Olohuoneen järkälemäinen lepotuoli sai lähtöpassit ja tilalle tuli tämä sirompilinjainen vanha nahkakaunotar. Edellinen tuoli oli huoneeseen aivan liian suuri ja taloutemme pikkupiskit olivat pitäneet sitä palliaikojensa ilmoitustauluna käyden välistä sohvan kintuille kirjaamassa keltaiset mielipiteensä. Vaikka koiruudet kirjailunsa pallien lähdön myötä lopettivatkin jäi tuoliin silti piilemään mielipiteiden tuoksu jonka taloudessa visiitillä käyneet muut koirat kyllä huomasivat. Jokin aika sitten kyläsillä ollut hieman isompi koiruus kun kuvitteli sohvaa hieman hienommaksi pisoaariksi tehden tarpeensa aivan keskelle istuintyynyä sain vihdoin kimmokkeen hankkiutua tuosta pehmeästä löhöilyvessasta eroon. Uusi sohva löytyi noin viikon rankan etsimisen jälkeen ja täyttää aivan kaikki unelmani ja kriteerini. Tämä noin neljäkymmentävuotias yksilö on sopivasti käytössä kulahtanut, mutta kuitenkin ehjä ja tukeva ja sopii olohuoneen tyyliin paremmin kuin entinen ikinä. Parhautta on myös se että tässä on ihanan mukava lötköttää aivottomana telkkaria tuijottaen.
One pee too many. The previous love seat I had in the living room was way too big for the space. And my two little dogs had a habit of peeing on it's legs while they still had their testicles. Even tough they hadn't peed on it for a while the other dogs that visited thought the couch was a posh lavatory. A while ago a little bigger dog was visiting and emptied her bladder in the middle of the couch and that was the final straw for me. The love seat had to go. The new chesterfield-like vintage leather couch was found after a weeks hard search. And I must say I'm happy as a clam now. The style is perfect for my living room.