Kas tällainen tuli siitä eilen mainitsemastani penkistä, jollaisen tähän pöydän ääreen halusin. Se on tuohon juuri passeli ja siihen mahtuu mukavasti kaksi isompaakin takamusta ruokailemaan uuden kivan pöydän äärelle. Valitsin materiaalit tarkoituksella valmiiksi vähän kulahtaneempina, jotta sain penkin heti sopimaan pöydän harmaantuneeseen ilmeeseen ja vaikka seassa onkin vähän uutta puuta, ei se pistä tuolta liiemmälti silmiin vaan kokonaisuus pysyy kivan näköisenä.
Ja näin tämä syntyi tämä penkki penkkinen:
Ensin suunnittelin vähän summitaisesti sinnepäin mitä oli mielessä ja sitten alettiin hommiin. Etsin varastoistani kakkoskakkosia ja sahautin ne apulaisellani (aviomiäs) valmiiksi jiiriin sirkkelillä suunnitelmieni mukaan noin, että jalat vähän aukeavat alaosastaan. Tämä oli helppo homma, koskapa kaikki palat sahautuivat samalla terän asennolla, ei tarvinnut kun päättää sopivat leveys ja korkeus, jotka tässä tapauksessa noin 42 korkea, yläosasta 35 ja alaosasta 42cm leveä.
Jalkoja tein tietty kaksi paria tukipuineen ja sitten niiden väliin sahattiin sopivan pitkä pätkä samaa puutavaraa tukemaan penkkiä kunnolla, ettei ihan heti alkaisi kiikkumaan sitten. Mietin hetken josko tekisin tuohon ylös samanmoisen kanssa, mutta päätin että kolmen sentin paksuiset kansilaudat hoitavat tukemisen homman kyllä ihan hyvin ilmankin.
Kansilaudoiksi olin saanut ystävältä vanhan romahtaneen penkin harmaantuneet laudat, jotka sopivat tähän projektiin mitä mainioiten. Mittasin ne sopiviksi ja kiinnitin kanneksi jalkoihin ja armas siippani hioi ne lopuksi mukavaksi ja sileäksi istuimeksi.
Ja voi että kun olen siihen tyytyväinen nyt. Siinä on kivasti vanhaa patinaa ja uutta ryhdikkyyttä ja se viehättää silmiäni ihan erityisen hyvin. Erityismaininta vielä siitä, että tämä ei maksanut tehdä sitten yhtikäs mitään sillä kaikkea löytyi valmiina omasta takaa ihan ruuveja myöten.
Ainahan se ei tule tässä ruokapöydän äärellä olemaan vaan toimii siinä silloin kun tarvis on. Tämä piha on niin ahdas, että liiemmälti ei voi kalusteita pitää lojumassa ympäriinsä, kun aina menee joku väylä tukkoon siitä, mutta onneksi tämä on niin kevyt ja näppärä, ettei sen kantaminen sinne sun tänne tunnu missään. Nyt se tosin tietenkin on tuossa paikallaan, ihan vaan jo siksikin, että voin siinä käydä vähän väliä istuksimassa ja huokailemassa sen hyvyyttä.
Että oli se onni etten kerennyt valmista löytää, kun näin hienon osasin itse toteuttaa tilalle!
Made this bench with a little help of my hubby who did all the cutting and sanding. I designed it in the making of what we had for the materials. I really like the look mixed with some weathered and some new wood, fits the new table like it was meant to be. The best part is; this didn't cost us anything. The old boards for the seat I got for free from a friend and everything else we already had here, even all the screws.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti