Just mitä etsinkin

Lapsen huoneen sisustusprojekti on ollut hetkisen ihan seisahtuneena sopivien materiaalien puutteesta johtuen, mutta nyt vihdoin tärppäsi. Löytyi ihan kokonainen ja valmis kaluste, joka huoneen yhteen nurkkaan ja tarkoitukseen sopii. Olin mielessäni jo luopunut toivosta, että valmiina siihen mitään löytäisin kunnes tämä vanha peilipöytä ilman sitä peiliä tuli eräällä kirppiksellä vastaan täydellisine mittoineen. Tälle tulee pesti huoneen kitaranurkkaukseen, jossa se saa säilyttää sisällään kaikkea siihen harrastukseen liittyvää. Ensin siitä pitää vaan karsia tuo liiallinen romanttisuus, valkoinen väri ja vihreät kuviot kannesta, mutta muuten se on ihan oivallinen muotoineen ja vetimineen. Maalaushommiin siis.

Found this cute vintage cupboard to my sons room from a fleamarket. It's perfect for the guitar corner we've been planning there. Just need to change the color to something more fitting to the rooms scheme.

Viidakko työpöydällä

Työpöydälle työhuoneessa on kerääntynyt viime päivinä jo pienen pieni viidakko huonekasveja. Olen hamstrannut niitä hirveässä himossa lähes jokaisella kauppareissulla, kun sopivia vastaan on tullut. Se on ollutkin varsin helppoa nyt kun sesonki on kuumimillaan ja hinnat tosi edullisia. Monet ruokakaupatkin myyvät viherkasveja usein useamman kappaleen könttähintaan eivätkä isommatkaan lajit ole hinnalla pilattuja nekään. Tämä etualan suuri mikälie traakkipuu (tai sen sukuinen) kustansi Tokmnnilla huimat 19,90 enkä tietenkään voinut sitä vastustaa. Se sopiikin oikein hyvin tuonne työhuoneen isolle pöydälle antamaan vähän näkösuojaa ikkunan eteen.

Tekee muuten tosi paljon tähän huoneeseen tuo vihreys, tunnelma on ihan erilainen kun se oli ilman, paljon viihtyisämpi ja raikkaampi nyt. Ja nyt kun noita on tuossa noin paljon, huomaan että keskityn niiden hoitoonkin ihan eri lailla kun jos niitä olisi siinä vain yksi. Yksikään ei ole liian märkä tai liian kuiva ja saniastakin olen muistanut sumutella ihan joka päivä.

There's a small jungle on my working table. I've been hoarding plants there since the season is on and the prices a re really reasonable right now. 

I really like the vibe they give to the room now, it's so much more relaxed and fresh, a real treat to be working in.

Kirppiksiä ja kissanpentuja

Kävin viikonlopulla piipahtamassa ystävien kanssa kirppis- ja kissanpentuturneella Hämeenlinnassa. Nämä tällaiset retket aloitetaan aina, lähes poikkeuksetta tästä paikasta; Suomen kasarmin aarteet. Se on pitänyt omassa suosikki-kirppislistassani ykköspaikkaa jo monen vuoden ajan, eikä suotta, tästä maailmankaikkeuden sekatavarakaupasta kun voi löytää ihan mitä vaan, eikä sieltä tälläkään kertaa tyhjin käsin lähdetty.

Olin jo etukäteen saanut vinkin tästä viehkeästä vanhasta pikku-emalivalaisimesta, jonka arvelin sopivan kasvivalaisimeksi viherkasvikokoelmalleni. Vinkki osoittautuikin osuvaksi ja valaisin lähti mukaani kotiin kunnostetavaksi. Pienellä puunauksella, ylimääräisten osien poistolla ja uusilla sähköillä tästä tulee aivan täydellinen valaisin tarpeisiini.

Ja sitten kun oltiin kirppistelty tarpeeksi lähdettiinkin nunnaamaan kisanpentuja ja niitähän kuulkaa riitti. Talossa oli syntynyt kaksi pentuetta parin viikon välein ja suloisia, sinisilmäisiä pieniä karvapalleroita oli yhteensä kaksitoista! Niitä oli ihan joka puolella, toiset päiväunisia ja toiset leikkisiä ja toiset muuten vaan uteliaita vieraista naamoista. Kavereillani nousi kissakuume välittömästi huippulukemiin, mutta itse onnistuin olemaan noiden keskellä varsin tyynesti, olenhan enemmän koiraihminen kumminkin, asia josta talon ainoa sen lajin edustaja olikin varsin mielissään rapsuteltuani häntä huolellisesti joka puolelta aina kun tilaisuus tuli. (Toim. huom. olen aivan älyttömän hyvä rapsuttelija, minulla on juuri sopivat pienet rapsuttelukynnet ja opin äkkiä kaikkien koirien parhaat paikat rapsutteluun. En ole tainnut vielä sellaista koiraa koskaan kohdatakaan joka ei olisi näitä asioita minussa arvostanut.)

Visiitillä nautittiin myös maailman parhaat itse tehdyt laskiaspullakahvit ja lopuksi piipahdettiin talon emännän omalla pienellä kellarikirppikselläkin. Hän oli lähdössä seuraavana päivänä myymään isoon tapahtumaan ja saimme tsekata kuorman rauhassa ennen sitä. Se on aina parasta kun pääsee raakkaamaan aarteita tuollai rauhassa ilman ihmisryysistä ympärillä. Jokainen teki tuolta hyviä löytöjä, joista minulle mieluisin oli vanha ja romuluinen hieno lihaveitsi, jonka esittelen teille jossain vaiheessa myöhemmin, ansaitsee nimittäin ihan oman postauksensa se.

Kaiken kaikkiaan aivan älyttömän kiva päivä, josta jäi niin hyvä fiilis, että se tuntuu näin vielä maanantainakin.

Went to visit Hämeenlinna's fleamarket scene with my friends last friday. We started of my favourite one; Suomen kasarmin aarteet, a place that never leaves me cold. We also visited a friends house that had two litters and 12 sweet little kittens. Talking about some serious purring furball therapy.

Sisustukseenkin sointuva

Tässä kasvien istuttelun lomassa olen myös neulonut aika paljon, harrastus joka on nyt viime vuosina alkanut taas enemmän ja enemmän kiehtoa. Pääasiassa olen tehnyt kaikemoisia pipoja ja huovutettuja juttuja, mutta tänä talvena alkoi mieli tehdä kokeilla myös jotain vähän isompaa, kuten villapaitaa. 

Neuloin ensin oikein ohjeen mukaan yhden, josta tuli löysällä käsialallani ihan valtaisan suuri ja sitten päätin olevani jo niin hyvä neulomisessa (hih), että osaisin soveltaa ohjetta ja tehdä toisen, sopivamman. No, eihän sekään nyt ihan ensimmäisellä yrittämällä täysin maaliin osunut, mutta toisellapa osui tarpeeksi lähelle ja siitä syntyi tämä rento tiilenpunainen villapaita.

Minulla on erittäin omaperäinen tyyli tehdä oikea ja nurja silmukka. Se on peruja ihan lapsuudestani asti, en vain koskaan älynnyt miten silmukat oikeaoppisesti tehdään ja väkertelin kaikenlaisia omiani kunnes onnistuin ja jostain syystä tekniikkani toimii ja oikea silmukka on oikea ja nurja nurja vaikka kiepauttelenkin lankaa vähän ekstraa ja poimin silmukat eri puolelta kun normaalisti. Tästä johtuen käsialani neuleissa on hurjan hauskan kiharaista (ja neulomiseni hurjan hauskan liikkuvaista) ja näyttää kauempaa vähän kuin joltain erikoisneuleelta, tästä syystä en sitten ikinä halunnut enää niitä silmukoita uudestaan oikeaoppisesti opetella vaan nakuttelen tyytyväisenä menemään tällä omalla tavallani. 

Ja parastahan tässä tyylissäni on se, ettei se ole niin tarkkaa, poolokaulus voi olla ommeltu paitaan väärinpäin ja vähän löysempiä silmukoita siellä täällä olla, mutta kuka niitä edes katsoo, kun lopputulos on kuitenkin ihan huikea itse itselleni tekemä villapaita! Ja tästä innostuneena kävin jo ostelemassa langat seuraavaankin, puikot kilkkuen kevättä kohti siis.

Ja se into millä näitä tämmöisiä tehdään, sen perusteet löytyvät tästä elokuussa tekemästäni postauksesta. 

I'm so proud of myself cause I've knitted myself a sweater. The first (well actually second, the first one came out way too large) I've made ever. 

I am so pleased with this one I already bought some new yarn to make another one too.

Enemmän on enemmän

Himo uusiin huonekasveihin vain voimistui voimistumistaan, niin paljon, että oli sitten ihan pakko mennä kukkakaupoille hankkimaan niitä lisää. Keksin nimittäin, että sillähän se onnistumisprosentti kasvaa, kun on enemmän kasveja. Muutaman kasvin kanssa menetykset tuntuvat kovemmilta, kun jos niitä on jo valmiiksi paljon.

Keskustelin samalla huonekasveja harrastavan ystävän kanssa, joka lohdutti minua, että kuolee niitä alan harrastajiltakin välillä. En siis välttämättä ole niin tumpelo kasvinhoitaja kun olen antanut itseni ymmärtää. Päätin silti pitää järjen päässä ja ostelin vain noita helpoimpia, jotta se onnistumisprosentti pysyy heti alusta hyvänä, eikä pettymykset pääse pilaamaan iloani, ainakaan ihan heti. Mukaani lähti peikolehteä, viirivehkaa, yksi saniainen ja tuo nyt kovassa huudossa oleva aarnipeikonlehti (menninkäisenlehtenä myös tunnettu).

Ostin samalla reissulla myös hyvää multaa ja tarkoitus olisi näiden uusien ruukuttamisen jälkeen ryhtyä mullanvaihtopuuhiin myös jo olemassaoleville huonekasveille, jotkut kun niistä ovat (rassukat) istuskelleet samoissa mullissa jo muutamankin vuoden. Uudet kasvit taas pääsevät asumaan erittäin erinomaiseen paikkaan työhuoneen itään antavalle ikkunalle. En ole siinä vielä kasveja juuri pidellytkään ja nyt olisi tarkoitus testailla miltä huone tuntuu niiden lisäämisen jälkeen. Jotenkin on sellainen fiilis, että tämä ei voi mennä metsään nyt. 

I went and got some new houseplants thinking more is more. If I have plenty of plants in my house I won't get so depressed if some of them decide to die, I'll still have plenty.  But I still stuck to the easiest ones to care for, so that the odds of them surviving here (in my care) are the biggest possible.

Kaappia ja naulakkoa

Olen saanut lapsen huoneessa nyt vähän hitaasti aikaan, kun materiaalipula vaivaa ja en osaa päättää, että raaskisinko kaventaa tuota mustaa laatikostoa kaapin alla, vai etsiä tilalle jotain muuta. Laatikosto on tosi näppärä, mutta minua on aina kiusannut se, että siitä puuttuu nuo pari laatikkoa. Nyt se natsaisi mitoiltaan kaapin kanssa ihan tasan jos lyhentäisin sen tuon vajaan rivin verran ja pistäisin alle pyörien tilalle kunnon sokkelin ja maalaisin samaan tyyliin, mutta joku haraa päässäni sitä vastaan vielä. Ehkä kun annan tässä ajan vähän kulua, tiedän varmaksi mitä teen.

Mutta kaapin maalin sävy osui kerrasta maaliin. Sekoittelin sen vanhoista purkinpohjista mitä maalikaapistani löysin. Olen aina ihan innoissani kun pääsen käyttämään ylijääneitä maalinrippeitä johonkin hyödylliseen sen sijaan, että kuivuvat purkkeihinsa. Tässä on nyt valkoiseen maaliin sekoiteltu hieman mustaa ja okraa ja tulos on tuollainen kivasti vanhanaikaisen oloinen kitti. Se on nyt huoneen muuhun värimaailmaan sopiva ja mukavan vaalea.

Askartelin myös huoneen nurkkaan pienen puunaulakon jonka maalasin samalla kitin sävyllä. Sen on tarkoitus olla paikka jossa voi roikotta niitä puolipidettyjä vaatteitaan (sen sijaan että lojuisivat siellä täällä), mutta ans kattoo nyt toimiiko se siihen vai kertyykö siihen sittenkin jotain muuta. 

My son's room decorating is going slowly right now, cause I can't make up my mind on what to do with the chest of drawers under the cabinet I made. I kind of want to shorten it to match the cabinet, since it's missing a couple of drawers, but I'm just not sure of it yet. 

On the other hand the paint job on the cabinet is spot on. I mixed some left over paints together, white, with a hint of black and ochre and got that beautiful old fashioned tone that I think fits the room very nicely.

Vehreys lisääntyy olkkarissa

Ja niinhän siinä sitten kävi, että simpukka-amppeliin muutti kultaköynnös. Ihan siitä syystä, että sitä en melko varmasti saa hengiltä hoidollani ja toisesta syytä, että voiko retrompaa olla? Sehän on just eikä melkein sopiva tuohon tyyliin, ja sitten jos ja kun kasvaa tuohon liian isoksi, voin laittaa sen jonnekin muualle ja hankkia tilalle vaikka rönsyliljan tai pienen vehkan.

Kasvi oli kuvaushetkellä ihan vasta ostettu ja istutettu, joten se vielä hakee suuntaaansa noiden lehtiensä kanssa, mutta näyttää jo aika kivalta noinkin. En malta odottaa sitä että se asettuu asentoonsa ja näen paremmin miten se tuohon amppeliin istuu. Toistaiseksi tykkään kyllä.

Ja nyt kun tuohon nurkkaan tuli toinenkin kasvi, muuttui tuo huone vielä viehättävämmäksi ja pisti ajattelemaan, että nyt kun viherkasvisesonki on päällä ja kasvit melko huokeita hinnoiltaan, niin pitäisikö panostaa ja pistää pieni viidakko tänne lopputalveksi? Ideana se ei kuulosta kyllä lainkaan hullummalta.

So I got myself a plant and found a spot for the pot hanging and I think the result looks spot on. And now that this corner of the room has all that green in it, it made me think of putting even more green there. After all, the winter is still going on and one needs to see the spring already, so why not make it feel springy inside?

Tämän vuoden paras kirppislöytö

Näin alkuvuodesta ovat kirpputorit olleet yleensä minulle vähän köyhiä löytöjen osalta, lieneekö johtuu siitä, että ovat täälläpäin yleensä vähän tyhjillään vielä joulun jäljiltä. Nyt kuitenkin eilen sitten tärppäsi oikein kunnolla, kun eteeni tupsahti tämä ihastuttava 70-luvun aarre. Tällaisesta olin salaa myös haaveillut osteltuani itselleni joululahjaksi sen lampunvarjostin-vastaavan ja googleteltuani että tällaisiakin on olemassa. Uskomaton onni että tuli vastaan näinkin nopsaan. 

Nyt vaan miettimään, että mihin kohti olkkaria tämä laitetaan ja  pitää mennä heti myös kukkakaupoille ostamaan tähän sopiva ruukku ja kasvi, joku oikein retro tietty, että saadaan tyyli kohdilleen.

I made this lucky find yesterday from a fleamarket. I'ts a real vintage 70's seashell plant hanger, one that I've been dreaming of finding after I found the lampshade before christmas. Now it only needs a pretty plant in it to make a perfect boho-decoration in my living room.

Pieniä keittiöasetelmia

Nyt kun keittiö on niin nätti uusine tasoineen ja kaakeleineen huomaan, että laitan siellä asioita aina nätimmin esille kun ennen. Teen pieniä asetelmia ruoanlaiton lomassa tai pistän muuten vaan toisiinsa sointuvat tavarat toistensa lähelle esille. Ostelen paljon enemmän yrttejä nykyään ja valikoin kaupasta vain ruskeita luomumunia, kun ne näyttävät kivammalta kuin valkoiset tuossa korissa.

Vihanneksetkaan eivät jää lojumaan jääkaappiin vaan ovat useimmiten esillä tasolla lasipurkeissa, josta tulevat muuten paremmin syödyksikin, kun koko ajan näkee niiden olemassaolon.

Yleensä keittiöasetelmani syntyvät lähes itsestään sen mukaan mitä ruokakaupasta tulee osteltua, mutta joskus laitan jotain nättiä asetelmaa esille ihan tarkoituksella. Mietin jo kaupassa mitä tarvitsen ja valikoin kotona tavarat mitä sen kanssa esille sitten pistän. Se on niin kiva mielenpiristys minulle, vähän kuin kukkakimppu maljakossa, mutta parempi.

I like to do little arrangements in the kitchen now. With the marble counter and subway tiles I feel that it's almost a must now. It's too pretty surroundings to just store things in any other way. 

Pipot ja villasukat

Eteisessä on pysynyt järjestys talvitamineille oikein hyvin kun laitoin syksyllä jo jokaiselle oman korin ja paikan pitää pipoja, kaulaliinoja ja hanskoja. Ikean meriheinäkorit hattuhyllyllä sopivat meille loistavasti sillä olemme pitkiä ihmisiä ja yletämme tuonne oikein hyvin jokainen. Koreissa pysyy omat talvitamineet varmassa tallessa eikä kaaosta hattuhyllylle ole päässyt syntymään. Kori on helppo ottaa alas pengottavaksi ja yhtä näppärä nostaa takaisin paikoilleen. Korit eivät myöskään täytä hattuhyllyä kokonaan, vaan väliin jää hyvin tilaa vieraiden varusteillekin. Minun silmääni parasta on kuitenkin se, että nuo ovat tuossa ihan älyttömän nätit.

Villasukilla taas on paikkansa vanhassa pullokorissa oven pielessä portailla. Siitä osaavat jo tutut ottaa kylään tullessaan lämmikkeet jalkaan ja vieraammille helppo viittoilla, että tuosta löytyy. Minusta ihan must vanhassa talossa asuvalle, että on tarjota vieraille villasukat visiitin ajaksi. Itse voi olla tottuneempi vähän vetoisampaan taloon, mutta monilla paleltuu helposti varpaat jos lämpötila ei ole tasainen joka huoneessa ja lattiassa.

We got these Ikea seagrass baskets on top of the coat rack to hold our winter gear, like hats and gloves etc. Each of us has hes or her own and there's no more chaos with tangled scarfs on top there.

We also have a basket full of wool socks on the steps. It's there for the guests that are more used to a even room and floor temperature. In this old house it can get a bit drafty on the floors at times.

Olkkarin nurkan virkistys

Kun sain hengiltä tuolta olkkarista sen saniaisen jäi tuo nurkka jotenkin kylmäksi ja autioksi, vaikka siellä tavaraa onkin. Fiilis oli vaan niin kalsea, että jotain piti tehdä ja se jokin oli palmu. Mietin sitä pari viikkoa, että kehtaanko, kun olen niin onneton noiden viherkasvien kanssa, mutta päätin sitten, että kehtaan, ostellaanhan leikkokukkiakin maljakoihin vaikka nekin kuolevat melko pian. Suhtaudun tästä lähin viherkasveihin siis siten, että kestävät niin kauan kun kestävät, silti pidän niitä sisustuksessani. Tosin voisin kokeilla myös sellaisia kukkaruukkuun laitettavia kosteus- tai kastelumittareita, josko sellaisen avulla osaisin vihdoin kastella oikeaan aikaan. 

Mutta vihreä sopii tuohon nurkkaan tähän aikaan vuodesta niin hyvin. Parin hapsutyynyn kanssa fiilis on ihanasti beach-bohomainen ja virkistää sekä huonetta, että mieltä. Tila on nyt myös erittäin valoisa, joten voisin kuvitella, että tuo tuossa viihtyy ainakin kevääseen (jos siis saan kasteltua sitä oikein), sen jälkeen se voi viettää kesälomansa pihalla, jossa luontoäidin avustuksella saan pidettyä yleensä kaikki huonekasvini sekä elossa, että erittäin onnellisina. Mutta nyt nautin vihreydestä olkkarissa (ainakin niin kauan kun sitä kestää), kesä tulee sitten aikanaan.

I just had to get some green in my living room. This corner was screaming for it. The winter light can be so cold and harsh, but with a little plants in the deco everything gets all warm and cozy again. I just hope I can keep this palm tree alive till the summer. I'm so bad with my watering habits I usually  end up killing the most delicate plants in no time. 

Sohva ja somiste

Lapsen huoneeseen tarvittiin hengailutilaa ja kuinka ollakaan meillä oli samaan aikaan ongelma mihin laittaa talvisäilöön asuntovaunun sohvatyynyt vintissä välistä vierailevan oravan vuoksi. Onnekkaasti tallesta löytyi myös lapsen vanha sänky, tuollainen armeijamallin heteka, johon tyynyt istuivat varsin mukavasti ja sohva oli valmis. Alla oli vielä mukavasti säilytystilaa vanhoille isoille matkalaukuille, jotka imevät sisäänsä suuret määrät aarteita ja tarpeistoa.

Sängyn yläpuolelle tuunasin vanhan skeittiaiheiseksi askartelemani puukirjain-kyltin vastaamaan paremmin nykyajan harrastuksia. Niille kutka eivät tiedä pike on hauki englanniksi, lapseni on haukimies henkeen ja vereen. Tekstinvaihdoksen lisäksi myös kyltin värimaailma kävi läpi pienen "maastouttamisen."

Pari nurkkaa siis valmiina jo, mutta vielä pari työn alla ja sopiva yöpöytäkin pitäisi jostain keksiä. Paljon tuumittavaa ja tuunattavaa siis vielä, ennen kuin tässä tuparit pääsee lapsi pitämään. Onnekkaasti aikaa vielä on kun armeija pitää pojan kiireisenä vielä muutaman kuukauden (huone tosin valmistunee vähän nopeammassa tahdissa kun hänen palvelus on suoritettu.)

The couch in my sons room is made of my caravans leather cushions and an old metal bed he used to have in his room when he was ten. The sign on the wall I customized from the old one, just changed the lettering and colors. This one suits a fisherman so much better.

Nurkka kerrallaan

Lapsen huone edistyy hitaasti, mutta varmasti. Asiat loksahtelevat paikoilleen sitä mukaa kun sopivia askartelumateriaaleja eteen tulee tai omista varastoista löytyy. Pieni senkki suunniteltiin sopimaan juuri tuohon kohtaan oven ja naulakon likelle. Tein sen syvyydeltään sellaiseksi, että istuu tuohon nätisti näyttämättä kömpelöltä. Nyt se säilyttää sisällään kaikenmoista tarpeellista, kuten kirjoja, lehtiä, piirustusvälineitä ja sen sellaista ja sen päällä on hyvin laskutilaa kun sellaista tarvitsee.

Senkin päälle halusin jonkinlaisen ilmoitustaulun, niin kuin huoneessa on ennenkin ollut. Semmoinen on niin näppärä pitää tärkeitä muistettavia tai vaikka avaimia esillä. Vanha ilmoitustaulu oli vain nyt liian pieni eikä uutta ollut heti saatavilla, joten tutkaisin omat varastot läpi josta sitten löytyikin materiaalia tuunata vanhasta isompi ja ehompi. Vanhaan taulunkehykseen mahtui sopivasti vanha ilmoitustaulu alaosaan ja uusi liitutaulu yläosaan ja kokonaisuudesta tuli sekä nätti että toimiva. 

Liitutauluosa on hyvin näppärä viestittelyväline kaksikerroksisessa talossa. Esimerkiksi pyykkien vieminen alakertaan tuppaa unohtumaan aina jos on jotain muuta mielessä juuri sillä hetkellä kun lähtee portaita laskeutumaan.  Piirtelin liitutauluun nyt hienosti kalamiehelle sopivan viisauden, mutta luulen, että tuossa viestitellään tulevaisuudessa enimmäkseen juuri niistä pyykeistä tai jostain muusta yhtä arkisesn tylsästä. Yhtä kaikki, hyvältä näyttää.

The new cupboard I built from old parts is in it's place and a new bulletin board, that I also made from parts I found from my storage, in my son's room. I strongly think that he combination looks and feels just right for this corner.