Riisipiirakka

Tein tämän koiranpedin jo pari vuotta sitten ohjeineen Unelmien Talo&Koti lehteen ja pian sen jälkeen se lähti siskolaan lainaan pikkukoirille, sillä meillä oli täällä toinenkin peti omille hurtille. Sisko jo silloin sanoi tuota riisipiirakaksi, mutten ihan vielä sisäistänyt kokonaan tuota ideaa. Noh, kun peti tässä taannoin palasi tänne meille sitä edelleen kutsutiin riisipiirakaksi ja vihdoin tänään, kun tälläsin siihen tuollaisen pyöreän lampaankarvaisen istuinlämmikkeen sisälle se ajatus täysin aukeni minullekin - sehän siis ON riisipiirakka! 

Piti ihan tännekin saada laittaa tuo esille, nyt kun vihdoin olen sisäistänyt tämän pedin nimen täydellisesti. Koitin saada koiratkin innostumaan tästä ja poseeraamaan nätisti pedillä, mutta heillä oli ihan muut suunnitelmat, eikä luonnonvalossa kuvatessa sumuharmaana päivänä kamerani suljin pysynyt yhtään perässä noiden vipeltäjien liikkeissä. Onneksi toinen sitten myöhemmin asettui pedille näytiksi, että sain edes yhden järjellisen kuvan koirasta riisipiirakassa. 

Made this dog bed a long time ago and my sister started to call it rice pasty (a traditional Finnish food). I didn't quite see that then, but today when I put a lamb skin seat cushion in it the idea finally opened to me - it really looks like a giant rice pasty!

Pömpylä

Tarvittiin olohuoneeseen pieni rahi ja vastaan tuli tämä Jotexin nappipalleroinen, joka sai heti nimekseen pömpylä. Löysin sen torista jo ennen joulua, mutta se on niin tumma, että tarvitsi vähän enemmän päivänvaloa, ennen kun siitä sai kuvia otettua. Se on tummanruskea ja värinä muuten ihana ja sisustukseen sopiva, mutta koirankarvojen kanssa ihan älyttömän huono. Vaikka sitä kuinka putsailee on siinä aina koirankarvoja - asia johon täytyy vaan tuossa värissä tottua, jos sitä tässä huushollissa käyttää haluaa ja me kyllä halutaan.

Koirien vuoksi se alunperin ostettiinkin sillä tuossa sohvalla voi kahden vajaa viisikiloisen karvapalleroisen kanssa olla välistä hyvinkin ahdasta loikoilla. Ovat sen verran lellittyjä, ettemme raaski heitä suotta siirrellä, jos heillä mukava on olla ja niinpä olemme sitten itse ahtautuneet minne olemme sopineet ja pitäneet sitten jalkoja vaikka pöydällä, jos ei muuanne ole mahtunut. Siinä pöydällä ei vaan ole kovin mukava kovaa vasten koipiaan pidellä.

Mutta nyt kun on tämä pikkupömpylä, joka sutjakasti mahtuu ja kepeästi liikkuu minne vaan sohvan vierellä, saa ihmisetkin taas jalkansa mukavasti pehmeää vasten jos sattuu, että koko sohva on vallattuna kahden karvapalleron toimesta. 

(Olivat kuvanottohetkellä molemmat tuon ruskean peiton alla. Toinen vain viitsi sieltä vähän kurkistaa, toinen ei kirjaimellisesti lotkauttanut korvaansakaan.)

Got this cute little tuffet to help the people sitting on this couch with two little dogs taking up all the space to put your legs on. It works so well and everybody is happy and comfortable now.

La Barbie velata

Ai että kun eilen kävi tuuri, kun mieleen pelmahti etsiä vintin kätköistä esillä tämä joskus yli kymmenen vuotta sitten työväenopistolla maalaamani barbietaulu. Tuuri siksi, että löysin sen, se nimittäin oli niin visusti tallessa vintin syövereissä, että meinasi usko loppua kesken etsintöjen, mutta niin vaan löysin kun löysinkin sen, kun oikein jaksoin siellä pakkasessa kyykkiä ja penkoa.

Se oli löytöhetkellä tiukasti kehyksissä ja vintin syövereissä kivasti kolhiutunut ja patinoitunut, mutta vähän liian kylmän terävä, jopa kuolleen näköinen väreiltään ja liian vastamaalattu makuuni. Kehyksetkään eivät nyt just sopineet ajatuksiini, joten poistin ne ja pistin tauluun vähän enemmän patinaa väreihin laveeraamalla siihen monta kerrosta vedensekaista kellervänruskeaa sävyä vanhojen päälle.

Tuo kiilto näytti niin ihanalle tuossa mattapintaisen akryylivärin päällä, että täytyy ehkä käydä ostamassa tuohon vielä vernissaa jotta se olisi aina tuommoinen. Nyt se on kuivuttuaan vaan ihan matta taas.

Ja pienen antiikkiuttamisen jälkeen siitähän tuli tosi kiva! Laveeraamalla väri kuivui sopivasti kaikkiin kankaan kolosiin ja siihen tuli roppakaupalla enemmän karaktääriä ja patinaa ja koko ilme taulussa pehmeni huomattavasti. Vintissä tulleet naarmut ja kolhut korostuivat ja pölytkin sitoutuivat mukavasti kankaaseen kiinni.

Tämä on siis tehty käyttäen mallina Raphaelin kuuluisaa La donna velata maalausta lisäten siihen vaan niiden alkuperäisten kasvojen tilalle vintage Barbie-nuken naama. Materiaalina on akryyli kankaalle, joka sitten on liimattu puulevyyn (vanhaan leikkuulautaan by the way :D).

En yhtään muista mistä ihmeestä tämä idea päähäni silloin pälkähti, mutta hauska siitä joka tapauksessa tuli. Ihmettelen vaan, etten tätä silloin ole täällä esitellyt (en ainakaan löydä, vaikka kuinka etsin) vaan tuikannut vintin kätköihin talteen vaan. Nyt se on kuitenkin paraatipaikalla esillä ja ainakin minun mielestä se on siinä hilpeän hieno ja ihana.

Over a decade ago I had painted this fun interpretation of Raphael's La donna velata using a vintage barbie's face on it instead the original one. For some reason I had framed it and then stuck it in the attic and forgot all about it. Yesterday I remembered it's existence, rummaged it out of it's storage, removed the frame and put a little more age and patina on it and hung it up in the livingroom. And it's SO pretty and fun there now! 

Vähän löytöjä ja yksi aarre

Viime aikain kirpputorilöydöt ovat jääneet vähän laihanlaisiksi, kun ei täällä etelässä tunnu oikein olevan mitään kivaa myynnissä näin talviaikaan. ihmiset eivät vielä ole aloittaneet kevätsiivouksiaan ja tarjolla on melkeinpä vaan uudempaa tavaraa, josta en liialti ole ollut kiinostunut. Vaikka olen kierrellyt heti kun säätilat sen alkoivat sallia on yhteenlaskettu saalis keittiön pöydällä vähän ohuehko, mutta sitäkin hauskempi sitten.

Ostelin tuon kylppärimaton kahdella eurolla ajatuksella, että kokeilen sen pesukoneessa värjätä, niin kun ystävänikin teki omalleen toissavuonna. Tästä ei vaan tule keltaista vaan päinvastoin, koitan värjätä siitä tuon keltaisen pois, ehkä ruskeaksi tai vihreäksi. Ans kattoo mitä siitä tulee sitten.

Pieni kukkaruukku, pala pellavaista kerniliinaa ja puulusikka eivät kauheasti ole lompakkoon lovia tehneet varsinkaan kun puulusikan osti vielä sisko joululahjaksi minulle. Mutta jokainen tuli tarpeeseen, sillä suolakippo odotteli sopivan pitkää puulusikkaa, yksi juurruteltu kultaköynnöksenpätkä sopivaa ruukkua ja minä askartelualustaksi kerniliinaa. Että ei voi huonoksi haukkua näitä varsinkaan kun eilettäin pelmahti vastaani vielä yksi löytö, joka räjäytti koko potin.

Se aarrelöytö on tämä söpö pieni käsinmaalattu lampunjalka. Meillä on isäni puoleisessa suvussa ollut  ja on edelleen hyvin taitavia posliininmaalaajia ja varsinkin jo edesmenneet heistä olivat aikanaan hyvinkin tuotteliaita. Heidän esineitään olen ennenkin kirpputoreilta löytänyt ja harjaantunut silmäni bongaa jo kaukaa potentiaaliset ehdokkaat. 

Tämäkin lampunjalka pisti silmääni nopeasti ja kun pohjasta löytyi tuttu signeeraus läikähti vähän sydänalassa - iso-isoäitini maalaama! Varmistin vielä aitouden kuvaviestein tätini kanssa ja tuli tunne kun olisi pienesti lotossa voittanut. Hintalapussa luki nimittäin vitosen, mutta kassalla se oli puoleen hintaan. Päätin heti antaa tämän lahjaksi sille samaiselle tädilleni, hän kun näitä keräilee ja on hurjan onnellinen oman farmurinsa näin hienosta työstä.

January hasn't been that good with fleamarket finds, but I managed to find a spoon, a rug for my bathroom, a flower pot and a porcelain lamp base painted by my great-great grandmother! It's always so exiting to find something one of my ancestors have made. There's been and still is a lot very skilled porcelain painters in my family. This find made this otherwise so poor january one of the best ever.

Kasvihuonetyynyt

Meillä jäätyy joka talvi kasvihuoneen ovet kiinni, kun ne on vähän liian matalat eikä aina muisteta rapakelien koittaessa käydä siitä ovien edestä lumia kunnolla korjaamasta. Siispä sinne halutessaan pitää kaivaa petkele esille, että ovet saa auki. Tänä talvena petkele vaan on työkalukaapissa, jonka eteen on just humahtanut tallin kattolumet, niin että poistelin jäät ihan vaan sorkkaraudan kanssa kyykkien sen verran, jotta pääsin sisälle.

Ja sisälle oli päästävä, kun halusin sovitella sinne vastikään second handina löytämiäni tyynynpäällisiä noille rottinkituoleille ja oli kyllä palkitsevaa kun pääsin. 

Ovat just niin hauskan romanttisen näköiset tuolla kun olla vaan voi. Ihanan vanhahtavat värit ja kukkakuosit sopivat täydellisesti kasvihuoneen ja rottinkituolien tunnelmaan. Oikein sopivat tällai talviaikaan, mutta varmasti yhtä ihanat myös sitten kesällä, kun tuolit siirtyvät taas terassille.

Suosikkini noista kahdesta on kyllä tuo oikean puoleinen, siinä on vaan sitä jotakin vesivärimaalausta muistuttavalla tyylillään ja  söpön kulahtaneilla väreillään. Harmi, että niitä löytyi vaan tuo yksi. Täytyy heittää toive universumin sekatavarakaupalle, että toisi eteeni jostain toisenkin.

Got these cute floral pillowcases second hand and did a big job cleaning the front of the doors to this greenhouse since there's again a lot of ice packed against them. But I just had to try the pillows out right away and boy was it satisfying to see just how pretty they look in there.

Tapettimalleja talvipäivän harmaudessa

Olisi tarkoitus tänä vuonna uudistaa yläkerran ison makuuhuoneen seiniä tapetilla ja sellaisella puoli-kasettisysteemillä rimoittamalla seinien alaosat. Värimaailma on vielä vähän kahden vaiheilla ja tilasinkin sitä varten muutaman tapettinäytteen auttamaan päätöksenteossa. Harmi vaan, että on ollut jo monta päivää niin harmaata ja hämärää, ettei noista malleista tahdo saada mitään tolkkua kameralla, kunnes älysin, että pitäähän niitä kaikissa eri valoissa katsella - myös harmaassa ja hämärässä.

Niinpä kiikutin mallipalaset yläkertaan ja laitoin nastoilla kiinni seinille ja otin kuvat hämärässä päivänvalossa.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on Sandbergin Linnea. Se näyttää mallipalassa kovin kellertävältä makuuni, eikä ehkä ole isommalla pinnalla niin sykähdyttävä kun kuvittelin. Haluan tehdä tästä makkarista selkeästi erilaisen, kun muista huoneista ja tämä on ehkä liian samanoloinen pikkumakkarin vihreiden lehdyköiden kanssa, vaikka värimaailma muuten kiva onkin.

Toinen ja kolmas mallipala on myöskin Sandbergin tapettia ja nimeltäänVinnie. Väreinä on Linen ja Sage green. Molempia olen kyyläillyt instan puolella ihmisten kodeissa ja tykkäillyt kovasti, mutta näin pienten (A4) mallipalojen kanssa tästä ei kyllä oikein ota selvää, että olisiko se kiva tässä huoneessa vai ei. 

Tykkään kyllä tuosta Sage greenin värimaailmasta enemmän kun tuosta Linenistä, mutta ei tästäkään vielä tullut sellaista voittajafiilistä tähän huoneeseen. Tuntui jopa vähän turhan pliisulta ja helpolta tuo kuosi, jotain enemmän sen pitäisi olla.

Otin mukaan myös yhden villin kortin eli tällaisen Rebell Wallsin kukkakuosin nimeltä Vintage garden ja värinä on Pastel ja johan kuulkaa alkoi sydämessä sykähdellä! Tällä tulisi kyllä niin ihanan kukkea ja romanttinen lopputulos, ettei tosikaan ja värimaailma olisi syötävän hyvä. Vilkaiskaapa tuon linkin takaa niitä kokonaiskuvia, missä tapetti näkyy isoilla pinnoilla - ai että!

Tulee vahvasti sellaiset 40-luvun fiilikset minulle tuosta kukkakuviosta, mutta yhtä vahvasti myös 80-luku tuon värimaailman johdosta, eli just hyvä sekoitus. Näen niin hyvin huoneen mielessäni tuolla tapetilla päällystettynä, että voipi olla, että tässä se voittaja nyt on. Annan kuitenkin ajatusten vielä hautua muutaman viikon, kun kelitkin ovat niin älyttömät, ettei peräkärryn kanssa rimakaupoille lähteminen huvita vielä yhtään. Kypsyy siinä ajassa tuo ajatus tapetistakin valmiiksi, että on sitten ihan niin varmaa, ettei tarvitse myöhemmin alkaa katumaan.

Got some wallpaper samples to see what is going to be the new look of the bigger bedroom upstairs. My favorite is this last one - would make the room oh so delicious! (Links to the information on the wallpapers in the text.)

Harsokukkia ja raitaneuletta

Kädet kaipasi tekemistä iltaisin telkkaria katsellessa, joten kaivelin taas pitkästä aikaa pyöröpuikot esille. Kaapissa oli lojunut jo pari vuotta muutama kerä pellavanharmaata ja harmaanvihreää seiskaveikkaa ja siihen hain kaupasta kaveriksi vähän vaaleanpunaista ja -sinistä ja aloin ilman sen suurempia suunnitelmia kilkutella niistä neulemekkoa.

Samalla kauppareissulla mukaan tarttui taas kerran kimppu harsokukkia ja nyt ehkä ymmärrän vihdoin miksi tykkään näistä niin paljon erityisesti talvella - koska muistuttavat vähän sellaista lumipöpperöpilveä! Erinomaisia talvikauden somistuksia siis ja mukavia myös siksi, että kuivahtavat niin nätiksi, ettei niitä tarvitse ihan heti olla roskiin laittamassa. (Vanhimmat niput meillä 

taitaa olla jo useamman vuoden takaa ja yhä vaan viehättävät silmää, vaikka jo aivan ruskeita ovatkin.)

Neuleesta päätin tehdä jo ihan keväisen valitsemalla siihen värit muistuttamaan kevään ensimmäisiä kukkapenkkejä. Se on hyvä tehdä kevätneule nyt, niin on sitten valmiina kun se aika oikeasti koittaa eikä tarvitse ihan hirveässä paniikissa kilkutella puikkoja (tosin nuo puupuikot ei niin kilku).

En halunnut ihan tasaraitaista, mutta kuitenkin selvästi raidallisen niin tein raidat sen mukaan miten paljon kustakin väristä tykkään. Vihreää on eniten, sinistä toiseksi eniten ja vaalenpunaista vain kahden kerroksen kapeat raidat väleissä. Tulee minusta varsin hauska tästä, kun joka välissä on tuota pohjaväriä myös. Tekee ihanan kepeän ja raikkaan värimaailmasta, muttei liian värikästä makuuni kuitenkaan.

Nyt vaan pitää malttaa kilkutella rauhassa, ettei mene liian löysäksi silmukat, niin kun minulla nopsasti tehdessä  tuppaa tekemään. Tuossa huumaavasti tuoksuvien kukkien vierellä vaan alkaa jo vähän liikaa tulla kevätmielelle ja välillä huomaa menevänsä ihan asioiden edelle. 

Love baby's breath flowers during the winter cause I think it looks like a snowflake cloud in the vase. I also started to knit a tunic for the early spring, you know the time when you feel like spring already, but it's still freezing outside. Chose the colors that reminded me of the first flowerbeds in April.

Lasipurkkien uudet tiivisteet

Löysin ihan sattumalta värittömiä tiivisterenkaita lasipurkkeihin, kun kuvittelin jo, ettei sellaisia ole edes olemassa tämän maan kaupoissa. Harmi taas vaan, että löysin ne niin myöhään, että ovat ilmeisesti poistumassa jo valikoimista... Niin minun tuuriani, kun haluan muillekin vinkata, mutta vinkkaanpa nyt silti, jos vaikka eivät poistukaan kokonaan tai tulevat takaisin jossain kohti.

Nämä löytyivät Clas Ohlsonilta ja kuten kuvista näkyy sattuvat aivan täydellisesti näihin vanhoihin sekä vähän uudempiin lasipurnukoihin, joissa suuaukko on suht saman kokoinen muutaman millin eroilla. Ei tarvinnut siis kovasti venytellä, eikä ollut yhtään löysäkään, vaan just täydellisen napakka.

Tiivisteet on myös ihanan huomaamattomia verrattuna noihin edellisiin omiin silmiini kovin räläköihin punaisiin ja oransseihin. Oli myös korkea aika uusia nämä sillä muutamassa purkissa kun oli jo aika koppuraiseksi menneet nuo vanhat. Ihanaa on myös, että nyt ihan jokaisessa purkissa on hieno tiiviste ja pari jäi vielä varallekin. 

Meinasin ensin ahneuspäissäni, että olisin hamstrannut lisääkin, mutta kun totesin, että niin vähissä ovat päätin jättää muillekin ja toivoa, että sitten tulevaisuudessa kun seuraavan kerran pitää tiivisteitä vaihtaa olisi markkinoilla jo enemmän näitä paremman värisiäkin. Nämä kestävät kuitenkin vuosikausia ennen kun vaihtamista tarvitsee edes alkaa ajatella.

Ja nyt oli niin kiva laittaa purnukat tiivisteiden vaihdon ja kuvauksen jälkeen takaisin kaappeihinsa ja skafferin hyllyille, kun niiden värimaailma oli sisältöineen niin ihanan sointuva ja seesteinen. Miten sitä voikaan näin pieni asia tuoda näin suuren ilon.

Came upon these colorless seals for my glass jars almost by accident and immediately got some to all my jars that previously had ugly colored ones. Too bad the store I got these from apparently is not keeping them in stock anymore, but they still have some if you need these too. (Link to the product in the text above.)

Kasvit puntarissa

Lojui varastossa toimetonna tämä hauska vanha kaupan vaaka, kun keksin, että voisin kokeilla sitä tuohon keittiön ikkunalle kasvitelineeksi. Se on kuitenkin niin nätti kapistus, että miksi pitää sitä piilossa, kun se voi olla jossain esilläkin. Ajattelin ensin, että se on tuohon liian iso, mutta nyt kun sitä on pari päivää katsellut niin ei se enää yhtään liian isolta näytä, vaan ihan sopivalta.

Se on hauska siksikin, kun sillä voi puntaroida asioita, tosin en kyllä yhtään osaa, mutta kun molempiin lautasiin laittaa jotain liikkuu viisari johonkin kohtaa ja näyttää siinä sitten lukemaa, josta vähän sellainen puntarointifiilis tulee.

Kivaa myös, että tämän säätöjalat vielä hyvin toimii, jotta sain sen ihan suoraan tuohon vinolle pöytäpinnalle, kun ruuvailin toisen puolen jalat vaan sopivasti.

Tykkään myös noista vaa'an pehmeän pyöreistä muodoista ja kulahtaneista pinnoista, siinä on sitä ihanaa kyläkauppa-romantiikkaa mistä niin kovasti pidän. Onneksi tuli varastossa vastaan tämä ja älysin laittaa välillä esillekin enkä vaan siellä pimeässä piilossa pitää.

Got this old store scale out of the storage and put on the kitchen table as a flower pot stand. It still works and all, but I don't know how to use it to measure any weights, so it's just a pretty vintage ornament to me. Fits well in our kitchen now and is a fun piece to keep in sight instead of buried in the storage.