Pikkupöytä nätimmäksi

Tarvitsin stailaushommiini pienen ja sievän puupöydän ja onnekkaasti sellainen löytyi melko näppärästi Tori.fistä. Myyjäkin oli valmiiksi tuttu ja asui lähellä, joten pöytä päätyi hoteisiini alta aikayksikön. 

Pöytä on hyvää puuta ja tukeva, mitä nyt laatikko tiessään ja värikin aika piukka makuuni, mutta suunnitelmat pöydän näteyttämiseksi olivat jo valmiina päässäni, joten ei tarvinnut kun kainosti kysäistä perheen hiomavastaavan aikatauluja, koska homman voisi pistää työn alle ja eihän sitä kauaa tarvinnut odotella sitten.

Hiomavastaavan kanssa sattui vaan pieni kömmähdys kommunikoinnissa sen osalta, että vähempikin olisi riittänyt värinpoistossa, mutta ainahan se on parempi mitä paremmin vanha maali on hiottu alta ennen kun uutta laitetaan päälle, varsinkin kun suunnitelmissani oli laittaa uudeksi maaliksi pellavaöljymaalia, koska tällaiset vanhat ansaitsevat mielestäni juuri sitä.

Mutta ennen kun maalaushommiin pääsin piti askarrella kadonneen laatikon jättämään aukkoon paikka. En jaksanut ruveta ajattelemaan kokonaisen laatikon tekemistä (se on vaikeaa, jos ei ole luotisuoria materiaaleja saatavilla) vaan oikaisin kaikki mutkat suoriksi sahaamalla aukkoon vain laudasta sopivan pätkän. Hioin sen ja pistin siihen simppelin puuvetimen ja se näyttää ihan siltä, että se olisi laatikon etureuna. Kiinnitin sen aukkoon parilla puupalikalla takaapäin ja se ajaa asiansa paremmin kuin loistavasti, tuli paljon leppoisamman näköinen pöydästä tämän avulla, kun se ei enää "monttu auki möllötä".

Olin päättänyt, että haluan pöytään mahdollisimman neutraalin värin, joka taipuisi monenlaisten sisustusjuttujen kanssa yhteen. Päädyin tällaiseen vahvasti lämpöiseen rusehtavaan joskin myös harmaaseen taittavaan epäväriin, koska se on kokemuksieni mukaan helppo sulautta moneen erilaiseen värimaailmaan ja mukautuu vähän sen mukaan mitä ympärillä on. Sekoittelin värin itse Ottossonin pellavaöljymaaleista käyttämällä titaaninvalkoiseen pohjaan vihreää umbraa ja kartanonkeltaista, kunnes tuotos näytti silmiini oikealta.

Ja kuten kuvista näkyy se toimii ihan loistavasti. Siinä missä se tuolla ulkona kylmässä talvipäivän valossa näyttää aivan rusehtavalta, taipuu se täällä sisätiloissa lämpimän hämärässä lujasti harmaammaksi, just niinku pitikin. Erittäin hyvä yleisapupöytänen tuli tästä kyllä. Ja mikä parasta se on kokonsa puolesta niin näpsäkän pieni, että sen saa varastoitua melkein minne vain silloin kun sitä ei tarvitse mihinkään. Nyt se tosin saa olla tuossa esillä siihen asti, että tuo maalipinta kuivahtaa aivan kokonaan, se kun tarvitsee valoa kuivuakseen ja sitä ei just nyt ihan kauheasti saatavilla ole ollut.

Needed a spare table to use with my photoshoots and got this little old beauty secondhand. Changed the color and fixed the missing drawer with a "patch" and it looks perfect to my eyes now.