Uusi vanha hajuvesikaappi

Pistinkin sen taannoin kellokaapista fiksaamani hajuvesikaapin vaihtoon kun sovittelin tätä vanhaa kaappikaunokaista tuohon sen paikalle ja tykästyin tähän tosi paljon enemmän. Tässä on jotenkin tyyli paremmin tänne sopiva ja kun värikin natsasi ihan tuollaisenaan oli vaihtopäätös helppo tehdä. Se istuu tuohon seinälle mielestäni niin hyvin, kun on mitoiltaan niin paljon sirompi, kun edeltäjänsä.

Sain tämän kaapin synttärilahjaksi ystävältä viime kesänä ja ajatus oli, että tämä pääsisi asuntovaununi keittiöön uudeksi kaapiksi. Mutta kun tuossa ei ole mitään oven tahi laatikon lukitusmekanismeja, joita siellä ajon aikana tarvitaan ja sen mittojen osoittautuessa vaunulleni vähän pienenlaisiksi (voitteko kuvitella!) niin se jäikin lojumaan työhuoneeseeni odotellen jotain uutta ideaa sijoituspaikakseen, joka sitten löytyikin heti joulun jälkeen, kun päätin sitä tuohon testata joulukoristeita pois siivoillessani.

Vaikka tähän kaappiin ei niin montaa hajuvesiputelia mahdu, kun sihen vitriiniin, on tämä silti mielestäni kivampi käytössäkin. Tykkään myös tuosta mahdollisuudesta laittaa kaapin päälle jotain nättiä viheriäistä, jota tuo porstuasta lainattu muratti nyt tuolla edustaa. 

Täytyy katsoa keksinkö sille lasivitriinille vielä jotain muuta käyttöä täällä vai pistänkö sen kirppiskuormaan, mutta tämä kaappi on kyllä ehdottomasti nyt oikealla paikallaan.

Got this cute old wall cabinet as a birthday present from a friend of mine. I tried it out on this wall after christmas and even tho I had a perfectly good cabinet here I decided to change in to this, cause this one fits in this room and vibe so much better.

Koreja keittiössä

Olen hirveän viehättynyt kaikenlaisista koreista keittiössä. Niitä on sekä säilyttiminä, tarjottimina, että esillepanoa avustamassa ja tykkään pitää niitä esillä niin paljon kun vaan mahtuu. Suosikkiväri on just nyt tuollainen luonnollinen ja vaalea, joka sopii mielestäni tähän tilaan, fiilikseen ja vuodenaikaan kaikista parhaiten.

Mielettömän nätit ja näpsäkät punotut korit on tehnyt ystäväni Katja Parolan asemalta ja hän kävi ne täällä kuvaamassa  Unelmien Talo&Koti-lehden lokakuun numeron DIY-palstalleen. Ja koskapa näyttivät niin kauniilta täällä ja ihastuin niihin niin syvästi "unohti" hän nämä kaksi ihanuutta tänne minun keittiötäni sulostuttamaan ihan pysyväisesti.

Noissa voisi pidellä vaikka mitä, mutta nyt niissä on sipuleita, koska siihen hommaan tarvittiin niille ilmava säilytin. Skafferin ovi on niille oivallinen paikka, jossa ovat sekä kauniisti esillä, että näppärästi käsillä silloin kun sipuleita on tarvinnut. 

Päätin, että pikkuhiljaa voi alkaa myös fiilistellä jo vähän jouluakin, mutta vielä sillai ihan hissukseen ja varovasti. Pistin yhden taannoin tekemistäni simpukkakransseista keittiön oveen ja sitaisin sihen sävy-sävyyn rusetin ja nyt se on mielestäni just niin kun pitääkin; vähän jo aavistus tulevasta, muttei vielä kuitenkaan liikaa.

I just love using baskets in my kitchen. Got those two cute hand woven baskets from my friend Katja who made them by herself and took photos in my kitchen for Unelmien Talo&Koti-magazine. Others are fleamarket finds.

Peilin sovittelua

Siskolta synttärilahjaksi saatu peili on odotellut paikkaansa, kun en ole millään pystynyt päättämään mihin kolmesta sille mielestäni parhaasta paikasta sen sijoittaisin, kaikkiin kun se mielestäni niin hyvin sopisi. Ja koskapa en pysty nyt kloonaamaan tästä peilistä kolmea ei siis auta kun sovittaa sitä jokaiseen joksikin aikaa ja päättää vasta sitten, kun on ensin kunnolla sitä niissä katsellut.

Ensinnä sitä sovitellaan tänne makuuhuoneen pikkulipaston päälle, jossa se näyttää olevan niin hyvin kotonaan, ettei tosikaan. Värikin tällai hämäränä päivänä istuu tuohon kuin nakutettu, näyttäen hitusen vihertävältä, vaikka harmaa onkin. Ovat lipaston kanssa ihan erivärisiä, mutta kuitenkin niin liki, ettei se haittaa yhtään, jos peili tähän päättää asettua. 

Jos se tähän jää niin kiinnittäisin sen tuohon seinälle vähän irti lipaston pinnasta, niin kuin edeltäjänsäkin. Nyt en raaskinut seinään tehdä ylimääräistä reikää vain sovittelua varten ja siksi jätin vain nojaamaan seinään eikä se hassummalta näytä noinkaan. 

Nyt sitä sitten makustellaan täällä pari päivää ja katsellaan sitten miltä se niissä kahdessa muussa paikassa näyttäisi ja ennen kaikkea, mikä näistä sitten eniten itseä täällä viehättäisi.

Tässä olisi kyllä kaikki aikalailla kohdillaan tässä huoneessa.

Haven't been able to decide a place for this beautiful old mirror gifted to me by my sister, so i decided to try it out in all three places I think it would be the best. First the obvious; my bedroom. It looks like it belongs here with the little dresser.

Munia ja peili

Sain tänä vuonna tosi hauskoja synttärilahjoja ja niistä hauskin on ehkä tämä korillinen ihka-aitojen luomumaalaiskanojen munia. Joku voisi ajatella, että kananmunat synttärilahjaksi ovat varsin omituinen tapa muistaa päivänsankaria, mutta itse olin tästä lahjasta hyvin otettu ja riemuissani. Sen lisäksi, että munat olivat tosi herkullisia arvostin  ihan yli kaiken sitä miten kaunis ja käytännöllinen lahja olikaan.

Toinen hauska synttärilahja liittyy vahvasti edelliseen ollen myöskin muna, mutta nyt vaan strutsin ja tyhjä. Olin ystävälleni ollut vähän kateellinen hänen kirppikseltä löytämästään strutsinmunasta ja kuinka ollakaan hän sitten kiikutti sen minulle synttärilahjaksi, kun oli ajatellut minun arvostavan sitä enemmän kun hän. No, oikeassahan tuo oli, hyvin onnelliseksi teki myös tämä muna minut.

Ja kolmas lahja minkä täällä halusin ehdottomasti esitellä on tämä siskolta saatu peili. Hämmennyin ihan täysin kun hän tämän minulle kiikutti, sillä olin kuvitellut aina sitä puoliksi leikilläni häneltä pyydellessäni, ettei sitä päivää kuunaan nähtäisi, mutta nytpä vaan nähtiin sitten. Tämä peili on aikainaan oikein Lontoosta asti käyty ostelemassa ja niin hyvin kun se siskolaan sopikin, olen varma, että tänne se sopii vieläkin paremmin. Muutama paikkavaihtoehtokin on jo mielessä, mutta pitää sovitella ensin, että missä se olisi heti kaikista eniten edukseen.

Kannattaa siis vanhentua aina silloin tällöin, kun kerta näin kivoja lahjoja saa palkinnoksi siitä.

Got some very nice birthday presents last month. Firstly some fresh organic eggs, that I absolutely loved. Secondly a cool empty osrich egg and finally a mirror my sister had gotten herself from an antique fair in London years ago, that I'd been craving for ever since. SO worth it tuning older again.

Pieni lottovoitto

Olin haaveillut löytäväni jostain jonkun kivan vanhan ja kulahtaneen pöydän joka sopisi puutarhani ruokailunurkkaukseen uudeksi ja vähän isommaksi pöydäksi. Mielessäni oli parikin erilaista mallia ja kyttäilin ahkerasti toria ja muita netin myyntipalstoja jos sellaista näkyisi, kun eräänä iltana vastaani tuli tämä pöytä. Malli oli vähän eri kun mitä olin ajatellut, mutta viehätyin niin paljon tuosta harmaantuneesta, oljyttömästä kovapuupinnasta, että sydämeni suli välittömästi. 

Tiesin jo ilman mittojakin, että tämä pöytä olisi just passeli tähän puutarhaan ja pistin viestiä myyjälle. Ilmoitus oli annettavasta pöydästä ja ajattelin, ettei minulla siihen mitään saumoja enää olisi, muutaman tunnin kun se jo oli ollut siellä, mutta, jostain syystä myyjä vastasi pian ja sain sovittua noudon heti seuraavalle päivälle. Ja ai että kun tuntui ihan lottovoitolta se kun sen tänne sain. Se on niin täydellisen kokoinen ja näköinen tähän pihaan, ettei parempaa voisi enää ollakaan. 

Hauska kuriositeetti on, etten edelleenkään tiedä sen tarkkoja mittoja. Se on tuohon kohtaan juuri sopiva ja se tieto riittää minulle vallan hyvin.

Tykästyin tässä pöydässä erityisesti sen syvyyteen, että siihen voi päälle laitella vaikka mitä nättiä tai sitten täyttää tuon keskiosan vaan eri ruokalajeilla ja nautiskella siitä, ettei pöydästä tarvitse nousta lisää hakeakseen. Meillä on kaikki aiemmat pöydät olleet niin napakan kaposia ja ahtaita, ettei koskaan ole saanut katettua kattiloita ja muita mukaan, vaan aina on ollut buffetti eri pöydällä. 

Toinen kiva asia tässä on tuo levitettävyys, että voin pitää tätä tällai niin, että tähän mahtuisi peräti kahdeksan ruokailijaa tai sitten typistää sen pelkäksi neljän hengen reiluksi ympyräksi. Just nyt tykkään katsella sitä pitkäksi levitettynä ja ihailla miten sopivalta se näyttää vaikka onkin isompi melkein kun vanhat pöydät yhteensä. Tuolitkin mahtuvat hyvin sen alle käsinojineen päivineen.

En ole nyt pidellyt tässä pöydän kasvihuoneen puoleisella sivulla juurikaan istuimia, kun tykkään siitä, että pöydän muodot näkyy paremmin ilman. Ajattelin että voisin siihen jonkun kivan penkin laittaa, mutta sellaista en mistään ole tähän hätään löytänyt. Sitä tässä pari päivää mietiskeltyäni päädyinkin sitten askartelemaan sen itse. Se oli kuvanottohetkellä juuri aviomieheni hiottavana, joten esittelen sen teille heti seuraavassa postauksessani.

I got this new dining table to my garden for free. Someone gave it away thinking it was pure waste, but I saw the beauty still in it and was lucky enough to have it here. I just love the depth of it, I can have all kinds of arrangements in the middle, or just fill it up with food. It's also way bigger than any table we had here before and can seat eight people fairly comfortably.

I started to think of having somekind of a bench to this open end, but hadn't found anything suitable anywhere so started building one myself. I'll tell you more about it in my next post.

Onnenkantamoinen

Tämä tässä on erittäin ruma ovi, jonka onnekkaasti löysin eräästä purkutalosta, jossa sain viime hetkellä vierailla vanhaan talooni varaosia etsimässä, ennen kun purkuvehkeet vetivät sen sileäksi. Olin alunperin vain vähän listoja ja sen sellaista vailla, mutta lähdinkin talolta kaksi ovea ja paljon muuta pikkutilpehööriä takakontissani, (toki ne listatkin sieltä löytyivät.)

Tämä on siis toinen niistä ovista. Se toinen on erittäin kauniissa kunnossa oleva nelipeilinen puuovi, ihan samanlainen kun talomme muutkin ovet ja jännittävästi myös täsmälleen saman kokoinenkin. Tämä toinen taas näyttää vähän epäilyttävältä tässä asussaan, mutta tiedättekös mitä? Tuon ruman lastulevyn alla on jotain ihan super-mahtavaa!

Katsokaas kun ne lastulevyt siitä riipii edestä pois, on siellä alla TÄSMÄLLEEN meidän talon peilityksellä oleva puuovi, jossa ihana iso ikkuna. Harmi vaan, että lasi olikin tuollai lyhennetty aukkoon, mutta se on pieni vaiva hankkia siihen tilalle sopiva. 

Olen uneksinut tällaisesta ovesta jo tovin , mutta näitä just sopivia on vähän hankala löytää, kun tuntuu olevan tämä peilimalli just se kaikista halutuin ja yleisimmin käytetty. Meidän vuonna -46 rakennetussa rintamamiestalossa kahta lukuunottamatta ovat kaikki väli- ja komeronovet juuri tätä mallia ja olenkin halunnut tästä tyylistä pitää kiinni ja siksi metsästellyt näitä korvaamaan ne myöhemmin asennetut väärän malliset ja nyt löytyi bonuksena vielä tällainen hieno ikkunallinen malli.

 Ja nyt on siis kaksi ovea joista valita, että kumman laittaa mihinkin. Tälle ovelle olin jo mielessäni suunnitellut paikkaa, mutta aukeamissuunta olisi tässä siihen väärä, joten pitää vielä pohtia vaihtaisinko tämän sittenkin vaikka olohuoneen oveksi, mutta ans kattoo ny, on hyvä tuumata kunnolla ensin ennen kun toimeen ryhtyy. Sen aikaa tämä säilyy oikein hyvin karmissaan varastossa.

Salvaged this and another old door from a house bout to be demolished. Perfectly the same profile the other doors in this house, just needed to peel off the off putting chipboard that had been put to it probably to make it more insulated. I was in a need for a couple of doors to replace some newer and not matching ones, so I feel very lucky to have them now.

Mummin piirustus

Sain joulunaikaan tädiltäni tuliaisiksi mummini vanhan piirustuksen. Se on tehty noin vuonna 1937 kampaajakoulussa mummini ollessa noin viisitoistavuotias. Ihastuin siihen siltä istumalta, tyylikäs daami vesikampauksineen ja savuke kädessä oli mielestäni todella hyvin toteutettu ja tykkäsin erityisesti tuosta yhdellä viivalla tehdystä kasvojen ja kaulan muodosta. Lyijykynällä tehty työ oli säilynyt varsin hyvin vaikka paperi olikin vuosien saatossa hivenen kärsinyt siitä, että sitä oli säilytetty taitettuna ja päätinkin heti, että laitan sen kunnolla kehyksiin, ettei enempiä vaurioita enää synny.

Metsästin kirppikseltä sopivan vanhan kehyksen ja laitoin siihen mustan paspiksen, jotta siihen tuli vähän lisää tuota dramatiikkaa, mitä kuvassakin mielestäni on. Rajasin sen aika tiukasti tuohon itse kuvaan, niin että mummini signeeraus jäi valitettavasti piiloon, mutta se oli ihan paperin alakulmassa ja olisi jättänyt kuvan ympärille liiaksi tyhjää. Mielestäni toimii nyt tosi hyvin noin.

Kun olin saanut kuvan kehyksiin tiesin heti, että haluan sen nyt makuuhuoneeni seinälle. Pidän siellä aina vaihtuvia kivoja asioita ja nyt tuntui vahvasti siltä, että halusin mummin lähelleni. Tiedän, että hän siellä pilven reunalla nauraa minulle just nyt, koska onnistuin aina vähän yllättämään häntä sillä mitkä minua hänen töistään viehätti ja tämä kuuluu taas just siihen kastiin. 

My aunt gave me my grandmothers old drawing that she'd made back in 1937 when she attended beauty school and was around fifteen years old. I immediately fell in love with it, the drama and the style. I specially love the one single line she made to draw the face and neck line. 

I put the drawing in a simple black frame with a thick black passepartout. I think the picture deserved it. Now it's hanging beside my bed and I know my grandmother is laughing at me from heaven, she always laughed when I surprised her with the things of her I liked. 

Kirjoneuleita ja kesämietteitä

Olen tässä salaa taas vähän neuloskellut vaikken siinä vielä ihan täysin mestari olekaan, mutta harjoitus on tehnyt jo melko hyväksi ja onnistuin soveltamaan itselleni sopivan ohjeen jolla sain aikaan varsin kivan kirjoneulemekon. Tein sen jo kertaalleen neulotuista langoista jotka purin männä talvena pieleen menneestä aivan liian suuresta ja päällä roikkuvasta tekeleestä ja varsin tyytyväinen saan nyt olla että tein niin, kun lopputuloksesta tuli noinkin kiva.

Nyt on tekeillä jo toinen samanlainen, mutta eri väreillä niin kauan kun muistan miten tuon ensimmäisen tein. Kirjoitin kyllä jonkinlaiset ohjeet itselleni siitä miten tuon aikaan sain, mutta koskapa en alan termistöä edelleenkään täysin omaa, voi  olla että parin vuoden päästä en ota omista muistiinpanoistani enää selvää. Siksipä on hyvä kilkutella toinen nyt heti perään kun edellinen on vielä tuoreessa muistissa.

Tosin, tahtoisin tehdä tähän toiseen vähän alemmas ulottuvan kaula-aukon etupuolelle, ryhtini kun tempaisee tuon mallin melko nopsaan tiukaksi kurkkuani vasten ja saan sitä olla koko ajan alas nykimässä, muttei ole sitten hajuakaan sopiiko semmoinen tuon kirjoneuleen kanssa laisinkaan? Että jos se vähän katkeaa tuosta edestä ja siitä kuvioinnista sitten ikään kuin pala puuttuu... Jos jollakulla on tästä kokemusta niin kertokaa toki, että kannattaako tuollaista lähteä kokeilemaan. Viisaampiani kuuntelen tässä mielelläni ennen kun lähden taas itse soveltamaan.

Ja hei jos et ole koskaan neulonut villapaitaa, mutta haluaisit osata, niin tsekkaappa tämä Rillan just alkanut neulekoulu tästä linkistä! Siellä oppii kuulkaa noviisitkin neulomaan nyt villapaidan.

Toinen kiva asia tässä neuloskelun lomassa on ollut tämä joulupukin tuoma puutarhakirja. Muutaman kuivan kesän uuvuttama puutarhuri saa tästä ihan uutta pontta lähteä rakentamaan pihaa sellaisilla kasveilla jotka siellä oikeasti viihtyy ja jotka kestävät nämä extremet olosuhteet, joita tässä on viime aikoina (ja nytkin) ollut. Ihaninta antia minulle on tässä kirjassa kyllä ehdottomasti se, että ne rikkaruohotkin voi ottaa osaksi sitä kukkapenkkiä ja että se miten luonto itse siellä pihassa somistaa voi ollakin ihan hyvä juttu, eikä aina tarvitse pyrkiä siihen omassa mielessä siintävään täydellisyyteen, vaan antaa mennä sen pihan ehdoilla sinne minne se haluaa olla menossa ja seurata sitä sitten sinne. 

Huono puoli tässä kirjassa on kyllä ehdottomasti se, että nyt ei ole vielä kevät. Itse asiassa talvikaan ei ole vielä  kunnolla täällä etelässä alkanut, joten pitkään saa vielä odotella ennen kuin kädet multaan laittaa, mutta onneksi on tätä muuta tekemistä tässä sitä kevättä odotellessa. Se edellisen postauksen salaisuuskin on jo melkein kokonaan hiottu ja pääsen pian maalaushommiin jahka saan itseni ensin revittyä irti tästä edelleen päällä olevasta joulumoodista, kaikki koristeetkin kuusineen edellen paikoillaan. Huomenna ne kuitenkin on siivottava pois, kun on loppiainen, vaikka olisin voinut jatkaa tätä jouluilua vielä ihan hyvin pari viikkoa.

So I've been secretly knitting here and practicing my skills to make a tunic with pattern. I'm not that skilled with knitting yet and I don't understand some of the instructions, but I still managed to make this piece that fits me perfectly, even tho I didn't have a specific instruction on how to do it. I'm so happy with the outcome I started to knit another one like that but with different colors.

Santa got me a new gardening book for Christmas that I've been reading while I knit. It has made me dream of spring already and I have dozens of ideas for my garden now. I must say this book has really opened my eyes to understanding the way of nature in my yard. 

P.s. The big cabinet has been sanded almost completely now and is waiting for me to remove the Christmas from the house before we can bring it in and I can start thinking about the paint job. And yes I still have my Christmas tree lit up here. I told you I was a Christmas person. :D Tomorrow I'll take it down. I promise.

Kaikenlaista rojua

On taas aika esitellä vähän tämän kesän kirppislöytöjä. Paljon olen ehtinyt kierrellä ja ostella mutta vähemmän kertoa niistä täällä. Korjataans nyt se. 

Tämän kuvan hauskat vanhat emaliset numerokyltit ostelin eilettäin Loimaan rompetorilta. Hassua että mitään muuta ei sieltä mukaan tarttunut vaikka tarjontaa kyllä olikin. Oli vissiin päällä joku numerokylttihaku joka sitten tuotti tulokseksi nämä. Tuo epäonnen numero kolmetoista näyttää kyllä siltä että se on jo epäonnea jollekin tuottanut. Ulkoasu on ihan kuin olisi tulipalossa ollut. Vähän pelottava ehkä, mutta silti ostin sen itselleni. Jospa siitä olisi epäonni jo loppunut.

Reissulta Pohjois-Karjalaan Kiteeltä löytyi tämmöinen hauska vanha sikkilavuaari. Tiesin heti että tarvitsen sen puutarhanurkkaani vaikkei siellä mitään vesipistettä (vielä) olekaan. Tässähän voi ruukutella kasvejakin kun mullat saa huuhdottua tuosta reiästä vedellä pois. Eri kätevä ja nätti ostos.

Siskolta sain lahjaksi tällaisen hauskan vanhan kastelukannun, jollaista olen jo kasteluhommiin vähän kaipaillutkin. Paljon hauskempaa on kastella kun voi kauniilla kannulla kastella sanon ma. Talvella tämä sopii oivallisesti sisätiloihinkin, koko on juuri sopiva hoitamaan koko kämän kasvikset yhdellä täytöllä.

Kiteeltä löytyi myös tuo hauska juuttinarusta tehty kudonnainen joka odottaa työhuoneessa että ehtisin vaihtaa siihen tuon ruman metalliputken johonkin nätimpään. Vierellä oleva vintage nahkalaukku taasen on oman kylän löytöjä. Vähän fiinimpi kesälaukku kun enemmän tilaa tarvitsee ja ihan mahtava kameralaukkunakin. Hyvällä käytöllä ollutkin jo.

Ja sitten viimeiseksi vaan ei vähäisimpänä tämä myöskin Kiteeltä löytynyt vanha , pitkä puunaulakko. Tämmöistä olen nimittäin metsästellyt jo jonkin aikaa viimeistelläkseni yhden keskeneräisen projektini kuvauskuntoon. Arvaattekos jo mikä se projektini olikaan? No se Annan huone tietenkin. Ensi viikolla vihdoin pääsen kuvaamaan sen teillekin, että minkälainen siitä nyt sitten tuli.

Some of my resent fleamarket finds are these vintage enamel signs, vintage sink for my garden, a wall hanging, leather bag and an old coat rack that I needed to finish up my project with Anna's room, that's been just waiting for the final touch. Pics of that FINALLY coming next week. 

The cool old watering can was a present from my sister. Perfect look for this household.

Viime hetken pelastus

Asumme alueella jolle uudisrakennetaan tiuhaan. Juuri nytkin aivan läheltämme purettiin vanha söpö mummonmökki jonka tilalle tulee iso rivitalo. Ja vaikka säälittääkin tuommoinen tuho, olen siellä yleensä ensimmäisten joukossa paikalla kun purkutraktorit saapuvat. Jaa että miksikö? No rompetta hamstraamassa tietysti.

Nyt en ihan ehtinyt itse taloa penkoa ennen kun siitä oli jo puolet kadonnut purkukauhan kitaan, mutta talon pihassa olleesta vajasta sain työmiesten kahvipaussilla käydä tutkimassa aarteita. Ja löytyihän sieltä vielä. Nimittäin tällainen supertrendikäs vanha itsetehty seinäkaappi. 

Tällaisethan ovat ihan kuuminta hottia sisustuksessa juuri nyt. Ei voi kun hämmästellä sitä tyylitajua millä tämän on talon vanha isäntä (tai poika) joskus tehnyt. Vanhasta puulaatikosta ja kansista aikaan saatu kaappi on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tyylikäs ja toimiva. Erityislisänä vielä nuo vanhat mainokset jotka siinä ovat joko aina olleet tai myöhemmin laitetut. Ihan täysi kymppi.

Sopii tänne countrytyyliseen kämpäämme kuin nyrkki silmään, jahka ensin keksin että mihin laitan sen. Pihakeittiöön tekisi mieli, mutta en raaski säiden armoille laittaa. Sisälle jonnekin turvaan on tämmöinen aarre kyllä saatava.

Salvaged this cool vintage self made cabinet from a house near by that was being demolished. And though I cry inside every time they demolish an old house I just love to go picking in places like that. There's always cool stuff that people have left behind that I can use in my cool vintage themed old house.

Yksinäisten sukkien treffipaikka

Niitähän riittää aina, siis parittomia sukkia. Varsinkin perheessä jossa asuu kaksi miespuoleista jotka eivät ole niin nuukia siitä onko jalassa olevat samaa paria tai edes väriä. Sukkia syövät myöskin pesukone, sohva, sängynaluset sekä kaksi pientä koiraa ja joskus niitä jää myös mummilaan tai painisalille.

Itse olen sitä ihmistyyppiä joka rakastaa hamstrata niitä yksinäisiä ja tulen valtaisan iloiseksi kun löydän parit taas kohdilleen. Aina ei kuitenkaan kaikille heti sitä toista löydy ja jossain ne orvot pitää säilytellä sen aikaa. Kaikenlaisia sukkapiiloja kokeiltuani tulin siihen tulokseen että se on hyvä olla jossain helpossa paikassa jotta siihen saattaisivat muutkin ne parittomansa laittaa.

Sitten sain joululahjaksi Parolan aseman Katjalta sen kaikista parhaimman paikan niiden säilyttämiseen. Tätä pussia kehtaa pitää esillä ja sinne on helppo sujauttaa pyykistä löytyneet sukkaorvot sekä etsiä paria toisille. Monta paria on jo onnellisesti tavoittaneet toisensa tämän pussin kautta. Ja se on kuulkaas ilon asia se.

Jos teidän perheessä on sukkaongelma ja haluaisit tällaisen pussin myös itselle, pistä Katjalle viestiä osoitteeseen info@parolanasema.fi . Hän valmistaa ja myy näitä ja monia muitakin pussi-ihanuuksia arjen tarpeisiin.

P.s. Piti vielä mainita miksi se sukkaongelma on vain perheen miehillä. Minä ostan itselleni vain yhdenlaisia mustia sukkia. Joka vuosi muutaman parin lisää ja aina samanlaisia. Näin ollen jos minulta hukkuu sukka, en sitä edes huomaa koska aina saan parin toisesta samanlaisesta. Perheen miehille tätä olen koittanut myös soveltaa, mutta saavat niin paljon lahjoiksi sukkia esim. jouluisin, ja aina tietysti erilaisia, että se on osoittautunut täysin mahdottomaksi yrittää kontrolloida.

The problem of missing socks. There's always socks missing and it's so annoying to store those odd pairs in the sock drawers and try to remember where the pair is if one finds a lonely sock from the laundry. But not anymore. I got this cute paper bag that says "odd socks". Now I have a pretty place to keep all the odd socks and it's so easy to find the pair if it is there.

If you want to have one for yourself, contact Katja from the blog Parolan asema at info@parolanasema.fi. She makes and sells these and many more.