Kesä on parasta aikaa tehdä itse saippuaa, kun sen voi tehdä ulkona omassa kasvihuoneessaan. Tein tästä omasta saippuanvalmistusprosessista postauksen, mutta tämä ei sisällä ohjetta saippuan valmistamiseen tahi reseptiä itse saippuaan, sillä se on sen verran tarkkaa puuhaa, että haluan mielummin jokaisen opiskelevan sen vaikka tästä erittäin pätevästä saippuakirjasta < linkki.
Mutta kerron tässä vähän ylimalkaisesti malliksi kiinnostuneille kuinka prosessi saippuan tekemiseen menee ja pari omaa vinkkiä, mitkä olen tässä hommassa hyväksi avuksi havainnut.
Ensimmäisessä kuvassa on kaikki tarvittavat välineet ja materiaalit, paitsi silmälasit unohtui kuvata, kun ne oli jo nenällä, mutta siis silmä- tai suojalasit ovat hommassa myös ehdottomat.
Materiaaleina tuosta löytyy oliiviöljyä, kookosrasvaa, sheavoita, vettä, lipeärakeita sekä laventelintuoksuista eteeristä öljyä.
Työvälineinä on digitaalivaaka, iso kattila rasvojen sulattamiseen ja massan sekoittamiseen, astiat vedelle ja lipeälle, sekoituskauha, kumihanskat, nuolija sekä sauvasekoitin ja tyhjä pringlespurkki muotiksi (se on superhyvä muotti, tulee kivoja pyöreitä saippuoita).
Punnitsen aina kaikki rasvat samaan astiaan ja sulatan ne erittäin miedolla lämmöllä välillä koko kattilaa heilutellen, niin ei tarvitse suotta sotkea sekoituslusikkaa tuonne rasvoja itseensä tartuttamaan (tämä on grammapeliä).
Sekoitan lipeän veteen eri astiassa ja kaadan sen sitten huoneenlämpöiseksi jäähdytettyihin rasvoihin tähän isoon kattilaan, joka on siksi hyvä, että korkeat laidat estävät jo itsessään aika kivasti mahdolliset roiskeet. (Lipeä on siis syövyttävä aine tässä vaiheessa hommaa ja kumihanskat on kädessä ja lasit silmillä tätä tehdessä).
Sitten surauttelen lipeä- ja rasvaseoksen sauvasekoittimella kiisseliksi. Lisään siihen aina melkein heti jonkin verran myös (parikyt tippaa) eteeristä öljyä, koska olen huomannut sen nopeuttavan kiisselöitymistä ihan hurjan paljon.
Ja sitten kun sose on muuttunut varsin paljon vaniljakastiketta muistuttavaksi kiisseliksi kaavin sen kattilasta suoraan pringlespurkkiin, jossa se saa sitten aloittaa saippuoitumisprosessinsa. Se on siis se vaihe, jossa lipeä ja rasvat käyvät läpi kemiallisen reaktion, ja muuttuvat yhdessä saippuaksi. Valmiissa ja kypsyneessä tuotteessa ei siis ole enää vaarallista lipeää.
Sitä prosessia jouduttaakseni peittelen purkin kevyesti pyyhkeellä ja laitan sen tasaisen lämpimään paikkaan, jossa se saa olla rauhassa minimissään 24 tuntia, mutta joskus päivän tai parikin sen yli, ennen kun se on tarpeeksi jähmettynyttä otettavaksi purkista ulos viipalointia varten ja sitten se saa vielä muhia ilmavasti viipaleina nelisen viikkoa, ennen kun sitä voi ottaa käyttöön, mutta palataan tähän vielä sitten kun saan tuon klöntin tuolta ulos ja viipaleiksi.
Laitan lopuksi vielä vastauksen paljon itseä askarruttaneeseen kysymykseen, johon en apua edes upeasta saippuakirjasta löytynyt, nimittäin välineiden peseminen, voiko ne pestä heti ja kärsiikö tiskipöytä, jos allas on posliinia? Vastaan tähän, että voi pestä heti ja altaalle ei tapahdu mitään. Huuhtelee ensin vedellä kaiken ja sitten tiskaa ihan tiskiaineen kanssa niin kuin normitiskitkin ja hyvät tulee. Pitää vaan ne kumihanskat kädessä, lasit silmillä ja varoo, ettei roiski niistä astioista alussa mitään ympäristöön, niin hyvin se menee, vesi huuhtoo lipeäjämät viemäriin ja saippuatiski viimeistelee astoista taas turvalliset paljaille sormille (ja oman tiskiharjan vaan hommaisin tähän puuhaan).
Made some soap myself again. No instructions here, but just a few pics to show how the process goes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti