Eteisestä ennen ja jälkeen

Pitkästä aikaa tämä ennen-jälkeen postaussarja saa taas jatkoa ja nyt on vuorossa eteinen. Kaivelin kätköistäni kuvia eteisestä ennen ja blogini arkistoista tuoreempia kuvia jälkeen, koskapa täällä on tänään niin kauhian hämärää, ettei kuvaamistesta tulisi yhtään mitään.

Tämäkin tila muuttunut aika paljon siitä mitä se silloin pian kaksikymmentä vuotta sitten tänne muutettaessa oli, mutta perusasiat ovat edelleen samat, niin kun tämä portaikko ja paneeliseinät, eri värisinä vain. Hauska huomata nyt myös tuo, että täällä oli silloinkin jo matto portaissa, asia jonka tuohon lisäsin vasta pari vuotta sitten helpottamaan pikkukoirien kulkua liukkaalla pinnalla. On siis palattu entiseen ja jo silloin hyväksi todettuun siinä.

Ovesta sisään tullessa oli eteinen silloin muinoin remontin keskellä aina täynnä jotain tavaraa, joka oli johonkin suuntaan siitä kulkemassa. Vanha muovimattokin vielä paikoillaan lattiassa, tosin ei enää tämän kuvan ottamisen jälkeen kauaa. Siitä ei montaa hetkeä ollut siihen, kun noista lattioista löytyikin vähän isompaa korjausta vaativa yllätys ja muovimatto lähti muiden purkuroskien kanssa kaatopaikalle. Tuo lattian nykyinen kuviointi onkin ottanut mallinsa tästä vanhasta matosta, jota vielä porstuan lattiasta onneksi edelleen löytyy.

Olkkarin ovensuulta näytti eteisessä tältä samaan aikaan kuvattuna, kun tuo ulko-ovensuultakin otettu. Hajonnut vessanpönttö siinä hienosti esillä samoin kun säkillinen jotain remonttimujua. Ihan hurjan pimeältä näyttää tuo portaikko silloin kun siellä ei vielä ollut sitä uutta ikkunaa, jonka sinne pian kymmenen vuotta sitten asensimme.

Keittiön ovelta kuva on vielä vanhempi ja siinä näkyy edellisten asukkaiden aikainen peili ja puhelinpöytä. Hauskasti meillä samassa paikassa myös lipasto ja peili, mutta sekin vain siksi, että tuo tila portaikon vieressä on ihan selkeästi semmoislle tarkoitettu. Portaikon vanhat pystypuut joku irrotti lattioiden purun yhteydessä, luullen vissiin, että portaatkin pitäisi tuosta purkaa, mutta eipä olisi tarvinnut - eivät olleet lattialaudoissa kiinni laisinkaan nuo rappuset. Irrotetut puut katosivat kaatopaikalle samassa rytäkässä kun lähes kaikki talon aluperäiset lattialistatkin yli-innokkaiden siivouistalkoolaisten toimesta, joten tilalle laitettiin sitten vaan yksi paksu tolppa, semmoinen kun jostain valmiina sillä hetkellä löytyi ja siinä se on edelleen.

Kuvattuna niin, että koko keittiön ja eteisen välinen oviaukko näkyy näyttää lievästi sanottuna ennen kuvassa vähän ankealta nykyaikaan verrattuna. Mutta ei se ole tarvinnut kun vähän aikaa ja vaivaa ja rakkautta vanhaa taloa kohtaan niin johan on eri fiilis näissä tiloissa nyt. 

Some before and after pictures of our hall and staircase. It's almost a  wonder what a little time and tlc can do to a vibe in a house.

Pikkumakkari ennen ja nyt

Hoksasin tässä yksi päivä, että olen tyystin unohtanut jatkaa sitä ennen-jälkeen sarjaa postauksia, jotka aloitin jo tuossa pari vuotta sitten. Vielä on muutama tila läpikäymättä ja nyt kun muistin jatkaa niin aloitetaan tästä pikkumakkarista, joka sekin on hiukan erinäköinen kuin sillon, kun tähän taloon muutettiin vuonna 2006.

Ovensuusta kuvattuna huone näytti entisessä vaaleanpunaisessa pinkopahviasussaan mielestäni jopa pienemmältä kun nykyisellään, mutta ihan saman kokoinen se edelleen on; ei ole kasvanut tai kutistunut vuosien varrella. Huone oli ostettaessa kylmänä ja pinkopahvit seinissä varsin kupruilla, joten ne saivat silloin lähtöpassit ja laitettiin tylsästi ihan vaan remppakipsilevyt tilalle.

Tilassa ei ollut vielä kunnon lattiaa tuolloin vaan kokolattiamatto ohuen kovalevytetyn raakalautapinnan päällä. Laitettiin silloin siihen vaan väliaikaisesti muovimattolattia joka rempattiin sitten kunnon puulattiaksi tammikuussa 2017.

Ikkunaa kohti näkymä on siltä osin eri, että ikkunassa ei ole enää pientä ikkunalautaa ja sen kehyslistat on erilaiset, koska alkuperäiset menivät hukkaan remontissa. Uudet listat ovat leveämmät ja hienommat, mutta yhtä vanhat kun alkuperäisetkin, joten vahinko ei ole ollut ihan liian harmittava. Omasta mielestä saavat koko luukun näyttämään hitusen isommaltakin tuossa seinässä.

Puhelinpistokettakaan ei enää ole ja sähkötkin kulkevat nykyään lattialistojen päältä eikä tuollai keskeltä seinää niin kuin tuolloin ennenvanhaan.

Toiseen suuntaan huonetta näytti ennen tällaiselta pinkopahvien poistamisen jälkeen. Muurissa oli muutama kerros paperia päällä, joiden irti liottamisen muistan olleen ihan hirveä urakka, mutta irti ne saatiin. Näkyy hyvin tuo levylattiakin kokolattiamaton poistamisen jälkeen, ei ollut nätti sekään, mutta kun tämän päivän kuvaa (jonka harmillisesti otin vaakaan, kun pystyyn piti, mutta sekoilin) katsoo niin ei ole muistoakaan siitä jäljellä enää.

Tuo komero on edelleen käytössä tuossa, sen edessä olevassa lipastossa on pyörät alla ja se siirtyy siitä näpsästi silloin kun tuonne tarviaa päästä. Siellä säilytellään juhlavaatteita ja pukuja, joten ei ole ihan joka päivä tarve päästä ja siksi siinä tönöttää tuo lipasto edessä, kun kaappikokonaisuus on kivampi sen kanssa kun ilman.

Laitettiin tähänkin huoneeseen ulkoseinälle pieni lisäeristys, koska näissä alkuperäisissä rintsikoissa se alkuperäinen eristepaksuus on vähän ohuehko nykyajan vaatimuksiin. Tuo 5cm ei näytä paljolta, mutta tuntuu sitäkin enemmän ja tämä onkin yksi tämän talon helpoiten lämmitettävistä huoneista talviaikaan, kun siihen riittää ihan pikkupatteri.

Että on sitä muutosta kyllä tullut, vaikka ne onkin pelkkiä pintoja olleet, kun on muuttuneet. Ikkuna  on edellen tuo talon alkuperäinen ja kattolaudat, vaikkakin sekin on maalattu jo pariin kertaan eriväriseksi tässä omien asumisvuosien aikana.

Ja nyt kun näitä kuvia katson, niin mietin, että miksi niin harvoin kuvaan tätä huonetta tuollai, että näkyy seinät sivuillakin? On hurjan söpö pikkumakkari tämä ja paremmin tulee esille tuo pieni koko, kun seinät näkyy eikä sillai vaan, että yksi nurkka kerrallaan kuvataan. Täytyypä ensi kerralla tätä huonetta kuvatessa muistaa tämä.

The little bedroom when we bought this house back in 2006 and today. Nothing that much changed, but still a completely different room now.

Muisteloita olohuoneesta

Matka muistojen maahan jatkuu olohuoneesta, josta löytyi pari hauskaa remontin keskellä otettua fotosta vuodelta 2006. Sielläkin on ihan muutama asia tapahtunut joista pinnat nyt tietty se ilmeisin. Koitin tänään ottaa kuvat niin tarkasti samasta kohtaa, kun nuo vanhemmat olen silloin muinoin nappassut, mutta en osannut enää kuvata ihan noin huolettoman vinosti (saattoi myös johtua siitä, että jalustaa tänään jouduin käyttämään).

Tässä siis tuo näkymä vuonna 2006, taidettiin elellä maaliskuuta jos oikein olen muistellut. Tuolloin ei oltu vielä revitty lattioita rakenteineen auki vaan muovimattokerrokset olivat vielä tiiviisti paikoillaan joka huoneessa alakerrassa. Tästä eteisen ja olohuoneen väliseltä seinältä oli juuri purettu suuri paikalleen rakennettu tiikkiviilukirjahylly. Semmoinen lastulevyviritelmä ei ollenkaan sopinut makuuni ja se olikin ensimmäisiä asioita, jotka huoneesta lähtöpassit tuolloin sai.

Tapetteja löytyi alta useampia kerroksia, niin kuin vanhoissa taloissa aina ja omaa uutta on pieni mallipala tuossa oven vasemmalla puolen. Tuolla kuosilla mentiikin sitten vain muutama vuosi, kun kyllästyin siihen ällövaaleaan romanttiseen kauteeni ja täräytin maalata valkoisen kautta siniseksi nuo päätyseinät. Nyt ne on taas ihan vaan valkoiset, mutta se johtuu vain tuosta, että tuo halltexien alta kaivettu alkuperäinen paneelikatto on nyt niin näyttävän värinen.

Toiseen suuntaan kun huonetta katsoo silloin ennen, huomaa tarkkasilmäisimmät (kaiken tuon rojun keskeltäkin) heti varmaan melko ison asian, joka tuossa kulmassa on muuttunut. Edelliset asukkaat olivat jostain meille tuntemattomasta syystä levyttäneet umpeen olohuoneen toisen ikkunan ja mehän tietysti kaivoimme esille sen tuolta puulevyjen takaa. Siellä se oli sälekaihtimet kiinni ja villaa edessään ihan muutoin iskemättömänä, mitä nyt listat olivat ympäriltä häipyneet jonnekin.

Täällä oli myös alakerran kolmessa huoneessa tuollaiset järisyttävän kokoiset ja painoiset vanhat massavaraajat pitämässä lämpöä yllä ja nekin me otatimme melko pian irti ja pois, sillä vaikka vintagesta tykkäänkin, on tuonkaltaiset sähkölaitteet enemmän pelottavia, kun hyödyllisiä. Me vaihdoimme talon aika pian takaisin pääosin puulämmitteiseksi ja keskusmuurin ja piipun kautta toimivaksi, niin kuin nämä tällaiset rintsikat alkujaankin olivat. 

Että paljon on muuttunut tämäkin huone noista ajoista. On lisätty vähän eristystä seiniin, laitettu uusi lankkulattia ja takka, maalailtu, tapetoitu ja taas maalailtu kaikista kalustevaihdoksista nyt puhumattakaan, mutta pääpiirteittäin täällä näyttää melko alkuperäiseltä; ikkunat on esim. ihan samat kun oli silloin kun talo on rakennettukin. Nyt niistä myös piisaa sitä valoa melkein tuplasti enemmän kun silloin 15 vuotta sitten.

The livingroom fifteenyears ago and today. Big changes, there's a fireplace now instead of the huge radiator in fron of the window. Also the second window was covered up by the wall. We opened it back up as it should be. Otherwise this room has undergone some wallpaper and paint changes by me over the years not to mention all the furniture that has changed as well. But today I love this room, especially the light that can be very bright from the windows this time of year.

Muisteloita keittiöstä

Tuijottelin tässä yksi päivä keittiötä ja mietin miltä se näyttikään silloin joskus kun tämä talomme ostettiin. Piti ihan kaivaa arkistojen syövereistä kuvia esille, jotta muistin, että mistä sitä oikein silloin liikkeelle lähdettiin. Täytyy ihan sanoa, etten täysin itsekään muistanut ilman noiden kuvien avustusta, että mitä kaikkea tässäkin huoneessa on tullut tehtyä. Hyvin paljon on kyllä muuttunut siitä miltä täällä näytti vuonna 2006, paria vuotta ennen kun tätä blogia aloin kirjoitella.

Tämä kuva on keittiöstämme suunnilleen syyskuulta 2006. Talo oli ollut omistuksessamme helmikuusta lähtien ja oltiin juuri saatu suuri ulkoseinä- ja lattiaremontti jotakuinkin valmiiksi ja oli aika keskittyä sisätilojen laittamiseen. Ensimmäisiksi huoneiksi alakerrasta laitettiin keittiöön lattia paikoilleen. Siihen käytettiin muistaakseni suurimmaksi osaksi olohuoneen vanhoja lattialautoja, sillä keittiön alkuperäisten alta oli löytynyt sieni ja ne piti hävittää sen myötä. Halusin kuitenkin jo tuolloin käyttää vanhaa niin paljon kun mahdollista ja onnekkaasti olohuoneesta puretusta lautaläjästä riitti just ja just sen verran ehjää tavaraa, että saatiin keittiöön aidosti vanhaa lautaa oleva lattia ja talon alkuperäistä vieläpä.

Sähkötyöt olivat vielä kesken eikä hellaakaan ollut vielä asennettu. Ruoka laitettiin pienellä yksiosaisella liedellä, mutta vesi taisi jo tässä vaiheessa olla kytketty ja keittiössä oli talon ainoa toimiva hana. (Kylpyhuonetta pönttöä lukuunottamatta saatiin vielä muutama kuukausi tuosta odotella.)

Sisustus oli pääosin edellisen (kaksion) sekalaisia kalusteita ryyditettynä noilla hetken mielijohteesta ostetuilla erivärisillä kiltatuoleilla. Tästä kuvasta tallessa ei noista kalusteista enää ole kuin tuo vanha porrasjakkara, jonka olen isovanhemmiltani saanut (ja siksi en siitä ikinä luovu) ja vanha matkaradio sekä lääkekaappi, joka nykyään taitaa majailla asuntovaunussani kahvikaappina, kiltatuolit lähtivät ensimmäisinä kiertoon ja niiden perään pikkuhiljaa sitten muutkin. Pöydän taisin hukata viimeisimpänä vasta tässä muutama vuosi sitten.

Kuka muuten bongaa tästä kuvasta kissan? Meillähän tosiaan oli tuolloin kissakin täällä. Hänen nimensä oli Venla Verinen (kymmenen pistettä sille, joka keksii mistä lasten oman kirjakerhon kirjasta tuo nimi oli keksitty) ja hän oli ollut minulla tuossa vaiheessa jo neljätoista vuotta. Harmittavasti hän kuitenkin heitti vanhuuttaan henkensä paria vuotta myöhemmin, juuri ennen kun tätä blogia aloin kirjottaa.

Kuvassa on muuten myös koira, jos oikein tarkkaan katsoo hänen hännän ja osan takakoipea voi nähdä tuossa oikeassa alareunassa kaapin kulman päällä. Se on meidän vanha chihupoika siinä nuorena poikana. Tuossa ikää vasta pari vuotta, nyt viitisentoista vuotta enemmän, mutta yhä heiluu tuo häntä täällä, vähän harmaampana tosin jo.

Paria kuukautta myöhemmin joulukuussa 2006 oli keittiö jo paljon siistimmän näköinen. Hella oli saatu paikalleen, lattia kiilteli uudessa maalissaan ja roikkuvat sähköjohdotkin olivat jo paljon nätimmin. Sisustus oli alkanut elää ensimmäisen kerran pöydän ja tuolien vaihdolla. Nurkassa komeili vanhasta telkkarista tehty akvaario, oli verhot ikkunoissa ja pesukone asennettu paikoilleen (talossa oli siis jo kaksi hanaa, jei!) Kristallikruunu oli vaihtunut entistä pöyhkeämpään malliin ja keittiön kaapeista suurin osa hellaa myöten oli myös paikoillaan. (Lattian ruudut maalasin tuohon vasta bloggailun aloitettuani ja niistä löytyy ensimmäinen maininta tästä linkistä klikkaamalla.) 

Harmi, ettei noista ajoista tästä keittiöstä minulla ole kovin montaa kuvaa, siis sellaista jossa näkyisi enemmän sisustusta ja muuta. Se oli aikaa ilman hienoja digikameroita ja muutenkin sisustuksen kuvaaminen ei ollut tuolloin ihan yhtä tärkeää kun se on nyt. Mutta onneksi on nuo pari otosta, niitä on hauska verrata tähän nykyhetkeen jonka kuvasin tänään. Huimasti on huone muuttunut lähtötilanteesta. Ikinä ei uskoisi että tuo vanha ja ruma sähkötaulukin on ihan tuolla paikoillaan vielä, mutta sen suojana on nykyään vähän nätimpi kaappi eikä sitä siis tarvitse enää joka päivä tuossa tuijotella. 

Voin laittaa lähipäivinä vilaisuja myös muihin huoneisiin, että miltä siellä näytti silloin joskus, ennen kun tätä blogia oli edes olemassa. Ihan jokaisesta huoneesta ei kuvia löydy, mutta niistä mistä löytyy näkee kyllä yhtä huimia muodonmuutoksia kun tässäkin.

Here's what this kitchen looked back in the day when we had owned this house for just a couple of months. The first old pic is from september 2006 and the second is from december that same year. A big difference to today.