tiistai 28. helmikuuta 2023

Herkkuja keramiikkauunista

Kävin tänään noukkimassa lasituspoltosta tämän vuoden ekan satsin käsintehtyjä astioitani. On pilkkua ja maljakkoa ja kaikenmoista kivaa taas. Mukana oli tietty myös tuo pari viikkoa takaperin tekemäni lehtikulhokin. Sille tuli tässä matkan varrella annettua oikein nimikin; kun siitä niin keväisen näköinen tuli niin sehän on tietty kevätkulho!

Ja sen kanssa ei mennyt ihan niin hyvin kun halusin, sillä se otti ja halkesi vähäsen pohjasta (tuosta lehtien yhtymäkohdasta) kuivuessaan liian nopsaan talven kuivassa huoneilmassa. Mutta se selvisi raakapoltosta ilman, että halkeama juurikaan suureni niin päätin korjata sen lasitteella ja sehän se vain onnistui, vaikka lasituspoltto aukaisikin halkeamaa vieläkin enemmän. Tarpeeksi kun olin läästinyt lasitetta pintaan niin se pysyi kun pysyikin kiinni ja lopputulos on vallan hyvä ja nätti astia. Tuon vihreän lasitteen kanssa ihan täydellinen kevätkulho.

Uunista löytyi myös nämä hauskat kukanmalliset vähän isommat lautaset tai tarjoiluvadit, jotka tein ihan vaan tuliaisiksi ystäville ensi kesän reissuille. Se on hyvä varautua semmoisiin juttuihin jo näin talvella, kun aikaa on tehdä ja suunnitella. Näistä tuli kyllä niin vekkulit näillä hempukoilla lasitteilla, että teen jossain vaiheessa vielä muutaman myytäväksikin jos siellä joku muukin halajaa tällaisia kestokukkasia vaikka kesän mökkituliaisiksi viedä.

Ja sitten sieltä uunista löytyi ihan hirveästi kaikenmoisia helmiä ja pötkylöitä ja jotain omituisia kupuja. niistä on tulossa kivoja tuulikelloja ja koristeita jahka vaan saan loputkin osat jossain vaiheessa lasitettua ja uunista ulos. Näistä olen itse ihan hirveän innoissani enkä malta odottaa, että pääsen noita osasia vähän fiilistelemään ja mallailemaan keskenään.

Ja noista maljakoista olen itse jo varannut itselleni ainakin kaksi, koska nuo matalat ovat kooltaan niin täydelliset hammasharjoille ja korkeammat just niille kaupan tulppaanikimpuille, joita en vielä ole raaskinut ostaa, kun olen odotellut tuollaista sopivan kokoista ja näköistä maljakkoa ensin. Laittelen loput myös sitten kauppani puolelle jahka saan noista hiottua pohjat vaan sileiksi ensin.

Got my this years first batch of pottery out of the kiln today. Lots of goodies here, some for me and some for sale and some for presents to my friends. All the little bits, pearls and pieces with holes are going to be wind chimes and ornaments, can't wait to get to try them out.

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Viheriäiset valokylvyssä

Oli edellisessä postauksessa puhetta näistä kasveista, jotka talveaan täällä portaikossa viettelevät, niin tässäpä pari kuvaa niistä. 

Oliivipuu on majaillut tänä vuonna tässä portaikon yläpäässä, missä sopivan sään sattuessa etelään antavasta ikkunasta suorastaan tulvii sille valoa. En ole sitä viime kesän jälkeen juuri leikellyt, kun se oli kevään jäljiltä niin rujo, mutta nyt se onkin alkanut puskea uutta lehteä vähän sieltä sun täältä. Toivottavasti ne vaan nyt pysyvät, sillä useana vuonna on tämä yksilö jostain syystä näin kevättalvella päättänyt karistaa valtaosan lehdistään ja sitten kesän koittaessa on taas vaan se ranka ja pari lehtitupsua jäljellä. Toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta sormet ristiin nyt kuitenkin varmuuden vuoksi vielä.

Ja siinä kasvilamppujen likellä on nyt sitten kevättä odottelemassa myös tuo vasta hankkimani oregano. Laitoin sen tuohon oliivipuun vierelle paikkaan, johon se aurinkokin välillä ulottuu, jotta paremmin jaksaisi sitä odotella.

Murattikin pääsi aika ylös portaille, mutta ihan seinän vierelle, jonne ei auringonsäteet ikkunoista yllä. Täällä on sille ja noille muillekin  viheriäisille mukavan viileää näillä keleillä kun lämpö pysyttelee siinä plus 15 asteen tietämillä, joka lienee just passeli.

Laakeripuulle vaihdoin jo viime kuussa uuden ruukun ja kävin oikeen välimerenmullat sille ostelemassa ja sehän on siitä tykännyt. Tosin tämä on osoittautunut niin helpoksi pitää elossa, että olisi se mennyt siinä vanhassa vielä varmaan ensi kesänkin yli. Tykkäsin kuitenkin, että nyt se ansaitsee jo enemmän tilaa juurilleenkin, kun on noin hirveän pörheäksi itsensä muilta osin kasvattanut, tämänkin talven aikana ihan hurjasti tullut lisää lehtiä siihen.

Ja sen vierellä on viime kesän neilikka, jonka otin joulukuussa sisälle porstuasta, jossa se sinnikkäästi edelleen itseään hengissä piteli. Tuossa se on venytellyt lehtiään viime kuukaudet ja tässä parin viime viikon aikana alkanut kasvattaa taas kukkanuppujakin. Melko varma merkki keväästä ihan selkeästi.

The place where I keep my olive and laureltree during the winter. It's nice and cool here since there's no heating in this area, but not too cold. There's also two plant lights just above them that have kept them alive during the darkest monts. The new plants got a place to stay here too, waiting for the spring to come.

lauantai 25. helmikuuta 2023

Kevätmielellä

Kävin piipahtamassa naapuripitäjän isossa kukkakaupassa siitä ohi kulkiessani ihan vaan katsastamassa löytyisikö sieltä mitään kivaa pientä huonekasvia keittiössäni kuivahtaneet muratin tilalle ja löytyihän sieltä; uusi muratti. Kotiin päästessä vaan tajusin, että talvi on vielä niin kesken ja huoneilma täällä puulämmitteisessä talossa tälle ihan liian kuivaa, ettei minun kannata sitä keittiööni laittaa ja päätinkin siltä istumalta koittaa säästellä tämän kevääseen ja laittaa sitten mielummin vaikka porstuaan, missä olosuhteet olisivat sille huomattavasti suotuisammat.

Paikka siihen säästelyyn löytyy viileästä portaikostamme, missä talvettelen kasvilamppujen avulla oliivi- ja laakeripuutani ja niiden kupeessa tämä varmasti voi paljon paremmin, kun täällä keittiön lämmössä ja kuivuudessa, mihin se edellinenkin muratti kuukahti.

Ja sit niinku oikeesti... Ostin myös oreganon. En oikeastaan edes tajua mikä kevätpörähdys siellä oikeen mieleeni iski, kun ajattelin, että se on hyvä idea alkaa valmistautua kasvihuonekauteen jo nyt näin isolla taimella. Jotenkin sitä vaan hullaantui kaikesta siitä vehreydestä ympärillään ja koska yrttejä siellä runsaasti jo oli myynnissä, niin sitä ajatteli, että kyllähän sitä nyt jo voi yhden ostaa... Ja kun kotiin pääsin niin alkoi vähän hirvittää, että mitä ihmettä olin oikein miettinyt siellä.

Mutta istutin yrtin ruukkuun ja pistin  myös sinne eteisen portaikkoon ja toivon, että siellä tällekin riittää valoa siihen asti, kun se sesonki tämmöisille oikeasti alkaa. Ja nyt koitan kaikin voimin takoa mieleeni, että eletään ihan talvea vielä ja kesäkauden taimiostoksia voi alkaa mietiskellä vasta reilun kuukauden päästä, jos vielä silloinkaan. Mutta joka vuosihan näin pääsee käymään eikä sille kai mitään voi, mieli kun halajaa niin kovasti jo sinne kevääseen.

So I went ahead and got some spring plants in february. Way too soon in this country since there's still about two months till the first signs of spring even start to appear. I don't know what came over me, I seem to do this mistake every year around this time. But luckily I have a place to store these in my unheated hall, where I have two plant lights to keep my olive- and laureltree alive during winter.

tiistai 21. helmikuuta 2023

Toinen samanlainen

Niin se sitten valmistui toinenkin samanlainen kuvioneulepaita, kun en malttanut olla neulomatta, ja niinkin typerästä syystä, kun en sitten raaskinut tuota ensimmäsitä käyttää täällä kotona rötväillessä, vaan päätin tehdä "vähemmän hienon", joka sitten meni metsään sekin, kun ihan yhtä hienohan tuosta toisestakin tuli. Mutta, tätä uudempaa nyt aion kuitenkin täällä kotosalla käyttää, koska nyt piirsin itselle ohjeenkin jotenkuten ylös, jotta osaan sitten tehdä varmasti uuden jos tämän rötväilen täällä rikki, enkä tuota hienomman väristä kehtaa käyttää (muualla kun ihmisten ilmoilla). 

Tein näihin molempiin myös taskut, koska olen ehdottomasti taskuihminen ja tällaisten pitkien tunikamekkojen kanssa on oltava paikka, johon saa talviaikaan nenäliinan tai jotain muuta tärkeää mikä mukana pitää kulkea. Uudemman neuleen tasku on paranneltui versio, koska aiempaan se jäi mielestäni himpun liian alas ja himpun liian matalaksi, uudempi toimii omille mitoilleni just eikä melkein täydellisesti, kun taas tuon aiemman taskut teen ehkä jossain kohti uusiksi.

Tein myös tähän uudempaan alhaalta vähän kapeammat hihat ja leventelin reilummin vasta kyynärtaipeen kohdilla, kun taas tuossa aiemmassa on levennetty aika reilulla kädellä heti resorien jälkeen. Molempi ihan yhtä kiva, mutta näppärämpi kotioloissa, kun hihat ovat vähän istuvammat.

Mutta laitan nyt kumminkin tähän jonkinlaisen ohjeentapaisen, jotta jos siellä jollain oikein polttelee, niin tästä voi itselleen koittaa soveltaa. Ja HUOM! HUOM! Nämä silmukkamäärät, on siis jokaisen sovitettava omille mitoilleen käsialansa mukaan, nämä mitat ovat minun omiani ja tuskin toimivat juuri sinulla, koska olemme kaikki eri muotoisia (Minä olen noin 172cm pitkä, isoluinen, karvan päälle 75 kiloinen keski-ikäinen lihakimpale ja minulla on melkoisen löysä neulomiskäsiala. Neule on minulle jotakuinkin polviin asti pitkä). Mutta siis suunnilleen näin sen tein: 

Alotin vähän vähemmillä silmukoilla, että sain helmaresorista napakan eikä se veny heti kättelyssä lörpöksi, loin 80cm pyöröpuikoille kossa 4 omalle käsialalleni sopivat 150 silmukka ja tein sillä helman resorit, joista 1o 1n on 9 kerrosta korkea ja sen perään tehty 2o 2n on 12 kerrosta. 

Sitten neuloin kolme kerrosta nurjaa joista keskimmäisellä kerroksella lisäsin siihen 8 silmukkaa.
Sen jälestä tuli tuplahelmineuletta 12 kerrosta ja taas kolme kerrosta nurjaa, joista keskimmäiseen lisäsin 6 silmukkaa.

Sitten taas 12 kerrosta 2o 2n resoria ja kolme kerrosta nurjaa, joista keskimmäisellä lisäsin vielä 4 silmukkaa, jotta silmukkamäärä oli yhteensä 168 ristikuviota varten, joka on 8:lla jaollinen kuvio.
Sen ohjeen katselin youtubesta ja sovelsin. (En kuollaksenikaan osaa tuota tässä selittää.)

Sen jälestä sitten taas 3 kerrosta nurjaa ja 2o 2n resoria ja seuraavalla kolmella nurjakerroksella vähensin silmukkamäärää neljän silmukan verran 164:n, kun alettin lähestyä vyötärön korkeutta ja halusin neuleen kapenevan siitä. 

Sitten tuplahelmineuletta se 12 kerrosta ja taas seuraavilla kolmella nurjalla neljä silmukkaa pois, jotta silmukkamäärä oli tasan 160.

Sitten taas, 2o 2n 12kerrosta, kolme kerrosta nurjaa, ristikuviot, kolme kerrosta nurjaa ja 2o 2n resoria 12 kerrosta ja yhden kerroksen nurjaa ja sitten jaoin työn etu- ja takakappaleeksi joissa molemmissa 80 silmukkaa.

Etukappale: tein kaksi kerrosta nurjaa joissa kavensin kainaloista molemmilla kierroksella yhdet silmukat kummaltakin puolelta. Sitten tein tuplahelmineuletta 16 kerrosta, jonka jälkeen päättelin työn keskeltä 4 silmukkaa ja jaoin taas kaksille puikoille loput. Sitten molemmilta puolilta kavensin jokaisella kaula-aukkoa kohti menevällä kierroksella sieltä lopusta kaksi silmukkaa yhteen, kunnes puikoilla oli  jäljellä 23 silmukkaa ja  sitten päättelin ne. 

Takakappalessa tein samanlailla ja samat kavennukset kainaloista, mutta neuloin tuplahelmineuletta 44 kerrosta, ja päättelin kaula-aukkoa varten 30 ja kaventelin kummaltakin puolelta samanlailla kun etukappaleessakin, kunnes jäljellä puikoilla oli se 23 silmukkaa ja päättelin. Takakappaleesta tuli pari-kolme kerrosta korkeampi kuin etukappaleesta ihan tarkoituksella.

Hihat aloitin 40:llä silmukalla ja 9 kerrosta 1o 1n resoria. Ensimmäiseen nurjakerrokseen lisäsin 8 silmukkaa, jotta sain seuraavaksi tehtyä ristikkokuviot ja sitten lisäilin silmukoita tasaisesti nurjiin kerroksiin sitä mukaa, kun hiha tarvitsi olla käsivarttani varten leveämpi, niin että lopussa silmukoita oli about 64. (Sen verran vaan katsokaa, että silmukkamäärä on 8:lla jaollinen ristikuvion kohdalle tultaessa.) Viimeisen 2o 2n resorikerroksen tein tuollai vinoksi, jotta hihat istuu kivammin eikä kainaloihin jää liikaa neuletta. 
(Saatoin tehdä myös joistakin resorikerroksista vähän matalammat kun 12 kerrosta, tarkoituksella, että sain mieleiseni kerrokset mahtumaan hihoihin ja pituus tuli minulle sopivaksi, siksipä en tässä erittele noita kerroksia teillekään tässä tämän tarkemmin.)

Kaula-aukkoa varten neuloin erikseen 100 silmukan verran 9 kerrosta 1o 1n resoria, jonka ompelin kiinni samalla kun hihatkin.

Taskut tein 24 silmukalla ja sopivaksi neuleen kuvion siihen kohti, kun missä ne hyvältä minusta tuntui. Tein ne ihan viimeiseksi, niin oli helppo sovittaa neuletta päälle ja sitten päättää missä kohti ne oli parhaimmat.

Toivottavasti tuosta ohjeestani saa tolkkua, eikä siinä ole liikoja virheitä. Olen itse tooodella huono oppimaan lukemalla kirjoitettua tekstiä ja siksipä tuollaisen ohjeen kirjoitteleminenkin on minulle vähän haasteellista (Olen kuva-ihminen). Huomautelkaa siis ihmeessä jo se ihan metsässä tuntuu jostain kohti olevan. 

Ja nyt kietoudun tuohon neuleeseen ja lähden rötväilemään ja teen kaikkeni taistellakseni sitä himoa vastaan, että tekisi mieli neuloa vielä yksi... En todellakaan nyt tarvitse kolmatta tällaista, joten ehkä pitää siis aloittaa joku ihan muu neule, jotta saa tämän irti mielestään.

P.S. Tässä uudemmassa neuleessa on lankana sama Novitan Isoveli, mutta vaan värissä 618 Särkkä ja minulla meni sitä tähän työhön karvan vajaat yhdeksän rullaa.

I couldn't help myself and made another knitted tunic simply because the first one is so pretty I'm afraid to use it at home cause I might destroy it with something. So I made another that I can use and keep the lighter one for special occasions only.

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Peilinmuotoinen reikä

Maalaa täräytin heti eilisellä tämän kirppispeilin ennen kultaisen kehyksen kauniin harmaanvihreäksi ja voi et, kun siitä tuli heti niin paljon ihanampi. Sain ajatuksen maalata se samaan henkeen kun ostelin aiemmin tuonne ne pussilakanatkin, eli sävytin maalin niin tarkkaan makuuhuoneen tapettiin sopivaksi, että lopputulos näyttää melkein kun seinässä olisi vain peilinmuotoinen reikä ja se on ihan mielettömän kiva noin!

Käytin maalina tätä Rust-oleumin kalustemaalia sävynä Bramwell, johon lirautin sekaan ihan vähän Winter Grey -sävyä, jotta lopputuloksesta tuli vähän vähemmän heleä ja sain sen sopimaan tuon mallina olleen tapetinpalan vaaleamman vihreän kanssa lähes täydellisen hyvin yksiin.

Peili sopii nyt niin mitoiltaan, muodoltaan kun väriltäänkin aivan täydellisesti makuuhuoneen pikkusenkin yläpuolelle ja tekee siihen erittäin hienostuneen fiiliksen. Tykkään, että värinvaihdoksen myötä ennen vähän mauton peili muuttui nyt todella tyylikkääksi, se mikä ennen kirkui hitusen kitchiä on nyt harmonisen kaunista.

Minusta on niin kiva leikkiä tässä huoneessa noilla väreillä ja laittaa esille tapetin kanssa samanmoisia vihreitä ja toisaalta myös samanhenkistä vastaväriä, johon nyt osui kivasti myös tuo vasta hankkimani vähän lilertävä merisiilin luuranko. Olen myös erittäin mielissäni siitä, että tämä suht heräteostoksena hankittu peili osoittautui näin täydellisen sopivaksi tänne makuuhuoneeseen, eikä tarvinnut jäädä miettimään, että meniköhän nyt rahat vain hukkaan... Ei kyllä todellakaan mennyt!


So I painted this mirror that used to be golden to a pretty greyish green and it fits the bedroom wall so well it almost looks like there's a hole to another world now. And I just love, love, love it! It turned out so stylish and pretty and it really elevates the vibe there so much that even with this gloomy winter light it looks so soft and inviting there.

lauantai 18. helmikuuta 2023

Sumupäivän löytöjä

Eilen oli niin ankean sateinen ja sumuinen päivä, että päätin hämärissä sisätiloissa puurtamisen sijasta ottaa ja lähteä piristämään itseäni pienelle kirppisretkelle Klaukkalaan. En ollutkaan sielläpäin käynyt pitkiin aikoihin ja vaikka siellä ei olekaan kuin kaksi paikkaa, jossa kävdä tykkään oli reissu erittäin mieltä virkistävä ja onnistunut.

Ensimmäisenä suuntasin Viirin kirppikselle, joka hiveli kyllä mieltä kaikella kivuudellaan tällä kertaa. Katselin siellä useampaakin tuollaista lasista sitruspuserrinta ja päädyin ostamaan tuon kuvassa olevan, koska se oli mielestäni sekä nätein, että näppärin ja parin euron hinta oli myös hyvä houkutin. Samaiset pari euroa maksoi raidallinen tyynynpäällinen ja lautasliinarenkaat puolestaan kustansivat vaivaiset 90 centtiä.

Hauskasti vanhahtavat alumiiniset italiankieliset keittiötölkit löysin viereisen rakennuksen Elegantik-liikkeestä, jossa oli messevät helmikuun hulinat koko valikoiman ollessa puoleen hintaan. Seitsemän euron kappalehinta noista kutistui näin seitsemään euroon yhteensä.

Samaisesta liikkeestä löytyivät nämä ihanat merisiilien rangat, korallit sekä kaksi pientä liitutaulua kivoiksi hintatauluiksi tulevaisuuden markkinoille. Tämän koko läjä irtosi kolmella kympillä ja tekee minut kyllä hyvin onnelliseksi noista koralleista kun olen keräilymielessä aina niin kovasti innostunut.

Kotimatkalla piipahdin vielä Tuusulan Femmatorilla siitä kun melkein vierestä ohi ajoin ja sieltä nappasin mukaani tämän kovin kaunismuotoisen peilin 25 eurolla. Eka ajatukseni oli laittaa se tähän eteisen portaikon viereen, mihin jonkinmoista pikkupeiliä olen haikaillut, mutta se onkin tuohon ehkä vähän liian suuri ja erityisesti kultainen, mutta sitten keksin, että pikkumakkarissa se voisikin olla aika karkki, varsinkin jos värin vaihtaa kehyksestä vähän neutraalimmaksi. (Peili ei ole oikeaa antiikkia, joten en tunne lainkaan häpeää jos siihen uuden värin päälle sutaisen.)

Ja lopuksi esittelen vielä tämän täysin tähän aikaan kuulumattoman syyskoristeen, joka löytyi myöskin sieltä Viirin kirppikseltä. Seitsemän euron jätti-iso keraaminen kurpitsa suorastaan huusi nimeäni yhdessä myyntipöydässä, sillä olen tällaisesta haaveillut jo monta vuotta syksyn koristuksia porstuaan suunnitellessani ja nyt se on vihdoin löytynyt. Melkein tekisi mieli sanoa, että nyt en malta odottaa ensi syksyn koittavan, mutta ei nyt sentään, tässä on vielä ne kaksi parhainta vuodenaikaa ennen sitä ja niitä odotan kyllä enemmän kun mitään muuta just nyt.

Went to a small fleamarket trip yesterday, to avoid sitting indoors in the gloomy weather. Made some really good finds from the nearby town Klaukkala.

keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Noin puoli kolmen kynttilä

Olkkarissa on ihana helmikuinen valo ja rauha, kun koirat vetelevät sohvalla päiväuniaan. Pöydällä on vielä joulusta jääneet kynttilät ja tunnelma muutenkin vallan ihastuttavan pysähtynyt. Ei mitään kiirettä yhtään mihinkään.

Tuli aloitettua sitten se toinenkin neulepaita, kun enhän sitä malttanut olla tekemättä, kun se kerran vielä jotenkuten muistissa on. Toista hihaa tässä neuloskelen ja ihan muutaman päivän päästä varmaan valmistunee loputkin osat, kun into on taas päällänsä. 

Koiria ei vaan nämä minun neulehommat kummemmin kiinnostele paitsi silloin jos unohdan puikot sohvalle ja poistun huoneesta. Silloin niistä jostain kumman syystä tulee yhtäkkiä koirien mielestä hyvinkin herkulliset vaikka minun käsissäni eivät herätä heissä mitään tunteita.

Ja noin puoli kolmelta pöydällä syttyy toinen noista kahdesta kynttilästä. Laitoin sen vähän ennen joulua ajastimella tuohon aikaan, kun silloin oli jo pimeää ja nyt se huvittaa tuossa, kun se edelleen syttyy samaan aikaan vaikka on jo ihan valoisaa vielä. En ole sitä viitsinyt ajastaa uudelleen, kun itseasiassa vain odottelen, että siitä nuo paristot jo vihdoin loppusivat, mutta  ihmeellisen kestävät on kyllä olleet, kun edelleen tuo viimeinen vaan jaksaa. 

February in the living room is more brighter. I started the second knitted sweater, cause the first one was so wonderful. The dogs are napping and the last led-candle with timer still lights up at two thirty (ish), when it was already dark back in december.

lauantai 11. helmikuuta 2023

DIY Lehtikulho

Olen jo pitkään halunnut tehdä keramiikkasavesta jonkinmoisen lehtikulhon, mutta aina se on jäänyt sitten vaan ajatuksen asteelle, kunnes tässä eräänä päivänä minulle vinkattiin niin helposta konstista tehdä sellainen, että pistin sen oitis testiin ja työn alle.

Tarvikkeeni siihen olivat varsin simppelit; sen keramiikkasaven lisäksi tarvitaan vaan aito iso kasvin lehti, sopivan muotoinen kulho, hyvin pölyiseksi käytettyä muovikelmua ja työkaluja saven kaulimiseen ja muotoiluun.

Kulho nurinpäin toisen korkeamman kulhon päälle kavalettiin ja päälle eristeeksi muovia tahi muuta materiaalia mikä ei tartu kulhon pintaan kiinni, jotta savityö pääsee vapaasti kuivumaan nahkakovaksi siinä. Kiinnitin muovin vain kääntämällä pisimmät liepeet kulhon reunojen alle, josta sen saa näpsästi irti heti kun työ on muotoiltu valmiiksi.

Sitten kaulitsin saven sopivaksi levyksi ja lopuksi pistin lehden sen pintaan ja kaulitsin sen hyvin kiinni. Muokkasin lehden muotoa leikatessa alareunastaan vähän enemmän kapenevaksi, jotta ne istuvat toistensa kanssa aseteltuna paremmin, eikä työhön tulee ihan liikaa päällekkäisyyttä. 

TOIM. HUOM. Tässä tein tuon ekan lehden vahingossa väärin päin lehtiruodit ylöspäin, ja huomasin vasta kulhon ympäri kääntäessäni, että mokasin... Lehti siis painetaan saven pintaan ruodit alaspäin, jotta kuvio tulee hyvin esille. Onnekseni muut lehdet menivät sitten just näin. Unohdin myös kuvata erikseen sen, että silottelin ja pyöristin vähän noita savilehden ulkoreunoja sormilla ennen muotin päälle asettamista, jotteivät ne jää liian teräviksi valmiissa työssä.

Sitten asettelin lehtiä muottini päälle tasaisesti pareittan kuviopuoli alaspäin suunnilleen tällä tapaa. Niitä ei kannata painaa kovin kovasti alustaa vasten, jotta kuviot pysyvät savessa eivätkä litisty liiaksi.

Kun olin saanut tarpeeksi lehtiä asteltua aloin varovasti liittää niitä toisiinsa painelemalla  kaikki näkyvät reunat kiinni alempiin lehtiin ja toisiinsa. Tässäkään ei tarvinnut käyttää liiemmin voimia vaan ihan hellästi ja pienesti sormen reunalla painelin.

Lopuksi siloittelin kaikki saumat näteiksi ja lehtien kärjet pehmeän pyöreäreunaisiksi vähän vetisillä sormilla hipsuttelemalla.


Sitten painoin kevyesti puulevyllä kulhon pohjaan tasaiset pienet painaumat, jotta se seisoo sitten pöydän päällä eikä keiku ja lisäsin noiden roikkuvien lehtilerpakkeiden alle vähän talouspaperia tueksi, etteivät ihan vasten kulhon reunaa kuivu ja antamaan vähän eläväisyyttä muodoille.

Ja sitten annoin sen kuivua muottinsa päällä oikein kunnolla nahkakuivaksi välistä vähän föönillä siinä avittaen.

Ja kun se kuivui sen verran, että piti muotonsa hyvin käänsin sen ympäri ja lopputulos oli aivan todella onnistunut! Eikä se väärin päin kaulittu lehtikään tuosta liikaa silmiin paista, joten nyt voin antaa tuon kuivua kokonaan ja viedä poltettavaksi. Täytyy myös alkaa suunnitella lasitteen väriä, että olisiko se heleä vihreä vai selkeä valkoinen vai sittenkin joku ihan muu.

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tuo kuivuu nätisti, eikä halkea missään vaiheessa ja mikä kaikkein tärkeintä; etten itse törväise sitä rikki poltoon viedessäni, niin saan itselleni supernätin lehtikulhon koristamaan kotiani.

Got a tip of a simple way to make a pottery leaf bowl and of course had to try it out right away. All fingers crossed now, that it makes through all the stages of bisque and glazing and I will get the prettiest leaf bowl for my spring home decorations.