Pitkästä aikaa puikoilla valmis

Sain vihdoin taannoin aloittamani neuletunikan valmiiksi eilen illalla, vaikka välistä meinasikin usko ja tahto loppua, kun ilman ohjetta kilkuttelin menemään. Jostain kumman syystä sain tämän kuitenkin ilman suurempia purkamisia suoraan maaliin ja sopivaksi omille mitoilleni. Hihoja piti lopussa vielä pidentää yhden kuviokerroksen verran ja sitten kun ompelin kaiken yhteen oli lopputulos yhtäkkiä aivan yli odotusten hieno.

Vaikka kuvasta ei ehkä näe, on tämä varsin tyköistuva makkarankuori, jonka pituus yltää minulla melkein polviin asti, koska paksu neule on aika painava ja valuu alaspäin, joten ihan mekoksikin voisi tätä hyvin kutsua. Toimii täydellisen hyvin legginsien ja villasukkien kanssa kotoisana (ja nättinä!) lämpöloimena talven kylmimpinä päivinä.

Tämmöisten kuvioiden neulominen sopi mielestäni löysälle ja vaihtelevalle käsialalleni todella hyvin ja lopputulema on ihanan rento ja käsinneulotun näköinen, niin kun halusinkin. Olen kamalan ylpeä itsestäni, että vihdoin opin myös tuon pintaneuleenkin ja sain helman alinta ristiraitaa lukuunottamatta sen oikein ja hienoksi muualla neuleessa. Eikä tuo yksi pieleen mennyt ristiraita minua tuolla edes haittaa, se jäi hauskaksi muistoksi opetteluvaiheesta sinne.

Tein hihoista vähän kapeat ja himpan ylipitkät, jotta neuleen voi laittaa päälle myös talvitakin kanssa, liian leveät hihat kun eivät tahdo kapeisiin talvitakin hihoihin mahtua. Nyt on tunikalla paljon enemmän käyttöä, kun sen kanssa voi lähteä myös ulos maailmalle.

Neulon usein myös kaula-aukon resorin erikseen ja ompelen sen kiinni, sillä en saa löysästä käsialastani poimittua silmukoita niin, että lopputuloksesta tulisi nätti ja siisti. Tällai fuskaamalla se on aina paljon helpompi tehdä ja lopputulos näyttää varmemmin hyvältä.

Tein kaula-aukosta myös hieman veen mallisen, koska minulla tuppaa aina pyöreät kaula-aukot valumaan selästä alemmaksi ja kinnaamaan kaulaan kiinni edestä. Tämä pysyy nyt hyvin etupuolella eikä neuletta tarvitse olla koko ajan kiskomassa alemmas.

Nyt mietin vain, että pitäiskö samoin tein tehdä vielä toinenkin, niin kauan kun suunnilleen muistan miten tämän neuloin. En nimittäin kirjoitellut ohjetta ylös itsellenikään kovin kummoisesti ja luulen, että kulutan tämän ihan parissa talvessa puhki, koska tästä saattoi tulla nyt lempineuleeni ikinä.

I finished my knit-tunic yesterday and I think it became the best thing I've ever made with needles and thread. I love the outcome so much and think that these kinds of patterns fit my loose style to knit perfectly. I also think I might have to make another one, since I'm going to live in this one for the rest of the winter.