Lehteä lukiessa bongattua

Postilaatikossa oli pari päivää sitten yllätys, kun olin taas niin lahjakkaasti unohtanut, että tässä Unelmien Talo&Koti-lehden uusimmassa numerossa on myös minun tekemä pieni diy-juttu. Sen siitä saa kun niin paljon etukäteen noita tekee, että livahtaa sitten mielestä kun lehti vihdoin painosta tulee, mutta onneksi se on niin kiva lehti, että luettua tulisi muutenkin, niin siitä sitten viimeistään muistaa, kun oikea sivu sieltä silmien eteen osuu.

Tällä kertaa tein tuollaiset hauskat ja helpot säilytys- / suojapussukat vanhoista farkunlahkeista, jotka iloisesti sieltä sivuilta lehteä lukiessa nyt bongasin. Niin ihanan sininen stailaus keittiöni työtasolla silloin toukokuussa kun jutun kuvasin.

Samassa lehdessä oli myös tämä Katjan tekemä ohje herttaisen roosasta yöpöydästä, jonka hän kävi kuvaamassa alkukesästä täällä minun nurkissani, tarkemmin yläkerran isossa makuuhuoneessa. Eli taas pääsin tavallaan kahteen juttuun mukaan minäkin, vaikka nyt vain nurkkineni enkä koipineni niin kuin viimeksi, mutta kuitenkin. 

Olisipa muuten ollut kiva saada tuommoiset yöpöydät tuonne makkariini, niin kivan kepeät ja kätevät ovat nätteytensä lisäksi, mutta harmikseni Katja vei takaisin kotiinsa tuon kuvauksen jälkeen.

Ja se on tämän näköinen lehti tällä kertaa, jos kiinnostelee käydä kurkkimassa näitä diy- ja muitakin juttuja siitä.

I made a simple little diy-project for the latest issue of Unelmien Talo&Koti -magazine. There's also my bedroom featured a little as my friend used the room to style her diy-bedside table.

Valoja kesäyöhön

Halusin tulevia kesäjuhlia varten laittaa iltaa varten pihalle vähän jotain kynttiläkoristettakin, mutta sillai kesäteemaan sointuvasti, eli ei mitään peltilyhtyjä, vaan jotain kepeää ja juhliin sopivaa. Halusin myös, että ne olisivat säänkestäviä ja huolettomia ja siitä se ajatus sitten lähti. Varastoista löytyi sopivasti lasipurkkeja, led-kynttilöitä, spraymaalia ja vanhoja muutama vuosi sitten juuttinarusta askartelemiani kukka-amppeleita.

Nämä led-kynttilät ovat mielestäni tosi kivoja ja osaa voi pitää jopa ulkona lyhdyssä, mutta olen huomannut, että vaikka niitä kuinka mainostetaan ulkokäyttöön sopiviksi eivät ne aina ole tarpeeksi suojassa sateelta ja ruostuvat sisältä piloille, jos pitkiä aikoja uimaan joutuvat. Siksipä olen keksinyt pistää ne lasipurkin sisälle turvaan. Sillai mahtuvat vielä pienimmät lyhtyjenkin sisälle purkkeineen, mutta nyt ajattelin laittaa niitä vain amppeleissa roikkumaan.

Ensin kaivelin kierrätyslaatikoista parit lasipurkit ja poistin niistä etiketit ja maalasin spraymaalilla niiden kansista yhteneväisen kultaiset. Tallessa minulla oli tuo iso lasipurkki, joka joskus olikin jo roikkunut lyhtynä eikä sille tarvinnut pesun ja kannen uusiksi värittämisen lisäksi muuta tehdä.

Sitten vaan kaivelin varastoistani sopivat naruamppelit, pistin kynttilät purkkeihin ja ripustin roikkumaan. (Noiden naruamppeleiden ohje löytyy tästä linkistä klikkaamalla.) Ja nyt pitäisi olla helppoa ja huoletonta tunnelmoida kynttilänvalossa puutarhassa sitten juhlissa oli sää mikä hyvänsä. 

Ja sit niinku sanojeni vakuudeksi tuli melkein heti pieni sadekuuro, joka kasteli sen verran, että näkyy miten hyvin suojassa kynttilät tuolla lasipurkin sisällä on ja miten kivalta ne näyttää näin vähän märkänäkin. Suoristuu nuo säilytyksessä vähän ryttyyn ja mutkille menneet amppelitkin tuolla paremmin nyt, kun vähän kosteutta saavat.

Put some led-candles in glass jars and hung them up in these jute plant holders I had made a couple years ago. So nice for these darker evenings and how wonderfully the candles are protected from the rain inside the jars.

Kesäkierros hämeen puolella

Piipahdettiin melko spontaanilla kirppistelymatkalla ystävän kanssa Hämeenlinnassa ja ihanan kesäpäivän lisäksi matkalta löytyi tietysti kotiinviemisiksi vaikka ja mitä tarpeellista ja vähän pelkkiä koristuksiakin. On lasipurkkeja koiranruoalle ja herkkuloille, ylimääräisiä kansia niihin sekä oivallinen peltipurkki työhuoneen pikkusälän säilöntään.

Kierrettiin kaikki keskustan lempparit ja piipahdettiin myös vähän maaseudun puolellakin Hattula kirppiksellä joka sijaitsee vanhan maatalon ulkorakennuksessa Vanha-Härkätien varrella. Sieltä löysin tuon hauskan joulukoristeen kulkusineen sekä alimman kuvan pihviveitsen ja ottimet, jollaisia olen tässä kesän mittaan metsästellyt.

Naulakkokoukut ostelin Katjan varastoista kuten seuraavan kuvan pienet varjostinkehikotkin. Niistä olisi tarkoitus askarrella sekä asuntovaunulle, että isoon makkariin naulakkoa ja lampunvarjostimia.

Lasinen tuikkukippo taas oli löytö jo edelliseltä reissulta Katjan kanssa, mutta se jäi silloin ostamatta, ja Katja ihanana piipahti sen seuraavalla kerralla mukaansa.

Tämän ison lampunvarjostimen löysin Suomen kasarmin aarteista ja sen olisi tarkoitus tulla olohuoneen uudeksi katseenvangitsijaksi niiden rottinkikorien tilalle, sillä olen vähän kyllästynyt niitä jo tuijottelemaan ja kaipaan tilaan vähän vaaleampaa ja romanttisempaa valoa. Tässä olisi värit aika hyvin valmiiksi jo kohdillaan, mutta pientä säätöä pitää tehdä noille tereille ja vähän ehkä myös hapsuillekin.

Pitsiverhoa tarvitsen vessan uuteen ikkunaan, sillä en siihen mitään liian pimentävää tohdi laittaa ja näistä riittää ehkä tuunaaman parit hyttysverkotkin kesäikkunoille myös.

Pöhköin ostos koko reissulta taitaa olla tuo tekovalkosipuliletti, jota mietin kaksi tai jopa kolmekin kertaa, että voinko ostaa jotain noin hölmöä keittiööni aidon letin sijasta, mutta koskapa aitoa uutta en ole edellisen jo lahonneen tilalle löytänyt, niin päätin ottaa kahden euron riskin ja kokeilla meinisikö se täydestä siellä, koska jostain syystä tykkään ihan hirmuisesti valkosipulista koristeena keittiössäni.

Että kyllä se vaan on tämä kesä ihan parasta kirppistelyaikaa minulle näemmä.

My latest fleamarket finds from Hämeenlinna.

Alaosa sitä kaipaavalle

On jo pian puolitoista vuotta tönöttänyt tämä kaappi täällä yläkerran isossa makkarissa pelkästään lattian päällä, kun sopivaa alaosaa ja inspiraatiota ei ollut vastaani mistään tullut. Joskus kevättalvella keksin millaisen siihen haluaisin, mutta sen metsästäminen kestikin sitten ihan tänne kesään asti, kun mitat sille mitä halusin olivat aika tarkat eikä olemassa ollut kun ihan pari vaihtoehtoa, jotka siihen kelpasivat.

Mutta sitten kun se vihdoin löytyi siinä ei enää kauaa mennyt, kun kaappi sai alleen siihen sopivan laatikoston. Tuo tila juuri tuossa ei sallinut kovin korkeaa alaosaa, eikä myöskään kovin syvää tai leveää, jotta kokonaisuudesta tuli eheä ja tyylikäs eikä siitä liikaa paista silmiin se, etteivät nämä kaksi  osaa alkujaan kuulu toisiinsa. Yhteneväinen värisävy ja se, että molemmissa on listoituksia saa ne kuitenkin sopimaan yhteen lähes saumattoman hienosti. Vielä kun sain tuon kokonaisuuden alle nuo taannoin löytämäni hienot puujalat, tuli siitä mielestäni just tyylikäs tähän huoneeseen.

Ja tuo alaosan laatikosto on tuunattu sellaisesta 70-80-lukujen kirjahyllyn lipasto-osasta. Madalsin sitä  yhden laatikon verran ja laitoin sokkelin tilalle pohjalevyn niin siitä tuli täsmälleen sopivan korkuinen tarpeisiini. Vähän lisäsin tukipuuta takasivuihin ja kalkkimaalia pintaan, niin ei tarvinnut edes pohjatöitä tehdä tuolle ruskealle viilupinnalle, kun se nopsasti muuttui paljon kauniimmaksi.

Nyt en voisi enää tyytyväisempi tähän lopputulokseen ollakaan. Näyttää ihan siltä, kun se olisi aina ollutkin tuollainen. Ihan parasta.

Been looking for a suitable set of drawers to go under this tall cabinet I had just sitting on the floor in the upstairs big bedroom. Needed to find this certain style of drawers that fitted under this cabinet with the smallest amount of work. Finally found it a couple of days ago and now I'm super happy of the outcome, looks like it was always supposed to be like that. Got to use those cute wooden legs that I found a couple weeks ago too. Just perfect!

Satoi taikka paistoi

Keksin vihdoin miten saada männä kesänä ompelemani pieni terassimarkiisi näyttämään joltain muulta kun roikkuvalta pussilta pikkuterassin päällä, kun viritin sen etureunastaan seinän ja tolpan väliin asentamaani poikkipuuhun kiinni. Nyt se on siinä jotakuinkin kivasti, niin että se ei enää särje silmiini niin kauheasti sellaisella epämääräisellä viritysfiiliksellä, mitä se tätä ennen teki.

Nyt kun se on vähän enemmän pingottunut valuu siitä sadevedetkin kivasti pois, niin että sitä voi pitää tuossa nyt melkolailla koko ajan, jos ei aivan kaatosateeksi tai myrskyksi rupea. (Tosin en ole niitä vielä testannut, jos vaikka kestäisi sellaisetkin.)

Ja sekös vaan on ollut leppoisaa, kun ei enää tarvitse joka ikisen tihkun takia lähteä siirtelemään noita sohvatyynyjä suojaan porstuan puolelle vaan voi huoletta antaa niiden olla paikoillaan ja käydä välistä itsekin fiilistelemässä kesäsateita pehmeällä sohvalla istuksien. Korituoleista kun muistaa huiskaista istuintyynyt sohvan päälle, niin hyvin on pysyneet kaikki kuivina tuolla. Ja porstuakin pysyy avonaisena, kun siinä ei enää päiväkausia ole tarvinnut tyynykasaa katsella, jos ilmat ovat olleet vähän epävakaisia kuten viime aikoina on ollut.

Hauskinta myös, että markiisi on niin samanvärinen talon seinien kanssa, ettei se tuosta edes kauempaa kovin hyvin erotu silmiin. Ainoa mistä sen isommin huomaa, että jotain siinä on, on se että itse terassi on vähän varjoisampi sen alla. 

Ai et, kun nyt on ehkä maailman mukavin miniterassi täällä meillä.

P.S. Markiisi on ommeltu sellaisesta lähestulkoon vedenpitävästä markiisikankaasta, joka pitää hyvin pienet ja keskikokoiset sateet ilman, että edes utua tulee läpi.

Finally figured a way to make this awning that I made hastily last summer, look better over our little deck; I attached the front of it to a small board  so it's more stretched there and now all the rain just flows off of it. Sooo wonderful that I don't have to keep watching the weather reports to move those pillows inside. The rain can't reach them now.

Maisema vessan ikkunasta

Meillä on ollut jo marraskuusta asti varastossa uusi ikkuna tähän pikkuvessaan, jossa jo 77-vuoden ikään päässyt vanha ikkuna alkaa olla taipaleensa päässä. Olisi sen voinut vielä ehkä entrata käyttöön, mutta uusikin on perinteisesti tehty puuikkuna ja siinä on lämpölasi ja se on aika iso juttu talviaikaan tässä kun pienessä tilassa joutuu aika liki tuota ikkunaa oleskelemaan. Nyt oli vihdoin sekä aikaa, että inspiraatio laittaa uusi ikkuna paikoilleen pitkän odottelun jälkeen ja alettiin siipan kansa hommiin. 

Harvemmin ollaan edes availtu tätä edellistä ikkunaa saati kuvaa siitä otettu, kun se auki on. Tässä kohden on raja naapuriin aika likellä ja sopoivasti heidän ulko-ovikin vielä ja siksipä meillä onkin tässä ikkunassa ollut aika tukevat näkösuojakalvot, ettei edes läpi ole nähnyt. Mutta nyt sai hetken ihailla maisemaa ja komeaa puunrunkoa, joka just sopivan pittoreskisti tuossa tönöttää.

Hetken aikaa oli vessassa melkoisen hyvä tuuletuskin, kun vanha ikkuna oli poissa ja paikkoja putsailtiin uutta varten. Varsin kivasti lähtimyös  vanha irti, vaikka näissä vanhoissa taloissa niissä voi joskus olla nauloja vähän yllättävissäkin paikoissa, kuten eräässä meidän komeron ovessa, jossa niitä oli toista kymmentä ja jokaisessa kulmassa vielä kaupan päälle.

Uusikin sujahti vanhaan reikään melkein täydellisesti. Ihan keskelle se ei istunut, jotta suorana pysyi, mutta tarpeeksi lähelle on aivan yhtä hyvä. Näissä vanhoissa riittää, että pääsee lopputuloksessa suunnilleen sinnepäin, sillä mikään ei täällä enää suoraa ole, kun puutalotalo on vuosikymmeniä elellyt suuntiinsa, joten todella tyytyväisiä oltiin tähän tulokseen.

Todella tyytyväisiä oltiin myös kun keksin, ikkunan kuljetustelineestä täsmälleen sopivaa puurimaa kehyksiksi ja tallin vintiltä vanhaa peitelistaa, jolla pieni mittaero ikkunansivujen välillä saatiin melkein huomaamattomaksi, kun oikein taiten ne siihen asentelin. 

Ja nyt kun se on valmis en voisi olla tyytyväisempi. Se on niin nätti etten edes verhoa tuohon ole kehdannut vielä laittaa, kun haluan vain katsella noita kauniita uusia puitteita ja listoituksia. Olen niin tyytyväinen, että vihdoin pääsin eroon niistä kamalista markettilistoista, mitkä tuohon oli pakko silloin vuonna 2006 talon oston jälkeisessä remontissa hukattujen alkuperäisten tilalle laittaa, kun yksikään saha tai rautakauppa ei enää silloin tuota perinteistä listamallia tehnyt. (Nyt niitä onneksi taas joka paikasta löytyy). Enkä ollut välissä viitsinyt niitä uusia, kun odottelin tähän että uusi ikkuna tulee ensin.

Vielä pitää saada myös ne uudet näkösuojakalvot tuohon ennen kun valmiiksi voin tätä sanoa. Nyt siinä on edelleen kuplamuovia teipillä kiinni, joka ei ehkä ihan paras tai nätein suoja ole, mutta parempi kun ei mitään. Uudet kalvot  tulee vasta parin viikon päästä, joten siihen asti mennään noilla, enkä melkein edes huomaa niitä kun tuo muuten on niin nätti!.

A new wood frame window in the little toilet to replace the old one, that was too cold in the winter.

Daddy long legs

Olin jo pidemmäin aikaa tuskaillut sen itse rakentamani yöpöydän epäkäytännöllisyyttä pimeään aikaan, kun siinä ei ollut järkevästi mitään säilytystilaa ja pimeässä hapuillessa onnistuin tämän tästä vaan huiskaisemana siitä kaikki lattialle, jolloin piti sitten valot sytyttää sitä tarvitsemaansa etsiessään ja sekös väsyneenä ei ollut kivaa sitten ollenkaan.

Päätin siis etsiä tilalle, jotain missä olisi laatikko sitä varten, että sinne saa ne kaikenmaailman huulirasvat, kynsiviilat, nenäliinapaketin, silmälasit ja mitä nyt yöpöydällään milloinkin tarvitsee. Kriteerit uudelle yöpöydälle oli laatikon lisäksi mahdollisimman kevyt ja kepeä ulkomuoto, ettei se näyttäisi liian raskaalta sängyn vieressä ikkunan edessä ja eipä sitten aikaakaan kun sellainen Torista löytyi.

Tässä oli keveyttä ja kepeyttä ja peräti kaksi söpöä pientä laatikkoa ja värikin natsasi melko kivasti verhoihin, mutta mietin silti tätä monta päivää, että ostaisko vaiko eiskö. Se näytti myyntikuvissaan jotenkin liian korkealta ja ulkomuodoltaan vähän hämähäkkimäiseltä pitkine jalkoineen, mutta joku siinä vetosi niin että palasin sitä katselemaan aina uudestaan ja uudestaan, kunnes erään päivänä päätin, että pakko se on ostaa, että voin sitä tuonne makuuhuoneeseen sovittaa. Ja onneksi ostin. 

Nyt on viikon verran eloa uuden yöpöydän kanssa takana ja kertaakaan ei ole tarvinnut enää lattioilta poimia sinne pudonneita tavaroita, kun kaikki tilpehööri on omissa laatikoissaan. Pöydän päällä on sitten öisin vaan se puhelin, joka on nyt helppo siitä löytää, vaikka aivan pimeässä sitten.

Yöpöydän hämähäkkimäiset muodotkin on alkaneet silmissä jo näyttää ihan hienoilta, enkä usko, että tuosta ihan heti tarvitsee edes väriäkään vaihtaa, kun se niin sievästi sopii tuohon verhojen eteen noin.

Got so tired of picking up all the stuff I managed to sweep off my previous nightstand in the darkness of the night that I searched a new one with drawers to store all the necessities one needs when bedtime.

Thought about this a long time, cause I think it looks a bit like a spider with it's long legs, but now that I've had it in my bedroom for a week, I've grown to love it!