Kävin pienellä minilomalla ystävän kesämökillä Kemiönsaaressa. Tämä reilu satavuotias torppa sijaitsee idyllisessä pienessä kylässä, kapean hiekkatien varrella vanhoine kiviaitoineen ja sitä ympäröi suloistakin suloisempi pieni puutarha johon sain parkata vaununi kanssa pariksi yöksi kesäpäiviä viettelemään.
Tämä on just kun se onnittelulorun "punainen tupa ja perunamaa" sillä kaikki mitä ihminen tarvita voi on juuri tässä. On täällä toki sen tuvan ja perunamaan lisäksi paljon muutakin, mutta koskapa yksityisalueella oleskelin niin kuvasin vaan varovasti, jotten liikoja paljastele toisten elämästä täällä, mutta saahan näistäkin jo hyvin osviittaa kuinka ihastuttava tuo paikka onkaan.
Minne tahansa katseensa tuolla käänsi riitti siellä ihasteltavaa, milloin puutarhan kasvustoista, hauskoista koristeista ja asetelmista tai vaan vanhojen suurten puiden huojunnasta tuulessa taivaalla liikkuvia pilviä vasten. Sattui juuri se eilinen myrskypäivä kuvauspäiväksi tuolla ja siinä olikin välistä töitä saada asiat pysymään paikoillaan, jotta kameran suljin ehti kuvan napata.
Tontilla on sulassa sovussa uutta ja vanhaa rakennuskantaa ja kaikki maalattu samalla sävyllä herttaisen punaiseksi. Erityismaininnan ansaitsee paikan hyyskä, joka oli heittämällä viihtyisin mökkivessa jossa olen koskaan käynyt. Se ehkä johtui siitä, että siinä oli oikein tiivis ovi jonka vuoksi sisällä ei inissyt tai pörrännyt mikään mikä olisi häirinnyt asioilla olemista, sai ihan rauhassa istuksia ja katsella maisemia pitsiverhon takaa.
Pikkuvaunukin löysi paikkansa torpan pihalta pienten kommellusten jälkeen. Sen piti alunperin olla ihan toisella puolen puutarhaa, mutta sattuneesta syystä päätyikin sitten talon nurkalle parkkiin. Mutta se on tarina toinen ja kerron sen teille myöhemmin, kun esittelen kuvia siitä miltä tuo sviittini tuossa etupuolelta katsoen näytti. Tämän kuvan nappasin talon takanurkalta pensaiden läpi ja se näyttää näin päin hirveän suurelta tuossa, mutta eihän se sitä todellakaan oikeasti ole.
Pääsin myös elämysmatkalle kiertelemään lähipitäjien kirppiksiä ja muita ihanuuksia ja yhdessä kohden koin oikein lossimatkankin. Se olikin kuulkaa elämys, sillä viimeksi lossin kyydissä muistelen olleeni ihan pikkulapsena joskus. Otin oikein kuvan muistoksi ja riemuitsin, että tavallaan nyt myös pienellä meriristeilylläkin kävin, vaikka tällä aluksella risteiltiinkin vain tuonne vastarannalle.
Suuri kohokohta reissulla oli myös tämä matkan varrelle osunut lähipuoti, josta sai ilta-aikaan itsepalveluna ostaa kaikenmoista herkkua aina kananmunista kanelipuusteihin. Sekin, että täällä vähän syrjemmällä suomessa luotetaan ohikulkijoihin niin, ettei kaikissa putiikeissa ole aina edes henkilökuntaa paikalla, vaan maksuhommat saa hoidella ihan itse tuntuu tällaisesta ruuhka-Suomen taajama-asukista aivan satumaisen hurjalta.
Ostin mukaani tuolta vähän mansikkaa ja hernettä matkaevääksi ja tuliaisiksi kotiin pari ihanaa hilloa, pullaa ja hapankorppuja ja heti kun sain sen pullapussin auki harmittelin, että miksi hölmö vain yhden pussillisen ostin, sillä niin mielettömän hyviä olivat ne.
Tein reissulta tietty myös kivoja kirppislöytöjä ja muita ostoksia ja tässä vasta ensimmäinen osa niistä. Paras ehkä tuo Skafferi-kyltti, jollaista olen jo pitkään halunnut. Sen löysin Paraisilta pienestä sisustusputiikista nimeltä Tre Små Rum. Iso laatikko löytyi Ykköstien kirpputorilta Kaarinasta, pieni Joutsentaulu Salon Ekocenteristä ja lasipallo Secondhand marketista.
Käytiin me tietty myös muillakin kirpputoreilla joista mieleeni jäi varsinkin yksi, mutta kerron siitä, tekemistäni löydöistä ja siitä asuntovaunun parkkeeraamisesta, teille lisää seuraavissa postauksissani.
Got to visit this cutest little old summerhouse and stay there a couple of days with my caravan. Went on a lossi and shopped at fleamarkets and delighted myself with fresh produce from a local farm shop.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti