Talossamme on sisätiloissa hiljaista ja pysähtynyttä. Keittiössä vanha pikkukoira kuorsaa söpösti lempipaikallaan pöydän alla ja odottaa, että koska kaihtimia raotettaisiin sen verran, että hän päivittäisen aamun aurikokylpynsä saisi. Vielä joutuu vaan veitikka vartomaan, sillä ikkunasta paahtava kuumuus ei tällä hetkellä ole kenenkään muun mieleen ja sälekaihtimet pysyvät visusti kiinni niin kauan kun aurinko näille seinille porottaa. Toisen ikkunan toisen ruudun kaihdin on jumittanut lähes avoimeen asentoon, mutta sen takana on niin tiheästi puuta ja pensata, ettei aurinko siitä juuri sisälle yllä, joten siinä saa retkottaa.
Nurkassa kököttää ikkunan hyttysverkko joka menee paikoilleen niiksi öiksi jolloin lämpötila laskee ulkona sen verran, että taloa voi tuulettaa viileämmäksi. Trooppisina öinä pidetään ikkunatkin kiinni ja viilennellään ilmastointikoneiden avulla, joita tällä hetkellä mökistä löytyy kaksikin kappaletta. Yksi yläkerrassa ja toinen alakerran työhuoneessa. Vanha talo pysyy muulloin vallan hyvin viileänä itsekin, mutta useamman päivän yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ja peltikaton alla alkaa olla silläkin vähän hankaluuksia, joten koneilla saamme talon sisälämmöt pidettyä hyvinkin miellyttävinä ne kuumimmat hetket.
Imuri on ollut kesälomalla varmaan juhannuksesta lähtien eikä hellaa sisätiloissa ole käytetty lainkaan. Siivoushommat on tehty vain lakaisemalla ja ruokaa laitetaan ulkona keittolevyllä silloin kun laitetaan. Kaikkea turhaa stressiä on vältetty ja vältetään niin kauan kun tarvis vaatii.
Poistin joskus alkukesästä keittiön ikkunan edessä olleen hyllyn, kun kuvasin yhtä askartelujuttua tuossa nurkassa. Olin aikeissa pistää hyllyn takaisin, mutta jotenkin silmä tottui niin hyvin olemaan ilman, etten sitten laittanutkaan. Nyt vaan suurin osa hyllyn kasveista on sijoittunut tuohon pöydälle ja niistä pitäisi vähän karsia, jottei olisi noin ahtaan näköistä, mutta kun siinä on parhain valo noille vihreille tällä hetkellä, niin en ole pitänyt tässä kiirettä sen suhteen.
Tällä sitä siis vaan odotellaan, että elämä ja valo palautuisi pikkuhiljaa normaalimmaksi. Pääsisi pikkukoirakin taas paistattelemaan aamuauringossa, niin kun se on jo pian seitsemäntoista vuotta tehnyt.
The sun doesn't shine inside the kitchen at the moment, it's too warm to keep the blinds open. The little dog sleeping under the table is been waiting for weeks now, to get his morning bath in the sun. Never have I ever in my life started to wait for fall in the middle of July, but this year the heatwave has been so overwhelming that I can't wait for this summer to end.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti