Huh hellettä

Jo on ilmoja pidellyt. On ollut välistä niin kuuma, että täällä yksi sisustusbloggaaja on muuttunut lähes rusinaksi eikä energia ole voivottelun lisäksi riittänyt juuri yhtään muuhun. Onneksi nyt on ollut parina päivänä vähän pilvisempää niin on saanut taas harrastusten syrjästä kiinni, eikä kaikki aika ole mennyt vaan sisällä ilmastointikoneen vieressä istuessa. 

Meillä on ihan hirmuisen paahteinen tontti ja maaperä on pohjaltaan soraa ja kalliota joten kasteluhommissa on saanut olla ihan joka päivä, jotta puutarha on pysynyt edes jotenkuten hengissä. Takapiha on onneksi puoli päivää varjossa ja siellä on männä kesänä laitetut uudet kukkapenkit, niin siellä ei vedentarve ole ollut ihan niin hirmuinen kun tontin paahteisemmalla puolella. Käväisin siellä tänään kameran kanssa vilkaisemassa mitä sinne kuuluu ja paria poikkeusta lukuunottamatta sinne kuului vielä aivan hyvää.

Kukkaloisto on ollut siellä melkoinen, mutta joidenkin kohdalla ihan hirmuisen lyhyt. Pionit tempaisivat parhaimman loistonsa parissa päivässä ja karistivat lehtensä jo ennen kun ehdin edes suunnitella niiden kuvaamista. Tuo oikean reunan vanha kiva ruusu on muutenkin nopea kukkija, mutta tänä vuonna ihan supernopea. Paljoa ei siis ole iloa ollut noista, mutta onneksi muualla on jaksettu pitää väriloistoa yllä sitten senkin edestä.

Erityisen mielissäni olen olut komeista salkoruusuistani joiden olemassaolonkin olin jo tyystin unohtanut. Hyvin mielissään niistä on olleet myös pihapiirin kimalaiset (meillä on pesä porstuan lattian alla) jotka sankoin joukoin pörräävät niissä medenkeruussa. En ole ennen viime kesänä ostettua taimipottia salkoruusua kasvattanut, mutta tällä kokemuksella täytyy ehdottomasti pitää huoli, että niitä tässä pihassa jatkossakin kasvaa, niin komeita ja ihania ovat kyllä. Hauskinta olisi jos nuo tuosta siementäisivät itsensä vielä jatkoon, niin kun aikoinana pihalle hankkimani sormustinkukatkin. Nyt niitä putkahtelee ihan joka paikasta ja se on parhainta ikinä.

Toinen suosikkini pihakukista tänä vuonna on tuo hauska akileija, joka on kukkinut tuossa jo ihan kesäkuun alkuviikoista lähtien. Uskomattoman hauska veitikka ja olen ihan täysillä ihastunut noihin sen kaksivärisiin kukintoihin.

Että onneksi voivat näinkin hyvin tällä puolen kukat penkeissään vaikka kuivuus on jo niin paha, että puutkin alkavat ympärillä kellastutella lehtiään. Pieni kohtuullinen sade saatiin tänne eilen, mutta sitä kunnon kastelevaa (monen päivän) kaatosadetta saadaan ilmeisesti vielä hyvä tovi odotella. Toivotaan siis, ettei tällä pihalla ihan hirveä kato kävisi, kuten kävi tässä alemmassa kuvassa olevalle kukkaniitylleni. Sinne asti ei vesiletkumme pituus ihan riitä ja niin ihanaksi perhospuutarhaksi istuttamani siemenet kokivat kyllä mitä hirvittävimmän lopun. No, parempi onni ehkä ensi vuonna tai sitten tästä täytyy tehdä kivikkopuutarha tai ehkä kaktusmaa, riippuen siitä miten nämä kesäilmat jatkossa meidät yllättää.

It's been hot and dry here for a couple of weeks now, but we've managed to keep most of our backyard garden alive with watering them regularly. I so enjoy the blooming even if it is short lived with some of the flowers. Let's hope we get good rain soon, otherwise the yard will start looking like my meadow in the last pic, our hose doesn't run that far.