lauantai 18. helmikuuta 2023

Sumupäivän löytöjä

Eilen oli niin ankean sateinen ja sumuinen päivä, että päätin hämärissä sisätiloissa puurtamisen sijasta ottaa ja lähteä piristämään itseäni pienelle kirppisretkelle Klaukkalaan. En ollutkaan sielläpäin käynyt pitkiin aikoihin ja vaikka siellä ei olekaan kuin kaksi paikkaa, jossa kävdä tykkään oli reissu erittäin mieltä virkistävä ja onnistunut.

Ensimmäisenä suuntasin Viirin kirppikselle, joka hiveli kyllä mieltä kaikella kivuudellaan tällä kertaa. Katselin siellä useampaakin tuollaista lasista sitruspuserrinta ja päädyin ostamaan tuon kuvassa olevan, koska se oli mielestäni sekä nätein, että näppärin ja parin euron hinta oli myös hyvä houkutin. Samaiset pari euroa maksoi raidallinen tyynynpäällinen ja lautasliinarenkaat puolestaan kustansivat vaivaiset 90 centtiä.

Hauskasti vanhahtavat alumiiniset italiankieliset keittiötölkit löysin viereisen rakennuksen Elegantik-liikkeestä, jossa oli messevät helmikuun hulinat koko valikoiman ollessa puoleen hintaan. Seitsemän euron kappalehinta noista kutistui näin seitsemään euroon yhteensä.

Samaisesta liikkeestä löytyivät nämä ihanat merisiilien rangat, korallit sekä kaksi pientä liitutaulua kivoiksi hintatauluiksi tulevaisuuden markkinoille. Tämän koko läjä irtosi kolmella kympillä ja tekee minut kyllä hyvin onnelliseksi noista koralleista kun olen keräilymielessä aina niin kovasti innostunut.

Kotimatkalla piipahdin vielä Tuusulan Femmatorilla siitä kun melkein vierestä ohi ajoin ja sieltä nappasin mukaani tämän kovin kaunismuotoisen peilin 25 eurolla. Eka ajatukseni oli laittaa se tähän eteisen portaikon viereen, mihin jonkinmoista pikkupeiliä olen haikaillut, mutta se onkin tuohon ehkä vähän liian suuri ja erityisesti kultainen, mutta sitten keksin, että pikkumakkarissa se voisikin olla aika karkki, varsinkin jos värin vaihtaa kehyksestä vähän neutraalimmaksi. (Peili ei ole oikeaa antiikkia, joten en tunne lainkaan häpeää jos siihen uuden värin päälle sutaisen.)

Ja lopuksi esittelen vielä tämän täysin tähän aikaan kuulumattoman syyskoristeen, joka löytyi myöskin sieltä Viirin kirppikseltä. Seitsemän euron jätti-iso keraaminen kurpitsa suorastaan huusi nimeäni yhdessä myyntipöydässä, sillä olen tällaisesta haaveillut jo monta vuotta syksyn koristuksia porstuaan suunnitellessani ja nyt se on vihdoin löytynyt. Melkein tekisi mieli sanoa, että nyt en malta odottaa ensi syksyn koittavan, mutta ei nyt sentään, tässä on vielä ne kaksi parhainta vuodenaikaa ennen sitä ja niitä odotan kyllä enemmän kun mitään muuta just nyt.

Went to a small fleamarket trip yesterday, to avoid sitting indoors in the gloomy weather. Made some really good finds from the nearby town Klaukkala.

2 kommenttia:

  1. misei se kurpitsa huutanut minulle?pitäisi kulkea paremmin silmät ja korvat auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä vähän maastoutunut sinne myyntipöytäänsä, joka oli lähes samansävyinen vaalea kun kurpitsakin. Oli onni, että sen sieltä huomasin :)

      Poista