Mittasuhdekorjaus

Olohuoneen järkälemäinen lepotuoli sai lähtöpassit ja tilalle tuli tämä sirompilinjainen vanha nahkakaunotar. Edellinen tuoli oli huoneeseen aivan liian suuri ja taloutemme pikkupiskit olivat pitäneet sitä palliaikojensa ilmoitustauluna käyden välistä sohvan kintuille kirjaamassa keltaiset mielipiteensä. Vaikka koiruudet kirjailunsa pallien lähdön myötä lopettivatkin jäi tuoliin silti piilemään mielipiteiden tuoksu jonka taloudessa visiitillä käyneet muut koirat kyllä huomasivat. Jokin aika sitten kyläsillä ollut hieman isompi koiruus kun kuvitteli sohvaa hieman hienommaksi pisoaariksi tehden tarpeensa aivan keskelle istuintyynyä sain vihdoin kimmokkeen hankkiutua tuosta pehmeästä löhöilyvessasta eroon. Uusi sohva löytyi noin viikon rankan etsimisen jälkeen ja täyttää aivan kaikki unelmani ja kriteerini. Tämä noin neljäkymmentävuotias yksilö on sopivasti käytössä kulahtanut, mutta kuitenkin ehjä ja tukeva ja sopii olohuoneen tyyliin paremmin kuin entinen ikinä. Parhautta on myös se että tässä on ihanan mukava lötköttää aivottomana telkkaria tuijottaen.

One pee too many. The previous love seat I had in the living room was way too big for the space. And my two little dogs had a habit of peeing on it's legs while they still had their testicles. Even tough they hadn't peed on it for a while the other dogs that visited thought the couch was a posh lavatory. A while ago a little bigger dog was visiting and emptied her bladder in the middle of the couch and that was the final straw for me. The love seat had to go. The new chesterfield-like vintage leather couch was found after a weeks hard search. And I must say I'm happy as a clam now. The style is perfect for my living room.

Vaunu tänään

Asuntovaunuprojektini on edistynyt aina kun sää on sen sallinut. Tänään otetussa alimmassa kuvassa näkyy noin suunnilleen missä nyt mennään ja välissä olevista kuvista näkyy mitä kaikkea ihanaa siellä on ollut vastassa. Voiton puolella kuitenkin jo, kaikki nurkat ovat taas ehjät ja tukevat. 

The caravan project is progressing. The picture below was taken today. Now the "box" has all fixed framing and it's only missing the rest of the insulation and electrics before I can start building it back up again.

Tuuletin

Olen aina halunnut oikein hienon vanhan pöytätuulettimen, mutten ole uskaltanut oikeaa vanhaa ostaa ja uusissa ei vastaani ollut tullut sopivasti vanhan näköistä. Tänään kirppistellessä huomioni kiinnittyi tähän kaunokaiseen. Huokaillen sitä katselin ja ajattelin, että olisipa vain uusi niin ostaisin pois. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin valmistajan laatan koneen kyljessä. Siis Ikean malli! Koskas se tuollaisia on valmistanut?  Ostin pois, kun kerran toimikin vielä.

I've dreamed of a vintage table fan for ages. I did't want a real old machine since one can't really trust they are safe to use and the new ones I have seen just didn't  have that special something. Today, at the flea market I saw this beautiful one. I turned it around in my hands sighing "if only this was new" and to my surprise there was an Ikea tag on it...  Since when has Ikea made these? I just had to buy it. It can't be too old if it's Ikea.

Ei kesällä kelloa kattella

Paitsi sängyssä, mutta sielläkin vain tätä selkeästi väärää aikaa näyttävää kuvaa. Kesällä nukutaan kun on hämärää ja herätään kun on valoisaa ja siksi pitää välillä muistaa ottaa myös päiväunet, koska sitä valoisaa on niin paljon enemmän kun sitä hämärää.

The summertime in Finland is so full of light that one might not get enough sleep since it doesn't really get dark. That's why it's important to ignore the time and sleep when you feel like it. These H&M Home's pillow cases are a wonderful reminder of the timelessness during the long , lazy summer days.

Hieman edistystä jo

Pikkuhiljaa on tässä vaunua askarreltu. Kovin kiireellä ei tuota voisi tehdäkään, ettei kauniit kesäpäivät menisi ihan työnteoksi. Ja sitäpaitsi hitaastihan se hyvä tuli, vai miten se nyt meni.

Keskimmäisessä kuvassa näkyy, mitä seinäpahvien takaa löytyi, tai tässä tapauksessa ei löytynyt. Uusi runko rakennettiin pitkälti arvaamalla ja vanhaa ehyttä runkoa jätettiin sen verran ettei ikkunaa tarvinnut alkaa irrottamaan työn ajaksi. Ah, yksi neljäsosa vaunusta jo melkein valmiina. 

Little by little, step by step. It's been fun so far to do this even though it looks like hell in the middle picture. I really had to use my imagination to figure out how the framing should be built since there was so little left of the original. 

Kärsimätön

Ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua en malttanut odottaa enää hetkeäkään vaan ruuvasin lampun paikalleen keittiöön. Toisen maalikerroksen voin hyvin lätkiä lampun roikkuessa tuossa, pääasia oli että pääsin näkemään kuinka hienolta se nyt (melkein) valmiina näyttää.

I just wanted (so bad) to see how the lamp looks over the table that I ended up putting it there even the paint job isn't quite finished yet. I figured I can paint the rest of it right there. And may I say, it looks purrrrfect!