Hiottu akaasiapöytä

No nyt on uusi olkkarin pöytä alustavasti hiottu, paitsi laatikot vielä odottelee vuoroaan. Sattui sitten tietenkin ihan älyttömän harmaa ja pimeä päivä tämän dokumentoimiseen, jotta ei näy ihan selkeästi minkä värinen tuo nyt on, mutta en malttanut olla silti sitä tänne kuvaamatta jo.

Tosi mukavalta se tuossa sohvan edessä jo näyttää, vaikka just huomasin kuinka noiden jalkojen kapeimmat alaosat hukkuvatkin tuonne mattoon ja saavat pöydän näyttämään vähän pönäkältä (mitä se kyllä oikeastikin on).

Akaasia on joskus tuollaista kivan raidakasta ihan vaaleasta ihan tummaan ja tietenkin tässä pöydässä sitä on kauttaan ja eri sävyjä löytyy pinnoista runsaasti. Huvittavin lienee tämä kahdesta erivärisestä palasta tehty jalka, jonka molemmat sorvatut kyljet ovat melkein niistä ääripäistä.

Kannen pinnassakin on tuollainen aivan tummanruskea raita, koska paloista se on tämäkin kasattu. Mutta varsin ison muutoksen teki petsilakkojen poistaminen pöydän väriin silti ja ilme muuttui aivan huimasti paljon kivammaksi, kun mitä se siinä punaruskeassa oranssiudessaan vielä eilen oli.

Nyt pitää vaan hetki ottaa ja miettiä, että mitä tälle nyt tekee sitten. Tavallaan haluaisin tästä aika vaalean, mutta just nuo isot värierot tekevät siitä tosi haastavaa, mutta tummanakin voisi olla ihan kiva lookki tässä kyllä... Täytyy siis katsella tuota nyt ensin jonkun aikaa noin ja kokeilla sitten johonkin huomaamattomaan paikkaan erivärisiä vahoja ja katsoa, miten se noihin sävyihin vaikuttaa ja millä saisi kaikista kivoimman lopputuloksen.

Kastelin tässä tuossa ylemmässä kuvassa pintaa vähän vedellä, jotta sen luontainen punakkuus tulee paremmin esiin, koskapa näin harmaassa lokakuun valossa se ei tuosta hiotusta pinnasta näissä kuvissa niin hyvin näy. 

Nyt van ne laatikot hiontaan ja vetimet vaihtoon, jotta saadaan viimeisetkin rippeet pois muistuttamasta siitä millainen tämä ennen oli. Ja hauskaa, että tuota voi nyt jo tuossa kuitenkin käyttää, pitää vaan olla varovainen, ettei rötäise tuohon pintaan nyt mitään mustikkaa tahi muuta värjäävää ihan raaka kun nyt on.

And the first round of sanding is done, it really made quite a difference to this table to get rid of most of the reds and oranges even tho the wood still has those tones in it, but more subtle.  The drawers are still waiting their turn to be sanded and I need to change the pulls on them to remove the last memories of it's former look. I also need to figure out if I want this to be light or dark wood and test out a few waxes and stains to see what would make the best result for my liking.

Meanwhile we are going to start using this here, just need to be careful not to stain it with any food or snacks, before it's finished.

Lähtöpassit leggingsiensyöjälle

Me ollaan täällä tykätty tästä vanhasta junaratapöydästä muutoin tosi paljon, mutta tässä ahtaassa tilassa tämmöinen viiluvikainen pöytä on osoittautunut aikamoiseksi riesaksi ihmiselle, joka tykkää alati leggingseissä tuossa kuljeksia. Irtonaiset viilunreunat nimittäin tarttuvat ikävästi kiinni polvien kohdilta ja napsivat välistä ihan rei'ille asti ja on aika kovasti viime aikoina ottanut tätä leggingsi-leidiä päähän se.

Joskus suunnittelin niiden korjaamista (viiluvikojen siis), mutta se on ajatuksenakin jo niin työläs, kun ne on irti niin laajalti, mutta samalla osin kiinni kuin tauti, että aloin viime kesän aikana miettiä, että josko vaan heivataan pois tämä pöytä ja hankitaan jotain sileämpää tilalle. Tykätään vaan tosi paljon just tästä koosta, muodosta ja erityisesti noista laatikoista niin en uskonut, että ihan heti jostain löydän vastaavaa tilalle, mutta niinpäs vaan kuulkaa tässä eräänä päivänä tein.

EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3 Joten jos joku siellä haluaisi tämän vanhan junaratapöydän vielä käyttöönsä pelastaa, niin viestiä vaan tännepäin. Annan nimittäin tämän ihan ilmaiseksi sille, joka haluaa, kunhan tulee itse sen täältä hakemaan, sillä postittelemaan en tämänkokoista ala (johonkin lähialueille tai reissujeni varsille voin kuskata autolla kyllä). Lisäkuvia ja selostusta kunnosta saa myös pyytämällä sähköpostitse (osoite löytyy nettiselainversion vasemmasta sivupalkista). EDIT: Tämä pöytä on löytänyt jo uuden kodin. <3

Ja tämä meidän uusi vasta osteltu pöytä täyttää kaikki nuo meidän käyttömukavuuskriteerit ihan täydellisesti, mutta näyttää kaikessa tuossa  akaasiuudessaan aika ällöttävän oranssille ja  olisi tarkoitus koittaa tuota vähän jonkun muun sävyiseksi tuunailla. Siitä on tulossa kuitenkin varmasti mielenkiintoinen, mutta aika pitkäkestoinen projekti ja kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Got tired of this fun old table cause it's missing so many pieces of the veneers and it keeps eating my leggings when I move around it in that tight space, so we're getting rid of it. The new table that's coming to replace it is this quite new acacia table, that has all of the features that we love, but needs a lot of work to look something else than this orange ugliness.

Takapihan kukkaraportti lokakuulta

Enpä olis uskonut, että tällaista kukkaraporttia vielä lokakuun loppupuolella täällä kirjoittelen, mutta niinpä vaan tuolla kukkii muutama sinnikäs vielä, niin ihan pakko oli ne käydä dokumentoimassa muistoksi. Tosin tämän ekan kuvan lilja kukkii etupihan puolella ja on kukkinut jo hyvän aikaa, mitä suuresti ihmettelen, kun pikkupakkasiakin on jo öisin ollut, että miten ihmeessä on kestänyt.

Takapihan kimikkikin kerkesi isoimman loistonsa kukkia sillai, etten kerinnyt siellä ollenkaan käydä sitä ihastelemassa. Onneksi oli vielä muutama jäljellä, jotta pääsin ne sentään tänään näkemään, eikä vallan kokonaan mennyt ohi minulta, kun sitä kuitenkin niin odotin.

Sitten siellä on vielä hyvin syötyinä, mutta edelleen pystyssä ja kukassa olevat salkoruusu, syysasteri ja suopayrtti, joista hetken mietin, että pitäisikö viedä sisälle maljakkoon, mutten sitten kuitenkaan raaskinut, kun on noita joitain surisijoitakin vielä näkynyt, kun niin lämmintä on viima päivinä ollut. Kukkikoot nyt vielä siellä, kun kerran ovat siihen puuhaan ryhtyneet.

Tuoksuherneessä ei enää ole kukkia, mutta varsin hyvävointisia ovat kaikki vihreät versot vielä. Purppurapunalatvakin just ja just vielä punertaa ja siellä täällä on pari tähtiputken varttakin vielä ihan nätissä kukassa.

On ollut niin kiireistä minulla viimeiset pari viikkoa, etten ole mitään syysharavointejakaan kerinnyt edes ajatella vielä tuolla, mutta ei kai tässä mikään kiire vielä ole, kun ei se talvi varmaan tänne etelään kerkiä ihan lähiviikkoina kuitenkaan. 

There's still some flowers flowering in my backyard even tho it is late october already. It's been quite warm here, just a couple of frosty nights here and there abut no sign of winter yet. 

Kolme tonnia ja messinkinen etana

Nyt on hämäävä otsikko tuo kolme tonnia, joka selittyy postauksen lopussa, mutta ensin on käsiteltävä tämä messinkinen etana-asia tästä edeltä.

Tuli yksi päivä Vintedissä vastaan tällainen söpö messinkinen etana enkä voinut vastustaa sen ostamista, vaikka aluksi kovasti koitinkin. Pistin sen kirjanmerkkeihin ja välistä kävin sitä vilkuilemassa ja koitin perustella itselleni miksi EN tarvitse sitä yhtään mihinkään, mutta kuten näistä kuvista näette melko huonosti meni ne perustelut perille sitten kuitenkin.

Koska enemmän pystyin perustelemaan itselleni sitä miksi ehdottomasti haluan tällaisen niin pakkohan se sitten oli ostella. Noin viisitoista euroa tuli kustannuksia posteineen, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista siihen nähden kuinka paljon iloa tämä nyt täällä minulle tuottaa. Ei nimittäin mene päivääkään, etten hymyile, kun tuota katson, niin veikeä se mielestäni on.

Ja just kun olin tätä postausta aloittelemassa ja klikkasin tämän bloggerin auki, niin näin siellä sivulla postauslaskurissa aikamoisen lukeman, joka näytti tällaiselta:

Eli tämä postaus tästä messinkietanasta on minun kolmas tuhannes postaukseni tässä blogissa! JEI! Aikamoinen merkkipaalu. Se eka tonni meni aikanaan ihan ohitse ja toisenkin tuhannen kerkesin pitkälle, ennen kun tajusin, mutta tähän kolmanteen sytkähdin pari viikkoa sitten, että nyt pitää olla tarkkana, kun noin liki ollaan ja onnekkaasti tänään osasin olla, kun tuon hoksasin, että tässähän se nyt tulee! 

Ei ole nyt kuitenkaan kuplajuomia ja ilmapalloja täällä eikä torvetkaan soi. Vähän myöhä lähteä kaupoista mitään kermakakkuja ostelemaankaan, mutta kyllä täällä silti vähän juhlamielellä oleskelen, että onpahan tullut postailtua asioita tässä vuosien varrella aika monta kertaa!

I got this cute brass snail from Vinted just because it made me so happy. For fifteen euros I get to smile every time I look at it. So worth it.

And also, this is my post number 3000 to this blog! OMG! I only remebered it as I was starting to write about the snail, so I don't have a party here, but I still celebrate this remarkable milestone now by mentioning it here since I forgot the first and second thousand back in the day.

Kukkea käpykranssi makkarin kaapin ovessa

Askartelin viime viikolla tällaisen melko herkullisen värisen käpykranssin ensi syksyn Kotivinkki-lehteen, mutta koskapa tämän ohje kuvineen on jo julkaistu tuolla kotona.fi -sivustolla niin saan hehkutella tätä jo täällä omassakin blogissa nyt heti. 

Tälläsin sen esille tuonne makuuhuoneen vaatekaapin oveen ihan vaan, koska noiden väriensä puolesta se sopi sinne kaikista parhaiten ja myös siksi, kun on niin kiva tuossa huoneessa jotain koristusta välillä esillä pidellä. Kuvasin tämän sinne lehteen ruskean kaapin edessä (linkistä ylempää pääsee vilkuilemaan), koska syksy oli teemana, mutta tässä viheriäisen kaapin ovessa tämä henkii kyllä mielestäni nyt hyvin vahvasti kesää ja kukkapenkkejä. Kauempaa kun katsoo ei noita edes kävyiksi heti tajuakkaan, kun niin kukkealta näyttää tuo rinkula.

Tämän tekeminen oli kyllä ihana ajanviete silloin, kun ulkona satoi ja myrskysi ja oli pimeää. Materiaalitkaan ei hirmuisia maksaneet, kun maalit oli omasta takaa ja kävytkin löytyi hienosti koiralenkkien varsilta. 

Jos inspis iski tehdä samanmoinen niin käy kurkkaamassa ohje tuolta ylempää linkistä, sieltä löytyy teko-ohjeen lisäksi tämän kranssin tarkat maalisävyt ja hyvä neuvo myös siihen miten märät kävyt saa nopsasti maalauskuntoon.

Made this beautiful pine cone wreath for Kotivinkki magazines next fall issue, but it's already up at kotona.fi site if you want instructions on how to make one for yourself.

Kesäöiden koristukset kuivumassa

En ole kerennyt vielä porastuaan sen kummemmin mitään syyssomistuksia laittaa, mutta pari päivää sitten nostelin sinne kuivumaan pihalta kaikki juuttinaruamppelit ja kynttiläpurkit ja niistähän se ihan hauska hetkellinen somistus sinne syntyi. Pistelin naruamppelit roikkumaan koukkuihin ja asetin lasipurkit tason päälle sinne missä tilaa oli ja lopputulos näytti niin kivalta, että pitihän siitä nyt pari kuvaa sitten myöskin tänne blogiin ottaa.

Juutti luonnollisena materiaalina ei kestä kovin pitkään ulkosalla muuttumatta jossain kohti ihan haperoksi, mutta pari kuukautta hyvillä säillä pärjää aivan hyvin. Nyt kun alkoi olla sille vähän liian sateista ja kylmää otin nuo sisälle turvaan, jotta niillä riittää käyttöikää vielä tulevillekin vuosille, eivätkä muutu sitten keväällä lintujen pesämateriaaliksi, koska niinkin on talven yli ulos jätetyille juuttikoristuksille medän pihalla käynyt.

Purkeissa on vielä sisällä ne elokuussa sinne laitetut led-kynttilät, kun joissain vielä virta riittää himmeästi valaisemaankin. Tuolla on hyvä nyt niidenkin tyhjentyä loppuun, että pääsee sitten ensi kuun puolella laittelemaan niitä joululyhtyihin uusin paristoin varusteltuina. Tosin muutama noista kynttilöistä on niin virtapihejä, että kestävät noilla elokuun paristoilla helposti sinne jouluunkin asti ja ne asettelenkin pihalle sitten ensimmäisinä jahka olen kaivanut niille sopivat lyhdyt vain ensin esille varastoistani.

Mutta nyt saavat kaikki ensin oleskella tuolla ainakin ensi viikon, että saan kaikki narut kuiviksi ja pienimmistä paristot täysin tyhjiksi ja sitten voin pakata nämä kesälyhdyt talvisäilöönsä odottelemaan niitä pimeitä ja lämpöisiä kesäöitä, mistä nämä olivat meidän pihalla enää viimeinen muisto vain.

Took all the late summer jute-lanterns from the garden to inside the porch away from the rain and cold since jute is too fragile to be left outside for the whole winter. It looks quite nice in the porch like this even tho most of the batteries are out and the candles don't flicker anymore. Now these get to dry out here for a couple of days and then I'll store them for the next summer.

Rustiikkista syksyä kasvihuoneen nurkassa

Kasvihuoneessa on ihanan rustiikkinen syystunnelma, kun laittelin sinne vähän kuivakukkia ja heiniä ja yhden männäjoulun havukranssin. Se on saanut hienon ruosteisen värinsä ihan sillä, että on roikuskellut puutarhavajan ovessa koko kesän ja hiljalleen kellastunut siinä. Olen kovin laiska noita joulun jälestä pois purkamaan ja laitankin yleensä sitten vaan pihalle odottamaan, että se inspis joskus iskee ja yleensä se iskee vasta sitten, kun noita renkuloita seuraavana jouluna tarvitsen. Mutta onpahan tällaisia hienoja oranssisia kransseja näin syksyllä sitten käytettävissä.

En koko kesänä muutellut tässä tilassa sisustusta juuri yhtään, kun tykästyin niin kovin tähän järjestykseen näin. Mielessä oli silloin jo nämä syystailaukset sekä tietenkin myös tuleva joulu, jota haluan ehdottomasti myös tässä tilassa somistella sitten kun sen aika on. Tein silloin yksi vuosi vielä huhtikuussa tässä kasvihuoneessa tosi rustiikkisen joulusomistuksen ja siihen tyyliin voisi täällä taas  jotain kivaa esillepanoa siten olla.

Nyt kun ilmat alkavat viiletä ei tuolla tule enää hengailtua niin usein ja sitten kun talvi pakkasineen alkaa muuttuu koko tila vähän semmoiseksi aikakapseliksi, joka avataan käyttöön vasta kesätauringon alkaessa lämmitellä maisemia. Siksi on kiva, että siellä on aina vuodenaikaan sopivasti nättiä sisällä, että voi ohi kulkiessaan ikkunoista vähän kurkkia.

I put up some fall decorations inside the greenhouse. Mostly dried flowers but I just had to put there one wreath from last christmas that I had hanging in the garden since. It had turned wonderfully rusty in color and fits the vibe in there so well just now.

Jättiläissimpukka savesta osa II

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

Ja niin vaan lähti jättiläissimpukka irti muotistaan ehjänä ja sain sen toisin päin pöydälleni viimeisteltäväksi ja se vieläpä pysyy aivan kivasti pystyssäkin! HUH! Nyt ei sitten ole enää riskeinä kun ne kaksi polttoa ja tietysti kuljetukset uunille, mutta aika hyvältä vaikuttaa jo tässä vaiheessa tämän onnistumisprosentti.

Tein vielä aika paljon hienosäätöä noille reunoille ja lisäsin vähän yksitysikohtia ja vuolin muotoja enemmän esiintuleviksi niiltä osin, kun tuo mielestäni vähän platkulta näytti. Täytyy kyllä sanoa, että kännykkäni kamera ei millään lailla saanut tuota jötikkää näyttämään edustavalta, mutta luonnossa se on todella sykähdyttävä jo nyt näin harmaana savenakin.

Kaikista kivoin se on näin, että näkyy vähän tuonne allekin noita huikeita mutkia ja muhkuroita (pahoittelut kamalasta kuvasta, mutten jaksanut alkaa studiovaloja tuohon värkkäämään, kun sormet oli savessa). Tämä on kyllä ihan hillittömän hieno, vaikka itse sitä tässä vain kehunkin. Mutta joka kerta vaikutun, kun tuon ohi kävelen, että miten hieno simpukka siitä tulikaan, niin onhan se nyt pakko vähän kehuskella.

Nyt vaan kovaa kuivattelua tälle ja ehkä pitää alkaa sitä uuniakin pikkuhiljaa varailemaan, että pääsee poltteluhommiin. Tosin pari pienempää inspistä pitää vielä jossain kohti päästää valloilleen aivoista sitä ennen. Palataan siis näihin aiheisiin vielä tässä lähiaikoina.

And I got the clam out of the mold and it stands perfectly! I carved and added some more details to it's inside and now it just sits on my work bench drying. I'll keep you posted when I get it to the kiln. Maybe in a few weeks if everything goes well.