Uudelle vuosikymmenelle

Taas on yksi vuosi pantu pakettiin ja nyt onkin sitten aika vaihtaa oikein vuosikymmentä, tämän blogin kohdalla jo toista kertaa peräti. Hurjaa ajatella, että niin kauan on ollut olemassa tämä, vuodesta 2008 ja yhä jatkuu. En ole oikein koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka uuden vuoden lupaksia harrastaa, mutta yhden asian voin taas perinteisesti luvata; nimittäin sen, että tämä blogi se vaan on ja pysyy eikä loppua näy. 

Tästä blogista on tullut minulle tässä vuosien varrella jo niin vahva elämäntapa, että en enää edes osaa kuvitella elämää ilman. On niin mahtia kun saa jakaa tätä omaa sisustusmaniaansa muiden kanssa. Kiva kun olette siellä lukemassa tätä, olette minulle tärkeitä ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille sinne ja nähdään taas pian!

It's the second time this blog sees the change of a decade! Started back in 2008 and honestly didn't know then this would turn such a way of life to me that I still enjoy doing this as much as I did back then (and sometimes even more!). So my new years resolution, once again is; that I promise you guys I'll keep on doing what I do here and keep on blogging about it. So see you next year and have a very happy new year!

Eikä vieläkään kiire mihinkään

Tänä jouluna päätin olla stressaamatta mistään ja tehdä kaiken hyvällä fiiliksellä ja inspiraatiolla juuri silloin kun sitä on. En tehnyt yhden ainoatakaan to-do-listaa, enkä aikatauluttanut mitään muutenkaan, vaikka normaalisti rakastankin listoja ja deadlineja. En välittänyt perinteistä siinä, että tiettyjen asioiden olisi oltava valmiina tiettyinä päivinä vaan menin ihan sen mukaan mikä hyvältä kulloinkin tuntui ja kas, koko joulu tuntui ihan älyttömän ihanalta ja täydellisen rennolta, vaikka se torttutaikina onkin edelleen siellä pakastimessa ja pölynimuri kaapissa.

Kerkesin tehdä vaikka ja mitä, kuten leipoa joulukakut vasta joulupäivänä kaikessa rauhassa kun muu väki talossa vielä nukkui. Piparitalonkin innostuin tekemään ennen pyhiä vaikka se aiempina jouluina on tuntunut ihan ylivoimaiselta kaiken kiireen keskellä. 

Ja vaikka melkein kaikkina pyhinä ja vähän sen jälkeenkin on vieraita talossa ravannut olen silti kerennyt ihan mainiosti vain lojua sohvalla neulepuikkojeni ja karkkilaatikkoni kanssa nauttimassa kiireettömästä joulusta. Fiilistellyt hämäriä päiviä ja sitä kun pimeys laskeutuu ja saa sytyttää kaikki jouluvalot sekä sisällä että ulkona ja vain olla siinä lempeässä tuikkeessa miettimättä yhtään kuluvaa hetkeä edemmäksi.

Kerkesin nauttia myös siitä yhdestä päivästä kun lunta hennosti maahan satoi ja aurinko pilkotti taivaanrannasta, ja vaikka nyt taas harmaan kosteassa udussa koko tienoo uinuukin, ei sekään enää haittaa, se talvi sieltä tulee tänne etellään jossain vaiheessa kumminkin - sitten kun se ehtii - ehkä silläkin on nyt menossa stressitön vaihe. Itse aion kyllä pitää kiinni tästä fiiliksestä mahdollisimman pitkään, kerkiää sitä stressata sitten taas ensi vuonna.

Our holidays have been so mellow and stress free even tho I got so much done and entertained a lot, it just didn't feel a massive job since I didn't take it that way. I did only the things I was inspired to do and forgot all to-do-lists and deadlines just went with the holiday spirit and enjoyed it all more than ever before. Definetly going to do it this way next Christmas too.

Joulumakkari 2019

Joulu on mennyt täällä oikein mukavasti ja erittäin rennossa tunnelmassa. On ollut ihan valtaisan mahtavaa olla vaan kotona ja tavata ystäviä ja perhettä ja viettää mitä ihaninta joulunaikaa kaikessa rauhassa. On tietty syöty ja juotu hyvin ja leivottu ja laitettu, mutta ei olla otettu stressiä mistään ja tehty vaan se mikä on tuntunut kivalta.

Erittäin kivaa on ollut myös vain loikoa sängyssä pitkään aamuisin. Makuuhuonekin tietty pistetty vähän jouluisammaksi tunnelmaltaan, niin on aina herätessä tullut hyvä mieli heti, kun on tajunnut mikä juhlakausi onkaan menossa. Olen ihan ehdottoman jouluihminen ja otankin aina tästä ajasta kaiken irti minkä saan, kun onhan se nyt vaan kerran vuodessa ja on niin pitkä aika taas seuraavaan. Minulle joulunpyhät jatkuvat koristeineen aina ihan sinne loppiaiseen asti, eikä ole yhtään kiire sinne arjen harmauteen, joten painunkin tästä vielä sohvannurkkaan takkatulen lämpöön ja otan sen (vasta) puolilleen syödyn karkkipurkin mukaani.

The bedroom has some festive decorations too. It's so nice to wake up there and see the old coat rack with the wreath and all, makes one feel very festive from the early on. I love Christmas so much that I keep all the decorations up as long as possible and don't hurry taking them down after the main holidays are done and dusted. My Christmas spirit lasts long in the January.

Puutarha just ennen joulua

Olen käynyt taistoon pimeyttä ja harmautta vastaan kovilla aseilla puutarhassa. Ostin somisteeksi portaille pienen vanhan kelkan jotta joulufiilistä tulisi pihalle enemmän kun lunta ei vaan täällä etelässä näy. Nyt kuitenkin on alkanut pieni toivonkipinä elää siitä, että huomenna jouluaattona sitä valkeutta vihdoin tännekin vähän saataisiin. Se olisi kyllä ihan täydellistä jos niin kävisi, oikein toiveiden valkea joulu, pidetään peukkuja siis sille, mutta jos ei tule niin otetaan kaikki irti sitten tästä lumettomasta versiosta.

Syksyllä laittamani piha-asetelma on vielä ihan voimissaan, vähän lakastunut osittain, mutta vielä aivan kiva varsinkin jos sitä lunta tuohon saadaan päälle. Timjamikin vielä ihan voimissaan kasvihuoneen seinustalla, mukava käydä siitä napsimassa keittiöönkin vielä kun kerkeää.

Ulko oveen askartelemani kranssi on vähän pimennossa tuolla lipan alla näinä harmaina päivinä, mutta sulostuttaa silmiä sitten kyllä kun lähemmäs astelee. Sitä eivät ole nämä kosteat kelit juuri hetkauttaneet, päinvastoin taitaa melkein olla kun ihan tuoreelta vielä tuntuukin. 

Pihassa kimmeltää tänä vuonna noin yhdettoista jouluvalot, niitä on sopivasti siellä täällä jotta valoa ja tunnelmaa on tasaisesti koko talon edusta täynnä. Ne näyttävät siellä niin ihanilta pimeässä ja tuovat lohtua tähän muuten niin loputtoman tuntuiseen harmauteen. Mutta jospa sieltä nyt se valkea joulu tulisi tännekin, se se vasta olisikin joululahjoista ehkä parhain just nyt.

Mutta lumella tai ilman, oikein leppeää joulunaikaa teille sinne ruudun toiselle puolen! Toivon teille parhautta ja ihanuutta ja kaikkea sitä hyvää mikä teidän jouluihin siellä kuuluu!

It's the day before Christmas and still no snow here in southern Finland. It's been mostly dark and grey and I've been fighting it by trying to make the yard glimmer in Christmas lights and other festive decorations. They say there's a slight chance that it'll snow tomorrow. I'm keeping my fingers and toes crossed here for that, this yard will look like from a fairytale with a little snow.

Oh, well, with snow or without it I wish you the very best and enjoyable Christmas time!

Juupas eipäs ja kylläpäs

No näinhän siinä sitten kävi, että kaikesta siitä arpomisestani huolimatta meille tuli tänä vuonna aito joulukuusi ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Yhdeksän vuotta muovikuusen kanssa oli ihan mukavaa, mutta kaikkeen kyllästyy aikanaan, varsinkin siihen että se muovikuusi tuoksuu muovilta ja viimeisinä vuosina tuntui, että paljon voimakkaammin kun alussa. Nyt kun muutkin koristukset talossa on menneet vähän luonnollisempaan suuntaan, niin oli ihan luonnollista haluta laittaa tämäkin nyt sitten oikein, eli oikeasta puusta, vaikka se aluksi vähän vaikealta ajatukselta tuntuikin. (Se muovinen säilyy kyllä siellä vintissä sitten jos siihen joskus palata haluaa.)

Kun yhdeksään vuoteen ei ole joulukuusikaupoilla käynyt vähän aluksi jännitti, että mitens se nyt meni se kuusen valinta ja joutuuko ihan hirmu monta myyntipaikkaa taas kiertämään sopivan perässä, mutta se oli oikeastan ihan eka kunnon pysäkki tässä ihan lähellä mistä kuusi mukaamme lähti. Valkattiin tuollainen ihana pitkä ja hoikka puikula, mutta tuuhea kuusi, joka ei vie paljon tilaa huoneesta, mutta näyttää silti pituudessaan komealta oven pielessä.

Olin varustautunut jo aiemmin elävän joulupuun tuloon hankkimalla kirppikseltä sen sellaisen sysiruman mutta paljon hehkutetun muovijalan suurella vesisäiliöllä ja tietty se piti johonkin piiloon katseilta saada niin onnekkaasti muistin tämän männä kesänä löytyneen vanhan taikinatiinun johon se jalka solahti piiloon aivan vaivatta. Viime kesänä siinä kasvoi kasvihuoneessa tomaatti ja nyt siinä on joulupuu. 

Koristeet valkkasin kuuseen tällä kertaa fiiliksen mukaan niin, että enemmän palloja ja blingiä ja vähemmän mitään muuta. Nauhaa en laittanut tänäkään vuonna kun tykkään tuosta vähän simppelimmästä puusta just noin. Nyt vaan toivotaan että se pysyy tuossa hyvänä mahdollisimman pitkään, tuossa kun on sen vähän turhan lämmin takan vierellä olla.

So after nine years with a fake Christmas tree I decided that this year we'll try a real one for a change. Most of my deco has gone to more natural way anyways so it felt more natural to have a real tree too. I really like this one we found, it's slim and tall, but thick and festive and my decorations look so good on it with the lights glimmering in between the branches.

Joulun virallinen karkkipurkki

Tämäkin kiva vuosia sitten hankittu kirppislöytö on muodostunut jo vankaksi jouluperinteeksi tässä huushollissa. Alunperin pelkän ihanan ulkonäkönsä vuoksi ostettu peltipurkki on ollut jo niin monena jouluna the karkkipurkki, jossa pienet jouluherkut pidetään piilossa katseilta, mutta josta niitä käydään silti salaa ja vähemmän salaa koko ajan napsimassa. 

Purkki on kooltaan juuri sopiva niille joka jouluisille Fazerin karkkilootille, joita marketeissa usein myydään kympillä kolme, tähän nimittäin mahtuu kerrallaan just se kolme. Ostan aina sen kolme erilaista, jotta purkillisesta tulee mukavan monimuotoinen ja sitä voi penkoa etsiessään niitä omia kulloiseenkin kellonaikaan sopivia suosikkejaan. Purkki on myös hirmu näpäkkä ottaa mukaan, koska siinä pysyy kansi hyvin kiinni eikä se ole liian iso tai painava. Sitä voi siis pidellä milloin missäkin huoneessa ja nauttia sen sisällöstä ihan yhtä paljon kun sen ulkonäöstäkin.

Tulee myös ihan mahtava mummolafiilis tuosta purkista, sillä pienenä meidän mummolla oli myös peltinen karkkipurkki esillä aina jouluisin, siitä tosin sai vain erityisen luvan kanssa käydä hakemassa toisin kun tästä.

I got this vintage cake-tin years ago from a fleamarket and now it has become a Christmas tradition here to keep our Christmas candy in it. I just love the look of the tin and the colors and the print feel very festive to me. I also like how it stores a great amount of candy inside it and is easy to use. It almost makes one want to eat more candy just to get to touch it.

Jouluherkku arkistojen kätköistä

Selailin noita vanhoja joulujuttujani vuosien varrelta kun törmäsin siellä arkistojeni kätköissä postaukseeni pipartikuista vuodelta 2012. En ole tehnyt niitä nyt muutamaan vuoteen ja ihan unohtanut koko tikkuset! Nyt alkoi kuitenkin jo ajatuksesta suu napsaa niin painelin ostamaan taikinan ja tarvikkeet ja pistin pipartikkuset tulille. Nämä ovat niin superhelpot ja nopeat tehdä.

Tarvitaan vain piparitaikinaa ja jotain kivaa mitä laittaa sen sekaan. Itse tykkään raastetusta maitosuklaasta, mantelirouheesta ja kookoshiutaleista. Niistä jokainen saa pipartikut maistumaan tosi hyvältä ja sopivan erilaiselta, mutta silti jouluiselta. 

Pipartikut syntyvät kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: leikataan piparitaikinasta sopivia suikaleita. Ei ole mitään sääntöä siitä kuinka isoja tai paksuja niiden pitäisi olla, voi tehdä ihan just sellaisia kun tykkää.

Ja sitten painellaan niitä vähän litistellen lisukkeeseensa niin että sitä löytyy tasaisesta koko pipartikun varren matkalta. Sitten pyöritellään ne taas tasaisiksi pötkylöiksi

Ja laitetaan sievästi uunipellille ja paistetaan niin kuin normaalit piparkakut paistetaan ohjeen mukaisessa lämpötilassa. 

Lopputulokseksi saa ihania ulkonäöltään vähän leipätikkumaisia pipartikkuja, jotka ainakin minun mielestäni sopivat hyvin pieneen joulunaposteluun kahvin tai glögin kaveriksi. Eivät ole liian makeita ja näyttävät ihan supernäteiltä, eikö vain?

I had totally forgotten this good idea to make gingerbread sticks I had back in 2012. Just the thought of them made me crave for them so I had to go get myself some gingerbread dough, crushed almonds, cocoa flakes and chocolate. As you can see from the pictures these are so simple to make and they taste just as good as they look.

Hei hei hauki

Ja niin on taas olohuoneen liitutaulussa joulun toivotus paikoillaan, lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Pyysin nimittäin poikaani piirtämään siihen jotain kivaa toissa-joulun jälkeen ja sitten en raaskinut itse sitä siitä pyyhkiä viime jouluna laisinkaan. Syy siihen oli se, että poikanen oli silloin kasvamassa mieheksi armeijan leivissä ja ikävästä kärvistelevä äiti ei vaan pystynyt lapsen taideteosta siitä pyyhkimään. Enkä olisi nytkään varmaan pystynyt, mutta poika onneksi otti itse rätin käteen ja pyyhkäisi hauen kadoksiin (onneksi siitä on paljon kuvia tallella), liitutaulu kun on tarkoitettu siihen, ettei siinä mitään pysyvää koskaan ole.

Ja nyt siinä on taas joulun toivotus. Oikein hieno sellainen mielestäni, vaikka käsialani on oikeasti ihan harakanvarpaita enkä vapaalla kädellä saa yhtään nättiä tai suoraa kirjainta piirrettyä, varsinkaan seinällä olevaan tauluun, mutta otin taas googlen avukseni ja otin rehellisesti mallia paremmistani, vähän tietty muokaten lopputulosta. Pari tuntia siihenkin silti meni ja monen monta kertaa sai pois pyyhkiä ja korjata, mutta kyllä se vaan kannatti tehdä. Näyttää niin hyvältä tuo nurkka tuolla nyt. paperitähtineen ja liitutauluineen.

Finally there's a Christmas wish on the chalkboard in the living room again, after there was a pike for almost two years. I just couldn't wipe the pike off, cause it was made by my son and he was in the army last Christmas and I was missing him then, so it took my son to wipe it off himself after he was fed up with his mom trying to keep it forever. Chalkboards are meant for temporary things only, and art on them should be wiped off to make room for new ones.

Lyhty, käpypallo ja kuivatut kukat

Siis voiko tämä vuodenaika täällä etelässä olla enää yhtään pimeämpi? En ole moneen päivään päässyt kuvaamaan joulujuttujani laisinkaan valon puuttuessa, mutta mieli halajaisi niin kertoa ja näyttää mitä kaikkea täällä on jo laiteltu. Rintamamiestalon pienistä ikkunoista ei vaan riitä valoa kameralleni ja koitan taistella itseäni vastaan, etten lankea salamavalon käyttöön. Vielä. Jossain kohden taloa voi onneksi hyödyntää keinovaloja, kuten nyt vaikka tässä eteisessä. Vessan lampun päivänvalo-polttimo antaa pienen illuusion siitä, että täällä joskus valoa näkyisi, kun ovea pitää auki.

Tässä yksi lemppareistani tänä jouluna. Eteisen pöydällä on se vasta löytämäni lyhty ja käpypallo, niiden seurana tuossa jo ties kuinka kauan olleet kuivaneet harsokukat. Mielestäni niin kivat yhdessä. Lyhdyssä on ajastimella oleva led-kynttilä sisällä ja se on ihan hurjan kiva kun se siinä loimottaa aina tiettyyn aikaan valaisemassa pimeää. Näyttävät niin romanttisilta yhdessä, ihanan romuluisilta ja viehkeiltä ja juuri sopivilta juuri tuohon.

It's been so dark in my house lately with the gloomy weather and no daylight outside that I haven't been able to take photos of my Christmas decos at all (I hate using lights). But today I  had to shoot this cute lantern on the table in my hall. I just love it with the pine cone ball and the dried flowers in the vase. Makes me feel so happy every time I come home.

Kuusta vailla

Kyllästyin jo vuosia sitten perinteisiin kuusenkoristeisiin ja halusin keksiä tilalle jotain vähän omaperäisempää. Olin silloin kovin innostunut steampunk-tyylistä ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuuseen ripustellaan kaikenlaista siihen tyyliin sopivaa ja omaperäistä. On lasipulloa, vanhaa avainta, lippua ja lappua, maitopullon korkkipahveja, taskukelloja, kulkusia, vanhoja polttimoita sekä palloja korkista, pahvista ja matonkuteesta. Nauhaksi tietenkin vanhaa mittanauhaa, jos sellaista haluaa laittaa. Ihan joka vuosi en ole laittanut, menen aina kulloisenkin fiiliksen mukaan haluanko enemmän vai vähemmän. Paria vuotta myöhemmin löysin vielä kirpparilta vanhan silinterihatun latvakoristeeksi ja mikäs sen oivallisempaa, se sitoo tyylin hyvin yhteen ja tekee puusta arvokkaamman näköisen.

Vaikka steampunk-innostukseni on tässä vuosien varrella jo lähes kadonnut, tykkään edelleen joulukuusestani juuri näillä koristeilla. Niistä on muodostunut täällä jo perinne jota oikein odotetaan. Tänä vuonna kuuseen kokeillaan lisäksi noita kivoja lasipisaroita ja katsotaan sopivatko tyyliin vai ovatko liian isoja.

Haluaisin kokeilla pitkästä aikaa oikeaa kuusta, mutta en millään raaskisi sen taki hienoa puuta hengiltä ottaa. Olenkin päättänyt, että jos sattuisin löytämään jostain läheltä hyvän ja ison ruukkukuusen niin sellaisen voisin jouluksi laittaa, mutta en ota siitä stressiä jos sellaista ei vielä tänä vuonna löydy. Vanha muovipuuni palvelee edelleen oikein hyvin, kun se on niin aidon näköinen, ettei sitä muovipuuksi ihan heti edes oivalla. Joten jää nyt vielä nähtäväksi tämä asia, mutta koristeet on kuitenkin jo päätetty.

I've had these steampunk-style decorations on my Christmas tree since 2011 when I was really in to the style. Since the years have passed my love for steampunk has faded away, but my Christmas tree still wears this deco. It has become a tradition here that our tree has a top hat and all kinds of weird things hanging on it and I quite like it that way. 

Joulukuun löytöjä

Joulunalusaika on mielestäini oivallista kierrellä kirppiksiä. Ihmiset kun tekevät joulusiivouksiaan ajoissa tulee myyntiin paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Käyn tähän aikaan vuodesta kirppistelemässä niin usein kun vaan kerkiän. Tässä lähialueilla on monta kivaa paikkaa, joita voin tutkia ihan viikottain löytöjen toivossa ja sitten kun tulee asiaa jonnekin muualle tutkin sielläkin tietty kirppikset ensin. 

Tässä viime viikon saaliskasassani on löytöjä sekä läheltä, että kaukaa sillä olen kerennyt piipahtaa kotikontujeni lisäksi nopsaan myös Riihimäellä, Mäntsälässä ja Lahdessa. Varsin joulumielellä olen ollut liikenteessä kun lähes jokaisen löydön kohdalla olen ajatellut, että vitsit kun sopii hyvin jouluun.

Vanha liitutaulu johon voin kirjottaa joulun välipäivien menun sitten kun vieraita saapuu, viinilaseja sekä omaan tarpeeseen, että muillekin jakaa (niitä on minulla iso kasa, joista kuvasin vain tuon yhden), lasipurkki joulukarkeille, vanhoja lasipisaroita (noitakin on enemmän) koristeeksi kuuseen, iso lasikupu, puutappi ja krakeloitu ruukku joulun koristuksiin ja asetelmiin sekä ihana vanha emalikyltti jossa minun mielestäni maailman paras numero (se oli älyttömän hyvä vuosi tuo).

Sitten erityismaininta ihanuuksia myyvästä sisustusputiikista Riihimäellä niille jotka etsivät laillani noita sammalpalloja. Bambi ja Kuu on se paikka josta niitä löytyy.

Ja toki ostelin kierroksiltani vähän romua ja ruostettakin. Pari vanhaa pohjasta puhki ruostunutta peltiämpäriä pääsee kukkaruukuiksi niille pikkukuusilleni ja muille, joille alunperin meinasin puukiulut löytää. ne ovat vain nyt niin kortilla, että piti ruukuiksi keksiä jotain muuta ja nämä eivät siihen huonot ole laisinkaan. Pari vanhaa peltirasiaa tulee tarpeeseen askartelumateriaalien säillyttimiksi ja käsintehdyt villasukat herkullisessa vihreässä sävyssä oli vaan pakko saada, koska noita ei talviaikaan vaan voi olla vanhassa talossa asuvalla liikaa. 

Että hyvät oli löydöt taas, kannatti käydä ja olen muuten alkanut jo siivoilla nurkkiani ensi kesän Parolan aseman rompetoria varten jo nyt, koska muutenhan en saa tänne uutuuksia mahtumaan kun pistämällä osan vanhoista aarteistani takaisin kiertoon. Niin se parhaiten toimii tämä sisustusmania, muutenhan olisin jo hullu hamstraaja.  

Some of my last weeks finds from fleamarkets and other stores. All somehow related to Christmas. Good and pretty finds that I like a lot right now.

Jouluporstua 2019

Pienessä, tähän aikaan vuodesta vilakassa porstuakaupassani on joulufiilis. Juhlavalo on taas sytytetty ikkunaan ja koristukset ja myytävät näyttävät kilvan hienoilta pienessä taivaanrannasta tulevassa auringonpaisteessa. 

Valikoimaa on vielä joulumarkkinoiden jälkeen hyvin saatavilla ja porstuakauppani palvelee joustavasti ajan varaamalla ihan jouluun asti, jos siellä joku haikailee nätä ihanuuksia pukinkonttiin saada. Sähköviestiä vaan tulemaan jos täällä mielii piipahtaa. Nyt on vielä melko hyvät varastot kulhoja ja pikkulautasia niitä mieliville, ennen kun taas loppuvat kesken ja kerkiän lisää tekemään.

Oliivipuu on nostettu pihalta talvehtimaan porstuaan, jossa se on viihtynyt toistaiseksi ihan hyvin. Kovimmilta pakkasilta nostan sen kyllä suojaan sisätiloihin, vaikka tämän pitäisikin se lähes kymmenen astetta miinusta kestää. Nyt se pimeimpinä päivinä taivuttelee tuolla oksiaan kohti portaikon ikkunasta kajastavaa kasvivaloa, vaikka luulisi tuossa sille olevan valoa tarpeeksi. Kertoo paljon siitä kuinka pimeää tässä on viime aikoina ollut. 

My little pottery shop in my porch has turned the Christmas light on and gone to a more festive mood. It's getting colder and colder inside there, but it's still open for business (if the clients have their gloves on). 

Kransseja, kransseja ja lisää kransseja

Voiko erilaisia kransseja olla joulunaikaan kodissa liikaa? Ei voi, jos minulta kysytään. Onko parempaa ja jouluisampaa koristetta olemassakaan! Jokaisessa huoneessa voi ihan hyvin olla jonkinlainen kranssi tai jopa kaksi, mutta on myös paikka jossa sellainen on mielestäni ihan ehdottomasti oltava; nimittäin ulko-ovi. Ja koska meillä se on ulkona oleva ovi on se sellainen paikka, missä kranssi säilyy tuoreena pitkään joten sellaisen voi sinne askarrella jostain kivasta elävästä materiaalista itse.

Minulla on hirmuisen yksinkertainen tekniikka tehdä kransseja, siihen ei paljoa tarvita. Vähän todella paksua ja jämäkkää rautalankaa pohjaympyrän tekemiseen, ohuempaa vihreiden sitomiseen, pala teippiä, pihdit rautalangan katkaisuun ja sekatöörit vihreiden oksien.

Tykkään ihan hurjan isoista kransseista ja päätin, että teen ihan hurjan ison sinne ulko-oveen, niin ison kun siihen vaan järjellä mahtuu. Tuo taivuttelemani rengas on halkaisijaltaan noin 65cm ja se on taivuteltu ympyräksi joka on ensin vain teipattu yhteen avoimista päistään ja sittten teipin päälle sitaistu vähän myös rautalangalla, josta samasta ripustussilmukka. Kestää ihan hyvin kranssikäytössä (jos ei liian painavia oksia laita) ja on helppo purkaa tuosta talteen kun aika kranssin vihreistä jättää.

Vihreinä materiaaleina minulla oli mustikanvarpuja ja jonkun katajan oksia, jotka sain onnekkaasti hankittua tutulta ostamalla, kun omaa metsää en omista. Noita ajattelin laittaa nippuina molempia ja katsoa tulisiko siitä hyvä kranssi. Usko siihen oli aika vahva jo tässä vaiheessa.

Siten vaan kokosin materiaaleista pieniä nippuja, niin että mustikanvarvut taakse ja eteen katajanoksaa ja sidoin niitä rautalangalla kiinni vanteeseen. Ensin yksi nippu ja sitten toinen nippu vähän edellisen päälle. Melko yksinkertaista.

Ja sitten kun olin sitonut niitä näin pitkälle tajusin, etteivät materiaalit tulisi riittämään koko matkalle vanteen ympäri. Olin tekemässä siitä ihan liian paksua. Hetken harmitti, mutta purin tekemäni tähän asti ja aloin alusta ja laitoin vähän ohuemmat niput kerrallaan ja sitten alkoi tuntua paremmalta.

Sain kranssin valmiiksi parahultaisesti kun aurinko alkoi laskea, joten en ennättänyt sitä enää ulkona kuvaamaan, mutta sinne oveen sen jo laitoin ja se näyttää siellä just niin hyvältä kun kuvittelinkin. Kannatti ehdottomasti tehdä siitä just noin iso, se on mukavalla tavalla runsas mutta silti ihanan kepeä ja ihan älyttömän jouluinen.

I just love wreaths, I think during Chrismas you just can't have too much of them in your house. I especially love having a natural green wreath on our front door, so I decided to make one myself, a big one. I used blueberry branches and some junipers and even I think the result looks spot on pretty and Chrismassy.