen, kukkapiikkejä nuppineuloja sekä erivahvuisia lankoja ja naruja, joiden olinpaikka on kiveen hakattu tuolla. 

Pöydällä on myös kuriositeettina viime kevään pajunoksat kuivattuina maljakossaan. Halusin testata saisinko säilytettyä ne ensi kevääseen asti, sillä näiltä seuduilta pajunoksien löytäminen ja poimiminen on ollut viime vuosina siihen aikaan varsin haasteellista. Että eipä ihan jokaisella taida olla pääsiäiskoristeet pöydässä näin lokakuussa, mutta minullapa työhuoneessani on.

Tämä työpöytä onkin tässä talossa se paikka jonka äärellä paljon viihdyn. Yleensä jonkun työn touhussa, mutta aika usein myös ihan vaan tuijottelemassa ikkunasta ulos ja mietiskelemässä, että mitähän sitä seuraavaksi keksisi tehdä.

I love to store all my tools and stuff in vintage containers on my work room table. I have all the things there that I mostly use and more. Sometimes things just find a place there and stays just because I like the look of it.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Mukavuus ennen muuta

Ollaan sen sorttinen huusholli, että ei tykätä täällä pingottaa sisustuksen kanssa siltä osin, että esim siivottaisiin aina joka viikonloppu ja kaikki laitettaisiin aina ojennukseen ja nätisti. Silloin stailataan toki, kun siivotaan, mutta muut ajat mennään ihan just niin rennon rempseästi kun milloinkin tuntuu. Itse tykkään kovasti katsella sohvaamme just tuollaisena ihanan pehmeänä kasana peittoa ja tyynyä ja lampaantaljaa, se on silmiini niin ihanan kutsuvan näköinen ja tekee aina mieleni loikata sinne sekaan loikoilemaan (ja aika usein loikkaankin).

Melkein ainoa paikka koko huoneessa, jota useammin siivoilen on tämä pöydän päällys. Siihen tuppaa kertymään aina kaikenmoista sinne kuulumatonta ja itseä se häiritsee suunnattomasti, jos siinä liikaa tavaraa lojuu. Siispä siitä korjailen aina pois siitä ylimääräiset, mutta en sorru sitä liian nättinäkään pitämään. Yleensä siinä on joku maljakko tai huonekasvi, yhdet silmälasit minua varten sekä nyt kesästä asti siinä istuskellut tuoksukynttilä, jota on poltettu kyllä ihan liian harvoin siihen nähden, että se siinä esillä on.

Lattiaa sen sijaan täällä sisustelee hyvinkin aktiivisesti yksi pieni espanjatar, joka ei voi rentoutua jos kaikki hänen lelunsa on siististi korissaan. Ne on parempi pitää vähän siellä sun täällä ihan vaan vaikka siltä varalta, jos leikkifiilis iskee just siinä ollessa. Onnekkaasti kaikki lelut on kuitenkin tuollaista pehmeää sorttia, niin se ei meitä ihmisiä ollenkaan haittaa jos niitä lattioilla lojuu. Itsellä on silmäkin tottunut jo niin hyvin kaikenmoisiin pehmoötököihin, että en varmaan edes osaisi katsella näitä lattioita ilman.

Ja siitä johtuen en varmaan huomannut tuota sohvan edessä lojuvaa mustaa sukkaakaan, kun näitä kuvia näpsin kamerallani. Niin hyvin sulautui tuohon maisemaan se, että olisin voinut olla kokonaan huomaamattakin. Mutta mitäs se siinä haittaa, ei yhtikäs mitään sanon mä.

Siivouksen kanssa ei siis täällä kukaan ole liian tiukkapipoinen vaan siivotaan sitten kun siltä tuntuu, eikä orjallisesti säännöllisin väliajoin. Elämä on tärkeämpää kun se, että kaikki on koko ajan tip top ja jokaisella se elämä näyttää erilaiselta, toiset viihtyy siistimmässä ja toiset tykkää enemmästä. Meillä tykätään siitä, että viikonloput voi viettää rennosti eikä turhia tarvitse stressiä ottaa mistään niinkin arkisesta kun siivoamisesta, jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan, kuten vaikka nyt tuossa sohvalla loikoiluun.

Our livingroom looks most of the time like this, really relaxed and cozy with all the dog toys all over the floors and the pillows and blankets piled up on the couch. We like it this way, not too clean and so, so comfy. What better way to spend a weekend relaxing without even giving a thought to spending this vacant and idle time cleaning the house. Weekdays are for work and weekends are not in this household.

torstai 7. lokakuuta 2021

Väliaikaisratkaisu

Intopäissäni tuolin kanssa kävikin sitten niin, että tajusin etten mitenkään heti tähän hätään ehdi kyllä uusia kankaita siihen löytää ja joku väliaikaisratkaisu oli keksittävä nopeaan, jotta tuolin saisi pidettyä käytössä siihen asti. Niinpä turvauduin sitten omista varastoista löytyneeseen kovaan verhoilupellavaan ja paukutin maailmanennätysvauhtia korvikekankaat kiinni. Pehmusteeksi löysin vielä joskus talteen jostain patjasta ottamani puuvillavanulevyä, joka sopi tuolin vanhojen ja lyttääntyneiden vaahtomuovien korvikkeeksi hyvinkin mallikkaasti.

Huitelin menemään niin nopsaan miettien vain sitä, että nämä on sitten myöhemmin helppo irrottaa, etten ollenkaan pysähtynyt katsomaan tuolia sillä silmällä, että miltäs tällainen väri ja kangas siinä oikein näyttää - ja kas, sehän kyllä näyttäisi oikeinkin hyvältä. Tuon mustan kanssa pellava tulee niin raikkaasti ja kivasti esille korostaen mustan jylhyyttä sitä vasten. Joten voikin olla, että tähän pitää koittaa etsiä joku käyttöä kestävämpi, mutta samanoloinen ja värinen kangas sitten varsinaiseksi verhoiluksi myös.

Mutta nyt tuolia voi sen aikaa käytellä, kun ne paremmat kankaat metsästellään jostain. Nämä uudet verhoilut lähtevät irti niin paljon leppoisammin kun ne vanhat, jotka oli niitattu niin tiuhaan kiinni, että ei ihan se yksi ilta riittänyt niiden poistamiseen. Istuinosassa on nyt hyvin lyhyet niitit muutaman sentin välein ja samoin selkänojassa, jonka takaosaan liimasin kankaan vain kartongille ja kevyesti kiinni kulmistaan. Että ei ole se esteenä sitten verhoiluhommissa tuskainen purku-urakka taas, vaan voi melko kevyellä vaivalla aloittaa ja pääsee lopputulokseenkin paljon nopeammin.

So I went too ahead with this project when I realized I don't have the material to do the new upholstery quick enough, so I dug up some tough linen I had in my collections and made a temporary solution to the chair so it can still be used while scouting for the proper materials.

But I must say that the linen color against the black frame is starting to look quite delicious to me, so I think I need to find that colored fabric to finish this job.

tiistai 5. lokakuuta 2021

Uutta pintaa vanhalle työtuolille

Olen etsiskellyt uutta työtuolia tietsikkatuolikseni iso-isoäitini vanhan konttorituolin tilalle jo varmaan parin vuoden ajan. Mikään ei vain ole tähän mennessä tuntunut tarpeeksi sykähdyttävältä sen vanhan kaunottaren korvaajaksi, mutta uusi piti saada tilalle, sillä se vanhus ei tule kestämään kovalla läytöllämme enää pitkään, enkä halua että se aivan rikki ensiksi istutaan. Siksipä olenkin tässä kirppiksillä käydessäni koeistunut ehdokkaita ja tiiraillut nettitoreja sopivan toivossa, mutta mikään ei ole kuitenkaan sitten iskenyt kunnolla.

Eikä sitä tehnyt ensiksi tämäkään tuoli, minkä lähipitäjän kierrätysputiikissa koeistuin, mutta se mikä tässä jäi mieleen oli se kuinka mukava siinä oli istua, ihan hirveän mukava, eikä tuo ulkomuotokaan oikeastaan hassumpi ollut lainkaan. Piti käydä ihan kolme kertaa sitä eri päivinä koeistumassa ennen kun uskoin, että tässä se on; tästä tulee meille uusi tietsikkatuoli. Kolmannen kerran kun sitä katsomaan menin lähti se vihdoin mukaani kotiin sieltä ja tässä kun sillä on pari viikkoa istuskellut olen ihan varma siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä kyllä.

Mutta, tuolin pintapuolinen ulkonäkö on lievästi sanottuna ihan hirveä eikä se tuollaisenaan sovi työhuoneeni sisustukseen mitenkään päin. Värit ovat ihan pielessä, tuo sininen ja hopea eivät näytä silmiini yhdessä tai erikseen yhtään kivoilta vaan ihan kamalilta. Tuolin verhoilu on hirvittävän karkeaa kangasta, johon tarttuu kaikki pölyt ja koirankarvat tiukasti kiinni, pehmuste on ajat sitten kuollut väliin ja runko-osan on joku joskus maalata roiskauttanut tiukasti istuvalla hopeamaalilla hyvin krouvisti. Siispä pieni tai oikeastaan ihan perusteellinen ehostusprojekti on nyt tälle paikallaan, että löytyisi taas se vähän alkuperäisempi charmi tuolta alta.

Aloitin hommat täällä jo ja runko on pohjamaalin kuivumista odottelemassa autotallissa samalla kun olen tässä jo muutaman tunnin hyvin tiukkaan niitattuja verhoilukankaita istuinosista irrotellut. Suunnitelma uusista väreistä tarkentuu vasta tekovaiheessa, sillä minun on ihan ehdottomasti saatava nuo edelliset värit tuosta kokonaan pois ennen kuin voin uusia alkaa ajatella, mutta sen verran jo näen, että musta pohjamaali rungossa näyttää niin hyvältä ja oikealta, että sillä ehkä mennään noiden metallipintojen kanssa muiltakin osin.

Itse verhoilukankaatkin täytyy ehkä käydä vielä kaupasta ostamassa, samoin kun se pehmuste tuonne väliin, että palataanpas tähän aiheeseen uudelleen sitten kun projekti on vähän pidemmälle tästä edennyt, mutta jo itseäkin innostaa ihan valtavasti tämä muutos mikä tälle värihirvitykselle on tulossa.

Got this vintage office chair from a local fleamarket/lifestyle store and fell in love with how comfy it is to sit. However the outlook is awful, the colors too dated and dingy and the overall look isn't good enough for my cool workspace. So Ineed to paint the frame and change the upholstery and I already started doing that. I'll show you the result as soon as I decide the color scheme this chair deserves to have instead of this monstrosity.