Vielä kerran kesälomalla

Onneksi kesä jatkui tänä vuonna tarpeeksi pitkään ja kerkesin tehdä vielä yhden miniloman pikkuvaunun kanssa Saloon ihanaan Tyynelään ihanien ystävien luokse. Täällä asuu Sateenkaaria ja serpentiiniä blogin Laura ja mukaan tuli lisäksi vielä Keltaisen kahvipannun Pauliina, joten melkoisen hauskaa oli kyllä meillä, kun kolme varsin samanhenkistä ystävystä (ja kahden puoliskot) vietti kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä yhdessä. Ritti naurua, juttelua, mahtavia ruokia, pöljiä juttuja, lisää naurua, kirppisreissuja ja huikeita hetkiä näiden tyyppien kanssa kyllä. Niin jäi lämpöiset muistot taas kerran kotiin viemisiksi minulle.

Sain parkata vaunun Lauran isolla ihanan puutarhaisella tontilla minne halusin ja mahtavuutta oli kanssaesteetikkojen kanssa suunnitella ja mallailla, että missä se kivoimmalta näyttäisi kuvia varten ja missä tuntisin oloni turvallisimmaksi, kun vähän saatan peljätä aina uusissa paikoissa yöpyessä öisin mörköjä... Päädyttiin laittamaan se tähän pihan hiekkakäytävän reunaan uuden porstuan kupeeseen, sillä siinä näkyi taustan maisema peltoineen niin kivasti, oli koivu takana varjostamassa päivän kuumimmat hetket ja sain laitella kalusteet tasaiselle maalle nätisti.  Siinä se oli myös kiva katsella pihan oleskelupaikoilta, kun se illalla kajasti lempeää valoa ympärilleen.

Minulla kävi taas uskomaton tuuri muutamaa päivää ennen reissua, kun löysin tuohon sohvaan saman JASSA-sarjan nojatuolin torista, just sellaisen josta olin haaveillutkin. Nyt on enää yhtä samanmoista tuolia vaille setti täydellinen, mutta ihan tarpeeksi kivalta se kyllä näyttää ja tuntuu näinkin.

Tuoli on myös ihan yhtä näpsä sujahtamaan tuosta oviaukosta kun tuo sohvakin ja nyt kaikki kuvassa näkyvät kalusteet matkustavat nätisti vaunun sisällä, tosin tuota varjonjalkaa kuljetan peräkontissa ihan syystä, että tuo vaunu pompahtelee ajon aikana välistä kovastikin ja tuollaiset painavammat rautaiset asiat voivat kolautella sisätiloihin jälkiä jos liikkumaan pääsevät.

Laittelen vaunun edustan yleensä melkeinpä vain omaksi ilokseni ja koska minusta on kiva, että siinä on nättiä ympärillä, kun aamukahvini siinä juon, mutta tälläkin reissulla kävi niin, että istuksittiin tuossa paljon aikaa viettämässä myös koko porukalla, vaikka tässä pihassa ihania hengailupaikkoja riittikin. Tuo osui kuitenkin niin kivasti varjoon auringonpaahteessa ja siinä kävi mukava tuulenvire, että viihdyttiin siinä hienosti tovi jos toinekin.

Ja illalla oli niin ihana kömpiä tuonne hampaanpesulle ja nukkumaan, kun oli oma sänky ja lakanat ja  mukavin pehmeä patja, jossa nukun aina niin makoisasti, ettei tosikaan. On se kyllä maailman isoin onni, että on tämmöinen oma pieni lomahotelli, jonka voi matkoilleen ottaa mukaan ja maailman isoin onni on myös, että on niin huikeita ystäviäkin! <3

Oli kyllä ikimuistoinen reissu kertakaikkiaan jonka kruunuksi tuli vielä uskomattomat kirppislöydötkin tehtyä, mutta niistä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Summer lasted this year longer than the couple last years did so I managed to make one last roadtrip with my little caravan. I got to visit dear friends Laura and Pauliina at Lauras second home called Tyynelä in the countryside of Salo. Loved every minute of it and went home with the best memories again.