lauantai 12. maaliskuuta 2016

The mööpeli

Sain Pikkutalon Sannalta haasteen kertoa mikä on miedän huushollissa se pisimpään mukana kulkenut kaluste tai se huonekalu josta ei ikinä luovuta. Tartuin tuohon oitis ja aloin pohtia mikä onkaan se kaluste joka on minun mukanani kulkenut pisimmän matkan. Monia mööpeleitä on tullut lapsuudenkodista mutta niistä suurimmasta osasta on aika jo jättänyt tai ne on saatu  omaan kotiin vasta myöhemmässä vaiheessa.

Kuljin siinä pitkin kämppää ja katselin kunnes siten tulin lapsen huoneeseen ja tajusin että siinähän se on; vanhan volkkarin perä! Se on se joka meillä on ollut pisimpään. Se on kulkenut mukana aina varhaisaikuisuudestani lähtien. Osan aikaa välillä varastossa mutta sitten taas käytössä kun lapsi tuli ja kasvoi leikki-ikään. Sitä on kannettu kuulkaa muutoissa sormet ja selät rusentuneina ja hampaat irvessä kiroillen. Sitä on yritetty puoliväkisinkin minulta  ostaa enkä myynyt ja sitten olen kerran rahapulassani yrittänyt sitä myydä, mutta onneksi kukaan ei juuri silloin halunnut ostaa.

Se on aikanaan tullut minulle erään kylmäkonehuollon pihalta. He olivat sen pelastaneet jonkin Helsinkiläisen lopetetun baarin jäämistöstä. Se oli siellä ollut kaljakorien säilyttimenä. Se makasi pitkän talven tämän konehuollon pihalla, vaaleanpunaiseksi maalattuna lumivaipan alla. Kävelin siitä usein ohi ja ihailin sitä ja sitten kun se oli siinä tarpeeksi kauan lojunut rohkaisin mieleni ja kävin kysymässä. Selvisi että he olivat vain odottaneet että joku siitä kiinnostuisi. Sain sen siltä istumalta ja ihan ilmaiseksi.

Minun luonani väri vaihtui oitis mustaksi ja siitä tuli tv-taso. Sellaisena se on palvellut siitä asti. Ensin minulla eri asuntojeni olohuoneissa, välillä varastossa ja sitten lapsen huoneessa. Se on aina ollut vierailla ihmetyksen aihe, että auto sisätiloissa, tai pala autoa, että onko se oikea edes. Oikea on ja meidän silmissä ei enää edes erikoinen. Tv-taso vain. Mutta semmoinen mööpeli josta ei ikinä luovuta. Lapsi saa sen jos tahtoo sitten aikanaan omaan kotiinsa viedä, mutta myydä en anna. Kun on kerran näin kauan jo mukana roikkunut niin olkoot loppuun asti. Ainakin aika hauska perintöromu siitä tulee jos ei muuta. Mahtavat tulevaisuuden lapsenlapsenlapset olla ihmeissään että joskus on tuollaisilla maanpintaa kuljettu.

Mikä on sinun rakkain kalusteesi tai sellainen joka on kulkenut mukanasi pisimpään? Pistän haasteen eteenpäin juuri sinulle. 

I got a challenge from Pikkutalo's Sanna to name one furniture I've had the longest. I had to think hard but then realized it's the piece of vintage vw kleinbus we have in my sons room that I've had the longest. I got it back in the early 90's and it didn't cost me anything at all. It had been salvaged from a bar in Helsinki that had stopped business and it was originally pink in color. I just painted it black and have had it as a tv-stand ever since. At some point I didn't like it and it was stored for years but when my son came to play age I got it back home to his room and he's had it ever since. It's the one piece of furniture I'm planning to keep in this family forever. 

10 kommenttia:

  1. Riemukasta Mara, riemukasta! Niin upea mukana raahattava etten toiseen oo törmännyt! Kyllä tavara on ihanaa :)

    VastaaPoista
  2. On kyllä hieno mööpeli, eihän tuosta tosiaan raskisi luopua. :)

    VastaaPoista
  3. Tuo on kyllä ihan spesiaali juttu ❤️

    VastaaPoista
  4. ihan sairaan magee!!tosta on vaikee laittaa paremmaksi :-)

    VastaaPoista
  5. Kerrassaan huikea mööpeli ja mahtavasti piilottaa ei niin kauniit asiat sisäänsä :)

    VastaaPoista
  6. Voi hitto! Miksi me ei pikkareissa käyty ylhäällä? Niin olisin halunnut nähdä tän livenä! Ihan supersiisti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i, miks ette käyneet? No, ensi kerralla sitten. :)

      Poista
  7. Kertakaikkinen mööpeli :) Tällaisia persoonallisia ja avoimin mielin mööpelöityjä koteja onkin ilo katsella.

    VastaaPoista
  8. Persoonallisin tv -kaappi ikinä! Upeaa! Tuija

    VastaaPoista