Kranssiaika

Pistin tänään työn alle ensimmäiset kranssit tulevien juhlakausien koristeiksi. Tiedän, että on ihan liian aikaista ruveta miettimään mitään talven koristuksia vielä tässä vaiheessa vuotta, mutta jos tällaisia kuivattuja lehtikransseja halajaa tehdä niin niiden aika on nyt, kun lehdet ulkona ovat vielä vihreinä ja voimissaan.

Sain reissultani Tyynelän pihalta poimia vähän materiaaleja matkaani, jollaisia en täältä omista nurkista ole ennen vielä mistään saanut, mutta kiinnosti kovasti päästä testaamaan miten ne kuivattuina kranssissa toimisivat. Tässä siis testauksessa tammenlehviä sekä tuollaista hopeaista kauniisti kiemurtavalehtistä, joka lienee jokin pajulajike.

Homma toimii tosi simppelisti kieputtamalla pieniä oksia rautalangalla metallivanteeseen. (Tarkempi ohje löytyy tästä klikkaamalla.) Lehvät kannattaa pitää hieman kosteina hommaa tehdessä nin eivät katkeile suotta tai ala nuokkumaan liian nopeasti. Itse säilytin poimimiani oksanpätkiä matkan Salosta kotiin vadissa jossa vähän vettä pohjalla ja kosteaa talouspaperia päällä ja sitten vielä kaksi päivää ulkona samassa astiassa ennen kun hommiin pääsin ja aivan hyvänä pysyivät sitomiseen asti kaikki.

Jännä nähdä miten nämä sitten kuivuvat ja että tuleeko niistä niin kivat kun miltä ne nyt vielä näyttävät, lehdet kun kuivuvat erilailla kaikki. Mutta teen vielä lisäksi ne perinteiset pajukranssit myös tässä lähipäivinä, ne kun ovat takuuvarmasti hyvät ja nätit sitten. 

It's the perfect time (here in Finland) to go outside, pick some green leafs and make the prettiest dried wreaths for the winter holidays. 

Kirppislöytöjä Salosta

Kesän viimeisen vaunureissun kirpislöydöt olivat varsin herkulliset ja varsin runsaat, vaikka osin samoilla kirppiksillä kirppistelin myös taannoisella Kemiönsaaren mökkireissulla. Mutta onnekkaasti se mikä silloin jäi huomaamatta tai ostamatta, löytyi nyt vielä mukaan kotiinviemisiksi.

Ja yksi sellainen on tuo peilin takana lymyävä rikkalapio, jota katselin Salon Aarresaaressa jo viimeksi, mutten raaskinut ostaa ja onnekkaasti se siellä edelleen oli vielä nytkin, niin sain sitten kaupat hoidettua eikä tarvitse enää miettiä mistä uusi rikkalapio kotiin rikkoutuneen tilalle. Secondhand marketista löytyi nuo hauskat mittakupit ja peili ja kulho ja kannu olivat löytöjä Kaikulan kesäkirppikseltä.

Siellä Aarresaaressa lymyili myös tämä hauska vanha koulun opetuskukkanen, jota en vissiin ollut viimeksi huomannut myöskään, mutta nyt se lähti suuren riemunkiljahduksen saattelemana mukaani sieltä, sillä tällaiset ovat mielestäni maailman ihaninta antiikkia. Vaikka tämä onkin katki ja kulunut on se silti silmiini mitä kaunein ja pääsee kotona kunniapaikalle vitriiniin muiden aarteideni kaveriksi.

Löysin pihalle vielä uuden samanlaisen korin, joka viime talvena sinne hajosi, kun jäätyi maahan kiinni (Seconhand marketista) ja sain Lauralta lahjaksi hauskan pienen puutynnyrin ja telineen, joka heillä lojui vaan pölyisenä vintissä vailla mitään tointa. Siitä tulee ensi kesäksi puutarhaani kaksi täydellistä kukkaruukkua, kun nappaan sen keskeltä katki. Nyt se pitää vaan ensin antaa olla syksy ja talvi pihalla turpoamassa sillä se on sisätiloissa säilytyksestä ihan hirveän kuiva, eivätkä vanteet enää pysy siinä paikoillaan. Teline kuului lahjaan vaikkei se tuohon tynnyriin ihan istukaan ja sille löytynee käyttöä johonkin muuhun hommaan jahka ensin vaan keksin, että mihin.

Oikein hyviä tuli löytöjä siis taas reissulta tehtyä, riittää nyt pitkäksi aikaa täällä riemua näistä.

My fleamarket finds from the trip to Salo. Lots of goodies and old timey things I love. The barrel with stand was a gift from Laura and I'm planning on cutting it in half and making two flower pots out of it.

Vielä kerran kesälomalla

Onneksi kesä jatkui tänä vuonna tarpeeksi pitkään ja kerkesin tehdä vielä yhden miniloman pikkuvaunun kanssa Saloon ihanaan Tyynelään ihanien ystävien luokse. Täällä asuu Sateenkaaria ja serpentiiniä blogin Laura ja mukaan tuli lisäksi vielä Keltaisen kahvipannun Pauliina, joten melkoisen hauskaa oli kyllä meillä, kun kolme varsin samanhenkistä ystävystä (ja kahden puoliskot) vietti kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä yhdessä. Ritti naurua, juttelua, mahtavia ruokia, pöljiä juttuja, lisää naurua, kirppisreissuja ja huikeita hetkiä näiden tyyppien kanssa kyllä. Niin jäi lämpöiset muistot taas kerran kotiin viemisiksi minulle.

Sain parkata vaunun Lauran isolla ihanan puutarhaisella tontilla minne halusin ja mahtavuutta oli kanssaesteetikkojen kanssa suunnitella ja mallailla, että missä se kivoimmalta näyttäisi kuvia varten ja missä tuntisin oloni turvallisimmaksi, kun vähän saatan peljätä aina uusissa paikoissa yöpyessä öisin mörköjä... Päädyttiin laittamaan se tähän pihan hiekkakäytävän reunaan uuden porstuan kupeeseen, sillä siinä näkyi taustan maisema peltoineen niin kivasti, oli koivu takana varjostamassa päivän kuumimmat hetket ja sain laitella kalusteet tasaiselle maalle nätisti.  Siinä se oli myös kiva katsella pihan oleskelupaikoilta, kun se illalla kajasti lempeää valoa ympärilleen.

Minulla kävi taas uskomaton tuuri muutamaa päivää ennen reissua, kun löysin tuohon sohvaan saman JASSA-sarjan nojatuolin torista, just sellaisen josta olin haaveillutkin. Nyt on enää yhtä samanmoista tuolia vaille setti täydellinen, mutta ihan tarpeeksi kivalta se kyllä näyttää ja tuntuu näinkin.

Tuoli on myös ihan yhtä näpsä sujahtamaan tuosta oviaukosta kun tuo sohvakin ja nyt kaikki kuvassa näkyvät kalusteet matkustavat nätisti vaunun sisällä, tosin tuota varjonjalkaa kuljetan peräkontissa ihan syystä, että tuo vaunu pompahtelee ajon aikana välistä kovastikin ja tuollaiset painavammat rautaiset asiat voivat kolautella sisätiloihin jälkiä jos liikkumaan pääsevät.

Laittelen vaunun edustan yleensä melkeinpä vain omaksi ilokseni ja koska minusta on kiva, että siinä on nättiä ympärillä, kun aamukahvini siinä juon, mutta tälläkin reissulla kävi niin, että istuksittiin tuossa paljon aikaa viettämässä myös koko porukalla, vaikka tässä pihassa ihania hengailupaikkoja riittikin. Tuo osui kuitenkin niin kivasti varjoon auringonpaahteessa ja siinä kävi mukava tuulenvire, että viihdyttiin siinä hienosti tovi jos toinekin.

Ja illalla oli niin ihana kömpiä tuonne hampaanpesulle ja nukkumaan, kun oli oma sänky ja lakanat ja  mukavin pehmeä patja, jossa nukun aina niin makoisasti, ettei tosikaan. On se kyllä maailman isoin onni, että on tämmöinen oma pieni lomahotelli, jonka voi matkoilleen ottaa mukaan ja maailman isoin onni on myös, että on niin huikeita ystäviäkin! <3

Oli kyllä ikimuistoinen reissu kertakaikkiaan jonka kruunuksi tuli vielä uskomattomat kirppislöydötkin tehtyä, mutta niistä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Summer lasted this year longer than the couple last years did so I managed to make one last roadtrip with my little caravan. I got to visit dear friends Laura and Pauliina at Lauras second home called Tyynelä in the countryside of Salo. Loved every minute of it and went home with the best memories again. 

Apupöytää entraamassa

Lähdettiin entraamaan tätä hauskaa pikkupöytää, jonka Kemiönsaaresta taannoin kirppistelin. Mies hioi oranssinkeltaisen maalipinnan poies ja siinä samalla pöytä purkaantui palasiksi niin kuin jokin ikean kaluste konsanaan. Mutta, se ei ollut huono asia laisinkaan, sillä nyt se voitiin sitten pistää kuntoon oikein vimpan päälle.

Kun hiomapölyt oli siitä pyyhitty pistelin liimaten sen kasaan ja samalla korjasin liimaamalla siitä myös yhden ison halkeaman jalasta. Tämä oli aivan helppo nakki, sillä kaikki palaset, myös se halkeama istuivat niin nätisti toisiinsa, ettei tarvinnut muuta tehdä kun pistää vähän liimaa väliin ja puristaa kiinni.

Ja kun liimat olivat kuivuneet pääsin vähän sovittelemaan sitä olohuoneeseen, paikkaan johon sitä kaavailin ja mihin se istuu mitoiltaan kuin hansikas. Tästä olisi tarkoitus tulla sellainen apupöytä, jonka voi tuosta napata mukaansa milloin mihinkin tarvitsee, mutta ennen kaikkea nojatuolin vierelle pöydäksi, jolla pidellä herkkuloita, kahvikupposta tai vaikka kokonaista ateriaa jos sille päälle sattuu.

Vielä pitäisi uusi väri päättää tuolle, sillä vaikka se kovin viehkeä näin hiottuna onkin, haluan saada siitä vähän siistimmän ja sisustuksessa yhtenäisemmän. Sen alkuperäinen kellanharmaa väri mikä hioessa esiin tuli on aika kiehtova, mutta yhtä lailla kiehtoo sama harmaa kun viereisessä kaapissa tai ihan puhtaan valkoinen. Tämä on asia, jota täytyy nyt vähän kypsytellä ensin ennen kun maalaushommiin ryhtynen, mutta onneksi pöydän voi ottaa käyttöön jo ihan tuolleenkin.

Started to fix the cute little table I found from my trip a couple of weeks ago. Still need to figure out the color, but I can star using it while I do so.

Salusiinit sideharsosta

Olen jo pitkään halunnut tähän keittiön ikkunaan laittaa jonkinmoiset katseilta vähän suojaa antavat salusiinit ja miettinyt jos jonkinlaista vaihtoehtoa mikä systeemi niille olisi näppärin, kun tätä ikkunaa täytyy kuitenkin aukoa tuuletusta varten varsinkin näin kesäaikaan ja alla on sähköpatteri, jota ei saa peittää eikä siihen saa tippuakaan vahingoss amitään. Päässä oli pyörinyt kaikenlaisia suunnitelmia kääntyvistä verhotangoista ja muista, kunnes se yhtäkkiä pälkähti; verhovaijerit!

Niillä saa pingotettua verhon niin lujasti paikoilleen, ettei ole pelkoakaan siitä, että mikään ne siitä irrottaisi ja ne on myös helppo siitä siirrellä syrjään tai irrottaa pesuun jos siltä tuntuu.

Ja kun se vielä jalostui niin, että salusiinit vaijereineen ovat kiinni tuolla pokien sisäpinnoissa lähes ikkunaruutua vasten oli suunnitelma niin hyvä, että se piti toteuttaa saman tien. Varastossa ei ollut parempaa kun tuo samainen sideharsokangas, josta ne nukkekotikaapinkin verhot ompelin, mutta se ajaa asiansa ihan hyvin tässä ikkunassakin, ainakin näin kesäaikaan, kun ulkonakin vielä on vehreää ja tuuheaa.

Nyt olen hyvin ihastuksissani aina kun tuonne keittiöön astelen ja tätä ikkunaa katson, niin kivan tunnelman nuo antavat, oikein sellaisen entivanhaisen fiiliksen, missä tuore kahvi tuoksuu ja charleston soi!

Made these half curtains straight on to the window frame so it's still easy to operate the opening windows and the curtains will stay put. I just love the feel they give to this room now, I can almost smell the fresh coffee  and hear charleston music when I walk in to this room.

Saippuaa ylimalkaisesti valmiina

Taannoin itse valmistamani saippuat kypsyivät juuri sopivasti loppukesän käyttöön, että siitä riemastuneena stailasin kuvasin ne oikein tuolla pihalla. Niistä tuli niin ihania ja nättejä että ansaitsivat kauneimmat puitteet mitä sillä hetkellä osasin loihtia.

Olinkin jo kovasti odotellut näiden valmistumista sillä kaikki aiemmin valmistamani olivat loppuneet jo ajat sitten ja alkoi olla kova ikävä sitä kunnon saippuaa johon hipiäni oli tottunut. Nyt kun olisi vielä ollut sellainen oikein suuri vanha ja soikea puupalju, olisin aivan hyvin voinut ottaa kylvyn tuolla puutarhassani näiden uusien saippuoiden kanssa, mutta täytyy nyt tyytyä kylpemään tuolla sisätiloissa, koska sellaista unelmien puupaljua ei meillä ole.

Nyt saippuoita on ripoteltuna sekä keittiöön, että kylpyammeen reunalle ja iso lasti jäi vielä lasipurkkiin varastoonkin. Näitä kun tässä taloudessa kuluu ihan kiitettävää tahtia, sillä tämä on heittämällä parasta saippuaa mitä olen ikinä käyttänyt. Ovat kauniita katsella, ihanan kermaisesti ja runsaasti vaahtoavia, puhdistavat täydellisesti ja kaiken huipuksi jättää lopuksi ihon vielä ihanan pehmeäksi, ihan niin, ettei edes talviaikaan tarvitse mitään ylimääräisiä rasvoja itseensä tällätä. Että ei kyllä ole kertaakaan tullut ikävä mitään lisäainelitkusaippuaa, kun tällaista saa käyttää.

My hand made soaps are all cured now and ready to use. So happy to finally have more the best soap I've ever used. Looks pretty, foam like velvet and leaves ones skin clean and moisturized. No more liquid soaps with too many chemicals for me.

Villinä ja vapaana

Minua oikein nauratti eilen, kun menin parin viikon tauon jälkeen käymään takapihalla kasteluhommissa, että miltä siellä näyttikään! Koko piha oli reuhahtanut sellaiseksi viidakoksi, että hetken olin ihan äimistynyt, että missä välissä ne olivat sen ehtineet tehdä, mutta sitten älysin, että tietenkin siinä välissä, kun en ole käynyt vahtimassa. Kun oli tuo hyvä ja sateinen kausi välissä, ei ollut oikein asiaa takapihalle ja muistoissani se näytti vielä samalta kun tuossa heinäkuun alussa.

Keittiön ikkunasta olin vaan välistä ihaillut, kun siellä kukki ja kukoisti ja sitähän tuo tekee aika kivasti edelleen. Suurin kukkaloisto on jo takanapäin, mutta kivoja yllätyksiä tupsahtelee vielä, niin kun esimerkiksi nuo väriporkkanat, joiden luulin olevan jo mennyttä kalua. Ensimmäistä kertaa ikinä täällä sellaiset kukkii, vaikka monena vuonna jo yritetty on. Tästä riemusta lähtee kyllä iso kiitos ystävälleni, joka minulle noiden taimet keväällä siemenistä valmiiksi kasvatteli!

En aluksi edes hoksannut porkkanoita, kun keskityin tuota liljaa tuossa kääntelemään kuvausta varten, mutta sitten kun hoksasin unohtui liljankin loisto siihen; oikeasti, meillä kukkii porkkana! Ihanaa!

Ja on siellä kasvimaallakin viihdytty ja oikein hyvin on viihdytty kyllä, kun seassa rehottaa jos jonkinlaista rikkaruohoa, melkein enemmän kun itse hyötykasveja. Päätin kuitenkin antaa kaikkien kukkien kukkia siellä vaan, sillä tuo tiheä viidakko on myös pitänyt paikalliset linnut poissa sieltä, kun eivät tuuhean vehreyden takaa näe mitä kaikkea kivaa siellä kasvaakaan.

Tillit ja ruohosipulit meni tänä vuonna vähän hänekseen, mutta papuja ja tomaatteja tulee niin ripeään tahtiin, etten meinaa kaikkea ehtiä syödäkään. Ne ovat tuolla hauskasti piilossa seinää vasten, josta niitä voi salaa käydä napsimassa ilman että kukaan huomaa. Tässä etualalla ihanan makea sungold ja taustalla tanskan vienti, molemmat taimet muuten siltä samalta ihanuudelta, joka nuo porkkanatkin minulle kasvatteli. Ihan paras tyyppi kyllä!

Että nyt saa rehottaa tuolla takapihalla ihan rauhassa, tykkään tuosta villeydestä niin paljon, että jätän hiekkäkäytävien rikkaruohotkin vielä toviksi rauhaan. Kerkiää sitä sitten syksymmälläkin käydä ne siistimässä, nyt on tärkeämpää keskittyä vain nautiskelemaan kesästä.

The backyard today vs the backyard a month ago, what a huge change!

Kello ja kyltti

Nyt on vanhaan kirppiskelloon vaihdettu patterikoneisto vanhan jumittaneen vetokoneiston tilalle, mutta en sitten saanut askarreltua vanhoja viisareita mukaan kanssa, joten pikkuvisiitti kellosepälle on vielä tehtävä ennen kun täysin tuohon tyytyväinen olen. Mutta nyt se kumminkin näyttää jo aikaa tuossa ja se on jo pieni voitto sekin. 

Tykkään kovasti sen ulkonäöstä, väristä ja kuluneisuudesta tuossa. Paikka on niin valoisa, että numerotkin näkyy aivan hyvin päiväsaikaan ja illalla näkyy viisarien asennot kyllä, jos numeroista ei saa selvää. Tyyliltään nyt minusta ihan nappi tähän paikkaan ja tähän keittiöön.

Toinen tyytyväiseksi tekevä seikka on tämä pieni Skafferi-kyltti skafferin ovessa. Sekin on just niin nappi kun olla ja voi tuossa. Ei liian silmiinpistävä, mutta kuitenkin kovin söpö ja kuvaava, vaikkei tämä komero vielä virallisesti mikään skafferi olekaan, se pesukone kun majailee yhä sen sisällä. Mutta se asia muuttuu kun syksy saa, silloin olisi tarkoitus siirtää pesukone pois tästä keittiöstä eteisen puolelle ja skafferi saa vihdoin alkaa palvella varsinaisessa tarkoituksessaan eli ruokakomerona.

Kovin on kivaa nyt kun tuossa nurkassa on ne asiat, joista olen jo tovin haaveillutkin. Ei tarvitse enää turhaan vilkuilla kelloa tuosta ylhäältä, kun semmoinen siinä nyt on ja kyltti jollaisesta vuosia haaveilin on vihdoin myös ovessa. Nyt voisin sanoa, ettei tästä puutu enää mitään, ihan on täydellinen nurkka minulle.

The old clock has now a new battery operated machinery inside, allthough the wrong pointers. Need to take it to a proper clock smith to get the original ones mounted to the new machinery, but luckily I know one in this town. Never the less I love the clock there, the space above has been screaming for a clock for years and now it is there. I also love the new sign on the door that says "Skafferi" it means pantry in Swedish and all though I don't speak Swedish I love the word and have been calling this pantry that from the beginning.

Kirppislöytöjä ja merkkipäivää

Taannoiselta saaristoreissun pienemmältä kirppistelyreissulta tulikin isommat saaliit, kun siltä isolta reissulta, jossa kierrettiin useampi paikka, mutta niinhän se yleensä menee, ettei tarvita kun se yksi hyvä kirppis tai vaikka vaan yksittäinen myyntipöytä, niin jos tavara on mieleistä, niin löytöjä tekee kyllä.

Tällaisen läjän sain mukaani ihan pikavisiitiltä Kemiöön vaikka käytiin vain kahdessa paikassa. On kaikenlaista kivaa pientä kuten hauska pikkuinen kukka- tai muu pöytä, jonka keksin sopivan oivalliseksi pikku apupöydäksi olkkariin ja vanha kulahtanut rottinkijakkara, joka taas on myöskin sopivan kevyt ja näppärä jos vaikka puutarhahommissa tarvitsee pientä istuinta mukana.

Mukaan lähti myös ikivanha jo ihan tiensä päässä oleva seinäkello, jonka ajattelin ottaa vielä ihan käyttökelloksi, jos vaan saan siihen koneiston vaihdettua patteriversioon niin että nuo vanhat viisarit säilyy. (Onneksi jos en itse saa niitä pelittämään tiedän erään kellosepän, joka sen osaa minulle tehdä.) Mielestäni tuo erittäin patinoitunut kellotaulu on vana ihan älyttömän viehättävä ja kello sopisi keittiöni tyyliin ihan mielettömän hyvin.

Hamstrasin visiitiltä myös itselleni toisen suutarilampun kuvun, niihin aiemmin ostelemiini seinälamppuihin sekä yhden hienon pienen kattolampun, joka saattaisi päästä joskus skafferini sisätiloja valaisemaan.

Ja tarttuipa mukaani vielä yksi muovinen pallokupu samaisiin seinävalaisimiin sekä peltikippo puutarha-aitaani, suolasirotin asuntovaunulle, pieni peltimitta koristeeksi sekä hauskoja pikkuisia alpakkatasseja tuliaisiksi yhdelle niitä arvostavalle ystävälleni.

Kaikki nämä kuvien hauskat löydöt löytyi Kemiöstä Kimito Loppikselta ja TjudaSkolasta.

Ja lopuksi huomasin tänään, että on blogini synttärit taas! Nyt on tällä päivämäärällä  mittarissa tasan neljätoista vuotta ja tämä oli postaus numero 2382. On sitä siis tullut turistua sisustusjuttuja kerrakseen näiden vuosien aikana täällä. No loppua ei onneksi ole näköpiirissäkään, sillä tykkään tästä bloggaamisesta ihan yhtä paljon, ellen enemmänkin kun silloin vuonna 2008 kun kaiken aloitin, että pysykää kuulolla vaan, on kaikenmoista uutta postailtavaa jo suunnitteilla taas.

My recent fleamarket finds from Kemiö and the realization that it's my bloggs birthday today, fourteen years and this was my published post number 2382. Yay!