Pikkuvaunu torpan pihalla

Parkkasin saaristovierailullani pikkuvaunun torpan pihaan aivan talon kupeeseen, vaikka alunperin sen piti olla ihan toisella puolen tonttia. Sille oli varattu paikka kauniiden kriikunapuiden alta puutarhan perältä, mutta sinne kun sitä kahden naisen voimin yritettiin saapumispäivänä sovitella saatiinkin aikaan pieni spektaakkeli kun se jäi jumiin maassa olleeseen minipieneen monttuun. Vahinko ei ollut suuren suuri, mutta emme sitä kaksistaan siitä enää liikkeelle saaneet, joten pyydettiin maailman avuliaimmat naapurit apuun työntöhommiin ja siirrettiin vaunu vähän tasaisemmalle paikalle talon nurkalle.

Siinä olikin mukavampaa oleskella, kun oli heti kaiken keskipisteessä, eikä ollut pitkä matka mihinkään. Turvallisempi fiiliskin tällaiselle vähän pimeää pelkäävälle taajamalaiselle, kun tiesi, että torpassa ihan vierellä vahti pikkukoira ääniä pimeydestä.

Ja koskapa satavuotiaassa torpassa ollaan, niin stailasin vaunulle mukaan siihen sopivammat puitteet vasta vahattuine korituoleineen ja hapsuvarjoineen, koska pitäähän sitä nyt tyyliin sopia milloin missäkin seikkailee. 

Reissulle osui hyvin tuulinen päivä ja olikin vähän haasteellista kuvata vaunun edustaa, kun puuskat tahtoi napata siitä kukkamaljakot ja varjot matkaansa. Sain kuitenkin aina viime hetkellä pelastettua pellonreunasta keräämäni ruiskukkakimpun eikä se varjokaan tuosta mihinkään ehtinyt lentää.

(Tuo puulaatikko majaili tuolla vaunun alla ihan vaan sateilta säilössä nurinpäin.)

Ja kun ilta laskeutui saaristoon ja kaskaiden siritys täytti ilman, oli vaunussa näin mukavan leppeä tunnelma. Tuonne oli niin ihana kömpiä nukkumaan omien vällyjen väliin, että vaikka öinen rankkasade herättikin kohinallaan ja vaunun kattoluukusta vuoti vähän vettäkin sisälle, oli siellä silti niin makoisaa olla, ettei tuollaiset pikkuseikatkaan pystyneet pilaamaan onneani.

Se oli tuosta sitten niin näpsä napata mukaan, kun lähdön aika koitti, että päätettiin ettei koskaan enää edes muualle yritetä sitä tässä torpan pihassa sovitella, ainakaan kaksistaan.

Sain vielä kotiinviemisiksi suuren kesäkurpitsan ja pussillisen vasta maasta nostettuja uusia perunoita, ystävän itse kasvattamia tietenkin. Ihan parhautta!

While visiting my friends summer cottage in Kemiönsaari I got to park my little caravan right in front of the house. We initially tried to park it elsewhere, but we only got it stuck to a teeny weeny little bump on the ground, so with a little help of her most nicest neighbors we moved the caravan here, where the ground was more even.

I really enjoyed being parked there. And as you can see it was cozy as ever!